”L.   NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ ERITTÄIN SUURIA ERIÄ TAI SELLAISIA ERIÄ VARTEN, JOTKA VARASTOIDAAN TAI KULJETETAAN SITEN, ETTÄ NÄYTTEENOTTO KOKO ERÄSTÄ EI OLE TOTEUTETTAVISSA

L.1   Yleiset periaatteet

Jos erän kuljetus- tai varastointitapa on sellainen, ettei osanäytettä voida ottaa koko erästä, näytteenotto suoritetaan mieluiten silloin, kun erä on liikkeessä (dynaaminen näytteenotto).

Jos kyse on suurista elintarvikkeiden varastointiin tarkoitetuista varastoista, toimijoita olisi rohkaistava asentamaan varastoon sellaiset laitteet, joilla on mahdollista ottaa näytteet (automaattisesti) koko varastoidusta erästä.

Jos sovelletaan tässä L osassa säädettyjä näytteenottomenetelmiä, elintarvikealan toimijalle tai sen edustajalle olisi ilmoitettava näytteenottomenetelmästä. Jos elintarvikealan toimija tai sen edustaja kyseenalaistaa tämän näytteenottomenetelmän, elintarvikealan toimijan tai sen edustajan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus ottaa näytteet koko erästä elintarvikealan toimijan tai sen edustajan kustannuksella.

Näytteenotto erän osasta on sallittua, edellyttäen että osan, josta näyte otetaan, määrä on vähintään 10 % tutkittavasta erästä. Jos näyte otetaan osasta samaan luokkaan kuuluvaa tai samaa kuvausta vastaavaa elintarvike-erää ja todetaan, että se ei täytä unionin vaatimuksia, on oletettava, että sama koskee koko erää, paitsi jos yksityiskohtaisessa arvioinnissa ei tule esiin mitään näyttöä siitä, että loppuosa erästä ei ole tyydyttävä.

Tämän liitteen muissa osissa säädettyjä asiaa koskevia säännöksiä, kuten osanäytteen painoa koskevia säännöksiä, sovelletaan otettaessa näytettä erittäin suurista eristä tai sellaisista eristä, jotka varastoidaan tai kuljetetaan siten, että näytteenotto koko erästä ei ole toteutettavissa.

L.2   Otettavien osanäytteiden määrä erittäin suurista eristä

Jos kyseessä ovat suuret tutkittavat erät (tutkittavat erät > 500 tonnia), otettavien osanäytteiden lukumäärä = 100 osanäytettä + √tonnia. Jos erä on kuitenkin alle 1 500 tonnia ja voidaan jakaa osaeriin B osassa olevan taulukon 1 mukaisesti ja jos erästä on mahdollista erottaa osaeriä, on otettava B osassa säädetty määrä osanäytteitä.

L.3   Laivalla kuljetettavat suuret erät

L.3.1   Dynaaminen näytteenotto laivalla kuljetettavista suurista eristä

Näytteenotto laivalla kuljetettavista suurista eristä suoritetaan mieluiten silloin, kun erä on liikkeessä (dynaaminen näytteenotto).

Näytteenotto suoritetaan lastiruumakohtaisesti (yksikkö, joka voidaan erottaa fyysisesti). Lastiruumat tyhjennetään kuitenkin osittain yksi toisensa jälkeen siten, että alkuperäinen fyysinen erottelu ei enää varastotiloihin siirron jälkeen ole voimassa. Näytteenotto voidaan sen vuoksi suorittaa alkuperäisen fyysisen erottamisen tai varastotiloihin siirron jälkeisen erottamisen perusteella.

Laivan lastin purku voi kestää useita päiviä. Näytteenotto on yleensä suoritettava säännöllisin väliajoin koko purkamisen keston ajan. Virallisen tarkastajan läsnäolo näytteenotossa koko purkamisen keston ajan ei kuitenkaan välttämättä aina ole toteutettavissa tai tarkoituksenmukaista. Sen vuoksi näytteenotto erän (tutkittava erä) osasta on sallittua. Osanäytteiden lukumäärä määritetään tutkittavan erän koon mukaan.

Vaikka virallinen näyte otettaisiin automaattisesti, tarkastajan läsnäolo on tarpeen. Jos kuitenkin automaattisessa näytteenotossa käytetään ennalta asetettuja parametreja, joita ei voida muuttaa näytteenoton aikana, ja jos osanäytteet kerätään sinetöityyn astiaan, joka estää mahdolliset väärinkäytökset, tarkastajan läsnäolo vaaditaan ainoastaan näytteenoton alussa, aina kun astia on tarpeen vaihtaa ja näytteenoton lopussa.

L.3.2   Staattinen näytteenotto laivalla kuljetettavista eristä

Jos näytteenotossa käytetään staattista tapaa, on sovellettava samaa menetelmää, jota sovelletaan varastointitiloihin, joihin on pääsy yläpuolelta (siilot) (ks. L.5.1 kohta).

Näytteenotto on suoritettava erän/lastiruuman siitä osasta, johon on pääsy (yläpuolelta). Osanäytteiden lukumäärä määritetään tutkittavan erän koon mukaan.

L.4   Näytteenotto varastoihin sijoitetuista suurista eristä

Näytteenotto on suoritettava erän siitä osasta, johon on pääsy. Osanäytteiden lukumäärä määritetään tutkittavan erän koon mukaan.

L.5   Näytteenotto varastotiloista (siilot)

L.5.1   Näytteenotto siiloista, joihin on (helppo) pääsy yläpuolelta

Näytteenotto on suoritettava erän siitä osasta, johon on pääsy. Osanäytteiden lukumäärä määritetään tutkittavan erän koon mukaan.

L.5.2   Näytteenotto siiloista, joihin ei ole pääsyä yläpuolelta (suljetut siilot)

L.5.2.1   Siilot, joihin ei ole pääsyä yläpuolelta (suljetut siilot) ja joiden koko on > 100 tonnia

Tällaisiin siiloihin varastoiduista elintarvikkeista ei voida ottaa näytteitä staattisesti. Jos siilossa olevista elintarvikkeista on otettava näyte eikä lähetystä ole mahdollista siirtää, on sovittava toimijan kanssa siitä, että se ilmoittaa tarkastajalle, milloin siilo tyhjennetään, osittain tai kokonaan, jotta näytteenotto voidaan suorittaa silloin, kun elintarvike-erä on liikkeessä.

L.5.2.2   Siilot, joihin ei ole pääsyä yläpuolelta (suljetut siilot) ja joiden koko on < 100 tonnia

Toisin kuin L.1 kohdassa säädetään (tutkittava osa vähintään 10 %), menettelyssä näyte otetaan kaatamalla 50–100 kg:n suuruinen määrä astiaan, josta näyte otetaan. Kokoomanäytteen koko vastaa koko erää ja osanäytteiden lukumäärä on suhteessa siilosta astiaan näytteenottoa varten kaadettuun elintarvikkeiden määrään.

L.6   Näytteenotto suurissa suljetuissa säiliöissä olevista irtoelintarvikkeista

Tällaisista eristä voidaan usein ottaa näytteet vain purkamisen yhteydessä. Joissakin tapauksissa erän purkamista ei ole mahdollista suorittaa tuonti- tai tarkastuspaikassa, jolloin näytteet olisi otettava tällaisten säiliöiden purkamisen yhteydessä. Toimijan on ilmoitettava tarkastajalle säiliöiden purkamisen paikasta ja ajasta.

M.   PUNAHIIVALLA (MONASCUS PURPUREUS) FERMENTOITUUN RIISIIN PERUSTUVIEN RAVINTOLISIEN NÄYTTEENOTTOMENETELMÄ

Tätä näytteenottomenetelmää sovelletaan sitriniinille punahiivalla (Monascus purpureus) fermentoituun riisiin perustuvissa ravintolisissä vahvistetun enimmäismäärän virallisiin tarkastuksiin.

Näytteenottomenetelmä ja otoksen koko

Näytteenottomenetelmä perustuu olettamukseen, että punahiivalla (Monascus purpureus) fermentoituun riisiin perustuvia ravintolisiä pidetään kaupan vähittäismyyntipakkauksissa, jotka sisältävät yleensä 30–120 kapselia/pakkaus.

Eräkoko (vähittäismyyntipakkausten lukumäärä)	Näytteenottoon valittavien vähittäismyyntipakkausten lukumäärä	Otoksen koko
1–50	1	Kaikki kapselit
51–250	2	Kaikki kapselit
251–1 000	4	Kustakin näytteenottoon valitusta vähittäismyyntipakkauksesta puolet kapseleista
> 1 000	4 + 1 vähittäismyyntipakkausta 1 000 vähittäismyyntipakkausta kohti, enintään 25 vähittäismyyntipakkausta	≤ 10 vähittäismyyntipakkausta: kustakin vähittäismyyntipakkauksesta puolet kapseleista > 10 vähittäismyyntipakkausta: kustakin vähittäismyyntipakkauksesta otetaan yhtä paljon kapseleita, jotta saadaan näyte, joka vastaa 5 vähittäismyyntipakkauksen sisältöä”

”4.2   Yleiset vaatimukset

Elintarvikevalvontaan käytettyjen varmistavien määritysmenetelmien on täytettävä asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä III olevan 1 ja 2 kohdan vaatimukset.

4.3   Erityisvaatimukset

4.3.1   Varmistusmenetelmiä koskevat erityisvaatimukset

4.3.1.1   Suoritusarvovaatimukset

On suositeltavaa käyttää täysin validoituja varmistusmenetelmiä (eli sellaisia, jotka on validoitu kollaboratiivisella kokeella asianomaisten matriisien osalta), silloin kun se on tarkoituksenmukaista ja menetelmiä on saatavilla. Myös muita soveltuvia validoituja varmistusmenetelmiä (esim. tutkittavaan hyödykeryhmään kuuluvilla asianomaisilla matriiseilla sisäisesti validoituja menetelmiä) voidaan käyttää, kunhan ne täyttävät seuraavissa taulukoissa esitetyt suoritusarvovaatimukset.

Jos mahdollista, sisäisesti validoitujen menetelmien validoinnissa on käytettävä sertifioitua vertailumateriaalia.

a)

Aflatoksiineja koskevat suoritusarvovaatimukset Vaatimus Pitoisuusväli Suositusarvo Sallittu enimmäisarvo Nollakoe Kaikki Merkityksetön -         Saanto — Aflatoksiini M1 0,01–0,05 μg/kg 60–120 %     > 0,05 μg/kg 70–110 %           Saanto — Aflatoksiinit B1, B2, G1, G2 < 1,0 μg/kg 50–120 %     1–10 μg/kg 70–110 %     > 10 μg/kg 80–110 %           Uusittavuus (RSDR) Kaikki Johdettu Horwitzin yhtälöstä (*), (**) 2 × Horwitzin yhtälöstä johdettu arvo (*), (**) Uusittavuus RSDr voidaan laskea kertomalla 0,66 kertaa uusittavuus RSDR pitoisuuksissa, joilla on merkitystä. Huomautus: — Arvoja sovelletaan sekä B1:een että B1 + B2 + G1 + G2:n summaan — Jos yksittäisten aflatoksiinien B1 + B2 + G1 + G2 summa on raportoitava, kunkin toksiinin analyyttinen vaste on oltava tiedossa tai niiden on oltava yhtä suuret.

b)	Okratoksiini A:ta koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Okratoksiini A RSDr % RSDR % Saanto % < 1 ≤ 40 ≤ 60 50–120 ≥ 1 ≤ 20 ≤ 30 70–110

c)	Patuliinia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Patuliini RSDr % RSDR % Saanto % < 20 ≤ 30 ≤ 40 50–120 20–50 ≤ 20 ≤ 30 70–105 > 50 ≤ 15 ≤ 25 75–105

d)	Deoksinivalenolia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Deoksinivalenoli RSDr % RSDR % Saanto % > 100–≤ 500 ≤ 20 ≤ 40 60–110 > 500 ≤ 20 ≤ 40 70–120

e)	Zearalenonia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Zearalenoni RSDr % RSDR % Saanto % ≤ 50 ≤ 40 ≤ 50 60–120 > 50 ≤ 25 ≤ 40 70–120

f)	Fumonisiini B1:tä ja B2:ta koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Fumonisiini B1 ja B2 RSDr % RSDR % Saanto % ≤ 500 ≤ 30 ≤ 60 60–120 > 500 ≤ 20 ≤ 30 70–110

g)	T-2- ja HT-2-toksiinia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg T-2- ja HT-2-toksiini RSDr % RSDR % Saanto % 15–250 ≤ 30 ≤ 50 60–130 > 250 ≤ 25 ≤ 40 60–130

h)	Sitriniinia koskevat suoritusarvovaatimukset Pitoisuus μg/kg Sitriniini RSDr % Suositeltu RSDR % Suurin sallittu RSDR % Saanto % Kaikki 0,66 × RSDR Johdettu Horwitzin yhtälöstä (*), (**) 2 × Horwitzin yhtälöstä johdettu arvo (*), (**) 70–120

i)

Huomautuksia mykotoksiinia koskevista suoritusarvovaatimuksista: — Käytettyjen menetelmien havaitsemisrajaa ei ole ilmoitettu, koska toistotarkkuuden arvot on annettu pitoisuuksille, joilla on merkitystä. — Toistotarkkuuden arvot lasketaan Horwitzin yhtälöstä, erityisesti alkuperäisestä Horwitzin yhtälöstä (pitoisuuksille 1,2 × 10–7 ≤ C ≤ 0,138) (*) ja muutetusta Horwitzin yhtälöstä (pitoisuuksille C < 1,2 × 10–7) (**). (*) Horwitzin yhtälö pitoisuuksille 1,2 × 10–7 ≤ C ≤ 0,138: RSDR = 2(1–0,5logC) (viite: W. Horwitz, L.R. Kamps, K.W. Boyer, J.Assoc.Off.Analy.Chem.,1980, 63, 1344) (**) Muutettu Horwitzin yhtälö (*) pitoisuuksille C < 1,2 × 10–7: RSDR = 22 % (viite: M. Thompson, Analyst, 2000, 125, s. 385–386) jossa — RSDR on uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama [(sR/) × 100] — C on pitoisuusaste (1 = 100 g/100 g, 0,001 = 1 000 mg/kg). Kyseessä on yleinen yhtälö uusittavuudelle, jonka katsotaan olevan riippumaton tutkittavasta aineesta ja matriisista mutta riippuvan useimpien rutiinimääritysmenetelmien osalta ainoastaan pitoisuudesta.

4.3.1.2   Tarkoitukseensopivuuteen perustuva lähestymistapa

Sisäisellä validoinnilla validoitujen menetelmien soveltuvuutta viralliseen tarkastukseen voidaan arvioida vaihtoehtoisesti tarkoitukseensopivuuteen perustuvalla lähestymistavalla (***). Viralliseen tarkastukseen soveltuvilla menetelmillä on saatava tuloksia, joissa mittausten standardiepävarmuus (u) on pienempi kuin seuraavasta yhtälöstä laskettu standardiepävarmuuden enimmäisarvo:

jossa

—	Uf on mittauksen standardiepävarmuuden enimmäisarvo (μg/kg)

—	LOD on menetelmän toteamisraja (μg/kg)

—	α on C:n arvoon sidottu numeerinen vakiotekijä. Käytettävät arvot esitetään jäljempänä olevassa taulukossa.

—	C on merkittävä pitoisuus (μg/kg).

Jos analyysimenetelmä antaa tuloksia, joiden mittausepävarmuus on pienempi kuin standardiepävarmuuden enimmäisarvo, menetelmää pidetään yhtä sopivana kuin menetelmää, joka täyttää 4.3.1.1 kohdassa esitetyt suoritusarvovaatimukset.

Taulukko

Tämän kohdan yhtälössä käytettävät, merkittävään pitoisuuteen sidotut α:n numeeriset vakioarvot

C (μg/kg)	α
≤ 50	0,2
51–500	0,18
501–1 000	0,15
1 001 –10 000	0,12
> 10 000	0,1

(***)

Viite: M. Thompson and R. Wood, Accred. Qual. Assur., 2006, 10, s. 471–478.

4.3.2   Semikvantitatiivisia seulontamenetelmiä koskevat erityisvaatimukset

4.3.2.1   Soveltamisala

Soveltamisala koskee bioanalyyttisiä menetelmiä, jotka perustuvat immunologiseen tunnistukseen tai reseptorisidoksiin (kuten ELISA, mittatikut, lateral flow -laitteet, immunosensorit), ja fysikaalis-kemiallisia menetelmiä, jotka perustuvat kromatografiaan tai suoraan havaitsemiseen massaspektrometrialla (esim. ’ambient MS’). Muiden menetelmien (esim. ohutkerroskromatografian) käyttöä ei suljeta pois, kunhan generoidut signaalit liittyvät suoraan tutkittaviin mykotoksiineihin ja mahdollistavat jäljempänä kuvatun periaatteen soveltamisen.

Erityisvaatimuksia sovelletaan menetelmiin, joiden mittauksen tuloksena on numeerinen arvo, esimerkiksi (suhteellinen) reaktio mittatikkulukijasta tai signaali nestekromatografia-massaspektrometriasta, ja joissa normaalit tilastomenetelmät pätevät.

Vaatimuksia ei sovelleta menetelmiin, jotka eivät anna tulokseksi numeerisia arvoja (esim. vain viiva, joka näkyy tai ei näy), jotka edellyttävät erilaisia validointitapoja. Näitä menetelmiä koskevista erityisvaatimuksista säädetään 4.3.3 kohdassa.

Tässä asiakirjassa kuvataan menettelyitä seulontamenetelmien validoimiseksi laboratorioiden välisellä validoinnilla, validoidun menetelmän suorituskyvyn todentamiseksi laboratorioiden välisin toimin ja seulontamenetelmän validoimiseksi yhdessä laboratoriossa.

4.3.2.2   Sanastoa

Seulonnan tavoitepitoisuus (STC): merkityksellinen pitoisuus mykotoksiinin havaitsemiseksi näytteessä. Jos tavoitteena on testata, noudatetaanko lakisääteisiä rajoja, STC on sama kuin sovellettava enimmäismäärä. Muissa tapauksissa tai jos enimmäismäärää ei ole vahvistettu, laboratorio määrittää STC:n ennalta.

Seulontamenetelmä: menetelmä, jota käytetään valitsemaan näytteitä, joiden mykotoksiinitaso ylittää seulontatavoitepitoisuuden tietyllä varmuudella. Mykotoksiinin seulontaa varten 95 %:n varmuutta pidetään tarkoitukseensopivana. Seulontamäärityksen tulos on joko ’negatiivinen’ tai ’epäilty’. Seulontamenetelmän on mahdollistettava suuri näytteenkäsittelykapasiteetti, oltava kustannustehokas ja parannettava näin mahdollisuutta havaita uusia tapauksia, joihin liittyy merkittäviä altistumis- ja terveysriskejä kuluttajien kannalta. Menetelmien on perustuttava bioanalyyttisiin tai LC-MS- tai HPLC-menetelmiin. Raja-arvon ylittävät tulokset näytteistä on todennettava tekemällä täysimittainen uusi määritys alkuperäisestä näytteestä varmistusmenetelmällä.

’Negatiivinen näyte’ tarkoittaa sitä, että mykotoksiinipitoisuus näytteessä on < STC 95 %:n varmuudella (eli on 5 %:n mahdollisuus, että näytteet raportoidaan virheellisesti negatiivisiksi).

’Väärä negatiivinen näyte’ tarkoittaa sitä, että mykotoksiinipitoisuus näytteessä on > STC mutta se on tunnistettu negatiiviseksi.

’Epäilty näyte’ (seulonta positiivinen) tarkoittaa sitä, että näyte ylittää raja-arvon (ks. jäljempänä) ja saattaa sisältää mykotoksiinia seulontatavoitepitoisuutta enemmän. Epäillyn näytteen seurauksena tehdään varmistava määritys, jotta mykotoksiini voidaan tunnistaa ja kvantifioida yksiselitteisesti.

’Väärä epäilty näyte’ on negatiivinen näyte, joka on tunnistettu epäillyksi.

’Varmistusmenetelmällä’ tarkoitetaan menetelmää, jolla saadaan kattavat tai täydentävät tiedot, jotta mykotoksiini voidaan tunnistaa ja kvantifioida yksiselitteisesti merkittävänä pidetyllä pitoisuudella.

Raja-arvo: reaktio, signaali tai pitoisuus, joka on saatu seulontamenetelmällä ja jonka ylittävällä tasolla näyte luokitellaan ’epäillyksi’. Raja-arvo määritetään validoinnin aikana, ja siinä otetaan mittausvaihtelu huomioon.

Negatiivinen kontrollinäyte (nollamatriisi): näyte, jonka tiedetään olevan vapaa (1) seulottavasta mykotoksiinista, esimerkiksi aiemman määrityksen tuloksena, jossa käytettiin riittävän herkkää varmistusmenetelmää. Jos nollanäytettä ei saada, voidaan käyttää materiaalia, jossa on alhaisin saatavilla oleva pitoisuus, kunhan pitoisuuden avulla on mahdollista päätellä, että seulontamenetelmä on tarkoitukseensopiva.

Positiivinen kontrollinäyte: näyte, jossa on mykotoksiinia seulontatavoitepitoisuuden tasolla, esimerkiksi sertifioitu vertailumateriaali taikka materiaali, jolla on tunnettu pitoisuus (esim. pätevyystestin testimateriaali) tai jonka ominaisuudet on muutoin riittävällä tavalla määritetty varmistusmenetelmällä. Jos mitään edellä mainituista ei ole käytettävissä, voidaan käyttää näytteiden sekoitusta, jossa on eri saastumistasoja, tai laboratoriossa valmistettuja näytteitä, joihin on lisätty analyyttiä ja joiden ominaisuudet on riittävällä tavalla määritetty, kunhan voidaan osoittaa, että saastumistaso on todennettu.

4.3.2.3   Validointimenettely

Validoinnin tarkoituksena on osoittaa seulontamenetelmän tarkoitukseensopivuus. Tämä tehdään määrittämällä raja-arvo sekä väärien negatiivisten ja väärien epäiltyjen osuus. Näihin kahteen parametriin sisällytetään suorituskykyominaisuudet, kuten herkkyys, valikoivuus ja tarkkuus.

Seulontamenetelmiä voidaan validoida laboratorioiden välisellä tai yhden laboratorion validoinnilla. Jos laboratorioiden välistä validointia koskevia tietoja on jo saatavilla tietyn mykotoksiini-/matriisi-/STC-yhdistelmän osalta, riittää, että menetelmän suorituskyky todennetaan menetelmän toteuttavassa laboratoriossa.

4.3.2.3.1   Alustava validointi yhden laboratorion validoinnissa

Mykotoksiinit:

Validointi on suoritettava kustakin tarkastelualaan kuuluvasta mykotoksiinista. Kun kyseessä on biomääritysmenetelmä, joka antaa yhdistetyn reaktion tietylle mykotoksiiniryhmälle (esim. aflatoksiinit B1, B2, G1 ja G2; fumonisiinit B1 ja B2), sovellettavuus on osoitettava ja testin rajoitukset mainittava menetelmän tarkastelualassa. Ei-toivottujen ristireaktioiden (esim. DON-3-glykosidi, 3- tai 15-asetyli-DON immunologiseen tunnistukseen perustuvien menetelmien osalta) ei katsota lisäävän kohdemykotoksiinien väärien negatiivisten osuutta, mutta ne voivat lisätä väärien epäiltyjen osuutta. Tämä ei-haluttu lisääntyminen vähenee varmistavalla määrityksellä, jolla tunnistetaan ja kvantifioidaan mykotoksiinit yksiselitteisesti.

Matriisit:

Kullekin hyödykkeelle tai — jos menetelmän tiedetään olevan sovellettavissa useisiin hyödykkeisiin — kullekin hyödykeryhmälle olisi suoritettava alustava validointi. Jälkimmäisessä tapauksessa ryhmästä valitaan yksi edustava ja merkityksellinen hyödyke (ks. taulukko A).

Näyte-erä:

Validointiin vaadittava eri näytteiden vähimmäismäärä on 20 homogeenista negatiivista kontrollinäytettä ja 20 homogeenista positiivista kontrollinäytettä, jotka sisältävät mykotoksiinia seulontatavoitepitoisuutena, ja niiden määritys tehdään kohtalaista tarkkuutta (RSDRi) koskevissa olosuhteissa viiden eri päivän aikana. Vaihtoehtoisesti validointiin voidaan lisätä 20 näyte-erää, jotka sisältävät mykotoksiinia muina pitoisuuksina, jotta saadaan tietoa siitä, missä määrin menetelmällä voidaan erottaa eri mykotoksiinipitoisuudet toisistaan.

Pitoisuus:

Jokainen STC, jota käytetään rutiinisovelluksissa, on validoitava.

4.3.2.3.2   Alustava validointi kollaboratiivisilla kokeilla

Validointi kollaboratiivisilla kokeilla on tehtävä kollaboratiivisia kokeita koskevan kansainvälisesti tunnustetun protokollan mukaisesti (esim. ISO 5725:1994 tai IUPAC International Harmonised Protocol), jossa edellyttään validien tietojen sisällyttämistä vähintään kahdeksasta eri laboratoriosta. Muutoin ainoana erona yhden laboratorion validointeihin on, että ≥ 20 näytettä hyödykettä/tasoa kohti voidaan jakaa tasaisesti osallistuvien laboratorioiden kesken niin, että näytteitä on vähintään kaksi laboratoriota kohti.

4.3.2.4   Nollanäytteiden raja-arvon ja väärien epäiltyjen tulosten osuuden määrittäminen

Vaadittuja parametreja laskettaessa perustaksi otetaan (suhteelliset) reaktiot negatiivisiin ja positiivisiin kontrollinäytteisiin.

Seulontamenetelmät, joissa reaktio on suhteessa mykotoksiinipitoisuuteen

Seulontamenetelmiin, joissa reaktio on suhteessa mykotoksiinipitoisuuteen, sovelletaan seuraavia:

Raja-arvo = RSTC – t-arvo0,05 * SDSTC

RSTC =	positiivisten kontrollinäytteiden reaktio (STC-tasolla)
t-arvo:	yksisuuntainen t-arvo väärien negatiivisten tulosten 5 %:n osuudelle (ks. taulukko B).
SDSTC =	standardipoikkeamaSeulontamenetelmät, joissa reaktio on käänteisessä suhteessa mykotoksiinipitoisuuteen

Seulontamenetelmissä, joissa reaktio on käänteisessä suhteessa mykotoksiinipitoisuuteen, raja-arvo määritetään seuraavasti:

Raja-arvo = RSTC + t-arvo0.05 * SDSTC

Kun raja-arvon määrittämiseen käytetään tätä t-arvoa, väärien negatiivisten tulosten osuus asetetaan automaattisesti 5 %:iin.

Tarkoitukseensopivuuden arviointi

Negatiivisista kontrollinäytteistä saatuja tuloksia käytetään arvioimaan vastaavaa väärien epäiltyjen tulosten osuutta. t-arvo lasketaan niin, että se vastaa tilannetta, jossa negatiivisen kontrollinäytteen tulos on raja-arvon yläpuolella eli se luokitellaan virheellisesti epäillyksi.

t-arvo= (raja-arvo – keskiarvonollanäyte)/SDnollanäyteniiden seulontamenetelmien osalta, joissa reaktio on suhteessa mykotoksiinipitoisuuteen

tai

t-arvo= (keskiarvo nollanäyte – raja-arvo)/SDnollanäyteniiden seulontamenetelmien osalta, joissa reaktio on käänteisessä suhteessa mykotoksiinipitoisuuteen

Käyttäen kokeiden lukumäärästä laskettujen vapaa-asteiden perusteella saatua t-arvoa voidaan väärien epäiltyjen todennäköisyys yksisuuntaisen jakautumisen osalta joko laskea (esim. laskentataulukkofunktiona ’TDIST’) tai ottaa t-jakautumista koskevasta taulukosta.

Yksisuuntaisen t-jakautumisen vastaava arvo määrittää väärien epäiltyjen tulosten osuuden.

Käsite kuvataan yksityiskohtaisesti esimerkillä varustettuna teoksessa ’Analytical and Bioanalytical Chemistry’ DOI 10.1007/s00216-013-6922–1.

4.3.2.5   Menetelmän soveltamisalan laajentaminen

4.3.2.5.1   Soveltamisalan laajentaminen muihin mykotoksiineihin:

Kun uusia mykotoksiineja lisätään olemassa olevan seulontamenetelmän soveltamisalaan, vaaditaan täyttä validointia menetelmän soveltuvuuden osoittamiseksi.

4.3.2.5.2   Laajentaminen muihin hyödykkeisiin:

Jos seulontamenetelmää tiedetään tai odotetaan sovellettavan muihin hyödykkeisiin, sen pätevyys näiden muiden hyödykkeiden osalta on todennettava. Jos uusi hyödyke kuuluu hyödykeryhmään (ks. taulukko A), jonka osalta alustava validointi on jo tehty, riittää, että tehdään rajoitettu lisävalidointi. Tätä varten vähintään 10 homogeenista negatiivista kontrollinäytettä ja 10 homogeenista positiivista kontrollinäytettä (STC-tasolla) määritetään kohtalaista tarkkuutta koskevissa olosuhteissa. Kaikkien positiivisten kontrollinäytteiden on oltava yli raja-arvon. Jos tämä kriteeri ei täyty, vaaditaan täyttä validointia.

4.3.2.6   Jo kollaboratiivisilla kokeilla validoitujen menetelmien todentaminen

Sellaisista seulontamenetelmistä, jotka on jo hyväksytysti validoitu kollaboratiivisilla laboratoriokokeilla, on todennettava menetelmän suorituskyky. Tätä varten määritetään vähintään 6 negatiivista kontrollinäytettä ja 6 positiivista kontrollinäytettä (STC-tasolla). Kaikkien positiivisten kontrollinäytteiden on oltava yli raja-arvon. Jos nämä kriteerit eivät täyty, laboratorion on suoritettava perussyyanalyysi sen yksilöimiseksi, miksi se ei pysty toistamaan kollaboratiivisessa kokeessa saatua tulosta. Se voi todentaa menetelmän suorituskyvyn uudelleen laboratoriossaan vasta toteutettuaan korjaavia toimia. Jos laboratorio ei pysty todentamaan kollaboratiivisen kokeen tuloksia, sen on vahvistettava oma raja-arvonsa täysin yhden laboratorion validoinnissa.

4.3.2.7   Menetelmän jatkuva todentaminen/menetelmän käynnissä oleva validointi

Alustavan validoinnin jälkeen saadaan uutta validointitietoa sisällyttämällä ainakin kaksi positiivista kontrollinäytettä kuhunkin seulottavaan näyte-erään. Yksi positiivinen kontrollinäyte on tunnettu näyte (esim. alustavassa validoinnissa käytetty), toinen on eri hyödyke samasta hyödykeryhmästä (jos vain yksi hyödyke analysoidaan, käytetään eri näytettä kyseisestä hyödykkeestä). Negatiivisen kontrollinäytteen sisällyttäminen on vapaaehtoista. Kahdesta positiivisesta kontrollinäytteestä saadut tulokset lisätään olemassa olevaan validointijoukkoon.

Raja-arvo vahvistetaan ja menetelmän pätevyys arvioidaan uudelleen vähintään kerran vuodessa. Menetelmän jatkuvalla todentamisella on useita tarkoituksia:

—	valvotaan seulottujen näyte-erien laatua

—	annetaan tietoa menetelmän varmuudesta menetelmää soveltavan laboratorion olosuhteissa

—	perusteellaan menetelmän sovellettavuus eri hyödykkeisiin

—	mahdollistetaan raja-arvojen mukauttaminen, jos ne siirtyvät asteittain ajan mittaan.

4.3.2.8   Validointiraportti

Validointiraporttiin on sisällyttävä seuraavat:

—	lausunto STC:stä

—	lausunto saadusta raja-arvosta.

Huomautus: Raja-arvossa on oltava sama määrä merkittäviä numeroita kuin STC:ssä. Raja-arvon laskemiseen käytetyissä numeerisissa arvoissa on oltava vähintään yksi merkittävä numero enemmän kuin STC:ssä.

—	lausunto lasketusta väärien epäilyjen asteesta

—	lausunto siitä, miten väärien epäiltyjen osuus saatiin.

Huomautus: Lausunto lasketusta väärien epäiltyjen osuudesta osoittaa, onko menetelmä tarkoitukseensopiva, koska se osoittaa nollanäytteiden (tai pienten kontaminaatiopitoisuuksien näytteiden) lukumäärän, joka on todennettava.

Taulukko A

Hyödykeryhmät seulontamenetelmien validointia varten

Hyödykeryhmät	Hyödykeluokat	Luokkaan sisältyvät tyypilliset edustavat hyödykkeet
Suuri vesipitoisuus	Hedelmämehut	Omenamehu, viinirypälemehu
	Alkoholijuomat	Viini, olut, siideri
	Juurekset	Tuore inkivääri
	Vilja- tai hedelmäpohjaiset soseet	Vauvoille ja pikkulapsille tarkoitetut soseet
Suuri öljypitoisuus	Pähkinät	Saksanpähkinät, hasselpähkinät, kastanjat
	Öljysiemenet ja niistä saatava tuotteet	Rapsi, auringonkukka, puuvillansiemen, soijapapu, maapähkinä, seesaminsiemen jne.
	Öljykasvien hedelmät ja niistä saatava tuotteet	Öljyt ja tahnat (esim. maapähkinävoi, tahini)
Runsaasti tärkkelystä ja/tai proteiinia sisältävät ja vähän vettä ja rasvaa sisältävät	Viljanjyvät ja niistä saatavat tuotteet	Vehnä, ruis, ohra, maissi, riisi, kaura Täysjyväleipä, vaalea leipä, voileipäkeksit, aamiaisviljatuotteet, pasta
	Erityisruokavaliovalmisteet	Jauheet ravinnon valmistamiseksi imeväisille ja pikkulapsille
Runsaasti happoa ja runsaasti vettä sisältävät (*1)	Sitrustuotteet
’Vaikeat tai ainutlaatuiset hyödykkeet’ (*2)		Kaakaopavut ja niistä saatavat tuotteet, kookos (kopra) ja siitä saatavat tuotteet kahvi, tee Mausteet, lakritsi
Runsaasti sokeria ja vähän vettä sisältävät	Kuivatut hedelmät	Viikunat, rusinat, korintit, sultanat
Maito ja maitotuotteet	Maito	Lehmän-, vuohen- ja puhvelinmaito
	Juusto	Lehmän-, vuohenmaitojuusto
	Meijerituotteet (esim. maitojauhe)	Jogurtti, kerma

Taulukko B

Yksisuuntainen t-arvo väärien negatiivisten tulosten 5 %:n osuudelle

Vapausasteet	Toistojen lukumäärä	t-arvo (5 %)
10	11	1,812
11	12	1,796
12	13	1,782
13	14	1,771
14	15	1,761
15	16	1,753
16	17	1,746
17	18	1,74
18	19	1,734
19	20	1,729
20	21	1,725
21	22	1,721
22	23	1,717
23	24	1,714
24	25	1,711
25	26	1,708
26	27	1,706
27	28	1,703
28	29	1,701
29	30	1,699
30	31	1,697
40	41	1,684
60	61	1,671
120	121	1,658
∞	∞	1,645

4.3.3   Vaatimukset kvalitatiivisille seulontamenetelmille (menetelmät, jotka eivät anna numeerisia arvoja)

Binäärisiä testimenetelmiä koskevien validointiohjeiden kehittämistä tekevät parhaillaan eri standardointielimet (esim. AOAC, ISO). AOAC on laatinut asiasta hiljattain ohjeen. Asiakirjan voidaan katsoa edustavan alan tämänhetkistä huippua. Sen vuoksi menetelmät, joista saadaan binäärisiä tuloksia (esim. mittatikkutestien visuaalinen tarkastus), olisi validoitava seuraavan ohjeen mukaisesti:

http://www.aoac.org/imis15_prod/AOAC_Docs/ISPAM/Qual_Chem_Guideline_Final_Approved_031412.pdf

4.4   Mittausepävarmuuden arviointi, saannon laskeminen ja tulosten raportointi (2)

4.4.1   Varmistusmenetelmät

Analyysin tulokset on raportoitava seuraavasti:

a)	saannon suhteen korjattuna, saantoaste ilmoitetaan. Korjaus saannon suhteen ei ole tarpeen, jos saantoaste on 90–110 %.

b)	muodossa x +/– U, jossa x on määritystulos ja U on mittaukseen liittyvä laajennettu epävarmuus, käyttäen kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %.

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta mittausepävarmuus voidaan ottaa huomioon myös vahvistamalla päätösraja (CCα) komission päätöksen 2002/657/EY (3) mukaisesti (liitteessä I oleva 3.1.2.5 kohta — aineet, joille on vahvistettu sallittu raja).

Jos määritystulos on kuitenkin merkittävästi (> 50 %) enimmäismäärää alempi tai korkeampi (eli yli viisinkertainen enimmäismäärään nähden) ja edellyttäen, että asianmukaisia laatumenettelyjä on sovellettu ja määrityksen ainoana tarkoituksena on todeta säännösten noudattaminen, määritystulos voidaan ilmoittaa ilman korjausta saannon suhteen, ja saantoaste ja mittausepävarmuus voidaan näissä tapauksissa jättää pois.

Näitä määritystuloksen tulkintasääntöjä erän hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi sovelletaan virallista tarkastusta varten otetusta näytteestä saatuun määritystulokseen. Oikeustoimiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.

4.4.2   Seulontamenetelmät

Seulonnan tuloksen perusteella näytteen ilmoitetaan olevan ’vaatimustenmukainen’ tai sen ’epäillään olevan vaatimustenvastainen’.

Jos näytteen ’epäillään olevan vaatimustenvastainen’, tämä tarkoittaa sitä, että näyte ylittää raja-arvon ja saattaa sisältää mykotoksiinia seulontatavoitepitoisuutta enemmän. Epäillyn näytteen seurauksena tehdään varmistava määritys, jotta mykotoksiini voidaan tunnistaa ja kvantifioida yksiselitteisesti.

’Vaatimustenmukainen’ tarkoittaa sitä, että mykotoksiinipitoisuus näytteessä on < STC 95 %:n varmuudella (eli on 5 %:n mahdollisuus, että näytteet raportoidaan virheellisesti negatiivisiksi). Analyysin tulos raportoidaan muodossa ’< STC:n taso’ niin, että STC:n taso on täsmennetty.”