1.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 192/53

(1)

Tämä päätös koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artiklan, jäljempänä ’yhteisvastuulauseke’, unionin täytäntöönpanoa. Päätös ei koske yhteisvastuulausekkeen SEUT 222 artiklan 2 kohdan mukaista jäsenvaltioiden täytäntöönpanoa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklasta tehdyn julistuksen nro 37 mukaan jäsenvaltio voi valita tarkoituksenmukaisimmat keinot täyttääkseen yhteisvastuuta koskevan velvoitteensa toista jäsenvaltiota kohtaan.

(2)

SEUT 222 artiklan 1 kohdan mukaan unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun kohteeksi taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman onnettomuuden uhriksi. Yhteisvastuulausekkeeseen vetoavan jäsenvaltion hyödyksi ja päällekkäisten toimien välttämiseksi unionin ja jäsenvaltioiden toiminnassa olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen ja täydentävyyteen. Ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen toimensa neuvostossa täyttääkseen omat SEUT 222 artiklan 2 kohdan mukaiset yhteisvastuuvelvoitteensa, on tarkoituksenmukaista säätää neuvostossa noudatettavista, yhteisvastuulausekkeen unionin täytäntöönpanoa koskevista koordinointijärjestelyistä.

(3)

Neuvostossa noudatettavien koordinointijärjestelyjen olisi perustuttava neuvoston 25 päivänä kesäkuuta 2013 hyväksymiin EU:n poliittisen kriisitoiminnan integroituihin järjestelyihin (IPCR), joiden mukaan IPCR tukee myös yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanoa. Neuvoston on aiheellista mukauttaa IPCR-järjestelyjä, erityisesti tarkistuksen yhteydessä.

(4)

Yhteisvastuulausekkeen unionin täytäntöönpanossa olisi nojauduttava mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin välineisiin, lisättävä tehokkuutta parantamalla koordinointia ja välttämällä päällekkäisyyksiä, toimittava sillä perusteella, että lisäresursseja ei tarvita, tarjottava jäsenvaltioille yksinkertainen ja selvä rajapinta unionin tasolla, ja kunnioitettava kullekin unionin toimielimelle ja yksikölle annettua toimivaltaa.

(5)

Yhteisvastuulauseke edellyttää, että unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet. Asianomaisiin välineisiin kuuluvat Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategia, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1313/2013/EU (1) perustettu Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi (jäljempänä ’unionin mekanismi’), Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU (2) ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa kehitetyt rakenteet.

(6)

Yhteisvastuulausekkeen unionin täytäntöönpanojärjestelyjen soveltamisala olisi määriteltävä selvästi.

(7)

Terrorismin torjunnan osalta unionin toiminnan strateginen kehys on Euroopan unionin terrorismin vastainen strategia. Käytössä on useita välineitä, muun muassa sellaisia, jotka vahvistavat energia-alan ja liikenteen kriittisten infrastruktuurien (3) suojelemista. Myös komission tiedonannon ”EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet” johdosta on toteutettu toimia, esimerkiksi lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi, radikalisoitumisen torjumisen vahvistamiseksi erityisesti perustamalla radikalisoitumisen tunnistamista koskeva verkosto, toimia jotka rajoittavat terroristien pääsyä varoihin sekä räjähteisiin (4) ja kemiallisiin, biologisiin, radioaktiivisiin ja ydinaineisiin, sekä toimia, jotka edistävät räjähdeturvallisuutta.

(8)

Mekanismi, jonka mukaan tämän päätöksen mukaisiin järjestelyihin voidaan vedota, sekä näiden järjestelyiden vaiheittaisen lopettamisen mekanismi, olisi määriteltävä unionin tasolla niin, että perustana on asianomaisen jäsenvaltion korkean tason poliittinen pyyntö ja sitä tukee yksi yhteyspiste unionin tasolla.

(9)

Unionin tason valmiustoimia koskevien järjestelyjen tarkoituksena on parantaa toiminnan tehokkuutta olemassa oleviin välineisiin perustuvan tiiviimmän koordinoinnin avulla.

(10)

Unionin mekanismin tavoitteena on vahvistaa jäsenvaltioiden ja unionin yhteistyötä ja helpottaa koordinointia pelastuspalvelun alalla. Päätöksellä N:o 1313/2013/EU perustettiin hätäavun koordinointikeskus, jäljempänä ’ERCC’, joka huolehtii ympärivuorokautisesta toimintavalmiudestaan seitsemänä päivänä viikossa ja palvelee jäsenvaltioita ja komissiota unionin mekanismin tavoitteiden saavuttamisessa.

(11)

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) käytettävissä on rakenteita, joilla on tiedustelua ja sotilasalaa koskevaa asiantuntemusta samoin kuin edustustoverkosto, joka myös voi antaa oman panoksensa jäsenvaltioiden alueelle kohdistuvien uhkien tai onnettomuuksien taikka ulkoisen ulottuvuuden sisältävien kriisien johdosta toteutettaviin valmiustoimiin. Kriisistä riippuen muiden rakenteiden sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP), mukaan lukien YTPP, alalla toimivien unionin virastojen olisi tarvittaessa annettava panoksensa unionin oikeuden asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

(12)

Jos se on tarpeen ja mahdollista kiireellisissä tapauksissa, valmiustoimia koskevia unionin tason järjestelyjä olisi täydennettävä säädöksillä tai muuttamalla voimassa olevia säädöksiä perussopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

(13)

Päätöksellä ei ole puolustukseen liittyviä vaikutuksia. Jos kriisi edellyttää YUTP tai YTPP:n aloihin kuuluvia toimia, neuvoston olisi tehtävä asiasta päätös perussopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

(14)

Tämä päätös ei vaikuta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan soveltamiseen.

(15)

Komission tiedonannossa ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” asetettiin tavoitteeksi parantaa unionin kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista useiden toimien avulla, mukaan lukien yhteisvastuulausekkeen täysimääräinen käyttö. Kuten neuvosto muistutti 24 ja 25 päivänä helmikuuta 2011 antamissaan päätelmissä, Euroopan kriisi- ja katastrofivalmiuksien parantamisella on ratkaiseva merkitys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden vahvistamiselle entisestään unionissa.

(16)

Jotta unioni ja sen jäsenvaltiot voisivat toimia tehokkaasti, Eurooppa-neuvosto arvioi säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia. Eurooppa-neuvoston pyynnöstä olisi laadittava raportteja yksittäisistä uhkista.

(17)

SEUT 346 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.

(18)

Euroopan parlamentti antoi 22 päivänä marraskuuta 2012 päätöslauselman 2012/2223 ”EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus”.

(19)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, ja sitä on sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanoa unionissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

jäsenvaltioiden alueella, johon sovelletaan perussopimuksia, millä tarkoitetaan maa-aluetta, aluevesiä ja ilmatilaa;

b)

kun se kohdistuu infrastruktuuriin (kuten avomerellä sijaitsevat öljyn- ja kaasunporauslaitteistot), joka sijaitsee jäsenvaltion aluevesillä, talousvyöhykkeellä tai mannerjalustalla;

a)

’suuronnettomuudella’ tilannetta, jolla on tai jolla voi olla vakavia vaikutuksia ihmisiin, ympäristöön tai omaisuuteen, kulttuuriperintö mukaan lukien;

b)

’terrori-iskulla’ terrorismirikosta, sellaisena kuin se on määritelty neuvoston puitepäätöksessä 2002/475/YOS (5);

c)

’kriisillä’ suuronnettomuutta tai terrori-iskua, joka on vaikutukseltaan niin laaja tai poliittisesti merkittävä, että se edellyttää nopeaa politiikan koordinointia ja reagointia EU:n poliittisella tasolla;

d)

’valmiustoimilla’ mitä tahansa toimintaa, jota toteutetaan suuronnettomuuden tai terrori-iskun tapauksessa sen välittömien haitallisten vaikutusten torjumiseksi.

a)

yksilöivät kaikki asianmukaiset unionin välineet, jotka voivat parhaiten edistää kriisiin vastaamista, mukaan lukien alakohtaiset, operatiiviset, poliittiset tai taloudelliset välineet ja rakenteet, ja toteuttavat kaikki mainittujen välineiden mukaiset toimenpiteet;

b)

yksilöivät EU:n sotilasesikunnan tuella sotilaalliset voimavarat, jotka voivat parhaiten edistää kriisiin vastaamista;

c)

yksilöivät unionin virastojen toimialaan kuuluvat välineet ja resurssit, jotka voivat parhaiten edistää kriisiin vastaamista, ja ehdottavat niiden käyttöönottoa;

d)

antavat neuvostolle neuvoja siitä, ovatko olemassa olevat välineet riittävä keino auttaa kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota yhteisvastuulausekkeeseen vetoamisen jälkeen;

e)

laativat säännöllisesti yhteistä tilannetietoisuutta ja -analyysia koskevia raportteja koordinoinnin ja päätöksenteon tukemiseksi neuvoston poliittisella tasolla tämän päätöksen 6 artiklan mukaisesti.

a)

päätökset poikkeuksellisista toimenpiteistä, jotka eivät kuulu olemassa olevien välineiden piiriin;

b)

sotilaallisia voimavaroja koskevat pyynnöt, jotka menevät nykyisiä pelastuspalvelujärjestelyjä pidemmälle; tai

c)

jäsenvaltioiden nopeaa toimintaa tukevat toimenpiteet.