29.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 247/72

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistettiin uusi kasvu- ja työllisyysstrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään avainaloihin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia kestävään kasvuun ja lisätä sen kilpailukykyä.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 komission ehdotusten pohjalta suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja euroalueen tason toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon.

(4)

Neuvosto antoi 9 päivänä heinäkuuta 2013 suosituksen (3) Luxemburgin vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon‐ Luxemburgin vuosien 2012–2016 tarkistetusta vakausohjelmasta. Komissio esitti 15 päivänä marraskuuta 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013 (4) mukaisesti lausuntonsa Luxemburgin alustavasta talousarviosuunnitelmasta vuodeksi 2014.

(5)

Komissio hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2013 vuotuisen kasvuselvityksen, ja tästä alkoi vuoden 2014 talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso. Komissio hyväksyi myös 13 päivänä marraskuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Luxemburg kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(6)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 20 päivänä joulukuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)

Komissio julkaisi 5 päivänä maaliskuuta 2014 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla toteutetun Luxemburgia koskevan perusteellisen tarkastelun tulokset. Komissio päättelee analyysinsä perusteella, ettei Luxemburgin makrotaloudessa ole makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä tarkoitettuja epätasapainotiloja. Etenkään vaihtotaseen ylijäämä ei analyysin perusteella johdu vaisusta kotimaisesta kysynnästä, vaan pikemminkin Luxemburgin pitkälti rahoituspalveluihin perustuvasta erityisestä kasvumallista. Kotimaan rahoitusvakauteen kohdistuu riskejä, jotka johtuvat finanssisektorin laajuudesta, mutta ne ovat kuitenkin suhteellisen hallittuja, sillä sektori on yhtaikaa hajautunut ja erikoistunut. Yksityisen sektorin, erityisesti muiden kuin finanssisektorin yritysten, suuri velkaantuneisuus on pääasiassa osoitus siitä, että Luxemburgissa toimii paljon monikansallisia yrityksiä, jotka käyttävät Luxemburgissa sijaitsevia sivuliikkeitään tai tytäryrityksiään ryhmän sisäisiin rahoitusoperaatioihin. Lisäksi tämänhetkinen julkisen talouden suotuisa rahoitusasema on erittäin riippuvainen kukoistavaan rahoitussektoriin perustuvan kasvumallin kestävyydestä ja muodostaa pitkällä aikavälillä merkittävän kestävyysriskin.

(8)

Luxemburg toimitti vuoden 2014 kansallisen uudistusohjelmansa 28 päivänä huhtikuuta 2014 ja vuoden 2014 vakausohjelmansa 25 päivänä huhtikuuta 2014. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on pystytty ottamaan huomioon.

(9)

Vuoden 2014 vakausohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin julkisen talouden strategian tavoitteena on palata vuoden 2015 merkittävän poikkeaman jälkeen vuonna 2016 tilanteeseen, jossa keskipitkän aikavälin tavoite täyttyy. Vakausohjelmassa vahvistetaan aiempi keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen, mikä vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. (Uudelleenlasketun) julkisen talouden rakenteellisen ylijäämän odotetaan vähenevän 1,4 prosentista (vuonna 2013) 1,1 prosenttiin (vuonna 2014) suhteessa BKT:hen ja sen jälkeen muuttuvan 0,1 prosentin alijäämäksi suhteessa BKT:hen (vuonna 2015). Tämän jälkeen saavutettaneen asteittain kasvava rakenteellinen ylijäämä. Näin ollen Luxemburgin odotetaan pysyvän keskipitkän aikavälin tavoitteessaan vuonna 2014, mutta poikkeavan siitä merkittävästi vuonna 2015. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden menojen kasvu (ilman päätösperäisten toimien vaikutusta tuloihin) ylittää BKT:n keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvon vuonna 2015. Kaiken kaikkiaan ohjelman tavoitteet ovat osittain vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion vaatimusten mukaisia. Siitä poiketaan erityisen paljon vuonna 2015. Velkasuhde oli 23,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013 eli selvästi alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja sen ennustetaan heikkenevän ohjelmakaudella edelleen. Vakausohjelmassa esitetty julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario, jonka on laatinut riippumaton elin (STATEC), on vuosien 2014 ja 2015 osalta jonkin verran optimistinen. Hallitus arvioi BKT:n kasvuvauhdin olevan 3,2 prosenttia sekä vuonna 2014 että vuonna 2015, kun taas komission yksiköiden kevään 2014 ennusteen mukaan se on 2,6 prosenttia vuonna 2014 ja 2,7 prosenttia vuonna 2015. Lisäksi viranomaiset eivät ole vielä ilmoittaneet tarkasti julkisen talouden kehitysennusteen taustalla olevia toimenpiteitä vuosiksi 2015–2018. Komission ennusteessa ei oteta huomioon hiljattain ilmoitettuja toimenpiteitä, ja sen mukaan rakenteellisen ylijäämän odotetaan supistuvan 0,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja muuttuvan 1,3 prosentin alijäämäksi suhteessa BKT:hen vuonna 2015. Niiden julkisen talouden menojen, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, arvioidaan ylittävän potentiaalisen BKT:n keskipitkän aikavälin viitearvon vuonna 2015, jolloin odotetaan merkittävää poikkeamaa. Neuvosto katsoo asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelmaa koskevan arviointinsa ja komission ennusteen perusteella, että erityisesti vuodesta 2015 alkaen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen kohdistuu riskejä, jotka ovat ainoastaan osittain vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion vaatimusten mukaisia.

(10)

Hallitus esitti parlamentille heinäkuussa 2013 lakialoitteen neuvoston direktiivin 2011/85/EU (5) säännösten sekä talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lain odotettiin tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014, mutta sen hyväksyminen viivästyi, kun hallitus erosi heinäkuussa. Lakialoitteen mukaan otetaan käyttöön uusi monivuotisesta rahoitusohjelmasta annettu laki, joka kattaa saman ajan kuin tuleva vakausohjelman päivitys. Monivuotisesta rahoitusohjelmasta annettua lakia päivitettäisiin jatkuvasti vuosittain yhdessä vuotuisen talousarvion kanssa. Siinä esitettäisiin yksityiskohtaiset suunnitelmat, joilla saavutetaan keskipitkän aikavälin talousarviotavoite julkisen hallinnon tasolla. Lakialoitteen mukaan monivuotisesta rahoitusohjelmasta annetussa laissa otetaan käyttöön monivuotiset enimmäismäärät, jotka kattavat ainoastaan keskushallintosektorin. Siinä ei kuitenkaan mainita, mitkä ovat seuraukset, jos enimmäismäärät ylitetään. Lakialoitteeseen ei sisälly kansallista menosääntöä, jolla ohjattaisiin monivuotisten menotavoitteiden asettamista. Siinä on kuitenkin keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavaa sopeuttamisuraa koskevia säännöksiä, joita on noudatettava. Laista annettiin parlamentille maaliskuussa 2014 muutettu esitys, jossa muun muassa osoitetaan julkisen talouden sääntöjen riippumattoman valvonnan tehtävä uudelle Conseil National des Finances Publiques -laitokselle.

(11)

Lisäksi uudet verkkokaupasta saatavaa arvonlisäverotuloa koskevat säännöt vaikuttavat kielteisesti alv-tuloihin. Vuodesta 2015 nämä tulot siirretään maasta, johon palvelun suorittaja on sijoittautunut, maahan, jossa on asiakkaan asuinpaikka. Hallitus ilmoitti, että alv-kantoja korotetaan 2 prosenttiyksiköllä, minkä pitäisi korvata tulonmenetys osittain. Kun kuitenkin otetaan huomioon alhaisten ja poikkeuksellisen alhaisten verokantojen laajamittainen käyttö, lisätuloja voidaan saada laajentamalla yleisen verokannan soveltamisalaa ja kompensoimalla näin edellä mainittuja tulonmenetyksiä.

(12)

Vuonna 2012 julkaistun komission ikääntymisraportin mukaan julkisten bruttoeläkemenojen osuus, joka oli 9,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, on kasvussa Luxemburgissa, ja sen arvioidaan olevan 18,6 prosenttia vuonna 2060. Tämä johtuu pääosin ikäsidonnaisista menoista ja erityisesti eläkkeistä. Vuoden 2012 eläkeuudistus oli suppea eikä sillä puututtu merkittävästi riskiin, joka kohdistuu julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Eläkejärjestelmän lyhyen aikavälin rahoituksen takaa tällä hetkellä alhainen vanhushuoltosuhde, ja se on riippuvainen suhteellisen nuoren rajatylittävän työvoiman eläkemaksuista. Tulevaisuudessa suuntauksen odotetaan kääntyvän ja eläkekustannusten sekä pitkäaikaishoidon kustannusten todennäköisesti kasvavan huomattavasti. Jotta voitaisiin varmistaa eläkejärjestelmän elinkelpoisuus, vuoden 2020 jälkeen maksujen määrää olisi lisättävä merkittävästi sen lisäksi, että eläkkeitä mukauttamista elintasoon maltillistetaan. Tällöin taakka kohdistuisi merkittävästi enemmän tulevan aktiiviväestön työhön, minkä vuoksi kustannuskilpailukyky heikkenisi. Koska korvausaste on nykyisin korkea, olisi voitu toteuttaa erilaisia toimenpiteitä, jotta taakka jakautuisi oikeudenmukaisemmin sukupolvien kesken. Reaalipalkkojen kasvuun perustuvien eläkkeiden mukautusten enimmäismäärän käyttöönotto kartuttaisi eläkerahastoja. Lisäksi todellisen eläkkeellesiirtymisiän (joka on nyt 59) korottaminen elinajanodotteen muutoksen mukaan auttaisi osaltaan varmistamaan eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä. Myös varhaiseläkemahdollisuuksia olisi vähennettävä. Eläkeuudistukseen sisältyvät taloudelliset kannustimet työurien pidentämiseen saattavat osaltaan edistää eläkejärjestelmän kestävyyttä, mutta ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä pitäisi parantaa edelleen lisäämällä ammattikoulutusta ja elinikäistä oppimista. Luxemburgin on hillittävä tulevaa pitkäaikaishoidon tarvetta ja siihen liittyviä kustannuksia voidakseen varmistaa sen kestävyyden. Pitkäaikaishoitopalvelut voitaisiin myös saada kustannustehokkaammiksi parantamalla terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen koordinointia ja palvelujen tarjoamista sekä tukemalla omaishoitajia paremmin.

(13)

Luxemburgin vaihtotaseen suuren ylijäämän tärkein aiheuttaja on rahoituspalvelujen sektori, ja se peittää alleen jatkuvan ja vähitellen kasvavan tavarakaupan taseen alijäämän, joka johtuu viennin vähäisestä kasvusta. Tämä suuntaus on osoitus palvelusektorin merkityksen lisääntymisestä taloudessa, mutta se johtuu myös rakenteellisemmasta kustannuskilpailukyvyn menettämisestä. Viimeaikainen yksikkötyökustannusten tasainen kasvu on haitannut Luxemburgin toimialojen kilpailukykyä. Hallituksen vuonna 2012 hyväksymä palkkojen indeksointimekanismin mukautus päättyy vuoden 2014 loppuun mennessä. Tätä varten on tarkasteltava eri toimintavaihtoehtoja, mutta on tärkeää, että palkat sidotaan tiiviimmin tuottavuuteen palkkojen indeksointijärjestelmän uudistuksen avulla, mikä mahdollistaa alakohtaisen eriyttämisen. Voimakas riippuvuus finanssisektorista on rakenteellinen riski Luxemburgin taloudelle. Tämän vuoksi Luxemburgin on painotettava pitkälle erikoistuneiden yritysten kehittämistä innovaatioon perustuvan kasvun vauhdittamiseksi. Julkisen sektorin T&K-intensiteetti on nelinkertaistunut vuodesta 2000, mikä on osoitus määrätietoisesta pyrkimyksestä vahvistaa julkista tutkimuskapasiteettia. Luxemburg ei kuitenkaan ole saavuttamassa vuodeksi 2020 asetettua T&K-intensiteettiä koskevaa tavoitetta, joka on 2,3–2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, sillä yritysten T&K-intensiteetti on vähentynyt voimakkaasti (1,53 prosenttia vuonna 2000 ja 1 prosentti vuonna 2012). Julkisten tutkimuslaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä kuvaavilla indikaattoreilla mitattua tulosta olisi parannettava edelleen. Vuonna 2013 aloitettua innovaatioklustereiden vahvistamista koskevaa uudistusta olisi jatkettava.

(14)

Huolimatta monista toteutetuista toimenpiteistä nuorisotyöttömyys on jatkuvasti korkea – 17,4 prosenttia aktiiviväestöstä vuonna 2013 – vaikka se onkin vähentynyt vuodesta 2012, jolloin se oli 18 prosenttia. Se on voimakkaasti sidoksissa koulutustasoon ja on alhaisempi korkeammin koulutettujen keskuudessa. Luxemburgin koulutusjärjestelmällä on useita erityishaasteita, esimerkiksi monikielisyys ja suuren finanssisektorin vuoksi pitkälle erikoistuneiden työmarkkinoiden edellyttämät erikoistaidot. OECD:n vuonna 2012 teettämässä opiskelijoiden taitoja koskevan selvityksen tulokset vahvistivat, että kuten on todettu jo vuodesta 2006 lähtien, nuorten perustaidot ovat varsin heikot ja tilanteen muuttamiseksi tarvitaan lisätoimia. Tämän vuoksi alemman sekä ylemmän perusasteen ja keskiasteen koulutusta olisi uudistettava. Lisäksi ammatti- ja opettajankoulutuksen laatua ja vetovoimaa olisi lisättävä edelleen, jotta työmarkkinoille saadaan pätevää työvoimaa, erityisesti myös maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Verotus- ja etuusjärjestelmä on rakenteeltaan sellainen, että se aiheuttaa kaikilla palkkatasoilla ja kaikissa perhetilanteissa työmarkkinaloukkuja, jotka ovat EU:n suurimpia. Huolimatta viimeaikaisista uudistuksista myös aktivointipolitiikka on edelleen heikkoa, eikä aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuminen ole pakollista missään vaiheessa työttömyysjaksoa.

(15)

Luxemburg on sitoutunut vähentämään päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla, mutta sen odotetaan jäävän tavoitteesta 23 prosenttiyksikköä. Lisäksi vuonna 2013 päästöjä odotetaan olevan 1 prosentti vastuunjakopäätöksessä vuodelle 2013 asetettua tavoitetta enemmän. Noin 70 prosenttia liikenteen aiheuttamista päästöistä liittyy polttoaineiden vientiin, mikä johtuu muun muassa siitä, että niiden valmistevero on hyvin pieni. Toukokuussa 2013 hyväksytyssä toisessa ilmastoa koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa tunnustettiin polttoainevienti keskeiseksi haasteeksi, mikä on askel eteenpäin. Kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin kohdennetumpia pitkän aikavälin toimenpiteitä. Ympäristöveron osuus oli 2,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012, kun vuonna 2004 se oli 3,1 prosenttia. Lasku johtuu erityisesti alhaisemmista energiaverotuloista, joihin vaikuttaa se, ettei energiaveroa ole indeksoitu. Liikenneverot, polttoaineveroja lukuun ottamatta, olivat 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2012. Pääasiassa ”bensaturismin” vuoksi liikenteessä käytetyn polttoaineen verojen osuus oli suuri, 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, huolimatta dieselöljyn edullisesta verokohtelusta. Koska ympäristöverojen osuus verotulojen kokonaismäärästä on alle‐ keskiarvon, ympäristöverotuksen rakennetta voidaan parantaa erityisesti lisäämällä energiatuotteiden verotusta liikenteen alalla.

(16)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana analysoinut kattavasti Luxemburgin talouspolitiikkaa. Se on arvioinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Luxemburgin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5.

(17)

Neuvosto on tutkinut vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(18)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana myös analysoinut koko euroalueen talouspolitiikkaa. Neuvosto on antanut tämän perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro (7). Koska Luxemburgin rahayksikkö on euro, myös sen olisi varmistettava, että nämä suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti,

1.

säilyttää julkisen talouden rahoitusaseman vakauden vuonna 2014, vahvistaa merkittävästi julkisen talouden strategiaansa vuonna 2015 varmistaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisen ja pysyy tämän jälkeen tässä keskipitkän aikavälin tavoitteessa, jotta julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys voidaan turvata erityisesti ottamalla huomioon ikääntymiseen liittyvät epäsuorat vastuut; vahvistaa julkisen talouden ohjausjärjestelmää vauhdittamalla julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksen ja monivuotisten menokattojen käyttöönottoa sekä aloittamalla finanssipolitiikan sääntöjen riippumattoman valvonnan; laajentaa veropohjaa edelleen erityisesti kulutuksen osalta;

2.

julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi hillitsee ikäsidonnaisia menoja parantamalla pitkäaikaishoidon kustannustehokkuutta, jatkamalla eläkeuudistusta todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostamiseksi esimerkiksi rajoittamalla varhaiseläkkeelle siirtymistä ja mukauttamalla eläkeikä tai eläke-etuudet elinajanodotteeseen; tehostaa toimia ikääntyneiden työntekijöiden työelämään osallistumisen lisäämiseksi esimerkiksi parantamalla näiden työllistettävyyttä elinikäisen oppimisen kautta;

3.

nopeuttaa rakenteellisten toimenpiteiden hyväksymistä työmarkkinaosapuolia kuullen ja kansallisten käytänteiden mukaisesti uudistaakseen palkanmuodostusjärjestelmää, mukaan lukien palkkojen indeksointi, jotta palkat saadaan paremmin heijastamaan työn tuottavuuden kehitystä erityisesti sektoritasolla; jatkaa työtä talouden rakenteen monipuolistamiseksi esimerkiksi edistämällä yksityisiä tutkimukseen tehtäviä investointeja ja kehittämällä edelleen julkisten tutkimuslaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä;

4.

jatkaa työtä nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi matalan taitotason työnhakijoiden, kuten maahanmuuttajataustaisten nuorten, osalta johdonmukaisen strategian avulla esimerkiksi parantamalla aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden rakennetta ja valvontaa, puuttumalla ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen ja vähentämällä työntekoon liittyviä taloudellisia pidäkkeitä; nopeuttaa tätä varten yleistä ja ammattikoulutusta koskevan uudistuksen toteuttamista, jotta nuorten ammattitaito vastaisi paremmin työvoiman kysyntää;

5.

kehittää kattavan kehyksen ja toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä saavuttaakseen päästökauppajärjestelmään kuulumattomien toimintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen vuoteen 2020 mennessä erityisesti verottamalla energiatuotteita liikenteen alalla.