27.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/143

(1)

Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, jäljempänä ’rahasto’, perustettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2012/2002 (4).

(2)

On tärkeää, että unionilla on käytössään vahva ja joustava väline, jonka avulla se voi osoittaa solidaarisuutta, antaa selvän poliittisen viestin ja toimittaa todellista apua kansalaisille, jotka kärsivät suurista luonnonkatastrofeista, joilla on vakavia vaikutuksia taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.

(3)

Suurien luonnonkatastrofien haitalliset vaikutukset eivät saisi estää unionia toteuttamasta julkituotua aikomustaan tukea jäsenehdokasmaita niiden tiellä kohti vakautta ja kestävää taloudellista ja poliittista kehitystä selkeän eurooppalaisen näkökulman mukaisesti. Unionin olisi sen vuoksi edelleen osoitettava solidaarisuutta niille kolmansille maille, jotka käyvät sen kanssa liittymisneuvotteluja ja joiden kanssa hallitustenvälinen liittymiskonferenssi on aloitettu. Näiden maiden sisällyttäminen asetuksen soveltamisalaan tarkoittaa näin ollen sitä, että täydentävänä oikeusperustana on käytettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 212 artiklaa.

(4)

Komission olisi pystyttävä tekemään pikaisia päätöksiä erityismäärärahojen sitomisesta ja ottamaan ne käyttöön mahdollisimman nopeasti. Hallinnollisia menettelyjä olisi mukautettava tämän mukaisesti, ja ne olisi rajoitettava ainoastaan tarpeelliseen. Tätä varten Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tekivät 2 päivänä joulukuuta 2013 toimielinten välisen sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (5).

(5)

Asetuksen (EY) N:o 2012/2002 terminologia ja siinä säädetyt menettelyt olisi saatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) säännösten mukaisiksi.

(6)

Luonnonkatastrofin määritelmän, joka määrittää asetuksen (EY) N:o 2012/2002 soveltamisalan, olisi oltava yksiselitteinen.

(7)

Muuntyyppisten katastrofien aiheuttamia vahinkoja, jotka ketjureaktion kautta ovat suoraa seurausta luonnonkatastrofista, olisi asetusta (EY) N:o 2012/2002 sovellettaessa pidettävä osana kyseisen luonnonkatastrofin aiheuttamaa välitöntä vahinkoa.

(8)

Vakiintuneiden käytäntöjen kodifioimiseksi ja hakemusten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi rahastosta maksettavia rahoitusosuuksia olisi myönnettävä vain välittömiin vahinkoihin.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 2012/2002 mukainen suuri luonnonkatastrofi olisi määriteltävä katastrofiksi, joka on aiheuttanut välitöntä vahinkoa, joka ylittää rahoitustermein ilmaistuna tietyn kynnysarvon. Tällainen vahinko olisi ilmaistava viitevuoden hintoina tai prosenttiosuutena asianomaisen valtion bruttokansantulosta (BKTL).

(10)

Jotta voitaisiin ottaa paremmin huomioon niiden luonnonkatastrofien erityisluonne, jotka – vaikka niillä onkin vakavia vaikutuksia asianomaisen alueen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen – eivät saavuta vaadittua vähimmäistasoa rahastosta maksettavan rahoitusosuuden saamiseksi, olisi määritettävä alueellisia luonnonkatastrofeja koskevat kriteerit niiden vahinkojen perusteella, jotka voidaan laskea suhteessa alueelliseen bruttokansantuotteeseen (BKT); tällöin Guadeloupen, Ranskan Guayanan, Martiniquen, Réunionin, Mayotten, Saint Martinin, Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten erityistä rakenteellista, sosiaalista ja taloudellista tilannetta, jota vaikeuttavat niiden erityispiirteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuina syrjäisimpinä alueina, oikeuttaa niitä koskevan 1 prosentin BKT:sta suuruisen erityisen kynnysarvon vahvistamiseksi poikkeuksena. Tällaiset kriteerit olisi määritettävä selvästi ja yksinkertaisesti, jotta voidaan vähentää mahdollisuuksien mukaan sellaisten hakemusten jättämistä, jotka eivät täytä asetuksessa (EY) N:o 2012/2002 asetettuja vaatimuksia.

(11)

Välittömän vahingon määrittämiseksi olisi käytettävä Eurostatin toimittamia yhdenmukaistetussa muodossa olevia tietoja, jotta hakemukset voidaan käsitellä tasapuolisesti.

(12)

Rahaston tuella olisi osallistuttava infrastruktuurin toimintakuntoon palauttamiseen, katastrofin kohteena olleiden alueiden puhdistukseen sekä pelastuspalvelujen ja väestön tilapäisten majoitusjärjestelyjen kustannuksiin koko täytäntöönpanokauden ajan. Olisi määriteltävä, mitä infrastruktuurin toimintakuntoon saattamisella tarkoitetaan, ja olisi selvennettävä, missä määrin rahasto voi osallistua siitä aiheutuviin kustannuksiin. Ajanjakso, jonka aikana luonnonkatastrofin kodittomaksi jättämien ihmisten majoitusta voidaan pitää tilapäisenä, olisi myös määritettävä.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 2012/2002 säännökset olisi saatettava yhdenmukaisiksi unionin yleisen rahoituspolitiikan kanssa arvonlisäveron osalta.

(14)

Olisi myös täsmennettävä, missä määrin tukikelpoiset toimet voivat sisältää tekniseen apuun liittyviä kustannuksia.

(15)

Jotteivät tuensaajavaltiot voi saada nettovoittoa rahaston rahoittamasta toiminnasta, olisi täsmennettävä edellytykset, joiden vallitessa rahastosta rahoitetut toimet voivat tuottaa tuloa.

(16)

Tietyntyyppiset luonnonkatastrofit, kuten muun muassa kuivuus, kehittyvät pidemmän ajanjakson kuluessa ennen kuin niiden vaikutukset tuntuvat. Olisi annettava säännöksiä, joiden perusteella rahastoa voidaan käyttää myös tällaisissa tapauksissa.

(17)

On tärkeää varmistaa, että tukikelpoiset valtiot toteuttavat vaaditut toimet luonnonkatastrofien ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten lieventämiseksi, mukaan luettuna katastrofien riskinehkäisyä ja -hallintaa koskevan unionin lainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano sekä käytettävissä olevan unionin rahoituksen hyödyntäminen asiaan liittyviin investointeihin. Sen vuoksi olisi annettava säännöksiä, joilla mahdollistetaan se, että jos jäsenvaltio ei Euroopan unionin tuomioistuimen lopullisen päätöksen mukaan ole noudattanut katastrofien riskinehkäisyä ja -hallintaa koskevaa unionin lainsäädäntöä saatuaan rahastolta rahoitusosuuden tapahtunutta luonnonkatastrofia varten, sen samantyyppiseen luonnonkatastrofiin liittyvä uusi hakemus hylätään tai rahoitusosuuden määrää pienennetään.

(18)

On mahdollista, että jäsenvaltiot pyytävät rahoitustukea reagoidakseen luonnonkatastrofiin nopeammin kuin on mahdollista tavanomaisen menettelyn kautta. Tätä varten on aiheellista säätää mahdollisuudesta suorittaa ennakkomaksuja asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä pian sen jälkeen, kun komissiolle on toimitettu hakemus rahastosta maksettavasta rahoitusosuudesta. Ennakkomäärä ei saa ylittää tiettyä määrää, ja se on otettava huomioon rahoitusosuuden lopullista määrää maksettaessa. Jäsenvaltioiden olisi maksettava aiheettomasti maksetut ennakot takaisin määritellyn lyhyen ajan kuluessa. Ennakkomaksun maksamisen ei pitäisi vaikuttaa rahaston tuen käyttöönottoa koskevan lopullisen päätöksen lopputulokseen.

(19)

Rahoitusosuuden maksamiseen johtavien hallinnollisten menettelyjen pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia ja aikaa säästäviä. Sen vuoksi rahastosta maksettavien rahoitusosuuksien täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännökset jäsenvaltioiden osalta olisi sisällytettävä rahoitusosuuden myöntämistä koskeviin täytäntöönpanosäädöksiin. Niiden tuensaajavaltioiden osalta, jotka eivät ole vielä jäsenvaltioita, olisi kuitenkin säilytettävä erilliset täytäntöönpanosopimukset oikeudellisista syistä.

(20)

Komission olisi ohjeistettava jäsenvaltioita siitä, miten ne voivat hyödyntää rahastoa tehokkaasti ja mikä on yksinkertaisin tapa hakea rahaston tukea.

(21)

Asetuksella (EU, Euratom) N:o 966/2012 otettiin käyttöön jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettua ja välillistä hallinnointia koskevia muutoksia, mukaan luettuna erityiset raportointivaatimukset, jotka olisi otettava huomioon. Raportointivaatimuksissa olisi otettava huomioon rahaston toimien lyhyt täytäntöönpanokausi. Unionin varojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastuussa olevien elinten nimeämismenettelyissä olisi otettava huomioon rahoitusvälineen luonne, eivätkä ne saisi viivästyttää rahastosta maksettavan rahoitusosuuden maksamista. Sen vuoksi on tarpeen poiketa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 säännöksistä.

(22)

Olisi annettava säännöksiä, joilla vältetään rahastosta rahoitettujen toimien päällekkäinen rahoittaminen muista erityisten vahinkojen korvaamiseen liittyvistä unionin rahoitusvälineistä tai kansainvälisistä oikeudellisista välineistä.

(23)

Niiden menojen ilmoittaminen, joiden maksamiseen maat ovat käyttäneet rahastosta saatua rahoitusosuutta, olisi tehtävä mahdollisimman helpoksi. Sen vuoksi olisi käytettävä yhtä ainoaa vaihtokurssia koko rahoitusosuuden täytäntöönpanon ajan niiden maiden osalta, jotka eivät ole euroalueen jäseniä.

(24)

Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa asetuksen (EY) N:o 2012/2002 yhdenmukainen täytäntöönpano koskien päätöksiä rahastosta myönnettävistä tietyistä rahoitusosuuksista tai mahdollisista ennakkomaksuista tukikelpoiselle valtiolle.

(25)

Asetuksessa (EY) N:o 2012/2002 vahvistettuja unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevia säännöksiä olisi täsmennettävä niin, että määritetään selvästi sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemistä, havaitsemista ja tutkimista koskevat toimenpiteet sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin laajuisten solidaarisuustoimien varmistaminen luonnonkatastrofin kohteeksi joutuneiden valtioiden tueksi, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla soveltamalla järjestelmällistä, säännöllistä ja tasapuolista rahoitustuen myöntämismenetelmää, johon kaikki jäsenvaltiot osallistuvat valmiuksiensa mukaisesti. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(27)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2012/2002 olisi muutettava,

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

1.   Rahaston tuki voidaan ottaa käyttöön jäsenvaltion tai Euroopan unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvottelevan maan, jäljempänä ’tukikelpoinen valtio’, pyynnöstä silloin, kun kyseisen tukikelpoisen valtion tai sen viereisen tukikelpoisen valtion alueella tapahtuu sellainen suuri tai alueellinen luonnonkatastrofi, jolla on vakavia vaikutuksia kyseisen tukikelpoisen valtion yhden tai useamman alueen elinoloihin, luonnonympäristöön tai talouselämään. Välittömiä vahinkoja, joiden aiheutuminen on suoraa seurausta luonnonkatastrofista, on pidettävä osana kyseisen luonnonkatastrofin aiheuttamaa vahinkoa.

2.   Tätä asetusta sovellettaessa ’suurella luonnonkatastrofilla’ tarkoitetaan mitä tahansa luonnonkatastrofia, jonka seurauksena tukikelpoisessa valtiossa syntyy välittömiä vahinkoja, joiden kustannukset ovat arviolta joko yli 3 miljardia euroa vuoden 2011 hintoina, tai yli 0,6 prosenttia sen bruttokansantulosta (BKTL).

3.   Tätä asetusta sovellettaessa ’alueellisella luonnonkatastrofilla’ tarkoitetaan mitä tahansa luonnonkatastrofia, jonka seurauksena tukikelpoisen valtion NUTS 2 -tason alueella syntyy välittömiä vahinkoja, joiden kustannukset ovat yli 1,5 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta (BKT).

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos asianomainen alue, jossa on tapahtunut luonnonkatastrofi, kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuihin syrjäisimpiin alueisiin, ’alueellisella luonnonkatastrofilla’ tarkoitetaan mitä tahansa luonnonkatastrofia, jonka seurauksena syntyy välittömiä vahinkoja, joiden kustannukset ovat yli 1 prosentti alueen BKT:stä.

Jos luonnonkatastrofi koskee useampia NUTS 2 -tason alueita, kynnysarvoa sovelletaan näiden alueiden keskimääräiseen BKT:hen painotettuna sen mukaan, mikä on kunkin alueen osuus kokonaisvahingosta.

4.   Rahaston tuki voidaan ottaa käyttöön myös, kun kyseessä on missä tahansa tukikelpoisessa valtiossa tapahtunut luonnonkatastrofi, joka on myös suuri luonnonkatastrofi viereisessä tukikelpoisessa valtiossa.

5.   Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään Eurostatin tuottamia yhdenmukaistettuja tilastotietoja.”

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”4 a artikla

1.   Toimittaessaan rahastosta myönnettävää rahoitusosuutta koskevan hakemuksen komissiolle jäsenvaltio voi pyytää ennakkomaksua. Komissio arvioi alustavasti, täyttääkö hakemus 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, ja varmentaa, onko budjettivaroja käytettävissä. Jos nämä edellytykset täyttyvät ja varoja on käytettävissä riittävästi, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen ennakkomaksun myöntämisestä ja maksaa sen viipymättä ennen kuin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu päätös on tehty. Ennakkomaksun maksaminen ei vaikuta rahaston tuen käyttöönottoa koskevan lopullisen päätöksen tekemiseen.

2.   Ennakkomaksun määrä saa olla enintään 10 prosenttia ennakoidun rahoitusosuuden määrästä eikä saa missään tapauksessa olla yli 30 000 000 euroa. Kun rahoitusosuuden lopullinen määrä on määritetty, komissio ottaa huomioon ennalta maksetun määrän ennen rahoitusosuuden loppuosan maksamista. Komissio perii takaisin perusteetta maksetut ennakot.

3.   Unionin yleiseen talousarvioon takaisin maksettavat määrät on suoritettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (7) 78 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Määräpäivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

4.   Kun komissio hyväksyy esityksen unionin yleiseksi talousarvioksi tietylle varainhoitovuodelle, se ehdottaa – aina kun tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että budjettivarat ovat hyvissä ajoin käytettävissä – Euroopan parlamentille ja neuvostolle rahaston tuen käyttöön ottamista 50 000 000 euron enimmäismäärään asti ennakkomaksujen maksamiseksi ja ehdottaa vastaavien määrärahojen ottamista unionin yleiseen talousarvioon.

Talousarviojärjestelyissä on noudatettava neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 1311/2013 (8) 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja enimmäismääriä.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1)."

(8)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).”"

5)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

1.   Edellä olevan 4 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyn täytäntöönpanosäädöksen liitteeseen on sisällyttävä yksityiskohtaiset säännökset rahastosta maksettavan rahoitusosuuden täytäntöönpanosta.

Näissä säännöksissä on määriteltävä erityisesti rahastosta rahoitettavien toimien luonne ja sijainti tukikelpoisen valtion tekemän ehdotuksen perusteella.

2.   Ennen kuin komissio maksaa rahastosta rahoitusosuuden sellaiselle tukikelpoiselle valtiolle, joka ei ole jäsenvaltio, komissio tekee kyseisen valtion kanssa delegointisopimuksen, jossa vahvistetaan 1 kohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset säännöt rahastosta maksettavan rahoitusosuuden täytäntöönpanosta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (9) mukaisesti sekä luonnonkatastrofien riskinehkäisyyn ja -hallintaan liittyvät velvollisuudet.

3.   Vastuu yksittäisten toimien valinnasta ja rahastosta maksettavan rahoitusosuuden täytäntöönpanosta on tuensaajavaltiolla tämän asetuksen ja etenkin sen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan, 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen ja tapauksen mukaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun delegointisopimuksen mukaisesti.

4.   Rahastosta jäsenvaltiolle maksettava rahoitusosuus pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin puitteissa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti. Rahastosta maksettava rahoitusosuus tukikelpoiselle valtiolle, joka ei ole jäsenvaltio, pannaan täytäntöön välillisen hallinnoinnin puitteissa kyseisen asetuksen mukaisesti.

5.   Rajoittamatta komissiolle kuuluvaa vastuuta Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta tuensaajavaltioiden on oltava vastuussa rahastosta tuettujen toimien hallinnoinnista ja toimien varainhoidon valvonnasta. Niiden on toteutettava seuraavia toimenpiteitä:

6.   Tuensaajavaltioiden on nimettävä elimet, jotka ovat vastuussa rahastosta tuettujen toimien hallinnoinnista ja valvonnasta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 ja 60 artiklan mukaisesti. Tässä niiden on otettava huomioon sisäistä ympäristöä, valvontaa, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa koskevat kriteerit. Jäsenvaltiot voivat nimetä elimet, jotka on jo nimetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (10) mukaisesti.

Näiden nimettyjen elinten on toimitettava komissiolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdassa tai 60 artiklan 5 kohdassa säädetyt tiedot, jotka kattavat koko täytäntöönpanokauden, toimittaessaan tämän asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen ja selvityksen.

7.   Tuensaajavaltion on tehtävä vaaditut rahoitukselliset korjaukset, jos on todettu sääntöjenvastaisuus. Tuensaajavaltioiden tekemien korjausten on koostuttava rahastosta maksetun rahoitusosuuden peruuttamisesta kokonaan tai osittain. Tuensaajavaltion on perittävä takaisin havaitun sääntöjenvastaisuuden seurauksena menetetyt määrät.

8.   Rajoittamatta tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaa tai tuensaajavaltion kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti tekemiä tarkastuksia komissio voi tehdä rahastosta rahoitettujen toimien tarkastuksia paikan päällä. Komissio antaa ilmoituksen asianomaiselle tuensaajavaltiolle saadakseen kaiken tarpeellisen avun. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet tai muut sen palveluksessa olevat voivat osallistua tällaisiin tarkastuksiin.

9.   Tuensaajajäsenvaltion on varmistettava, että kaikki aiheutuneita menoja koskevat tositteet säilytetään komission ja tilintarkastustuomioistuimen saatavilla kolmen vuoden ajan sen jälkeen, kun rahaston tukitoimi on päättynyt.

(9)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1)."

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).”"

6)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

1.   Tuensaajavaltion on vastattava toisaalta 3 artiklassa mainittuihin toimiin tarkoitetun rahastosta maksettavan rahoitusosuuden ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, Euroopan investointipankin sekä muiden unionin rahoitusvälineiden tukitoimien välisestä yhteensovittamisesta.

2.   Tuensaajavaltion on varmistettava, että tämän asetuksen mukaisesti korvattuja menoja ei korvata unionin muusta rahoitusvälineestä, etenkään koheesio-, maatalous- tai kalatalouspolitiikan rahoitusvälineestä.

3.   Erityisten vahinkojen korvaamiseen liittyvien unionin tai kansainvälisten välineiden nojalla korvattuun vahinkoon ei voida myöntää rahastosta tukea samaan tarkoitukseen.”

7)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Rahaston rahoitusta saavien toimien on oltava perussopimuksen määräysten ja sen nojalla hyväksyttyjen välineiden, unionin politiikan ja toimenpiteiden – etenkin kun on kyse varainhoidosta, julkisista hankinnoista, ympäristönsuojelusta, luonnonkatastrofien riskinehkäisystä ja -hallinnasta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä tarvittaessa ekosysteemiin perustuvista lähestymistavoista – sekä liittymistä edeltävien tukivälineiden mukaisia. Rahaston rahoitusta saavien toimien on soveltuvissa tapauksissa edistettävä unionin tavoitteita näillä aloilla.”

8)

Korvataan 8 ja 9 artikla seuraavasti:

”8 artikla

1.   Rahastosta maksettu rahoitusosuus on käytettävä 18 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona komissio on maksanut avustuksen täyden määrän. Komissio perii tuensaajavaltiolta takaisin sen osan rahoitusosuudesta, jota ei ole käytetty kyseisen määräajan kuluessa tai joka on käytetty toimiin, joihin ei myönnetä tukea.

2.   Tuensaajavaltioiden on haettava kaikki mahdolliset korvaukset kolmansilta osapuolilta.

3.   Tuensaajavaltion on toimitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua 1 kohdassa tarkoitetun 18 kuukauden määräajan päättymisestä kertomus rahastosta maksetun rahoitusosuuden täytäntöönpanosta ja liitettävä mukaan selvitys menoista sekä kaikista muista kyseisten toimien rahoituslähteistä, mukaan lukien vakuutuskorvaukset ja kolmansilta osapuolilta saadut vahingonkorvaukset.

Täytäntöönpanokertomuksessa on esitettävä yksityiskohtaisesti:

Täytäntöönpanokertomukseen on liitettävä riippumattoman tarkastuselimen lausunto, joka on laadittu kansainvälisesti hyväksyttyjen auditointistandardien mukaisesti ja jossa vahvistetaan, että menoja koskevassa selvityksessä annetaan oikea ja riittävä kuva ja että rahastosta maksettu rahoitusosuus on laillinen ja asianmukainen asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdan ja 60 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menettelyn lopuksi komissio päättää rahaston tukitoimen.

4.   Siinä tapauksessa, että kolmas osapuoli korvaa myöhemmin vahingon korjaamisesta aiheutuneet kustannukset, komissio päättää vastaavasta määrästä, joka tuensaajavaltion on maksettava takaisin sille rahastosta myönnetystä rahoitusosuudesta.

9 artikla

Rahastosta maksettavaa rahoitusosuutta koskevassa hakemuksessa ja 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä sekä delegointisopimuksessa, kertomuksissa ja kaikissa muissa asiaan liittyvissä asiakirjoissa ilmoitetaan kaikki määrät euroina.

Kansallisen valuutan määräiset kustannukset muunnetaan euroiksi käyttämällä vaihtokursseja, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa sinä päivänä, jona komissio hyväksyy asiaan liittyvän täytäntöönpanosäädöksen. Jos vaihtokurssia ei julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä sinä päivänä, jona komissio hyväksyy asiaan liittyvän täytäntöönpanosäädöksen, muuntamisessa on käytettävä komission vahvistamien kuukausittaisten laskennallisten kurssien keskiarvoa asianomaisen kauden ajalta. Tätä samaa muuntokurssia käytetään koko rahastosta maksettavan rahoitusosuuden kattamien toimien täytäntöönpanokauden ajan, ja sitä käytetään perustana rahoitusosuutta koskevassa lopullisessa täytäntöönpanokertomuksessa ja täytäntöönpanoselvityksessä sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdan tai 60 artiklan 5 kohdan mukaisesti vaadituissa tiedoissa.”

9)

Korvataan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jos vahinko on uusien tietojen perusteella merkittävästi arvioitua pienempi, tuensaajavaltio palauttaa komissiolle vastaavan määrän rahastosta maksetusta rahoitusosuudesta.”

10)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

1.   Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän asetuksen mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.   Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen mukaisesti rahoitusta saaneiden tuensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

3.   Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF voi suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikalla suoritettavat selvitykset ja tarkastukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 (11) ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (12) säädettyjä säännöksiä ja menettelyjä noudattaen, jotta voidaan määrittää, liittyykö unionin rahoitusta koskevaan sopimukseen petos, lahjonta tai muu laiton toiminta, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin.

4.   Kolmansien maiden kanssa tehtyihin delegointisopimuksiin sekä tämän asetuksen täytäntöönpanosta seuraaviin rahaston rahoitusosuuden myöntämistä koskeviin sopimuksiin ja päätöksiin on sisällyttävä määräykset, joilla nimenomaisesti annetaan komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet toteuttaa tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1)."

(12)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).”"

11)

Kumotaan 13 ja 14 artikla.