30.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/24

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan yhteensovittamista, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia kestävään kasvuun ja parantaa sen kilpailukykyä.

(2)

Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (3). Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)

Jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja euroalueen tason toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon.

(4)

Neuvosto antoi 10 päivänä heinäkuuta 2012 suosituksen (4) Suomen vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Suomen vuosien 2012–2015 vakausohjelmasta.

(5)

Komissio hyväksyi 28 päivänä marraskuuta 2012 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2013 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Komissio hyväksyi niin ikään 28 päivänä marraskuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Suomi kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(6)

Euroopan parlamentti on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisesti osallistunut asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja se on 7 päivänä helmikuuta 2013 hyväksynyt päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2013 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista sekä päätöslauselman osallistumisesta vuotuiseen kasvuselvitykseen 2013.

(7)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 14 päivänä maaliskuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(8)

Komissio julkaisi 10 päivänä huhtikuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laaditun Suomea koskevan perusteellisen tarkastelun tulokset. Komissio päättelee analyysinsa perusteella, että Suomen makrotaloudessa on epätasapainotiloja, jotka edellyttävät seurantaa ja politiikkatoimia. Vaihtotaseen huomattavaan heikkenemiseen ja heikkoon vientiin, jonka taustalla on teollisuuden rakennemuutos, sekä kustannuskilpailukyvyn ja muun kilpailukyvyn osatekijöihin on kiinnitettävä edelleen huomiota.

(9)

Suomi toimitti vuosia 2012–2017 koskevan vakausohjelmansa ja vuoden 2013 kansallisen uudistusohjelmansa 18 päivänä huhtikuuta 2013. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(10)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että Suomen julkinen talous on ollut kokonaisuutena terve. On toteutettu toimia tulojen lisäämiseksi ja menojen hillitsemiseksi, jotta voitaisiin lähestyä keskipitkän aikavälin tavoitetta. Julkisen talouden kehitysarvion perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vuoden 2013 kasvuarvio vastaa komission yksiköiden kevään 2013 ennustetta, kun taas vuoden 2014 kasvuarvio on 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin komission yksiköiden kevään 2013 ennuste. Vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on valtiontalouden tasapainottaminen ja valtionvelan saattaminen lasku-uralle suhteessa BKT:hen vuoteen 2015 mennessä. Keskipitkän aikavälin tavoite on vakausohjelmassa muutettu 0,5 prosentista – 0,5 prosenttiin. Uusi keskipitkän aikavälin tavoite vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Vakausohjelman mukaan keskipitkän aikavälin tavoite on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2014 mennessä ja tavoitteessa on tarkoitus pysyä vuoteen 2017 asti. Vakausohjelman tietoihin perustuen (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman perusteella Suomi ei vuonna 2012 saavuttanut aiemmin sovellettua keskipitkän aikavälin tavoitetta eikä se saavuta uutta keskipitkän aikavälin tavoitetta vuonna 2013.

Vakausohjelmassa ennakoidaan, että (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema kohenee vuoden 2012 – 1 prosentista – 0,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2013. Vuosina 2014–2017 se olisi – 0,6 prosentista – 0,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vuonna 2012 Suomen nettomenot lisääntyivät 0,4 prosenttia, mikä jää menojen kasvulle asetetun vakaus- ja kasvusopimuksen vertailuarvon sovellettavan viitearvon alapuolelle. Kun otetaan huomioon, että Suomen kokonaistuotannon kasvu oli vuonna 2012 negatiivinen, vähäistä rakenteellista sopeutusta pidetään riittävänä. Vuonna 2013 Suomen (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema kohenee, ja nettomenojen ennustetaan poikkeavan menojen kasvulle asetetusta viitearvosta vain 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon Suomen suuri negatiivinen tuotantokuilu, tätä pidetään riittävänä. Vuonna 2014 Suomen (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan kohenevan edelleen – 0,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, jolloin se on riittävän lähellä keskipitkän aikavälin tavoitetta. Komission yksiköiden kevään 2013 ennusteen mukaan Suomi saavuttaisi lisäksi tavoitteen vuonna 2014. Kokonaisuudessaan tämä merkitsisi, että vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota noudatetaan. Vuonna 2012 julkisen talouden konsolidoitu bruttovelka oli 53 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja vakausohjelman mukaan se pysyy ohjelmakaudella alle 60 prosentin suhteessa BKT:hen. Vakausohjelmassa ennakoidaan velan vähenevän vuosina 2016 ja 2017. Pitkän aikavälin kestävyys on edelleen finanssipolitiikan tärkein haaste. Väestön ikääntymiseen liittyvä kestävyysvaje, joka koskee eläkkeitä, terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa, on tunnustettu, ja se vaatii jatkuvaa seurantaa.

(11)

Julkisten palveluiden tuottavuuden kasvu ei ole vastannut koko talouden tuottavuuden kasvua, sillä väestön ikääntymiseen liittyvä rasitus kasvaa. Periaatteet kuntien uudistamiseksi on vahvistettu. Kuntien yhdistyminen on kuitenkin edelleen vapaaehtoista, vaikkakin valtio tarjoaa taloudellisia kannustimia. Sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden uudistamisen ei odoteta merkittävästi pienentävän terveydenhuoltoalueiden lukumäärää nykyisestä.

(12)

Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, joista voidaan mainita nuorisotakuu, nuorille aikuisille suunnattu väliaikainen osaamisohjelma ja pitkäaikaistyöttömille suunnattu kokeiluohjelma. Näitä ohjelmia on vuonna 2013 täydennetty lisäämällä taloudellista tukea oppisopimuskoulutukseen osana nuorisotakuuta ja ne ovat tervetulleita, sillä työttömyysasteen odotetaan nousevan. Toimenpiteet on nyt toteutettava keskittyen selkeästi kohderyhmien osaamistason ja työmarkkina-aseman parantamiseen. Ikääntyvien työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa julkisen talouden kestävyys ja vastata tulevaisuuden työvoimatarpeisiin. Suomen työikäinen väestö vähenee. Varhaisen eläkkeelle siirtymisen väyliin puuttumiseksi on sovittu useista toimenpiteistä, kuten osa-aikaeläkkeen alaikärajan nostamisesta, varhennetun vanhuuseläkkeen poistamisesta ja työttömyysputken ikärajan nostamisesta. Elinajanodote on kuitenkin kasvanut nopeammin kuin vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä ennakoitiin, ja nykyiset lakisääteiset eläkeiät saattavat osoittautua liian mataliksi ja eläkkeet riittämättömiksi. Nykyinen hallitus on vakausohjelmassaan sitoutunut nostamaan todellisen eläkkeellesiirtymisiän vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen, mikä on elinajanodote ja väestönkehityksen haasteet huomioon ottaen edelleen alhainen. Näiden sovittujen toimintalinjojen toteuttaminen on edelleen lyhyen aikavälin prioriteetti.

(13)

Sääntelystä johtuvat esteet ovat Suomen palvelusektorilla yhä rajoittavia, ja markkinat ovat joillakin tärkeillä aloilla, kuten päivittäistavarakaupassa, erittäin keskittyneet. Nykyisiä ongelmia on tarkoitus auttaa ratkaisemaan päivittäistavarakaupan toimijoiden määräävää asemaa koskevilla kilpailulakiin suunniteluilla muutoksilla, alan valvonnan lisäämistä koskevilla terveen kilpailun edistämisohjelman tavoitteilla ja poistamalla lainsäädännöstä – esimerkiksi kaavoitusta ja rakentamista koskevasta lainsäädännöstä – tarpeettomat kilpailun esteet. Lisäksi Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto on kilpailupolitiikan tuloksellisuuden ja hyötyjen lisäämiseksi yhdistetty, viraston määrärahoja on lisätty ja sen valtuuksia on laajennettu kattamaan kilpailuneutraliteetti julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä. Kilpailuoikeudelliset sakot ovat Suomessa olleet perinteisesti pieniä. Uudistuksia niiden pelotevaikutuksen parantamiseksi on tarkoitus tehdä vuodeksi 2013 suunnitellun selvityksen perusteella.

(14)

Tuottavuuden kasvu on Suomessa edelleen palkkojen nousua hitaampaa, ja kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt, mikä näkyy Suomen viennin markkinaosuuden pienenemisenä. Vaikka tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin investoidaan edelleen voimakkaasti, ratkaisevassa asemassa on yhä tehokkuus, jolla tämä tutkimustyö synnyttää innovaatioita ja uusia kasvuyrityksiä, jotka voivat tunkeutua nopeasti kasvaville vientimarkkinoille ja vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä. Suomen olisi lyhyellä aikavälillä toteutettava äskettäin hyväksytyt politiikat ja toimenpiteet tutkimus- ja kehitysjärjestelmän parantamiseksi, kuten uusi toimintasuunnitelma, ja ehdotettava tehtyjen arviointien ja valmisteilla olevan tulevaisuusselonteon perusteella tarvittaessa lisäuudistuksia. Energian ja työvoiman on todettu olevan niitä tuotantopanoksia, joiden hinnat kasvattavat suomalaisen teollisuuden kustannuksia. Palkkakehitys on ollut viime vuosina maltillista, mikä johtuu kolmikantasopimuksesta, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2013. Siksi on huolestuttavaa, että työmarkkinaosapuolet eivät ole vielä tehneet uutta sopimusta.

(15)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana analysoinut kattavasti Suomen talouspolitiikkaa. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. Eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä suosituksissa 1–5.

(16)

Neuvosto on tutkinut vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (5) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(17)

Neuvosto on tutkinut Suomen kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 3-5.

(18)

Komissio on eurooppalaisen ohjausjakson osana myös analysoinut koko euroalueen talouspolitiikkaa. Neuvosto on antanut tämän perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro (6). Koska Suomen rahayksikkö on euro, sen olisi myös varmistettava, että kyseiset suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti,

1.

noudattaa kasvua edistävää finanssipolitiikkaa ja säilyttää suunnitellusti julkisen talouden rahoitusaseman vakauden varmistamalla, että keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan ohjelmakauden aikana; arvioi edelleen vuosittain väestön ikääntymiseen liittyvän kestävyysvajeen suuruutta ja sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja pitkän aikavälin tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti; huolehtii pitkäaikaishoidon kustannusvaikuttavuudesta ja kestävyydestä ja painottaa enemmän ennaltaehkäisyä, kuntoutusta ja itsenäistä asumista;

2.

huolehtii käynnissä olevien kuntarakennetta koskevien hallinnollisten uudistusten tehokkaasta toteuttamisesta, jotta voidaan parantaa tuottavuutta ja saavuttaa kustannussäästöjä julkisten palvelujen tarjonnassa, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut mukaan lukien;

3.

toteuttaa lisätoimia ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi, myös parantamalla heidän työllistettävyyttään ja kaventamalla varhaisen työmarkkinoilta poistumisen väyliä nostamalla tosiasiallista eläkkeellesiirtymisikää sopeuttamalla eläkkeellesiirtymisikä tai eläke-etuudet elinajanodotteen muutoksiin; toteuttaa käynnissä olevat toimenpiteet nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi keskittyen erityisesti työn kannalta merkityksellisen osaamisen kehittämiseen ja seuraa tiiviisti toimenpiteiden vaikutusta;

4.

jatkaa työtä kilpailun lisäämiseksi tuote- ja palvelumarkkinoilla ja erityisesti vähittäiskaupan alalla toteuttamalla terveen kilpailun uuden edistämisohjelman;

5.

lisää Suomen valmiuksia synnyttää innovatiivisia tuotteita, palveluita ja kasvuyrityksiä nopeasti muuttuvassa ympäristössä ja jatkaa teollisuuden monipuolistamista; jatkaa energiatehokkuuden parantamista koko taloudessa; tämänhetkisessä hitaan kasvun ympäristössä tukee reaalipalkkakehityksen saattamista tuottavuuden kehitystä vastaavaksi täysin kunnioittaen työmarkkinaosapuolten roolia ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti.