30.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/63

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia kestävään kasvuun ja parantaa sen kilpailukykyä.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (2). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja euroalueen tason toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon.

(4)

Neuvosto antoi 10 päivänä heinäkuuta 2012 suosituksen (3) Puolan vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Puolan vuosien 2012–2015 lähentymisohjelmasta.

(5)

Komissio hyväksyi 28 päivänä marraskuuta 2012 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2013 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Komissio hyväksyi niin ikään 28 päivänä marraskuuta 2012 makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (4) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa Puolan ei katsottu kuuluvan niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 7 päivänä helmikuuta 2013 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2013 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2013.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 14 päivänä maaliskuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Puola toimitti vuoden 2013 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuosien 2012–2016 lähentymisohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2013. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(9)

Puola on toteuttanut vuosina 2011 ja 2012 huomattavia vakauttamistoimia neuvoston suosituksen mukaisesti. Liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettua määräaikaa ei kuitenkaan maailmantalouden tilanteen heikennyttyä pystytty noudattamaan, ja sen korjaamiselle tarvitaan lisää aikaa. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vuoden 2013 lähentymisohjelman arvioinnin perusteella neuvosto katsoo, että lähentymisohjelman julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on optimistinen. Erityisesti yksityisen kulutuksen ja yksityisten investointien odotetaan lisääntyvän komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteessa arvioitua vahvemmin, mikä johtaa nopeampaan kokonaiskasvuun vuonna 2013 (1,5 prosenttia 1,1 prosentin sijasta). Lähentymisohjelmassa kaavaillun julkisen talouden strategian tavoitteena on saada alijäämä 3,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen viimeistään vuonna 2013 (vuosi liiallista alijäämää koskevan menettelyn alkuperäisen määräajan eli vuoden 2012 jälkeen) ja saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite viimeistään vuonna 2016. Lähentymisohjelman mukaan alijäämä on kuitenkin tarkoitus supistaa alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vasta vuoteen 2015 mennessä. Kun otetaan huomioon lähentymisohjelmassa esitetyt ylioptimistiset kasvu- ja tuloennusteet, neuvosto katsoo, että viranomaisten suunnittelemilla julkisen talouden toimilla ei pystytä korjaamaan liiallista alijäämää vuoteen 2013 mennessä, ellei lisäksi toteuteta muita merkittäviä toimia, joilla vakautusta tehostetaan kyseisenä vuonna. Lähentymisohjelma perustuu optimistiseen skenaarioon, eikä sen tueksi ole esitetty riittävästi yksityiskohtaisia toimenpiteitä, mistä syystä sillä ei voida uskottavasti varmistaa alijäämän korjaamista viimeistään vuonna 2014. Tästä syystä tarvitaan yksityiskohtaisiin toimenpiteisiin perustuvia lisätoimia sekä vuonna 2013 että vuonna 2014.

Viranomaiset eivät ole riittävässä määrin hyödyntäneet kriisiä edeltänyttä kasvuympäristöä julkisten menojen rakenteen uudistamiseksi siten, että etusijalla asetettaisiin kasvua edistävät menoerät. Lähentymisohjelmassa vahvistetaan aiempi keskipitkän aikavälin tavoite, joka on –1 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteita. Kun otetaan huomioon (uudelleenlaskettu) rakenteellinen alijäämä, keskipitkän aikavälin tavoitetta ei ennusteiden mukaan saavuteta vuoteen 2016 mennessä, kuten lähentymisohjelmassa kaavailtiin, koska suunniteltu eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta, vuositasolla 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen (rakenteellisin luvuin) vuonna 2015 ja 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016, ei ole riittävää. Julkisten menojen kasvuvauhti, jossa on otettu huomioon päätösperäiset tulopuolen toimenpiteet, vastaa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettua vertailuarvoa koko ohjelmakauden osalta. Myös lähentymisohjelman myöhempinä vuosina saatetaan tarvita lisätoimia ja muutoksia sopeutustoimien koostumukseen, sillä eteneminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta perustuu ensisijaisesti huomattaviin julkisten investointimenojen leikkauksiin, eikä niitä tueta riittävästi yksityiskohtaisilla toimenpiteillä. Puolan julkisen velan odotetaan olevan edelleen alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen koko ohjelmakauden ajan. Kansalliset viranomaiset ennustavat sen pysyvän suunnilleen samana eli olevan hieman yli 55,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2014/2015 saakka (ja supistuvan vuonna 2016). Komissio puolestaan arvioi julkisen velan kasvavan noin 59 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2014, kun otetaan huomioon vakauttamissuunnitelmiin ja velan vähentämistoimiin liittyvät potentiaaliset riskit. Toimet, joilla varmistetaan verosäännösten noudattaminen, ovat edelleen keskeisellä sijalla veronkierron torjunnassa. Lisäksi tarvitaan toimia verovelvollisille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja verohallinnon tehokkuuden parantamiseksi. Jotta julkisen talouden vakauttamisstrategian onnistuminen voitaisiin varmistaa, olisi tärkeää tukea julkisen talouden vakauttamista kattavilla rakenteellisilla uudistuksilla.

(10)

Pitkän aikavälin kasvunäkymiä haittaavat kasvua edistävien menojen (koulutus-, tutkimus- ja innovointimenot) vähäinen osuus ja julkisten investointien väheneminen. Puolan terveydenhuoltosektorin ongelmia ovat terveydenhuoltopalvelujen rajallinen saatavuus ja kustannustehottomuus. Terveydenhuoltomenojen odotetaan kasvavan huomattavasti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä väestön ikääntyessä, mikä lisää julkiseen talouteen kohdistuvaa rasitusta. Järjestelmää voitaisiin parantaa vahvistamalla perusterveydenhuoltoa ja lähetejärjestelmiä sekä parantamalla sairaalahoidon kustannustehokkuutta.

(11)

Hallitus ei ole vielä toteuttanut Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaista pysyvää menosääntöä. Puolan edistyminen keskipitkän aikavälin suunnittelussa ja hallinnon eri tasojen välisen koordinoinnin parantamisessa budjettimenettelyissä oli niin ikään vähäistä.

(12)

Nuorisotyöttömyys on lisääntymässä, mikä johtuu muun muassa siitä, että koulutusta ei ole kohdennettu riittävästi työmarkkinoiden tarpeisiin. Tähän mennessä toteutettujen koulutusjärjestelmän uudistusten tarkoituksena on puuttua osaamisen ja työpaikkojen kohtaamattomuuteen, mutta oppisopimuskoulutuksen ja työssäoppimisen saatavuutta on edelleen parannettava, koulujen ja työnantajien yhteistyötä lujitettava ja opetuksen laatua kehitettävä. Nuorisotakuun täytäntöönpano nykyisten toimien pohjalta edistäisi osaltaan nuorten työllistymistä. Harva aikuinen osallistuu edelleenkään elinikäiseen oppimiseen eikä elinikäisen oppimisen strategiaa ole hyväksytty.

(13)

Lasten päivähoidossa hallitus on keskittynyt niin kutsutun taapero-ohjelman täytäntöönpanoon. Sen ansiosta päivähoitopaikkojen lukumäärä on kahden viime vuoden aikana lähes kaksinkertaistunut, mutta paikkoja on silti suhteellisesti vähän eivätkä ne riitä tyydyttämään kysyntää. Puola on toteuttanut vain vähäisiä toimia tilapäisten työsuhteiden laajamittaisen käytön karsimiseksi. Vastoin tahtoaan määräaikaisella sopimuksella työskentelevien työntekijöiden osuus kaikista työllisistä on Puolassa unionin kolmanneksi suurin, ja erityisen runsaasti tällaisia työntekijöitä on 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä. Usein väitetään, että määräaikaiset työsopimukset ovat työttömille keino päästä työmarkkinoille ja saada aikaa myöten vakituinen työsopimus, mutta tämä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa Puolassa useimpien työntekijöiden kohdalla. Sen sijaan tällaisten sopimusten laajamittainen käyttö näyttäisi heikentävän työvoiman laatua ja tuottavuutta, koska tilapäisten työntekijöiden pääsyä ammatilliseen koulutukseen on yleensä rajoitettu. Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä palkkaepäsuhta on niin ikään suhteellisen suuri, mikä on yksi syy siihen, että työssäkäyvien köyhyysaste on Puolassa unionin korkeimpia. Lisäksi Puolassa käytetään laajalti uusittavia yksityisoikeudellisia sopimuksia, joiden tarjoama sosiaaliturva on huomattavan rajoittunut. Hallituksen laatiman Nuoriso 2011 -raportin mukaan yli 50 prosentilla nuorista työntekijöistä on tällainen työsopimus.

(14)

Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on Puolassa alhainen. Vaikka varhaiseläkkeelle siirtymisen mahdollisuuksia on merkittävästi vähennetty ja maassa on toteutettu yleinen eläkeuudistus, kaivostyöläisiä varten on edelleen erityiseläkejärjestelmä. Myös viljelijöiden sosiaaliturvarahasto (KRUS) kannustaa pienviljelijöitä pysyttelemään maataloussektorilla lähinnä siksi, että järjestelmässä ei seurata tarkasti yksittäisten viljelijöiden tuloja. Tämän seurauksena maaseudulla on piilotyöttömyyttä, mikä hidastaa tuottavuuden kasvua ja vähentää työvoiman alueellista ja alakohtaista liikkuvuutta.

(15)

Puolan T&K-menot kuuluvat jäsenvaltioiden alhaisimpiin, ja maa kuuluu suorituksiltaan heikoimpien joukkoon myös innovatiivisuutta laajemmin mittaavien indikaattorien perusteella. T&K-menot suhteessa BKT:hen olivat Puolassa 0,77 prosenttia vuonna 2011, mikä on unionin alhaisimpia tuloksia. Etenkin yksityissektorin T&K-menot ovat alhaiset (0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2011). Puolalaiset yritykset ovat turvautuneet laajalti teknologian omaksumiseen eli olemassa olevan teknologian soveltamiseen kiinteään pääomaan tehtyjen investointien muodossa. Näin on voitu lisätä tuottavuutta ja talouskasvua, mutta nyt Puolan on pyrittävä kehittämään kotimaista innovointia. Tiedemaailman ja korkea-asteen koulutuksen uudistusten avulla on käynnistetty mittava rakenneuudistus tiede- ja yritysmaailman yhteistyön kehittämiseksi. Näitä uudistuksia ei ole kuitenkaan vielä arvioitu. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jotta tutkimuksen, innovoinnin ja teollisuuspolitiikan alalla voidaan toteuttaa toimia koordinoidusti ja varmistaa, että koko innovointisykliä tuetaan asianmukaisin välinein.

(16)

Kaikilla Puolan talouselämän aloilla on edelleen mahdollista saada erittäin suuret hyödyt lisäämällä energiatehokkuutta, erityisesti rakennusten eristystä parantamalla. Tällä tavoin voitaisiin tukea talouskasvua. Maan sähköverkko on edelleen kuormitettu, mutta suunnitelmat energiaverkkojen yhteenliitettävyyden parantamiseksi naapurimarkkinoiden kanssa etenevät. Kaasumarkkinoiden kilpailua haittaavat edelleen useat tekijät, erityisesti yhä kesken oleva säänneltyjen hintojen asteittainen poistaminen ja se, että vakiintuneen toimijan markkinaosuus on noin 97 prosenttia sekä vähittäis- että tukkumyynnistä ja että 90 prosenttia maakaasun tuonnista tulee Venäjältä.

(17)

Vaikka jonkin verran edistymistä onkin tapahtunut, Puolan alikehittynyt liikenneinfrastruktuuri on edelleen merkittävä kasvun pullonkaula. Suuret tieinfrastruktuurihankkeet ovat edenneet, mutta rautateiden investointihankkeet ovat edelleen pitkälti viivästyneet. Heikkoon kuntoon päässyt rautatieinfrastruktuuri vaatii huomattavia ja yhä kasvavia investointeja, sillä noin 20 000 kilometrin rautatieverkostosta vain 36 prosenttia on teknisesti hyvässä kunnossa. Viimeaikaisista ponnisteluista huolimatta Puola on edelleen huomattavasti jäljessä muista jäsenvaltioista tieto- ja viestintäteknologian kasvupotentiaalin kehittämisessä. Kiinteän laajakaistan kattavuus on yksi unionin alhaisimmista sekä valtakunnallisesti että maaseudulla. Vesiverkostoihin ei edelleenkään investoida tarpeeksi.

(18)

Puolan julkishallinnon suorituskyky jää alle EU:n keskitason. Keskeisiä ongelmia ovat avoimuuden puute, verojärjestelmän monimutkaisuus ja sääntelyn noudattamisesta johtuvat kustannukset, siviili- ja kauppaoikeudellisten menettelyjen keskimääräisen käsittelyajan jatkuva pidentyminen sekä pitkälliset maksukyvyttömyysmenettelyt ja alhainen perintäaste. Myös julkishallinnon sähköiset viranomaispalvelut jäävät alle EU:n keskitason. Puolassa aloitettu uudistus, jonka tarkoituksena on helpottaa pääsyä säänneltyihin ammatteihin, on jäänyt jälkeen alun perin ilmoitetusta aikataulusta.

(19)

Komissio on laatinut eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa kattavan analyysin Puolan talouspolitiikasta. Se on arvioinut kansallisen uudistusohjelman ja lähentymisohjelman. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Puolan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–7.

(20)

Neuvosto on tutkinut lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

1.

vahvistaa vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa, jonka tukena on riittävästi täsmennettyjä toimenpiteitä sekä vuonna 2013 että vuonna 2014, ja toteuttaa kyseisen strategian, jotta voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen kestävällä tavalla hyvissä ajoin eli viimeistään vuonna 2014 sekä neuvoston liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä antamissa suosituksissa esitettyjen julkisen talouden toimien täytäntöönpano; julkisen talouden epätasapainotilojen korjaaminen kestävällä tavalla edellyttää, että toteutetaan uskottavasti kunnianhimoisia rakenteellisia uudistuksia, jotka lisäisivät talouden sopeutuskykyä ja edistäisivät kasvupotentiaalia ja työllisyyttä; jatkaa liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen rakenteellista sopeutusta siten, että Puola voi saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteen viimeistään vuonna 2016; julkisen talouden laadun parantamiseksi leikkaa jatkossa kasvua edistäviä menoja mahdollisimman vähän ja tarkistaa menopolitiikkaansa tavalla, joka parantaa sosiaalipolitiikan kohdentamista ja terveydenhuoltomenojen kustannusvaikuttavuutta ja -tehokkuutta; parantaa verolainsäädännön noudattamista erityisesti verohallintoa tehostamalla;

2.

varmistaa, että Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukainen pysyvä menosääntö otetaan käyttöön vuonna 2013; toteuttaa toimenpiteitä koordinointimekanismien vahvistamiseksi hallinnon eri tasojen välillä keskipitkällä aikavälillä toteutettavissa ja vuotuisissa budjettimenettelyissä;

3.

lujittaa toimia nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi esimerkiksi ottamalla käyttöön nuorisotakuun, parantaa oppisopimuskoulutuksen ja työssäoppimisen saatavuutta, lujittaa koulujen ja työnantajien yhteistyötä ja kehittää opetuksen laatua; hyväksyy ehdotuksen elinikäistä oppimista koskevaksi strategiaksi; torjuu työssäkäyvien köyhyyttä ja työmarkkinoiden segmentoitumista muun muassa helpottamalla siirtymistä määräaikaisesta työsuhteesta vakituiseen työsuhteeseen ja rajoittamalla yksityisoikeudellisten sopimusten liiallista käyttöä;

4.

jatkaa toimia, joilla naisten työvoimaosuutta lisätään, erityisesti panostamalla kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin päivähoitopalveluihin ja esiopetukseen sekä varmistamalla näiden palveluiden rahoituksen jatkuvuuden ja henkilöstön pätevyyden; työvoiman alakohtaisen liikkuvuuden parantamiseksi toteuttaa pysyviä toimenpiteitä viljelijöiden sosiaaliturvarahaston (KRUS) uudistamiseksi; lakkauttaa asteittain kaivostyöläisten oman eläkejärjestelmän ja siirtää heidät yleisen eläkejärjestelmän piiriin; tukee yleistä eläkeuudistusta edistämällä ikääntyneiden työntekijöiden työllistettävyyttä, jotta työmarkkinoilta poistumisikää voidaan myöhentää;

5.

toteuttaa lisätoimia innovointia edistävän liiketoimintaympäristön varmistamiseksi lujittamalla yhteyksiä tutkimus-, innovaatio- ja teollisuuspolitiikan välillä, kehittämällä edelleen uusiutuvia rahoitusvälineitä ja verokannustimia sekä kohdentamalla voimassa olevat välineet paremmin innovointisyklin eri vaiheisiin;

6.

uudistaa ja laajentaa energian tuotantokapasiteettia ja parantaa koko energiaketjun tehokkuutta; nopeuttaa ja laajentaa sähköverkon ja erityisesti rajatylittävien liitäntäverkkojen kehittämistä sekä poistaa rajatylittävän sähkökaupan esteet; vahvistaa kilpailua kaasusektorilla poistamalla säännellyt hinnat asteittain; vahvistaa rautatiemarkkinoiden sääntelyelimen asemaa ja resursseja ja varmistaa, että rautateiden investointihankkeet pannaan täytäntöön tuloksellisesti ja viipymättä; nopeuttaa toimia laajakaistan kattavuuden lisäämiseksi; parantaa jäte- ja vesihuoltoa;

7.

jatkaa liiketoimintaympäristön parantamista yksinkertaistamalla sopimusten täytäntöönpanoa ja rakennuslupiin liittyviä vaatimuksia sekä vähentämällä verosäännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia; hyväksyy ja toteuttaa suunnitellun uudistuksen, jolla vapautetaan pääsy ammatillisten palvelujen harjoittamiseen.