29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/4

(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja helpotetaan oikeussuojan saatavuutta erityisesti yksityisoikeuden alalla annettujen tuomioistuinten päätösten ja tuomioistuinten ulkopuolella annettujen päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen avulla. Tällaisen alueen asteittaiseksi luomiseksi unionin on määrä hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeuden alalla, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa määrätään, että oikeudellinen yhteistyö unionissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, perustuu tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.

(3)

Yhteisellä oikeusalueella, jolla ei ole sisärajoja, säännökset, joiden avulla voidaan varmistaa yhdessä jäsenvaltiossa määrättyjen suojelutoimenpiteiden toisessa jäsenvaltiossa tapahtuva nopea ja yksinkertainen tunnustaminen ja tarvittaessa täytäntöönpano ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että luonnolliselle henkilölle yhdessä jäsenvaltiossa tarjottua suojelua pidetään yllä ja jatketaan muissa jäsenvaltioissa, joihin kyseinen henkilö matkustaa tai muuttaa. Olisi varmistettava, että unionin kansalaiset eivät menetä suojeluaan sen seurauksena, että he käyttävät laillista oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.

(4)

Keskinäinen luottamus oikeudenkäyttöön unionissa ja tavoite parantaa suojelutoimenpiteiden liikkuvuutta sekä vähentää käsittelyyn kuluvaa aikaa ja kustannuksia unionissa oikeuttavat periaatteen, jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa määrätyt toimenpiteet tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa edellyttämättä mitään erityismenettelyjä. Tämän vuoksi yhdessä jäsenvaltiossa, jäljempänä ’alkuperäjäsenvaltio’, määrättyä suojelutoimenpidettä olisi käsiteltävä, niin kuin se olisi määrätty siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista haetaan, jäljempänä ’vastaanottava jäsenvaltio’.

(5)

Suojelutoimenpiteiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että suojelutoimenpiteiden tunnustamista ja mahdollista täytäntöönpanoa koskevista säännöistä säädetään velvoittavalla unionin säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan.

(6)

Tätä asetusta olisi sovellettava suojelutoimenpiteisiin, jotka on määrätty henkilön suojelemiseksi, kun on vakavat perusteet katsoa tämän henkilön hengen, ruumiillisen tai henkisen koskemattomuuden, henkilökohtaisen vapauden, turvallisuuden tai seksuaalisen koskemattomuuden olevan uhattuina, jotta voitaisiin esimerkiksi estää kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta tai lähisuhdeväkivalta, kuten fyysinen väkivalta, ahdistelu, seksuaalinen väkivalta, vainoaminen, uhkailu tai muunlainen epäsuora pakottaminen. On tärkeää korostaa, että tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uhreihin riippumatta siitä, ovatko he sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja.

(7)

Rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25 päivänä lokakuuta 2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/29/EU (3) varmistetaan, että rikosten uhrit saavat asianmukaista tietoa ja tukea.

(8)

Tämä asetus täydentää direktiiviä 2012/29/EU. Se, että henkilöön kohdistuu yksityisoikeuden alalla määrättyjä suojelutoimenpiteitä ei väistämättä estä määrittelemästä kyseistä henkilöä edellä mainitussa direktiivissä tarkoitetuksi ’uhriksi’.

(9)

Tämän asetuksen soveltamisala kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklassa tarkoitetun yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alaan. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan yksityisoikeuden alalla määrättyihin suojelutoimenpiteisiin. Rikosoikeuden alalla hyväksytyt suojelutoimenpiteet kuuluvat eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13 päivänä joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU (4) soveltamisalaan.

(10)

Yksityisoikeudellisten asioiden/yksityisoikeuden alan (civil matters) käsitettä olisi tulkittava itsenäisesti unionin oikeuden periaatteita noudattaen. Sillä, onko suojelutoimenpiteen määrännyt viranomainen yksityisoikeudellinen, hallinnollinen vai rikosoikeudellinen, ei pitäisi olla ratkaisevaa merkitystä suojelutoimenpiteen yksityisoikeudellisen luonteen arvioimisessa.

(11)

Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (5), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, soveltamiseen. Bryssel II a -asetuksen nojalla tehdyt päätökset olisi edelleen tunnustettava ja pantava täytäntöön kyseisen asetuksen mukaisesti.

(12)

Tässä asetuksessa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset perinteet, eikä se vaikuta kansallisiin järjestelmiin suojelutoimenpiteiden määräämiseksi. Tällä asetuksella ei velvoiteta jäsenvaltioita muuttamaan kansallisia järjestelmiään siten, että niillä olisi mahdollisuus määrätä suojelutoimenpiteitä yksityisoikeuden alalla tai ottaa käyttöön suojelutoimenpiteitä yksityisoikeuden alalla tämän asetuksen soveltamiseksi.

(13)

Jotta otettaisiin huomioon erityyppiset viranomaiset, jotka määräävät jäsenvaltioissa suojelutoimenpiteitä yksityisoikeuden alalla, ja toisin kuin muilla oikeudellisen yhteistyön aloilla, tätä asetusta olisi sovellettava sekä oikeus- että hallintoviranomaisten päätöksiin edellyttäen, että viimeksi mainitut voivat taata erityisesti puolueettomuutensa ja osapuolten oikeuden muutoksenhakuun. Poliisiviranomaisia ei missään tapauksessa tulisi pitää tässä asetuksessa tarkoitettuina suojelutoimenpiteitä määräävinä viranomaisina.

(14)

Alkuperäjäsenvaltiossa yksityisoikeuden alalla määrätyt suojelutoimenpiteet olisi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen nojalla tunnustettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa yksityisoikeudellisen alan suojelutoimenpiteinä tämän asetuksen mukaisesti.

(15)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti tunnustaminen vastaa suojelutoimenpiteen kestoa. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin perustuva vaihtelu suojelutoimenpiteissä, erityisesti niiden keston osalta, sekä se, että tätä asetusta sovelletaan pääsääntöisesti kiireellisissä tilanteissa, tämän asetuksen mukaisen tunnustamisen vaikutusten kesto olisi kuitenkin poikkeuksellisesti rajattava 12 kuukauteen tässä asetuksessa säädetystä todistuksen myöntämisestä, riippumatta itse suojelutoimenpiteen (joka voi olla väliaikainen, ajallisesti rajattu tai kestoltaan määrittelemätön toimenpide) mahdollisesta pidemmästä kestosta.

(16)

Tapauksissa, joissa suojelutoimenpiteen kesto on pidempi kuin 12 kuukautta, tämän asetuksen mukaisen tunnustamisen vaikutuksiin liittyvä rajaus ei saisi rajoittaa suojeltavan henkilön oikeutta vedota suojelutoimenpiteeseen jonkin muun sellaisen unionin säädöksen nojalla, jossa säädetään tunnustamisesta, tai hakea kansallista suojelutoimenpidettä vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(17)

Tunnustamisen vaikutusten rajoittaminen on poikkeuksellista ja johtuu tämän asetuksen kohteen erityisluonteesta, eikä sen tulisi muodostaa ennakkotapausta muille siviili- ja kauppaoikeuden alan välineille.

(18)

Tässä asetuksessa olisi käsiteltävä vain suojelutoimenpiteellä määrätyn velvoitteen tunnustamista. Tällä asetuksella ei olisi säänneltävä suojelutoimenpiteen soveltamis- tai täytäntöönpanomenettelyjä, eikä sen olisi myöskään katettava mahdollisia seuraamuksia, joita voidaan asettaa, jos suojelutoimenpiteellä määrättyä velvoitetta rikotaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Nämä määräytyvät kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan. Unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että tämän asetuksen nojalla tunnustetut suojelutoimenpiteet voivat tulla sovellettaviksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(19)

Tämän asetuksen kattamilla suojelutoimenpiteillä olisi annettava suojelua suojeltavalle henkilölle tämän asuinpaikassa, työpaikassa tai muussa paikassa, jossa kyseinen henkilö vierailee säännöllisesti, kuten lähiomaisten asuinpaikassa taikka koulussa tai oppilaitoksessa, jota hänen lapsensa käy. Riippumatta siitä, onko kyseinen paikka tai suojelutoimenpiteen kattaman alueen laajuus kuvattu suojelutoimenpiteessä mainitsemalla yksi tai useampi osoite, jota vaaraa aiheuttava henkilö ei saa lähestyä, tai määritelty alue, jonne hän ei saa mennä (tai näiden kahden yhdistelmä), suojelutoimenpiteellä määrätyn velvoitteen tunnustamisen yhteydessä kyseisen paikan merkitys suojeltavalle henkilölle on olennaisempi kuin tietty osoite.

(20)

Edellä esitetyn perusteella ja edellyttäen, että suojelutoimenpiteen luonne ja olennaiset elementit säilytetään, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tehdä tarkistuksia suojelutoimenpiteen tosiasiatietoihin, jos kyseinen tarkistaminen on tarpeen, jotta suojelutoimenpiteen tunnustaminen voisi tulla käytännössä voimaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tosiasiatietoihin kuuluvat osoite, yleinen sijaintipaikka tai tieto siitä, millä vähimmäisetäisyydellä vaaraa aiheuttavan henkilön on pysyttävä suojeltavasta henkilöstä, osoitteesta tai yleisestä sijaintipaikasta. Tarkistaminen ei kuitenkaan voi koskea suojelutoimenpiteen tyyppiä eikä yksityisoikeudellista luonnetta.

(21)

Suojelutoimenpiteeseen tehtävien tarkistusten helpottamiseksi todistuksesta olisi tarvittaessa käytävä ilmi, onko suojelutoimenpiteessä mainittu osoite asuinpaikka, työpaikka vai paikka, jossa suojeltu henkilö vierailee säännöllisesti. Lisäksi todistuksesta tulisi tarvittaessa käydä ilmi myös sen määritellyn alueen rajat (keskimääräinen etäisyys tietystä osoitteesta), jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle suojelutoimenpiteellä asetettua velvoitetta sovelletaan

(22)

Jotta voitaisiin helpottaa suojelutoimenpiteiden vapaata liikkuvuutta unionissa, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön suojelutoimenpidettä koskevan todistuksen yhtenäinen malli ja siinä olisi säädettävä tähän tarkoitetusta monikielisestä vakiolomakkeesta. Suojelutoimenpiteen määräävän viranomaisen olisi myönnettävä todistus suojeltavan henkilön pyynnöstä.

(23)

Monikielisessä todistuksen vakiolomakkeessa tulisi olla mahdollisimman rajoitetusti vapaita tekstikenttiä, jotta käännöksen tai translitteraation toimittaminen käyttämällä vakiolomaketta asiaankuuluvalla kielellä olisi useimmissa tapauksissa mahdollista aiheuttamatta kustannuksia suojeltavalle henkilölle. Muiden kuin monikielisen vakiolomakkeen tekstien tarvittavasta kääntämisestä aiheutuvat kustannukset jaetaan alkuperäjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

(24)

Jos todistus sisältää vapaita tekstikenttiä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi ratkaistava, onko käännös tai translitteraatio tarpeen. Tämän ei tulisi estää suojeltavaa henkilöä tai alkuperäjäsenvaltion suojelutoimenpiteen määräävää viranomaista toimittamasta käännöstä tai translitteraatiota omasta aloitteestaan.

(25)

Vaaraa aiheuttavan henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi silloin, kun suojelutoimenpide oli määrätty vaaraa aiheuttavan henkilön poissa ollessa tai menettelyllä, jossa kyseessä olevalle henkilölle ei anneta ennakkoilmoitusta (”ex parte -menettely”), todistus olisi voitava antaa vain, jos kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus valmistautua vastaamaan suojelutoimenpidettä koskevassa asiassa. Kiertämisen estämiseksi ja suojelutoimenpiteitä vaativille tapauksille ominaisen kiireellisyyden vuoksi ei kuitenkaan olisi edellytettävä, että vastaamiselle asetettu määräaika olisi umpeutunut, ennen kuin todistus voidaan myöntää. Todistus olisi myönnettävä heti, kun suojelutoimenpide on täytäntöönpanokelpoinen alkuperäjäsenvaltiossa.

(26)

Yksinkertaisuutta ja nopeutta koskevat tavoitteet huomioon ottaen tässä asetuksessa säädetään yksinkertaisista ja nopeista menetelmistä menettelyn vaiheiden ilmoittamisessa vaaraa aiheuttavalle henkilölle. Näitä erityisiä ilmoittamistapoja olisi otettava käyttöön vain tätä asetusta sovellettaessa sen kohteen erityisluonteen vuoksi; niitä ei olisi pidettävä ennakkotapauksina muita siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa käytettäviä välineitä varten, eikä niiden pitäisi vaikuttaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla yksityisoikeudellisissa asioissa koskeviin jäsenvaltion velvollisuuksiin, jotka johtuvat kyseisen jäsenvaltion ja jonkin kolmannen maan välillä tehdyistä kahden- tai monenvälisistä sopimuksista.

(27)

Ilmoitettaessa todistuksesta vaaraa aiheuttavalle henkilölle ja myös tehtäessä tarkistuksia suojelutoimenpiteen tosiasiatietoihin vastaanottavassa jäsenvaltiossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon suojeltavan henkilön intressi olla ilmaisematta olinpaikkaansa tai muita yhteystietojaan vaaraa aiheuttavalle henkilölle. Näitä tietoja ei saisi ilmaista vaaraa aiheuttavalle henkilölle, ellei tällainen ilmaiseminen ole tarpeen suojelutoimenpiteen noudattamista tai täytäntöön panemista varten.

(28)

Todistuksen myöntämiseen ei pitäisi voida hakea muutosta.

(29)

Todistus olisi oikaistava, jos todistus ilmeisen virheen tai epätarkkuuden, kuten paino-, kirjoitus- tai kopiointivirheen vuoksi ei asianmukaisesti vastaa suojelutoimenpidettä, tai se olisi peruutettava, jos todistus on annettu selvästi virheellisin perustein, esimerkiksi jos sitä käytetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimenpidettä varten, tai jos todistus on annettu sen myöntämisperusteiden vastaisesti.

(30)

Alkuperäjäsenvaltion suojelutoimenpiteen määräävän viranomaisen olisi pyynnöstä avustettava suojeltavaa henkilöä tiedon hankkimisessa niistä vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisista, joissa suojelutoimenpiteeseen vedotaan tai joilta sen täytäntöönpanoa haetaan.

(31)

Oikeudenkäytön yhdenmukaisuus edellyttää sen varmistamista, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia päätöksiä. Tätä varten tässä asetuksessa olisi säädettävä perusteesta, jonka nojalla suojelutoimenpiteen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos suojelutoimenpide olisi ristiriidassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa annetun tai tunnustetun tuomion kanssa.

(32)

Yleistä etua koskevat seikat voivat poikkeustilanteissa oikeuttaa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen kieltäytymisen suojelutoimenpiteen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, jos sen soveltaminen olisi selvästi ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa. Tuomioistuimen ei kuitenkaan pitäisi voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvaa poikkeusta kieltäytyäkseen suojelutoimenpiteen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, jos tämä olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 21 artiklassa säädettyjä oikeuksia.

(33)

Jos suojelutoimenpide keskeytetään tai peruutetaan taikka jos todistus peruutetaan alkuperäjäsenvaltiossa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi asianomaisen todistuksen esittämisen johdosta keskeytettävä tai peruutettava suojelutoimenpiteen tunnustamisen vaikutukset ja tarvittaessa suojelutoimenpiteen täytäntöönpano.

(34)

Suojeltavalla henkilöllä olisi oltava todellinen mahdollisuus oikeussuojaan toisissa jäsenvaltioissa. Jotta varmistetaan todellinen mahdollisuus käyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia menettelyjä, oikeusapua on annettava oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/8/EY mukaisesti (6).

(35)

Tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan tietyt tiedot yksityisoikeuden alan suojelutoimenpiteitä koskevista kansallisista säännöistään ja menettelyistään neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (7) perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston puitteissa. Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot olisi asetettava saataville Euroopan oikeusportaalin kautta.

(36)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tässä asetuksessa tarkoitettujen lomakkeiden laatimisen ja myöhemmän muuttamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(37)

Tässä asetuksessa tarkoitettujen lomakkeiden laatimista ja myöhempää muuttamista koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä.

(38)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Siinä pyritään erityisesti varmistamaan perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeus puolustukseen ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tätä asetusta olisi sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(39)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yksinkertaisen ja nopean jäsenvaltioissa yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden tunnustamista koskevan mekanismin perustaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(40)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(41)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

(42)

Euroopan tietosuojavaltuutettu on antanut 17 päivänä lokakuuta 2011 lausunnon (9) yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (10) 41 artiklan 2 kohdan perusteella,

1)

’suojelutoimenpiteellä’ tarkoitetaan käytetystä nimityksestä riippumatta päätöstä, jonka alkuperäjäsenvaltion suojelutoimenpiteen määräävä viranomainen määrää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja jossa vaaraa aiheuttavalle henkilölle asetetaan yksi tai useampi seuraavista velvoitteista toisen henkilön suojelemiseksi, kun viimeksi mainitun henkilön ruumiillinen tai henkinen koskemattomuus voi olla uhattuna:

2)

’suojeltavalla henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka on suojelutoimenpiteeseen perustuvan suojelun kohteena;

3)

’vaaraa aiheuttavalla henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, johon yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitettu velvoite kohdistuu;

4)

’suojelutoimenpiteen määräävällä viranomaisella’ tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää oikeusviranomaista tai muuta viranomaista, jolla on toimivalta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, edellyttäen, että kyseinen muu viranomainen antaa osapuolille takeet puolueettomuudesta ja että sen päätökset suojelutoimenpiteestä sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa viranomainen toimii, voidaan saattaa oikeusviranomaisen uudelleen tarkasteltavaksi ja niillä on samanlainen oikeusvoima ja samanlaiset vaikutukset kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä;

5)

’alkuperäjäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa suojelutoimenpide on määrätty;

6)

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa suojelutoimenpiteen tunnustamista ja tarvittaessa täytäntöönpanoa haetaan.

a)

suojelutoimenpiteen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset;

b)

alkuperäjäsenvaltiossa 5 artiklan mukaisesti annettu todistus; sekä

c)

tarvittaessa todistuksen translitteraatio ja/tai käännös 16 artiklan mukaisesti.

a)

suojelutoimenpiteen määräävän viranomaisen nimi ja osoite/yhteystiedot;

b)

asian viitenumero;

c)

todistuksen myöntämispäivä;

d)

tiedot suojeltavasta henkilöstä: nimi, syntymäaika ja -paikka, jos tiedot ovat saatavilla, sekä ilmoittamista varten käytettävä osoite ja tätä edeltävä selkeä varoitus siitä, että tämä osoite saatetaan ilmaista vaaraa aiheuttavalle henkilölle;

e)

tiedot vaaraa aiheuttavasta henkilöstä: nimi, syntymäaika ja -paikka, jos tiedot ovat saatavilla, sekä ilmoittamista varten käytettävä osoite;

f)

kaikki suojelutoimenpiteen täytäntöön panemiseksi tarvittavat tiedot, mukaan lukien tarvittaessa toimenpiteen laji ja toimenpiteellä vaaraa aiheuttavalle henkilölle asetettu velvoite, sekä sen määritellyn paikan, jota kyseinen henkilö ei saa lähestyä ja/tai alueen, jonne hän ei saa mennä, asema;

g)

suojelutoimenpiteen kesto;

h)

tunnustamisen vaikutusten kesto 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

i)

ilmoitus siitä, että 6 artiklassa säädetyt vaatimukset on täytetty;

j)

tiedot 9 ja 13 artiklan mukaisista oikeuksista;

k)

viittaustarkoituksiin tämän asetuksen täydellinen nimi.

a)

oikaistava, jos suojelutoimenpide ja todistus ovat keskenään ristiriidassa kirjoitusvirheen vuoksi; tai

b)

peruutettava, jos todistus on annettu selkeästi virheellisin perustein 6 artiklassa säädetyt vaatimukset ja tämän asetuksen soveltamisala huomioon ottaen.

a)

selvästi vastoin vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public); tai

b)

ristiriidassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa annetun tai tunnustetun tuomion kanssa.

a)

tyypeittäin viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, eritellen tarvittaessa

b)

kieli, joka, tai kielet, jotka on hyväksytty 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen käännösten osalta.