16.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 45/1

(1)

Pakkaamattoman valkoisen sokerin keskimääräinen vapaasti lähettäjältä -hinta nousi sokerin markkinointivuoden 2011/2012 aikana 175 prosenttiin viitehinnasta, joka on 404 euroa tonnilta, ja oli noin 275 euroa tonnilta korkeampi kuin maailmanmarkkinahinta. Unionin hinta on nyt vakiintunut noin 700 euroon tonnilta, joka on korkein hinta sokerimarkkinoiden uudistuksen jälkeen ja haittaa unionin markkinoiden mahdollisimman joustavaa sokeritarjontaa. Tämän nyt jo korkean hintatason ennakoidaan nousevan markkinointivuonna 2012/2013, mikä merkitsee sitä, että markkinoilla saattaa ilmetä vakavia häiriöitä. Niiden estämiseksi olisi välttämätöntä toteuttaa toimenpiteitä.

(2)

Markkinointivuoden 2012/2013 kysyntää ja tarjontaa koskevien arvioiden perusteella sokerimarkkinoiden loppuvarastojen määrän odotetaan olevan vähintään 0,5 miljoonaa tonnia vähemmän kuin markkinointivuonna 2011/2012. Kyseisessä määrässä on jo otettu huomioon tuonti kolmansista maista, joihin sovelletaan tiettyjä etuuskohtelusopimuksia.

(3)

Hyvien sato-odotusten vuoksi arvioidaan toisaalta, että sokeria tuotetaan lähes 5 400 000 tonnia yli asetuksen (EY) N:o 1234/2007 56 artiklassa säädetyn sokerikiintiön. Kun otetaan huomioon sokerintuottajien ennakoitavissa olevat sopimussitoumukset mainitun asetuksen 62 artiklassa säädetyn tietyn teollisuuskäytön osalta sekä kiintiön ulkopuolisen sokerin vientisitoumukset markkinointivuonna 2012/2013, käytettävissä on yhä mittava, vähintään 2 000 000 tonnin suuruinen määrä kiintiön ulkopuolista sokeria. Osa tästä sokerista voitaisiin ottaa käyttöön sokeria koskevien unionin elintarvikemarkkinoiden hankalan tarjontatilanteen helpottamiseksi ja liiallisten hinnankorotusten välttämiseksi.

(4)

Jotta markkinat toimisivat joustavasti, on tarpeen saattaa markkinoille kiintiön ulkopuolista sokeria. Kyseinen toimenpide olisi voitava toteuttaa aina kun se on tarpeen markkinointivuoden 2012/2013 aikana.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 186 ja 188 artiklan nojalla voidaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet markkinahäiriöiden tai häiriöiden uhkan korjaamiseksi, erityisesti jos häiriöt johtuvat merkittävistä hinnannousuista unionissa edellyttäen, ettei kyseistä tavoitetta voida saavuttaa muilla mainitun asetuksen mukaisesti käytettävissä olevilla toimenpiteillä. Nykyisten markkinaolosuhteiden kannalta katsottuna asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 ei säädetä muista kuin mainitun asetuksen 186 artiklaan perustuvista erityistoimenpiteistä, joilla voitaisiin rajoittaa sokerin hinnan korkeaa kehityssuuntausta ja sallia kohtuuhintainen sokeritarjonta unionin markkinoilla.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 64 artiklan 2 kohdassa komissio valtuutetaan vahvistamaan kiintiön ulkopuolella tuotetun sokerin ja isoglukoosin ylijäämämaksu riittävän korkealle tasolle, jotta estetään ylijäämien kasaantuminen. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kiintiön ulkopuolisen tuotannon osalta sokerialalla 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 967/2006 (2) 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan kyseisen maksun suuruudeksi 500 euroa tonnilta.

(7)

Rajoitetulle määrälle kiintiön ulkopuolella tuotettua sokeria olisi vahvistettava tonnikohtainen alennettu ylijäämämaksu sellaiselle tasolle, jolla mahdollistetaan unionin sokerintuottajien yhdenvertainen kohtelu, varmistetaan unionin sokerimarkkinoiden moitteeton toiminta sekä vähennetään unionin ja maailman sokerimarkkinoiden välistä hintaeroa luomatta riskiä ylijäämien kasaantumisesta unionin markkinoilla.

(8)

Koska asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 vahvistetaan kiintiöt sekä sokerille että isoglukoosille, samanlaista toimenpidettä olisi sovellettava soveltuvaan määrään kiintiön ulkopuolella tuotettua isoglukoosia, koska viimeksi mainittu tuote on jossain määrin sokerin kaupallinen korvike.

(9)

Tarjonnan lisäämiseksi sokerin ja isoglukoosin tuottajien olisi haettava jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta todistukset, joilla ne voivat myydä unionin markkinoilla tiettyjä, kiintiörajan ylittäviä tuotantomääriä alennetulla ylijäämämaksulla.

(10)

Alennettu ylijäämämaksu olisi maksettava hakemuksen hyväksymisen jälkeen, ennen todistuksen myöntämistä.

(11)

Todistusten voimassaolon olisi oltava ajallisesti rajoitettu, jotta ne toimisivat kannustimena tarjontatilanteen parantamiseksi nopeasti.

(12)

Kun vahvistetaan enimmäismäärät määrille, jotka kukin tuottaja voi hakea yhdellä hakemusjaksolla, ja rajoitetaan todistukset hakijan omaan tuotantoon, pitäisi keinottelun tällä asetuksella luodussa järjestelmässä estyä.

(13)

Sokerintuottajien olisi hakemuksellaan sitouduttava maksamaan vähimmäishinta sokerijuurikkaasta, jota käytetään haettavan sokerimäärän tuottamiseen. Olisi vahvistettava hakemusten vähimmäisvaatimukset.

(14)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava vastaanotetuista hakemuksista komissiolle. Kyseisille ilmoituksille olisi yksinkertaisuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi laadittava mallit.

(15)

Komission olisi varmistettava, että todistukset myönnetään ainoastaan tässä asetuksessa vahvistetuissa määrällisissä rajoissa. Sen vuoksi komission olisi tarvittaessa voitava vahvistaa vastaanotettuihin hakemuksiin sovellettava jakokerroin.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava hakijoille viipymättä, myönnetäänkö haettu määrä kokonaan vai osittain.

(17)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava komissiolle määrät, joille on myönnetty todistus alennetulla ylijäämämaksulla. Komissio asettaa näiden ilmoitusten mallit saataville.

(18)

Unionin markkinoille tämän asetuksen mukaisesti saatettuihin sokerimääriin, jotka ylittävät myönnettyjen todistusten kattamat määrät, olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 64 artiklan 2 kohdassa säädettyä ylijäämämaksua. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että hakijan, joka ei täytä velvollisuuttaan saattaa unionin markkinoille tälle myönnetyn todistuksen kattama määrä, olisi myös maksettava 500 euroa tonnilta. Tämän johdonmukaisen lähestymistavan tarkoituksena on estää tällä asetuksella käyttöönotetun järjestelmän väärinkäyttö.

(19)

Kiintiösokerin ja kiintiöiden ulkopuolisen sokerin keskihintojen vahvistamiseksi tämän asetuksen mukaisesti myönnetyn todistuksen kattamaa sokeria olisi pidettävä kiintiösokerina neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerin sisämarkkinoiden ja kiintiöjärjestelmän hallinnoinnin osalta 29 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 952/2006 (3) 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(20)

Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 7 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/436/EY (4), Euratom 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tullimaksut ja muut maksut, joista määrätään sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä, ovat omia varoja. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta 22 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (5) 2 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen määrien toteamispäivä.

(21)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

a)

hakemuksissa on ilmoitettava

b)

asianomaisella hakemusjaksolla haetut määrät ilmaistuina tonneina valkoisen sokerin ekvivalenttia ja tonneina isoglukoosin kuiva-ainetta eivät ylitä 50 000:ta tonnia sokerin osalta ja 2 500:aa tonnia isoglukoosin osalta;

c)

jos hakemus koskee sokeria, hakijan on sitouduttava itse maksamaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 49 artiklassa vahvistettu juurikkaan vähimmäishinta sen sokerimäärän osalta, joka sisältyy tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti myönnettyihin todistuksiin;

d)

hakemus on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa hakemus jätetään;

e)

hakemuksessa on oltava viittaus tähän asetukseen ja hakemusten jättämisen määräaika;

f)

hakija ei saa esittää tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten lisäksi muita edellytyksiä.

a)

vahvistaa jakokertoimen, jota jäsenvaltioiden on sovellettava kunkin ilmoitetun todistushakemuksen kattamiin määriin;

b)

hylkää hakemukset, joita ei ole vielä ilmoitettu.