(1)

Komissio vastaanotti 30 päivänä huhtikuuta 2012 Brandenburgin osavaltiossa sijaitsevalta puunjalostusyritykseltä kantelun, jonka mukaan Brandenburgin osavaltion ja HoKaWe Eberswalde GmbH -nimisen yrityksen, jäljempänä ’HoKaWe’, välillä tehty 15-vuotinen puitesopimus on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(2)

Komissio toimitti Saksalle ei-luottamuksellisen version kantelusta 11 päivänä toukokuuta 2012 ja pyysi lisätietoja. Saksa esitti huomautuksia kantelusta ja toimitti pyydetyt lisätiedot 6 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komissio lähetti ei-luottamuksellisen version vastauksesta kantelijalle 27 päivänä elokuuta 2012 ja tiedusteli, toivooko kantelija asian käsittelyn jatkamista. Kantelija vastasi 4 päivänä syyskuuta 2012, että kantelua ei aiota perua.

(4)

Komissio ilmoitti Saksalle 19 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, että se on päättänyt aloittaa tuen osalta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn.

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa toimenpiteestä.

(6)

Saksa toimitti päätöstä koskevat huomautuksensa 28 päivänä helmikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Komissio sai lisäksi huomautuksia kahdelta asianomaiselta 30 päivänä huhtikuuta 2013 ja kantelijalta 3 päivänä toukokuuta 2013.

(7)

Ei-luottamukselliset versiot näistä huomautuksista toimitettiin Saksalle 17 päivänä toukokuuta 2013. Saksa otti kantaa huomautuksiin 11 päivänä kesäkuuta 2013 ja täydensi kannanottoaan 13 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä.

(8)

Komissio pyysi Saksalta lisätietoja kirjeitse 2. elokuuta 2013, 17. syyskuuta 2013 ja 23. syyskuuta 2013. Saksa vastasi pyyntöihin 15. elokuuta 2013, 20. syyskuuta 2013 ja 1. lokakuuta 2013 päivätyillä kirjeillä.

(9)

HoKaWe on osakeyhtiö, jolla on puuta käyttävä biomassavoimala Eberswaldessa Brandenburgin osavaltiossa. Voimalaitos rakennettiin vuonna 2005 ja otettiin käyttöön vuonna 2006. Kesäkuussa 2011 Frankfurt/Oderin alioikeus aloitti maksukyvyttömyysmenettelyn HoKaWea vastaan. Yritys on kuitenkin edelleen toiminnassa.

(10)

Landkreis Barnim (Barnimin piirikunta) halusi ostaa HoKaWen käyttöomaisuuden ja jatkaa voimalaitoksen toimintaa. Käyttöomaisuuden siirto hyväksyttiin HoKaWen velkojien kokouksessa toukokuussa 2012, ja notaari vahvisti kaupan. Koska Brandenburgin osavaltio ei suostunut siirtämään uudelle omistajalle tämän päätöksen kohdetta eli puitesopimusta, joka koskee puun toimittamista Brandenburgin osavaltion metsästä, Barnimin piirikunta vetäytyi hankkeesta.

(11)

Brandenburgin osavaltio ja HoKaWe tekivät kesäkuussa 2005 puitesopimuksen, joka koskee puun toimittamista Brandenburgin osavaltion metsästä. Sopimuksessa sovitaan toimitettavien puiden määrästä ja toimitusehdoista (3), joilla puuta toimitetaan HoKaWelle 15 vuoden ajan (1.6.2006–1.6.2021). Sopimuksen mukaisesti puuta toimitetaan vuosittain 150 000 m3 metsistä, jotka sijaitsevat enintään 70 kilometrin päässä Eberswaldesta.

(12)

Sopimuksessa asetettiin viitehinnaksi vuodelle 2004 aluksi 15,50 euroa/m3. Tämän lisäksi sopimustekstissä mainittiin vuosittaiset hintojen tarkistukset, joista osapuolten oli tarkoitus sopia Saksan liittovaltion tilastokeskuksen tuottaman teollisuuspuun hintaindeksin kehityksen perusteella (4); puun hinnan muutoksista alkuperäiseen viitehintaan verrattuna vastaisi 50-prosenttisesti myyjä ja 50-prosenttisesti ostaja, jäljempänä ’hinnantarkistuslauseke’.

(13)

Hinnantarkistuksen laskemista varten sopimuksessa sovittiin seuraavasta kaavasta, jäljempänä ’hinnantarkistuskaava’ tai ’kaava’:

(14)

On välttämätöntä erottaa toisistaan sopimuksen tekstissä mainittu hinnantarkistuslauseke sekä hinnantarkistuskaava.

(15)

Saksan toimittamien tietojen mukaan hinnantarkistuslauseketta on pidettävä sopimuspuolten tahdon ilmauksena. Näin todetaan myös Brandenburgin osavaltion maataloudesta, ympäristöstä ja aluesuunnittelusta vastaavan ministeriön 1 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä sisäisessä muistiossa, joka koskee Brandenburgin osavaltion ja HoKaWen edustajien tapaamista ja josta käy selkeästi ilmi, että osapuolten neuvotteluiden aikana suunnittelema hintojen tarkistus vastaa hinnantarkistuslauseketta. Sama käy ilmi myös Brandenburgin osavaltion elinkeino- ja Eurooppa-asioista vastaavan ministeriön 5 päivänä tammikuuta 2011 päivätystä muistiosta, jossa suositellaan muuttamaan puitesopimusta tai tulkitsemaan sitä sopimuksen tekstin mukaisesti, jotta osapuolten varsinainen tahto toteutuisi.

(16)

Kaava sen sijaan on virheellinen, kuten Saksa on todennut ja kuten on vahvistettu kahdessa Brandenburgin osavaltiolle vuonna 2010 laaditussa asiantuntijalausunnossa (5), eikä sillä saada aikaan tulosta, joka vastaisi osapuolten tahtoa sellaisena kuin se hinnantarkistuslausekkeessa ilmaistaan.

(17)

Sopimuksen tultua voimaan hintoja tarkistettiin kaavan perusteella. Sopimuksen tekstissä ilmaistusta tahdosta poiketen kaavan mukaan lasketut hinnantarkistukset eivät noudattaneet teollisuuspuun hintaindeksin toteutunutta kehitystä, ja tuloksena olevat hinnat olivat huomattavasti alhaisempia kuin Brandenburgin osavaltion metsistä peräisin olevan puun keskihinta. Kaavan käyttäminen ei myöskään johtanut toivottuun lopputulokseen hintavaihteluiden muodostaman riskin tasapuolisesta jakamisesta osavaltion ja HoKaWen kesken.

(18)

Syynä tähän oli, kuten edellä johdanto-osan 16 kappaleessa todettiin, kaavan virheellisyys, minkä vuoksi se ei kuvastanut matemaattisesti osapuolten hinnantarkistuslausekkeessa mainittua tahtoa (6).

(19)

Tämän lisäksi Saksan 28 päivänä helmikuuta 2013 toimittamista tiedoista käy ilmi, että sopimuksen voimassaoloaikana osapuolet käyttivät toistuvasti harkintaansa kaavan mukaisten hintojen tarkistusten laskennassa tosiasiallisesti käytettyjen parametrien suhteen (7). Saksan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että syy tähän ei käy ilmi asiakirjojen perusteella.

(20)

Brandenburgin osavaltion vuonna 2010 pyytämissä asiantuntijalausunnoissa (katso johdanto-osan 16 kappale) mainittiin valtiontuesta mahdollisesti aiheutuvat ongelmat ja suositeltiin muuttamaan sopimusta kaavaa muuttamalla. HoKaWen ja Brandenburgin osavaltion neuvotteluiden seurauksena osapuolet allekirjoittivat 26 päivänä elokuuta 2011 sopimuksen muutetun version, joka tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011. Muutetussa versiossa johdanto-osan 12–19 kappaleessa mainitut ongelmat oli korjattu sopimalla, että 1 päivästä heinäkuuta 2011 lähtien hinnantarkistukset oli tehtävä hinnantarkistuslausekkeen mukaisesti eli osapuolten alkuperäistä tahtoa noudattaen. Tästä päivästä alkaen kaava ei siis enää kuulunut sopimukseen, eikä sitä tämän vuoksi voitu enää käyttää.

(21)

Tämän lisäksi Brandenburgin osavaltio päätti, ettei sopimusta enää jatketa HoKaWen käyttöomaisuuden myöhemmin hankkivien sijoittajien kanssa.

(22)

Komissio päätti 19 päivänä joulukuuta 2012 aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’.

(23)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komission lähtöoletuksena oli, että Brandenburgin osavaltion ja HoKaWen välisen puitesopimuksen täytäntöönpanoon sisältyy valtiontukea.

(24)

Komissio piti kyseenalaisena, että markkinoilla toimiva yksityinen myyjä olisi etukäteen hyväksynyt kuvattua hinnantarkistuskaavaa käyttämällä muodostetun korvauksen.

(25)

Komissio epäili lisäksi, että siinäkin tapauksessa, että sopimuspuolet eivät olisi olleet tietoisia kaavan virheellisyydestä, Saksa tuskin olisi toiminut markkinaehtojen mukaisesti sopimuksen täytäntöönpanon aikana. Tämä johtui sopimuksen nojalla myydyn puun hintakehityksestä, joka osoitti, että kaavan perusteella lasketut hinnat olivat merkittävästi alhaisemmat kuin puun keskihinta Brandenburgin osavaltiossa. Samassa tilanteessa huolellisesti toimiva yksityinen myyjä olisi välittömästi yrittänyt kaikin keinoin muuttaa hinnantarkistuksessa käytettävää menetelmää. Sen sijaan Saksa jatkoi kaavan käyttöä vuoteen 2011 saakka.

(26)

Näiden näkökohtien perusteella komissio teki alustavan johtopäätöksen, jonka mukaan HoKaWelle annetun edun ja siis valtiontuen olemassaoloa ei voi sulkea pois ajanjaksona, joka ulottuu sopimuksen voimaantulosta 1 päivänä kesäkuuta 2006 sen muuttamiseen 30 päivänä kesäkuuta 2011. Koska tuen sisämarkkinoille soveltuvuudelle ei ole ilmeistä oikeusperustaa eikä Saksa ole vedonnut sellaiseen, komissio epäili lisäksi toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(27)

Muodollisen tutkintamenettelyn aikana komissio sai huomautuksia kahdelta asianomaiselta ja kantelijalta.

(28)

Kantelija toimitti Brandenburgin osavaltion maataloudesta, ympäristöstä ja aluesuunnittelusta vastaavan ministeriön sisäisiä muistioita joulukuulta 2003 ja maaliskuulta 2004. Kantelijan mukaan muistioista kävi ilmi, että jo ennen sopimuksen tekemistä sen useat kohdat oli asetettu kyseenalaisiksi: sopimuksen seurauksista joulukuussa 2003 laaditussa muistiossa todettiin, että jo vuonna 2004 sopimuksen johdosta maksettu hinta olisi huomattavasti teollisuuspuun senhetkistä käypää hintaa alhaisempi. Samoin maaliskuussa 2004 laaditussa sisäisessä muistiossa huomautettiin, että hintojen tarkistuksessa käytettävä menetelmä johtaisi Brandenburgin osavaltion tarpeettomasti antamaan hyvitykseen, ja suositeltiin nimenomaisesti harkitsemaan sopimusta vielä tai neuvottelemaan se uudelleen.

(29)

Kantelija väitti, että vastaavassa tilanteessa mikään yksityinen myyjä ei olisi tehnyt samanlaista sopimusta ja lisäksi yksityinen myyjä olisi toiminut välittömästi eikä odottanut viittä vuotta sen jälkeen, kun kävi selväksi, että maksetut hinnat olivat markkinahintoja alhaisemmat. Hintojen tarkistuksesta kantelija sanoo, että sovitut hinnat eivät kuvastaneet puumarkkinoiden todellista hintakehitystä ja johtivat HoKaWelle annettuun perusteettomaan etuun. Kantelija arvioi, että tukea on vuosina 2006–2011 maksettu yhteensä 7,3 miljoonaa euroa (kun otetaan huomioon kantelijan ja muiden toimittajien kesken sovittu keskimääräinen puun hinta).

(30)

Tämän lisäksi komissio sai huomautuksia kahdelta Brandenburgin osavaltiossa toimivalta puunjalostusyritykseltä. Yritykset katsoivat, että pitkäaikaisen sopimuksen johdosta huomattava osa Brandenburgin osavaltion metsistä tuotetusta puutavarasta poistui alueellisilta puumarkkinoilta, mikä johti kohtuuttomaan kilpailun vääristymiseen ja vaaransi Brandenburgin osavaltion pienten puunjalostusyritysten olemassaolon.

(31)

Saksa pysyi kannassaan, jonka mukaan puitesopimus oli markkinaehtojen mukainen, eikä siinä siis ollut kysymys valtiontuesta.

(32)

Saksa ilmoitti, että sopimuksen tekohetkellä energiapuun markkinoita ei vielä ollut, minkä vuoksi osapuolet päättivät käyttää HoKaWelle maksettavan hinnan perustana teollisuuspuun hintaa ja hinnantarkistusten perustana teollisuuspuun hintaindeksiä. Saksa ilmoitti myös, että sopimuksen teksti kuvasti hinnantarkistuksia varten tarkoitettua toimintatapaa, mutta myönsi, että kaavan soveltaminen johti tuloksiin, jotka eivät vastanneet tarkoitettua hintavaihteluiden muodostaman riskin jakamista osapuolten kesken.

(33)

Tämän vuoksi Saksa väitti, että alkuperäistä viitehintaa sekä sopimuksen tekstissä ollutta hinnantarkistuslauseketta, jonka mukaan hintojen tarkistukset perustuvat Saksan teollisuuspuun hintaindeksiin ja hintavaihteluiden muodostama riski jaetaan tasan osapuolten kesken, on pidettävä sopimuksen tekohetkellä markkinaehtojen mukaisina.

(34)

Saksan mukaan vasta Brandenburgin osavaltion metsähallinnon tammikuussa 2009 toteutetun uudelleenorganisoinnin yhteydessä havaittiin, että kaavan soveltaminen oli johtanut tilanteeseen, jossa HoKaWe maksoi muita yrityksiä alhaisempaa hintaa. Tämän vuoksi Brandenburgin osavaltion asiasta vastaavat viranomaiset pyysivät vuonna 2010 sopimuksen arviointia ulkopuoliselta lainopilliselta asiantuntijalta, RAUE LLP:ltä, ja tekivät sopimukselle myös sisäisen lainopillisen arvioinnin. Molemmissa asiantuntija-arvioissa kiinnitettiin huomiota mahdollisiin valtiontukikysymyksiin. Lisäksi elinkeino- ja Eurooppa-asioista vastaava ministeriö totesi 5 päivänä tammikuuta 2011 päivätyssä kirjallisessa lausunnossaan, että hinnantarkistuslauseke oli markkinaehtojen mukainen, mutta kaavaan perustuvat hintojen tarkistukset olivat valtiontukea. Ministeriö suositteli, että sopimusta muutettaisiin esimerkiksi kaavaa muuttamalla siten, että se kuvastaisi osapuolten varsinaista tahtoa. Brandenburgin osavaltio noudatti suositusta elokuussa 2011.

(35)

Tämän johdosta Saksa väitti, että Brandenburgin osavaltio toimi markkinaehtojen mukaisesti tarkistaessaan sopimusta vuonna 2011 ja että sillä ei ollut mahdollisuutta toimia nopeammin, koska sitoumukset oli täytettävä ja sopimusta voitiin muuttaa vain siten, että osapuolet ovat asiasta yksimielisiä.

36)

Saksan mukaan sopimus ei vääristä kilpailua eikä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(37)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(38)

Komission vakiintuneen ja oikeuskäytännössä vahvistetun tavan mukaan arvioitaessa sitä, onko julkisen elimen ja taloudellisen yksikön välinen kaupallinen liiketoimi valtiontukea, käytetään markkinataloussijoittajaperiaatetta. Tästä periaatteesta seuraa, että kun valtio toimii markkinoilla kaupallisen toimijan ominaisuudessa, sen on toimittava samoin kuin yksityinen markkinatoimija samassa tilanteessa. Jos valtio ei toimi näin, kyse saattaa olla valtiontuesta. Toisin sanoen se, onko liiketoimessa kyse valtiontuesta, riippuu siitä, toimisiko samassa tilanteessa oleva yksityinen markkinatoimija samalla tavoin, eli nyt käsiteltävässä tapauksessa olisi myynyt omaisuutta, tavaroita tai palveluita samaan hintaan (markkinatalouden ehdoin toimivaa myyjää koskeva periaate). Tätä periaatetta sovellettaessa muita kuin taloudellisia näkökohtia ei voida katsoa syiksi hyväksyä alhaisempaa hintaa. Komissio on soveltanut periaatetta toistuvasti, ja tuomioistuin on hyväksynyt sen johdonmukaisesti (8).

(39)

Nyt kyseessä olevassa asiassa komission on siis arvioitava, olisiko yksityinen myyjä tehnyt yhtä pitkää ajanjaksoa koskevan sopimuksen, jossa on vastaava alkuperäinen viitehinta ja samanlainen hinnantarkistusmekanismi.

(40)

Kuten johdanto-osan 11–12 kappaleessa todettiin, 15-vuotisessa puitesopimuksessa sovittiin, että hintoja tarkistettaisiin vuosittain teollisuuspuun hintaindeksin kehityksen mukaisesti ja että vastaavista muutoksista alkuperäiseen viitehintaan, joksi sovittiin 15,50 euroa/m3, vastaisi puoliksi valtio ja puoliksi HoKaWe. Tämän lisäksi sopimuksessa määriteltiin kaava, jota hintojen tarkistuksessa oli määrä käyttää.

(41)

Kantelija väitti, että sopimuksen 15 vuoden kestoaika ei ollut markkinoiden tavan mukainen.

(42)

Komissiolla ei kuitenkaan ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että sopimuksen kesto ei ollut markkinaehtojen mukainen. Vaikka 15 vuoden kesto vaikuttaa varsin pitkältä, ei ole myyjän kannalta kohtuutonta sitoutua ostajaan, jos tämä takaa myyjälle, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa on tapahtunut, jatkuvan mahdollisuuden myydä puuta, joka kaiken lisäksi ei ainakaan täysin täytä teollisuuspuuta koskevia vaatimuksia.

(43)

Tästä syystä ja koska sopimuksessa sovittiin hintavaihteluiden aiheuttaman riskin jakamisesta, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että yksityinen myyjä olisi tehnyt kestoltaan vastaavan sopimuksen.

(44)

Vastaavasti alkuperäisestä viitehinnasta (15,50 euroa/m3) komissio ei tietojensa perusteella pysty väittämään, että hinta ei ole markkinaehtojen mukainen.

(45)

Kuten Saksa on esittänyt, sopimuksen tekoajankohtana energiapuulle ei ollut vakiintuneita markkinahintoja. Sopimuspuolet ottivat puitesopimuksen perustaksi siis teollisuuspuun hinnan. Kantelijan toimittaman teollisuuspuun markkinahintakatsauksen mukaisesti vuonna 2004 maksettua hintaa 15,50–17,50 euroa/m3 ja vuonna 2005 maksettua hintaa 15,00–17,00 euroa/m3 voidaan pitää markkinaehtojen mukaisena. Kun lisäksi otetaan huomioon, että sopimuksen kestoaika oli pitkä, puitesopimuksessa sovittu alkuperäinen markkinahinta 15,50 euroa/m3 on teollisuuspuun markkinaehtoisten hintojen haarukassa.

(46)

Lisäksi Brandenburgin osavaltion maataloudesta, ympäristöstä ja aluesuunnittelusta vastaavan ministeriön 1 päivänä lokakuuta 2003 päivätystä sisäisestä muistiosta käy ilmi, että neuvotteluiden aikana Brandenburgin osavaltion edustajat olivat esittäneet alkuperäiseksi viitehinnaksi 15,50 euroa/m3, kun HoKaWen tarjous oli 15,00 euroa/m3. Osapuolet pääsivät lopulta sopimukseen korkeammasta hinnasta eli 15,50 eurosta/m3.

(47)

Alkuperäistä viitehintaa 15,50 euroa/m3 voidaan siis pitää markkinaehtojen mukaisena. Kun käytettävissä ei ole vakiintunutta markkinahintaa, johon tätä hintaa voitaisiin verrata, ja kun laatuvaatimukset energiapuulle eivät ole ainakaan korkeammat kuin teollisuuspuulle, oli Brandenburgin osavaltion kannalta järkevää tehdä sopimus, jonka mukaan hinta perustuisi teollisuuspuun hintaan (viitehinta). Sovittu hinta oli osapuolten välisten neuvotteluiden tulos, ja se oli lisäksi Brandenburgin osavaltiossa teollisuuspuusta maksettavien markkinahintojen mukainen. Hinta sovittiin Brandenburgin osavaltion metsistä saatavan puun laadun perusteella (9), ja se vastaa hintaa, jota yksityinen myyjä olisi pitänyt hyväksyttävänä vastaavanlaatuisesta puusta.

(48)

Hinnantarkistuksen osalta jo johdanto-osan 14 kappaleessa mainittiin, että on välttämätöntä erottaa toisistaan hinnantarkistuslauseke ja kaavan perusteella toteutuneet hinnantarkistukset.

(49)

Hinnantarkistuslauseke on komission käytettävissä olevien tietojen perusteella markkinaehtojen mukainen. Kuten johdanto-osan 45 kappaleessa alkuperäisestä viitehinnasta todettiin, energiapuun hintakehitystä seuraavaa indeksiä ei ollut. Tämän vuoksi oli järkevää paitsi ottaa alkuperäisen viitehinnan perustaksi teollisuuspuun hinta, myös sopia, että hinnantarkistukset tehtäisiin teollisuuspuun hintaindeksin mukaisesti.

(50)

Sopimuksen tekstissä sovittiin lisäksi, että osapuolet vastaisivat hintojen vaihtelusta 50-prosenttisesti. Hintakehitystä ei sopimuksen tekohetkellä voitu täysin ennakoida, minkä vuoksi mekanismi toimi siten, että molemmat osapuolet jakoivat sekä riskin että (mahdolliset) hyödyt. Brandenburgin osavaltio olisi siis voinut myös hyötyä mekanismista. Hintakehityksen epävarmuuden vuoksi myös yksityinen myyjä olisi voinut hyväksyä lausekkeen. Lauseketta on siis pidettävä markkinaehtojen mukaisena.

(51)

Voidaan siis todeta, että hinnantarkistuslauseke, jonka mukaan hintakehitys noudatti teollisuuspuun hintaindeksiä ja hintavaihteluiden muodostama riski jaettiin tasapuolisesti osapuolten kesken, oli markkinaehtojen mukainen, ja että järkevästi toimiva yksityinen myyjä olisi saattanut tehdä tällaisen sopimuksen.

(52)

Kuten on todettu, hinnantarkistukset tehtiin tosiasiassa kaavaa soveltaen. Kuten seuraavassa taulukossa esitetystä katsauksesta käy ilmi, kaavaa käyttämällä muodostetut hinnat olivat merkittävästi alhaisemmat kuin hinnat, jotka olisi muodostettu hinnantarkistuslauseketta käyttämällä.

(53)

Taulukosta käy myös selvästi ilmi, että kaavaa käyttämällä lasketut hinnat olivat paitsi huomattavasti alhaisemmat kuin hinnantarkistuslauseketta käyttämällä saadut hinnat, myös huomattavasti alhaisemmat kuin Brandenburgin osavaltion keskihinnat.

(54)

Nämä kaavan käyttämisen seuraukset olivat lisäksi ennakoitavissa jo ennen sopimuksen tekemistä. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että arvioitaessa sitä, olisiko yksityinen myyjä markkinoilla toiminut samoin tai vastaavasti kuin Brandenburgin osavaltio, on välttämätöntä suorittaa ennakkoarviointi sopimuksesta (10).

(55)

Kuten johdanto-osan 16 ja 18 kappaleesta edellä käy ilmi, kaava oli virheellinen eikä vastannut hinnantarkistuslausekkeessa ilmaistua tarkoitusta. Tarkoituksen olisi voinut ilmaista matemaattisesti seuraavalla kaavalla, kuten myös RAUE LLP:n antamassa asiantuntijalausunnossa todettiin:

(56)

Vuoden n indeksin (Index n) sijasta sopimuspuolet kuitenkin vähensivät kiinteän summan. Vaikka olosuhteiden mukaan saattaa olla perusteltua käyttää kiinteämääräistä vähennystä, olisi vähennystä käyttämällä kuitenkin saatava tulokseksi vähintään sovittu alkuperäinen viitehinta sopimuksen tekovuonna. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa osapuolet kuitenkin valitsivat vähennyksen, jota käyttämällä saatu hinta oli jo sopimuksen tekovuonna huomattavasti alle sovitun markkinaehtojen mukaisen alkuperäisen viitehinnan, joka oli 15,50 euroa/m3.

(57)

Se, että kaava oli virheellinen, eikä sitä käyttämällä saatu tulokseksi hinnantarkistuslausekkeella sovittua hintaa, oli siis puolueettomasti katsoen ennakoitavissa jo sopimuksen tekohetkellä.

(58)

Tässä tilanteessa yksityinen myyjä olisi käyttänyt toista kaavaa tai ainakin pyytänyt muuttamaan kaavaa, varsinkin siksi, että osapuolet olivat sopimuksen tekstissä sopineet hinnantarkistukset tehtäviksi teollisuuspuun indeksin mukaan ja hintojen vaihtelusta aiheutuvat riskit jaettavaksi tasapuolisesti valtion ja HoKaWen kesken (kuten hinnantarkistuslausekkeessa todetaan).

(59)

Tältä osin on myös korostettava, että sopimuksen mukainen hintakehitys ei ollut pelkästään kaavan mukaisen ennalta määritellyn matemaattisen laskelman automaattinen tulos. Kuten edellä johdanto-osan 19 kappaleessa todettiin, Saksan muodollisen tutkintamenettelyn aikana toimittamien tietojen perusteella on ilmeistä, että kaavaa muutettiin useita kertoja (11) sopimuksen voimassaoloaikana.

(60)

Kuten johdanto-osan 52 kappaleessa esitetystä taulukosta voidaan selvästi havaita, kaavan käytön voitiin ennakolta nähdä johtavan kielteisiin vaikutuksiin, jotka myös toteutuivat, sillä HoKaWen maksama toteutunut hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin hinnantarkistuslausekkeen mukaisesti veloitettava hinta. Hinta oli myös huomattavasti alhaisempi kuin Brandenburgin osavaltion metsistä peräisin olevasta puusta maksettu keskihinta eli se hinta, jolla Brandenburgin osavaltio myi puuta muille yrityksille (12).

(61)

Tästä seuraa, että valtio sekä tiesi että hyväksyi sen, että kaavan soveltaminen ei johtanut toivottuun tulokseen eli teollisuuspuun indeksin mukaiseen hintakehitykseen, jossa hintavaihteluiden muodostama riski olisi jaettu osapuolten kesken.

(62)

Hinnantarkistuslausekkeesta voidaan todeta, että vaikka lausekkeen soveltamisen seurauksena maksetut hinnat olisivat olleet alle Brandenburgin osavaltion keskihintojen, ne olisivat silti olleet markkinaehtojen mukaisia. Näiden hintojen pohjana olivat perustellut näkökohdat ja osapuolten väliset neuvottelut, minkä vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että myös yksityinen markkinatoimija olisi voinut tehdä sopimuksen samoin tai vastaavin ehdoin.

(63)

Osapuolten kaavan perusteella tekemät toteutuneet hinnantarkistukset eivät sen sijaan olleet markkinaehtojen mukaisia, vaan johtivat hintoihin, jotka olivat huomattavasti alhaisempia kuin hinnantarkistuslauseketta käyttämällä saadut (ja vielä alhaisempia Brandenburgin osavaltiossa maksettuun puun keskihintaan verrattuna).

(64)

Hinnantarkistuslausekkeeseen perustuva hintakehitys vastaa järkevää liiketoimintapäätöstä ja oikeudenmukaista hintojen vaihtelusta aiheutuvien riskien jakamista sopimuspuolten välillä, kun sen sijaan kaavan käytön tuloksena saadut hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat, minkä lisäksi riski ei niissä jakautunut tasapuolisesti. Komission asiassa SA.19045 (Baijerin osavaltion (Baijerin osavaltion metsäyhtiön) väitetty valtiontuki Klausner-nimiselle yritykselle pitkäaikaisten puuntoimitussopimusten muodossa) (13) tekemän päätöksen taustalla olevassa tilanteessa markkinahintoja alhaisempien hintojen ei katsottu olevan valtiontukea, sillä markkinoilla oli ylikapasiteettia ja Baijerin osavaltio tavoitteli merkittävää ostajaa, joka takaisi suurten myyntimäärien jatkuvan ostamisen pitkällä aikavälillä. Sen sijaan nyt käsiteltävässä asiassa ei ole mitään sellaisia seikkoja, jotka oikeuttaisivat hinnantarkistuslauseketta käyttämällä saatavia hintoja alhaisemman hintatason. Osapuolten kesken sovitussa hinnantarkistuslausekkeessa pitkä sopimuskausi ja myytävän puun laatu otettiin huomioon, ja senkin perusteella maksettavat hinnat olisivat olleet Brandenburgin osavaltion keskihintoja alhaisemmat. Mitään perustetta ei löydy sille, että yksityinen markkinatoimija olisi hyväksynyt jopa tätäkin alhaisemmat hinnat.

(65)

Tämän vahvistavat myös Saksalta saadut asiakirjat, joissa todetaan nimenomaan hinnantarkistuslausekkeen vastaavan osapuolten todellista tahtoa. Vuonna 2011 Brandenburgin osavaltio lisäksi neuvotteli sopimukseen muutoksen, jolla virheellinen kaava hylättiin sen jälkeen, kun osavaltio oli saanut vuonna 2010 edellä johdanto-osan 16 kappaleessa mainitut kaksi lainopillista lausuntoa, joissa kiinnitettiin huomiota kaavan soveltamisesta mahdollisesti aiheutuviin valtiontukiongelmiin. Brandenburgin osavaltio neuvotteli sopimukseen tehtävän muutoksen eli kaavan poisjättämisen siis nimenomaan siksi, että sopimuspuolten todellinen tahto toteutuisi ja sopimukseen liittyvät valtiontukiongelmat poistuisivat.

(66)

Tästä seuraa, että yksityinen myyjä ei olisi hyväksynyt sopimuksen täytäntöönpanotapaa, etenkään kaavan perusteella tehtyjä hinnantarkistuksia, eikä se siis ole markkinaehtojen mukainen.

(67)

Saksa on väittänyt, että Brandenburgin osavaltion aluehallinto sai tietää, että HoKaWen maksamat hinnat eivät olleet hinnantarkistuslausekkeessa tarkoitetun hintakehityksen mukaisia, vaan huomattavasti alle niiden hintojen, joilla puuta toimitettiin muille yrityksille, vasta metsähallinnon uudelleenjärjestelyn yhteydessä vuonna 2009, ja että Brandenburgin osavaltio toimi tämän jälkeen markkinaehtojen mukaisesti tilaamalla johdanto-osan 16 kappaleessa mainitut kaksi asiantuntijalausuntoa ja neuvottelemalla sen jälkeen sopimuksen uudelleen niin, että sitä muutettiin vuonna 2011.

(68)

Nämä väitteet eivät kuitenkaan vaikuta uskottavilta. Ensinnäkin, kuten johdanto-osan 54–57 kappaleessa on todettu, kaavan käytön seuraukset olivat nähtävissä ennakolta jo sopimusta tehtäessä. Toiseksi yksityinen markkinaehdoin toimiva myyjä, joka pyrkii hinnantarkistuslausekkeessa ilmaistun yhteisesti sovitun ratkaisun toteutumiseen ja seuraa siksi hinnantarkistuksia tarkasti, olisi toiminut välittömästi ja pyytänyt hinnan neuvottelemista uudelleen. Kuten johdanto-osan 65 kappaleesta käy ilmi, Brandenburgin osavaltion onnistuminen sopimuksen uudelleenneuvottelussa todistaa varsin hyvin, että kaava ei vastannut osapuolten todellista tahtoa (josta oli sovittu hinnantarkistuslausekkeen muodossa). Tämä osoittaa myös, että HoKaWe ei voinut kieltäytyä kaavan hylkäämisestä.

(69)

HoKaWe sai siis taloudellista hyötyä sopimuksen voimaantulon ja sen muuttamisen välisenä aikana 1.6.2006–30.6.2011.

(70)

Lisäksi kaikki muutkin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan ehdot täyttyvät. Hyöty on ollut valikoivaa, koska sopimus tuotti etua erityisesti tietylle yritykselle. Hyödyn syntyminen johtui jäsenvaltion eli Brandenburgin osavaltion viranomaisista. HoKaWelle sopimuksen nojalla myytyä puuta oli keskimäärin huomattavan paljon, ja puun toimittaminen suotuisin ehdoin paransi vastaanottajan asemaa sen kilpailijoihin verrattuna eli vääristi näin kilpailua. Puumarkkinat ovat avoimia muista jäsenvaltioista tulevalle kilpailulle. Vaikka toimitussopimus koskeekin vain puutavaraa, joka on peräisin Eberswaldesta enintään 70 kilometrin päässä sijaitsevista metsistä, komissio huomauttaa, että Eberswalde on hyvin lähellä Puolan rajaa (vain 30 kilometrin päässä). Tämän vuoksi tuki vaikuttaa myös jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Näin ollen voidaan todeta, että sopimuksen, jonka nojalla maksettiin kaavaan perustuvia hintoja, täytäntöönpano oli valtiontukea.

(71)

Valtiontueksi katsottavan toimenpiteen on todettava päättyneen 1 päivänä heinäkuuta 2011 voimaan tulleen sopimusmuutoksen myötä. Muutoksen perusteella 1 päivästä heinäkuuta 2011 lähtien hinnantarkistukset on tehtävä hinnantarkistuslausekkeen mukaan, millä vahvistetaan osapuolten alkuperäinen tahto ja ryhdytään toteuttamaan sitä asianmukaisesti. Koska sopimus tässä muodossa on markkinaehtojen mukainen, komissio katsoo, että 30 päivän kesäkuuta 2011 jälkeen HoKaWe ei ole enää saanut taloudellista etua sopimuksen nojalla tehdyistä maksuista.

(72)

Oikeusperusta, johon tuen soveltuvuus sisämarkkinoille pohjautuu, ei ole itsestään selvä, eikä jäsenvaltio ole sellaista esittänyt. Tämän seurauksena on todettava, että sopimuksen täytäntöönpanosta kesäkuun 2006 ja kesäkuun 2011 välisenä aikana HoKaWelle koitunut etu on sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

(73)

Kuten johdanto-osan 49–51 kappaleessa on todettu, hinnantarkistuslauseketta voidaan pitää markkinaehtojen mukaisena. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tukiosuus on summa, joka muodostuu toisaalta kaavan mukaisesti tosiasiassa maksetun hinnan (14) ja toisaalta sen hinnan, joka hinnantarkistuslausekkeen mukaisesti olisi kuulunut maksaa, erotuksena.

(74)

HoKaWelle myönnetty tuki on siis yhteensä 2 406 415 euroa.

(75)

SEUT-sopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on toimivalta päättää, että jäsenvaltion on poistettava tuki tai muutettava sitä, jos komissio on todennut, ettei tuki sovellu sisämarkkinoille (15). Tuomioistuin on niin ikään johdonmukaisesti katsonut, että jäsenvaltion velvollisuudella poistaa komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma tuki on tarkoitus palauttaa aikaisempi tilanne (16). Tässä yhteydessä tuomioistuin on vahvistanut, että tavoite on saavutettu, kun tuensaaja on palauttanut sääntöjenvastaisella tuella saamansa rahasummat, jolloin se menettää markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna saamansa edun ja tuen maksamista edeltänyt tilanne palautuu (17).

(76)

Oikeuskäytännön mukaisesti asetuksen (EY) N:o 659/1999 (18) 14 artiklassa säädetään, että ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta […]”.

(77)

Nyt käsiteltävänä olevaa toimenpidettä ei SEUT-sopimuksen 108 artiklan vastaisesti ilmoitettu komissiolle, minkä vuoksi sitä on pidettävä sääntöjenvastaisena ja sisämarkkinoille soveltumattomana tukena. Tämän johdosta tuki on perittävä takaisin, jotta markkinoilla ennen tuen myöntämistä vallinnut tilanne palautetaan. Takaisinperinnän olisi koskettava ajanjaksoa, jonka aikana tuensaaja sai etua, toisin sanoen ajanjaksoa, joka alkaa siitä hetkestä, jolloin tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, ja päättyy siihen, kun se on tosiasiallisesti peritty takaisin. Takaisinperittäville summille lasketaan korkoa, jota kertyy tuen tosiasialliseen takaisinperintään asti.

(78)

Brandenburgin osavaltion ja HoKaWen välisen puitesopimuksen täytäntöönpanossa sopimuksen allekirjoittamisesta 1 päivänä kesäkuuta 2006 sen muuttamiseen 30 päivänä kesäkuuta 2011 oli kyse sisämarkkinoille soveltumattomasta valtiontuesta. Tuki on perittävä takaisin HoKaWelta korkojen kanssa.