—

ovat yhtä mieltä siitä, että lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle annettua päätöstä olisi tarkasteltava entistä laajemmin osana puitteita, joita tarvitaan kolmansille maille myönnettävää makrotaloudellista apua koskevien järkevien ja tehokkaiden päätösten varmistamiseksi;

—

ovat yhtä mieltä siitä, että tulevia makrotaloudellisia tukioperaatioita koskevien päätösten olisi perustuttava jäljempänä esitettyihin, unionin makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä tukikelpoisille kolmansille maille koskeviin huomioihin ja periaatteisiin rajoittamatta lainsäädäntöä koskevaa aloiteoikeutta ja oikeudellista muotoa, joka nämä huomiot ja periaatteet virallistavalla tulevalla välineellä voi olla;

—

sitoutuvat ottamaan nämä näkemykset ja periaatteet täysimääräisesti huomioon unionin makrotaloudellisen avun myöntämistä koskevissa tulevissa yksittäisissä päätöksissä.

1.

Unioni on merkittävä taloudellisen, rahoituksellisen ja teknisen avun antaja kolmansille maille. Unionin makrotaloudellinen rahoitusapu, jäljempänä ’makrotaloudellinen rahoitusapu’, on osoittautunut tehokkaaksi taloutta vakauttavaksi välineeksi ja rakenneuudistusten veturiksi tällaista apua hyödyntävissä maissa ja alueilla, jäljempänä ’tuensaajat’. Yhdenmukaisesti sen kanssa, millaista yleistä politiikkaa unioni harjoittaa ehdokasmaihin, mahdollisiin ehdokasmaihin ja naapurimaihin nähden, unionin olisi oltava sellaisessa asemassa, että se voi myöntää näille maille makrotaloudellista rahoitusapua tavoitteena yhteinen vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin alue.

2.

Makrotaloudellisen rahoitusavun olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston yksittäisiin maakohtaisiin päätöksiin. Näiden periaatteiden tarkoituksena on tehostaa tällaisiin päätöksiin johtavaa päätöksentekomenettelyä ja päätösten täytäntöönpanoa sekä tehostaa sitä, että tuensaaja noudattaa makrotaloudellisen avun myöntämistä koskevia poliittisia ennakkoehtoja, sekä lisätä avun avoimuutta ja demokraattista valvontaa.

3.

Kolmansille maille myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun toteutuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehotti antamaan makrotaloudellista rahoitusapua koskevan puiteasetuksen, jotta päätöksentekomenettelyä voitaisiin nopeuttaa ja luoda tälle rahoitusvälineelle muodollinen ja läpinäkyvä perusta.

4.

Lokakuun 8 päivänä 2002 antamissaan päätelmissä neuvosto vahvisti kriteerit (niin kutsutut Genvalin kriteerit), joilla ohjataan makrotaloudellisia rahoitusaputoimia. Olisi asianmukaista päivittää ja selkeyttää näitä kriteerejä, muun muassa kriteerejä, joilla määritellään avun tarkoituksenmukainen muoto (laina, avustus tai näiden yhdistelmä).

5.

Näiden periaatteiden pitäisi auttaa unionia asettamaan makrotaloudellinen rahoitusapu käytettäväksi nopeasti erityisesti silloin, kun tilanne vaatii välitöntä toimintaa, ja lisäämään makrotaloudellisen avun täytäntöönpanoon sovellettavien kriteerien selkeyttä ja avoimuutta.

6.

Komission olisi varmistettava, että makrotaloudellinen rahoitusapu on sopusoinnussa ulkoisen toiminnan eri alojen ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskeisten periaatteiden, tavoitteiden ja toteutettujen toimenpiteiden kanssa.

7.

Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava unionin ulkopolitiikkaa. Komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) olisi työskenneltävä tiiviisti yhdessä koko makrotaloudellisen rahoitusaputoimen keston ajan unionin ulkopolitiikan yhteensovittamiseksi ja sen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

8.

Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava tuensaajien sitoutumista arvoihin, jotka ovat yhteisiä unionin kanssa, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen, sekä avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin.

9.

Makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä olisi oltava se, että tukikelpoisessa maassa noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää ja oikeusvaltion periaatetta, ja varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Komission olisi säännöllisesti seurattava näitä ennakkoedellytyksiä.

10.

Yksittäisten makrotaloudellisten rahoitusapupäätösten erityisiin tavoitteisiin olisi kuuluttava tuensaajien julkisen varainhoidon tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden lisääminen. Komission olisi säännöllisesti seurattava näiden tavoitteiden saavuttamista.

11.

Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava kestävän ulkoisen rahoitusaseman palauttamista kolmansiin maihin ja alueille, joilla on pulaa ulkomaisesta valuutasta ja tähän liittyviä vaikeuksia ulkoisessa rahoituksessa. Makrotaloudellista rahoitusapua ei pitäisi myöntää säännöllisenä rahoitustukena, eikä sen ensisijaisena tarkoituksena saisi olla tuensaajien taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen.

12.

Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi täydennettävä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden monenvälisten rahoituslaitosten myöntämiä varoja, ja unionin ja muiden avunantajien välisen taakanjaon olisi oltava oikeudenmukainen. Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi varmistettava unionin osallistumisen tuoma lisäarvo.

13.

Sen varmistamiseksi, että makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti, tuensaajien olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotka liittyvät petosten, korruption ja muiden mahdollisten tähän rahoitusapuun liittyvien väärinkäytösten estämiseen ja torjumiseen, ja olisi määrättävä komission tarkastuksista ja tilintarkastustuomioistuimen tilintarkastuksista.

14.

Yhteisymmärryspöytäkirjojen hyväksymistä koskevan menettelyn valinta olisi päätettävä asetuksessa (EU) N:o 182/2011 säädettyjen perusteiden mukaisesti. Tässä yhteydessä olisi noudatettava pääsääntöisesti neuvoa-antavaa menettelyä, mutta ottaen huomioon sellaisten toimien mahdollisesti merkittävän vaikutuksen, jotka ylittävät B osassa säädetyn raja-arvon, olisi asianmukaista, että viimeksi mainituissa toimissa käytetään tarkastelumenettelyä.

a)

Makrotaloudellisen rahoitusavun olisi oltava poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea tukikelpoisille kolmansille maille ja alueille. Sen tarkoituksena olisi oltava ulkoisen rahoitusaseman kestävyyden palauttaminen tukikelpoisille maille ja alueille, joilla on vaikeuksia ulkoisessa rahoituksessa. Sillä olisi tuettava sellaisen poliittisen ohjelman täytäntöönpanoa, joka sisältää vankkoja sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia, joilla on tarkoitus parantaa maksutaseasemaa erityisesti ohjelmakauden aikana, ja tehostettava unionin kanssa tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten ja ohjelmien täytäntöönpanoa.

b)

Makrotaloudellisen rahoitusavun ehtona olisi oltava, että komissio on yhteistyössä monenvälisten rahoituslaitosten kanssa havainnut IMF:n ja muiden monenvälisten laitosten käyttöön asettamien varojen jälkeen huomattavan jäljellä olevan ulkoisen rahoitusvajeen siitä huolimatta, että asianomainen maa tai alue on toteuttanut vahvoja talouden vakauttamis- ja uudistusohjelmia.

c)

Makrotaloudellisen rahoitusavun olisi oltava luonteeltaan väliaikaista, ja sen maksaminen olisi lopetettava heti, kun ulkoisen rahoitusaseman kestävyys on saatu palautettua.

—

ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat,

—

Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat ja alueet,

—

asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa olosuhteissa muut kolmannet maat, joiden asema alueellisen vakauden kannalta on ratkaiseva, joilla on strategista merkitystä unionille ja jotka ovat poliittisesti, taloudellisesti tai maantieteellisesti lähellä unionia.

a)

Makrotaloudellinen rahoitusapu olisi pääsääntöisesti myönnettävä lainana. Poikkeustapauksissa apu voidaan kuitenkin myöntää avustuksena tai lainan ja avustuksen yhdistelmänä. Mahdollisen avustuksen osuutta määritettäessä komission olisi ehdotuksensa valmistelussa otettava huomioon tuensaajan taloudellisen kehityksen taso mitattuna henkeä kohti laskettujen tulojen ja köyhyystason perusteella sekä sen takaisinmaksukyky, joka arvioidaan velanhoidon kestävyysanalyysin perusteella, varmistaen samalla, että unionin ja muiden avunantajien välisen oikeudenmukaisen taakanjaon periaatetta noudatetaan. Tätä varten komission olisi myös otettava huomioon, missä laajuudessa kansainväliset rahoituslaitokset ja muut avunantajat soveltavat kyseiseen maahan edullisia ehtoja.

b)

Jos makrotaloudellinen rahoitusapu myönnetään lainana, komissio olisi valtuutettava unionin puolesta lainaamaan tarvittavat varat pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta ja lainaamaan ne edelleen tuensaajalle.

c)

Lainanotto- ja lainanantotoimet olisi toteutettava euromääräisinä, ja niissä olisi käytettävä samaa arvopäivää, eikä niistä saisi aiheutua unionille eräpäivän muutoksia eikä valuuttakurssi- tai korkoriskejä.

d)

Tuensaajan olisi maksettava kaikki kulut, joita unionille aiheutuu lainanotto- ja lainanantotoimista.

e)

Tuensaajan pyynnöstä ja jos olosuhteet sallivat lainan koron alentamisen, komissio voi päättää jälleenrahoittaa alkuperäiset lainansa tai osan niistä taikka järjestellä uudelleen vastaavat rahoitusehdot. Jälleenrahoitus- ja uudelleenjärjestelytoimet olisi toteutettava 3 kohdan d alakohdassa säädettyjen ehtojen mukaisesti, eivätkä ne saisi pidentää otetun lainan keskimääräistä erääntymisaikaa tai kasvattaa jälleenrahoituksen tai uudelleenjärjestelyn ajankohtana jäljellä olevan pääoman määrää.

a)

Avustuksina myönnettyjen makrotaloudellisen rahoitusavun määrien olisi oltava yhdenmukaisia monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen talousarviomäärärahojen kanssa.

b)

Lainan muodossa myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun määrät olisi rahoitettava takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun asetuksen mukaisesti. Myönnetyn avun määrien olisi oltava yhdenmukaisia monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen talousarviomäärärahojen kanssa.

c)

Budjettivallan käyttäjän olisi myönnettävä vuosittaiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

a)

Avun määrän määrittämisen olisi perustuttava tukikelpoisen maan tai alueen jäljelle jääviin ulkoisiin rahoitustarpeisiin ja siinä olisi otettava huomioon maan tai alueen kyky rahoittaa itseään omista varoistaan ja erityisesti sen käytössä olevat kansainväliset valuuttavarannot. Komission olisi määritettävä nämä rahoitustarpeet yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa täydellisen määrällisen arvioinnin ja tarkasteltavissa olevien liiteasiakirjojen perusteella. Komission olisi erityisesti hyödynnettävä IMF:n laatimia asianomaisen maan tai alueen viimeisimpiä maksutase-ennusteita ja otettava huomioon monenvälisiltä avunantajilta odotetut maksuosuudet sekä unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden aiempi käyttäminen kyseisessä tukikelpoisessa maassa tai kyseisellä tukikelpoisella alueella.

b)

Komission asiakirjojen olisi sisällettävä tietoja ennakoidusta valuuttavarannosta makrotaloudellisen rahoitusavun puuttuessa verrattuna riittävinä pidettyihin tasoihin asiaan kuuluvien indikaattoreiden mukaan mitattuina, joita voivat olla lyhytaikaisen ulkomaisen velan varantosuhde ja tuensaajamaan viennin varantosuhde.

c)

Määritettäessä makrotaloudellisen rahoitusavun määrää olisi myös otettava huomioon tarve varmistaa oikeudenmukainen taakanjako unionin ja muiden avunantajien välillä sekä unionin yleisen osallistumisen tuottama lisäarvo.

d)

Jos tuensaajan rahoitustarpeet pienenevät olennaisesti makrotaloudellisen rahoitusavun maksukaudella alkuperäisiin ennusteisiin verrattuina, komission olisi neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti, mikäli apu on enintään 90 miljoonaa euroa, ja tarkastelumenettelyn mukaisesti, mikäli apu on yli 90 miljoonaa euroa, vähennettävä tällaisen avun määrää tai keskeytettävä tai peruutettava se.

a)

Makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä olisi oltava, että tukikelpoisessa maassa tai tukikelpoisella alueella noudatetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää ja oikeusvaltion periaatetta, ja varmistetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Komission olisi laadittava julkisesti saatavilla oleva arvio (1) tämän ennakkoedellytyksen noudattamisesta ja valvottava sitä makrotaloudellisen rahoitusavun elinkaaren ajan. Tätä kohtaa olisi sovellettava Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta annetun päätöksen mukaisesti.

b)

Makrotaloudellisen rahoitusavun ehtona olisi oltava tukikelpoisen maan tai alueen ja IMF:n välinen muu kuin ennalta varautuva luottojärjestely, joka täyttää seuraavat ehdot:

c)

Rahoitusavun maksamisen ehtona olisi oltava, että IMF:n tukeman poliittisen ohjelman toteutuksessa edistytään jatkuvasti tyydyttävästi ja että tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu ennakkoedellytys täyttyy. Ehtona olisi oltava myös, että tietyssä määräajassa toteutetaan rakenneuudistuksiin ja vakaaseen julkiseen talouteen keskittyvät tietyt selvästi määritellyt talouspoliittiset toimenpiteet, joista sovitaan komission ja tuensaajan välillä ja jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa.

d)

Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi ja tuensaajien hallinnon lujittamiseksi yhteisymmärryspöytäkirjaan olisi sisällytettävä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuutta, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta.

e)

Toimenpiteiden suunnittelussa olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös edistyminen markkinoiden vastavuoroisessa avaamisessa, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan kehittyminen ja muut unionin ulkopolitiikan painopisteet.

f)

Toimenpiteiden olisi oltava sopusoinnussa niiden nykyisten kumppanuussopimusten, yhteistyösopimusten tai assosiaatiosopimusten kanssa, jotka on tehty unionin ja tuensaajan välillä, ja tuensaajan IMF:n tuella toteuttamien makrotalouden sopeuttamisohjelmien ja rakenneuudistusohjelmien kanssa.

a)

Makrotaloudellista rahoitusapua hakevan maan tai alueen olisi tehtävä kirjallinen hakemus komissiolle. Komission olisi tarkistettava, täyttyvätkö 1, 2, 4 ja 6 kohdassa tarkoitetut ehdot, ja se voi tarvittaessa tehdä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen päätökseksi.

b)

Lainapäätöksessä olisi tarkennettava makrotaloudellisen rahoitusavun suuruus, keskimääräinen enimmäiserääntymisaika ja lainaerien enimmäismäärä. Jos päätökseen sisältyy avustus, siinä olisi myös yksilöitävä sen määrä ja avustuserien enimmäismäärä. Avustuspäätökseen olisi liitettävä avustuksen (tai avustuksena myönnettävän osuuden) perustelu. Kummassakin tapauksessa olisi määriteltävä ajanjakso, jonka aikana makrotaloudellinen rahoitusapu on saatavilla. Saatavuusaika ei pääsääntöisesti saisi ylittää kolmea vuotta. Komission olisi uutta makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä koskevaa päätöstä koskevaa ehdotusta tehdessään ilmoitettava 12 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot.

c)

Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä koskevan päätöksen hyväksymisen jälkeen komission olisi neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti, mikäli apu on enintään 90 miljoonaa euroa, ja tarkastusmenettelyn mukaisesti, mikäli apu on yli 90 miljoonaa euroa, sovittava tuensaajan kanssa yhteisymmärryspöytäkirjassa 6 kohdan c, d, e ja f alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä.

d)

Sen jälkeen kun makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämispäätös on hyväksytty, komission olisi sovittava tuensaajan kanssa avun yksityiskohtaisista rahoitusehdoista. Nämä yksityiskohtaiset rahoitusehdot olisi vahvistettava avustus- tai lainasopimuksessa.

e)

Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tietoja maakohtaisen avun kehityksestä, sen maksaminen mukaan luettuna, ja toimitettava näille toimielimille asiaan liittyvät asiakirjat asianmukaisessa ajassa.

a)

Komission olisi pantava makrotaloudellinen rahoitusapu täytäntöön unionin rahoitussääntöjen mukaisesti.

b)

Makrotaloudellinen rahoitusapu olisi pantava täytäntöön suoraan keskitetysti hallinnoiden.

c)

Talousarviositoumukset olisi tehtävä tämän kohdan mukaisesti tehtyjen komission päätösten perusteella. Jos makrotaloudellinen rahoitusapu toteutetaan useamman varainhoitovuoden aikana, avun talousarviositoumukset voidaan jakaa vuotuisiin eriin.

a)

Makrotaloudellinen rahoitusapu olisi maksettava tuensaajan keskuspankille.

b)

Makrotaloudellinen rahoitusapu olisi maksettava peräkkäisissä erissä, ja maksun ehtona olisi oltava 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ennakkoedellytyksen sekä 6 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen ehtojen täyttyminen.

c)

Komission olisi tarkastettava säännöllisin väliajoin, että 6 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetut ehdot täyttyvät edelleen.

d)

Jos 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ennakkoedellytys ja 6 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut ehdot eivät täyty, komission olisi tilapäisesti keskeytettävä tai peruutettava makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen. Tällaisissa tapauksissa sen olisi ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle keskeyttämisen tai peruuttamisen syyt.

a)

Kaikkiin maakohtaisten päätösten mukaisiin sopimuksiin olisi sisällyttävä määräyksiä, joilla varmistetaan, että tuensaajien olisi tarkistettava säännöllisesti, että unionin talousarviosta myönnettyä rahoitusta on käytetty oikein, toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja tarpeen mukaan ryhdyttävä oikeustoimiin periäkseen takaisin mahdolliset maakohtaisen päätöksen nojalla myönnetyt varat, jotka on kavallettu.

b)

Kaikkien maakohtaisten päätösten nojalla tehtyjen sopimusten olisi sisällettävä määräyksiä, joilla varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojaaminen erityisesti petosten, korruption ja muiden väärinkäytösten varalta asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

c)

Edellä 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa olisi nimenomaisesti oikeutettava komissio ja tilintarkastustuomioistuin tekemään tarkastuksia makrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusajan aikana ja sen jälkeen, mukaan lukien asiakirjatarkastukset ja paikalla tehtävät tarkastukset, kuten toiminnan arvioinnit. Yhteisymmärryspöytäkirjassa olisi myös nimenomaisesti annettava komissiolle tai sen edustajille valtuudet suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia ja todentamisia.

d)

Makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanon aikana komission olisi toiminnan arviointien avulla seurattava, että tuensaajan tällaisen rahoitusavun kannalta merkitykselliset rahoitusjärjestelyt, hallintomenettelyt sekä sisäiset ja ulkoiset valvontamekanismit ovat moitteettomia.

e)

Kaikkiin maakohtaisten päätösten mukaisiin sopimuksiin olisi sisällyttävä määräyksiä, joilla varmistetaan, että unionilla on oikeus avustuksen täydelliseen takaisinmaksuun ja/tai lainan aikaistettuun takaisinmaksuun, jos on osoitettu, että tuensaaja on makrotaloudellisen rahoitusavun hallinnoinnissa sekaantunut petokseen tai korruptioon tai mihin tahansa muuhun unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan.

a)

Komission olisi tarkasteltava makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanon edistymistä ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomus viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

b)

Vuosikertomuksessa olisi arvioitava tuensaajien taloudellista tilannetta ja näkymiä sekä edistymistä 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisessa.

c)

Siinä olisi myös annettava ajan tasalla olevia tietoja lainoina ja avustuksina käytettävissä olevista talousarviomäärärahoista, ottaen huomioon suunnitellut toimet.

a)

Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle jälkiarviointikertomuksia, joissa arvioidaan hiljattain päätökseen saatujen makrotaloudellisten rahoitusaputoimien tuloksia ja tehokkuutta ja sitä, missä määrin ne ovat myötävaikuttaneet avun tavoitteiden saavuttamiseen.

b)

Komission olisi arvioitava säännöllisesti ja ainakin neljän vuoden välein makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtainen katsaus makrotaloudellisesta rahoitusavusta. Tällaisen arvioinnin tarkoituksena on selvittää, onko makrotaloudellisen rahoitusavun tavoitteet saavutettu ja täyttyvätkö makrotaloudellisen rahoitusavun ehdot edelleen, 7 kohdan c alakohdassa esitetty raja-arvo mukaan luettuna, ja antaa komissiolle mahdollisuus esittää suosituksia tulevien toimien parantamiseksi. Komission olisi arvioinnissaan myös arvioitava eurooppalaisten ja monenvälisten rahoituslaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä makrotaloudellisen rahoitusavun antamisessa.