KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 1152/2014,

annettu 4 päivänä kesäkuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä sellaisten teknisten sääntelystandardien osalta, jotka koskevat merkityksellisten luottovastuiden maantieteellisen sijaintipaikan määrittämistä laitoskohtaisten vastasyklisten pääomapuskurikantojen laskemiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 140 artiklan 7 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Laitoskohtaisten vastasyklisten pääomapuskurikantojen laskeminen edellyttää, että omien varojen vaatimusten sijaintipaikka määritetään maantieteellisesti tietyn laitoksen kaikille luottovastuille, mukaan lukien kaupankäyntivarastoon kuuluvat vastuut ja kaikki arvopaperistetut vastuut.

(2)	Maantieteellinen sijaintipaikka olisi määritettävä vastuisiin liittyvän riskin sijaintipaikan perusteella. Näin varmistetaan, että vastasyklisen pääomapuskurin täytäntöönpanon yhteydessä luodut lisävarannot kohdennetaan rahoitusjärjestelmään, jossa luotonannon kasvu on liiallista.

(3)

Vastapuolen tai velallisen kotipaikkaa olisi yleensäkin käytettävä perusteena määritettäessä kaikkien luottovastuiden maantieteellistä sijaintipaikkaa, koska sen katsotaan heijastavan parhaiten sitä, missä riski sijaitsee, mistä syystä sillä on myös merkitystä rahoitusjärjestelmän kannalta. Niiden luottovastuiden osalta, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 147 artiklan 8 kohdan nojalla luokitellaan erityiskohteiden rahoitukseen liittyviksi vastuiksi, maantieteellisen sijaintipaikan olisi kuitenkin oltava paikka, jossa omaisuuserät tuottavat tulot, joihin velan takaisinmaksu pääasiassa perustuu.

(4)	Jotta merkityksellisten luottovastuiden maantieteellisen sijaintipaikan määrittämistoimenpiteet ymmärretään selkeästi ja yksiselitteisesti, on olennaisen tärkeää antaa määritelmät tässä asetuksessa käytetyille teknisille ilmaisuille.

(5)

Vastuut, joita laitoksella on oikeushenkilöön nähden, olisi periaatteessa kohdennettava siihen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, jossa kyseisellä oikeushenkilöllä on sääntömääräinen kotipaikka. Oikeushenkilön sääntömääräinen kotipaikka voi kuitenkin olla muu kuin sen tosiasiallinen kotipaikka. Tämä on tunnustettu tuomioistuimen päätöksissä asioissa C-81/87 (Daily Mail), C-212/97 (Centros), C-208/00 (Überseering), C-167/01 (Inspire Art), C-411/03 (Sevic) sekä C-210/06 (Cartesio). Vastasyklisen pääomapuskurin asianmukaisen kohdentamisen varmistamiseksi kyseisissä tapauksissa laitosten, jotka ovat tietoisia tällaisesta eroavuudesta vastapuolen suhteen, olisi kohdennettava merkitykselliset vastuut asiaankuuluvan oikeushenkilön tosiasiallisen kotipaikan sijaintipaikkaan.

(6)

On aiheellista, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvät saamiset kohdennetaan suojattavan vastuun vastapuolen sijaintipaikkaan, kuten tässä asetuksessa täsmennetään. Jos suojattavan vastuun vastapuolen määrittäminen on kohtuuttoman vaivalloista, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvä saaminen voidaan kohdentaa laitoksen kotijäsenvaltioon.

(7)	Muihin varoihin liittyvät vastuut olisi kohdennettava laitoksen kotijäsenvaltioon, jos niiden vastapuolta ei voida määrittää.

(8)

Niiden laitosten osalta, joiden ulkomainen kokonaisvastuu on pieni tai kaupankäyntivarastoon liittyvä toiminta on vähäistä, olisi otettava huomioon suhteellisuus- ja olennaisuusnäkökohdat siten, että näiden laitosten sallitaan käyttää yksinkertaisempia kohdentamismenetelmiä. Näin pyritään keventämään niiden pienempien laitosten rasitetta, joilla on yleensä vain vähän ulkomaantoimintaa ja kaupankäyntivarastoon liittyvää toimintaa.

(9)	Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(10)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	’yleisellä luottovastuulla’ riskin määrää, joka lasketaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti direktiivin 2013/36/EU 140 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vastuusta;

2)	’kaupankäyntivarastoon kuuluvalla vastuulla’ riskin määrää, joka lasketaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti direktiivin 2013/36/EU 140 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta vastuusta;

3)	’arvopaperistetulla vastuulla’ riskin määrää, joka lasketaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti direktiivin 2013/36/EU 140 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta vastuusta;

’vastapuolen sijaintipaikalla’ sitä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, joka on laitoksen vastapuoli yleisessä luottovastuussa, kaupankäyntivarastoon kuulumattoman rahoitusvälineen liikkeeseenlaskija tai vastapuoli kaupankäyntivarastoon kuulumattomassa vastuussa, on vakituinen asuinpaikka (luonnollisen henkilön tapauksessa) tai sääntömääräinen kotipaikka (oikeushenkilön tapauksessa); jos oikeushenkilön tosiasiallinen kotipaikka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa kuin siinä, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, ’vastapuolen sijaintipaikalla’ tarkoitetaan sitä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa sillä on tosiasiallinen kotipaikka;

’velallisen sijaintipaikalla’ sitä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, joka on kaupankäyntivarastoon kuuluvan rahoitusvälineen liikkeeseenlaskija tai vastapuoli kaupankäyntivarastoon kuuluvassa vastuussa, on vakituinen asuinpaikka (luonnollisen henkilön tapauksessa) tai sääntömääräinen kotipaikka (oikeushenkilön tapauksessa); jos oikeushenkilön tosiasiallinen kotipaikka sijaitsee muussa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa kuin siinä, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, ’velallisen sijaintipaikalla’ tarkoitetaan sitä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa sillä on tosiasiallinen kotipaikka;

6)	’tulojen sijaintipaikalla’ sitä jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa sijaitsevat omaisuuserät, jotka tuottavat tulot, joihin erityiskohteiden rahoitusta koskevaan vastuuseen liittyvän velan takaisinmaksu pääasiassa perustuu;

7)	’ulkomaisella vastuulla’ yleistä luottovastuuta, jonka vastapuoli ei sijaitse laitoksen kotijäsenvaltiossa;

8)	’erityiskohteiden rahoitusta koskevalla vastuulla’ yleistä luottovastuuta, jolla on asetuksen (EU) N:o 575/2013 147 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut ominaispiirteet.

2 artikla

Yleisten luottovastuiden sijaintipaikka

1. Kaikki yleiset luottovastuut, jotka eivät kuulu tämän artiklan 2–5 kohdan soveltamisalaan, on kohdennettava vastapuolen sijaintipaikkaan.

2. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 112 artiklan o alakohdassa tarkoitetut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvät yleiset luottovastuut on kohdennettava suojattavien vastuiden vastapuolen sijaintipaikkaan. Jos tietyn yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvän saamisen suojattavien vastuiden vastapuolille on osoitettu useampi kuin yksi sijaintipaikka, tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohtaa voidaan soveltaa myös kyseiseen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvään saamiseen.

3. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 147 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut erityiskohteiden rahoitukseen liittyvät vastuut on kohdennettava tulojen sijaintipaikkaan.

4. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 112 artiklan q alakohdassa tarkoitettuihin muihin eriin liittyvät yleiset luottovastuut on kohdennettava laitoksen kotijäsenvaltioon, jos laitos ei kykene määrittämään niiden vastapuolta.

5. Seuraavat yleiset luottovastuut voidaan kohdentaa laitoksen kotijäsenvaltioon:

asetuksen (EU) N:o 575/2013 112 artiklan o alakohdassa tarkoitetut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvät saamiset, jos laitos ei ilman kohtuutonta vaivaa kykene määrittämään suojattavien vastuiden vastapuolen tai vastapuolten sijaintipaikkaa saatavilla olevien sisäisten tai ulkoisten tietojen perusteella;

ulkomaiset vastuut, jotka yhteenlaskettuina ovat enintään kaksi prosenttia kyseisen laitoksen yleisten luottovastuiden, kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden ja arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärästä. Yleisten luottovastuiden, kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden ja arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärä lasketaan jättämällä pois yleiset luottovastuut, joiden sijaintipaikka määräytyy tämän kohdan a alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti.

6. Laitosten on laskettava 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus vuosittain ja tapauskohtaisesti. Tapauskohtainen laskelma vaaditaan sellaisen tapahtuman ilmetessä, joka vaikuttaa laitokseen rahoitukselliseen tai taloudelliseen tilanteeseen.

3 artikla

Kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden maantieteellinen sijaintipaikka

1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, kaupankäyntivarastoon kuuluvat vastuut kohdennetaan velallisen sijaintipaikkaan.

2. Niiden kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden osalta, joihin sovelletaan omien varojen vaatimuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa osassa olevan IV osaston 5 luvun nojalla, laitosten on määritettävä maantieteellinen sijaintipaikka kertomalla niiden yhteenlaskettu riskien määrä jäljempänä olevien lukujen välisellä suhdeluvulla:

a)	omien varojen vaatimukset osasalkuille, jotka jaotellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa osassa olevan IV osaston 5 luvussa säädetyn mallin mukaisesti määritetyn maantieteellisen sijaintipaikan mukaisesti; sekä

b)	a alakohdan nojalla määritettyjen omien varojen vaatimusten summa kaikkien maantieteellisten sijaintipaikkojen osalta.

3. Laitokset, joiden kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden kokonaismäärä on enintään kaksi prosenttia niiden yleisten luottovastuiden, kaupankäyntivarastoon kuuluvien vastuiden ja arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärästä, voivat kohdentaa kyseiset vastuut laitoksen kotijäsenvaltioon.

4. Laitosten on laskettava 3 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus vuosittain ja tapauskohtaisesti. Tapauskohtainen laskelma vaaditaan sellaisen tapahtuman ilmetessä, joka vaikuttaa laitoksen rahoitukselliseen tai taloudelliseen tilanteeseen.

4 artikla

Arvopaperistettujen vastuiden maantieteellinen sijaintipaikka

1) Arvopaperistettu vastuu on kohdennettava suojattavien vastuiden vastapuolen sijaintipaikkaan.

2) Jos tietyn arvopaperistetun vastuun suojattavien vastuiden vastapuolelle voidaan osoittaa useampi kuin yksi sijaintipaikka, kyseinen vastuu voidaan kohdentaa sen suojattavien vastuiden vastapuolen sijaintipaikkaan, jolla on suurin osuus suojattavista arvopaperistetuista vastuista.

3) Arvopaperistetut vastuut, joiden osalta ei ole saatavilla tietoja suojattavista arvopaperistetuista vastuista, voidaan kohdentaa laitoksen kotijäsenvaltioon, jos laitos ei ilman kohtuutonta vaivaa tietojen saamiseksi kykene määrittämään suojattavien vastuiden vastapuolta saatavilla olevien sisäisten tai ulkoisten tietojen perusteella.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 4 päivänä kesäkuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).