26.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/1

(1)

Arvonlisäveroon liittyvät veropetokset johtavat merkittäviin verotulojen menetyksiin ja vaikuttavat kilpailuolosuhteisiin ja näin myös sisämarkkinoiden toimintaan. Viime aikoina on ilmennyt äkillisesti eräitä erittäin laaja-alaisia veropetostyyppejä, jotka perustuvat etenkin nopeaa ja laaja-alaista laitonta kauppaa helpottavien sähköisten välineiden käyttöön.

(2)

Neuvoston direktiivin 2006/112/EY (3) mukaan jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta direktiivin säännöksistä tietyntyyppisten veropetosten tai veronkierron estämiseksi.

(3)

Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että direktiivin 2006/112/EY 395 artiklassa säädetyllä menettelyllä ei voida vastata riittävän nopeasti jäsenvaltioiden pyyntöihin kiireellisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

(4)

Kokemukset ovat myös osoittaneet, että vastaanottajan nimeäminen veronmaksuvelvolliseksi (käännetty verovelvollisuus) on tietyissä tapauksissa tehokas toimenpide, jolla voidaan lopettaa arvonlisäveropetokset tietyillä aloilla.

(5)

Direktiivin 2006/112/EY 199 ja 199 a artiklassa olevien käännettyä verovelvollisuutta koskevien säännösten nojalla jäsenvaltioilla ei ole joustavuutta vastata nopeasti äkillisesti ilmeneviin laaja-alaisiin petoksiin sellaisten tavara- ja palveluluokkien osalta, jotka eivät kuulu kyseisten artiklojen soveltamisalaan. Näin ollen on toteutettava erityisiä järjestelyjä näiden tilanteiden käsittelemiseksi.

(6)

Ottaen huomioon ilmenneet laaja-alaiset petokset tulevaisuudessa äkillisesti ilmenevien petosten johdosta toteutettavat nopeat ja poikkeukselliset vastatoimet voidaan taata parhaiten nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteellä, joka mahdollistaa sen, että käännettyä verovelvollisuutta voidaan soveltaa lyhyen ajan sen jälkeen, kun asianomainen jäsenvaltio on antanut asianmukaisen ilmoituksen. Jotta voidaan varmistaa, että tämän mahdollisuuden käyttäminen on oikeassa suhteessa ongelmaan nähden, komissiolla olisi asiaankuuluvien tietojen saamisen jälkeen oltava käytettävissään lyhyt aika, jolloin se arvioi ilmoitusta ja vahvistaa, vastustaako se nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus siihen, että komissio ottaa niiden näkemykset huomioon, joten niille olisi annettava kaikki tiedot ilmoituksesta ja mahdollisista lisätiedoista, joita annetaan prosessin aikana. Lisäksi neuvoston olisi sitten päätettävä käännetyn verovelvollisuuden soveltamisen mahdollisesta jatkamisesta direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan mukaisella täytäntöönpanopäätöksellä.

(7)

Jäsenvaltio, joka on ilmoittanut aikomuksestaan soveltaa nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä, voi tehdä niin sitten kun komissio on ilmoittanut, ettei se vastusta sitä.

(8)

Jotta voidaan mahdollistaa käännetyn verovelvollisuuden soveltamisen jatkaminen mahdollisimman pian ja ennen nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen päättymistä, direktiivin 2006/112/EY 395 artiklassa säädettyyn menettelyyn olisi sovellettava lyhyempää määräaikaa.

(9)

Jäsenvaltioiden ilmoitusten nopea käsittely nopean reagoinnin mekanismin puitteissa helpottuu, jos näille ilmoituksille ja lisätietojen toimittamiselle komissiolle vahvistetaan vakiolomake. Komissiolle olisi näin ollen siirrettävä täytäntöönpanovalta kyseisen vakiolomakkeen osalta.

(10)

Koska nopean reagoinnin mekanismi voi olla vain väliaikainen ratkaisu kunnes saadaan aikaan pidemmän aikavälin lainsäädäntöratkaisuja arvonlisäverojärjestelmän lujittamiseksi arvonlisäveropetoksia vastaan, nopean reagoinnin mekanismia olisi sovellettava vain rajoitetun ajan.

(11)

Nopean reagoinnin mekanismin vaikuttavuuden arvioimiseksi komission olisi laadittava kokonaisarviointikertomus mekanismin vaikutuksesta äkillisesti ilmeneviin laaja-alaisiin petoksiin puuttumisessa.

(12)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa toteutettavien toimien tavoitetta, joka on puuttuminen arvonlisäveroon liittyviin äkillisesti ilmeneviin laaja-alaisiin petoksiin, joilla on hyvin usein myös kansainvälinen ulottuvuus, koska jäsenvaltiot eivät voi yksittäisinä puuttua sellaisiin kaupan uusiin muotoihin liittyviin petosvyyhteihin, jotka ulottuvat samanaikaisesti useisiin maihin, vaan kyseinen tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, jolloin voidaan varmistaa, että näihin ilmiöihin voidaan puuttua nopeammin ja sen vuoksi myös tarkoituksenmukaisemmin ja tuloksekkaammin. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(13)

Direktiivi 2006/112/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

"199 b artikla

1.   Jäsenvaltio voi 193 artiklasta poiketen erittäin kiireellisissä tapauksissa 2 ja 3 kohdan mukaisesti nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteenä nimetä tiettyjen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten vastaanottajan arvonlisäverovelvolliseksi sellaisten äkillisesti ilmenevien laaja-alaisten petosten torjumiseksi, jotka voivat johtaa merkittäviin ja lopullisiin taloudellisiin menetyksiin.

Jäsenvaltion on valvottava asianmukaisesti nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä niiden verovelvollisten osalta, jotka luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja, joihin toimenpidettä sovelletaan. Erityistoimenpidettä sovelletaan enintään yhdeksän kuukauden ajan.

2.   Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen, on lähetettävä komissiolle ilmoitus käyttäen 4 kohdan mukaisesti vahvistettua vakiolomaketta ja samalla lähetettävä se muille jäsenvaltioille. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tiedot kyseessä olevasta alasta, petoksen tyypistä ja ominaispiirteistä, asian erityisestä kiireellisyydestä, petoksen äkillisestä ja laaja-alaisesta luonteesta ja siitä seuraavista merkittävistä ja lopullisista taloudellisista menetyksistä. Jos komissio katsoo, että sillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja, se ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle kahden viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, mitä lisätietoja tarvitaan. Asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamat lisätiedot on samalla lähetettävä muille jäsenvaltioille. Jos toimitetut lisätiedot eivät ole riittävät, komissio ilmoittaa siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle yhden viikon kuluessa.

Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen, on samalla myös tehtävä hakemus komissiolle 395 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3.   Kun komissio on saanut kaikki tiedot, joiden se katsoo olevan tarpeen 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen arvioimiseksi, se ilmoittaa tästä jäsenvaltioille. Jos se vastustaa nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä, se antaa kielteisen lausunnon yhden kuukauden kuluessa ilmoituksesta sekä ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja arvonlisäverokomitealle. Jos komissio ei vastusta toimenpidettä, se vahvistaa tämän kirjallisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle ja arvonlisäverokomitealle saman ajan kuluessa. Jäsenvaltio voi ottaa käyttöön nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpiteen kyseisen vahvistuksen vastaanottopäivästä alkaen. Ilmoitusta arvioidessaan komissio ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden sille kirjallisesti lähettämät näkemykset.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan vakiolomake 2 kohdassa tarkoitetun, nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpidettä koskevan ilmoituksen ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 5 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) 5 artiklaa, ja tätä varten komitea on neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 (5) 58 artiklalla perustettu komitea.

2)

Lisätään 395 artiklaan kohta seuraavasti:

"5.   Edellä 199 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erittäin kiireellisissä tapauksissa 2 ja 3 kohdassa säädetty menettely on saatettava päätökseen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut hakemuksen."