(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä10 päivänä elokuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan tietyn ruostumattoman teräslangan tuonnissa Euroopan unioniin, jäljempänä ’unioni’.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta Intiasta peräisin olevan tietyn ruostumattoman teräslangan tuonnissa unioniin ja käynnisti erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’tukien vastainen menettely’.

(3)

Polkumyynnin vastainen menettely pantiin vireille, kun European Confederation of Iron and Steel Industries (Eurofer), jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 28 päivänä kesäkuuta 2012 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 50 prosenttia tiettyjen ruostumattomien teräslankojen kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille sekä Intian viranomaisille.

(5)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Ottaen huomioon menettelyssä osallisina olevien asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien, etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuottajien suuren määrän ja voidakseen saattaa tutkimuksen päätökseen lakisääteisessä määräajassa komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli päättänyt valita perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti tutkittavaksi asianomaisen maan vientiä harjoittavista tuottajista, etuyhteydettömistä tuojista ja unionin tuottajista kohtuullisen kokoisen otoksen (tästä menettelystä käytetään nimitystä ’otanta’).

(7)

Jotta komissio pystyisi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia asianomaisen maan vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(8)

Kaikkiaan 18 vientiä harjoittavaa tuottajaa, joista osa kuului samaan ryhmään, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen, ja niistä seitsemän pyysi yksilöllistä tarkastelua, jos niitä ei sisällytetä otokseen. Näistä yhteistyössä toimineista yrityksistä 15 ilmoitti vieneensä ruostumattomia teräslankoja unioniin tutkimusajanjaksolla. Otos valittiin näin ollen näiden 15:n vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella.

(9)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpaan edustavaan, unioniin suuntautuneen viennin määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valittiin kaksi yksittäistä yritystä ja yksi yritysryhmä, joka muodostui neljästä toisiinsa etuyhteydessä olevasta yrityksestä, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä unioniin oli yhteensä yli 63 prosenttia.

(10)

Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kuultiin edustavan otoksen valinnasta. Otoksen valinnasta ei esitetty yhtään huomautusta.

(11)

Otos siis rajoitettiin kohtuulliseen määrään yrityksiä, joita voitiin tutkia käytettävissä olevassa ajassa (ks. johdanto-osan 9 kappale). Yritykset, joita tarkasteltiin tutkimuksen yhteydessä, luetellaan johdanto-osan 19 kappaleessa.

(12)

Lisäksi saatiin seitsemän yksilöllistä tarkastelua koskevaa pyyntöä (ks. johdanto-osan 8 kappale). Yksilöllisen tarkastelun tekemistä pidettiin tässä vaiheessa kuitenkin kohtuuttoman työläänä, ja se olisi viivästyttänyt tutkimuksen päätökseen saamista ajoissa.

(13)

Viejien toimittamia pyyntöjä, joissa toimitettiin pyydetyt tiedot määräajassa, tarkastellaan kuitenkin tutkimuksen aikana.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajia edustavan otoksen. Otokseen sisältyi alun perin viisi tuottajaa, joiden komissio tiesi ennen tutkimuksen vireillepanoa tuottavan ruostumattomia teräslankoja unionissa. Komissio valitsi otoksen myynnin, tuotantomäärän ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia kehotettiin myös esittämään kantansa alustavasta otoksesta. Ehdotetusta otoksesta ei saatu huomautuksia. Kyselylomakevastausten analysoinnissa kävi ilmi, että yhdellä otokseen valitulla unionin tuottajalla oli etuyhteydessä oleva yritys, joka myös toimi ruostumattomien teräslankojen valmistuksen ja myynnin alalla. Tämä etuyhteydessä oleva yritys sisällytettiin myös otokseen. Otokseen valittujen kuuden unionin tuottajan osuus arvioidusta unionin kokonaistuotannosta on 46,5 prosenttia. Otoksen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(15)

Jotta komissio pystyisi päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen, kaikkia etuyhteydettömiä tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(16)

Kaikkiaan yhdeksän etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi unioniin suuntautuvan tuonnin suurimman määrän perusteella otokseen kolme yritystä, joiden osuus Intiasta unioniin tutkimusajanjaksolla tulevasta tuonnista oli 23,8 prosenttia. Kaksi otokseen valituista tuojista ei kuitenkaan toimittanut vastauksia kyselylomakkeeseen. Sen vuoksi otantaa ei voitu soveltaa tutkimuksen tässä vaiheessa, ja yhteistyöhalukkaita tuojia etsitään myöhemmin tutkimuksen aikana.

(17)

Kyselylomakkeet lähetettiin kolmelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle (ryhmälle) Intiassa ja niille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua, kuudelle otokseen valitulle unionin tuottajalle, kolmelle otokseen valitulle etuyhteydettömälle tuojalle ja yhdeksälle tiedossa olleelle käyttäjälle.

(18)

Vastauksia saatiin kolmelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta (ryhmältä) Intiassa sekä kahdelta niiltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua, kuudelta otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta ja kolmelta käyttäjältä.

(19)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot, joita se piti tarpeellisina polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten. Seuraavien osapuolten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(20)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2011 ja 31 päivän maaliskuuta 2012 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(21)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin oleva ruostumaton teräslanka, jonka painosta

ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7223 00 19 ja 7223 00 99 .

(22)

Yksi osapuoli väitti, että on olemassa nk. ”erittäin teknisiä” tuotelajeja, jotka eroavat muista tarkasteltavana olevan tuotteen lajeista, joita tuotetaan Intiassa samoin kuin unionissa. Osapuoli väitti lisäksi, että toisin kuin useimmat Intiasta unioniin viedyt tuotelajit, tekniset tuotelajit eivät ole perushyödykkeitä vaan erityisiä tuotelajeja, joita tuotetaan erityiskäyttöön (tietyt teräslajit ja tietyt halkaisijat), eikä niiden pitäisi kuulua tutkimuksen piiriin.

(23)

Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että tekniset tuotelajit ovat osa tuotteen määritelmää ja niillä on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin muilla tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että myös unionin tuottajat tuottavat näitä tuotelajeja, joten nämä tekniset tuotelajit kuuluvat tutkimuksen piiriin.

(24)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Intian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella sekä unionin tuotannonalan tuottamalla ja unionin markkinoilla myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(25)

Kolmen otokseen valitun intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloihin tehdyllä tarkastuskäynnillä ja kerättyjen tietojen analysoinnin yhteydessä havaittiin, että kaikki tuottajat olivat toimittaneet joitakin tietoja, joita ei voitu pitää luotettavina.

(26)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa komissio havaitsi, että sen kyselylomakevastauksessa toimitetut tiedot eivät olleet tuottajan sisäisessä kirjanpitojärjestelmässä ilmoitettujen kustannusten mukaisia eikä niitä voitu täsmäyttää.

(27)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että havaitut erot komissiolle ilmoitettujen kustannusten ja tarkastuskäynnillä sisäisessä kirjanpitojärjestelmässä esitettyjen kustannusten välillä johtuivat virheistä liiketoimien kirjaamisessa ja eroista kirjanpitomenetelmissä, etenkin raaka-aineen kulutuksen osalta. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sisäisen kirjanpitojärjestelmän tiedot eivät olleet luotettavia eikä niitä pitäisi käyttää tutkimuksessa. Vaikka vientiä harjoittava tuottaja oli käyttänyt samaa kirjanpitojärjestelmää useita vuosia, se väitti, että komission pitäisi perustaa analyysinsä kyselylomakevastauksessa ilmoitettuihin kustannuksiin eikä yrityksen sisäisessä kirjanpitojärjestelmässä ilmoitettuihin kustannustietoihin.

(28)

On huomattava, että vaikka sisäiseen kirjanpitojärjestelmään sisältyvät tiedot olivat yhdenmukaisia vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tarkastettujen tilinpäätöstietojen kanssa, tarkastuskäynnillä ei ollut mahdollista täsmäyttää tätä tutkimusta varten laadittuihin kustannustaulukkoihin sisältyviä tietoja sisäiseen kirjanpitojärjestelmään sisältyvien tietojen kanssa eikä vahvistaa niiden välistä yhteyttä. Näin ollen perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti katsotaan, että tässä polkumyyntitutkimuksessa olisi käytettävä vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpitojärjestelmässä olevia tietoja.

(29)

Tästä syystä komissio oikaisi alustavasti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kyselylomakkeessa ilmoittamia kustannustietoja käyttämällä sen sisäisestä kirjanpitojärjestelmästä saatuja tietoja.

(30)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa komissio havaitsi, että tuottajan kyselylomakevastauksessa komissiolle ilmoittamat raaka-ainehankintaa ja -kulutusta koskevat tiedot eivät saaneet tukea tuottajan varastohallintojärjestelmää koskevista tiedoista. Vaikutti erityisesti, että jakautuminen teräslajeittain oli erilainen näissä kahdessa tietolähteessä. Komissio katsoo, että teräslaji on keskeinen tekijä lopputuotteen kustannusten määrittämisessä. Teräslajia koskevat epäluotettavat tiedot voivat vääristää vakavasti yksittäisten tuotelajien kustannuksien ja myyntihintojen laskelmia ja voivat näin ollen olla harhaanjohtavia.

(31)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti kuitenkin, että komission tarkastuskäynnillä saamat tiedostot, jotka sisälsivät tiedot raaka-ainehankinnoista, olivat epätäydelliset, koska yrityksen muut yksiköt olivat tehneet raaka-aineen lisähankintoja, joita ei ollut kirjattu eivätkä ne sisältyneet tarkastuskäynnillä saatuihin tiedostoihin, jotka komissio tutki. Vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että havaitut epäjohdonmukaisuudet teräslajien määrissä johtuivat siitä, että jotkin teräslajit olivat osittain päällekkäisiä toistensa kanssa ja että joitakin tuotantoprosessin osia ei voitu jäljittää yksittäisten teräslajien tasolla.

(32)

Komissio kuitenkin katsoo, että raaka-aineen lisähankintoihin liittyvät yrityksen väitteet eivät pysty riittävästi selittämään havaittuja epäjohdonmukaisuuksia yksittäisten teräslajien tasolla. Komissio huomauttaa myös, että yritys väitti, että ei ole mahdollista jäljittää tarkasti yksittäisiä teräslajeja tuotantoprosessin kaikissa vaiheissa. Väite heikentää entisestään teräslajien kirjaamisjärjestelmän luotettavuutta kokonaisuudessaan. Teräslajeista toimitettuja tietoja on näin ollen alustavasti pidettävä harhaanjohtavina.

(33)

Komissio katsoo, että ilmoitettu raaka-aineen jakautuminen teräslajeittain ei ole luotettava, että se olisi alustavasti jätettävä ottamatta huomioon ja että määrittäminen olisi tehtävä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kun otetaan huomioon koko kirjaamisjärjestelmän epäluotettavuus, määrittämistä ei ollut mahdollista tehdä ilmoitettujen teräslajien perusteella. Sen vuoksi laskettaessa yleistä polkumyyntimarginaalia kaikille tuotteille käytettiin kaiken raaka-aineen kokonaiskulutusta ottamatta huomioon jakautumista teräslajeittain.

(34)

Kolmannen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa komissio havaitsi tarkastuskäynnillä, että kyselylomakevastauksessa ilmoitetut raaka-ainevirrat eivät olleet yhdenmukaisia tuottajan kirjanpitojärjestelmään sisältyvien tietojen kanssa. Vaikutti erityisesti, että jakautuminen teräslajeittain oli erilainen näissä kahdessa tietolähteessä.

(35)

Vientiä harjoittava tuottaja myönsi virheellisyyksiä vastauksessaan, mutta väitti, että erot raaka-aineen kokonaismäärissä voitiin täsmäyttää ottamalla huomioon muutokset varastoissa. Yritys kuitenkin väitti myös, että teräslajien osittaisen päällekkäisyyden vuoksi on mahdotonta tehdä tarkkaa täsmäytystä kunkin yksittäisen teräslajin osalta. Väite heikentää entisestään teräslajien kirjaamisjärjestelmän luotettavuutta kokonaisuudessaan. Teräslajeista toimitettuja tietoja on näin ollen pidettävä harhaanjohtavina.

(36)

Komissio katsoo, että ilmoitettu raaka-aineen jakautuminen teräslajeittain ei ole luotettava, että se olisi alustavasti jätettävä ottamatta huomioon ja että määrittäminen olisi tehtävä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kun otetaan huomioon koko kirjaamisjärjestelmän epäluotettavuus, määrittämistä ei ollut mahdollista tehdä ilmoitettujen teräslajien perusteella. Sen vuoksi laskettaessa yleistä polkumyyntimarginaalia kaikille tuotteille käytettiin kaiken raaka-aineen kokonaiskulutusta ottamatta huomioon jakautumista teräslajeittain.

(37)

Kukin vientiä harjoittava tuottaja sai yksilöllisen kirjeen, jossa esitettiin tarkasti ja yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi katsottiin, että kyselylomakkeessa toimitettuja tietoja ei voitu hyväksyä. Niille myös ilmoitettiin, että komissio aikoi tehdä alustavat päätelmät perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(38)

Kaikille kolmelle vientiä harjoittavalle tuottajalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, ja ne kaikki pyysivät kuulemista, joka järjestettiin. Ne myös toimittivat kirjallisia huomautuksia perusasetuksen 18 artiklan mahdollisesta soveltamisesta. Yrityksiltä saadut selitykset eivät kuitenkaan tyydyttävästi selventäneet edellä kuvattuja kysymyksiä, minkä vuoksi jotkin tiedoista korvattiin parhailla käytettävissä olevilla tiedoilla.

(39)

Normaaliarvon laskemista varten komissio tarkasteli ensin jokaisen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuva kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio havaitsi, että kunkin otokseen valitun tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa.

(40)

Tämän jälkeen komissio yksilöi niiden otokseen valittujen tuottajien, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, sellaiset kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai niihin verrattavissa.

(41)

Kuten 3.1 jaksossa selitettiin, kahden vientiä harjoittavan tuottajan osalta jäljempänä tehdyt vertailut tehtiin kuitenkin kaikkien tuotteiden yhteismäärän perusteella eikä vertaamalla yksittäisiä tuotelajeja erikseen.

(42)

Kunkin otokseen valitun tuottajan kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan samanlainen tai verrattavissa unioniin vietäväksi myytyyn tuotelajiin, tarkasteltiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen kokonaismyynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia unioniin vietäväksi myydyn samanlaisen tai verrattavissa olevan tuotelajin kokonaismäärästä.

(43)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin otokseen valitun tuottajan kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin osuus tutkimusajanjaksolla.

(44)

Jos vähintään lasketut tuotantokustannukset peittävään nettomyyntihintaan myydyn tuotelajin osuus kyseisen lajin kokonaismyynnin määrästä oli yli 80 prosenttia ja jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli yhtä korkea tai korkeampi kuin yksikkökohtaiset tuotantokustannukset, normaaliarvon perustana oli tosiasiallinen kotimarkkinahinta, joka laskettiin kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjakson aikana toteutuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(45)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen myyntihinta tutkimusajanjaksolla.

(46)

Jos kaikkia tuotelajeja myytiin tappiolla, niiden myynnin ei katsottu tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(47)

Jos tuotelajia ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä tai ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(48)

Normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti lisäämällä tutkimusajanjakson keskimääräisiin tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja painotettu keskimääräinen voitto, jonka otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjaksolla. Tuotantokustannuksia ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia oikaistiin tarvittaessa, etenkin 3.1 jaksossa selitetyllä tavalla, ennen kuin niitä käytettiin testaamaan, tapahtuiko myynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, ja laskennallisen normaaliarvon muodostamiseen.

(49)

Kukin yritys saa yksilölliset laskelmat, joita käytetään niiden normaaliarvon määrittämiseen, ja niille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia.

(50)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(51)

Niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety suoraan riippumattomille asiakkaille unioniin, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(52)

Jos vientimyynti unioniin tapahtui etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin tehtiin oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten eri kustannusten, myös tullien ja verojen, sekä myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja kertyneiden voittojen huomioon ottamiseksi. Tässä käytettiin etuyhteydessä olevien tuojien omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, ja kohtuullinen voittomarginaali määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen riippumattoman tuojan saavuttaman voittomarginaalin perusteella.

(53)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(54)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(55)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, paikkaus- ja luottokustannusten sekä alennusten ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(56)

Kunkin otokseen valitun yrityksen osalta samankaltaiselle tuotteelle määritettyä normaaliarvon painotettua keskiarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vientihintojen painotettuun keskiarvoon perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(57)

Koska perusasetuksen 18 artiklaa sovellettiin kaikkiin kolmeen otokseen valittuun vientiä harjoittavaan tuottajaan, yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalia ei perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti voitu määrittää otokseen valittujen yritysten keskimääräisen polkumyyntimarginaalin perusteella.

(58)

Tässä tapauksessa pidettiin aiheellisena määrittää alustavasti yhteistyössä toimineisiin mutta otoksen ulkopuolisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettava polkumyyntimarginaali niiden Eurostatin tuontitilastoihin perustuvan vientihinnan ja otokseen valituille intialaisille tuottajille määritetyn keskimääräisen normaaliarvon perusteella, mikäli perusasetuksen 18 artiklan soveltaminen ei ollut vaikuttanut keskimääräiseen normaaliarvoon.

(59)

Tällä perusteella yhteistyössä toimineille mutta otoksen ulkopuolisille yrityksille laskettu polkumyyntimarginaali vahvistettiin alustavasti 28 prosentin tasolle.

(60)

Kaikkien muiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Tätä varten verrattiin keskenään otantakyselyn vastauksissa esitettyjä kokonaisvientimääriä ja Eurostatin tietoihin perustuvaa Intiasta tulevaa kokonaistuontia. Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, jäännöspolkumyyntimarginaali asetettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta määritetyn korkeimman polkumyyntimarginaalin tasolle.

(61)

Tällä perusteella koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin alustavasti 32,3 prosenttia.

(62)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnoista, ja ne ovat seuraavat:

(63)

Samankaltaista tuotetta valmisti 27 unionin tuottajaa. Niiden katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(64)

Tutkimusajanjakson aikaisen unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(65)

On mainittava, että yksi unionin tuottaja, joka on etuyhteydessä intialaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan ja joka vastusti tutkimuksen vireillepanoa, sisältyy myös unionin tuotannonalan määritelmään.

(66)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan 139 141 tonnia tutkimusajanjaksolla. Tähän sisältyy kaikkien niiden unionin tuottajien tuotanto, jotka ilmoittautuivat, ja niiden unionin tuottajien arvioitu tuotantomäärä, jotka eivät ilmoittautuneet tutkimuksessa.

(67)

Kuten johdanto-osan 14 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kuusi unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen arvioidusta unionin kokonaistuotannosta oli 46,5 prosenttia.

(68)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suuntautuneen kokonaismyynnin ja kokonaistuonnin määrän perusteella. Vuotta 2009 leimasivat nikkelin eli tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen tuotannossa käytettävän tärkeimmän raaka-aineen ennenäkemättömän korkeat hinnat ja talouskriisin globaalit negatiiviset vaikutukset, mikä johti siihen, että unionin kulutus oli erittäin alhaisella tasolla sinä vuonna. Markkinatilanne kuitenkin koheni, kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, ja unionin kulutus kasvoi 50 prosenttia vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä.

(69)

Tarkastelujaksolla yhteistyössä toimivien vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntituonti unioniin kehittyi määrän ja markkinaosuuden osalta seuraavasti:

(70)

Tarkastelujakson aikana tuonti Intiasta kasvoi huomattavasti eli 110 prosenttia. Kasvu oli erityisen merkittävää vuosien 2009 ja 2010 välillä, jolloin tuonti Intiasta lisääntyi 72 prosenttia ja unionin kulutus kasvoi 42 prosenttia. Vaikka kulutus kasvoi vain 5 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä, Intiasta tulevan tuonnin määrä jatkoi kasvuaan merkittävästi (22 prosenttia samalla kaudella).

(71)

Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi merkittävästi eli 40 prosenttia tarkastelujaksolla.

(72)

Kuten johdanto-osan 22 kappaleessa todettiin, eräs osapuoli oli huolissaan siitä, että polkumyyntiä koskevassa kyselylomakkeessa ei erotettu toisistaan tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjä lajeja, jotka sen mukaan ovat erilaisia.

(73)

Tähän asiaan puututtiin kyselylomakkeessa laajentamalla nk. tuotevalvontakoodeja, jotta voidaan selvästi yksilöidä merkitykselliset tuotelajit tutkimuksessa, etenkin hintojen vertailua varten. Tutkimuksessa kävi ilmi, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät vain erittäin pieniä määriä näitä erittäin teknisiä tuotelajeja. Tuotevalvontakoodiin tehdyt muutokset kuitenkin takaavat, että tiettyjen tuotelajien hintoja verrattiin suoraan samanlaisten tuotelajien hintoihin.

(74)

Seuraavassa taulukossa esitetään polkumyyntituonnin keskimääräinen hinta:

(75)

Intiasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta kohosi 35 prosenttia tarkastelujaksolla mutta oli alle unionin tuotannonalan myyntihintojen samalla kaudella (ks. johdanto-osan 93 kappale). Tämä selittää intialaisten viejien tuontimäärän lisääntymistä ja markkinaosuuden merkittävää kasvua (40 %) samalla kaudella.

(76)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin otokseen valituilta intialaisilta tuottajilta tulevassa polkumyyntituonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(77)

Vertailun tulos osoitti asianomaisesta maasta tulevan polkumyyntituonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 15 prosenttia ilmaistuna osuutena otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Polkumyyntituonnin alemmat hinnat verrattuna unionin hintoihin tarkastelujaksolla selittävät Intiasta tulevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden merkittävää kasvua vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä.

(78)

Tutkittaessa Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(79)

Kuten johdanto-osan 14 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon tutkimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(80)

Vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta arvioidaan a) makrotaloudellisten indikaattoreiden (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin suuruus sekä aiemman polkumyynnin vaikutuksista toipuminen) perusteella, joita koskevat tiedot kerättiin koko unionin tuotannonalan tasolla sekä b) mikrotaloudellisten indikaattoreiden (yksikköhinta, yksikkökohtaiset kustannukset, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, varastot ja työvoimakustannukset) perusteella, joita koskevat tiedot kerättiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla.

(81)

On syytä huomata, että makrotaloudellisten indikaattoreiden ja etenkin otoksen ulkopuolisia unionin tuottajia koskevien tietojen määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(82)

Mikrotaloudelliset indikaattorit määritettiin otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastauksissaan antamien tietojen perusteella.

(83)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyi seuraavasti tarkastelujaksolla:

(84)

Unionin tuotanto kasvoi 32 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä heijasteli tietyssä määrin kulutuksen positiivista kehitystä. Tuotantomäärät kuitenkin pysyivät vakaana vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä.

(85)

Kapasiteetin käyttöaste koheni ja kasvoi 13 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla, mutta tuotantokapasiteetti pysyi vakaana tarkastelujaksolla.

(86)

Myyntimäärä, markkinaosuus ja kasvu kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

(87)

Etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen myynnin määrä kasvoi merkittävästi vuosien 2009 ja 2010 välillä, minkä jälkeen se hidastui eikä hyötynyt kysynnän kasvamisesta (4,9 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä). Tämä näkyy myös loppuvarastojen kasvusuuntauksessa: ne kasvoivat 41 prosenttia tarkastelujaksolla (ks. johdanto-osan 100 kappale).

(88)

Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 4,7 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla, vaikka kulutus kasvoi 50 prosenttia.

(89)

Kuten johdanto-osan 68 kappaleessa todettiin, unionin kulutus kasvoi 50 prosenttia vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi merkittävästi eli 110 prosenttia samalla kaudella (ks. johdanto-osan 70 kappale). Polkumyynnillä tapahtunut tuonti vei siten osittain unionin markkinoiden vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tapahtuneen kasvun, ja unionin tuotannonalan myynti unionissa kasvoi 40 prosenttia samalla kaudella. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään täysin unionin kulutuksen kasvua polkumyyntituonnin kasvavan markkinaosuuden vuoksi.

(90)

Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta (ks. johdanto-osan 94–99 kappale) huolimatta unionin tuotannonalan työllisyys pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla. Kun otetaan huomioon tuotantomäärän kasvu (ks. johdanto-osan 84 kappale), tuottavuus (mitattuna tuotoksena tonnia/työntekijä/vuosi) kasvoi 30 prosenttia samalla kaudella, mikä vaikuttaisi osoittavan, että unionin tuotannonala toteutti merkittäviä toimia tehokkuutensa parantamiseksi.

(91)

Kolmen otokseen valitun intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaalit ovat yli vähimmäistason (ks. johdanto-osan 62 kappale). Tarkasteltavana olevan tuotteen markkinasektori ja Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat huomioon ottaen nykyisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(92)

On muistettava, että vuonna 1999 otettiin käyttöön tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia polkumyynti- ja tukitoimenpiteitä (4). Kun kuitenkin otetaan huomioon vuonna 1999 käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaolon päättymisen ja tämän tutkimuksen välillä kulunut aika, aiemman polkumyynnin vaikutusten arvioimista varten ei ole käytettävissä tietoja. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tullut esiin mitään näyttöä siitä, että tuotannonala olisi edelleen toipumassa aiemmasta polkumyynnistä.

(93)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa nousivat 34 prosenttia tarkastelujaksolla. Nousussa tulee esiin raaka-aineiden kustannusten yleinen kohoaminen, joka vaikutti tuotannonalaan samalla kaudella. Vuonna 2011 ja tutkimusajanjaksolla unionin tuottajat pystyivät nostamaan hintojaan vain kohtuullisesti kattaakseen kasvavat tuotantokustannukset, mikä riitti ainoastaan pitämään kannattavuuden juuri yli 1 prosentissa vuonna 2011 ja kannattavuusrajalla tutkimusajanjaksolla. Kuten edellä olevassa taulukossa esitetyt luvut osoittavat, merkittäväkään myyntihintojen kohottaminen ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta saavuttaa kohtuullista voittotasoa.

(94)

Unionin tuottajien kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(95)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina asiaan liittyvästä liikevaihdosta. Vuonna 2009 unionin tuottajien toiminta oli tappiollista mutta alkoi elpyä vuonna 2010 kulutuksen kasvaessa 50 prosenttia (ks. johdanto-osan 68 kappale). Vaikka kannattavuus lisääntyikin hieman, saavutettu 0,2 prosentin voittotaso oli silti kaukana terässektorin kohtuullisesta kannattavuudesta. Tavoitevoittomarginaali asetettiin alustavasti 5 prosenttiin, koska sen katsotaan vastaavan marginaalia, jonka tämäntyyppinen tuotannonala pystyy kohtuullisesti saavuttamaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen sektorilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyyntituontia samankaltaisen tuotteen myynnissä unionissa. Lisäksi kyseinen 5 prosenttia on ennen veroja saavutettu voittomarginaali, jota pidettiin asianmukaisena vähimmäistasona muissa samantyyppisiä tuotteita koskevissa tutkimuksissa samalla sektorilla.

(96)

Otokseen valitut unionin tuottajat onnistuivat pääsemään kannattavuusrajalle tutkimusajanjaksolla, mutta polkumyyntituonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi ne eivät pystyneet saattamaan hintojaan kustannusten mukaisiksi ja näin saavuttamaan tyydyttäviä tuloksia. Tilannetta selittää myös se, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta on pidettävä hyödykkeenä, minkä vuoksi hinta on kuluttajien valintoja ohjaava keskeinen tekijä.

(97)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä toiminnan itserahoitukseen ja joka laskettiin toiminnan perusteella, oli negatiivinen vuoteen 2010 asti. Vaikka se parani vuonna 2011, se laski 34 prosenttia vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä.

(98)

Kannattavuuden ja kassavirran kehitys tarkastelujaksolla rajoitti otokseen valittujen unionin tuottajien kykyä investoida omaan toimintaansa ja heikensi niiden kehittymistä. Tämän vuoksi unionin tuottajien kyky saada pääomaa ja rahoittaa kustannuksia heikentyi. Vaikka otokseen valitut unionin tuottajat onnistuivat tekemään joitakin samankaltaiseen tuotteeseen liittyviä investointeja vuonna 2010, investoinnit putosivat tämän jälkeen ja etenkin tutkimusajanjaksolla, jolloin ne vähenivät 51 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna. Vaikka investointien tuotto (ilmaistuna voittona prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta) kääntyikin positiiviseksi vuonna 2011, se laski merkittävästi (5,9 prosenttiyksikköä) tutkimusajanjaksolla ja oli niinkin alhainen kuin 0,8 prosenttia.

(99)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne oli edelleen jossakin määrin riskialtis tutkimusajanjaksolla.

(100)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kasvoivat 41 prosenttia tarkastelujakson aikana; kasvu tapahtui samaan aikaan kun markkinaosuuden menetys, etenkin tutkimusajanjaksolla.

(101)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kasvoivat kohtuullisesti tarkastelujaksolla, minkä vuoksi ne eivät ole ratkaiseva tekijä tuotantokustannusten kohoamisessa.

(102)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala ei pystynyt täysin hyödyntämään kulutuksen kasvua tarkastelujaksolla eikä etenkään tutkimusajanjaksolla. Vuosien 2009 ja 2010 välillä useimmat unionin tuotannonalaan liittyvät vahinkoindikaattorit kohenivat, mutta myöhemmin sen taloudellinen tilanne pysyi vakaana tai jopa heikkeni.

(103)

Kukoistavien markkinoiden yhteydessä tietyt indikaattorit, kuten unionin tuotannonalan tuotanto ja myyntimäärä, kasvoivat merkittävästi vuosien 2009 ja 2010 välillä mutta hidastuivat sitten vuodesta 2010 eteenpäin. Näin tapahtui, vaikka kulutus kasvoi jatkuvasti.

(104)

Lisäksi unionin markkinoilla vallinnut hintapaine, varsinkin tutkimusajanjaksolla, vaikutti vakavasti unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kassavirtaan, investointeihin ja kannattavuuteen. Unionin tuotannonala ei pystynyt kohottamaan hintojaan riittävästi voidakseen kattaa tuotantokustannuksensa vuosien 2009 ja 2010 välillä. Kannattavuus koheni vuosien 2009 ja 2011 välillä, ja tuotannonala sai hieman voittoa (1,4 %) vuonna 2011; tilanne alkoi kuitenkin heiketä jälleen tutkimusajanjaksolla, jolloin tuotannonala pääsi vain kannattavuusrajalle. Tästä syystä unionin tuotannonalan kyky hankkia pääomaa ja elpyä heikkeni.

(105)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(106)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko polkumyynnillä Intiasta tapahtunut tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet samanaikaisesti vahingoittaa unionin tuotannonalaa, varmistaakseen, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyyntituonnin aiheuttamaksi.

(107)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin kulutus kasvoi 50 prosenttia tarkastelujaksolla ja samaan aikaan Intiasta peräisin olevan tuonnin määrä yli kaksinkertaistui. Toisaalta polkumyyntituonnin kasvu osui samaan aikaan kun unionin tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille hidastui vuosien 2010 ja tutkimusajanjakson välillä.

(108)

Unionin markkinoilla tarkastelujaksolla vallinneen hintapaineen osalta havaittiin, että keskimääräiset tuontihinnat Intiasta olivat jatkuvasti alemmat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat. Intiasta polkumyynnillä tuleva tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 15 prosentilla tutkimusajanjaksolla ja kasvatti markkinaosuuttaan vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä 40 prosenttia, kun taas unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 4,7 prosenttiyksikköä (67,6 prosentista 62,9 prosenttiin vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä). Markkinaosuuden menetys osoittaa, että unionin tuotannonala pystyi hyödyntämään lisääntynyttä kulutusta vain vähäisessä määrin.

(109)

Kasvavien tuotantokustannusten vuoksi unionin tuotannonala yritti nostaa etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan myynnin yksikköhintojaan (ks. johdanto-osan 93 kappale). Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin kasvavien määrien aiheuttaman hintapaineen vuoksi hinnan korotus ei kuitenkaan ollut riittävä kasvavien kustannusten kattamiseen, joten unionin tuotannonala ei päässyt tyydyttävälle voittotasolle, jota voidaan pitää välttämättömänä kyseisellä tuotannonalalla.

(110)

Edellä esitetyn perusteella todetaan, että polkumyynnillä Intiasta tapahtuneen tuonnin kasvu hintaan, joka alittaa jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, on ollut ratkaiseva tekijä unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syntymisessä.

(111)

Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin, jonka osuus unionin markkinoille tulevasta kaikesta tuonnista tutkimusajanjaksolla oli 48 prosenttia, lisäksi muistakin maista, kuten Kiinasta, Koreasta ja Sveitsistä, tuli tuontia, jota oli tutkittava syy-yhteyden määrittämisen yhteydessä.

(112)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että korealaisten ja sveitsiläisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset myyntihinnat ylittivät intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan myyntihinnat tarkastelujaksolla ja etenkin tutkimusajanjaksolla. Niiden markkinaosuus myös pieneni (Korean 0,5 ja Sveitsin 1,6 prosenttiyksikköä) tutkimusajanjaksolla.

(113)

Kiinan keskimääräinen hinta oli alle unionin tuotannonalan hintatason ja sen markkinaosuus oli kasvussa tarkastelujaksolla. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että kiinalaisen tuonnin tuotevalikoima on erilainen ja että kiinalaiset tuotteet eivät ole suorassa kilpailussa unionin tuotannonalan tai Intiasta peräisin olevien tuotteiden kanssa. Sen vuoksi katsottiin, että Kiinasta tulevalla viennillä ei voinut olla merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymiin perustuotelajeihin. Sen vuoksi Kiinasta tulevan tuonnin mahdolliset vaikutukset unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon olivat vähäiset.

(114)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja kuitenkin väitti, että ruostumattomien teräslankojen tuonti Kiinasta, Koreasta ja Sveitsistä olisi pitänyt sisällyttää tutkimuksen piiriin.

(115)

Edellä esitettyjen tosiseikkojen ja huomioiden lisäksi on huomattava, että vireillepanovaiheessa ja tähän asti ei ole ollut mitään näyttöä polkumyynnistä, vahingosta ja/tai syy-yhteydestä, joka olisi oikeuttanut edellä mainituista maista tulevaa tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn vireillepanon. Vaikka olisikin näyttöä, joka oikeuttaisi muuta tuontia koskevan tutkimuksen, erilaista kohtelua, jossa polkumyyntimenettely pannaan vireille vain Intiasta tulevaa tuontia kohtaan, ei voida pitää syrjivänä. Sen vuoksi väite, jonka mukaan nämä maat olisi pitänyt sisällyttää tutkimukseen, ei ole perusteltu ja olisi hylättävä.

(116)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kolmansista maista tuleva vienti ei vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(117)

Unionin tuotannonalan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennin osuus kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 8,5 prosenttia. Sama tulee esiin otokseen valittujen unionin tuottajien etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneessa viennissä, jonka osuus oli 7 prosenttia tuotannosta tutkimusajanjaksolla ja jonka hinnat olivat 36 prosenttia korkeammat kuin samalla kaudella EU:n markkinoilla tapahtuneen myynnin. Tämän perusteella voidaan päätellä, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ei voinut johtua sen vientitoiminnasta.

(118)

Kuten johdanto-osan 68 kappaleessa todettiin, kulutus vuonna 2009 oli erityisen alhaista nikkelin poikkeuksellisen korkean hinnan ja talouskriisin vaikutusten vuoksi. Tilanne selittää hyvin unionin tuotannonalan erityisen heikkoa taloudellista tilaa vuonna 2009. On kuitenkin syytä huomata, että kasvavan kulutuksen tilanteessa vuodesta 2010 eteenpäin, alhaisin hinnoin polkumyynnillä tulevan tuonnin tulos on päinvastainen kuin unionin tuotannonalan tulos.

(119)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yleisen talouden elpymisen aikanakaan unionin tuotannonala ei kyennyt hyödyntämään kasvavaa kulutusta ja menetti markkinaosuuttaan koko tarkastelujakson ajan, kun taas polkumyynnillä Intiasta tuleva vienti kasvatti markkinaosuuttaan.

(120)

Vaikka talouskriisi ja raaka-aineiden hinnannousu ovatkin osaltaan saattaneet heikentää unionin tuotannonalan tulosta, niiden vaikutus ei kokonaisuutena ole sellainen, että se poistaisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneen merkittävän vahingon välisen syy-yhteyden.

(121)

Edellä on osoitettu, että Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä (110 %) ja markkinaosuus (40 %) kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Lisäksi kyseisen tuonnin todettiin jatkuvasti ja erityisesti tutkimusajanjaksolla alittavan unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamat hinnat (keskimäärin 15 %).

(122)

Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu osui ajallisesti yksiin unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen hitaan kehityksen kanssa etenkin vuodesta 2010 lähtien. Näin ollen kulutuksen elpymisestä huolimatta unionin tuotannonala ei pystynyt siirtämään tuotantokustannusten kohoamista asiakkaidensa maksettavasti tyydyttävän tasoisesti, minkä vuoksi taloudelliset indikaattorit, kuten kannattavuus, kassavirta ja investoinnit, pysyivät alhaisella tasolla.

(123)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(124)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Intiasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(125)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntituontia koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(126)

Unionin tuotannonala muodostuu 27:stä tiedossa olleesta tuottajasta, jotka edustavat samankaltaisen tuotteen koko unionin tuotantoa. Tuottajat sijaitsevat unionin eri jäsenvaltioissa ja työllistivät suoraan 1 747 henkeä samankaltaisen tuotteen tuotantoon liittyen tutkimusajanjaksolla.

(127)

Yksi unionin tuottaja, jonka osuus unionin tuotannosta on suhteellisen pieni ja jolla on etuyhteydessä oleva yritys Intiassa, vastusti tutkimuksen vireillepanoa. Kuten johdanto-osan 22 kappaleessa mainittiin, se myös väitti, että erittäin teknisiä tuotteita ei pitäisi sisällyttää tutkimukseen ja ettei ollut unionin edun mukaista ottaa käyttöön samoja toimenpiteitä tämän tuotelajin osalta.

(128)

Kuten johdanto-osan 72 kappaleessa todettiin, tämä asia otettiin huomioon kyselylomakkeessa laajentamalla tuotevalvontakoodeja, joissa selvästi yksilöidään nämä tuotelajit tutkimuksessa. Tutkimuksessa kävi kuitenkin tässä vaiheessa ilmi, että erittäin tekniset tuotteet kuuluivat tutkimuksen piiriin ja että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät näitä tuotelajeja vain vähäisiä määriä. Sen vuoksi tuottajan esiin ottamia seikkoja ei pidetty perusteltuina ja sen väite hylättiin.

(129)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Intiasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Unionin tuotannonala ei siis pystynyt hyödyntämään täysimittaisesti kasvavaa kulutusta ja sen taloudellinen tilanne pysyi riskialttiina.

(130)

Polkumyyntitullin käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tasapuoliset kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa samankaltaisen tuotteen hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia.

(131)

Voidaan olettaa, että toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden saada takaisin ainakin osa tarkastelujaksolla menetetystä markkinaosuudesta, mikä parantaisi sen taloudellista tilannetta ja kannattavuutta. Toimenpiteiden käyttöönotto antaisi tuotannonalalle mahdollisuuden pitää yllä ja kehittää edelleen toimiaan, joilla se pyrkii kustannustehokkuuteen.

(132)

Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, voidaan odottaa, että markkinaosuudet hupenevat edelleen ja unionin tuotannonalan kannattavuus heikkenee.

(133)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että Intiasta tulevaan tuontiin kohdistuvien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(134)

Kyselylomakkeet lähetettiin yhdeksälle käyttäjälle unionissa. Niistä vastauksen toimitti vain kolme, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen Intiasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 6 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Ne toimivat elintarvikkeiden jalostukseen liittyvillä sektoreilla, kuten kaupallisten keittiöiden ja catering-palvelujen sektorilla, sekä kodinkone- ja autoteollisuussektorilla.

(135)

Intiasta tapahtuneiden hankintojen osuus niiden tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaishankinnoista oli noin 67 prosenttia, ja Intia oli ainoa hankintalähde vain yhdelle käyttäjälle. Keskimääräinen prosenttiosuus liikevaihdosta, johon sisältyy tarkasteltavana oleva tuote, oli tutkimusajanjaksolla 54 prosenttia niiden kokonaisliikevaihdosta.

(136)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikkien yhteisyössä toimineiden käyttäjien keskimääräinen kannattavuus sektoreilla, joilla tarkasteltavana olevaa tuotetta käytettiin, oli tutkimusajanjaksolla yli 9 prosenttia liikevaihdosta.

(137)

Ehdotettujen toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta arvioitiin käyttäjiltä saatujen kyselylomakevastausten perusteella ja ottaen huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen unionin kokonaismarkkinat. Jos olettamukseksi otetaan kaikkein epäedullisin tilanne unionin markkinoiden kannalta eli se, että hinnankorotusta ei voida lainkaan siirtää jakeluketjun maksettavaksi ja että käyttäjät ostavat edelleen Intiasta aiempia määriä, tullin vaikutus käyttäjien kannattavuuteen tarkoittaisi noin 1,2 prosenttiyksikön laskua.

(138)

On huomattava, että yksi käyttäjä suhtautui neutraalisti tutkimukseen, koska se katsoi, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävää vaikutusta markkinahintoihin, koska jakelijat ottaisivat kantaakseen mahdollisen hinnankorotuksen.

(139)

Toinen käyttäjä oli huolissaan siitä, että jos toimenpiteet otettaisiin käyttöön, ne kohdistuisivat myös tiettyihin tuotelajeihin, joita ei enää tuoteta unionissa. Tutkimuksessa kävi kuinkin ilmi, että kyseisen käyttäjän tarkoittamia tuotelajeja tuotetaan edelleen unionissa ja ettei kyseisenlaisten ruostumattoman teräksen luokkien kysyntä ole merkittävää. Lisäksi on huomattava, etteivät unionin tuottajat tuottaneet täydellä kapasiteetilla tarkastelujaksolla, eli jos kysyntä lisääntyy, tuotanto voi seurailla sitä.

(140)

Koska tarkasteltavana oleva tuote on standardoitu sektorin ja käytön osalta, käyttäjät voivat vaihtaa hankintalähdettään helposti tuotteen laadun tai hinnan puolesta. Toimenpiteiden käyttöönoton ei pitäisi estää mahdollisuutta tuoda tarkasteltavana olevaa tuotetta muista maista, myös Intiasta, kunhan polkumyynnin aiheuttamat kauppaa vääristävät vaikutukset on poistettu.

(141)

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Intiasta tulevaan tuontiin kohdistettavien toimenpiteiden yleistä vaikutusta käyttäjiin pidetään vähäisenä, vaikka vaikutus joihinkin käyttäjiin olisikin todennäköisesti negatiivisempi kuin toisiin.

(142)

Etuyhteydettömät tuojat toimivat yhteistyössä jossakin määrin. Otantaa koskevia tietoja saatiin yhdeksältä tuojalta, mutta vain yksi toimi yhteistyössä. Yrityksen osuus Intiasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 7 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Yritys vastusti toimenpiteiden käyttöönottoa, koska Intia on ehdottomasti sen tärkein tavarantoimittaja. Vaikka toimenpiteiden käyttöönotolla olisi negatiivinen vaikutus sen kannattavuuteen korkeampien kustannusten vuoksi, tuojayrityksen pitäisi olla sellaisessa asemassa, että se voi siirtää ainakin osan kohonneista kustannuksista asiakkaidensa maksettavaksi.

(143)

Tuojat voivat lisäksi ryhtyä hankkimaan muista lähteistä, esimerkiksi unionin tuotannonalalta ja muista viejämaista.

(144)

Tämän perusteella päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tuojien etuun.

(145)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(146)

Lisäksi kun tarkastellaan polkumyyntitoimenpiteiden kokonaisvaikutusta unionin markkinoihin, myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat etenkin unionin tuotannonalaan, vaikuttavat olevan suuremmat kuin mahdolliset kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat muihin, pienempiin eturyhmiin.

(147)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(148)

Näiden toimenpiteiden tasoa määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(149)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tällaisella tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(150)

Sen vuoksi vahingon poistava taso laskettiin vertaamalla polkumyyntituonnin painotettua keskimääräistä hintaa (määritetty hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa johdanto-osan 77 kappaleessa) ja unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamatonta hintaa. Vahinkoa aiheuttamaton hinta määritettiin lisäämällä tuotantokustannuksiin kohtuullinen voitto. Tavoitevoittomarginaaliksi asetettiin alustavasti 5 prosenttia (ks. 95 kappale).

(151)

Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin keskimääräisestä CIF-kokonaishinnasta (ks. 154 kappale).

(152)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomien teräslankojen tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina, alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(153)

Rinnakkaisesta tukien vastaisesta tutkimuksesta voidaan todeta, että perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (5) 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Kaikki väliaikaisia tasoitustoimenpiteitä koskevassa asetuksessa (6) käsitellyt tukijärjestelmät koskevat vientitukea. Yhteistyössä toimineiden tuottajien väliaikaisia polkumyyntitulleja mukautetaan näin ollen vastaavasti.

(154)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit määriteltiin vertaamalla vahinkomarginaaleja, polkumyyntimarginaaleja ja tasoitustulleja. Ehdotetut polkumyyntitullit ovat näin ollen seuraavat:

(155)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (vaikka kyseessä olisi erikseen mainittuun yritykseen etuyhteydessä oleva yritys), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(156)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (7), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(157)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(158)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua tarkistamaan mahdollisia lopullisia päätelmiä varten,