13.6.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/16

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 625/2014,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa täsmennetään sijoittajia, järjestäjiä, alkuperäisiä luotonantajia ja alullepanevia laitoksia koskevia vaatimuksia siirrettyyn luottoriskiin liittyvien vastuiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 410 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Taloudellisen osuuden säilyttämisellä pyritään sovittamaan yhteen niiden osapuolten edut, jotka siirtävät tai ottavat arvopaperistettujen vastuiden luottoriskin. Kun yhteisö arvopaperistaa omat velkansa, etujen yhteensovittaminen toteutuu automaattisesti riippumatta siitä, hankkiiko lopullinen vastapuoli velalleen vakuuden. Jos on selvää, että luottoriski säilyy alullepanijalla, alullepanijan ei ole tarpeen säilyttää taloudellista osuutta, koska se ei parantaisi vallitsevaa tilannetta.

(2)

On tarkoituksenmukaista selventää, milloin siirretylle luottoriskille altistumisen katsotaan tapahtuvan tietyissä erityistapauksissa, joissa laitokset, jotka eivät toimi alullepanijana, järjestäjänä tai alkuperäisenä luotonantajana, voivat ottaa vastuun arvopaperistamisposition luottoriskistä, mukaan luettuina tapaukset, joissa laitokset ovat vastapuolena arvopaperistamistransaktioon liittyvässä johdannaissopimuksessa, suojaussopimuksen vastapuolena arvopaperistamistransaktiossa sekä transaktiossa likviditeettisopimuksen tarjoajana ja joissa laitokset pitävät arvopaperistamispositioita kaupankäyntivarastossa markkinatakaustoimien yhteydessä.

(3)

Uudelleenarvopaperistamistransaktioissa luottoriskin siirto tapahtuu omaisuuserien ensimmäisen arvopaperistamisen tasolla ja transaktion toisella, ”niputetulla” tasolla. Nämä kaksi transaktion tasoa ja niitä vastaavat kaksi luottoriskin siirtotilannetta ovat tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten näkökulmasta katsottuna erillisiä toisistaan. Nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttäminen ja asianmukainen huolellisuus olisi varmistettava kummallakin transaktion tasolla niiden laitosten toimesta, jotka kullakin tasolla ottavat vastuun siirretystä luottoriskistä. Näin ollen, jos laitos ottaa vastuun vain transaktion toisesta, ”niputetusta” tasosta, vaatimuksia, jotka liittyvät nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämiseen ja asianmukaiseen huolellisuuteen, sovelletaan kyseiseen laitokseen vain transaktion toisella tasolla. Sen sijaan niiden laitosten, jotka ovat tässä uudelleenarvopaperistamistransaktiossa ottaneet vastuun omaisuuserien arvopaperistamisen ensimmäisestä tasosta, olisi noudatettava transaktiossa säilyttämistä ja asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia arvopaperistamisen ensimmäisellä tasolla.

(4)

On tarkoituksenmukaista määrittää tarkemmin, miten säilyttämissitoumusta on sovellettava, mukaan luettuna tapa, jolla vaatimustenmukaisuus toteutetaan, kun alullepanijoita, järjestäjiä tai alkuperäisiä luotonantajia on useita, sekä tarkentaa yksityiskohtia, jotka koskevat eri säilyttämisvaihtoehtoja, säilyttämisvaatimuksen mittausta alullepanohetkenä ja jatkuvasti sen jälkeen sekä vapautusten soveltamista.

(5)	Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa säädetään eri vaihtoehdoista, joita noudattamalla taloudellisen osuuden säilyttämisvaatimus voidaan täyttää. Tässä asetuksessa tarkennetaan, millä tavoin kutakin näistä vaihtoehdoista voidaan noudattaa.

(6)

Taloudellisen osuuden säilyttäminen voidaan toteuttaa käyttämällä synteettistä tai ehdollista säilyttämismuotoa edellyttäen, että näissä menetelmissä noudatetaan kaikilta osin yhtä asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa, jota synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon voidaan katsoa vastaavan, ja että tiedonantovaatimusten noudattaminen voidaan varmistaa.

(7)

Säilytettävän osuuden suojaaminen tai myyminen on kiellettyä sikäli kuin tällaiset tekniikat heikentävät säilyttämisvaatimuksen tarkoitusta, mikä tarkoittaa sitä, että nämä tekniikat voidaan sallia silloin, kun ne eivät suojaa säilyttäjää säilytettävien arvopaperistamispositioiden tai säilytettävien vastuiden luottoriskiltä.

(8)

Sen varmistamiseksi, että nettomääräinen taloudellinen osuus säilytetään jatkuvasti, laitosten olisi huolehdittava siitä, että arvopaperistamisen rakenteessa ei piile minkäänlaista mekanismia, jonka kautta alullepanohetken vähimmäissäilyttämisvaatimus pienenisi väistämättä siirrettyä osuutta nopeammin. Säilytettävää osuutta ei saisi vastaavasti asettaa rahavirtoihin nähden ensisijaiseen asemaan niin, että sen takaisinmaksu tai jaksotus johtaisi suhteettomiin hyötyihin samalla, kun osuus laskisi myytyjen etuoikeusluokkien tai arvopaperistettujen vastuiden 5 prosentin jatkuvan nimellisarvon alapuolelle. Tämän lisäksi arvopaperistamispositiosta vastuun ottavalle laitokselle tarjottava luottotuki ei saisi laskea suhteettomasti arvopaperistettavien vastuiden takaisinmaksunopeuteen nähden.

(9)

Laitosten olisi voitava käyttää sellaisten kolmansien osapuolten laatimia rahoitusmalleja, jotka eivät ole ulkoisia luottoluokituslaitoksia, hallinnollisen taakan ja asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvien kustannusten pienentämiseksi. Laitosten olisi käytettävä kolmansien osapuolten rahoitusmalleja vain, jos ne ovat ennen sijoitusten tekemistä huolehtineet asianmukaisesti malleihin liittyvien oletusten ja mallien rakenteiden validoimisesta sekä siitä, että ne ymmärtävät tällaisten mallien menetelmän, oletukset ja tulokset.

(10)

On ensiarvoisen tärkeää määrittää tarkemmin, miten usein laitosten olisi tarkistettava, että ne noudattavat asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia, miten olisi arvioitava, onko erilaisten toimintatapojen ja menettelyjen soveltaminen kaupankäyntivarastossa ja varaston ulkopuolella asianmukaista, ja miten olisi arvioitava vaatimustenmukaisuutta, kun on kyse korrelaatiokaupankäyntisalkkuun liittyvistä positioista. Ensiarvoisen tärkeää on selventää myös tiettyjä asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklassa mainittuja termejä, kuten ’riskien ominaispiirteitä’ ja ’rakenteellisia tekijöitä’.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiden kolmanteen maahan sijoittautuneiden yhteisöjen, jotka on sisällytetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 18 artiklan mukaiseen konsolidointiin mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu suoraan ylimääräisten riskipainojen soveltamisalaan, ei katsota tietyissä tarkkaan rajatuissa olosuhteissa, kuten silloin, kun on kyse kaupankäyntivarastossa markkinatakaustoimia varten hallussa pidettävistä vastuista, rikkovan asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklaa. Laitosten ei olisi katsottava rikkovan mainittua artiklaa, kun tällaiset kaupankäyntivaraston vastuut tai positiot eivät ole olennaisia eivätkä ne muodosta suhteettoman suurta osuutta kaupankäyntitoimista, edellyttäen, että vastuista tai positioista on syvällinen käsitys ja että on otettu käyttöön muodolliset toimintatavat ja menettelyt, jotka ovat asianmukaisia ja oikeassa suhteessa kyseisen yhteisön sekä ryhmän kokonaisriskiprofiiliin.

(12)

On välttämätöntä, että sijoittajille annetaan alullepanohetkellä ja jatkuvasti transaktion kuluessa tietoja säilyttämissitoumuksen tasosta sekä kaikista olennaisen tärkeistä seikoista, myös arvopaperistettujen vastuiden luottoluokituksista ja kehityksestä, jotta asianmukainen huolellisuus voisi tosiasiallisesti toteutua arvopaperistamispositioiden osalta. Annettaviin tietoihin olisi kuuluttava yksityiskohtaiset tiedot säilyttäjän henkilöllisyydestä, valitusta säilyttämisvaihtoehdosta sekä alkuperäisestä ja jatkuvasta taloudellisen osuuden säilyttämistä koskevasta sitoumuksesta. Tapauksissa, joissa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä vapautuksia, on nimenomaisesti ilmoitettava arvopaperistetut vastuut, joihin säilyttämisvaatimusta ei sovelleta, sekä vapautuksen perustelut.

(13)	Tämä asetus perustuu Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomaisen) Euroopan komissiolle esittämiin teknisten sääntelystandardien luonnoksiin.

(14)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoinut siihen mahdollisesti liittyviä kuluja ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

MÄÄRITELMÄT JA VASTUU ARVOPAPERISTAMISEEN LIITTYVÄSTÄ RISKISTÄ

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’säilyttäjällä’ alullepanijana, järjestäjänä tai alkuperäisenä luotonantajana toimivaa yhteisöä, joka asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan mukaisesti säilyttää nettomääräisen taloudellisen osuuden arvopaperistamisesta;

b)	’synteettisellä säilyttämismuodolla’ taloudellisen osuuden säilyttämistä johdannaissopimusten avulla;

c)	’ehdollisella säilyttämismuodolla’ taloudellisen osuuden säilyttämistä takauksien ja maksusitoumusten avulla ja sellaisilla muilla vastaavilla luottotuen muodoilla, joilla varmistetaan säilyttämisvaatimuksen välitön täytäntöönpano;

d)	’vertikaalisella etuoikeusluokalla’ etuoikeusluokkaa, joka altistaa sen haltijan suhteelliselle osuudelle kunkin arvopaperistamistransaktiossa liikkeeseen lasketun etuoikeusluokan luottoriskistä.

II LUKU

VASTUU ARVOPAPERISTAMISPOSITION LUOTTORISKISTÄ

2 artikla

Arvopaperistamisposition luottoriskistä aiheutuvan vastuun erityistapaukset

1. Kun laitos toimii luottojohdannaissopimuksen vastapuolena tai suojausta tarjoavana vastapuolena tai likviditeettisopimuksen tarjoajana arvopaperistamistransaktiossa, sen katsotaan ottavan vastuun arvopaperistamisposition luottoriskistä silloin, kun johdannainen, suojaus tai likviditeettisopimus altistuu arvopaperistettujen vastuiden tai arvopaperistamispositioiden luottoriskille.

2. Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 ja 406 artiklaa likviditeetin tarjoajan ei katsota ottavan vastuuta arvopaperistamisposition luottoriskistä silloin, kun likviditeettisopimus täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 255 artiklan 2 kohdassa määritellyt edellytykset.

3. Sellaisen uudelleenarvopaperistamisen yhteydessä, johon kuuluu useampi kuin yksi taso, tai sellaisen arvopaperistamisen yhteydessä, jonka perustana on lukuisia erillisiä transaktioita, laitoksen katsotaan ottavan vastuun vain sen yksittäisen arvopaperistamisposition tai -transaktion luottoriskistä, josta sillä on vastuu.

4. Laitosten ei katsota rikkovan asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklaa mainitun asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti konsolidoinnin tasolla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	yhteisö, jonka hallussa arvopaperistamispositiot ovat, on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on sisällytetty konsolidointiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 18 artiklan mukaisesti;

b)	arvopaperistamispositiot kuuluvat a alakohdassa tarkoitetun yhteisön kaupankäyntivarastoon ja ne on tarkoitettu markkinatakaustoimiin;

c)	arvopaperistamispositiot eivät ole olennaisia a alakohdassa tarkoitetun ryhmän kaupankäyntivaraston kokonaisriskiprofiiliin nähden eivätkä muodosta suhteettoman suurta osuutta ryhmän kaupankäyntitoimista.

III LUKU

NETTOMÄÄRÄISEN TALOUDELLISEN OSUUDEN SÄILYTTÄMINEN

3 artikla

Olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttäjät

1. Säilytettävää olennaista nettomääräistä taloudellista osuutta ei saa jakaa erityyppisten säilyttäjien kesken. Jonkin seuraavista tahoista on täytettävä olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämisvaatimus täysimääräisesti:

a)	alullepanija tai useampi alullepanija;

b)	järjestäjä tai useampi järjestäjä;

c)	alkuperäinen luotonantaja tai useampi alkuperäinen luotonantaja.

2. Kun useampi alullepanija on luonut arvopaperistetut vastuut, kunkin alullepanijan on täytettävä säilyttämisvaatimus sen mukaan, kuinka suuren osuuden se on pannut alulle kyseisten arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärästä;

3. Kun useampi alkuperäinen luotonantaja on luonut arvopaperistetut vastuut, kukin alkuperäisen luotonantajan on täytettävä säilyttämisvaatimus sen mukaan, kuinka suuressa osuudessa arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärästä se on alkuperäisenä luotonantajana.

4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, niistä tapauksista, joissa useampi alullepanija tai useampi alkuperäinen luotonantaja on luonut arvopaperistetut vastuut, yksi yksittäinen alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja voi täyttää säilyttämisvaatimuksen täysimääräisesti edellyttäen, että jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja on perustanut kyseisen ohjelman tai arvopaperistamisjärjestelmän ja hoitaa sitä;

b)	alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja on perustanut kyseisen ohjelman tai arvopaperistamisjärjestelmän ja on luonut yli 50 prosenttia arvopaperistettujen vastuiden kokonaismäärästä.

5. Kun useampi järjestäjä on järjestänyt arvopaperistetut vastuut, jommankumman seuraavista on täytettävä säilyttämisvaatimus:

järjestäjä, jonka taloudellinen etu vastaa parhaiten sijoittajien etua, mistä asianomaiset järjestäjät ovat saavuttaneet yksimielisyyden sellaisten objektiivisten kriteereiden perusteella, joihin kuuluvat muun muassa maksurakenteet, osallistuminen ohjelman tai arvopaperistamisjärjestelmän perustamiseen ja hoitoon sekä vastuun ottaminen arvopaperistamisten luottoriskistä;

b)	kukin järjestäjä järjestäjien lukumäärän mukaisessa suhteessa.

4 artikla

Säilyttämisvaatimuksen täyttäminen synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon avulla

1. Säilyttämisvaatimus voidaan täyttää tavalla, joka vastaa yhtä asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa esitettyä vaihtoehtoa, synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon avulla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	säilytettävä määrä on vähintään yhtä suuri kuin siihen vaihtoehtoon kuuluva vaatimus, jota synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon voidaan katsoa vastaavan;

säilyttäjä on nimenomaisesti ilmoittanut, että se säilyttää jatkuvasti olennaisen nettomääräisen taloudellisen osuuden tällä tavalla, ja ilmoittanut myös yksityiskohtaiset tiedot säilyttämismuodosta, sen määrittämisessä käytettävästä menetelmästä sekä sen vastaavuudesta jonkin mainitun vaihtoehdon kanssa.

2. Kun jokin muu yhteisö kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luottolaitos toimii säilyttäjänä synteettisen tai ehdollisen säilyttämismuodon avulla, synteettisesti tai ehdollisesti säilytettävään osuuteen on kytkeydyttävä täysimääräinen käteisvakuus, ja se on säilytettävä erillään ”asiakkaiden” varoina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (3) 13 artiklan 8 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5 artikla

Säilyttämisvaihtoehto a: suhteellisen osuuden säilyttäminen kustakin myydystä tai sijoittajille siirretystä etuoikeusluokasta

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vähintään 5 prosentin säilyttäminen kunkin myydyn tai siirretyn etuoikeusluokan nimellisarvosta voidaan toteuttaa myös seuraavalla tavalla:

säilyttämällä vähintään 5 prosenttia kunkin arvopaperistetun vastuun nimellisarvosta, jos tällaisten vastuiden luottoriski on etuoikeusasemaltaan sama tai heikompi kuin samojen vastuiden osalta arvopaperistettu luottoriski. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 242 artiklan 13 kohdassa tarkoitetun uudistettavan arvopaperistamisen tapauksessa tämä voidaan toteuttaa säilyttämällä alullepanijan osuus, jos oletetaan, että alullepanijan osuus on vähintään 5 prosenttia kunkin arvopaperistetun vastuun nimellisarvosta ja sen etuoikeusasema on sama tai heikompi kuin sillä luottoriskillä, joka on arvopaperistettu näiden samojen vastuiden osalta;

tarjoamalla ABCP-ohjelman puitteissa likviditeettisopimus, joka voi kuulua arvopaperistamishierarkiassa ylempään etuoikeusluokkaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)	likviditeettisopimus kattaa 100 prosenttia arvopaperistettuihin vastuisiin liittyvästä luottoriskistä;

ii)	likviditeettisopimus kattaa luottoriskin niin pitkään kuin säilyttäjän on säilytettävä taloudellinen osuus kyseisistä arvopaperistamispositioista tällaisella likviditeettisopimuksella;

iii)	arvopaperistamistransaktion alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen luotonantaja tarjoaa likviditeettisopimuksen;

iv)	tällaisesta arvopaperistamisesta vastuun ottavalle laitokselle on annettu käyttöön asianmukaiset tiedot, joilla se voi vahvistaa, että i, ii ja iii alakohtaa noudatetaan.

c)	säilyttämällä vertikaalinen etuoikeusluokka, jonka nimellisarvo on vähintään 5 prosenttia kaikkien liikkeeseen laskettujen etuoikeusluokkien kokonaisnimellisarvosta.

6 artikla

Säilyttämisvaihtoehto b: alullepanijan osuuden säilyttäminen uudistettavista vastuista

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu säilyttäminen voidaan toteuttaa säilyttämällä vähintään 5 prosenttia kunkin arvopaperistetun vastuun nimellisarvosta, jos tällaisten vastuiden säilytettävä luottoriski on etuoikeusasemaltaan sama tai heikompi kuin samojen vastuiden osalta arvopaperistettu luottoriski.

7 artikla

Säilyttämisvaihtoehto c: satunnaisvalinnalla valittujen vastuiden säilyttäminen

1. Poolin, joka muodostuu vähintään 100 kappaleesta mahdollisesti arvopaperistettuja vastuita ja josta säilytetyt ja arvopaperistetut vastuut valitaan satunnaisvalinnalla asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on oltava riittävän hajautettu, jotta vältetään nettomääräisen taloudellisen osuuden liika keskittyminen. Valintaprosessia valmistellessaan säilyttäjän on otettava huomioon asianmukaiset määrälliset ja laadulliset tekijät varmistaakseen sen, että säilytettyjen ja arvopaperistettujen vastuiden erottelu todella tapahtuu satunnaisesti. Valitessaan vastuita on satunnaisvalinnalla valittujen vastuiden säilyttäjän otettava tarvittaessa huomioon sellaiset tekijät kuin aloitusajankohta (vintage), tuote, maantiede, alullepanopäivä, maturiteetti, luototusaste, omaisuuslaji, toimiala ja maksamatta olevat lainaerät.

2. Säilyttäjä ei saa nimetä erilaisia yksittäisiä vastuita säilytettäviksi vastuiksi eri aikoina, jollei tämä ole välttämätöntä säilyttämisvaatimuksen täyttämiseksi silloin, kun on kyse arvopaperistamisesta, jossa arvopaperistetut vastuut vaihtelevat ajan kuluessa joko siitä syystä, että arvopaperistamiseen lisätään uusia vastuita, tai siitä syystä, että yksittäisten arvopaperistettujen vastuiden taso muuttuu.

8 artikla

Säilyttämisvaihtoehto d: suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttäminen

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan mukainen suuririskisimmän etuoikeusluokan säilyttäminen on toteutettava joko taseeseen sisältyvillä tai taseen ulkopuolisilla positioilla, mutta se voidaan toteuttaa myös jollakin seuraavista tavoista:

tarjoamalla sellainen 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ehdollinen säilyttämismuoto tai ABCP-ohjelman puitteissa oleva likviditeettisopimus, joka täyttää seuraavat kriteerit:

i)	se kattaa vähintään 5 prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta;

ii)	se muodostaa suuririskisimmän position arvopaperistamisessa;

iii)	se kattaa luottoriskin niin pitkään kuin säilyttämissitoumus on voimassa;

iv)	se on arvopaperistamisen alullepanijan, järjestäjän tai alkuperäisen luotonantajan tarjoama;

v)	tällaisesta arvopaperistamisesta vastuun ottavalle laitokselle on annettu käyttöön asianmukaiset tiedot, joilla se voi todentaa, että i, ii, iii ja iv alakohtaa noudatetaan;

b)	ylimääräisillä vakuuksilla luottotuen muotona, jos tällaiset ylimääräiset vakuudet toimivat ”suuririskisimpänä” säilytettävänä osuutena, joka on vähintään 5 prosenttia arvopaperistamisessa liikkeeseen laskettujen etuoikeusluokkien nimellisarvosta.

2. Jos suuririskisimmän etuoikeusluokan arvo on yli 5 prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta, säilyttäjän on voitava säilyttää tällaisesta suuririskisimmästä etuoikeusluokasta vain jokin osuus, mikäli kyseinen osuus vastaa vähintään 5:tä prosenttia arvopaperistettujen vastuiden nimellisarvosta.

3. Riskinsäilyttämisvaatimuksen täyttämiseksi arvopaperistamisjärjestelmän tasolla laitokset eivät saa ottaa huomioon sellaisten perustana olevien transaktioiden olemassaoloa, joissa alullepanijat tai alkuperäiset luotonantajat säilyttävät suuririskisimmän vastuun yksittäisten transaktioiden tasolla.

9 artikla

Säilyttämisvaihtoehto e: suuririskisimmän vastuun säilyttäminen jokaisesta arvopaperistetusta vastuusta

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan e alakohdan mukaista suuririskisimmän vastuun säilyttämistä jokaisen arvopaperistetun vastuun tasolla on sovellettava niin, että säilytettävän luottoriskin etuoikeusasema on aina heikompi kuin näiden samojen vastuiden osalta arvopaperistetun luottoriskin etuoikeusasema.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu säilyttämisvaatimus voidaan täyttää siten, että alullepanija tai alkuperäinen luotonantaja myy perustana olevia vastuita alennettuun hintaan, jos alennuksen määrä on vähintään 5 prosenttia kunkin vastuun nimellisarvosta ja jos alennusmyyntimäärä on hyvitettävissä alullepanijalle tai alkuperäiselle luotonantajalle vain sikäli kuin sillä ei ole katettu luottoriskistä johtuvia arvopaperistettuihin vastuisiin liittyviä tappioita.

10 artikla

Säilyttämisen tason mittaaminen

1. Mitattaessa tasoa, jolla nettomääräinen taloudellinen osuus säilytetään, on sovellettava seuraavia kriteereitä:

a)	alullepanolla tarkoitetaan hetkeä, jolloin vastuut arvopaperistettiin ensimmäisen kerran;

b)	säilyttämisen tason laskenta perustuu nimellisarvoihin, eikä omaisuuserien hankintahintaa saa ottaa huomioon;

c)	asetuksen (EU) N:o 575/2013 242 artiklan 1 kohdassa määriteltyä ’hintaeroa’ ei oteta huomioon säilyttäjän nettomääräisen taloudellisen osuuden mittauksessa;

d)	nettomääräisen taloudellisen osuuden laskennassa on sovellettava samaa säilyttämisvaihtoehtoa ja -menetelmää arvopaperistamistransaktion koko voimassaoloaikana, paitsi jos poikkeukselliset olosuhteet edellyttävät muutosta ja jos tätä muutosta ei käytetä säilytettävän osuuden määrän pienentämiseen.

2. Edellä 1 kohdassa asetettujen kriteerien ohella ja sillä edellytyksellä, ettei ole olemassa piilevää mekanismia, jolla alullepanoajankohtana säilytettävä osuus pienenisi siirrettävää osuutta nopeammin, on katsottava, että säilytettävän osuuden jaksottamisella rahavirtojen kohdentamista tai tappioiden kohdentamista käyttäen ei ole ollut vaikutusta säilyttämisvaatimuksen täyttämiseen niin, että säilyttämisen taso olisi ajan kuluessa tosiasiallisesti laskenut. Säilyttäjältä ei edellytetä säilytettävän osuuden jatkuvaa uudelleen kartuttamista tai tarkistamista vähintään 5 prosentin tasoon, kun tappiot toteutuvat sen vastuista tai kohdistuvat sen säilyttämään positioon.

11 artikla

Säilytettävän osuuden mittaaminen luottojärjestelyn muodossa olevien vastuiden nostamattomien määrien osalta

Säilytettävän nettomääräisen taloudellisen osuuden laskemisen luottojärjestelyiden, mukaan luettuina luottokorttien, osalta on perustuttava ainoastaan jo nostettuihin, toteutuneisiin tai saatuihin määriin, ja sitä on mukautettava määrissä tapahtuvien muutosten mukaan.

12 artikla

Säilytettävän osuuden suojauksen tai myynnin kielto

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa olevaa velvoitetta, jolla kielletään soveltamasta säilytettävään nettomääräiseen taloudelliseen osuuteen minkäänlaista luottoriskin vähentämistekniikkaa, lyhyitä positioita tai muita suojauksia sekä myymästä osuutta, on sovellettava siten, että otetaan huomioon sekä säilyttämisvaatimuksen tarkoitus että koko transaktion taloudellinen sisältö. Nettomääräisen taloudellisen osuuden suojaukset, joita ei pidetä suojauksina asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa sovellettaessa, voidaan sallia vain silloin, kun ne eivät suojaa säilyttäjää säilytettävien arvopaperistamispositioiden tai säilytettävien vastuiden luottoriskiltä.

2. Säilyttäjä voi käyttää säilytettäviä vastuita tai arvopaperistamispositioita vakuuksina vakuudellista rahoitusta varten, jos säilytettävien vastuiden tai arvopaperistamispositioiden luottoriskiä ei siirretä tällaisessa käytössä kolmannelle osapuolelle.

13 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohtaa koskevat vapautukset

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin transaktioihin on sisällytettävä sellaiset korrelaatiokaupankäyntisalkun arvopaperistamispositiot, jotka ovat viiteinstrumentteja, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 338 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut kriteerit tai jotka voidaan hyväksyä sisällytettäväksi korrelaatiokaupankäyntisalkkuun.

14 artikla

Konsolidoitu säilyttäminen

Laitoksen, joka täyttää säilyttämisvaatimuksen olemalla konsolidoidussa asemassa EU:ssa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen, EU:ssa toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön kanssa asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on varmistettava siinä tapauksessa, että säilyttäjä poistuu ryhmästä, että yksi taikka useampi konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan kuuluvista jäljellä olevista yhteisöistä ottaa vastuun arvopaperistamisesta sen varmistamiseksi, että vaatimus täytetään jatkuvasti.

IV LUKU

SELLAISILLE LAITOKSILLE ASETETTAVAT ASIANMUKAISTA HUOLELLISUUTTA KOSKEVAT VAATIMUKSET, JOTKA OTTAVAT VASTUUN ARVOPAPERISTAMISPOSITIOSTA

15 artikla

Ulkoistaminen ja muita yleisiä huomioita

1. Jos arvopaperistettavista vastuista ei ole käytettävissä tietoja esimerkiksi siinä tapauksessa, että vastuut karttuvat ennen niiden arvopaperistamista tai tietoja ei ole saatavissa siitä, voidaanko vastuut korvata olemassa olevalla uusiutuvalla arvopaperistamisella, laitoksen on täytettävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklassa tarkoitetut asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa kunkin yksittäisen arvopaperistamispositionsa osalta tällaisiin vastuisiin sovellettavien hyväksyttävyyskriteerien mukaisesti.

2. Ulkoistaessaan tiettyjä asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisprosessiin kuuluvia tehtäviä, kuten kirjanpitämisen, laitosten, jotka ottavat vastuun arvopaperistamisen riskeistä, on pidettävä prosessi kaikilta osin omassa valvonnassaan.

16 artikla

Riskien ominaispiirteiden ja rakenteellisten tekijöiden täsmentäminen

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yksittäisten arvopaperistamispositioiden riskien ominaispiirteisiin on sisällytettävä seuraavat kaikkein tarkoituksenmukaisimmat ja olennaisimmat ominaispiirteet:

a)	etuoikeusluokan taso;

b)	rahavirtaprofiili;

c)	mahdollinen luottoluokitus;

d)	samankaltaisten etuoikeusluokkien aiempi kehitys;

e)	arvopaperistamiseen liittyvässä dokumentaatiossa esitettyihin etuoikeusluokkiin liittyvät velvoitteet;

f)	luoton lisävakuudet.

2. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin arvopaperistamispositioiden perustana oleviin vastuisiin liittyvien riskien ominaispiirteisiin on sisällytettävä kaikkein tarkoituksenmukaisimmat ja olennaisimmat ominaispiirteet, mukaan luettuina asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vastuiden kehitystä koskevat tiedot asuntolainoihin liittyvien vastuiden osalta. Laitosten on määriteltävä tarkoituksenmukaiset ja vertailukelpoiset mitta-asteikot myös muiden omaisuusluokkien riskien ominaispiirteiden analysointia varten.

3. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuihin ylimääräisiin rakenteellisiin tekijöihin kuuluvat johdannaissopimukset, vakuudet, maksusitoumukset ja muut vastaavat luottotuen muodot.

17 artikla

Uudelleentarkastelun tiheys

Otettuaan vastuun arvopaperistamispositiosta laitoksen on tarkasteltava uudelleen asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan vaatimusten täyttymistä vähintään vuosittain ja tiheämmin heti saatuaan tiedon, että arvopaperistamisen osalta dokumentaation antamista koskevia velvoitteita on rikottu tai että missä tahansa seuraavista on tapahtunut olennainen muutos:

a)	rakenteelliset tekijät, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa arvopaperistamisposition kehitykseen;

b)	arvopaperistamispositioiden ja perustana olevien vastuiden riskien ominaispiirteet.

18 artikla

Stressitestit

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin stressitesteihin on sisällytettävä kaikki asiaan kuuluvat arvopaperistamispositiot, ja nämä stressitestit on liitettävä osaksi stressitestausstrategioita ja -prosesseja, joita laitosten on noudatettava direktiivin 2013/36/EU (4) 73 artiklassa täsmennetyn sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelyn mukaisesti.

2. Täyttääkseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut stressitestausvaatimukset laitokset voivat hyödyntää kolmansien osapuolten laatimia vertailukelpoisia rahoitusmalleja ulkoisten luottoluokituslaitosten laatimien mallien ohella edellyttäen, että laitokset kykenevät pyydettäessä osoittamaan, että ne ovat huolehtineet asianmukaisesti ennen sijoitusten tekemistä malleihin liittyvien oletusten ja mallien rakenteiden validoimisesta sekä siitä, että ne ymmärtävät menetelmän, oletukset ja tulokset.

3. Suorittaessaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja stressitestejä asetuksen (EU) N:o 575/2013 242 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun sellaisen ABCP-ohjelman puitteissa, joka perustuu likviditeettisopimukseen, joka kattaa täysimääräisesti arvopaperistettujen vastuiden luottoriskin, laitokset voivat stressitestata arvopaperistettujen vastuiden sijasta likviditeettisopimuksen tarjoajan luottokelpoisuuden.

19 artikla

Vastuut kaupankäyntivarastossa ja sen ulkopuolella

1. Arvopaperistamispositioiden pitäminen kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella ei sinänsä ole riittävä perustelu sille, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklassa tarkoitettujen asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisessä olisi aiheellista soveltaa eri toimintatapoja ja menettelyjä tai eri uudelleentarkastelutiheyksiä. Päätettäessä sitä, olisiko sovellettava eri toimintatapoja ja menettelyjä tai eri uudelleentarkastelutiheyksiä, on otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka vaikuttavat olennaisesti kaupankäyntivaraston ja laitoksen muun rahoitustoiminnan ja asianomaisten arvopaperistamispositioiden riskiprofiiliin; näitä tekijöitä ovat muun muassa positioiden koko, stressikauden vaikutukset laitoksen pääomapohjaan sekä riskin keskittyminen johonkin yhteen tiettyyn transaktioon, liikkeeseenlaskijaan tai omaisuusluokkaan.

2. Laitosten on varmistettava, että kaikki olennaiset muutokset, jotka kohottavat niiden kaupankäyntivarastossa ja sen ulkopuolella olevien arvopaperistamispositioiden riskiprofiilia, otetaan asianmukaisesti huomioon muuttamalla niiden asianmukaista huolellisuutta koskevia menettelyjä asianmukaisella tavalla näiden arvopaperistamispositioiden osalta. Näin ollen laitosten on määriteltävä myös kaupankäyntivarastoon ja niiden muuhun rahoitustoimintaan sovellettavien muodollisten toimintatapojen ja menettelyjen yhteydessä olosuhteet, jotka käynnistäisivät asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden uudelleentarkastelun.

20 artikla

Korrelaatiokaupankäyntisalkussa olevat positiot

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklaa katsotaan noudatettavan silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	arvopaperistamispositiot pidetään korrelaatiokaupankäyntisalkussa ja ne ovat mainitun asetuksen 338 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja viite-instrumentteja tai ne voidaan hyväksyä sisällytettäviksi korrelaatiokaupankäyntisalkkuun;

b)	laitos noudattaa mainitun asetuksen 377 artiklaa laskiessaan omien varojen vaatimuksia, jotka liittyvät korrelaatiokaupankäyntisalkkuun;

c)	menetelmä, jota laitos soveltaa kaupankäyntisalkkuunsa liittyvien omien varojen laskemiseen, synnyttää kattavan ja syvällisen käsityksen arvopaperistamispositioihin tehtyjen sijoitusten riskiprofiilista;

laitos on ottanut käyttöön muodollisia toimintatapoja ja menettelyjä, jotka ovat sen korrelaatiokaupankäyntisalkun näkökulmasta katsottuna asianmukaisia ja jotka ovat oikeassa suhteessa sen arvopaperistamispositioissa olevien sijoitusten riskiprofiiliin, voidakseen analysoida ja säilyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 406 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisia tietoja.

V LUKU

ALULLEPANIJOITA, JÄRJESTÄJIÄ JA ALKUPERÄISIÄ LUOTONANTAJIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

21 artikla

Luotonmyöntämiseen sovellettavat toimintatavat

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 408 artiklan tarkoittaman velvoitteen täyttäminen alullepanevan tai järjestävän laitoksen toimesta ei merkitse sitä, että lainanottajien tai lainatuotteiden pitäisi olla arvopaperistettujen ja arvopaperistamattomien vastuiden osalta samat.

2. Siinä tapauksessa, että järjestävät ja alullepanevat laitokset eivät ole osallistuneet arvopaperistettaviin vastuisiin liittyvään alkuperäiseen luoton myöntämiseen tai ne eivät osallistu aktiivisesti luoton myöntämiseen tietyntyyppisten arvopaperistettavien vastuiden osalta, näiden laitosten on kuitenkin saatava kaikki välttämättömät tiedot voidakseen arvioida, ovatko tällaisiin vastuisiin sovellettavat luotonmyöntämisen kriteerit yhtä vakuuttavasti perusteltuja ja hyvin määriteltyjä kuin kriteerit, joita sovelletaan arvopaperistamattomiin vastuisiin.

22 artikla

Nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämissitoumuksen tasoa koskevien tietojen ilmoittaminen

1. Säilyttäjän on asetuksen (EU) N:o 575/2013 409 artiklan mukaisesti ilmoitettava sijoittajille ainakin seuraavat tiedot tasosta, jolla se on sitoutunut säilyttämään arvopaperistamisen nettomääräisen taloudellisen osuuden:

a)	vahvistus säilyttäjän henkilöllisyydestä ja siitä, säilyttääkö se osuutta alullepanijana, järjestäjänä vai alkuperäisenä luotonantajana;

b)	tiedot siitä, onko asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a, b, c, d tai e alakohdassa tarkoitettuja tapoja sovellettu nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämiseen;

c)	mahdollinen 10 artiklan 1 kohdan d alakohdan b alakohdassa tarkoitettu muutos, joka on tapahtunut nettomääräisen taloudellisen osuuden säilyttämistavassa;

vahvistus säilyttämisen tasosta alullepanohetkellä sekä vahvistus jatkuvaa osuuden säilyttämistä koskevasta sitoumuksesta, jolla viitataan ainoastaan alkuperäisvelvoitteen noudattamisen jatkumiseen ja joka ei edellytä tietoja nykyisestä nimellisarvosta tai markkina-arvosta tai säilytettävään osuuteen kohdistuneista arvonalennuksista tai kirjanpitoarvon alennuksista;

2. Jos asetuksen arvopaperistamistransaktioon sovelletaan (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia, alullepanijana, järjestäjänä tai alkuperäisenä luotonantajana toimivien laitosten on annettava sijoittajille tiedot sovellettavasta vapautuksesta.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava asianmukaisesti dokumentoituja ja julkisesti saatavilla, paitsi silloin, kun on kyse kahdenvälisistä tai yksityisistä transaktioista, joissa osapuolet pitävät yksityistä tietojen antamista riittävänä. Asianmukaisena tapana täyttää tämä vaatimus pidetään säilyttämissitoumusta koskevan ilmoituksen sisällyttämistä arvopaperistamisohjelmassa liikkeeseen laskettuja arvopapereita koskevaan esitteeseen.

4. Tietojen antaminen on vahvistettava myös alullepanohetken jälkeen yhtä säännöllisesti kuin transaktion kulusta raportoidaan eli vähintään vuosittain ja missä tahansa seuraavista olosuhteista:

a)	kun asetuksen (EU) N:o 575/2013 405 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua säilyttämissitoumusta rikotaan;

b)	kun arvopaperistamisposition kehitys tai arvopaperistamiseen tai sen perustana oleviin vastuisiin liittyvät riskien ominaispiirteet muuttuvat olennaisesti;

c)	kun arvopaperistamiseen liittyvässä dokumentaatiossa esitettyjä velvoitteita rikotaan.

23 artikla

Olennaisen tärkeiden tietojen ilmoittaminen

1. Alullepanijoiden, järjestäjien ja alkuperäisten luotonantajien on varmistettava, että kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 409 artiklan mukaiset olennaisen tärkeät tiedot ovat helposti sijoittajien saatavissa, ilman liiallista hallinnollista taakkaa.

2. Tiedot on ilmoitettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 409 artiklan mukaisesti vähintään vuosittain sekä seuraavissa tilanteissa:

a)	kun arvopaperistamisposition kehitys tai arvopaperistamiseen tai sen perustana oleviin vastuisiin liittyvät riskien ominaispiirteet muuttuvat olennaisesti;

b)	kun arvopaperistamiseen liittyvässä dokumentaatiossa esitettyjä velvoitteita rikotaan.

Jotta tietojen voidaan katsoa olevan olennaisen tärkeitä yksittäisten perustana olevien vastuiden osalta, tiedot on tavallisesti ilmoitettava lainakohtaisesti, mutta on kuitenkin tiettyjä tapauksia, joissa ne voidaan ilmoittaa koostetusti. Arvioitaessa sitä, riittääkö koostettujen tietojen ilmoittaminen, huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa arvopaperistamisen perustana olevan vastuupoolin hajautuneisuusaste sekä se, hoidetaanko tällaisessa poolissa olevia vastuita poolin itsensä tasolla vai lainakohtaisesti.

3. Tiedonantovaatimusta sovellettaessa otetaan huomioon kaikki muut säilyttäjään sovellettavat oikeudelliset tai sääntelyvaatimukset.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).