21.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 151/9

(1)

Euroopan unionin ja Tunisian tasavallan, jäljempänä ’Tunisia’, suhteita kehitetään osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jäljempänä ’ENP’. Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian välinen Euro–Välimeri-assosiaatiosopimus (2), jäljempänä ’EU–Tunisia-assosiaatiosopimus’, tuli voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1998. Tunisia saattoi EU–Tunisia-assosiaatiosopimuksen mukaisesti loppuun teollisuustuotteiden tullien poistamisen vuonna 2008, jolloin siitä tuli ensimmäinen eteläisen Välimeren maa, joka muodosti vapaakauppa-alueen unionin kanssa. Kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä on sen jälkeen kehitetty ENP:n toimintaohjelmien yhteydessä, joista viimeisin on parhaillaan neuvoteltavana ja kattaisi vuodet 2013–2017.

(2)

Tunisian talouteen ovat vuoden 2010 lopusta vaikuttaneet voimakkaasti kotimaiset tapahtumat, jotka liittyvät arabikevääksi kutsuttuihin eteläisen Välimeren maiden tapahtumiin, sekä niitä seuranneet alueelliset levottomuudet erityisesti naapurimaassa Libyassa. Nämä tapahtumat ja maailmantalouden heikentyneet olosuhteet, erityisesti Tunisian tärkeimmän kauppa- ja talouskumppanin eli euroalueen taantuma, ovat vaikuttaneet hyvin kielteisesti Tunisian talouteen, johtaneet kasvun hidastumiseen ja aiheuttaneet merkittäviä ulkoisia ja julkisen talouden rahoitusvajeita.

(3)

Presidentti Ben Ali syrjäytettiin 14 päivänä tammikuuta 2011, minkä jälkeen 23 päivänä lokakuuta 2011 järjestettiin Tunisian ensimmäiset vapaat ja demokraattiset vaalit. Siitä lähtien toiminnassa on ollut kansallinen perustuslakia säätävä kokous, ja vaikka poliittiseen siirtymävaiheeseen on liittynyt vaikeuksia, tärkeimmät poliittiset toimijat ovat pyrkineet yhdessä toteuttamaan uudistuksia, joilla tuetaan täysin demokraattisen järjestelmän luomista.

(4)

Tunisian perustuslaillinen kansalliskokouksen hyväksymällä uudella perustuslailla parannetaan jossakin määrin yksilön oikeuksia ja vapauksia sekä sukupuolten tasa-arvoa, mikä edistää Tunisian kehittymistä demokratiaksi ja oikeusvaltioksi.

(5)

Unioni on arabikevään tapahtumien alusta alkaen useaan otteeseen ilmoittanut sitoutuvansa tukemaan Tunisiaa sen taloudellisessa ja poliittisessa uudistusprosessissa. Tämä sitoumus vahvistettiin marraskuussa 2012 unionin ja Tunisian välisen assosiaationeuvoston kokouksen päätelmissä. Unionin poliittinen ja taloudellinen tuki Tunisian uudistusprosessille on johdonmukainen ENP:n osana määritetyn, eteläisen Välimeren alueella harjoitettavan toimintapolitiikan kanssa.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 778/2013/EU (3) kanssa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen mukaisesti unionin makrotaloudellisen rahoitusavun olisi oltava poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea ja jonka tarkoituksena on palauttaa avunsaajan kestävä ulkoinen rahoitusasema, tukea sellaisen poliittisen ohjelman täytäntöönpanoa, joka sisältää vankkoja sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia maksutaseaseman parantamiseksi erityisesti ohjelmakauden aikana, sekä tehostaa unionin kanssa tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten ja ohjelmien täytäntöönpanoa.

(7)

Tunisian viranomaiset ja Kansainvälinen valuuttarahasto, jäljempänä ’IMF’, sopivat huhtikuussa 2013 IMF:n kolmivuotisesta 1 146 miljoonan erityisnosto-oikeuden suuruisesta muusta kuin ennalta varautuvasta valmiusluottojärjestelystä, jäljempänä ’IMF:n ohjelma’, jolla tuetaan Tunisian talouden sopeutus- ja uudistusohjelmaa. IMF:n ohjelman tavoitteet ovat yhdenmukaisia unionin makrotaloudellisen rahoitusavun tarkoituksen eli lyhyen aikavälin maksutasevaikeuksien vähentämisen kanssa ja kyseisen rahoitusavun tavoitteena olevien tehokkaiden sopeuttamistoimien toteuttamisen kanssa.

(8)

Unioni on myöntänyt kaudeksi 2011–2013 osana säännönmukaista yhteistyöohjelmaansa 290 miljoonan euron avustukset, joilla tuetaan Tunisian poliittista ja taloudellista uudistusohjelmaa. Lisäksi Tunisialle on myönnetty kaudelle 2011–2013 yhteensä 155 miljoonaa euroa kumppanuutta, uudistuksia ja osallistavaa kasvua tukevasta SPRING-ohjelmasta.

(9)

Tunisia pyysi elokuussa 2013 unionin makrotaloudellista rahoitusapua heikkenevän taloustilanteen ja heikkenevien talousnäkymien vuoksi.

(10)

Koska Tunisia kuuluu ENP:n piiriin, olisi katsottava, että sille voidaan myöntää unionin makrotaloudellista apua.

(11)

Tunisian maksutaseessa on IMF:n ja muiden monenvälisten laitosten käyttöön asettamien varojen jälkeen edelleen huomattava ulkoinen rahoitusvaje, vaikka Tunisia on toteuttanut perusteellisia talouden vakauttamis- ja uudistusohjelmia, joten sille annettavaa unionin makrotaloudellista rahoitusapua, jäljempänä ’unionin makrotaloudellinen rahoitusapu’, pidetään tämänhetkisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tarkoituksenmukaisena vastauksena Tunisian pyyntöön saada tukea talouden vakauttamiseen yhdessä IMF:n ohjelman kanssa. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla tuettaisiin Tunisian talouden vakauttamista ja rakenneuudistusohjelmaa täydentämällä IMF:n rahoitusjärjestelyllä käyttöön asetettuja resursseja.

(12)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava kestävän ulkoisen rahoitusaseman palauttamista Tunisiaan ja siten tuettava sen taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

(13)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun määrän määrittäminen perustuu Tunisian jäljelle jäävien ulkoisten rahoitustarpeiden täydelliseen määrälliseen arviointiin, ja siinä otetaan huomioon maan kyky rahoittaa itseään omista varoistaan ja erityisesti sen käytössä olevat kansainväliset valuuttavarannot. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi täydennettävä IMF:n ja Maailmanpankin ohjelmia ja rahoitusta. Määritettäessä avun määrää huomioon otetaan myös monenvälisiltä avunantajilta odotetut rahoitusosuudet ja tarve varmistaa oikeudenmukainen taakanjako unionin ja muiden avunantajien välillä sekä unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden aiempi käyttäminen Tunisiassa ja unionin kaikkien toimenpiteiden tuottama lisäarvo.

(14)

Komission olisi varmistettava, että unionin makrotaloudellinen apu on oikeudellisesti ja sisällöltään sopusoinnussa ulkoisen toiminnan eri alojen ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskeisten periaatteiden, tavoitteiden ja toteutettujen toimenpiteiden kanssa.

(15)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava unionin Tunisiaan soveltamaa ulkoista politiikkaa. Komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi työskenneltävä tiiviisti yhdessä koko makrotaloudellisen rahoitusaputoimen ajan unionin ulkopolitiikan yhteensovittamiseksi ja sen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(16)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava Tunisian sitoutumista arvoihin, jotka ovat yhteisiä unionin kanssa, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen, sekä sen sitoutumista avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin.

(17)

Makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä olisi oltava, että Tunisiassa noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää ja oikeusvaltion periaatetta, ja taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Lisäksi unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erityistavoitteina olisi oltava julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden lisääminen Tunisiassa ja sellaisten rakenneuudistusten edistäminen, joilla pyritään tukemaan kestävää ja osallistavaa kasvua, työpaikkojen luomista ja julkisen talouden vakauttamista. Komission olisi säännöllisesti seurattava sekä ennakkoedellytysten täyttymistä että näiden tavoitteiden saavuttamista.

(18)

Sen varmistamiseksi, että unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti, Tunisian olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät petosten, korruption ja muiden mahdollisten rahoitusapuun liittyvien väärinkäytösten estämiseen ja torjumiseen. Lisäksi olisi määrättävä, että komissio huolehtii tarkastuksista ja tilintarkastustuomioistuin tilintarkastuksista.

(19)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston valtuuksia.

(20)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun edellyttämien määrärahojen määrien olisi oltava yhdenmukaisia monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen talousarviomäärärahojen kanssa.

(21)

Komission olisi hallinnoitava unionin makrotaloudellista rahoitusapua. Sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat seurata tämän päätöksen täytäntöönpanoa, komission olisi annettava niille säännöllisesti tietoja rahoitusavun täytäntöönpanosta ja toimitettava niille asiaan liittyvät asiakirjat.

(22)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaisesti.

(23)

Unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun olisi sovellettava talouspoliittisia ehtoja, jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa. Yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi sekä tehokkuussyistä komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan tällaisista ehdoista Tunisian viranomaisten kanssa jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan komitean valvonnassa asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaisesti neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava pääsääntöisesti kaikkiin muihin kuin asetuksessa säädettyihin tapauksiin. Kun otetaan huomioon yli 90 miljoonan euron suuruisen avun mahdollinen huomattava vaikutus, on asianmukaista käyttää tarkastelumenettelyä kyseisen raja-arvon ylittävien toimien osalta. Kun otetaan huomioon unionin Tunisialle myöntämän makrotaloudellisen rahoitusavun määrä, yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen ja avun vähentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä,

a)

2 artiklassa säädetty ennakkoedellytys;

b)

jatkuvasti tyydyttävä edistyminen sellaisen toimenpideohjelman täytäntöönpanossa, joka sisältää määrätietoisia sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia, joita muu kuin ennalta varautuva IMF:n luottojärjestely tukee;

c)

yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevien ehtojen noudattaminen määräajassa.

a)

varmistetaan, että Tunisia tarkistaa säännöllisesti, että unionin yleisestä talousarviosta myönnettyä rahoitusta on käytetty oikein, toteuttaa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja tarpeen mukaan ryhtyy oikeudellisiin toimenpiteisiin periäkseen takaisin mahdolliset tämän päätöksen nojalla myönnetyt varat, jotka on käytetty väärin;

b)

varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojaaminen ja määrätään erityisesti erityistoimenpiteistä unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun kohdistuvien petosten, korruption ja muiden väärinkäytösten estämiseksi ja torjumiseksi neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (9), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (11) mukaisesti;

c)

annetaan komissiolle, Euroopan petostentorjuntavirasto mukaan lukien, tai sen edustajille nimenomainen lupa suorittaa tarkastuksia, paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset mukaan lukien;

d)

annetaan komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle nimenomainen lupa tehdä tarkastuksia unionin makrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusaikana ja sen jälkeen, mukaan lukien asiakirjatarkastukset ja paikan päällä tehtävät tarkastukset, kuten toiminnan arvioinnit; ja

e)

varmistetaan, että unionilla on oikeus siihen, että laina maksetaan sille takaisin aikaistetusti, jos on osoitettu, että Tunisia on unionin makrotaloudellisen rahoitusavun hallinnoinnissa sekaantunut petokseen tai korruptioon tai mihin tahansa muuhun unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan.

a)

tarkasteltava unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanossa tapahtunutta edistystä;

b)

arvioitava Tunisian taloudellista tilannetta ja näkymiä sekä edistymistä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisessa;

c)

osoitettava yhteys yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistettujen talouspoliittisten ehtojen, Tunisiassa meneillään olevan talous- ja finanssipoliittisen kehityksen sekä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erien maksamista koskevien komission päätösten välillä.