29.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 360/78

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1255/2012,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2012,

tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IAS 12, IFRS 1 ja IFRS 13 sekä kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinnan IFRIC 20 osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (International Accounting Standards Board, IASB) julkaisi 20 päivänä joulukuuta 2010 muutokset kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto – Ankara hyperinflaatio ja ensilaatijoita koskevien kiinteiden päivämäärien poistaminen, jäljempänä ’muutokset IFRS 1:een’, ja muutokset kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IAS 12 Tuloverot – Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen, jäljempänä ’muutokset IAS 12:een’. Muutosten IFRS 1:een tavoitteena on ottaa käyttöön uusi IFRS 1:n soveltamisalaa koskeva poikkeus, jonka mukaisesti yhteisöt, joihin on kohdistunut ankara hyperinflaatio, saavat käyttää käypää arvoa varojensa ja velkojensa oletushankintamenona avaavassa IFRS-taseessaan. Lisäksi kyseisillä muutoksilla myös korvataan IFRS 1:ssä viittaukset kiinteisiin päivämääriin viittauksilla siirtymispäivään. IAS 12:ssa esitetään tuloverojen käsittely kirjanpidossa. Muutosten IAS 12:een tavoitteena on ottaa IAS 12:ssa käyttöön arvostusperiaatetta koskeva poikkeus sellaisen kumottavissa olevan oletuksen muodossa, että käypään arvoon arvostetun sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaava määrä kertyy sijoituskiinteistön myynnistä ja yhteisön on käytettävä perustana olevan omaisuuserän myyntiin sovellettavaa verokantaa.

(3)

IASB antoi 12 päivänä toukokuuta 2011 IFRS 13:n Käyvän arvon määrittäminen, jäljempänä ’IFRS 13’. IFRS 13:ssa vahvistetaan yksi yhteinen IFRS-viitekehys käyvän arvon määrittämistä varten ja annetaan kattavat ohjeet käyvän arvon määrittämiseksi sekä rahoitusvaroille ja rahoitusvaroihin kuulumattomille omaisuuserille että rahoitusveloille ja rahoitusvelkoihin kuulumattomille veloille. IFRS 13:a sovelletaan, kun jossakin muussa IFRS-standardissa vaaditaan tai sallitaan käypään arvoon tapahtuva arvostaminen tai sitä koskevien tietojen esittäminen.

(4)

IASB antoi 19 päivänä lokakuuta 2011 kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinnan IFRIC 20 Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa, jäljempänä ’IFRIC 20’. IFRIC 20:n tavoitteena on antaa ohjeet tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvien menojen merkitsemisestä taseeseen omaisuuseräksi ja pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän alkuperäisestä ja myöhemmästä arvostamisesta, jotta voidaan yhdenmukaistaa yhteisöjen käytäntöjä, kun ne käsittelevät avolouhoksen tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja kirjanpidossa.

(5)

Tällä asetuksella vahvistetaan muutokset IAS 12:een, muutokset IFRS 1:een, IFRS 13, IFRIC 20 ja niistä aiheutuvat muutokset muihin standardeihin ja tulkintoihin. Kyseisiin standardeihin ja muutoksiin olemassa oleviin standardeihin tai tulkintoihin sisältyy joitakin viittauksia IFRS 9:ään, joita ei tällä hetkellä voida soveltaa, koska unioni ei ole vielä hyväksynyt IFRS 9:ää. Siksi tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään olisi pidettävä viittauksina IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen. Lisäksi tämän asetuksen liitteestä johtuvia muutoksia IFRS 9:ään ei voida soveltaa.

(6)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisten asiantuntijoiden ryhmän (Technical Expert Group, TEG) kuulemisessa vahvistettiin, että muutokset IAS 12:een ja muutokset IFRS 1:een sekä IFRS 13 ja IFRIC 20 täyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekniset hyväksymisperusteet.

(7)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1126/2008 liite seuraavasti:

a)

muutetaan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IAS 12 Tuloverot tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla;

b)

poistetaan pysyvän tulkintakomitean tulkinta SIC-21 tämän asetuksen liitteenä olevan muutokset IAS 12:een mukaisesti;

c)

muutetaan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla;

d)

lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen;

e)

muutetaan IFRS 1, IFRS 2, IFRS 3, IFRS 4, IFRS 5, IFRS 7, IAS 1, IAS 2, IAS 8, IAS 10, IAS 16, IAS 17, IAS 18, IAS 19, IAS 20, IAS 21, IAS 28, IAS 31, IAS 32, IAS 33, IAS 34, IAS 36, IAS 38, IAS 39, IAS 40, IAS 41, IFRIC 2, IFRIC 4, IFRIC 13, IFRIC 17 ja IFRIC 19 tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRS 13:ssa esitetyllä tavalla;

f)

lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva tulkinta IFRIC 20 Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa;

g)

muutetaan IFRS 1:tä tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRIC 20:ssä esitetyllä tavalla.

2.   Tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään on pidettävä viittauksina IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

3.   Tämän asetuksen liitteestä johtuvia muutoksia IFRS 9:ään ei saa soveltaa.

2 artikla

1.   Yritysten on sovellettava 1 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja muutoksia viimeistään sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa tämän asetuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

2.   Yritysten on sovellettava 1 artiklan 1 kohdan d–g alakohdassa tarkoitettuja IFRS 13:a ja IFRIC 20:tä sekä niistä johtuvia muutoksia viimeistään sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1)  EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1.

LIITE

KANSAINVÄLISET TILINPÄÄTÖSSTANDARDIT

IFRS 1

IFRS 1

Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto – Ankara hyperinflaatio ja ensilaatijoita koskevien kiinteiden päivämäärien poistaminen

IAS 12

IAS 12

Tuloverot – Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen

IFRS 13

IFRS 13

Käyvän arvon määrittäminen

IFRIC 20

Tulkinta IFRIC 20

Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa

”Jäljentäminen sallittu Euroopan talousalueella. Kaikki olemassa olevat oikeudet pidätetään Euroopan talousalueen ulkopuolella lukuun ottamatta oikeutta kopioida yksityiskäyttöön tai muuhun kohtuulliseen käyttöön. Lisätietoja on saatavissa IASB:ltä internetosoitteesta www.iasb.org.”

MUUTOKSET IFRS 1:EEN

Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

Lisätään kappaleen 31B jälkeen otsikko ja kappale 31C.

ESITTÄMISTAPA JA TILINPÄÄTÖKSESSÄ ESITETTÄVÄT TIEDOT

Selostus IFRS-standardeihin siirtymisestä

Oletushankintamenon käyttäminen ankaran hyperinflaation jälkeen

31C

Jos yhteisö päättää ankaran hyperinflaation vuoksi arvostaa varat ja velat käypään arvoon ja käyttää kyseistä käypää arvoa oletushankintamenona avaavassa IFRS-taseessaan (ks. kappaleet D26–D30), yhteisön ensimmäisessä IFRS-tilinpäätöksessä on esitettävä selostus siitä, kuinka ja miksi yhteisön toimintavaluutalla on ensin ollut molemmat seuraavat ominaispiirteet ja nyt niitä ei enää ole:

(a)

luotettavaa yleistä hintaindeksiä ei ole kaikkien sellaisten yhteisöjen saatavissa, joilla on kyseisen valuutan määräisiä liiketoimia ja saldoja.

(b)

kyseinen valuutta ei ole vaihdettavissa suhteellisen vakaaseen ulkomaan valuuttaan.

Liite B

Poikkeukset muiden IFRS-standardien takautuvasta soveltamisesta

Muutetaan kappaletta B2.

Rahoitusvarojen ja -velkojen kirjaaminen pois taseesta

B2

Ensilaatijan on kappaleessa B3 sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta sovellettava IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisia taseesta pois kirjaamista koskevia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin. Esimerkiksi jos ensilaatija on aiemman tilinpäätösnormistonsa mukaisesti kirjannut johdannaisvaroihin kuulumattomia rahoitusvaroja tai johdannaisvelkoihin kuulumattomia rahoitusvelkoja pois taseesta sellaisen liiketoimen seurauksena, joka on toteutunut ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää, se ei saa merkitä kyseisiä varoja ja velkoja taseeseen IFRS-standardien mukaan (paitsi jos ne täyttävät kirjaamisedellytykset myöhemmin toteutuneen liiketoimen tai tapahtuman seurauksena).

Liite D

Helpotukset muiden IFRS-standardien vaatimuksista

Muutetaan kappaleita D1 ja D20.

D1

Yhteisö saa käyttää yhtä tai useampaa seuraavista helpotuksista:

(a)

…

(o)

omaisuuserien siirrot asiakkailta (kappale D24);

(p)

rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (kappale D25); ja

(q)

ankara hyperinflaatio (kappaleet D26–D30).

Yhteisö ei saa soveltaa näitä helpotuksia analogisesti muihin eriin.

Rahoitusvarojen tai -velkojen arvostaminen käypään arvoon alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa

D20

Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IAS 39:n kappaleen AG76 viimeisen virkkeen ja kappaleen AG76A mukaisia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin.

Lisätään otsikko sekä kappaleet D26–D30.

Ankara hyperinflaatio

D26

Jos yhteisöllä on toimintavaluutta, joka on ollut tai on edelleen hyperinflaatiomaan valuutta, yhteisön on ratkaistava, onko se ollut ankaran hyperinflaation vaikutuksen alaisena ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää. Tämä koskee yhteisöjä, jotka ottavat IFRS-standardit käyttöön ensimmäistä kertaa, samoin kuin yhteisöjä, jotka ovat aiemmin soveltaneet IFRS-standardeja.

D27

Hyperinflaatiomaan valuutta on ankaran hyperinflaation vaikutuksen alainen, jos sillä on molemmat seuraavat ominaispiirteet:

(a)

luotettavaa hintaindeksiä ei ole kaikkien sellaisten yhteisöjen saatavissa, joilla on kyseisen valuutan määräisiä liiketoimia ja saldoja.

(b)

kyseinen valuutta ei ole vaihdettavissa suhteellisen vakaaseen ulkomaan valuuttaan.

D28

Yhteisön toimintavaluutta lakkaa olemasta ankaran hyperinflaation vaikutuksen alainen toimintavaluutan normalisoitumispäivänä. Se on päivä, jona toimintavaluutalla ei enää ole jompaakumpaa tai kumpaakaan kappaleessa D27 tarkoitetuista ominaispiirteistä tai jona yhteisön toimintavaluutaksi vaihtuu valuutta, joka ei ole ankaran hyperinflaation vaikutuksen alainen.

D29

Kun yhteisön IFRS-standardeihin siirtymispäivä on toimintavaluutan normalisoitumispäivänä tai sen jälkeen, yhteisö saa valintansa mukaan arvostaa kaikki sillä ennen toimintavaluutan normalisoitumispäivää olevat varat ja velat IFRS-standardeihin siirtymispäivänä käypään arvoon. Yhteisö saa käyttää tätä käypää arvoa kyseisten varojen ja velkojen oletushankintamenona avaavassa IFRS-taseessa.

D30

Kun toimintavaluutan normalisoitumispäivä on 12 kuukauden pituisella vertailukaudella, vertailukausi voi olla lyhyempi kuin 12 kuukautta edellyttäen, että tältä lyhyemmältä kaudelta toimitetaan (IAS 1:n kappaleen 10 mukaan vaadittava) tilinpäätöskokonaisuus.

VOIMAANTULO

Lisätään kappale 39H.

39H

Joulukuussa 2010 julkaistulla asiakirjalla Ankara hyperinflaatio ja ensilaatijoita koskevien kiinteiden päivämäärien poistaminen (muutokset IFRS 1:een) muutettiin kappaleita B2, D1 ja D20 sekä lisättiin kappaleet 31C ja D26–D30. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia 1.7.2011 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua.

MUUTOKSET IFRS 9:ÄÄN

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu marraskuussa 2009)

Muutetaan kappaletta C2 seuraavasti:

C2

Muutetaan liitteen B kappaleita B1, B2 ja B5, …

B2

Ensilaatijan on kappaleessa B3 sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta sovellettava IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisia taseesta pois kirjaamista koskevia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin. Esimerkiksi jos ensilaatija on aiemman tilinpäätösnormistonsa mukaisesti kirjannut johdannaisvaroihin kuulumattomia rahoitusvaroja tai johdannaisvelkoihin kuulumattomia rahoitusvelkoja pois taseesta sellaisen liiketoimen seurauksena, joka on toteutunut ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää, se ei saa merkitä kyseisiä varoja ja velkoja taseeseen IFRS-standardien mukaan (paitsi jos ne täyttävät kirjaamisedellytykset myöhemmin toteutuneen liiketoimen tai tapahtuman seurauksena).

Muutetaan kappaletta C3 lisäämällä kappale D20 seuraavasti.

C3

Muutetaan liitteen D (helpotukset muiden IFRS-standardien vaatimuksista) kappaleita D19 ja D20 …

D20

Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IAS 39:n kappaleen AG76 viimeisen virkkeen ja kappaleen AG76A mukaisia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu lokakuussa 2010)

Kappaleita C2 ja C3 muutetaan seuraavasti:

Muutetaan kappaleessa C2 esitettyä muutosta kappaleeseen B2 seuraavasti.

B2

Ensilaatijan on kappaleessa B3 sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta sovellettava IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisia taseesta pois kirjaamista koskevia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin. Esimerkiksi jos ensilaatija on aiemman tilinpäätösnormistonsa mukaisesti kirjannut johdannaisvaroihin kuulumattomia rahoitusvaroja tai johdannaisvelkoihin kuulumattomia rahoitusvelkoja pois taseesta sellaisen liiketoimen seurauksena, joka on toteutunut ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää, se ei saa merkitä kyseisiä varoja ja velkoja taseeseen IFRS-standardien mukaan (paitsi jos ne täyttävät kirjaamisedellytykset myöhemmin toteutuneen liiketoimen tai tapahtuman seurauksena).

Muutetaan kappaleessa C3 esitettyä muutosta kappaleeseen D20 seuraavasti.

D20

Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IFRS 9:n kappaleen B5.4.8 viimeisen virkkeen ja kappaleen B5.4.9 mukaisia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin.

Muutokset IAS 12:een

Tuloverot

Kappale 52 numeroidaan uudelleen kappaleeksi 51A. Kappale 10 ja kappaleen 51A jäljessä olevat esimerkit muutetaan. Kappaleet 51B ja 51C, niiden jälkeinen esimerkki sekä kappaleet 51D, 51E, 98 ja 99 lisätään.

MÄÄRITELMÄT

Verotuksellinen arvo

10

Silloin kun omaisuuserän tai velan verotuksellinen arvo ei ole heti ilmeinen, voi tämän standardin perustana olevan pääperiaatteen huomioon ottamisesta olla apua: yhteisön on tiettyjä rajoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta kirjattava laskennallinen verovelka (tai -saaminen) aina, kun omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen tai velan kirjanpitoarvoa vastaavan määrän suorittaminen johtaisi siihen, että tulevaisuudessa maksettavaksi tulevat verot ovat suuremmat (tai pienemmät) kuin tilanteessa, jossa edellä tarkoitetulla kertymisellä tai suorittamisella ei olisi verovaikutuksia. Kappaleen 51A jälkeen esitettävä esimerkki C kuvaa tilanteita, joissa tämä perusperiaate voi olla hyödyllistä ottaa huomioon, esimerkiksi tapaus, jossa omaisuuserän tai velan verotuksellinen arvo riippuu tavasta, jolla tämän kertymisen tai suorittamisen odotetaan tapahtuvan.

ARVOSTAMINEN

51A

Joissakin maissa se, millä tavalla yhteisö kerryttää omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän (tai suorittaa velan kirjanpitoarvoa vastaavan määrän), saattaa vaikuttaa toiseen tai molempiin seuraavista:

(a)

verokanta, jota sovelletaan yhteisön kerryttäessä omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän tai suorittaessa velan kirjanpitoarvoa vastaavan määrän; ja

(b)

omaisuuserän (tai velan) verotuksellinen arvo.

Tällöin yhteisö käyttää laskennallisten verovelkojen ja -saamisten määrittämiseen ennakoidun kerryttämis- tai suorittamistavan kanssa yhdenmukaista verokantaa ja verotuksellista arvoa.

Esimerkki A

Aineellisen käyttöomaisuushyödykkeen kirjanpitoarvo on 100 ja verotuksellinen arvo 60. Hyödykkeen myyntiin sovellettaisiin 20 prosentin verokantaa ja muuhun tuloon 30 prosentin verokantaa.

Jos yhteisö aikoo myydä kyseisen hyödykkeen ilman että se enää käyttää sitä, yhteisö kirjaa laskennallisen verovelan 8 (20 % 40:stä), ja jos se aikoo pitää hyödykkeen ja kerryttää sen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän hyödykettä käyttämällä, laskennallinen verovelka on 12 (30 % 40:stä).

Esimerkki B

Aineellinen käyttöomaisuushyödyke, jonka hankintameno on 100 ja kirjanpitoarvo 80, arvostetaan uudelleen määrään 150. Vastaavaa oikaisua ei tehdä verotuksessa. Hyödykkeen kertyneet poistot verotuksessa ovat 30, ja verokanta on 30 prosenttia. Mikäli hyödyke myydään hankintamenon ylittävään hintaan, verotuksessa tehdyt kertyneet poistot 30 sisällytetään verotettavaan tuloon mutta hankintamenon ylittävä myyntitulo ei ole veronalaista.

Hyödykkeen verotuksellinen arvo on 70, ja veronalainen väliaikainen ero on 80. Mikäli yhteisö ennakoi kerryttävänsä hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän hyödykettä käyttämällä, yhteisön on saatava veronalaista tuloa 150, mutta hyödykkeestä voidaan tehdä verotuksessa vähennyskelpoisia poistoja vain 70. Tällä perusteella syntyy laskennallinen verovelka 24 (30 % 80:stä). Mikäli hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaava määrä odotetaan saatavan myymällä hyödyke välittömästi hintaan 150, laskennallinen verovelka lasketaan seuraavasti:

 

Veronalainen väliaikainen ero

Verokanta

Laskennallinen vero- velka

Kertyneet poistot verotuksessa

30

30 %

9

Hankintamenon ylittävä myyntitulo

50

nolla

—

Yhteensä

80

 

9

(Huom! Kappaleen 61A mukaan uudelleenarvostuksesta johtuva laskennallisen veron lisäys kirjataan muihin laajan tuloksen eriin.)

Esimerkki C

Lähtötiedot ovat samat kuin esimerkissä B sillä erotuksella, että jos hyödyke myydään hankintamenon ylittävään hintaan, verotuksessa tehdyt kertyneet poistot luetaan verotettavaan tuloon (verokanta 30 %) ja myyntitulo inflaatiotarkistetulla hankintamenolla 110 vähennettynä verotetaan 40 prosentin verokannalla.

Mikäli yhteisö ennakoi kerryttävänsä hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän hyödykettä käyttämällä, yhteisön on saatava veronalaista tuloa 150 mutta hyödykkeestä voidaan tehdä verotuksessa vähennyskelpoisia poistoja vain 70. Tällä perusteella verotuksellinen arvo on 70, veronalainen väliaikainen ero on 80 ja syntyy laskennallinen verovelka 24 (30 % 80:stä) samoin kuin esimerkissä B.

Mikäli hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaava määrä odotetaan saatavan myymällä hyödyke välittömästi hintaan 150, yhteisö voi vähentää verotuksessa indeksikorjatun hankintamenon 110. Nettotulo 40 verotetaan 40 prosentin verokannalla. Lisäksi kertyneet verotuksessa tehdyt poistot 30 sisällytetään verotettavaan tuloon ja verotetaan verokannalla 30 prosenttia. Tällä perusteella verotuksellinen arvo on 80 (110–30), veronalainen väliaikainen ero on 70 ja syntyy laskennallinen verovelka 25 (40 % 40:stä ja 30 % 30:stä). Mikäli verotuksellinen arvo ei käy heti selville tästä esimerkistä, kappaleessa 10 esitetystä perusperiaatteesta saattaa olla apua.

(Huom! Kappaleen 61A mukaan uudelleenarvostuksesta johtuva laskennallisen veron lisäys kirjataan muihin laajan tuloksen eriin.)

51B

Mikäli laskennallinen verovelka tai -saaminen johtuu ei poistojen kohteena olevasta omaisuuserästä, joka on arvostettu IAS 16:n uudelleenarvostusmallin mukaisesti, laskennalliset verovelat tai -saamiset on määritettävä siten, että ne kuvastavat verovaikutuksia ei poistojen kohteena olevan omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertymisestä myymällä omaisuuserä, riippumatta siitä, millä perusteella kyseisen omaisuuserän kirjanpitoarvo on määritetty. Jos verolaissa määrätään omaisuuserän myynnistä kertyvään verotettavaan määrään sovellettava verokanta, joka poikkeaa omaisuuserän käytöstä kertyvään verotettavaan määrään sovellettavasta verokannasta, käytetään silloin ensiksi mainittua verokantaa, kun määritetään ei poistojen kohteena olevaan omaisuuserään liittyvää laskennallista verovelkaa tai -saamista.

51C

Mikäli laskennallinen verovelka tai -saaminen johtuu sijoituskiinteistöstä, joka on arvostettu IAS 40:n käyvän arvon mallin mukaisesti, on lähtökohtaisesti oletettava, että sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaava määrä tulee kertymään sijoituskiinteistön myynnistä, mutta tämä oletus on kumottavissa. Näin ollen, ellei oletusta kumota, laskennalliset verovelat tai -saamiset on määritettävä siten, että ne kuvastavat verovaikutuksia sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertymisestä kokonaan sijoituskiinteistön myynnistä. Tämä oletus kumotaan, jos sijoituskiinteistö on poistojen kohteena ja jos sen pitäminen perustuu liiketoimintamalliin, jonka tavoitteena on käyttää sijoituskiinteistön ilmentämä taloudellinen hyöty olennaisilta osin ajan kuluessa sijoituskiinteistön myynnistä saatavan taloudellisen hyödyn sijaan. Jos oletus kumotaan, on noudatettava kappaleiden 51 ja 51A vaatimuksia.

Kappaletta 51C havainnollistava esimerkki

Sijoituskiinteistön hankintameno on 100 ja käypä arvo 150. Se arvostetaan IAS 40:n käyvän arvon mallin mukaisesti. Sijoituskiinteistö koostuu maa-alueesta, jonka hankintameno on 40 ja käypä arvo 60, sekä rakennuksesta, jonka hankintameno on 60 ja käypä arvo 90. Maa-alueella on rajoittamaton taloudellinen vaikutusaika.

Rakennuksen kertyneet poistot verotuksessa ovat 30. Sijoituskiinteistön käyvän arvon realisoitumattomat muutokset eivät vaikuta verotettavaan tuloon. Mikäli sijoituskiinteistö myydään hankintamenon ylittävään hintaan, verotuksessa tehtyjen 30:n suuruisten kertyneiden poistojen peruutus luetaan verotettavaan tuloon ja verotetaan tavanomaisella 30 prosentin verokannalla. Hankintamenon ylittävästä myyntitulosta verolaissa määrätään 25 prosentin verokanta alle kaksi vuotta hallussa olleille omaisuuserille ja 20 prosentin verokanta vähintään kaksi vuotta hallussa olleille omaisuuserille.

Sijoituskiinteistö on arvostettu IAS 40:n käyvän arvon mallin mukaisesti, joten on lähtökohtaisesti oletettava, että yhteisö tulee kerryttämään sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kokonaisuudessaan myymällä kiinteistön, mutta tämä oletus on kumottavissa. Mikäli tätä oletusta ei kumota, laskennallinen vero kuvastaa verovaikutuksia kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertymisestä kokonaan sijoituskiinteistön myynnistä, vaikka yhteisö odottaa saavansa sijoituskiinteistöstä vuokratuottoja ennen sen myyntiä.

Mikäli maa-alue myydään, sen verotuksellinen arvo on 40 ja veronalainen väliaikainen ero on 20 (60–40). Mikäli rakennus myydään, sen verotuksellinen arvo on 30 (60–30) ja veronalainen väliaikainen ero on 60 (90–30). Tämän tuloksena sijoituskiinteistöön liittyvä veronalainen väliaikainen ero on kokonaisuudessaan 80 (20 + 60).

Kappaleen 47 mukaisesti verokantana käytetään sitä verokantaa, jonka odotetaan olevan voimassa sillä kaudella, jolla sijoituskiinteistö realisoidaan. Näin ollen tästä johtuva laskennallinen verovelka lasketaan seuraavasti, jos yhteisö odottaa myyvänsä sijoituskiinteistön pidettyään sitä hallussaan yli kaksi vuotta:

 

Veronalainen väliaikainen ero

Verokanta

Laskennallinen verovelka

Kertyneet poistot verotuksessa

30

30 %

9

Hankintamenon ylittävä myyntitulo

50

20 %

10

Yhteensä

80

 

19

Jos yhteisö odottaa myyvänsä sijoituskiinteistön pidettyään sitä hallussaan alle kaksi vuotta, edellä olevaa laskelmaa muutetaan siten, että siinä sovelletaan 20 prosentin verokannan sijasta 25 prosentin verokantaa hankintamenon ylittävään myyntituloon.

Jos yhteisö sen sijaan pitää rakennusta hallussaan sellaisen liiketoimintamallin mukaisesti, jonka tavoitteena on käyttää rakennuksen ilmentämä taloudellinen hyöty olennaisilta osin ajan kuluessa sen sijaan, että rakennus myytäisiin, tämä rakennusta koskeva oletus kumotaan. Maa-alue ei ole kuitenkaan poistojen kohteena. Siksi maa-aluetta koskevaa oletusta, joka koskee kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämistä myymällä sijoituskiinteistö, ei kumota. Siitä seuraa, että laskennallinen verovelka kuvastaa verovaikutuksia, jotka aiheutuvat rakennuksen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämisestä rakennusta käyttämällä ja maa-alueen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämisestä myymällä maa-alue.

Mikäli rakennusta käytetään, sen verotuksellinen arvo on 30 (60–30) ja veronalainen väliaikainen ero on 60 (90–30), ja tästä syntyy laskennallinen verovelka 18 (30 % 60:stä).

Mikäli maa-alue myydään, sen verotuksellinen arvo on 40 ja veronalainen väliaikainen ero on 20 (60–40), ja tästä syntyy laskennallinen verovelka 4 (20 % 20:stä).

Tästä seuraa, että mikäli rakennukseen liittyvä oletus, joka koskee kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämistä myymällä rakennus, kumotaan, sijoituskiinteistöön liittyvä laskennallinen verovelka on 22 (18 + 4).

51D

Kappaleen 51C kumottavissa olevaa oletusta sovelletaan myös, kun laskennallinen verovelka tai -saaminen aiheutuu sijoituskiinteistön arvostamisesta liiketoimintojen yhdistämisessä, mikäli yhteisö käyttää käyvän arvon mallia kyseistä sijoituskiinteistön arvostamisessa alkuperäisen kirjaamisen jälkeen.

51E

Kappaleet 51B–51D eivät aiheuta muutoksia vaatimuksiin, jotka koskevat tämän standardin kappaleisiin 24–33 (verotuksessa vähennyskelpoiset väliaikaiset erot) ja kappaleisiin 34–36 (käyttämättömät verotukselliset tappiot ja hyvitykset) sisältyvien periaatteiden soveltamista, kun on kyse laskennallisten verosaamisten kirjaamisesta ja arvostamisesta.

VOIMAANTULO

98

Kappale 52 numeroitiin uudelleen kappaleeksi 51A, kappale 10 ja kappaleen 51A jälkeiset esimerkit muutettiin. Lisäksi kappaleet 51B ja 51C sekä niiden jälkeinen esimerkki ja kappaleisiin 51D, 51E ja 99 lisättiin joulukuussa 2010 julkaistulla asiakirjalla Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia 1.1.2012 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa muutoksia aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto.

SIC-21:N POISTAMINEN

99

Tulkinta SIC-21: Tuloverot – uudelleen arvostettujen, ei poistojen kohteena olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen korvataan joulukuussa 2010 julkaistulla muutosasiakirjalla Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoa vastaavan määrän kertyminen.

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IFRS 13

Käyvän arvon määrittäminen

TAVOITE

1

Tässä IFRS-standardissa:

(a)

määritellään käypä arvo;

(b)

esitetään yhdessä IFRS-standardissa viitekehys käyvän arvon määrittämistä varten; ja

(c)

asetetaan vaatimukset käyvän arvon määrittämistä koskevien tietojen esittämisestä tilinpäätöksessä.

2

Käypä arvo on markkinaperusteinen arvo, ei yhteisökohtainen arvo. Joillekin varoille ja veloille voi olla käytettävissä havainnoitavissa olevia markkinatransaktioita tai markkinatietoa. Toisille varoille ja veloille ei mahdollisesti ole havainnoitavissa olevia markkinatransaktioita ja markkinatietoa. Käyvän arvon määrittämisellä on kuitenkin molemmissa tapauksissa sama tavoite – arvioida hinta, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa (ts. arvostuspäivän poistumishinta sellaisen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on kyseinen omaisuuserä tai velka).

3

Silloin kun ei ole havainnoitavissa olevaa hintaa täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle, yhteisö määrittää käyvän arvon jollakin muulla arvostusmenetelmällä, jossa käytetään mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja. Koska käypä arvo on markkinaperusteinen arvo, sitä määritettäessä käytetään oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa, riskiä koskevat oletukset mukaan lukien. Tästä seuraa, että yhteisön aikomuksella, joka koskee omaisuuserän pitämistä taikka velan maksamista tai muunlaista suorittamista, ei ole merkitystä käypää arvoa määritettäessä.

4

Käyvän arvon määritelmä keskittyy varoihin ja velkoihin, koska ne ovat kirjanpidossa tapahtuvan arvostamisen pääasiallisia kohteita. Lisäksi tätä IFRS-standardia on sovellettava yhteisön omiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, jotka arvostetaan käypään arvoon.

SOVELTAMISALA

5

Tätä IFRS-standardia sovelletaan, kun jossakin muussa IFRS-standardissa vaaditaan tai sallitaan käypään arvoon tapahtuva arvostaminen tai sitä koskevien tietojen esittäminen (sekä arvostaminen käypään arvoon perustuvaan arvoon, kuten käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla, tai tällaisia arvoja koskevien tietojen esittäminen), lukuun ottamatta kappaleissa 6 ja 7 tarkoitettuja tapauksia.

6

Tämän IFRS-standardin mukaisia arvostamista ja tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin eriin:

(a)

IFRS 2:n Osakeperusteiset maksut soveltamisalaan kuuluvat osakeperusteiset maksut;

(b)

IAS 17:n Vuokrasopimukset soveltamisalaan kuuluvat vuokrasopimukset; ja

(c)

arvot, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä käyvän arvon kanssa mutta jotka eivät ole käypiä arvoja, kuten IAS 2:n Vaihto-omaisuus mukainen nettorealisointiarvo tai IAS 36:n Omaisuuserien arvon alentuminen mukainen käyttöarvo.

7

Tässä IFRS-standardissa vaadittavia tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja ei vaadita seuraavista eristä:

(a)

järjestelyyn kuuluvat varat, jotka arvostetaan käypään arvoon IAS 19:n Työsuhde-etuudet mukaisesti;

(b)

eläke-etuusjärjestelyjen sijoitukset, jotka arvostetaan käypään arvoon IAS 26:n Eläke-etuusjärjestelyjen kirjanpito ja raportointi mukaisesti; ja

(c)

omaisuuserät, joiden kerrytettävissä oleva rahamäärä on käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla IAS 36:n mukaisesti.

8

Tässä IFRS-standardissa kuvattava käyvän arvon määrittämisen viitekehys koskee sekä alkuperäistä että myöhempää arvostamista, jos muissa IFRS-standardeissa vaaditaan käypää arvoa tai sallitaan se.

ARVOSTAMINEN

Käyvän arvon määritelmä

9

Käypä arvo määritellään tässä IFRS-standardissa hinnaksi, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa.

10

Käyvän arvon määrittämisessä sovellettavaa yleistä lähestymistapaa kuvataan kappaleessa B2.

Omaisuuserä tai velka

11

Käypä arvo määritetään tietylle omaisuuserälle tai velalle. Sen vuoksi yhteisön on otettava käypää arvoa määritettäessä huomioon omaisuuserän tai velan ominaispiirteet, jos markkinaosapuolet ottaisivat kyseiset ominaispiirteet huomioon hinnoitellessaan omaisuuserää tai velkaa arvostuspäivänä. Tällaisia ominaispiirteitä ovat esimerkiksi seuraavat:

(a)

omaisuuserän kunto ja sijaintipaikka; ja

(b)

omaisuuserän myyntiä tai käyttöä koskevat rajoitukset, jos niitä on.

12

Tietystä ominaispiirteestä aiheutuva vaikutus arvonmääritykseen vaihtelee sen mukaan, kuinka markkinaosapuolet ottaisivat kyseisen ominaispiirteen huomioon.

13

Käypään arvoon arvostettava omaisuuserä tai velka voisi olla kumpi tahansa seuraavista:

(a)

itsenäinen omaisuuserä tai velka (esim. rahoitusinstrumentti tai rahoitusvaroihin kuulumaton omaisuuserä); tai

(b)

omaisuuseräryhmä, velkaryhmä tai varojen ja velkojen ryhmä (esim. rahavirtaa tuottava yksikkö tai liiketoiminta).

14

Se, onko omaisuuserä tai velka kirjaamista tai tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja ajatellen itsenäinen omaisuuserä tai velka, omaisuuseräryhmä, velkaryhmä vai varojen ja velkojen ryhmä, riippuu sen laskentayksiköstä. Omaisuuserän tai velan laskentayksikkö on määritettävä sen IFRS-standardin mukaisesti, jossa käypään arvoon arvostamista vaaditaan tai se sallitaan, ellei tästä IFRS-standardista muuta johdu.

Liiketoimi

15

Käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserä tai velka vaihdetaan tavanmukaisessa liiketoimessa, joka toteutuu markkinaosapuolten välillä omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

16

Käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuva liiketoimi tapahtuu joko:

(a)

omaisuuserän tai velan pääasiallisilla markkinoilla; tai

(b)

jos pääasiallisia markkinoita ei ole, omaisuuserän tai velan suotuisimmilla markkinoilla.

17

Yhteisön ei tarvitse tehdä tyhjentävää selvitystä kaikista mahdollisista markkinoista tunnistaakseen pääasialliset markkinat tai, jos pääasiallisia markkinoita ei ole, suotuisimmat markkinat, mutta sen on otettava huomioon kaikki kohtuudella saatavilla oleva tieto. Ellei päinvastaisesta ole näyttöä, oletetaan, että ne markkinat, joilla yhteisö normaalisti toteuttaisi liiketoimen omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi, ovat pääasialliset markkinat tai, jos pääasiallisia markkinoita ei ole, suotuisimmat markkinat.

18

Jos omaisuuserälle tai velalle on olemassa pääasialliset markkinat, käyvän arvon on kuvastettava näillä markkinoilla toteutuvaa hintaa (riippumatta siitä, onko tämä hinta suoraan havainnoitavissa vai arvioidaanko se muulla arvostusmenetelmällä), vaikka joillakin toisilla markkinoilla toteutuva hinta olisi arvostuspäivänä mahdollisesti suotuisampi.

19

Yhteisöllä täytyy olla arvostuspäivänä pääsy pääasiallisille (tai suotuisimmille) markkinoille. Koska eri yhteisöillä (ja näihin yhteisöihin sisältyvillä liiketoiminnoilla) voi olla pääsy erilaisille markkinoille, saman omaisuuserän tai velan pääasialliset (tai edullisimmat) markkinat voivat olla erilaiset eri yhteisöillä (ja näihin yhteisöihin sisältyvillä liiketoiminnoilla). Sen vuoksi pääasiallisia (tai suotuisimpia) markkinoita (ja näin ollen markkinaosapuolia) on tarkasteltava yhteisön näkökulmasta, jolloin otetaan huomioon erot toiminnoiltaan erilaisten yhteisöjen välillä ja sisällä.

20

Vaikka yhteisön täytyy pystyä pääsemään markkinoille, sen ei tarvitse pystyä myymään tiettyä omaisuuserää tai siirtämään tiettyä velkaa arvostuspäivänä, jotta se pystyisi määrittämään käyvän arvon kyseisillä markkinoilla määräytyvän hinnan perusteella.

21

Silloinkin, kun ei ole olemassa havainnoitavissa olevia markkinoita, joilta saataisiin omaisuuserän myyntiä tai velan siirtämistä koskevaa hinnoittelutietoa arvostuspäivänä, käypää arvoa määritettäessä on oletettava, että liiketoimi tapahtuu kyseisenä päivänä tarkasteltuna sen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on kyseinen omaisuuserä tai velka. Tämä oletettu liiketoimi antaa perustan sen hinnan arvioimiselle, johon omaisuuserä myytäisiin tai velka siirrettäisiin.

Markkinaosapuolet

22

Yhteisön on määritettävä omaisuuserän tai velan käypä arvo käyttäen niitä oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa olettaen, että markkinaosapuolet toimivat parhaan taloudellisen etunsa mukaisesti.

23

Yhteisön ei tarvitse näitä oletuksia muodostaessaan yksilöidä tiettyjä markkinaosapuolia. Sen sijaan yhteisön on yksilöitävä ominaispiirteet, jotka erottavat markkinaosapuolet yleisesti, tarkastelemalla kaikille seuraaville seikoille ominaisia tekijöitä:

(a)

omaisuuserä tai velka;

(b)

omaisuuserän tai velan pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat; ja

(c)

markkinaosapuolet, joiden kanssa yhteisö toteuttaisi liiketoimen kyseisillä markkinoilla.

Hinta

24

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä pääasiallisilla (tai suotuisimmilla markkinoilla) toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa (ts. poistumishinta) riippumatta siitä, onko hinta suoraan havainnoitavissa vai arvioidaanko se muuta arvostusmenetelmää käyttäen.

25

Omaisuuserän tai velan käypää arvoa määritettäessä käytettävää pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla määräytyvää hintaa ei saa oikaista transaktiomenoilla. Transaktiomenot on käsiteltävä kirjanpidossa muiden IFRS-standardien mukaisesti. Transaktiomenot eivät ole omaisuuserän tai velan ominaispiirre; sen sijaan ne ovat liiketoimikohtaisia ja ovat erilaiset riippuen siitä, kuinka yhteisö toteuttaa omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen.

26

Kuljetusmenot eivät kuulu transaktiomenoihin. Jos sijaintipaikka on omaisuuserän ominaispiirre (kuten voi olla esimerkiksi hyödykkeellä), pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla määräytyvää hintaa on oikaistava menoilla, jotka aiheutuisivat omaisuuserän kuljettamisesta senhetkisestä sijaintipaikastaan kyseisille markkinoille, jos tällaisia menoja on.

Soveltaminen rahoitusvaroihin kuulumattomiin omaisuuseriin

Rahoitusvaroihin kuulumattomien omaisuuserien parhaiten tuottava käyttö

27

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon markkinaosapuolen kyky kerryttää taloudellista hyötyä käyttämällä omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä tai myymällä se toiselle markkinaosapuolelle, joka käyttäisi omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä.

28

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottavassa käytössä otetaan huomioon omaisuuserän käyttö, joka on fyysisesti mahdollista, lain mukaan sallittua ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista, seuraavasti:

(a)

Fyysisesti mahdollisessa käytössä otetaan huomioon omaisuuserän fyysiset ominaisuudet, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän hinnoittelussa (esim. kiinteistön sijaintipaikka tai koko).

(b)

Lain mukaan sallitussa käytössä otetaan huomioon omaisuuserän käyttöä koskevat lakisääteiset rajoitteet, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän hinnoittelussa (esim. kiinteistöä koskevat kaavoitusmääräykset).

(c)

Taloudellisesti toteuttamiskelpoisessa käytössä otetaan huomioon, kerryttääkö omaisuuserän fyysisesti mahdollinen ja lain mukaan sallittu käyttö riittävästi tuloa tai rahavirtoja (ottaen huomioon menot, jotka aiheutuvat omaisuuserän muuttamisesta kyseistä käyttöä varten) antaakseen sijoitukselle tuoton, jota markkinaosapuolet edellyttäisivät sijoitukselta kyseiseen omaisuuserään, joka asetetaan kyseiseen käyttöön.

29

Parhaiten tuottava käyttö ratkaistaan markkinaosapuolten näkökulmasta, vaikka yhteisön aikomuksena olisi erilainen käyttö. Kuitenkin oletetaan, että käyttö, jossa rahoitusvaroihin kuulumaton omaisuuserä on yhteisöllä tarkasteluhetkellä, on sen parhaiten tuottava käyttö, paitsi jos markkinatekijät tai muut tekijät viittaavat siihen, että omaisuuserän arvo maksimoituisi, jos se olisi markkinaosapuolilla muussa käytössä.

30

Yhteisön aikomuksena voi olla, ettei se kilpailuasemansa suojelemiseksi tai muista syistä käytä hankkimaansa rahoitusvaroihin kuulumatonta omaisuuserää aktiivisesti tai ettei se käytä omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä. Tämä voi päteä esimerkiksi hankittuun aineettomaan hyödykkeeseen, jota yhteisö suunnittelee käyttävänsä defensiivisesti estämällä toisia käyttämästä sitä. Yhteisön on tästä huolimatta määritettävä rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypä arvo olettaen sen olevan markkinaosapuolten parhaiten tuottavassa käytössä.

Rahoitusvaroihin kuulumattomien omaisuuserien arvonmäärityksen lähtökohta

31

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö toimii arvonmäärityksen lähtökohtana, jota käytetään omaisuuserän käypää arvoa määritettäessä seuraavasti:

(a)

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö saattaa tuottaa markkinaosapuolille eniten arvoa, kun sitä käytetään yhdessä muiden varojen kanssa ryhmänä (käyttöä varten asennettuna tai muutoin konfiguroituna) taikka yhdessä muiden varojen ja velkojen kanssa (esimerkiksi liiketoiminnassa).

(i)

Jos omaisuuserä on parhaiten tuottavassa käytössä, kun sitä käytetään yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa, omaisuuserän käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tarkasteluhetkellä toteutuvassa liiketoimessa olettaen, että omaisuuserää käytettäisiin muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa ja että nämä varat ja velat (ts. sitä täydentävät varat ja niihin liittyvät velat) olisivat markkinaosapuolten saatavilla.

(ii)

Omaisuuserään ja sitä täydentäviin varoihin liittyviin velkoihin luetaan velat, joilla rahoitetaan käyttöpääomaa, mutta niihin ei lueta velkoja, joita käytetään muiden kuin omaisuuseräryhmään kuuluvien varojen rahoittamiseen.

(iii)

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottavaa käyttöä koskevien oletusten on oltava yhdenmukaisia kaikille varoille (joille parhaiten tuottavalla käytöllä on merkitystä) siinä omaisuuseräryhmässä tai varojen ja velkojen ryhmässä, jossa omaisuuserää käytettäisiin.

(b)

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö saattaa tuottaa markkinaosapuolille eniten arvoa, kun omaisuuserää käytetään itsenäisenä. Jos omaisuuserä on parhaiten tuottavassa käytössä, kun sitä käytetään itsenäisenä, omaisuuserän käypä arvo on hinta, joka saataisiin tarkasteluhetkellä toteutuvassa liiketoimessa myymällä omaisuuserä markkinaosapuolille, jotka käyttäisivät omaisuuserää itsenäisenä.

32

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserä myydään muissa IFRS-standardeissa määritetyn laskentayksikön mukaisesti (joka voi olla yksittäinen omaisuuserä). Näin on silloinkin, kun tätä käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserä on parhaiten tuottavassa käytössä, kun sitä käytetään yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa, koska käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että markkinaosapuolella jo on täydentävät varat ja niihin liittyvät velat.

33

Arvonmäärityksen lähtökohdan käsitteen soveltamista rahoitusvaroihin kuulumattomiin omaisuuseriin kuvataan kappaleessa B3.

Soveltaminen velkoihin ja yhteisön omiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin

Yleiset periaatteet

34

Käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että rahoitusvelka, rahoitusvelkoihin kuulumaton velka tai yhteisön oma oman pääoman ehtoinen instrumentti (esim. liiketoimintojen yhdistämisessä vastikkeeksi liikkeeseen lasketut oman pääoman ehtoiset osuudet) siirretään markkinaosapuolelle arvostuspäivänä. Velan tai yhteisön oman pääoman ehtoisen instrumentin siirrossa oletetaan seuraavaa:

(a)

Velka pysyisi voimassa, eikä siirron vastaanottavalta markkinaosapuolelta vaadittaisi velvoitteen täyttämistä. Velkaa ei suoritettaisi vastapuolelle eikä sitä muulla tavoin kuoletettaisi arvostuspäivänä.

(b)

Yhteisön oma oman pääoman ehtoinen instrumentti pysyisi voimassa, ja siirron vastaanottava markkinaosapuoli ottaisi instrumenttiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Instrumenttia ei peruutettaisi eikä muulla tavoin kuoletettaisi arvostuspäivänä.

35

Silloinkin, kun ei ole olemassa havainnoitavissa olevia markkinoita, joilta saataisiin velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtoa koskevaa hinnoittelutietoa (esim. koska sopimukseen perustuvat tai muut oikeudelliset rajoitukset estävät tällaisen erien siirtämisen), tällaisille erille saattaa olla olemassa havainnoitavissa olevat markkinat, jos erät ovat toisilla osapuolilla varoina (esimerkiksi yrityksen liikkeeseen laskema joukkovelkakirja tai yhteisön osakkeita koskeva osto-optio).

36

Yhteisön on kaikissa tapauksissa käytettävä mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja saavuttaakseen käyvän arvon määrittämisen tavoitteen, joka on sen hinnan arvioiminen, johon tavanmukainen liiketoimi velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

Velat ja oman pääoman ehtoiset instrumentit, jotka ovat toisilla osapuolilla varoina

37

Silloin kun ei ole saatavissa noteerattua hintaa, joka koskee täysin samanlaisen tai vastaavanlaisen velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtoa, ja jollakin toisella osapuolella on täysin samanlainen erä omaisuuseränä, yhteisön on määritettävä velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo sellaisen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on arvostuspäivänä täysin samanlainen erä omaisuuseränä.

38

Tällaisissa tapauksissa yhteisön on määritettävä velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo seuraavasti:

(a)

käyttäen hintaa, joka on noteerattu toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle erälle, joka on jollakin toisella osapuolella omaisuuseränä, jos tämä hinta on saatavilla.

(b)

jos tätä hintaa ei ole saatavilla, käyttäen muita havainnoitavissa olevia syöttötietoja, kuten noteerattua hintaa markkinoilla, jotka eivät ole toimivat markkinat toisella osapuolella omaisuuseränä olevalle täysin samanlaiselle omaisuuserälle.

(c)

jos kohdissa (a) ja (b) tarkoitettuja havainnoitavissa olevia hintoja ei ole saatavilla, käyttäen jotakin muuta arvostusmenetelmää, kuten:

(i)

tuottoihin perustuvaa lähestymistapaa (esim. nykyarvomenetelmää, jossa otetaan huomioon vastaiset rahavirrat, joita markkinaosapuoli odottaisi saavansa pitämällä kyseistä velkaa tai oman pääoman ehtoista instrumenttia omaisuuseränä; ks. kappaleet B10 ja B11).

(ii)

markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa (esim. käyttämällä toisilla osapuolilla varoina olevien vastaavanlaisten velkojen tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien noteerattuja hintoja; ks. kappaleet B5–B7).

39

Yhteisön on oikaistava toisella osapuolella omaisuuseränä olevan velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin noteerattua hintaa vain, jos on olemassa kyseiselle omaisuuserälle ominaisia tekijöitä, jotka eivät ole sovellettavissa velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käyvän arvon määrittämiseen. Yhteisön on varmistettava, ettei omaisuuserän hinta kuvasta kyseisen omaisuuserän myyntiä estävän rajoituksen vaikutusta. Seuraavassa esitetään joitakin tekijöitä, jotka voivat viitata siihen, että omaisuuserän noteerattua hintaa tulee oikaista:

(a)

Omaisuuserän noteerattu hinta liittyy vastaavanlaiseen (mutta ei täysin samanlaiseen) velkaan tai oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin, joka on jollakin toisella osapuolella omaisuuseränä. Velalla tai oman pääoman ehtoisella instrumentilla voi esimerkiksi olla tietty ominaispiirre (esim. liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus), joka on erilainen kuin omaisuuseränä olevan vastaavanlaisen velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käyvässä arvossa kuvastuva ominaispiirre.

(b)

Omaisuuserän laskentayksikkö ei ole sama kuin velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin laskentayksikkö. Esimerkiksi kun on kyse veloista, omaisuuserän hinta kuvastaa joissakin tapauksissa kokonaishintaa paketille, joka sisältää sekä liikkeeseenlaskijalta saatavana olevan rahamäärän että kolmannen osapuolen tekemän luoton laatua parantavan järjestelyn. Jos velan laskentayksikkönä ei ole kyseinen yhdistetty paketti, tavoitteena on määrittää liikkeeseenlaskijan velan käypä arvo, ei yhdistetyn paketin käypää arvoa. Näin ollen yhteisö oikaisisi tällaisissa tapauksissa omaisuuserälle havainnoitua hintaa, jotta kolmannen osapuolen tekemän luoton laatua parantavan järjestelyn vaikutus ei tulisi mukaan.

Velat ja oman pääoman ehtoiset instrumentit, jotka eivät ole toisilla osapuolilla varoina

40

Silloin kun ei ole saatavilla noteerattua hintaa, joka koskee täysin samanlaisen tai vastaavanlaisen velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtoa, eikä täysin samanlaista erää ole toisella osapuolella omaisuuseränä, yhteisön on määritettävä velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo käyttämällä arvostusmenetelmää sellaisen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on kyseinen velka tai joka on laskenut liikkeeseen kyseisen omaan pääomaan oikeuttavan instrumentin.

41

Esimerkiksi nykyarvomenetelmää sovellettaessa yhteisö saattaa ottaa huomioon jommankumman seuraavista:

(a)

vastaiset lähtevät rahavirrat, joiden markkinaosapuoli odottaisi aiheutuvan velvoitteen täyttämisestä, mukaan lukien korvaus, jonka markkinaosapuoli vaatisi velvoitteen vastaanottamisesta (ks. kappaleet B31–B33).

(b)

rahamäärä, jonka markkinaosapuoli saisi ottaessaan täysin samanlaisen velan tai laskiessaan liikkeeseen täysin samanlaisen oman pääoman ehtoisen instrumentin, käyttäen oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät hinnoitellessaan täysin samanlaista (esim. luotto-ominaisuuksiltaan samanlaista) erää pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla sopimusehdoiltaan samanlaisen vieraan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin liikkeeseenlaskussa.

Laiminlyöntiriski

42

Velan käypä arvo kuvastaa laiminlyöntiriskin vaikutusta. Laiminlyöntiriski sisältää yhteisön oman luottoriskin (määritelty IFRS 7:ssä Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot) siihen mahdollisesti kuitenkaan rajoittumatta. Laiminlyöntiriskin oletetaan olevan sama ennen velan siirtämistä ja sen jälkeen.

43

Velan käypää arvoa määritettäessä yhteisön on otettava huomioon oman luottoriskinsä (luottokelpoisuuden) vaikutus sekä kaikkien muiden sellaisten tekijöiden vaikutus, jotka saattaisivat vaikuttaa velvoitteen täyttämisen tai sen täyttämättä jättämisen todennäköisyyteen. Tämä vaikutus voi olla erilainen velasta riippuen, esimerkiksi:

(a)

onko kyseinen velka käteisvarojen luovuttamista koskeva velvoite (rahoitusvelka) vai tavaroiden toimittamista tai palvelujen tuottamista koskeva velvoite (rahoitusvelkoihin kuulumaton velka).

(b)

velkaan liittyvien luoton laatua parantavien järjestelyjen ehdot, jos sellaisia on.

44

Velan käypä arvo kuvastaa laiminlyöntiriskin vaikutusta velan laskentayksikön perusteella. Jos velkaan sisältyy erottamattomana osana kolmannen osapuolen tekemä luoton laatua parantava järjestely, joka käsitellään kirjanpidossa erillään velasta, velan liikkeeseenlaskija ei saa ottaa luoton laatua parantavan järjestelyn (esim. kolmannen osapuolen antaman takauksen) vaikutusta huomioon velan käypää arvoa määritettäessä. Jos luoton laatua parantava järjestely käsitellään kirjanpidossa erillään velasta, liikkeeseenlaskija ottaisi velan käypää arvoa määritettäessä huomioon oman luottokelpoisuutensa, ei takauksen antaneen kolmannen osapuolen luottokelpoisuutta.

Velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtämisen estävä rajoitus

45

Velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin käypää arvoa määritettäessä yhteisö ei saa ottaa huomioon erillistä syöttötietoa tai muihin syöttötietoihin tehtävää oikaisua, joka liittyy erän siirtämistä koskevan rajoituksen olemassaoloon. Velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtämisen estävän rajoituksen vaikutus sisältyy joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti muihin käypää arvoa määritettäessä käytettäviin syöttötietoihin.

46

Esimerkiksi sekä luoton antaja että luoton saaja ovat transaktiopäivänä hyväksyneet velalle transaktiohinnan täysin tietoisina siitä, että velvoitteeseen sisältyy sen siirtämisen estävä rajoitus. Koska rajoitus sisältyy transaktiohintaan, ei transaktiopäivänä tarvita erillistä syöttötietoa tai oikaisua olemassa olevaan syöttötietoon siirtorajoituksen vaikutuksen huomioon ottamiseksi. Myöskään myöhempinä arvostusajankohtina ei tarvita erillistä syöttötietoa tai oikaisua olemassa olevaan syöttötietoon siirtorajoituksen huomioon ottamiseksi.

Vaadittaessa maksettava rahoitusvelka

47

Vaadittaessa maksettavan rahoitusvelan (esimerkiksi vaadittaessa maksettavan talletuksen) käypä arvo on vähintään se rahamäärä, joka voitaisiin vaatia maksettavaksi, diskontattuna ensimmäisestä päivästä, jona sen maksamista voitaisiin vaatia.

Soveltaminen rahoitusvaroihin ja -velkoihin, joilla on toisensa kumoavat markkinariskipositiot tai vastapuolen luottoriskipositiot

48

Yhteisö, jolla on hallussaan rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmä, altistuu markkinariskeille (määritelty IFRS 7:ssä) sekä luottoriskille (määritelty IFRS 7:ssä) jokaisen vastapuolen osalta. Jos yhteisö hallinnoi kyseistä rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmää joko markkina- tai luottoriskille alttiina olevan nettomäärän perusteella, yhteisö saa soveltaa käypää arvoa määritettäessä tätä IFRS-standardia koskevaa poikkeusta. Tämän poikkeuksen mukaan yhteisö saa määrittää rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmän käyvän arvon perustuen siihen hintaan, joka saataisiin myymällä tietyille riskeille alttiina oleva pitkä nettopositio (ts. omaisuuserä) tai siirtämällä tietyille riskeille alttiina oleva lyhyt nettopositio (ts. velka) markkinaosapuolten välillä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Näin ollen yhteisön on määritettävä rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmän käypä arvo yhdenmukaisesti sen kanssa, kuinka markkinaosapuolet hinnoittelisivat riskille alttiina olevan nettomäärän arvostuspäivänä.

49

Yhteisö saa käyttää kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta vain, jos se toteuttaa kaikki seuraavat toimenpiteet:

(a)

se hallinnoi rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmää perustuen tietylle markkinariskille (tai tietyille markkinariskeille) tai tietyn vastapuolen luottoriskille alttiina olevaan nettomäärään yhteisön dokumentoidun riskienhallinta- tai sijoitusstrategian mukaisesti;

(b)

se toimittaa rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmästä tällä perusteella tuotettua informaatiota yhteisön johtoon kuuluville avainhenkilöille, jotka on määritelty IAS 24:ssä Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä; ja

(c)

sen täytyy arvostaa kyseiset rahoitusvarat ja -velat käypään arvoon kunkin raportointikauden lopun taseessa tai se on valinnut tämän vaihtoehdon.

50

Kappaleeseen 48 sisältyvä poikkeus ei koske tilinpäätöksessä esittämistä. Joissakin tapauksissa rahoitusinstrumentit esitetään taseessa erilaisella perusteella kuin ne arvostetaan, esimerkiksi jos jokin IFRS-standardi ei vaadi tai salli rahoitusinstrumenttien nettomääräistä esittämistä. Tällaisissa tapauksissa yhteisön pitää mahdollisesti kohdistaa salkun tasolla tehtävät oikaisut (ks. kappaleet 53–56) niille yksittäisille omaisuuserille tai veloille, joista riskille alttiina olevan nettomäärän perusteella hallinnoitava rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmä koostuu. Yhteisön on tehtävä tällaiset kohdistukset järkevällä ja johdonmukaisella perusteella ja käyttäen kyseisissä olosuhteissa asianmukaista metodologiaa.

51

Jotta yhteisö voisi käyttää kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta, sen on tehtävä tilinpäätöksen laatimisperiaatetta koskeva päätös IAS 8:n Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet mukaisesti. Yhteisön, joka käyttää poikkeusta, on sovellettava tätä tilinpäätöksen laatimisperiaatetta, mukaan lukien periaate, jonka mukaan se kohdistaa osto- ja myyntikurssia koskevat oikaisut (ks. kappaleet 53–55) ja luottoriskiä koskevat oikaisut (ks. kappale 56), jos nämä ovat sovellettavissa, tiettyyn salkkuun johdonmukaisesti kaudesta toiseen.

52

Kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta sovelletaan vain rahoitusvaroihin ja -velkoihin, jotka kuuluvat IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen tai IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit soveltamisalaan.

Altistuminen markkinariskeille

53

Käyttäessään kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta käyvän arvon määrittämiseksi sellaiselle rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmälle, jota hallinnoidaan tietylle markkinariskille (tai -riskeille) alttiina olevan nettomäärän perusteella, yhteisön on sovellettava kyseisille markkinariskeille alttiina olevaan nettomäärään sellaista osto- ja myyntikurssin välille sijoittuvaa hintaa, joka kyseisissä olosuhteissa parhaiten edustaa käypää arvoa (ks. kappaleet 70 ja 71).

54

Käyttäessään kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta yhteisön on varmistuttava siitä, että markkinariski (tai -riskit), jo(i)lle yhteisö on alttiina kyseisessä rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmässä, on (tai ovat) olennaisilta osin sama(t). Yhteisö ei esimerkiksi yhdistäisi rahoitusvaroihin kuuluvan erään liittyvää korkoriskiä rahoitusvelkaan liittyvään hyödykkeen hintariskiin, koska tämä ei pienentäisi korkoriskille tai hyödykkeen hintariskille alttiina olevaa määrä. Kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta käytettäessä mahdollinen perusriski, joka johtuu sellaisista markkinariskiparametreista, jotka eivät ole täysin samanlaisia, on otettava huomioon ryhmään kuuluvien rahoitusvarojen ja -velkojen käypää arvoa määritettäessä.

55

Vastaavasti ajanjakson, jonka yhteisö on alttiina tietylle rahoitusvaroista ja -veloista aiheutuvalle markkinariskille (tai -riskeille), on oltava olennaisilta osin sama. Esimerkiksi yhteisö, joka käyttää 12 kuukauden futuurisopimusta 12 kuukautta kattavaan määrään rahavirtoja, jotka ovat on alttiina sellaisen viisivuotisen rahoitusinstrumentin korkoriskille, joka kuuluu yksinomaan kyseisistä rahoitusvaroista ja -veloista koostuvaan ryhmään, määrittää 12 kuukauden korkoriskille alttiina olevan määrän käyvän arvon nettoperusteisesti ja jäljellä olevan korkoriskille alttiina olevan nettomäärän (ts. vuodet 2–5) bruttoperusteisesti.

Altistuminen tietyn vastapuolen luottoriskille

56

Käyttäessään kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta käyvän arvon määrittämiseksi rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmälle, jolla on tietty vastapuoli, yhteisön on otettava käypää arvoa määritettäessä huomioon vaikutus, joka johtuu yhteisöllä kyseisen vastapuolen luottoriskille alttiina olevasta nettomäärästä tai vastapuolella yhteisön luottoriskille alttiina olevasta nettomäärästä, silloin kun markkinaosapuolet ottaisivat huomioon olemassa olevat järjestelyt, jotka pienentävät luottoriskille alttiina olevaa määrää laiminlyönnin tapahtuessa (esim. vastapuolen kanssa tehty yleinen nettoutussopimus tai sopimus, joka edellyttää vakuuksien vaihtamista perustuen kullakin osapuolella toisen osapuolen luottoriskille alttiina olevaan nettomäärään). Käyvän arvon määrittämisen on kuvastettava markkinaosapuolten odotuksia siitä, kuinka todennäköisesti tällainen järjestely olisi oikeudellisesti täytäntöön pantavissa laiminlyönnin tapahtuessa.

Käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa

57

Kun omaisuuserä hankitaan tai velka otetaan vastattavaksi kyseistä omaisuuserää tai velkaa koskevassa vaihtotransaktiossa, transaktiohinta on omaisuuserän hankkimisesta maksettava tai velan vastattavaksi ottamisesta saatava hinta (sisääntulohinta). Sen sijaan omaisuuserän käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä (poistumishinta). Yhteisöt eivät välttämättä myy varoja hintoihin, jotka on maksettu niiden hankkimisesta. Yhteisöt eivät myöskään välttämättä siirrä velkoja hintoihin, jotka on saatu otettaessa ne vastattaviksi.

58

Useissa tapauksissa transaktiohinta on yhtä suuri kuin käypä arvo (näin voisi olla esimerkiksi, kun transaktiopäivänä tapahtuva liiketoimi, jossa omaisuuserä ostetaan, toteutuu markkinoilla, joilla omaisuuserä myytäisiin).

59

Ratkaistaessa, onko käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa yhtä suuri kuin transaktiohinta, yhteisön on otettava huomioon kyseiselle liiketoimelle sekä omaisuuserälle tai velalle ominaiset tekijät. Kappaleessa B4 kuvataan tilanteita, joissa transaktiohinta ei mahdollisesti kuvasta omaisuuserän tai velan käypää arvoa alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa.

60

Jos jossakin muussa IFRS-standardissa vaaditaan tai sallitaan, että yhteisö arvostaa omaisuuserän tai velan alun perin käypään arvoon, ja transaktiohinta poikkeaa käyvästä arvosta, yhteisön on kirjattava tästä syntyvä voitto tai tappio tulosvaikutteisesti, paitsi jos kyseisessä IFRS-standardissa määrätään toisin.

Arvostusmenetelmät

61

Yhteisön on käytettävä arvostusmenetelmiä, jotka ovat kyseisissä olosuhteissa asianmukaisia ja joita varten on saatavilla riittävästi tietoa käyvän arvon määrittämiseksi, siten että käytetään mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

62

Arvostusmenetelmää käytettäessä on tavoitteena arvioida hinta, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Kolme yleisesti käytettyä arvostusmenetelmää ovat markkinoihin perustuva lähestymistapa, hankintamenoon perustuva lähestymistapa ja tuottoihin perustuva lähestymistapa. Näihin lähestymistapoihin liittyvistä keskeisistä näkökohdista esitetään yhteenveto kappaleissa B5–B11. Yhteisön on käytettävä käyvän arvon määrittämiseen arvostusmenetelmiä, jotka ovat yhdenmukaisia yhden tai useamman edellä esitetyn lähestymistavan kanssa.

63

Joissakin tapauksissa vain yksi arvostusmenetelmä on asianmukainen (esim. määritettäessä omaisuuserän tai velan arvoa käyttäen toimivilla markkinoilla täysin samanlaisille varoille tai veloille noteerattuja hintoja). Toisissa tapauksissa useat arvostusmenetelmät ovat asianmukaisia (näin voisi olla esim. määritettäessä rahavirtaa tuottavan yksikön arvoa). Jos käyvän arvon määrittämiseen käytetään useita menetelmiä, on tuloksia (ts. kunkin menetelmän osoittamia käypiä arvoja) arvioitava tarkastelemalla kyseisten tulosten osoittamien arvojen vaihtelualueen kohtuullisuutta. Käypä arvo on se tälle vaihtelualueelle sijoittuva piste, joka kyseisissä olosuhteissa parhaiten edustaa käypää arvoa.

64

Jos transaktiohinta on alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa käypä arvo ja käyvän arvon määrittämiseen käytetään myöhemmillä kausilla arvostusmenetelmää, jossa käytetään muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja, arvostusmenetelmä on kalibroitava siten, että sen tuottama tulos on alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa yhtä suuri kuin transaktiohinta. Kalibrointi varmistaa sen, että arvostusmenetelmä kuvastaa tarkasteluhetken markkinaolosuhteita, ja se auttaa yhteisöä ratkaisemaan, onko arvostusmenetelmää tarpeellista muuttaa (voisi esimerkiksi olla, että omaisuuserällä tai velalla on jokin ominaispiirre, jota arvostusmenetelmä ei ota huomioon). Määritettäessä alkuperäisen kirjaamisen jälkeen käypää arvoa arvostusmenetelmällä tai -menetelmillä, jo(i)ssa käytetään muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja, yhteisön on varmistettava, että kyseiset arvostusmenetelmät kuvastavat havainnoitavissa olevaa markkinatietoa (esim. samankaltaisen omaisuuserän tai velan hintaa) arvostuspäivänä.

65

Käyvän arvon määrittämisessä käytettäviä arvostusmenetelmiä on sovellettava johdonmukaisesti. Arvostusmenetelmään tai sen soveltamiseen tehtävä muutos (esim. muutos painotuksessa useita arvostusmenetelmiä käytettäessä tai muutos arvostusmenetelmässä käytettävässä oikaisussa) on kuitenkin asianmukainen, jos muutos johtaa arvoon, joka edustaa käypää arvoa kyseisissä olosuhteissa vähintään yhtä hyvin. Näin voisi olla, jos esimerkiksi jokin seuraavista tapahtumista toteutuu:

(a)

syntyy uusia markkinoita;

(b)

saadaan uutta informaatiota;

(c)

aiemmin käytetty informaatio ei ole enää saatavilla;

(d)

arvostusmenetelmät parantuvat; tai

(e)

markkinaolosuhteet muuttuvat.

66

Arvostusmenetelmään tai sen soveltamiseen tehtävästä muutoksesta johtuvat tarkistukset on käsiteltävä kirjanpidossa kirjanpidollisen arvion muutoksena IAS 8:n mukaisesti. Tilinpäätöksessä ei kuitenkaan vaadita esitettäväksi IAS 8:n mukaisia kirjanpidollisen arvion muutoksia koskevia tietoja tarkistuksista, jotka johtuvat arvostusmenetelmään tai sen soveltamiseen tehtävästä muutoksesta.

Arvostusmenetelmien syöttötiedot

Yleiset periaatteet

67

Käyvän arvon määrittämiseen käytettävissä arvostusmenetelmissä on käytettävä mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

68

Esimerkkejä markkinoista, joilla joillekin varoille tai veloille (esim. rahoitusinstrumenteille) voidaan pystyä havainnoimaan syöttötietoja, ovat pörssimarkkinat, diilerimarkkinat, välittäjämarkkinat ja päämiesten väliset markkinat (ks. kappale B34).

69

Yhteisön on valittava syöttötiedot, jotka ovat yhdenmukaisia omaisuuserän tai velan niiden ominaispiirteiden kanssa, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserää tai velkaa koskevassa liiketoimessa (ks. kappaleet 11 ja 12). Joissakin tapauksissa nämä ominaispiirteet johtavat oikaisuun, kuten lisään tai alennukseen (esim. määräysvaltalisään tai vähemmistöalennukseen). Käyvän arvon määrittämiseen ei kuitenkaan saa sisällyttää sellaista lisää tai alennusta, joka ei ole yhdenmukainen sen IFRS-standardin laskentayksikön kanssa, jossa käypään arvoon arvostamista vaaditaan tai se sallitaan (ks. kappaleet 13 ja 14). Lisät tai alennukset jotka kuvastavat suuruutta ennemminkin yhteisön omistuksen ominaispiirteenä (erityisesti blokkitekijä, jolla oikaistaan omaisuuserän tai velan noteerattua hintaa, koska markkinoiden tavanomainen päivittäinen kaupantekovolyymi ei riitä kattamaan yhteisön omistamaa määrää, kuten kappaleessa 80 kuvataan) kuin omaisuuserän tai velan ominaispiirteenä (esim. määräysvaltalisä määräysvaltaisten omistajien osuuden käypää arvoa määritettäessä), eivät ole sallittuja käypää arvoa määritettäessä. Kaikissa tapauksissa on niin, että jos omaisuuserälle tai velalle on olemassa toimivilla markkinoilla noteerattu hinta (ts. tason 1 syöttötieto), yhteisön on käytettävä käyvän arvon määrittämiseen tätä hintaa oikaisemattomana, ellei kappaleesta 79 muuta johdu.

Osto- ja myyntikursseihin perustuvat syöttötiedot

70

Jos käypään arvoon arvostettavalle omaisuuserälle tai velalle on olemassa ostokurssi ja myyntikurssi (esim. diilerimarkkinoilta saatava syöttötieto), käyvän arvon määrittämiseen on käytettävä sitä osto- ja myyntikurssin välillä olevaa hintaa, joka parhaiten edustaa käypää arvoa kyseisissä olosuhteissa, riippumatta siitä, mihin ryhmään syöttötieto kuuluu käypien arvojen hierarkiassa (ts. tasolle 1, 2 vai 3; ks. kappaleet 72–90). Ostokurssien soveltaminen omaisuuseräpositioihin ja myyntikurssien soveltaminen velkapositioihin on sallittua, mutta sitä ei edellytetä.

71

Tämä IFRS-standardi ei estä markkinoiden perusteella määräytyvään keskikurssiin perustuvaa hinnoittelua eikä muita hinnoittelukonventioita, joita markkinaosapuolet käyttävät käytännön apukeinona määritettäessä käypää arvoa osto- ja myyntikurssin välisellä alueella.

Käypien arvojen hierarkia

72

Käypien arvojen määrittämisen ja siihen liittyvien tilinpäätöksessä esitettävien tietojen johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden lisäämiseksi tässä IFRS-standardissa luodaan käypien arvojen hierarkia, jonka mukaan käyvän arvon määrittämiseen käytettävien arvostusmenetelmien syöttötiedot luokitellaan kolmelle tasolle (ks. kappaleet 76–90). Käypien arvojen hierarkiassa korkeimman sijan saavat toimivilla markkinoilla täysin samanlaisille varoille tai veloille noteeratut (oikaisemattomat) hinnat (tason 1 syöttötiedot), ja alimman sijan saavat muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot (tason 3 syöttötiedot).

73

Joissakin tapauksissa omaisuuserän tai velan käyvän arvon määrittämisessä käytettävät syöttötiedot voivat olla käypien arvojen hierarkian eri tasoilla. Näissä tapauksissa käypään arvoon arvostettava erä luokitellaan kokonaisuudessaan samalle käypien arvojen hierarkian tasolle kuin alimmalla tasolla oleva syöttötieto, joka on merkittävä koko arvonmäärityksen kannalta. Sen arvioiminen, kuinka merkittävä tietty syöttötieto on koko arvonmäärityksen kannalta, edellyttää harkintaa, jossa otetaan huomioon kyseiselle omaisuuserälle tai velalle ominaiset tekijät. Käypään arvoon perustuviin arvoihin pääsemiseksi tehtäviä oikaisuja, kuten myynnistä aiheutuvat menot määritettäessä käypää arvoa vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla, ei saa ottaa huomioon ratkaistaessa, mille käypien arvojen hierarkian tasolle käypä arvo luokitellaan.

74

Merkityksellisten syöttötietojen saatavuus ja niiden suhteellinen subjektiivisuus saattavat vaikuttaa asianmukaisten arvostusmenetelmien valintaan (ks. kappale 61). Käypien arvojen hierarkiassa asetetaan kuitenkin etusijalle arvostusmenetelmissä käytettävät syöttötiedot, ei käyvän arvon määrittämiseen käytettävää arvostusmenetelmää. Esimerkiksi nykyarvomenetelmällä määritetty käypä arvo saatettaisiin luokitella tasolle 2 tai 3 riippuen syöttötiedoista, jotka ovat merkittäviä koko arvonmäärityksen kannalta, ja siitä käypien arvojen hierarkian tasosta, jolle kyseiset syöttötiedot luokitellaan.

75

Jos havainnoitavissa oleva syöttötieto edellyttää muuhun kuin havainnoitavissa olevaan syöttötietoon perustuvaa oikaisua ja kyseinen oikaisu johtaa merkittävästi korkeampaan tai alempaan käypään arvoon, tuloksena saatava arvo luokiteltaisiin käypien arvojen hierarkian tasolle 3. Esimerkiksi jos markkinaosapuoli ottaisi omaisuuserän hintaa arvioidessaan huomioon omaisuuserän myyntiä koskevan rajoituksen vaikutuksen, yhteisö oikaisisi noteerattua hintaa kyseisen rajoituksen vaikutuksen huomioon ottamiseksi. Jos kyseinen noteerattu hinta on tason 2 syöttötieto ja oikaisu on muu kuin havainnoitavissa oleva syöttötieto, joka on merkittävä koko arvonmäärityksen kannalta, arvo luokiteltaisiin käypien arvojen hierarkian tasolle 3.

Tason 1 syöttötiedot

76

Tason 1 syöttötiedot ovat täysin samanlaisille varoille tai veloille noteerattuja (oikaisemattomia) hintoja toimivilla markkinoilla, joille yhteisöllä on pääsy arvostuspäivänä.

77

Toimivilla markkinoilla noteerattu hinta antaa luotettavinta näyttöä käyvästä arvosta, ja sitä on käytettävä käyvän arvon määrittämiseen oikaisemattomana aina, kun se on saatavilla, ellei kappaleesta 79 muuta johdu.

78

Tason 1 syöttötieto on saatavilla monille rahoitusvaroille ja -veloille, joista joillakin saatetaan käydä kauppaa useilla toimivilla markkinoilla (esim. eri pörsseissä). Sen vuoksi tasolla 1 painotetaan molempien seuraavien seikkojen ratkaisemista:

(a)

omaisuuserän tai velan pääasialliset markkinat tai, jos pääasiallisia markkinoita ei ole, omaisuuserän tai velan suotuisimmat markkinat; ja

(b)

pystyykö yhteisö arvostuspäivänä toteuttamaan omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen kyseisillä markkinoilla määräytyvään hintaan.

79

Yhteisö ei saa tehdä oikaisua tason 1 syöttötietoon muutoin kuin seuraavien olosuhteiden vallitessa:

(a)

kun yhteisöllä on suuri määrä vastaavanlaisia (mutta ei täysin samanlaisia) varoja tai velkoja (esim. vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita), jotka arvostetaan käypään arvoon, ja kullekin näistä omaisuuseristä tai veloista yksittäin tarkasteltuina on saatavilla mutta ei helposti saatavissa toimivilla markkinoilla noteerattu hinta (ts. yhteisöllä olevien vastaavanlaisten varojen tai velkojen suuri lukumäärä huomioon ottaen olisi vaikeaa hankkia arvostuspäivänä hinnoittelutietoa jokaisesta yksittäisestä omaisuuserästä tai velasta). Tässä tapauksessa yhteisö voi käyttää käyvän arvon määrittämisessä käytännön apukeinona vaihtoehtoista hinnoittelumenetelmää, jossa ei tukeuduta yksinomaan noteerattuihin hintoihin (esim. matriisihinnoittelu). Vaihtoehtoisen hinnoittelumenetelmän käyttäminen johtaa kuitenkin käypään arvoon, joka luokitellaan käypien arvojen hierarkian alemmalle tasolle.

(b)

kun toimivilla markkinoilla noteerattu hinta ei edusta arvostuspäivän käypää arvoa. Näin voi olla esimerkiksi, jos markkinoiden sulkemisen jälkeen mutta ennen arvostuspäivää toteutuu merkittäviä tapahtumia (kuten liiketoimia päämiesten välisillä markkinoilla, kauppoja välittäjämarkkinoilla taikka tiedonantoja). Yhteisön on luotava periaatteet sellaisten tapahtumien tunnistamista varten, jotka voisivat vaikuttaa käypiin arvoihin, ja sovellettava näitä periaatteita johdonmukaisesti. Kuitenkin jos noteerattua hintaa oikaistaan uuden tiedon huomioon ottamiseksi, oikaisu johtaa käypien arvojen hierarkian alemmalle tasolle luokiteltavaan käypään arvoon.

(c)

kun velalle tai yhteisön omalle oman pääoman ehtoiselle instrumentille määritetään käypä arvo käyttäen hintaa, joka on noteerattu täysin samanlaiselle erälle, jolla käydään toimivilla markkinoilla kauppaa omaisuuseränä, ja tätä hintaa pitää oikaista kyseiselle erälle tai omaisuuserälle ominaisten tekijöiden huomioon ottamiseksi (ks. kappale 39). Jos omaisuuserän noteerattuun hintaan ei tarvita oikaisua, tuloksena on käypien arvojen hierarkian tasolle 1 luokiteltava käypä arvo. Oikaisujen tekeminen omaisuuserän noteerattuun hintaan johtaa kuitenkin käypään arvoon, joka luokitellaan käypien arvojen hierarkian alemmalle tasolle.

80

Jos yhteisöllä on yksittäistä omaisuuserää tai velkaa koskeva positio (mukaan lukien positio, joka koostuu suuresta määrästä täysin samanlaisia varoja tai velkoja, kuten hallussa olevia rahoitusinstrumentteja) ja kyseinen omaisuuserä tai velka on kaupankäynnin kohteena toimivilla markkinoilla, omaisuuserän tai velan käypä arvo on määritettävä tasolla 1 yksittäisen omaisuuserän tai velan noteeratun hinnan ja yhteisön hallussa olevan määrän tuloksena. Näin on, vaikka markkinoiden normaali päivittäinen kaupankäyntivolyymi ei riittäisi kattamaan hallussa olevaa määrää ja toimeksiantojen tekeminen position myymiseksi yksittäisenä liiketoimena voisi vaikuttaa hintanoteeraukseen.

Tason 2 syöttötiedot

81

Tason 2 syöttötiedot ovat syöttötietoja, jotka ovat muita kuin tasolle 1 kuuluvia noteerattuja hintoja ja jotka ovat havainnoitavissa omaisuuserälle tai velalle joko suoraan tai epäsuorasti.

82

Jos omaisuuserälle tai velalle on määrätty (sopimukseen perustuva) voimassaoloaika, tason 2 syöttötiedon on oltava havainnoitavissa olennaiselta osalta omaisuuserän tai velan koko voimassaoloaikaa. Tason 2 syöttötietoihin kuuluvat:

(a)

vastaavanlaisten varojen tai velkojen noteeratut hinnat toimivilla markkinoilla.

(b)

täysin samanlaisten tai vastaavanlaisten varojen tai velkojen noteeratut hinnat markkinoilla, jotka eivät ole toimivat.

(c)

muut syöttötiedot kuin noteeratut hinnat, jotka kyseiselle omaisuuserälle tai velalle ovat havainnoitavissa, esimerkiksi:

(i)

korkokannat ja tuottokäyrät, jotka ovat havainnoitavissa tavanomaisesti noteeratuin väliajoin;

(ii)

implisiittiset volatiliteetit; ja

(iii)

luottomarginaalit.

(d)

markkinoiden tukemat syöttötiedot.

83

Tason 2 syöttötietoihin tehtävät oikaisut vaihtelevat riippuen omaisuuserälle tai velalle ominaisista tekijöistä. Näihin tekijöihin kuuluvat seuraavat:

(a)

omaisuuserän kunto tai sijaintipaikka;

(b)

missä määrin syöttötiedot liittyvät omaisuuserään tai velkaan verrattavissa oleviin eriin (mukaan lukien kappaleessa 39 kuvatut tekijät); ja

(c)

volyymi tai toiminnan taso markkinoilla, joilla syöttötiedot on havainnoitu.

84

Tason 2 syöttötietoon tehtävä oikaisu, joka on merkittävä koko arvonmäärityksen kannalta, voisi johtaa käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokiteltavaan käypään arvoon, jos oikaisussa käytetään merkittäviä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

85

Kappaleessa B35 kuvataan tason 2 syöttötietojen käyttöä tiettyjen varojen ja velkojen arvostuksessa.

Tason 3 syöttötiedot

86

Tason 3 syöttötiedot ovat syöttötietoja, jotka eivät ole havainnoitavissa omaisuuserälle tai velalle.

87

Muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja on käytettävä käyvän arvon määrittämisessä siltä osin kuin merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ei ole saatavilla, ja näin otetaan huomioon tilanteet, joissa omaisuuserää tai velkaa koskevaa toimintaa on markkinoilla arvostuspäivänä vain vähän tai ei lainkaan. Käyvän arvon määrittämisen tavoite on kuitenkin edelleen sama, ts. arvostuspäivän poistumishinta sen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on omaisuuserä tai velka. Sen vuoksi muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen on kuvastettava oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa, riskiä koskevat oletukset mukaan lukien.

88

Riskiä koskeviin oletuksiin sisältyvät tiettyyn käypää arvoa määritettäessä käytettävään menetelmään (kuten hinnoittelumalli) liittyvä riski sekä arvostusmenetelmän syöttötietoihin liittyvä riski. Arvo, johon ei sisälly riskioikaisua, ei edustaisi käypää arvoa, jos markkinaosapuolet sisällyttäisivät oikaisun omaisuuserän tai velan hinnoitteluun. Riskioikaisun sisällyttäminen saattaisi olla tarpeellista esimerkiksi, kun arvostukseen liittyy merkittävää epävarmuutta (esim. kun toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa tai vastaavanlaisia varoja tai velkoja koskevaan normaaliin markkinatoimintaan, ja yhteisö on todennut, ettei transaktiohinta tai noteerattu hinta kuvasta käypää arvoa, kuten kappaleissa B37–B47 kuvataan).

89

Yhteisön on muodostettava muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot perustuen parhaaseen informaatioon, joka on kyseisissä olosuhteissa saatavilla, ja siihen voi sisältyä yhteisön omaa tietoa. Yhteisö saattaa muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja muodostaessaan pitää lähtökohtana omia tietojaan, mutta sen on oikaistava kyseisiä tietoja, jos kohtuullisesti saatavissa oleva informaatio viittaa siihen, että muut markkinaosapuolet käyttäisivät erilaista tietoa tai jos on jotakin erityisesti yhteisöä koskevaa, joka ei ole muiden markkinaosapuolten saatavilla (esim. yhteisökohtainen synergia). Yhteisön ei tarvitse tehdä perinpohjaisia selvityksiä hankkiakseen tietoa markkinaosapuolten oletuksista. Yhteisön on kuitenkin otettava huomioon kaikki markkinaosapuolten oletuksia koskeva tieto, joka on kohtuudella saatavissa. Edellä kuvatulla tavalla muodostettujen muiden kuin havaittavissa olevien syöttötietojen katsotaan olevan markkinaosapuolten oletuksia ja saavuttavan käyvän arvon määrittämisen tavoitteen.

90

Kappaleessa B36 kuvataan tason 3 syöttötietojen käyttöä tiettyjen varojen ja velkojen arvostuksessa.

TILINPÄÄTÖKSESSÄ ESITETTÄVÄT TIEDOT

91

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään tietoja, jotka auttavat sen tilinpäätöksen käyttäjiä arvioimaan molempia seuraavia:

(a)

kun on kyse varoista ja veloista, jotka alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostetaan taseessa käypään arvoon toistuvasti tai kertaluonteisesti, näitä arvoja määritettäessä käytetyt arvostusmenetelmät ja syöttötiedot.

(b)

kun on kyse toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista, joiden määrittämisessä käytetään merkittäviä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja (taso 3), näiden arvojen vaikutus kauden voittoon tai tappioon tai muihin laajan tuloksen eriin.

92

Kappaleessa 91 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi yhteisön on harkittava kaikkia seuraavia seikkoja:

(a)

tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevan vaatimuksen täyttämiseksi tarvittava yksityiskohtaisuuden taso;

(b)

kuinka paljon kutakin erilaista vaatimusta painotetaan;

(c)

missä määrin eriä yhdistetään tai eritellään; ja

(d)

tarvitsevatko tilinpäätöksen käyttäjät lisätietoa pystyäkseen arvioimaan esitettyjä määrällisiä tietoja.

Jos tässä IFRS-standardissa ja muissa IFRS-standardeissa vaadittavat tiedot eivät riitä kappaleessa 91 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, yhteisön on esitettävä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat lisätiedot.

93

Kappaleessa 91 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön on esitettävä vähintään seuraavat tiedot jokaisesta varojen ja velkojen luokasta (kappaleessa 94 on tietoa varojen ja velkojen asianmukaisten luokkien määrittämisestä), jotka alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostetaan taseessa käypään arvoon (mukaan lukien tämän IFRS-standardin soveltamisalaan kuuluvat käypään arvoon perustuvat arvot):

(a)

toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista käypä arvo raportointikauden lopussa sekä kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista syyt arvon määrittämiseen. Varojen ja velkojen toistuvasti määritettävät käyvät arvot ovat käypiä arvoja, joita muut IFRS-standardit edellyttävät tai jotka ne sallivat jokaisen raportointikauden lopun taseessa. Varojen ja velkojen kertaluonteisesti määritettävät käyvät arvot ovat käypiä arvoja, joita muut IFRS-standardit edellyttävät tai jotka ne sallivat määrätyissä olosuhteissa (esim. kun yhteisö arvostaa myytävänä olevan omaisuuserän käypään arvoon vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla IFRS 5:n Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot mukaisesti, koska omaisuuserän käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla on pienempi kuin sen kirjanpitoarvo).

(b)

toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista se käypien arvojen hierarkian taso, jolle kyseiset käyvät arvot luokitellaan kokonaisuudessaan (taso 1, 2 tai 3).

(c)

raportointikauden lopussa hallussa olevista toistuvasti käypään arvoon arvostettavista varoista ja veloista siirrot käypien arvojen hierarkian tasojen 1 ja 2 välillä, syyt näihin siirtoihin sekä periaatteet, joiden mukaan yhteisö ratkaisee, milloin tasojen välisten siirtojen katsotaan tapahtuneen (ks. kappale 95). Siirrot kummallekin tasolle ja siirrot pois kummaltakin tasolta on esitettävä ja käsiteltävä erikseen.

(d)

käypien arvojen hierarkian tasoille 2 ja 3 luokitelluista toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista kuvaus käypää arvoa määritettäessä käytetystä arvostusmenetelmästä (tai -menetelmistä) ja syöttötiedoista. Jos arvostusmenetelmässä on tapahtunut muutos (esim. on siirrytty markkinoihin perustuvasta lähestymistavasta tuottoihin perustuvaan lähestymistapaan tai käytetty lisäksi muuta arvostusmenetelmää), yhteisön on annettava tieto kyseisestä muutoksesta ja syystä (tai syistä) sen tekemiseen. Käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista käyvistä arvoista yhteisön on esitettävä määrällistä informaatiota muista kuin havainnoitavissa olevista syöttötiedoista, joita on käytetty käypää arvoa määritettäessä. Yhteisön ei tarvitse esittää tämän vaatimuksen täyttämiseksi vaadittavia määrällisiä tietoja, jos yhteisö ei ole käypää arvoa määrittäessään muodostanut määrällisiä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja (esim. kun yhteisö käyttää aiemmissa liiketoimissa toteutunutta hintaa tai kolmannelta osapuolelta saatavaa hintatietoa oikaisemattomana). Tätä esitettävää tietoa tuottaessaan yhteisö ei kuitenkaan voi jättää huomioimatta määrällisiä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja, jotka ovat käyvän arvon määrittämisen kannalta merkittäviä ja kohtuudella yhteisön saatavissa.

(e)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista alku- ja loppusaldojen välinen täsmäytyslaskelma, jossa esitetään erikseen seuraavista seikoista johtuvat kauden aikana tapahtuneet muutokset:

(i)

kaudella tulosvaikutteisesti kirjattujen voittojen tai tappioiden kokonaismäärä sekä voittoa tai tappiota osoittavan laskelman rivi(t) jo(i)lle kyseiset voitot tai tappiot on kirjattu.

(ii)

kaudella muihin laajan tuloksen eriin kirjattujen voittojen tai tappioiden kokonaismäärä sekä muun laajan tuloksen rivi(t) jo(i)lle kyseiset voitot tai tappiot on kirjattu.

(iii)

ostot, myynnit, liikkeeseenlaskut ja toteuttamiset (kunkintyyppiset muutokset esitetään erikseen).

(iv)

siirrot käypien arvojen hierarkian tasolle 3 tai pois sieltä, syyt näihin siirtoihin sekä periaate, jonka mukaan ratkaistaan, milloin tasojen välisten siirtojen katsotaan tapahtuneen (ks. kappale 95). Siirrot tasolle 3 ja siirrot pois tasolta 3 on esitettävä ja käsiteltävä erikseen.

(f)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista kohdan (e)(i) mukainen kaudella tulosvaikutteisesti kirjattujen voittojen tai tappioiden kokonaismäärä, joka johtuu kyseisiin kauden lopussa hallussa oleviin varoihin ja velkoihin liittyvien realisoitumattomien voittojen tai tappioiden muutoksesta, sekä voittoa tai tappiota osoittavan laskelman rivi(t), jo(i)lle nämä realisoitumattomat voitot tai tappiot on kirjattu.

(g)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista kuvaus yhteisön käyttämistä arvonmääritysprosesseista (mukaan lukien esimerkiksi, kuinka yhteisö päättää arvonmäärityksessä noudatettavista periaatteista ja menettelytavoista ja kuinka se analysoi kausien välillä tapahtuneita käypien arvojen muutoksia).

(h)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista:

(i)

kaikista tällaisista arvoista sanallinen kuvaus käyvän arvon herkkyydestä muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen muutoksille, jos näiden syöttötietojen vaihtaminen erilaiseksi rahamääräksi voisi johtaa merkittävästi suurempaan tai pienempään käypään arvoon. Jos näiden syöttötietojen ja toisten käypää arvoa määritettäessä käytettyjen muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen välillä on keskinäisiä yhteyksiä, yhteisön on esitettävä myös kuvaus näistä yhteyksistä ja siitä, kuinka ne voisivat suurentaa tai pienentää muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen muutosten vaikutuksia käypään arvoon. Jotta tämä esitettäviä tietoja koskeva vaatimus täyttyisi, sanallisen kuvauksen, joka koskee herkkyyttä muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen muutoksille, on sisällettävä vähintään ne muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot, jotka esitetään kohdan (d) noudattamiseksi.

(ii)

rahoitusvarojen ja -velkojen osalta, jos yhden tai useamman muun kuin havainnoitavissa olevan syöttötiedon vaihtaminen kuvastamaan jokseenkin mahdollisia vaihtoehtoisia oletuksia muuttaisi käypää arvoa merkittävästi, yhteisön on mainittava tämä seikka ja esitettävä kyseisten muutosten vaikutus. Yhteisön on esitettävä, kuinka jokseenkin mahdollisen vaihtoehtoisen oletuksen kuvastamiseksi tehtävän muutoksen vaikutus on laskettu. Merkittävyyttä on tässä arvioitava voiton tai tappion ja varojen tai velkojen kokonaismäärän perusteella, tai jos käyvän arvon muutokset on kirjattu muihin laajan tuloksen eriin, oman pääoman kokonaismäärän perusteella.

(i)

toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävien käypien arvojen osalta, jos rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö poikkeaa käytöstä, jossa se on tarkasteluhetkellä, yhteisön on annettava tieto tästä ja siitä, miksi rahoitusvaroihin kuulumaton erä on käytössä, joka poikkeaa sen parhaiten tuottavasta käytöstä.

94

Yhteisön on määritettävä varojen ja velkojen asianmukaiset luokat seuraavalla perusteella:

(a)

omaisuuserän tai velan luonne, ominaispiirteet ja riskit; ja

(b)

käypien arvojen hierarkian taso, jolle käypä arvo luokitellaan.

Luokkien määrän pitää mahdollisesti olla suurempi käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokiteltaville käyville arvoille, koska näihin arvoihin liittyy enemmän epävarmuutta ja subjektiivisuutta. Varojen ja velkojen asianmukaisten luokkien, joista tulee esittää käypiä arvoja koskevia tietoja, määrittäminen vaatii harkintaa. Varojen ja velkojen luokka on usein jaoteltava taseessa esitettäviä rivejä tarkemmalle tasolle. Yhteisön on kuitenkin esitettävä riittävästi tietoa, jotta täsmäyttäminen taseessa esitettäviin eriin on mahdollista. Jos jossakin muussa IFRS-standardissa määrätään omaisuuserän tai velan luokasta, yhteisön on käytettävä kyseistä luokkaa tämän IFRS-standardin edellyttämiä tietoja esitettäessä, jos kyseinen luokka täyttää tähän kappaleeseen sisältyvät vaatimukset.

95

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään periaate, jonka mukaan se ratkaisee, milloin käypien arvojen hierarkian eri tasojen välisten siirtojen katsotaan tapahtuneen kappaleiden 93(c) ja (e)(iv) mukaisesti, ja noudatettava tätä periaatetta johdonmukaisesti. Siirtojen kirjaamisajankohtaa koskevan periaatteen on oltava sama näille tasoille tapahtuville ja näiltä tasoilta pois tapahtuville siirroille. Seuraavat ovat esimerkkejä periaatteista, joiden mukaan siirtojen ajankohta määritetään:

(a)

siirron aiheuttaneen tapahtuman tai olosuhteiden muutoksen toteutumispäivä.

(b)

raportointikauden alku.

(c)

raportointikauden loppu.

96

Jos yhteisö tekee tilinpäätöksen laatimisperiaatetta koskevan päätöksen, jonka mukaan se hyödyntää kappaleessa 48 tarkoitettua poikkeusta, tästä on annettava tieto.

97

Jokaisesta varojen ja velkojen luokasta, jota ei arvosteta käypään arvoon taseessa mutta jonka käypä arvo esitetään tilinpäätöksessä, yhteisön on esitettävä kappaleissa 93(b), (d) ja (i) vaadittavat tiedot. Yhteisön ei kuitenkaan tarvitse esittää kappaleessa 93(d) vaadittavia määrällisiä tietoja merkittävistä muista kuin havainnoitavissa olevista syöttötiedoista, joita on käytetty käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokiteltujen käypien arvojen määrittämisessä. Yhteisön ei tarvitse esittää tällaisista varoista ja veloista muita tässä IFRS-standardissa vaadittavia tietoja.

98

Velasta, joka arvostetaan käypään arvoon ja joka on laskettu liikkeeseen siten että siihen kuuluu erottamattomana osana kolmannen osapuolen tekemä luoton laatua parantava järjestely, liikkeeseenlaskijan on annettava tieto kyseisen luoton laatua parantavan järjestelyn olemassaolosta ja siitä, onko se otettu huomioon velan käyvässä arvossa.

99

Yhteisön on esitettävä tässä IFRS-standardissa vaadittavat määrälliset tiedot taulukon muodossa, paitsi jos jokin toinen muoto on asianmukaisempi.

Liite A

Määritelmät

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia.

toimivat markkinat

Markkinat, joilla omaisuuserää tai velkaa koskevia liiketoimia toteutuu riittävän usein ja niiden volyymi on riittävän suuri, jotta hinnoittelutietoa saadaan jatkuvasti.

hankintamenoon perustuva lähestymistapa

Arvostusmenetelmä, joka kuvastaa sitä määrää, joka tarkasteluhetkellä tarvittaisiin omaisuuserän toimintakapasiteetin korvaamiseen (usein käytetään nimitystä tarkasteluhetken jälleenhankinta-arvo).

sisääntulohinta

Hinta, joka on maksettu omaisuuserän hankkimisesta tai saatu otettaessa velka vastattavaksi vaihtotransaktiossa.

poistumishinta

Hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä.

odotettavissa oleva rahavirta

Mahdollisten vastaisten rahavirtojen todennäköisyyksillä painotettu keskiarvo (ts. jakauman odotusarvo).

käypä arvo

Hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa.

parhaiten tuottava käyttö

Rahoitusvaroihin kuulumattoman erän sellainen käyttö markkinaosapuolten toimesta, joka maksimoisi omaisuuserän arvon tai sen varojen ja velkojen ryhmän (esim. liiketoiminnan) arvon, jossa omaisuuserää käytettäisiin.

tuottoihin perustuva lähestymistapa

Arvostusmenetelmät, joiden mukaan vastaiset rahamäärät (esim. rahavirrat tai tuotot ja kulut) muutetaan yhdeksi nykyhetken (ts. diskontatuksi) rahamääräksi. Käypä arvo määritetään perustuen arvoon, johon markkinoilla tarkasteluhetkellä vallitsevat näitä vastaisia rahamääriä koskevat odotukset viittaavat.

syöttötiedot

Oletukset, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa, mukaan lukien oletukset, jotka koskevat riskiä, kuten:

(a)

riskiä, joka liittyy tiettyyn käypää arvoa määritettäessä käytettävään arvostusmenetelmään (kuten hinnoittelumalliin); ja

(b)

riskiä, joka liittyy arvostusmenetelmän syöttötietoihin.

Syöttötiedot voivat olla havainnoitavissa olevia tai muita kuin havainnoitavissa olevia.

tason 1 syöttötiedot

Täysin samanlaisille varoille tai veloille noteeratut (oikaisemattomat) hinnat toimivilla markkinoilla, joille yhteisöllä on pääsy arvostuspäivänä.

tason 2 syöttötiedot

Syöttötiedot, jotka ovat muita kuin tasolle 1 kuuluvia noteerattuja hintoja ja jotka ovat havainnoitavissa omaisuuserälle tai velalle joko suoraan täi epäsuorasti.

tason 3 syöttötiedot

Omaisuuserää tai velkaa koskevat muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot.

markkinoihin perustuva lähestymistapa

Arvostusmenetelmä, jossa käytetään hintoja ja muuta merkityksellistä tietoa, joka syntyy täysin samanlaisia tai vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) varoja, velkoja tai varojen ja velkojen ryhmää, kuten liiketoimintaa, koskevissa markkinatransaktioissa.

markkinoiden tukemat syöttötiedot

Syöttötiedot, jotka johdetaan pääasiassa havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta tai jotka saavat tukea havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta korrelaation avulla tai muilla tavoin.

markkinaosapuolet

Omaisuuserän tai velan pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla toimivat ostajat ja myyjät, joilla on kaikki seuraavat ominaispiirteet:

(a)

Ne ovat toisistaan riippumattomia, ts. ne eivät ole IAS 24:ssä määriteltyjä toistensa lähipiiriin kuuluvia osapuolia, joskin lähipiiriliiketoimessa toteutuvaa hintaa voidaan käyttää syöttötietona käypää arvoa määritettäessä, jos yhteisöllä on näyttöä siitä, että liiketoimi on toteutunut markkinoilla noudatettavin ehdoin.

(b)

Ne ovat asiantuntevia ja niillä on kohtuullinen käsitys omaisuuserästä tai velasta sekä liiketoimesta käyttäen kaikkea saatavilla olevaa tietoa, mukaan lukien tieto, joka voitaisiin hankkia tavallisten ja tavanmukaisten due diligence -selvitysten avulla.

(c)

Ne pystyvät toteuttamaan omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen.

(d)

Ne ovat halukkaita toteuttamaan omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen, ts. ne ovat motivoituneita siihen, mutta ne eivät ole pakotettuja tai muutoin velvoitettuja toteuttamaan sitä.

suotuisimmat markkinat

Markkinat, joilla omaisuuserän myynnistä saataisiin suurin rahamäärä tai velan siirtämisestä maksettaisiin pienin rahamäärä, kun on otettu huomioon transaktiomenot ja kuljetusmenot.

laiminlyöntiriski

Riski siitä, ettei yhteisö täytä velvoitettaan. Laiminlyöntiriski sisältää yhteisön oman luottoriskin siihen mahdollisesti kuitenkaan rajoittumatta.

havainnoitavissa olevat syöttötiedot

Syöttötiedot, jotka on muodostettu käyttäen markkinatietoa, kuten todellisia tapahtumia tai liiketoimia koskevaa julkisesti saatavilla olevaa tietoa, ja jotka kuvastavat oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

tavanmukainen liiketoimi

Liiketoimi, jossa oletetaan, että ennen arvostuspäivää on oltu markkinoilla tietty ajanjakso, jotta voidaan ottaa huomioon markkinointitoimenpiteet, jotka ovat tavallisia ja tavanomaisia tällaisia varoja tai velkoja koskevissa liiketoimissa; kyseessä ei ole pakkotilanteessa tapahtuva liiketoimi (esim. pakkotilanteessa tapahtuva realisointi tai ahdingossa tapahtuva myynti).

pääasialliset markkinat

Markkinat, joilla omaisuuserää tai velkaa koskeva volyymi ja toiminnan taso on suurin.

riskilisä

Korvaus, jota riskiä karttavat markkinaosapuolet vaativat omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvän epävarmuuden kantamisesta. Siitä käytetään myös nimeä ”riskioikaisu”.

transaktiomenot

Menot, jotka aiheutuvat omaisuuserän myymisestä tai velan siirtämisestä omaisuuserän tai velan pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla ja jotka välittömästi johtuvat omaisuuserän luovuttamisesta tai velan siirtämisestä ja täyttävät molemmat seuraavat kriteerit:

(a)

Ne johtuvat välittömästi kyseisestä liiketoimesta tai ovat sen kannalta oleellisia.

(b)

Niitä ei olisi syntynyt yhteisölle, jos ei olisi tehty päätöstä omaisuuserän myymisestä tai velan siirtämisestä (vastaavasti kuin IFRS 5:ssä määritellyt myynnistä aiheutuva menot).

kuljetusmenot

Menot, jotka syntyisivät omaisuuserän kuljettamisesta sen nykyisestä sijaintipaikasta pääasiallisille (tai suotuisimmille) markkinoille.

laskentayksikkö

Taso, jolle omaisuuserä tai velka jossakin IFRS-standardissa yhdistellään tai erotellaan kirjaamista varten.

muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot

Syöttötiedot, joista ei ole saatavilla markkinatietoa ja jotka muodostetaan käyttäen parasta saatavilla olevaa tietoa oletuksista, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

Liite B

Soveltamisohjeistus

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia. Siinä kuvataan kappaleiden 1–99 soveltamista, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

B1

Erilaisissa arvonmääritystilanteissa voidaan tehdä erilaisia harkintaan perustuvia ratkaisuja. Tässä liitteessä kuvataan harkintaan perustuvia ratkaisuja, joita saatetaan tehdä yhteisön määrittäessä käypää arvoa erilaisissa arvonmääritystilanteissa.

KÄYPÄÄ ARVOA MÄÄRITETTÄESSÄ KÄYTETTÄVÄ LÄHESTYMISTAPA

B2

Käyvän arvon määrittämisen tavoitteena on arvioida hinta, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Käyvän arvon määrittäminen edellyttää yhteisöltä kaikkien seuraavien seikkojen ratkaisemista:

(a)

arvonmäärityksen kohteena oleva nimenomainen omaisuuserä tai velka (laskentayksikkönsä mukaisesti).

(b)

kun kyseessä on rahoitusvaroihin kuulumaton omaisuuserä, arvonmäärityksen lähtökohta, joka on kyseisessä arvonmäärityksessä asianmukainen (sen parhaiten tuottavan käytön mukaisesti).

(c)

omaisuuserän tai velan pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat.

(d)

arvostusmenetelmä, joka on kyseisessä arvonmäärityksessä asianmukainen (tai arvostusmenetelmät, jotka ovat kyseisessä arvonmäärityksessä asianmukaisia), ottaen huomioon sen tiedon saatavuus, jota käyttäen muodostetaan syöttötietoja, jotka edustavat oletuksia, joita markkinaosapuolet tekisivät omaisuuserän hinnoittelussa, sekä se käypien arvojen hierarkian taso, jolle syöttötiedot luokitellaan.

RAHOITUSVAROIHIN KUULUMATTOMIEN OMAISUUSERIEN ARVONMÄÄRITYKSEN LÄHTÖKOHTA (KAPPALEET 31–33)

B3

Määritettäessä käypää arvoa rahoitusvaroihin kuulumattomalle omaisuuserälle, jota käytetään yhdessä toisten varojen kanssa ryhmänä (käyttöä varten asennettuna tai konfiguroituna) tai yhdessä toisten varojen ja velkojen kanssa (esim. liiketoiminnassa), arvonmäärityksen lähtökohdan vaikutus riippuu olosuhteista. Esimerkiksi:

(a)

omaisuuserän käypä arvo voi olla sama riippumatta siitä, käytetäänkö omaisuuserää itsenäisenä vai yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa. Näin voi olla, jos omaisuuserä on liiketoiminta, jonka harjoittamista markkinaosapuolet jatkaisivat. Tässä tapauksessa liiketoimessa määritettäisiin arvo koko liiketoiminnalle. Varojen käyttäminen ryhmänä jatkuvassa liiketoiminnassa loisi synergioita, jotka olisivat markkinaosapuolten käytettävissä (ts. markkinaosapuolia koskevia synergioita, joiden näin ollen pitäisi vaikuttaa käypään arvoon, joka omaisuuserällä on joko itsenäisenä omaisuuseränä tai yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa).

(b)

omaisuuserän käyttäminen yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa voitaisiin sisällyttää käyvän arvon määrittämiseen tekemällä oikaisuja itsenäisenä käytettävän omaisuuserän arvoon. Näin voisi olla, jos omaisuuserä on kone ja käypä arvo määritetään käyttäen hintaa, joka on havainnoitu vastaavanlaiselle koneelle (jota ei ole asennettu tai muutoin konfiguroitu käyttöä varten), oikaistuna kuljetus- ja asennusmenoilla siten, että käypä arvo kuvastaa koneen senhetkistä kuntoa ja sijaintipaikkaa (asennettuna ja konfiguroituna käyttöä varten).

(c)

omaisuuserän käyttäminen yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa voitaisiin sisällyttää käyvän arvon määrittämiseen niiden oletusten avulla, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän käyvän arvon määrittämiseen. Esimerkiksi jos omaisuuserä on ainutlaatuinen keskeneräinen vaihto-omaisuus ja markkinaosapuolet jalostaisivat sen valmiiksi tuotteiksi, vaihto-omaisuuden käypää arvoa määritettäessä oletettaisiin, että markkinaosapuolet ovat hankkineet tai hankkisivat mahdollisen erityislaitteiston, joka tarvitaan vaihto-omaisuuden jalostamiseen valmiiksi tuotteiksi.

(d)

omaisuuserän käyttäminen yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa voitaisiin sisällyttää omaisuuserän käyvän arvon määrittämisessä käytettävään arvostusmenetelmään. Näin voisi olla, kun aineettoman hyödykkeen käyvän arvon määrittämiseen käytetään moniperiodista ylituottomallia (multi-period excess earnings model), koska tässä arvostusmenetelmässä otetaan erityisesti huomioon täydentävien varojen ja niihin liittyvien velkojen osuus ryhmässä, jossa tällaista aineetonta hyödykettä käytettäisiin.

(e)

rajoitetummissa tapauksissa yhteisö voisi käyttäessään omaisuuserää omaisuuseräryhmässä arvostaa omaisuuserän lähellä sen käypää arvoa olevaan rahamäärään kohdistamalla omaisuuseräryhmän käyvän arvon yksittäisille ryhmään kuuluville omaisuuserille. Näin voisi olla, jos arvonmääritys koskee kiinteistöä ja kunnostetun kiinteistön (ts. omaisuuseräryhmän) käypä arvo kohdistetaan sen osille (kuten maa-alue ja parannustyöt).

KÄYPÄ ARVO ALKUPERÄISEN KIRJAAMISEN TAPAHTUESSA (KAPPALEET 57–60)

B4

Ratkaistaessa, onko käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa yhtä suuri kuin transaktiohinta, yhteisön on otettava huomioon kyseiselle liiketoimelle sekä kyseiselle omaisuuserälle tai velalle ominaiset tekijät. Transaktiohinta ei mahdollisesti edusta omaisuuserän tai velan käypää arvoa alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa esimerkiksi, jos jokin seuraavista olosuhteista vallitsee:

(a)

liiketoimi toteutuu toistensa lähipiiriin kuuluvien osapuolten välillä, joskin lähipiiriliiketoimessa toteutuvaa hintaa voidaan käyttää syöttötietona käypää arvoa määritettäessä, jos yhteisöllä on näyttöä siitä, että liiketoimi on toteutunut markkinoilla noudatettavin ehdoin.

(b)

liiketoimi toteutuu pakkotilanteessa tai myyjän on pakko hyväksyä liiketoimessa toteutuva hinta. Näin voisi olla esimerkiksi, jos myyjällä on taloudellisia vaikeuksia.

(c)

laskentayksikkö, jota transaktiohinta edustaa, ei ole sama kuin käypään arvoon arvostettavan omaisuuserän tai velan laskentayksikkö. Näin voisi olla esimerkiksi, jos käypään arvoon arvostettava omaisuuserä tai velka on vain liiketoimen yksi osatekijä (esim. liiketoimintojen yhdistämisessä), jos liiketoimeen sisältyy lausumattomia oikeuksia ja etuoikeuksia, jotka arvostetaan erikseen jonkin muun IFRS-standardin mukaisesti tai jos transaktiomenot sisältyvät transaktiohintaan.

(d)

Markkinat, joilla liiketoimi toteutuu, eivät ole samat kuin pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat. Markkinat eivät mahdollisesti olisi samat esimerkiksi, jos yhteisö on diileri, joka toteuttaa liiketoimia asiakkaiden kanssa vähittäismarkkinoilla, mutta poistumistransaktioiden pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat ovat diilerimarkkinat, joilla liiketoimi toteutuu toisten diilereiden kanssa.

ARVOSTUSMENETELMÄT (KAPPALEET 61–66)

Markkinoihin perustuva lähestymistapa

B5

Markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa sovellettaessa käytetään hintoja ja muuta merkityksellistä tietoa, joka syntyy täysin samanlaisia tai vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) varoja, velkoja tai varojen ja velkojen ryhmää koskevissa markkinatransaktioissa.

B6

Markkinoihin perustuvan lähestymistavan mukaisissa arvostusmenetelmissä käytetään usein markkinakertoimia, jotka on johdettu joukosta vertailulukuja. Kertoimet voivat sijoittua vaihtelualueille niin, että kullekin vertailuluvulle on erilainen kerroin. Asianmukaisen kertoimen valitseminen vaihtelualueen sisällä edellyttää harkintaa, jossa tarkastellaan kyseiselle arvonmääritykselle ominaisia laadullisia ja määrällisiä tekijöitä.

B7

Matriisihinnoittelu kuuluu markkinoihin perustuvan lähestymistavan mukaisiin arvostusmenetelmiin. Matriisihinnoittelu on matemaattinen menetelmä, jota käytetään pääasiassa joidenkin rahoitusinstrumenttien, kuten vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden, arvon määrittämiseen siten, ettei turvauduta yksinomaan tiettyjen arvopapereiden noteerattuihin hintoihin vaan hyödynnetään ennemminkin kyseisten arvopapereiden suhdetta toisiin vertailukohtana käytettäviin noteerattuihin arvopapereihin.

Hankintamenoon perustuva lähestymistapa

B8

Hankintamenoon perustuva lähestymistapa kuvastaa rahamäärää, joka tarkasteluhetkellä tarvittaisiin omaisuuserän toimintakapasiteetin korvaamiseen (usein käytetään nimitystä tarkasteluhetken jälleenhankinta-arvo).

B9

Markkinaosapuolena olevan myyjän näkökulmasta hinta, joka omaisuuserästä saataisiin, perustuu hankintamenoon, joka markkinaosapuolena olevalle ostajalle syntyy hyödyllisyydeltään vertailukelpoisen korvaavan omaisuuserän hankkimisesta tai rakentamisesta, oikaistuna epäkuranttiuden huomioon ottamiseksi. Tämä johtuu siitä, ettei markkinaosapuolena oleva ostaja maksaisi omaisuuserästä enempää kuin sen rahamäärän, jolla se pystyisi korvaamaan kyseisen omaisuuserän toimintakapasiteetin. Epäkuranttiuteen luetaan fyysinen huonontuminen, toiminnallinen (teknologinen) epäkuranttius sekä taloudellinen (ulkoinen) epäkuranttius, ja se on laajempi kuin tilinpäätöksessä esitettävät poistot (alkuperäisen hankintamenon jaksottaminen) tai verotusta varten tehtävät poistot (tietyn käyttöajan perusteella). Tarkasteluhetken jälleenhankinta-arvoon perustuvaa menetelmää käytetään useissa tapauksissa sellaisten aineellisten omaisuuserien käyvän arvon määrittämiseen, joita käytetään yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa.

Tuottoihin perustuva lähestymistapa

B10

Tuottoihin perustuvan lähestymistavan mukaan vastaiset rahamäärät (esim. rahavirrat tai tuotot ja kulut) muutetaan yhdeksi nykyhetken (ts. diskontatuksi) rahamääräksi. Tuottoihin perustuvaa lähestymistapaa käytettäessä käypä arvo kuvastaa markkinoilla tarkasteluhetkellä vallitsevia odotuksia, jotka koskevat näitä vastaisia rahavirtoja.

B11

Tällaisia arvostusmenetelmiä ovat esimerkiksi seuraavat:

(a)

nykyarvomenetelmät (ks. kappaleet B12–B30);

(b)

optionhinnoittelumallit, kuten Black–Scholes–Merton-malli tai binomimalli (ts. lattiisimalli), jossa käytetään nykyarvomenetelmää ja joka kuvastaa sekä option aika-arvoa että sen perusarvoa; ja

(c)

joidenkin aineettomien hyödykkeiden käyvän arvon määrittämiseen käytettävä moniperiodinen ylituottomalli.

Nykyarvomenetelmät

B12

Kappaleissa B13–B30 kuvataan nykyarvomenetelmien käyttöä käypää arvoa määritettäessä. Näissä kappaleissa keskitytään diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvaan menetelmään sekä odotettavissa oleviin rahavirtoihin (nykyarvon odotusarvoon) perustuvaan menetelmään. Näissä kappaleissa ei määrätä käytettäväksi mitään yksittäistä nykyarvomenetelmää eikä rajoiteta käyvän arvon määrittämisessä käytettäviä nykyarvomenetelmiä tässä käsiteltäviin menetelmiin. Käyvän arvon määrittämisessä käytettävä nykyarvomenetelmä riippuu arvostettavana olevalle omaisuuserälle tai velalle ominaisista tosiseikoista ja olosuhteista (esim. pystytäänkö vertailukelpoisille varoille tai veloille havainnoimaan hintoja markkinoilla) sekä riittävän tiedon saatavuudesta.

Nykyarvon määrittämisen osatekijät

B13

Nykyarvo (ts. tuottoihin perustuvan lähestymistavan sovellus) on työkalu, jonka avulla tulevaisuudessa toteutuvat rahamäärät (esim. rahavirrat tai arvot) yhdistetään nykyhetken rahamääräksi diskonttauskorkoa käyttäen. Nykyarvomenetelmän avulla tapahtuva omaisuuserän tai velan käyvän arvon määrittäminen käsittää kaikki seuraavat osatekijät tarkasteltuina markkinaosapuolten näkökulmasta arvostuspäivänä:

(a)

arvio arvostettavana olevaa omaisuuserää tai velkaa koskevista vastaisista rahavirroista.

(b)

odotukset näiden rahavirtojen määrän tai ajoittumisen mahdollisista vaihteluista, jotka edustavat rahavirtoihin liittyvää epävarmuutta.

(c)

rahan aika-arvo, jota edustaa sellaisten riskittömien monetaaristen varojen korko, joiden erääntymisajat tai duraatiot ovat samat kuin rahavirtojen kattama ajanjakso ja jotka eivät aiheuta haltijalleen sen paremmin ajoitukseen liittyvää epävarmuutta kuin riskiä maksujen laiminlyönnistä (ts. riskitön korko).

(d)

hinta rahavirtoihin liittyvän epävarmuuden kantamisesta (ts. riskilisä).

(e)

muut tekijät, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon kyseisissä olosuhteissa.

(f)

jos kyseessä on velka, tähän velkaan liittyvä laiminlyöntiriski, mukaan lukien yhteisön (ts. velallisen) oma luottoriski.

Yleiset periaatteet

B14

Nykyarvomenetelmät eroavat toisistaan siinä, miten niissä otetaan huomioon kappaleessa B13 tarkoitetut tekijät. Kaikki seuraavat yleiset periaatteet koskevat kuitenkin minkä tahansa käyvän arvon määrittämisessä käytettävän nykyarvomenetelmän soveltamista:

(a)

rahavirtojen ja diskonttauskorkojen tulee kuvastaa oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

(b)

rahavirroissa ja diskonttauskoroissa tulee ottaa huomioon vain tekijät, jotka koskevat arvostettavana olevaa omaisuuserää tai velkaa.

(c)

jottei riskitekijöiden vaikutuksia laskettaisi kahteen kertaan tai jätettäisi ottamatta huomioon, diskonttauskorkojen tulee kuvastaa oletuksia, jotka ovat yhdenmukaisia rahavirtoja koskevien oletusten kanssa. Esimerkiksi diskonttauskorko, joka kuvastaa vastaisia maksujen laiminlyöntejä koskeviin odotuksiin sisältyvää epävarmuutta, on asianmukainen, jos käytetään lainan sopimusperusteisia rahavirtoja (ts. diskonttauskoron oikaisemiseen perustuva menetelmä). Samaa korkoa ei pidä käyttää, jos käytetään odotettavissa olevia (ts. todennäköisyyksillä painotettuja) rahavirtoja (ts. nykyarvon odotusarvoon perustuva menetelmä), koska odotettavissa olevat rahavirrat jo kuvastavat oletuksia vastaisiin maksujen laiminlyönteihin sisältyvästä epävarmuudesta; sen sijaan tulee käyttää diskonttauskorkoa, joka on yhteismitallinen odotettavissa oleviin rahavirtoihin liittyvän riskin kanssa.

(d)

Rahavirtoja ja diskonttauskorkoja koskevien oletusten tulee olla keskenään yhdenmukaisia. Esimerkiksi nimellisarvoiset rahavirrat, jotka sisältävät inflaation vaikutuksen, tulee diskontata inflaation vaikutuksen sisältävällä korolla. Riskitön nimelliskorko sisältää inflaation vaikutuksen. Reaaliset rahavirrat, jotka eivät sisällä inflaation vaikutusta, tulee diskontata korolla, joka ei sisällä inflaation vaikutusta. Vastaavasti verojen jälkeen määritetyt rahavirrat tulee diskontata verojen jälkeen määritetyllä diskonttauskorolla. Ennen veroja määritetyt rahavirrat tulee diskontata näiden rahavirtojen kanssa yhdenmukaisella korolla.

(e)

Diskonttauskorkojen tulee olla yhdenmukaisia sen valuutan taustalla olevien taloudellisten tekijöiden kanssa, jonka määräisiä rahavirrat ovat.

Riski ja epävarmuus

B15

Nykyarvomenetelmiä käyttäen tapahtuva käyvän arvon määrittäminen tapahtuu epävarmuuden vallitessa, koska käytettävät rahavirrat ovat ennemminkin arvioita kuin tiedossa olevia rahamääriä. Monissa tapauksissa sekä rahavirtojen määrä että niiden ajoitus ovat epävarmoja. Myös sopimuksen perusteella kiinteäksi määrätyt rahamäärät, kuten lainaa koskevat maksut, ovat epävarmoja, jos on olemassa riski maksujen laiminlyönnistä.

B16

Markkinaosapuolet vaativat yleensä korvauksen (ts. riskipreemion) omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvän epävarmuuden kantamisesta. Käyvässä arvossa tulee ottaa huomioon riskilisä, joka kuvastaa rahamäärää, jota markkinaosapuolet vaatisivat korvaukseksi rahavirtoihin liittyvästä epävarmuudesta. Muutoin arvo ei edustaisi käypää arvoa todenmukaisesti. Joissakin tapauksissa asianmukaisen riskilisän määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Vaikeuden aste ei kuitenkaan yksin ole riittävä syy riskilisän pois jättämiseen.

B17

Nykyarvomenetelmät eroavat toisistaan siinä, kuinka riskioikaisut tehdään ja minkätyyppisiä rahavirtoja niissä käytetään Esimerkiksi:

(a)

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä (ks. kappaleet B18–B22) käytetään riskioikaistua diskonttauskorkoa ja sopimukseen perustuvia, luvattuja tai todennäköisimpiä rahavirtoja.

(b)

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 1 (ks. kappale B25) käytetään riskioikaistuja odotettavissa olevia rahavirtoja ja riskitöntä korkoa.

(c)

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 2 (ks. kappale B26) käytetään riskioikaisemattomia odotettavissa olevia rahavirtoja ja diskonttauskorkoa, jota on oikaistu markkinaosapuolten vaatimalla riskilisällä. Tämä korko ei ole sama kuin diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävä korko.

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuva menetelmä

B18

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytetään yhtä rahavirtojen joukkoa mahdollisten arvioitujen rahamäärien vaihtelualueella riippumatta siitä, ovatko kyseessä sopimukseen perustuvat, luvatut (kuten joukkovelkakirjan tapauksessa) vai todennäköisimmät rahavirrat. Näiden rahavirtojen ehtona on kaikissa tapauksissa tiettyjen tapahtumien toteutuminen (esim. joukkovelkakirjaa koskevien sopimukseen perustuvien tai luvattujen rahavirtojen ehtona on se tapahtuma, että velallinen suorittaa maksut). Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävä diskonttauskorko johdetaan markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevien vertailukelpoisten varojen tai velkojen havainnoiduista tuottoasteista. Näin ollen sopimukseen perustuvat, luvatut tai todennäköisimmät rahavirrat diskontataan tällaisten ehdollisten rahavirtojen havainnoidulla tai arvioidulla markkinakorolla (ts. markkinatuotolla).

B19

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuva menetelmä edellyttää vertailukelpoisia varoja tai velkoja koskevan markkinatiedon analysointia. Vertailukelpoisuus todetaan tarkastelemalla rahavirtojen luonnetta (esim. ovatko ne sopimukseen perustuvia vai perustumattomia ja reagoivatko ne todennäköisesti taloudellisten olosuhteiden muutoksiin samankaltaisella tavalla) sekä muita tekijöitä (kuten luottokelpoisuutta, vakuuksia, duraatiota, rajoittavia kovenantteja ja maksuvalmiutta). Vaihtoehtoisesti, jos yksittäinen vertailukelpoinen omaisuuserä tai velka ei kuvasta arvostettavana olevan omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvää riskiä, diskonttauskorko voi olla mahdollista johtaa käyttäen useita vertailukelpoisia omaisuuseriä tai velkoja koskevaa tietoa riskittömän tuottokäyrän yhteydessä (ts. käyttäen alhaalta ylös rakentuvaa lähestymistapaa (build-up approach)).

B20

Alhaalta ylös rakentuvan lähestymistavan havainnollistamiseksi oletetaan, että omaisuuserä A on sopimukseen perustuva oikeus saada 800 CU (1) vuoden kuluttua (ts. ajoitukseen ei liity epävarmuutta). Vertailukelpoisille omaisuuserille on olemassa vakiintuneet markkinat, ja näitä varoja koskevaa tietoa, hintatiedot mukaan lukien, on saatavilla. Näistä vertailukelpoisista omaisuuseristä:

(a)

Omaisuuserä B on sopimukseen perustuva oikeus saada 1 200 CU vuoden kuluttua, ja sen markkinahinta on 1 083 CU. Näin ollen implisiittinen vuotuinen tuottoaste (ts. vuotuinen markkinatuotto) on 10,8 prosenttia [(1 200 CU/1 083 CU) – 1].

(b)

Omaisuuserä C on sopimukseen perustuva oikeus saada 700 CU kahden vuoden kuluttua, ja sen markkinahinta on 566 CU. Näin ollen implisiittinen vuotuinen tuottoaste (ts. kahden vuoden markkinatuotto) on 11,2 prosenttia [(700 CU /566 CU)^0,5 – 1].

(c)

Kaikki kolme omaisuuserää ovat vertailukelpoisia riskin (ts. mahdollisten tuottojen ja luoton hajonnan) suhteen.

B21

Perustuen omaisuuserästä A saatavien sopimukseen perustuvien maksujen ajoittumiseen suhteessa omaisuuseristä B ja C saatavien maksujen ajoittumiseen (ts. yksi vuosi omaisuuserällä B ja kaksi vuotta omaisuuserällä C) omaisuuserän B katsotaan olevan paremmin vertailukelpoinen omaisuuserän A kanssa. Omaisuuserästä A saatavaa sopimukseen perustuvaa maksua (800 CU) ja omaisuuserästä B johdettua yhden vuoden markkinatuottoa (10,8 prosenttia) käyttäen omaisuuserän A käyväksi arvoksi saadaan 722 CU (800 CU/1,108). Jos omaisuuserää B koskevaa markkinatietoa ei olisi, yhden vuoden tuottoaste voitaisiin vaihtoehtoisesti johtaa omaisuuserästä C alhaalta ylöspäin rakentuvaa lähestymistapaa käyttäen. Tässä tapauksessa omaisuuserän C osoittama kahden vuoden markkinakorko (11,2 prosenttia) oikaistaisiin yhden vuoden markkinakoroksi käyttäen riskittömän tuottokäyrän aikarakennetta. Lisätietoa ja -analysointia saatetaan tarvita sen ratkaisemiseksi, ovatko riskipreemiot samat yksi- ja kaksivuotiselle omaisuuserälle. Jos todetaan, etteivät yksi- ja kaksivuotista omaisuuserää koskevat riskipreemiot ole samat, kahden vuoden markkinatuottoa oikaistaan vielä tämän vaikutuksen huomioon ottamiseksi.

B22

Kun diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvaa menetelmää sovelletaan saataviin tai suoritettaviin kiinteisiin maksuihin, arvostettavana olevan omaisuuserän tai velan rahavirtoihin luontaisesti liittyvää riskiä koskeva oikaisu sisällytetään diskonttauskorkoon. Sovellettaessa diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvaa menetelmää rahavirtoihin, jotka eivät ole saatavia tai suoritettavia kiinteitä maksuja, on joskus tarpeellista oikaista rahavirtoja, jotta ne olisivat vertailukelpoisia sen havainnoidun omaisuuserän tai velan rahavirtojen kanssa, josta diskonttauskorko on johdettu.

Nykyarvon odotusarvoon perustuva menetelmä

B23

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä käytetään lähtökohtana rahavirtojen joukkoa, joka edustaa kaikkien mahdollisten vastaisten rahavirtojen todennäköisyyksillä painotettuja keskiarvoja (ts. odotettavissa olevia rahavirtoja). Tuloksena syntyvä arvio on täysin sama kuin nykyarvo, joka tilastollisesti on epäjatkuvan satunnaismuuttujan mahdollisten arvojen painotettu keskiarvo vastaavilla todennäköisyyksillä painotettuna. Koska kaikki mahdolliset käyvät arvot painotetaan todennäköisyyksillä, tuloksena saatavan odotettavissa olevan rahavirran ehtona ei ole minkään määrätyn tapahtuman toteutuminen (toisin kuin diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävien rahavirtojen).

B24

Riskiä karttavat markkinaosapuolet ottaisivat sijoituspäätöstä tehdessään huomioon riskin siitä, että toteutuvat rahavirrat saattavat poiketa odotettavissa olevista rahavirroista. Portfolioteorian mukaan erotetaan kaksi riskityyppiä:

(a)

epäsystemaattinen (hajautettavissa oleva) riski, joka on nimenomaisesti tiettyä omaisuuserää tai velkaa koskeva riski.

(b)

systemaattinen (ei hajautettavissa oleva) riski, joka on yhteinen omaisuuserälle tai velalle ja muille hajautetun salkun erille.

Portfolioteorian mukaan markkinoiden ollessa tasapainossa markkinaosapuolet saavat korvauksen vain rahavirtoihin liittyvän systemaattisen riskin kantamisesta. (Markkinoilla, jotka ovat tehottomat tai eivät ole tasapainossa, voidaan saada muunlaisia tuottoja tai korvauksia).

B25

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 1 omaisuuserän odotettavissa olevia rahavirtoja oikaistaan systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi vähentämällä niihin liittyvä riskilisä (ts. riskioikaistut odotettavissa olevat rahavirrat). Nämä riskioikaistut odotettavissa olevat rahavirrat edustavat varmaa vastaavaa rahavirtaa, joka on diskontattu riskittömällä korolla. Varmaa vastaavalla rahavirralla tarkoitetaan (määriteltyä) odotettavissa olevaa rahavirtaa, jota oikaistaan riskin huomioon ottamiseksi siten, että markkinaosapuolelle on yhdentekevää, vaihdetaanko tietty rahavirta odotettavissa olevaan rahavirtaan. Esimerkiksi jos markkinaosapuoli on ollut halukas vaihtamaan 1 200 CU:n suuruisen odotettavissa olevan rahavirran 1 000 CU:n suuruiseen varmaan rahavirtaan, niin 1 000 CU on 1 200 CU:n varmaa vastaava rahamäärä (ts. 200 CU edustaisi rahavirtaan liittyvää riskilisää). Tässä tapauksessa markkinaosapuolelle on yhdentekevää, kumpi omaisuuserä sillä on.

B26

Toisaalta nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 2 tehdään oikaisu systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi soveltamalla riskilisää riskittömään korkoon. Näin ollen odotettavissa olevat rahavirrat diskontataan korolla, joka vastaa todennäköisyyksillä painotettuihin rahavirtoihin liittyvää odotettavissa olevaa korkoa (ts. odotettavissa oleva tuottoaste). Odotettavissa olevan tuottoasteen arvioimiseen voidaan käyttää riskialttiiden varojen hinnoittelussa käytettäviä malleja, kuten capital asset pricing -mallia. Koska diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävä diskonttauskorko on ehdollisiin rahavirtoihin liittyvä tuottoaste, se on todennäköisesti korkeampi kuin menetelmässä 2 käytettävä diskonttauskorko, joka on odotettavissa oleviin tai todennäköisyyksillä painotettuihin rahavirtoihin liittyvä odotettavissa oleva tuottoaste.

B27

Menetelmien 1 ja 2 havainnollistamiseksi oletetaan, että omaisuuserästä vuoden kuluttua odotettavissa olevat rahavirrat ovat 780 CU, ja ne on määritetty alla esitettyjen mahdollisten rahavirtojen ja todennäköisyyksien perusteella. Vuoden kuluttua toteutuvaan rahavirtaan sovellettava riskitön korko on 5 prosenttia, ja systemaattista riskiä koskeva lisä riskiprofiililtaan samanlaiselle omaisuuserälle on 3 prosenttia.

Mahdolliset rahavirrat

Todennäköisyys

Todennäköisyydellä painotetut rahavirrat

500 CU

15 %

75 CU

800 CU

60 %

480 CU

900 CU

25 %

225 CU

Odotettavissa olevat rahavirrat

 

780 CU

B28

Odottavissa olevat rahavirrat (780 CU) edustavat tässä yksinkertaisessa esimerkissä kolmen mahdollisen tuleman todennäköisyyksillä painotettua keskiarvoa. Todenmukaisemmissa tilanteissa mahdollisia tulemia voisi olla useita. Nykyarvon odotusarvoon perustuvaa menetelmää sovellettaessa ei kuitenkaan aina ole tarpeellista ottaa huomioon kaikkien mahdollisten rahavirtojen jakaumia monimutkaisia malleja ja menetelmiä käyttäen. Sen sijaan voisi olla mahdollista muodostaa rajoitettu määrä epäjatkuvia skenaarioita ja määrittää todennäköisyydet, jotka koskevat mahdollisten rahavirtojen joukkoa. Yhteisö voisi esimerkiksi käyttää jollakin merkityksellisellä aikaisemmalla kaudella toteutuneita rahavirtoja, joita oikaistaan sen jälkeen tapahtuneiden olosuhteiden muutosten (esim. ulkoisissa tekijöissä, kuten taloudellisissa olosuhteissa, markkinaolosuhteissa, toimialan kehityssuunnissa ja kilpailussa tapahtuneiden muutosten samoin kuin sisäisissä olosuhteissa tapahtuneiden, yhteisöön erityisemmin vaikuttavin muutosten) mukaisesti markkinaosapuolten oletukset huomioon ottaen.

B29

Teoreettisesti katsottuna omaisuuserän rahavirtojen nykyarvo (ts. käypä arvo) on sama riippumatta siitä, onko sen määrittämiseen käytetty menetelmää 1 vai menetelmää 2, kuten seuraavassa esitetään:

(a)

Menetelmää 1 käytettäessä odotettavissa olevia rahavirtoja oikaistaan systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi. Jos ei ole markkinatietoa, joka suoraan osoittaisi riskioikaisun määrän, tällainen oikaisu voitaisiin johtaa omaisuuserän hinnoittelumallista hyödyntämällä varmaa vastaavien rahamäärien käsitettä. Riskioikaisu (ts. rahavirtaan liittyvä riskilisä 22 CU) voitaisiin määrittää esimerkiksi käyttämällä systemaattista riskiä koskevaa 3 prosentin suuruista lisää (780 CU – [780 CU × (1,05/1,08)]), jolloin tulokseksi saadaan riskioikaistut odotettavissa olevat rahavirrat 758 CU (780 CU – 22 CU). 758 CU on varmaa vastaava rahamäärä 780 CU:lle, ja se diskontataan riskittömällä korolla (5 prosenttia). Omaisuuserän nykyarvo (ts. käypä arvo) on 722 CU (758 CU/1,05).

(b)

Menetelmää 2 käytettäessä odotettavissa olevia rahavirtoja ei oikaista systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi. Sen sijaan kyseistä riskiä koskeva oikaisu sisällytetään diskonttauskorkoon. Täten odotettavissa olevat rahavirrat diskontataan 8 prosentin suuruisella odotettavissa olevalla tuottoasteella (ts. 5 prosentin riskitön korko plus 3 prosentin lisä systemaattista riskiä varten). Omaisuuserän nykyarvo (ts. käypä arvo) on 722 CU (780 CU/1,08).

B30

Nykyarvojen odotusarvoon perustuvaa menetelmää sovellettaessa voidaan käyttää joko menetelmää 1 tai menetelmää 2. Se, valitaanko menetelmä 1 vai menetelmä 2, riippuu arvostettavana olevalle omaisuuserälle tai velalle ominaisista tosiseikoista ja olosuhteista, siitä, miltä osin on saatavissa riittävästi tietoa, sekä tehdyistä harkintaan perustuvista ratkaisuista.

NYKYARVOMENETELMIEN SOVELTAMINEN VELKOIHIN JA YHTEISÖN OMIIN OMAN PÄÄOMAN EHTOISIIN INSTRUMENTTEIHIN, JOTKA EIVÄT OLE TOISILLA OSAPUOLILLA VAROINA (KAPPALEET 40 JA 41)

B31

Kun nykyarvomenetelmää käytetään määritettäessä käypää arvoa velalle, joka ei ole toisella osapuolella omaisuuseränä (esim. käytöstä poistamiseen liittyvä velka), yhteisön on muun muassa arvioitava vastaiset lähtevät rahavirrat, joiden markkinaosapuolet odottaisivat toteutuvan velvoitetta täytettäessä. Näiden vastaisten rahavirtojen tulee sisältää markkinaosapuolten odotukset velvoitteen täyttämiseksi syntyvistä menoista ja sekä korvauksista, joita markkinaosapuolet vaatisivat velvoitteen vastaanottamisesta. Tällainen korvaus sisältää tuoton, jota markkinaosapuoli vaatisi seuraavista:

(a)

toimenpiteen toteuttaminen (ts. velvoitteen täyttämisen arvo; esim. käyttämällä voimavaroja, jotka voitaisiin käyttää muissa toiminnoissa); ja

(b)

velvoitteeseen liittyvän riskin ottaminen (ts. riskilisä, joka kuvastaa riskiä siitä, että todelliset lähtevät rahavirrat voivat poiketa odotettavissa olevista lähtevistä rahavirroista; ks. kappale B33).

B32

Esimerkiksi rahoitusvelkoihin kuulumattomaan velkaan ei kuulu sopimukseen perustuvaa tuottoastetta, eikä kyseiselle velalle ole olemassa havainnoitavissa olevaa markkinatuottoa. Joissakin tapauksissa sen tuoton osatekijät, jota markkinaosapuolet vaatisivat, eivät ole erotettavissa toisistaan (esim. käytettäessä hintaa, jonka ulkopuolinen sopimusosapuoli veloittaisi kiinteänä palkkiona). Toisissa tapauksissa yhteisön pitää arvioida nämä osatekijät erikseen (esim. käytettäessä hintaa, jonka ulkopuolinen sopimusosapuoli veloittaisi kustannuslisäperusteella, koska sopimusosapuoli ei tässä tapauksessa kantaisi riskiä menojen muuttumisesta tulevaisuudessa).

B33

Yhteisö voi sisällyttää riskilisän sellaisen velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin käypään arvoon, joka ei ole toisella osapuolella omaisuuseränä, jollakin seuraavista tavoista:

(a)

oikaisemalla rahavirtoja (ts. lähtevien rahavirtojen lisäyksenä); tai

(b)

oikaisemalla korkoa, jota käytetään diskontattaessa vastaisia rahavirtoja nykyarvoonsa (ts. diskonttauskoron vähennyksenä).

Yhteisön on varmistuttava siitä, ettei se laske riskioikaisuja kahteen kertaan tai jätä niitä huomioimatta. Esimerkiksi jos arvioituja rahavirtoja kasvatetaan velvoitteeseen liittyvän riskin ottamista koskevan korvauksen huomioon ottamiseksi, diskonttauskorkoa ei pidä oikaista kyseisen riskin huomioon ottamiseksi.

ARVOSTUSMENETELMIEN SYÖTTÖTIEDOT (KAPPALEET 67–71)

B34

Seuraavat ovat esimerkkejä markkinoista, joilla joillekin varoille ja veloille (esim. rahoitusinstrumenteille) saatetaan pystyä havainnoimaan syöttötietoja:

(a)

Pörssimarkkinat. Pörssimarkkinoilla päätöshinnat ovat helposti saatavissa ja yleensä ne edustavat käypää arvoa. Esimerkki tällaisista markkinoista on Lontoon arvopaperipörssi.

(b)

Diilerimarkkinat. Diilerimarkkinoilla diilerit ovat valmiita käymään kauppaa (joko myymään tai ostamaan omaan lukuunsa), jolloin ne järjestävät likviditeettiä käyttämällä pääomaansa siihen, että ne pitävät vaihto-omaisuutena eriä, joille ne takaavat markkinoita. Tyypillisesti osto- ja myyntikurssit (jotka edustavat ostokurssin osalta hintaa, johon diileri on halukas ostamaan, ja myyntikurssin osalta hintaa, jolla diileri on halukas myymään) ovat saatavissa helpommin kuin päätöshinnat. OTC-markkinat (joilla toteutuvat hinnat raportoidaan julkisesti) ovat diilerimarkkinoita. Diilerimarkkinoita on olemassa myös joillekin muille varoille ja veloille, kuten joillekin rahoitusinstrumenteille, hyödykkeille ja aineellisille omaisuuserille (esim. käytetyille laitteistoille).

(c)

Välittäjämarkkinat. Välittäjämarkkinoilla välittäjät pyrkivät saattamaan ostajia ja myyjiä yhteen mutta eivät ole valmiita käymään kauppaa omaan lukuunsa. Toisin sanoen välittäjät eivät käytä pääomaansa siihen, että ne pitäisivät vaihto-omaisuutena eriä, joille ne takaavat markkinoita. Välittäjä tietää osapuolten tarjoamat ja pyytämät hinnat, mutta kukin osapuoli on tyypillisesti tietämätön toisen osapuolen esittämistä hintavaatimuksista. Toteutuneita liiketoimia koskevia hintoja on joskus saatavilla. Välittäjämarkkinoihin kuuluvat sähköiset viestintäverkot, joissa osto- ja myyntitoimeksiannot saatetaan yhteen, sekä liike- ja asuinkiinteistöjen markkinat.

(d)

Päämiesten väliset markkinat. Päämiesten välisillä markkinoilla liiketoimista, sekä alkuperäisistä myynneistä että jälleenmyynneistä, neuvotellaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Näistä liiketoimista saatetaan julkistaa vain vähän tietoa.

KÄYPIEN ARVOJEN HIERARKIA (KAPPALEET 72–90)

Tason 2 syöttötiedot (kappaleet 81–85)

B35

Seuraavat ovat esimerkkejä tiettyjä varoja ja velkoja koskevista tason 2 syöttötiedoista.

(a)

Saa kiinteää – maksa muuttuvaa -koronvaihtosopimus, joka perustuu London Interbank Offered Rate (LIBOR) -swap-korkoon. Tason 2 syöttötieto olisi LIBOR-swap-korko, jos tämä korko on havainnoitavissa tavanomaisesti noteerattavin väliajoin olennaiselta osalta swap-sopimuksen koko voimassaoloaikaa.

(b)

Saa kiinteää – maksa muuttuvaa -koronvaihtosopimus, joka perustuu ulkomaanrahan määräiseen tuottokäyrään Tason 2 syöttötieto olisi ulkomaanrahan määräiseen tuottokäyrään perustuva swap-korko, joka on havainnoitavissa tavanomaisesti noteerattavin väliajoin olennaiselta osalta swap-sopimuksen koko voimassaoloaikaa. Näin olisi, jos swap-sopimuksen voimassaoloaika on 10 vuotta ja korko on havainnoitavissa tavanomaisesti noteerattavin väliajoin 9 vuodelta, olettaen, ettei tuottokäyrän kohtuullinen ekstrapolointi vuodelle 10 olisi merkittävä koko swap-sopimuksen käyvän arvon määrittämisen kannalta.

(c)

Saa kiinteää – maksa muuttuvaa -koronvaihtosopimus, joka perustuu tietyn pankin omaan viitekorkoon. Tason 2 syöttötieto olisi pankin oma viitekorko, joka on johdettu ekstrapoloimalla, jos havainnoitavissa oleva markkinatieto tukee ekstrapoloituja arvoja, esimerkiksi korrelaatiota käyttäen sellaisesta korosta, joka on havainnoitavissa olennaiselta osalta swap-sopimuksen koko voimassaoloaikaa.

(d)

Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita koskeva kolmivuotinen optio. Tason 2 syöttötieto olisi osakkeiden implisiittinen volatiliteetti, joka on johdettu ekstrapoloimalla vuoteen 3, jos molemmat seuraavat ehdot täyttyvät:

(i)

Osakkeita koskevien yksi- ja kaksivuotisten optioiden hinnat ovat havainnoitavissa.

(ii)

Havainnoitavissa oleva markkinatieto tukee kolmivuotisen option ekstrapoloitua implisiittistä volatiliteettia olennaiselta osalta option koko voimassaoloaikaa.

Tässä tapauksessa implisiittinen volatiliteetti voitaisiin johtaa ekstrapoloimalla osakkeita koskevien yksivuotisten ja kaksivuotisten optioiden implisiittisestä volatiliteetista, ja se voi saada tukea vertailukelpoisten yhteisöjen osakkeita koskevien kolmivuotisten optioiden implisiittisestä volatiliteetista edellyttäen, että todetaan korrelaatio yksi- ja kaksivuotisten implisiittisten volatiliteettien kanssa.

(e)

Lisenssisopimus. Kun kyseessä on lisenssisopimus, joka on hankittu liiketoimintojen yhdistämisessä ja jonka hankittu yhteisö oli äskettäin neuvotellut lähipiiriin kuulumattoman osapuolen (lisenssisopimuksen osapuoli) kanssa, tason 2 syöttötieto olisi lähipiiriin kuulumattoman osapuolen kanssa tehdyn sopimuksen mukainen rojaltiprosentti järjestelyn voimaantuloajankohtana.

(f)

Valmiista tuotteista koostuva vaihto-omaisuus vähittäismyymälässä. Kun kyseessä on liiketoimintojen yhdistämisessä hankittu valmiista tuotteista koostuva vaihto-omaisuus, tason 2 syöttötieto olisi joko hinta, jolla myydään asiakkaille vähittäismarkkinoilla, tai hinta, jolla myydään vähittäiskauppiaille tukkumarkkinoilla, oikaistuna vaihto-omaisuuserän kunnon ja sijaintipaikan ja vertailukelpoisten (ts. vastaavanlaisten) vaihto-omaisuuserien välisillä eroilla siten, että käypä arvo kuvastaa hintaa, joka saataisiin liiketoimessa, jossa vaihto-omaisuus myydään toiselle vähittäiskauppiaalle, joka saattaisi tarvittavat myyntiponnistukset päätökseen. Teoreettisesti tarkasteltuna käypä arvo on sama riippumatta siitä, tehdäänkö oikaisut vähittäishintaan (alaspäin) vai tukkuhintaan (ylöspäin). Yleensä käyvän arvon määrittämisessä tulee käyttää hintaa, johon tarvitaan pienin määrä subjektiivisia oikaisuja.

(g)

Omistettu omassa käytössä oleva rakennus. Tason 2 syöttötieto olisi rakennuksen neliöhinta (arvonmäärityskerroin), joka on johdettu havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta, esim. kertoimet, jotka on johdettu vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) sijaintipaikaltaan vastaavanlaisia rakennuksia koskevissa havainnoiduissa liiketoimissa toteutuneista hinnoista.

(h)

Rahavirtaa tuottava yksikkö. Tason 2 syöttötieto olisi arvonmäärityskerroin (esim. tulosta tai liikevaihtoa tai vastaavaa tuloksellisuutta kuvaavaa lukua koskeva kerroin), joka on johdettu havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta, esim. kertoimet, jotka on johdettu vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) liiketoimintoja koskevissa havainnoiduissa liiketoimissa toteutuneista hinnoista, ottaen huomioon liiketoimintaan ja markkinoihin liittyvät tekijät sekä taloudelliset ja muut kuin taloudelliset tekijät.

Tason 3 syöttötiedot (kappaleet 86–90)

B36

Seuraavat ovat esimerkkejä tiettyjä varoja ja velkoja koskevista tason 3 syöttötiedoista:

(a)

Pitkäkestoinen valuutanvaihtosopimus. Tason 3 syöttötieto olisi tiettyyn valuuttaan liittyvä korkokanta, joka ei ole havainnoitavissa ja joka ei saa tukea havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta tavanomaisesti noteerattavin väliajoin tai muulla tavoin olennaiselta osalta valuutanvaihtosopimuksen koko voimassaoloaikaa. Valuutanvaihtosopimuksen korkokannat ovat asianomaisten maiden tuottokäyristä laskettuja swap-korkoja.

(b)

Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita koskeva kolmivuotinen optio. Tason 3 syöttötieto olisi toteutunut volatiliteetti, ts. osakkeiden toteutuneista hinnoista johdettu volatiliteetti. Toteutunut volatiliteetti ei tyypillisesti edusta senhetkisten markkinaosapuolten odotuksia tulevasta volatiliteetista, vaikka se on ainoa saatavissa oleva option hintaa koskeva tieto.

(c)

Koronvaihtosopimus. Tason 3 syöttötieto olisi oikaisu, joka tehdään swap-sopimuksen markkinoilla määräytyvään (ei sitovaan) konsensuskeskihintaan, käyttäen tietoa, joka ei ole suoraan havainnoitavissa ja jota havainnoitavissa oleva markkinatieto ei muutoin tue.

(d)

Liiketoimintojen yhdistämisessä vastattavaksi otettu käytöstä poistamista koskeva velka. Tason 3 syöttötieto olisi senhetkinen arvio, joka on tehty käyttäen yhteisön omaa tietoa, joka koskee velvoitteen täyttämiseksi tarvittavia vastaisia lähteviä rahavirtoja (mukaan lukien markkinaosapuolten odotukset velvoitteen täyttämisen aiheuttamista menoista sekä korvaus, jonka markkinaosapuolet vaatisivat omaisuuserän purkamista koskevan velvoitteen vastaanottamisesta), ellei ole kohtuudella saatavissa olevaa tietoa, joka osoittaisi, että markkinaosapuolet käyttäisivät erilaisia oletuksia. Tätä tason 3 syöttötietoa käytettäisiin nykyarvomenetelmässä yhdessä muiden syöttötietojen kanssa, joita ovat esim. senhetkinen riskitön korko tai luottoriskioikaistu riskitön korko, jos yhteisön luottokelpoisuuden vaikutus velan käypään arvoon kuvastuu diskonttauskorossa eikä vastaisia lähteviä rahavirtoja koskevassa arviossa.

(e)

Rahavirtaa tuottava yksikkö. Tason 3 syöttötieto olisi taloudellinen ennuste (esim. rahavirtoja tai voittoa tai tappiota koskeva ennuste), joka on muodostettu yhteisön omaa tietoa käyttäen, ellei ole olemassa kohtuudella saatavissa olevaa tietoa, joka osoittaisi, että markkinaosapuolet käyttäisivät erilaisia oletuksia.

KÄYVÄN ARVON MÄÄRITTÄMINEN, KUN OMAISUUSERÄÄ TAI VELKAA KOSKEVAN TOIMINNAN VOLYYMI TAI TASO ON VÄHENTYNYT MERKITTÄVÄSTI

B37

Omaisuuserän tai velan käypään arvoon saattaa olla vaikutusta sillä, että kyseistä omaisuuserää koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa (tai vastaavanlaisia varoja tai velkoja) koskevaan normaaliin markkinatoimintaan. Sen ratkaisemiseksi, onko omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymissa tai tasossa tapahtunut merkittävä vähennys, yhteisön on arvioitava esimerkiksi seuraavien tekijöiden merkittävyyttä ja merkityksellisyyttä:

(a)

Viimeaikaisia liiketoimia on vähän.

(b)

Hintanoteerauksia ei tehdä senhetkistä tietoa käyttäen.

(c)

Hintanoteeraukset vaihtelevat huomattavasti joko ajan kuluessa tai eri markkinatakaajien välillä (esim. joillakin välittäjämarkkinoilla).

(d)

Indeksit, jotka aiemmin ovat korreloineet omaisuuserän tai velan käypien arvojen kanssa hyvin, eivät todistettavasti korreloi kyseisen omaisuuserän tai velan käypää arvoa osoittavien viimeaikaisten tietojen kanssa.

(e)

Havainnoituja liiketoimia tai noteerattuja hintoja koskevat implisiittiset maksuvalmiusriskipreemiot, tuotot tai suorituskykyä koskevat indikaattorit (kuten laiminlyöntien osuudet tai pääomasta saamatta jäävät osuudet ulosmittaustapauksessa) ovat kasvaneet merkittävästi verrattuna yhteisön arvioimiin odotettavissa oleviin rahavirtoihin ottaen huomioon kaikki saatavilla oleva markkinatieto, joka koskee omaisuuserään tai velkaan liittyvää luottoriskiä ja muuta laiminlyöntiriskiä.

(f)

Osto- ja myyntikurssin välinen ero on suuri tai se on kasvanut merkittävästi.

(g)

Omaisuuserän tai velan tai vastaavanlaisten varojen tai velkojen uusia liikkeeseenlaskuja koskeva toiminta markkinoilla (ts. pääasiallisilla markkinoilla) on vähentynyt merkittävästi tai niille ei ole lainkaan markkinoita.

(h)

Julkisesti on saatavilla vain vähän tietoa (esim. päämiesten välisillä markkinoilla toteutuvista liiketoimista).

B38

Jos yhteisö tekee johtopäätöksen, että omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa (tai samankaltaisia varoja tai velkoja) koskevaan normaaliin markkinatoimintaan, on tarpeellista analysoida tarkemmin liiketoimia tai hintanoteerauksia. Volyymin tai tason väheneminen ei itsessään välttämättä osoita, ettei transaktiohinta tai noteerattu hinta edustaisi käypää arvoa tai ettei kyseisillä markkinoilla toteutuva liiketoimi olisi tavanmukainen. Jos yhteisö kuitenkin toteaa, ettei transaktiohinta tai noteerattu hinta edusta käypää arvoa (voi esim. esiintyä liiketoimia, jotka eivät ole tavanmukaisia), transaktiohintoja tai noteerattuja hintoja on tarpeellista oikaista, jos yhteisö käyttää näitä hintoja käyvän arvon määrittämisen perustana ja oikaisu olisi merkittävä koko käyvän arvon määrittämisen kannalta. Oikaisut voivat olla tarpeen myös muissa olosuhteissa (esim. kun samankaltaisen omaisuuserän hintaa on oikaistava merkittävästi, jotta se olisi vertailukelpoinen arvostettavana olevan omaisuuserän kanssa tai kun hinta on vanhentunut).

B39

Tässä IFRS-standardissa ei määrätä metodologiasta, jonka mukaan transaktiohintoihin tai noteerattuihin hintoihin tehdään merkittäviä oikaisuja. Ks. kappaleet 61–66 ja B5–B11, joissa käsitellään arvostusmenetelmien käyttöä käypää arvoa määritettäessä. Käytettävästä arvostusmenetelmästä riippumatta yhteisön on sisällytettävä arvon määrittämiseen asianmukaiset riskioikaisut, mukaan lukien riskilisä, joka kuvastaa määrää, jonka markkinaosapuolet vaatisivat korvauksena omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvästä epävarmuudesta (ks. kappale B17). Muutoin arvo ei edusta käypää arvoa todenmukaisesti. Joissakin tapauksissa asianmukaisen riskioikaisun määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Vaikeuden aste ei kuitenkaan yksin ole riittävä syy riskioikaisun poisjättämiseen. Riskioikaisun tulee kuvastaa markkinaosapuolten välistä tavanomaista liiketointa, joka toteutuu arvostuspäivänä tarkasteluhetken olosuhteiden vallitessa.

B40

Jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi, voi olla asianmukaista vaihtaa arvostusmenetelmää tai käyttää useita arvostusmenetelmiä (esim. markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa ja nykyarvomenetelmää). Painotettaessa useiden menetelmien käytön tuloksena syntyviä käypiä arvoja osoittavia lukuja yhteisön on tarkasteltava käypien arvojen vaihtelualueen kohtuullisuutta. Tavoitteena on määrittää vaihtelualueeseen kuuluva piste, joka parhaiten edustaa käypää arvoa tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Käypien arvojen laaja vaihtelualue voi viitata siihen, että tarvitaan lisää analysointia.

B41

Vaikka omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso olisi vähentynyt merkittävästi, käyvän arvon määrittämisen tavoite on edelleen sama. Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä tavanmukaisessa liiketoimessa (ts. ei pakkotilanteessa tapahtuvassa realisoinnissa tai ahdingossa tapahtuvassa myynnissä), joka toteutuu markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

B42

Sen hinnan arvioiminen, jolla markkinaosapuolet olisivat arvostuspäivänä halukkaita liiketoimeen tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa, jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi, riippuu arvostuspäivänä vallitsevista tosiseikoista ja olosuhteista ja vaatii harkintaa. Yhteisön aikeilla, jotka koskevat omaisuuserän pitämistä tai velan muulla tavalla tapahtuvaa suorittamista, ei ole merkitystä käypää arvoa määritettäessä, koska käypä arvo on markkinoihin perustuva arvo, ei yhteisökohtainen arvo.

Niiden liiketoimien tunnistaminen, jotka eivät ole tavanmukaisia

B43

Sen ratkaiseminen, onko liiketoimi tavanmukainen (vai eikö se ole tavanmukainen) on vaikeampaa, jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa (tai vastaavanlaisia varoja tai velkoja) koskevaan normaaliin markkinatoimintaan. Tällaisissa olosuhteissa ei ole asianmukaista tehdä johtopäätöstä, etteivät mitkään kyseisillä markkinoilla toteutuvat liiketoimet ole tavanmukaisia (ts. ne liittyvät pakkotilanteessa tapahtuvaan realisointiin tai ahdingossa tapahtuvaan myyntiin). Olosuhteisin, jotka voivat viitata siihen, ettei liiketoimi ole tavanmukainen, kuuluvat seuraavat:

(a)

Markkinoilla ei ole oltu ennen arvostuspäivää riittävän pitkää ajanjaksoa, jotta voitaisiin ottaa huomioon markkinointitoimenpiteet, jotka ovat tavallisia ja tavanomaisia tällaisia varoja tai velkoja koskevissa liiketoimissa tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

(b)

Tavallinen ja tavanomainen markkinointiajanjakso on toteutunut, mutta myyjä on markkinoinut omaisuuserää tai velkaa vain yhdelle markkinaosapuolelle.

(c)

Myyjä on konkurssissa tai selvitystilassa tai lähellä sitä (ts. myyjä on ahdingossa).

(d)

Myyjän on täytynyt myydä täyttääkseen sääntelytahojen asettamat tai lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset (ts. myyjä oli pakotettu).

(e)

Transaktiohinta on poikkeava verrattuna muihin viimeaikaisiin samaa tai vastaavanlaista omaisuuserää tai velkaa koskeviin liiketoimiin.

Yhteisön on arvioitava olosuhteita sen ratkaisemiseksi, onko liiketoimi käytettävissä olevan näytön perusteella tavanmukainen.

B44

Yhteisön on tarkasteltava kaikkia seuraavia seikkoja määrittäessään käypää arvoa tai arvioidessaan markkinariskilisiä:

(a)

Jos näyttö viittaa siihen, ettei liiketoimi ole tavanmukainen, yhteisön on annettava kyseiselle transaktiohinnalle vain vähän tai ei lainkaan painoa (verrattuna muihin käypää arvoa osoittaviin lukuihin).

(b)

Jos näyttö viittaa siihen, että liiketoimi on tavanmukainen, yhteisön on otettava kyseinen transaktiohinta huomioon. Kyseiselle transaktiohinnalle annettava paino verrattuna muihin käypää arvoa osoittaviin lukuihin riippuu esimerkiksi seuraavista tosiseikoista ja olosuhteista:

(i)

liiketoimen koko.

(ii)

liiketoimen vertailukelpoisuus arvostettavana olevaan omaisuuserään tai velkaan nähden.

(iii)

liiketoimen läheisyys arvostuspäivään nähden.

(c)

Jos yhteisöllä ei ole riittävästi tietoa johtopäätöksen tekemiseksi siitä, onko liiketoimi tavanmukainen, sen on otettava transaktiohinta huomioon. Kyseinen transaktiohinta ei mahdollisesti kuitenkaan edusta käypää arvoa (ts. transaktiohinta ei välttämättä ole ainoa tai pääasiallinen perusta käyvän arvon määrittämiselle tai markkinariskilisien arvioimiselle). Kun yhteisöllä ei ole riittävästi tietoa johtopäätöksen tekemiseksi siitä, ovatko tietyt liiketoimet tavanmukaisia, yhteisön on annettava kyseisille liiketoimille vähemmän painoa verrattuna muihin liiketoimiin, joiden tiedetään olevan tavanmukaisia.

Yhteisön ei tarvitse tehdä kattavia selvityksiä sen ratkaisemiseksi, onko liiketoimi tavanmukainen, mutta se ei saa jättää huomioimatta tietoa, joka on kohtuudella saatavissa. Kun yhteisö on liiketoimen osapuolena, sillä oletetaan olevan riittävästi tietoa johtopäätöksen tekemiseksi siitä, onko liiketoimi tavanmukainen.

Kolmansilta osapuolilta saatujen noteerattujen hintojen käyttäminen

B45

Tämä IFRS-standardi ei estä kolmansilta osapuolilta, kuten hinnoittelupalveluista tai välittäjiltä, saatavien noteerattujen hintojen käyttämistä, jos yhteisö on todennut, että näiltä osapuolilta saatavat noteeratut hinnat on muodostettu tämän IFRS-standardin mukaisesti.

B46

Jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi, yhteisön on arvioitava, onko kolmansilta osapuolilta saadut noteeratut hinnat muodostettu käyttäen tavanmukaisia liiketoimia koskevaa senhetkistä tietoa tai markkinaosapuolten oletuksia (mukaan lukien riskiä koskevat oletukset) kuvastavaa arvostusmenetelmää. Painottaessaan noteerattua hintaa käyvän arvon määrittämisen syöttötietona yhteisö antaa vähemmän painoa (verrattuna toisiin liiketointen tuloksia kuvastaviin käypää arvoa osoittaviin lukuihin) noteerauksille, jotka eivät kuvasta liiketointen tuloksia.

B47

Lisäksi noteerauksen luonne (esim. osoittaako se hintaa vai sitovaa tarjousta) on otettava huomioon saatavilla olevaa näyttöä painotettaessa siten, että annetaan enemmän painoa sellaisille kolmansilta osapuolilta saataville noteerauksille, jotka edustavat sitovia tarjouksia.

Liite C

Voimaantulo ja siirtyminen

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

C1

Yhteisön on sovellettava tätä IFRS-standardia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä IFRS-standardia aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto.

C2

Tätä IFRS-standardia on sovellettava ei-takautuvasti sen tilikauden alusta, jolla sen soveltaminen aloitetaan.

C3

Tähän IFRS-standardin sisältyviä vaatimuksia tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista ei tarvitse soveltaa vertailutietoihin, jotka esitetään tämän IFRS-standardin soveltamisen aloittamista edeltäviltä kausilta.

Liite D

Muutokset muihin IFRS-standardeihin

Tässä liitteessä esitetään muihin IFRS-standardeihin tulevat muutokset, jotka seuraavat siitä, että IASB julkistaa IFRS 13:n. Yhteisön on sovellettava muutoksia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa IFRS 13:a aikaisemmalla kaudella, sen on sovellettava muutoksia tällä aikaisemmalla kaudella. Muutetut kappaleet esitetään siten, että uusi teksti on alleviivattu ja poistettu teksti yliviivattu.

MÄÄRITELMÄN MUUTOS

D1

Käyvän arvon määritelmä, joka sisältyy standardeihin IFRS 1, 3–5 ja 9 (julkaistu lokakuussa 2010), korvataan seuraavalla määritelmällä:

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13.)

Käyvän arvon määritelmä, joka sisältyy standardeihin IAS 2, 16, 18–21, 32 ja 40, korvataan seuraavalla määritelmällä:

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen.)

IFRS 1    Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto (muutettu syyskuussa 2010)

D2

Poistetaan kappale 19.

D3

Lisätään seuraavanlainen kappale 39J:

39J

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen poistettiin kappale 19, muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää sekä muutettiin kappaleita D15 ja D20. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D4

Muutetaan kappaleita D15 ja D20 seuraavasti:

D15

Jos ensilaatija arvostaa tällaisen sijoituksen IAS 27:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, sen on arvostettava kyseinen sijoitus avaavassa IFRS-erillistaseessaan jompaankumpaan seuraavista rahamääristä:

…

(b)

oletushankintameno. Tällaisen sijoituksen oletushankintamenon on oltava sen:

(i)

yhteisön IFRS-standardeihin siirtymispäivän käypä arvo sen erillistilinpäätöksessä; tai

…

D20

Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IAS 39:n kappaleen AG76(a) mukaisia vaatimuksia kummalla tahansa seuraavista tavoista:

…

IFRS 2    Osakeperusteiset maksut

D5

Lisätään seuraavanlainen kappale 6A:

6A

Tässä IFRS-standardissa käytetään termiä ”käypä arvo” tavalla, joka joiltakin osin poikkeaa IFRS 13.een Käyvän arvon määrittäminen sisältyvästä käyvän arvon määritelmästä. Sen vuoksi yhteisö määrittää IFRS 2:ta soveltaessaan käyvän arvon tämän IFRS-standardin, ei IFRS 13:n mukaisesti.

IFRS 3    Liiketoimintojen yhdistäminen

D6

Muutetaan kappaleita 20, 29, 33 ja 47 seuraavasti:

20

Kappaleissa 24–31 täsmennetään, minkä tyyppisiin yksilöitävissä oleviin varoihin ja velkoihin kuuluu eriä, joita tämän IFRS-standardin rajoitetut poikkeukset arvostusperiaatteesta koskevat.

29

Hankkijaosapuolen on määritettävä aineettomaksi hyödykkeeksi kirjatun takaisin hankitun oikeuden arvo siihen liittyvän sopimuksen jäljellä olevan juoksuajan perusteella riippumatta siitä, ottaisivatko markkinaosapuolet sopimuksen mahdolliset uudistamiset huomioon sen käypää arvoa määrittäessään. Kappaleissa B35 ja B36 on tätä koskevaa soveltamisohjeistusta.

33

… Määritettäessä liikearvoa liiketoimintojen yhdistämisessä, jossa ei luovuteta lainkaan vastiketta, hankkijaosapuolen on käytettävä luovutetun vastikkeen hankinta-ajankohdan käyvän arvon asemesta hankkijaosapuolella hankinnan kohteessa olevan osuuden hankinta-ajankohdan käypää arvoa (kappale 32(a)(i)). …

47

… Esimerkiksi omaisuuserän myynti kolmannelle osapuolelle pian hankinta-ajankohdan jälkeen hintaan, joka poikkeaa merkittävästi sille kyseisenä ajankohtana määritetystä alustavasta käyvästä arvosta, osoittaa alustavan määrän todennäköisesti olevan virheellinen, paitsi jos pystytään yksilöimään näiden ajankohtien välillä toteutunut tapahtuma, joka on muuttanut omaisuuserän käypää arvoa.

D7

Lisätään seuraavanlainen kappale 64F:

64F

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 20, 29, 33, ja 47, muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää sekä muutettiin kappaleita B22, B40, B43–B46, B49 ja B64. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D8

Muutetaan liitteen B kappaleita B22 ja B40, B43–B46, B49 ja B64 seuraavasti:

B22

Koska konsernitilinpäätöksessä jatkuvuus koskee juridisen tytäryrityksen tilinpäätöstä sen pääomarakennetta lukuun ottamatta, konsernitilinpäätöksessä esitetään:

…

(d)

rahamäärä, joka konsernitilinpäätökseen merkitään liikkeeseen laskettuina oman pääoman ehtoisina osuuksina ja joka määritetään lisäämällä juridisen tytäryrityksen (kirjanpidollisen hankkijaosapuolen) liikkeeseen laskemat juuri ennen liiketoiminnan yhdistämistä ulkona olevat oman pääoman ehtoiset osuudet juridisen emoyrityksen (kirjanpidollinen hankinnan kohde) käypään arvoon. Oman pääoman rakenne … kuitenkin …

…

B40

Yksilöitävyyskriteerit ratkaisevat, kirjataanko aineeton hyödyke erillään liikearvosta. Kyseiset kriteerit eivät kuitenkaan opasta aineettoman hyödykkeen käyvän arvon määrittämisessä eivätkä aseta rajoituksia aineettoman hyödykkeen käypää arvoa määritettäessä käytettäville oletuksille. Hankkijaosapuoli esimerkiksi ottaisi käypää arvoa määrittäessään huomioon oletukset, joita markkinaosapuolet käyttäisivät aineettoman hyödykkeen hinnoittelussa, kuten odotukset sopimusten tulevaisuudessa tapahtuvasta uudistamisesta. …

B43

Hankkijaosapuolen aikomuksena voi olla, ettei se kilpailuasemansa suojelemiseksi tai muista syistä käytä hankkimaansa rahoitusvaroihin kuulumatonta omaisuuserää tai ettei se käytä omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä. Tämä voi päteä esimerkiksi hankittuun tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvään aineettomaan hyödykkeeseen, jota hankkijaosapuoli suunnittelee käyttävänsä defensiivisesti estämällä muita käyttämästä sitä. Hankkijaosapuolen on tästä huolimatta määritettävä rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypä arvo olettaen, että se on markkinaosapuolilla parhaiten tuottavassa käytössä asianmukaisen arvonmäärityksen lähtökohdan mukaisesti, sekä alun perin että myöhemmässä arvonalentumistestauksessa, kun määritetään käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla.

B44

Tämän IFRS-standardin mukaan hankkijaosapuoli saa arvostaa hankinnan kohteessa olevan määräysvallattomien omistajien osuuden hankinta-ajankohdan käypään arvoon. Joskus hankkijaosapuoli pystyy määrittämään määräysvallattomien omistajien osuuden hankinta-ajankohdan käyvän arvon osakkeille (ts. muille kuin hankkijaosapuolen hallussa oleville osakkeille) toimivilla markkinoilla noteeratun hinnan perusteella. Toisissa tilanteissa osakkeille ei kuitenkaan ole saatavissa toimivilla markkinoilla noteerattua hintaa. Näissä tilanteissa hankkijaosapuoli määrittää määräysvallattomien omistajien osuuden käyvän arvon muita arvostusmenetelmiä käyttäen.

B45

Hankkijaosapuolella hankinnan kohteessa olevan osuuden ja määräysvallattomien omistajien osuuden osakekohtaiset käyvät arvot voivat poiketa toisistaan. Merkittävin ero aiheutuu todennäköisesti siitä, että hankkijaosapuolella hankinnan kohteessa olevan osuuden osakekohtaiseen arvoon sisältyy määräysvaltalisä, tai kääntäen, että määräysvallattomien omistajien osuuden osakekohtainen arvo on pienempi määräysvallan puuttumisesta johtuen (nimitetään myös vähemmistöalennukseksi), jos markkinaosapuolet ottaisivat tällaisen lisän tai alennuksen huomioon määräysvallattomien omistajien osuuden hinnoittelussa.

B46

Jos liiketoimintojen yhdistäminen on toteutettu luovuttamatta vastiketta, hankkijaosapuolen on liikearvoa tai edullisesta kaupasta syntyvää voittoa määrittäessään käytettävä luovutetun vastikkeen hankinta-ajankohdan käyvän arvon sijaan sillä hankinnan kohteessa olevan osuuden hankinta-ajankohdan käypää arvoa (ks. kappaleet 32–34).

B49

Keskinäisen yhteisön käypää arvoa määritettäessä tulee ottaa huomioon oletukset, joita markkinaosapuolet tekisivät tulevaisuudessa saatavista jäseneduista, sekä muut merkitykselliset oletukset, joita markkinaosapuolet tekisivät keskinäisestä yhteisöstä. Keskinäisen yhteisön käyvän arvon määrittämiseen voidaan käyttää esimerkiksi nykyarvomenetelmää. Mallin syöttötietoina käytettävien rahavirtojen tulee perustua keskinäisen yhteisön odotettavissa oleviin rahavirtoihin, joissa todennäköisesti kuvastuvat jäsenetuihin liittyvät vähennykset, kuten tavaroista ja palveluista perittävät pienemmät maksut.

B64

Kappaleessa 59 tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi hankkijaosapuolen on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisesta raportointikauden aikana tapahtuvasta liiketoimintojen yhdistämisestä seuraavat tiedot:

…

(f)

luovutetun kokonaisvastikkeen hankinta-ajankohdan käypä arvo sekä hankinta-ajankohdan käypä arvo jokaisesta keskeisestä vastikeluokasta, kuten:

…

(iv)

hankkijaosapuolen oman pääoman ehtoiset osuudet, mukaan lukien liikkeeseen laskettujen tai laskettavien instrumenttien tai osuuksien lukumäärä ja näiden instrumenttien tai osuuksien käyvän arvon määrittämismenetelmä.

…

(o)

jokaisesta liiketoimintojen yhdistämisestä, jossa hankkijaosapuolella on hankinta-ajankohtana alle 100 % hankinnan kohteen oman pääoman ehtoisista osuuksista:

…

(ii)

jokaisesta hankinnan kohteessa olevasta määräysvallattomien omistajien osuudesta, joka on arvostettu käypään arvoon, arvostusmenetelmä(t) sekä kyseistä arvoa määritettäessä käytetyt merkittävät syöttötiedot.

…

IFRS 4    Vakuutussopimukset

D9

Lisätään seuraavanlainen kappale 41E:

41E

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRS 5    Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot

D10

Lisätään seuraavanlainen kappale 44H:

44H

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRS 7    Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot (muutettu lokakuussa 2009)

D11

[Ei koske vaatimuksia]

D12

Muutetaan kappaletta 3 seuraavasti:

3

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

… näissä tapauksissa yhteisön on sovellettava tämän IFRS-standardin vaatimuksia ja käypään arvoon arvostettavien osuuksien osalta IFRS 13:n Käyvän arvon määrittäminen vaatimuksia. …

…

D13

Poistetaan kappaleet 27–27B.

D14

Muutetaan kappaletta 28 seuraavasti:

28

Joissakin tapauksissa yhteisö ei kirjaa voittoa tai tappiota rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai velan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä, koska kyseistä käypää arvoa koskevaa näyttöä ei saada toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle noteeratusta hinnasta (ts. tason 1 syöttötiedosta) eikä se perustu arvostusmenetelmään, jossa käytetään vain havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa (ks. IAS 39:n kappale AG76) Tällaisissa tapauksissa yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisen rahoitusvarojen tai -velkojen luokan osalta:

(a)

tilinpäätöksen laatimisperiaate, jonka mukaisesti alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus kirjataan tulosvaikutteisesti siten, että otetaan huomioon niiden tekijöiden muuttuminen (aika mukaan luettuna), jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa (ks. IAS 39:n kappale AG76(b)).

…

(c)

miksi yhteisö on tullut siihen johtopäätökseen, ettei transaktiohinta ollut parasta näyttöä käyvästä arvosta, mukaan lukien kuvaus käypää arvoa tukevasta näytöstä.

D15

Muutetaan kappaletta 29 seuraavasti:

29

Käypien arvojen esittämistä tilinpäätöksessä ei edellytetä:

…

(b)

kun kyse on sijoituksesta sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), tai johdannaisista, jotka on sidottu tällaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, ja joka arvostetaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, koska sen käypää arvoa ei voida muulla tavoin määrittää luotettavasti; tai

…

D16

Lisätään seuraavanlainen kappale 44P:

44P

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 3, 28, 29, B4 ja B26 sekä liitettä A ja poistettiin kappaleet 27–27B. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D17

Muutetaan liitteeseen A sisältyvää muun hintariskin määritelmää seuraavasti:

muu hintariski

Riski, että rahoitusinstrumentin käypä arvo tai vastaiset rahavirrat vaihtelevat markkinahintojen muutoksista johtuen (lukuun ottamatta korkoriskistä tai valuuttariskistä aiheutuvia muutoksia), riippumatta siitä, aiheutuvatko muutokset yksittäiselle rahoitusinstrumentille tai sen liikkeeseenlaskijalle ominaisista tekijöistä vai kaikkiin markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin vastaavanlaisiin rahoitusinstrumentteihin vaikuttavista tekijöistä.

IFRS 9    Rahoitusinstrumentit (julkaistu marraskuussa 2009)

D18

Muutetaan kappaletta 5.1.1 seuraavasti:

5.1.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä käypään arvoon, ja jos kyseessä on muu kuin käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattava rahoitusvaroihin kuuluva erä, siihen lisätään rahoitusvaroihin kuuluvan erän hankkimisesta välittömästi johtuvat transaktiomenot.

D19

Lisätään seuraavanlainen kappale 5.1.1A:

5.1.1A

Jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo kuitenkin poikkeaa transaktiohinnasta, yhteisön on sovellettava kappaletta B5.1 sekä IAS 39:n kappaletta AG76.

D20

Muutetaan kappaleita 5.2.1, 5.3.2, 8.2.5 ja 8.2.11 seuraavasti:

5.2.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä kappaleiden 4.1–4.5 mukaisesti käypään arvoon tai jaksotettuun hankintamenoon.

5.3.2

Jos yhteisö muuttaa rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua kappaleen 4.9 mukaisesti siten, että se arvostetaan käypään arvoon, sen käypä arvo määritetään luokittelun muutospäivänä. Aikaisemman kirjanpitoarvon ja käyvän arvon välisestä erosta mahdollisesti johtuva voitto tai tappio kirjataan tulosvaikutteisesti.

8.2.5

Jos yhteisö arvostaa hybridisopimuksen käypään arvoon kappaleen 4.4 tai kappaleen 4.5 mukaisesti mutta hybridisopimuksen käypää arvoa ei ole määritetty raportoitavilla vertailukausilla, hybridisopimuksen käyvän arvon raportoitavilla vertailukausilla on oltava sopimuksen osatekijöiden (ts. johdannaisiin kuulumattoman pääsopimuksen ja kytketyn johdannaisen) käypien arvojen yhteenlaskettu määrä kunkin raportoitavan vertailukauden lopussa.

8.2.11

Jos yhteisö on aiemmin käsitellyt kirjanpidossaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen sellaisen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehdyn sijoituksen, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) (tai johdannaisen, joka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja joka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti), sen on arvostettava kyseinen instrumentti soveltamisen aloittamispäivän käypään arvoon. …

D21

Lisätään seuraavanlainen kappale 8.1.3:

8.1.3

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 5.1.1, 5.2.1, 5.3.2, 8.2.5, 8.2.11, B5.1, B5.4, B5.5, B5.7, C8, C20, C22, C27 ja C28 sekä lisättiin kappale 5.1.1A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D22

Liitteessä A esitettyä johdantotekstiä muutetaan seuraavasti:

Seuraavat termit on määritelty IAS 32:n Rahoitusinstrumentit: esittämistapa kappaleessa 11, IAS 39:n kappaleessa 9 tai IFRS 13:n liitteessä A, ja niitä käytetään tässä IFRS-standardissa niille IAS 32:ssa, IAS 39:ssä tai IFRS 13:ssa annetussa merkityksessä: …

D23

Muutetaan liitteen B kappaletta B5.1, kappaletta B5.5 edeltävää otsikkoa sekä kappaleita B5.5 ja B5.7 seuraavasti:

B5.1

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo on yleensä transaktiohinta (toisin sanoen annetun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13 ja IAS 39:n kappale AG76). Jos osa annetusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusinstrumenttia, yhteisön on määritettävä rahoitusinstrumentin käypä arvo. Esimerkiksi pitkäaikaisen korottoman lainan tai muun pitkäaikaisen korottoman saamisen käypä arvo voidaan määrittää kaikkien tulevaisuudessa saatavien maksujen nykyarvona, jonka laskemiseen käytetään vastaavanlaisen instrumentin (valuutan, ehtojen, korkotyypin ja muiden tekijöiden suhteen vastaavanlaisen), jolla on vastaavanlainen luottoluokitus, senhetkistä markkinakorkoa (tai -korkoja). Mahdollinen tämän ylittävä lainaksi annettu määrä on kulua tai tuoton vähennystä, paitsi jos se täyttää jonkin muuntyyppisen omaisuuserän kirjaamisen edellytykset.

Sijoitukset oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja näihin sijoituksiin liittyvät sopimukset

B5.5

… Näin voi olla, jos käyvän arvon määrittämistä varten ei ole saatavissa riittävästi viimeaikaista tietoa tai jos mahdollisten käypien arvojen vaihtelualue on suuri ja hankintameno edustaa parasta arvioita tälle vaihtelualueelle sijoittuvasta käyvästä arvosta.

B5.7

… Tällaisissa tapauksissa yhteisön täytyy määrittää käypä arvo.

D24

Muutetaan liitteen C kappaleessa C8 esitettyjä muutoksia IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleeseen 29 seuraavasti:

29

Käypien arvojen esittämistä tilinpäätöksessä ei edellytetä:

…

(b)

kun on kyse johdannaisista, jotka on sidottu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tehtyihin sijoituksiin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) ja jotka arvostetaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, koska niiden käypää arvoa ei voida muulla tavoin määrittää luotettavasti; tai

…

D25

Muutetaan kappaleessa C20 esitettyjä muutoksia IAS 28:n Sijoitukset osakkuusyrityksiin kappaleeseen 1 seuraavasti:

1

Tätä standardia on sovellettava osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn. Se ei kuitenkaan koske sellaisia sijoituksia osakkuusyrityksiin, joiden tekijöinä ovat:

(a)

pääomasijoittajat, tai

(b)

sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit ja IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisön, jolla on tällainen sijoitus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 37(f) vaadittavat tiedot.

D26

Muutetaan kappaleessa C22 esitettyjä muutoksia IAS 31:n Osuudet yhteisyrityksissä kappaleeseen 1 seuraavasti:

1

Tätä standardia on sovellettava yhteisyritysosuuksien kirjanpitokäsittelyyn sekä yhteisyrityksen varojen, velkojen, tuottojen ja kulujen esittämiseen yhteisyrityksen osapuolen ja sijoittajan tilinpäätöksissä riippumatta rakenteesta tai muodosta, jossa yhteisyrityksen toiminta tapahtuu. Standardi ei kuitenkaan koske sellaisia osuuksia yhteisessä määräysvallassa olevissa yksiköissä, joiden haltijana ovat:

(a)

pääomasijoittajat, tai

(b)

sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit ja IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisyrityksen osapuolen, jolla on tällainen osuus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleissa 55 ja 56 vaadittavat tiedot.

D27

Muutetaan kappaleessa C27 esitettyjä muutoksia IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen kappaleisiin 9, 13 ja 88 seuraavasti:

9

…

On huomattava, että IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen sisältää vaatimukset rahoitusvelan käyvän arvon määrittämisestä riippumatta siitä, onko velka nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon arvostettavaksi, arvostetaanko se käypään arvoon muusta syystä vai annetaanko sen käyvästä arvosta tietoja tilinpäätöksessä. …

13

Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa luotettavasti sen ehtojen perusteella, kytketyn johdannaisen käypä arvo on hybridisopimuksen (yhdistetyn sopimuksen) käyvän arvon ja pääsopimuksen käyvän arvon välinen erotus. Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa tällä menetelmällä, sovelletaan kappaletta 12 ja koko hybridisopimus (yhdistetty sopimus) luokitellaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi.

88

Suojaussuhde täyttää kappaleiden 89–102 mukaiset suojauslaskennan soveltamisedellytykset siinä ja vain siinä tapauksessa, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät.

…

(d)

Suojauksen tehokkuus on mitattavissa luotettavasti, ts. sekä suojauskohteen käypä arvo tai rahavirrat, joihin suojattu riski vaikuttaa, että suojausinstrumentin käypä arvo ovat määritettävissä luotettavasti.

…

D28

Muutetaan kappaleessa C28 esitettyjä muutoksia IAS 39:n kappaleisiin AG64, AG80, AG81 ja AG96 seuraavasti:

AG64

Rahoitusvelan käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on yleensä transaktiohinta (ts. saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös kappale AG76 ja IFRS 13). Jos osa annetusta tai saadusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusvelkaa, yhteisön on määritettävä rahoitusvelan käypä arvo:

AG80

Sellaisten johdannaisten käypä arvo, jotka on sidottu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja jotka on toteutettava luovuttamalla sellaisia oman pääoman ehtoisia instrumentteja, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) (ks. kappale 47(a)), on määritettävissä luotettavasti, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen instrumentin osalta vaihtele merkittävästi tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen.

AG81

On paljon tilanteita, joissa vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät todennäköisesti vaihtele merkittävästi sellaisten johdannaisten osalta, jotka on sidottu oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällaisia oman pääoman ehtoisia instrumentteja (ks. kappaleet 1(c) ja 47). Tällaisten yhteisön ulkopuoliselta osapuolelta hankkimien johdannaisten käypä arvo on tavallisesti mahdollista määrittää. Jos kohtuullisten käypien arvojen vaihtelualue kuitenkin on merkittävä ja erilaisten arvioiden todennäköisyyksiä ei pystytä kohtuullisesti arvioimaan, yhteisö on estynyt arvostamasta instrumenttia käypään arvoon.

AG96

Johdannaista, joka on sidottu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja joka on toteutettava luovuttamalla sellaisia oman pääoman ehtoisia instrumentteja, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), ja jota ei merkitä taseeseen käypään arvoon, koska sen käypää arvoa ei pystytä muulla tavoin määrittämään luotettavasti (ks. kappale 47(a)), ei voida määrittää suojausinstrumentiksi.

IFRS 9    Rahoitusinstrumentit (julkaistu lokakuussa 2010)

D29

[Ei koske vaatimuksia]

D30

Muutetaan kappaleita 3.2.14, 4.3.7 ja 5.1.1 seuraavasti:

3.2.14

Kun yhteisö jakaa suuremman rahoitusvaroihin kuuluvan erän aikaisempaa kirjanpitoarvoa taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan kesken, on määritettävä taseeseen jäävän osan käypä arvo. Kun yhteisön käytäntönä on ollut myydä taseeseen jäävän osan kaltaisia osia tai tällaisia osia koskevia liiketoimia on muutoin toteutunut markkinoilla, viimeaikaisten todellisissa liiketoimissa toteutuneiden hintojen pohjalta saadaan paras arvio kyseisen osan käyvästä arvosta. …

4.3.7

Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa luotettavasti sen ehtojen perusteella, kytketyn johdannaisen käypä arvo on hybridisopimuksen käyvän arvon ja pääsopimuksen käyvän arvon välinen erotus. Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa tällä menetelmällä, sovelletaan kappaletta 4.3.6, ja koko hybridisopimus luokitellaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi.

5.1.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka käypään arvoon, ja jos kyseessä on muu kuin käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattava rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka, siihen lisätään tai siitä vähennetään rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan hankkimisesta tai liikkeeseenlaskusta välittömästi johtuvat transaktiomenot.

D31

Lisätään seuraavanlainen kappale 5.1.1A:

5.1.1A

Jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo kuitenkin poikkeaa transaktiohinnasta, yhteisön on sovellettava kappaletta B5.1.2A.

D32

Muutetaan kappaletta 5.2.1 seuraavasti:

5.2.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä kappaleiden 4.1.1–4.1.5 mukaisesti käypään arvoon tai jaksotettuun hankintamenoon (ks. IAS 39:n kappaleet 9 ja AG5–AG8).

D33

Poistetaan kappaletta 5.4.1 edeltävä otsikko ja kappaleet 5.4.1–5.4.3.

D34

Muutetaan kappaleita 5.6.2, 7.2.5, 7.2.11 ja 7.2.12 seuraavasti:

5.6.2

Jos yhteisö muuttaa rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua kappaleen 4.4.1 mukaisesti siten, että se arvostetaan käypään arvoon, sen käypä arvo määritetään luokittelun muutospäivänä. Aikaisemman kirjanpitoarvon ja käyvän arvon välisestä erosta mahdollisesti johtuva voitto tai tappio kirjataan tulosvaikutteisesti.

7.2.5

Jos yhteisö arvostaa hybridisopimuksen käypään arvoon kappaleen 4.1.4 tai kappaleen 4.1.5 mukaisesti mutta hybridisopimuksen käypää arvoa ei ole määritetty raportoitavilla vertailukausilla, hybridisopimuksen käyvän arvon raportoitavilla vertailukausilla on oltava sopimuksen osatekijöiden (ts. johdannaisiin kuulumattoman pääsopimuksen ja kytketyn johdannaisen) käypien arvojen yhteenlaskettu määrä kunkin raportoitavan vertailukauden lopussa.

7.2.11

Jos yhteisö on aiemmin käsitellyt kirjanpidossaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen sellaisen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehdyn sijoituksen (tai johdannaisvaroihin kuuluvan omaisuuserän, joka on sidottu sellaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja on toteutettava luovuttamalla sellainen oman pääoman ehtoinen instrumentti), jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), sen on arvostettava kyseinen instrumentti soveltamisen aloittamispäivän käypään arvoon.

7.2.12

Jos yhteisö on aiemmin käsitellyt kirjanpidossaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen johdannaisvelan, joka on sidottu sellaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja joka on toteutettava luovuttamalla sellainen oman pääoman ehtoinen instrumentti, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), sen on arvostettava kyseinen johdannaisvelka soveltamisen aloittamispäivän käypään arvoon. …

D35

Lisätään seuraavanlainen kappale 7.1.3:

7.1.3

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 3.2.14, 4.3.7, 5.1.1, 5.2.1, 5.4.1, 5.6.2, 7.2.5, 7.2.11, 7.2.12, muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää, muutettiin kappaleita B3.2.11, B3.2.17, B5.1.1, B5.2.2, B5.4.8, B5.4.14, B5.4.16, B5.7.20, C3, C11, C26, C28, C30, C49 ja C53, poistettiin kappaleet 5.4.2, B5.4.1–B5.4.13 sekä lisättiin kappaleet 5.1.1A, B5.1.2A ja B5.2.2A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D36

Liitteen B kappaleita B3.2.11, B3.2.17, B5.1.1 ja B5.2.2 muutetaan seuraavasti:

B3.2.11

Määritettäessä taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan käypiä arvoja kappaletta 3.2.13 sovellettaessa yhteisö soveltaa kappaleen 3.2.14 lisäksi IFRS 13:een sisältyviä käyvän arvon määrittämistä koskevia vaatimuksia.

B3.2.17

Tässä kappaleessa havainnollistetaan yhteisöllä säilyvään intressiin perustuvan lähestymistavan soveltamista, kun yhteisöllä säilyvä intressi kohdistuu rahoitusvaroihin kuuluvan erän osaan.

Oletetaan että yhteisöllä on salkku ennen eräpäivää suoritettavissa olevia lainasaamisia … Lainasaamisten käypä arvo transaktiopäivänä on 10 100 CU, ja 0,5 %:n lisämarginaalin arvioitu käypä arvo on 40 CU.

…

Yhteisö laskee voiton tai tappion, joka sille syntyy sen myydessä 90 % rahavirroista. Olettaen, että toiselle osapuolelle siirretyn 90 %:n osuuden ja itsellä pidetyn 10 %:n osuuden erillisiä käypiä arvoja ei ole saatavissa siirtopäivänä, yhteisö kohdistaa omaisuuserän kirjanpitoarvon kappaleen 3.2.14 mukaisesti seuraavasti:

 

Käypä arvo

Prosentti-osuus

Kohdistettu kirjanpito-arvo:

Siirretty osuus

9 090

90 %

9 000

Itsellä pidetty osuus

1 010

10 %

1 000

Yhteensä

10 100

 

10 000

…

B5.1.1

Rahoitusinstrumentin alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo on yleensä transaktiohinta (ts. annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös kappale B5.1.2A ja IFRS 13). Jos osa annetusta tai saadusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusinstrumenttia, yhteisön on määritettävä rahoitusinstrumentin käypä arvo. Esimerkiksi pitkäaikaisen korottoman lainan tai muun pitkäaikaisen korottoman saamisen käypä arvo voidaan määrittää kaikkien tulevaisuudessa saatavien maksujen nykyarvona, jonka laskemiseen käytetään vastaavanlaisen instrumentin (valuutan, ehtojen, korkotyypin ja muiden tekijöiden suhteen vastaavanlaisen), jolla on vastaavanlainen luottoluokitus, senhetkistä markkinakorkoa (tai -korkoja). Mahdollinen tämän ylittävä lainaksi annettu määrä on kulua tai tuoton vähennystä, paitsi jos se täyttää jonkin muun tyyppisen omaisuuserän kirjaamisen edellytykset.

D37

Lisätään seuraavanlaiset kappaleet B5.1.2A ja B5.2.2A:

B5.1.2A

Rahoitusinstrumentin alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypää arvoa osoittaa yleensä parhaiten transaktiohinta (toisin sanoen annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13). Jos yhteisö toteaa, että alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo poikkeaa transaktiohinnasta kappaleessa 5.1.1A mainitulla tavalla, yhteisön on käsiteltävä kyseinen instrumentti kirjanpidossaan kyseisenä päivänä seuraavasti:

(a)

kappaleen 5.1.1 edellyttämään arvoon, jos kyseistä käypää arvoa osoittaa toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattu hinta (ts. tason 1 syöttötieto) tai se perustuu arvostusmenetelmään, jossa käytetään pelkästään havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa. Yhteisön on kirjattava alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus voitoksi tai tappioksi.

(b)

kaikissa muissa tapauksissa kappaleen 5.1.1. edellyttämään määrään, jota oikaistaan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välisen eron tulosvaikutteisen kirjaamisen lykkäämiseksi. Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen kirjattava tämä lykätty ero voitoksi tai tappioksi vain siltä osin kuin se johtuu sellaisen tekijän (aika mukaan lukien) muutoksesta, jonka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

B5.2.2A

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan myöhemmän arvostamisen ja kappaleessa B5.1.2A kuvattujen voittojen tai tappioiden myöhemmän kirjaamisen on tapahduttava tämän standardin vaatimusten mukaisesti.

D38

Poistetaan kappaleet B5.4.1–B5.4.13 ja niihin liittyvät otsikot.

D39

Muutetaan kappaletta B5.4.14 edeltävää otsikkoa sekä kappaleita B5.4.14, B5.4.16 ja B5.7.20 seuraavasti:

Sijoitukset oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin (ja näihin sijoituksiin liittyvät sopimukset)

B5.4.14

… Näin voi olla, jos käyvän arvon määrittämistä varten ei ole saatavissa riittävästi viimeaikaista tietoa tai jos mahdollisten käypien arvojen vaihtelualue on suuri ja hankintameno edustaa parasta arvioita tälle vaihtelualueelle sijoittuvasta käyvästä arvosta.

B5.4.16

… Siltä osin kuin esiintyy tällaisia merkityksellisiä tekijöitä, ne saattavat viitata siihen, ettei hankintameno edusta käypää arvoa. Tällaisissa tapauksissa yhteisön täytyy määrittää käypä arvo:

B5.7.20

Niin kuin kaikissa käyvän arvon määrityksissä, myös menetelmässä, jolla yhteisö määrittää rahoitusvelan käyvän arvon muutoksen sen osuuden, joka johtuu sen luottoriskistä, täytyy käyttää mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

D40

Muutetaan liitteen C kappaleessa C3 esitettyjä muutoksia IFRS 1:n Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto kappaleisiin D15 ja D20 seuraavasti:

D15

Jos ensilaatija arvostaa tällaisen sijoituksen IAS 27:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, sen on arvostettava kyseinen sijoitus avaavassa IFRS-erillistaseessaan jompaankumpaan seuraavista määristä:

…

(b)

oletushankintameno. Tällaisen sijoituksen oletushankintamenon on oltava sen:

(i)

yhteisön IFRS-standardeihin siirtymispäivän käypä arvo sen erillistilinpäätöksessä; tai

…

D20

Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IFRS 9:n kappaleen B5.1.2A(b) mukaisia vaatimuksia kummalla tahansa seuraavista tavoista:

…

D41

Muutetaan kappaleessa C11 esitettyjä muutoksia IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleeseen 28 seuraavasti:

28

Joissakin tapauksissa yhteisö ei kirjaa voittoa tai tappiota rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai velan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä, koska kyseistä käypää arvoa koskevaa näyttöä ei saada toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle noteeratusta hinnasta (ts. tason 1 syöttötiedosta) eikä se perustu arvostusmenetelmään, jossa käytetään vain havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa (ks. IFRS 9:n kappale B5.1.2A) Tällaisissa tapauksissa yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisen rahoitusvarojen tai -velkojen luokan osalta:

(a)

tilinpäätöksen laatimisperiaate jonka mukaisesti alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus kirjataan tulosvaikutteisesti siten, että otetaan huomioon niiden tekijöiden muuttuminen (aika mukaan luettuna), jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa (ks. IFRS 9:n kappale B5.1.2A(b)).

…

miksi yhteisö on tullut siihen johtopäätökseen, ettei transaktiohinta ollut parasta näyttöä käyvästä arvosta, mukaan lukien kuvaus käypää arvoa tukevasta näytöstä.

D42

Muutetaan kappaleessa C26 esitettyjä muutoksia IAS 28:n Sijoitukset osakkuusyrityksiin kappaleeseen 1 seuraavasti:

1

Tätä standardia on sovellettava osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn. Se ei kuitenkaan koske sellaisia sijoituksia osakkuusyrityksiin, joiden tekijöinä ovat:

(a)

pääomasijoittajat, tai

(b)

sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti. Yhteisön, jolla on tällainen sijoitus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 37(f) vaadittavat tiedot.

D43

Muutetaan kappaleessa C28 esitettyjä muutoksia IAS 31:n Osuudet yhteisyrityksissä kappaleeseen 1 seuraavasti:

1

Tätä standardia on sovellettava yhteisyritysosuuksien kirjanpitokäsittelyyn sekä yhteisyrityksen varojen, velkojen, tuottojen ja kulujen esittämiseen yhteisyrityksen osapuolen ja sijoittajan tilinpäätöksissä riippumatta rakenteesta tai muodosta, jossa yhteisyrityksen toiminta tapahtuu. Standardi ei kuitenkaan koske sellaisia osuuksia yhteisessä määräysvallassa olevissa yksiköissä, joiden haltijana ovat:

(a)

pääomasijoittajat, tai

(b)

sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti. Yhteisyrityksen osapuolen, jolla on tällainen osuus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleissa 55 ja 56 vaadittavat tiedot.

D44

Muutetaan kappaleessa C30 esitettyjä muutoksia IAS 32:n Rahoitusinstrumentit: esittämistapa kappaleeseen 23 seuraavasti:

23

… Yhtenä esimerkkinä on yhteisön velvollisuus ostaa omia oman pääoman ehtoisia instrumenttejaan käteisvaroja vastaan termiinisopimuksen perusteella. Rahoitusvelka kirjataan alun perin lunastusmäärän nykyarvoa vastaavaan määrään ja siirretään pois omasta pääomasta. …

D45

Muutetaan kappaleessa C49 esitettyjä muutoksia IFRIC 2:n Jäsenten osuudet osuustoiminnallisissa yhteisöissä ja muut vastaavat instrumentit kappaleeseen A8 seuraavasti:

A8

Lunastuskiellon alaisen määrän ylittävät jäsenten osuudet ovat rahoitusvelkoja. Osuustoiminnallinen yhteisö arvostaa tämän rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon. Koska nämä osuudet lunastetaan vaadittaessa, osuustoiminnallinen yhteisö määrittää tällaisten rahoitusvelkojen käyvän arvon siten, kuin määrätään IFRS 13:n kappaleessa 47, jossa sanotaan: ”Vaadittaessa maksettavan velan (esim. vaadittaessa maksettavan talletuksen) käypä arvo on vähintään se määrä, joka voidaan vaatia maksettavaksi …”. Näin ollen osuustoiminnallinen yhteisö luokittelee rahoitusveloiksi lunastusehtojen mukaisesti vaadittaessa maksettavan enimmäismäärän.

D46

Muutetaan kappaleessa C53 esitettyjä muutoksia IFRIC 19:n Rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla kappaleeseen 7 seuraavasti:

7

Jos liikkeeseen laskettujen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypä arvo ei ole luotettavasti määritettävissä, niin oman pääoman ehtoiset instrumentit on arvostettava siten, että ne kuvastavat kuoletetun rahoitusvelan käypää arvoa. Sellaisen kuoletetun rahoitusvelan, joka on vaadittaessa maksettava (esim. vaadittaessa maksettava talletus) käypää arvoa arvostettaessa ei sovelleta IFRS 13:n kappaletta 47.

IAS 1    Tilinpäätöksen esittäminen

D47

Muutetaan kappaleita 128 ja 133 seuraavasti:

128

Kappaleen 125 mukaisia tietoja ei vaadita esitettäväksi varoista ja veloista, joihin liittyy merkittävä riski kirjanpitoarvon olennaisesta muuttumisesta seuraavan tilikauden aikana, jos ne arvostetaan raportointikauden lopussa käypään arvoon, joka perustuu toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle noteerattuun hintaan. Tällaiset käyvät arvot voivat muuttua olennaisesti seuraavan tilikauden aikana, mutta nämä muutokset eivät johdu oletuksista tai muista raportointikauden päättymisajankohdan arvioihin liittyvistä epävarmuustekijöistä.

133

Muissa IFRS-standardeissa vaaditaan esittämään tilinpäätöksessä tietoja joistakin sellaisista oletuksista, joita kappale 125 muutoin edellyttäisi. Esimerkiksi IAS 37:n mukaan tilinpäätöksessä on tietyissä tapauksissa ilmoitettava tärkeimmät vastaisia tapahtumia koskevat oletukset, jotka vaikuttavat kuhunkin varausten ryhmään. IFRS 13:ssa Käyvän arvon määrittäminen vaaditaan, että tilinpäätöksessä esitetään tiedot merkittävistä oletuksista (mukaan lukien arvostusmenetelmä(t) ja syöttötiedot), joita yhteisö käyttää määritettäessä käypään arvoon taseeseen merkittävien varojen ja velkojen käypiä arvoja.

D48

Lisätään seuraavanlainen kappale 139I:

139I

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 128 ja 133. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 2    Vaihto-omaisuus

D49

Muutetaan kappaletta 7 seuraavasti:

7

Nettorealisointiarvo viittaa siihen nettorahamäärään, jonka yhteisö odottaa saavansa myydessään vaihto-omaisuuden tavanomaisessa liiketoiminnassa. Käypä arvo kuvastaa hintaa, johon tavanmukainen liiketoimi saman vaihto-omaisuuden myymiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä kyseisen vaihto-omaisuuden pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla. Ensiksi mainittu on yhteisökohtainen arvo; jälkimmäinen ei. Vaihto-omaisuuden nettorealisointiarvo voi olla erisuuruinen kuin myynnistä aiheutuvilla menoilla vähennetty käypä arvo.

D50

Lisätään seuraavanlainen kappale 40C:

40C

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 6 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaletta 7. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 8    Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet

D51

Muutetaan kappaletta 52 seuraavasti:

52

Kun uutta tilinpäätöksen laatimisperiaatetta sovelletaan tai aikaisempia kausia koskeva virhe korjataan takautuvasti, on sen vuoksi erotettava informaatio, joka:

(a)

antaa näyttöä sinä päivänä (tai niinä päivinä) vallinneista olosuhteista, jo(i)na liiketoimi, muu tapahtuma tai olosuhteet ovat toteutuneet; ja

(b)

olisi ollut käytettävissä silloin, kun kyseisen aikaisemman kauden tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi,

muusta informaatiosta. Tietyn tyyppisiä arvioita (esim. käypä arvo, jota määritettäessä käytetään merkittäviä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja) tehtäessä näitä informaatiotyyppejä ei ole käytännössä mahdollista erottaa toisistaan. Silloin kun takautuva soveltaminen tai oikaiseminen edellyttäisi sellaista merkittävää arviota, jota tehtäessä näitä informaatiotyyppejä on mahdotonta erottaa toisistaan, uutta tilinpäätöksen laatimisperiaatetta ei ole käytännössä mahdollista soveltaa takautuvasti tai aikaisempia kausia koskevaa virhettä ei ole käytännössä mahdollista korjata takautuvasti.

D52

Lisätään seuraavanlainen kappale 54C:

54C

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaletta 52. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 10    Raportointikauden päättymisen jälkeiset tapahtumat

D53

Muutetaan kappaletta 11 seuraavasti:

11

Esimerkki raportointikauden päättymisen jälkeisestä tapahtumasta, jonka johdosta tilinpäätöslaskelmia ei oikaista, on sijoitusten käyvän arvon alentuminen raportointikauden päättymispäivän ja sen päivän välillä, jona tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi. Käyvän arvon alentuminen ei yleensä liity sijoituksen raportointikauden päättymispäivän tilanteeseen vaan kuvastaa myöhemmin syntyneitä olosuhteita. …

D54

Lisätään seuraavanlainen kappale 23A:

23A

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 11. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 16    Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

D55

Muutetaan kappaletta 26 seuraavasti:

26

Omaisuuserän käypä arvo on luotettavasti määritettävissä, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen omaisuuserän osalta vaihtele merkittävästi; tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuudella arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen. Jos yhteisö pystyy määrittämään joko vastaanotetun tai luovutetun omaisuuserän käyvän arvon luotettavasti, luovutetun omaisuuserän käypää arvoa käytetään vastaanotetun omaisuuserän hankintamenon määrittämiseen, paitsi jos vastaanotetun omaisuuserän käypä arvo on selvemmin ilmeinen.

D56

Poistetaan kappaleet 32 ja 33.

D57

Muutetaan kappaleita 35 ja 77 seuraavasti:

35

Kun aineellinen käyttöomaisuushyödyke arvostetaan uudelleen, uudelleenarvostuspäivään mennessä kertyneet poistot käsitellään jommallakummalla seuraavista tavoista:

(a)

oikaistaan suhteessa omaisuuserän bruttomääräisen kirjanpitoarvon muutokseen siten, että omaisuuserän kirjanpitoarvo uudelleenarvostamisen jälkeen on yhtä suuri kuin sen uudelleenarvostukseen perustuva arvo.

Tätä menetelmää käytetään usein silloin, kun omaisuuserän uudelleenarvostus tapahtuu määrittämällä sen jälleenhankinta-arvo indeksiä käyttäen (ks. IFRS 13).

…

77

Jos aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet merkitään taseeseen uudelleenarvostukseen perustuviin arvoihin, tilinpäätöksessä on esitettävä IFRS 13:n edellyttämien tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

…

(c)

(d)

…

D58

Lisätään seuraavanlainen kappale 81F:

81F

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 6 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaleita 26, 35 ja 77 sekä poistettiin kappaleet 32 ja 33. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 17    Vuokrasopimukset

D59

Lisätään seuraavanlainen kappale 6A:

6A

IAS 17:ssä käytetään termiä ”käypä arvo” tavalla, joka joiltakin osin poikkeaa IFRS 13.een Käyvän arvon määrittäminen sisältyvästä käyvän arvon määritelmästä. Sen vuoksi yhteisö määrittää IAS 17:ää soveltaessaan käyvän arvon IAS 17:n, ei IFRS 13:n mukaisesti.

IAS 18    Tuotot

D60

Lisätään seuraavanlainen kappale 42:

42

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 7 sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 19    Työsuhde-etuudet

D61

[Ei koske vaatimuksia]

D62

Muutetaan kappaleita 50 ja 102 seuraavasti:

50

Etuuspohjaisten järjestelyjen käsittely yhteisön kirjanpidossa käsittää seuraavat vaiheet:

…

(c)

järjestelyyn kuuluvien varojen käyvän arvon määrittäminen (ks. kappaleet 102–104);

…

102

Järjestelyyn kuuluvien varojen käypä arvo vähennetään määritettäessä taseeseen merkittävää erää kappaleen 54 mukaisesti.

D63

Lisätään seuraavanlainen kappale 162:

162

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 7 sisältyvää käyvän arvon määritelmää sekä kappaleita 50 ja 102. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 20    Julkisten avustusten kirjanpidollinen käsittely ja julkisesta tuesta tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

D64

Lisätään seuraavanlainen kappale 45:

45

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 3 sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 21    Valuuttakurssien muutosten vaikutukset

D65

Muutetaan kappaletta 23 seuraavasti:

23

Kunkin raportointikauden lopussa:

…

(c)

ei-monetaariset erät, joiden arvostaminen perustuu ulkomaanrahan määräisenä ilmaistuun käypään arvoon, on esitettävä tilinpäätöksessä käyttäen käyvän arvon määrittämispäivän kursseja.

D66

Lisätään seuraavanlainen kappale 60G:

60G

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 8 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaletta 23. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 28    Sijoitukset osakkuusyrityksiin (muutettu lokakuussa 2009)

D67

Muutetaan kappaleita 1 ja 37 seuraavasti:

1

Tätä standardia on sovellettava osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn. Se ei kuitenkaan koske sellaisia sijoituksia osakkuusyrityksiin, joiden tekijöinä ovat:

(a)

pääomasijoittajat, tai

(b)

sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi tai luokiteltu kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi ja käsitellään kirjanpidossa IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisön on kirjattava tällaisten sijoitusten käyvän arvon muutokset tulosvaikutteisesti kaudella, jonka aikana muutokset toteutuvat. Yhteisön, jolla on tällainen sijoitus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 37(f) vaadittavat tiedot.

37

Tilinpäätöksessä on esitettävä seuraavat tiedot:

(a)

sellaisten osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten käypä arvo, joille on olemassa noteeratut markkinahinnat;

…

D68

Lisätään seuraavanlainen kappale 41G:

41G

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 1 ja 37. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 31    Osuudet yhteisyrityksissä (muutettu lokakuussa 2009)

D69

Muutetaan kappaletta 1 seuraavasti:

1

Tätä standardia on sovellettava yhteisyritysosuuksien kirjanpitokäsittelyyn sekä yhteisyrityksen varojen, velkojen, tuottojen ja kulujen esittämiseen yhteisyrityksen osapuolen ja sijoittajan tilinpäätöksissä riippumatta rakenteesta tai muodosta, jossa yhteisyrityksen toiminta tapahtuu. Standardi ei kuitenkaan koske sellaisia osuuksia yhteisessä määräysvallassa olevissa yksiköissä, joiden haltijana ovat:

(a)

pääomasijoittajat, tai

(b)

sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi tai luokiteltu kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi ja käsitellään kirjanpidossa IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisön on kirjattava tällaisten sijoitusten käyvän arvon muutokset tulosvaikutteisesti kaudella, jonka aikana muutokset toteutuvat. Yhteisyrityksen osapuolen, jolla on tällainen osuus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleissa 55 ja 56 vaadittavat tiedot.

D70

Lisätään seuraavanlainen kappale 58F:

58F

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaletta 1. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 32    Rahoitusinstrumentit: esittämistapa (muutettu syyskuussa 2010)

D71

Muutetaan kappaletta 23 seuraavasti:

23

… Rahoitusvelka kirjataan alun perin lunastusmäärän nykyarvoa vastaavaan määrään ja siirretään pois omasta pääomasta. …

D72

Lisätään seuraavanlainen kappale 97J:

97J

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 11 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaleita 23 ja AG31. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D73

Soveltamisohjeistuksen kappaletta AG31 muutetaan seuraavasti:

AG31

Tavanomainen yhdistelmäinstrumentti on muodoltaan vieraan pääoman ehtoinen instrumentti, johon on kytketty vaihto-oikeus, kuten liikkeeseenlaskijan kantaosakkeisiin vaihdettavissa oleva joukkovelkakirjalaina, ja johon ei sisälly muita kytkettyjä johdannaispiirteitä. Kappaleen 28 mukaan tällaisen rahoitusinstrumentin liikkeeseenlaskijan on esitettävä vieraan pääoman komponentti ja oman pääoman komponentti erikseen taseessa seuraavasti:

…

(b)

Oman pääoman ehtoinen instrumentti on kytketty optio, joka oikeuttaa vaihtamaan velan liikkeeseenlaskijan omaan pääomaan. Tällä optiolla on arvo sitä alun perin kirjanpitoon merkittäessä silloinkin, kun se on miinusoptio (out of the money).

IAS 33    Osakekohtainen tulos

D74

Muutetaan kappaleita 8 ja 47A seuraavasti:

8

Termejä, jotka on määritelty IAS 32:ssa Rahoitusinstrumentit: esittämistapa, käytetään tässä standardissa IAS 32:n kappaleen 11 mukaisessa merkityksessä, ellei muuta mainita. IAS 32:ssa määritellään rahoitusinstrumentti, rahoitusvaroihin kuuluva erä, rahoitusvelka ja oman pääoman ehtoinen instrumentti sekä ohjeistetaan näiden määritelmien soveltamista. IFRS 13:ssa Käyvän arvon määrittäminen määritellään käypä arvo ja asetetaan tämän määritelmän soveltamista koskevia vaatimuksia.

47A

Kun kyseessä ovat osakeoptiot ja muut osakeperusteisia maksuja koskevat järjestelyt, joita koskee IFRS 2 Osakeperusteiset maksut, kappaleessa 46 tarkoitetun merkintähinnan ja kappaleessa 47 tarkoitetun toteutushinnan on sisällettävä niiden tavaroiden tai palvelujen (IFRS 2:n mukaisesti määritetty) käypä arvo, jotka yhteisölle toimitetaan tulevaisuudessa osakeoptioita tai muita osakeperusteisia maksuja koskevan järjestelyn mukaisesti.

D75

Lisätään seuraavanlainen kappale 74C:

74C

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 8, 47A ja A2. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D76

Muutetaan liitteen A kappaletta A2 seuraavasti:

A2

Kantaosakkeiden liikkeeseenlasku ajankohtana, jona potentiaaliset kantaosakkeet ovat vaihdettavissa tai niihin liittyvät oikeudet käytettävissä, ei yleensä saa aikaan ilmaiselementtiä. Tämä johtuu siitä, että potentiaaliset kantaosakkeet lasketaan yleensä liikkeeseen käypään arvoon, ja tämän seurauksena yhteisön käytettävissä olevat voimavarat muuttuvat samassa suhteessa. Maksullisessa osakeannissa osakkeenomistajille merkintähinta on kuitenkin usein alhaisempi kuin osakkeiden käypä arvo. … Osakkeen teoreettinen käypä arvo oikeuksien käyttämisen jälkeen lasketaan lisäämällä osakkeiden yhteenlaskettu käypä arvo välittömästi ennen oikeuksien käyttämistä oikeuksien käyttämisestä saatuihin suorituksiin ja jakamalla tulos ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä oikeuksien käyttämisen jälkeen. Jos oikeudet ovat ennen merkintäpäivää julkisen kaupankäynnin kohteena erillään osakkeista, käypä arvo määritetään viimeisen sellaisen päivän päättymisajankohdan mukaan, jona osakkeilla käydään kauppaa yhdessä oikeuksien kanssa.

IAS 34    Osavuosikatsaukset (muutettu toukokuussa 2010)

D77

[Ei koske vaatimuksia]

D78

Lisätään seuraavanlainen kappale 16A(j):

16A

Sen lisäksi, että yhteisö esittää tiedot merkittävistä tapahtumista ja liiketoimista kappaleiden 15–15C mukaisesti, sen on sisällytettävä osavuositilinpäätöksen liitetietoihin seuraavat tiedot, mikäli niitä ei esitetä muualla osavuosikatsauksessa. Tiedot on esitettävä normaalisti perustuen ajanjaksoon tilikauden alusta osavuosijakson loppuun.

…

(j)

rahoitusinstrumenteista käypää arvoa koskevat tiedot, jotka vaaditaan IFRS 13:n Käyvän arvon määrittäminen kappaleissa 91–93(h), 94–96, 98 ja 99 ja IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleissa 25, 26 ja 28–30.

D79

Lisätään seuraavanlainen kappale 50:

50

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 lisättiin kappale 16A(j). Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 36    Omaisuuserien arvon alentuminen

D80

Muutetaan kappaletta 5 seuraavasti:

5

Tätä standardia ei sovelleta IAS 39:n soveltamisalaan kuuluviin rahoitusvaroihin, IAS 40:n soveltamisalaan kuuluviin käypään arvoon arvostettaviin sijoituskiinteistöihin eikä IAS 41:n soveltamisalaan kuuluviin maataloustoimintaan liittyviin biologisiin hyödykkeisiin, jotka arvostetaan käypään arvoon vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla. Tätä standardia sovelletaan kuitenkin varoihin, jotka merkitään taseeseen uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoon (ts. uudelleenarvostuspäivän käypään arvoon vähennettynä sen jälkeisillä kertyneillä poistoilla ja arvonalentumistappioilla) muiden IFRS-standardien, esimerkiksi IAS 16:n Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet ja IAS 38:n Aineettomat hyödykkeet uudelleenarvostusmallien mukaisesti. Ainoa ero omaisuuserän käyvän arvon ja sen luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon välillä ovat välittömät lisämenot, jotka aiheutuvat omaisuuserän luovuttamisesta.

(a)

(i)

Jos luovutuksesta johtuvat menot ovat määrältään mitättömät, uudelleenarvostetusta omaisuuserästä kerrytettävissä oleva rahamäärä on välttämättä lähellä uudelleenarvostukseen perustuvaa arvoa tai sitä suurempi. Kun uudelleenarvostamista koskevia vaatimuksia on noudatettu, on tässä tapauksessa epätodennäköistä, että uudelleenarvostetun omaisuuserän arvo olisi alentunut, eikä kerrytettävissä olevaa rahamäärää tarvitse arvioida.

(ii)

[poistettu]

(b)

[poistettu]

(c)

jos luovutuksesta johtuvat menot eivät ole määrältään mitättömät, uudelleenarvostetun omaisuuserän käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla on välttämättä pienempi kuin sen käypä arvo. Uudelleenarvostetun omaisuuserän arvo on näin ollen alentunut, jos sen käyttöarvo on pienempi kuin uudelleenarvostukseen perustuva arvo. Kun uudelleenarvostamista koskevia vaatimuksia on noudatettu, yhteisö soveltaa tällöin tätä standardia ratkaistakseen, onko omaisuuserän arvo mahdollisesti alentunut.

D81

Muutetaan kappaletta 6 seuraavasti (sen seurauksena, että määritelmä, joka koskee käypää arvoa vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla on muuttunut, sanat ”käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla” korvataan kaikissa kohdissa, joissa se esiintyy IAS 36:ssa, sanoilla ”käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla”):

6

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

(a)

(b)

(c)

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen.)

D82

Muutetaan kappaleita 12, 20 ja 22 seuraavasti:

12

Yhteisön on otettava vähintään seuraavat seikat huomioon arvioidessaan, onko mitään viitteitä siitä, että jonkin omaisuuserän arvo saattaa olla alentunut:

Ulkoiset informaatiolähteet

(a)

on havainnoitavissa olevia viitteitä siitä, että omaisuuserän arvo on laskenut kauden aikana merkittävästi enemmän kuin sen voisi odottaa laskevan ajan kulumisesta tai normaalista käytöstä johtuen.

…

20

Luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon määrittäminen saattaa olla mahdollista, vaikkei olisi olemassa toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattua hintaa. Joskus luovutuksesta aiheutuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon määrittäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ei ole olemassa perustetta sen hinnan luotettavalle arvioimiselle, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Tällöin yhteisö voi käyttää omaisuuserästä kerrytettävissä olevana rahamääränä sen käyttöarvoa.

22

Kerrytettävissä oleva rahamäärä määritetään omaisuuseräkohtaisesti … paitsi siinä tapauksessa, että:

…

(b)

omaisuuserän käyttöarvon voidaan arvioida olevan lähellä käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla ja käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla on määritettävissä.

D83

Poistetaan kappaleet 25–27.

D84

Muutetaan kappaletta 28 seuraavasti:

28

Ne luovutuksesta johtuvat menot, joita vastaavaa velkaa ei vielä ole kirjattu, vähennetään määritettäessä käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi …

D85

Lisätään seuraavanlainen kappale 53A:

53A

Käypä arvo poikkeaa käyttöarvosta. Käypä arvo kuvastaa oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän hinnoittelussa. Käyttöarvo sitä vastoin kuvastaa sellaisten tekijöiden vaikutuksia, jotka saattavat koskea erityisesti kyseistä yhteisöä eivätkä ole sovellettavissa yhteisöihin yleensä. Käypä arvo ei esimerkiksi kuvasta mitään seuraavista tekijöistä enempää kuin sen verran, mitä olisi yleisesti markkinaosapuolten tiedossa:

(a)

lisäarvo, joka saadaan varojen yhdistämisestä ryhmäksi (kuten eri paikoissa sijaitsevista kiinteistöistä koostuvan sijoitussalkun muodostamisesta);

(b)

arvostettavana olevan omaisuuserän ja muiden varojen väliset synergiat;

(c)

lailliset oikeudet tai oikeudelliset rajoitteet, jotka koskevat nimenomaisesti vain omaisuuserän senhetkistä omistajaa; ja

(d)

verohyödyt tai veroseuraamukset, jotka koskevat erityisesti omaisuuserän senhetkistä omistajaa.

D86

Muutetaan kappaleita 78, 105, 111, 130 ja 134 seuraavasti:

78

Joidenkin taseeseen merkittyjen velkojen huomioon ottaminen saattaa olla välttämätöntä määritettäessä rahavirtaa tuottavan yksikön kerrytettävissä olevaa rahamäärää. Näin voi olla, jos rahavirtaa tuottavan yksikön luovuttaminen edellyttäisi, että ostaja ottaa velan vastatakseen. Tässä tapauksessa rahavirtaa tuottavan yksikön käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla (tai arvioitu lopullisesta luovutuksesta johtuva rahavirta) on hinta, joka saataisiin myytäessä rahavirtaa tuottavan yksikön varat yhdessä velan kanssa, vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla. Jotta rahavirtaa tuottavan yksikön kirjanpitoarvo ja siitä kerrytettävissä oleva rahamäärä olisivat mielekkäästi vertailtavissa, velan kirjanpitoarvo vähennetään sekä rahavirtaa tuottavan yksikön käyttöarvoa että sen kirjanpitoarvoa määritettäessä.

105

Kohdistettaessa arvonalentumistappiota kappaleen 104 mukaisesti yksittäisen omaisuuserän kirjanpitoarvoa ei saa vähentää niin paljon, että se alittaisi korkeimman seuraavista:

(a)

omaisuuserän käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla (jos määritettävissä);

…

111

Yhteisön on otettava huomioon vähintään seuraavat seikat arvioidessaan, onko mitään viitteitä siitä, että omaisuuserästä – muusta kuin liikearvosta – aikaisemmilla kausilla kirjattua arvonalentumistappiota ei mahdollisesti enää ole tai että se saattaa olla pienentynyt:

Ulkoiset informaatiolähteet

(a)

on olemassa havainnoitavissa olevia viitteitä siitä, että omaisuuserän arvo on noussut merkittävästi kauden aikana.

…

130

Yhteisön on esitettävä seuraavat tiedot jokaisesta olennaisesta arvonalentumistappiosta, joka kaudella on kirjattu tai peruutettu koskien yksittäistä omaisuuserää – liikearvo mukaan lukien – tai rahavirtaa tuottavaa yksikköä:

…

(f)

jos kerrytettävissä oleva rahamäärä on käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla, peruste jolla käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla on määritetty (kuten onko käypä arvo määritetty perustuen toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattuun hintaan). Yhteisön ei tarvitse esittää IFRS 13:ssa vaadittavia tietoja.

134

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään kohtien (a)–(f) mukaiset tiedot jokaisesta rahavirtaa tuottavasta yksiköstä (tai yksikköjen ryhmästä), jolle kohdistetun liikearvon tai taloudelliselta vaikutusajaltaan rajoittamattomien aineettomien hyödykkeiden kirjanpitoarvo on merkittävä verrattuna yhteisön liikearvon tai taloudelliselta vaikutusajaltaan rajoittamattomien aineettomien hyödykkeiden koko kirjanpitoarvoon:

…

(c)

yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä sekä peruste, jolla yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä on määritetty (ts. käyttöarvo vai käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla).

(d)

jos yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä perustuu käyttöarvoon:

(i)

kaikki keskeiset oletukset, joille johdon viimeisimpien budjettien/ennusteiden kattamien kausien ennakoidut rahavirrat perustuvat. Keskeiset oletukset ovat niitä oletuksia, joille yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä on herkin.

…

(e)

jos yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä perustuu käypään arvoon vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla, luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon määrittämiseen käytetty arvostusmenetelmä (tai käytetyt arvostusmenetelmät). Yhteisön ei tarvitse esittää IFRS 13:ssa vaadittavia tietoja. Jos käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla ei ole määritetty käyttäen täysin samanlaiselle yksikölle (tai yksikköjen ryhmälle) noteerattua hintaa, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään seuraavat tiedot:

(i)

kaikki keskeiset oletukset, joiden perusteella johto on määrittänyt luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon. Keskeiset oletukset ovat niitä oletuksia, joille yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä on herkin.

…

(iiA)

käypien arvojen hierarkian taso (ks. IFRS 13), jolle käypä arvo kokonaisuudessaan luokitellaan (ottamatta huomioon sitä, ovatko ”luovutuksesta johtuvat menot” havainnoitavissa).

(iiB)

Jos arvostusmenetelmää on muutettu, tämä muutos ja siihen johtaneet syyt.
Jos käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla määritetään käyttämällä diskontattuja ennakoituja rahavirtoja, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään seuraavat tiedot:

(iii)

ajanjakso, jolle johto on ennakoinut rahavirrat.

(iv)

ennakoituja rahavirtoja ekstrapoloitaessa käytetty kasvuvauhti.

(v)

rahavirtojen ennakoinnissa käytetty diskonttauskorko (tai -korot).

…

D87

Lisätään seuraavanlainen kappale 140I:

140I

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 5, 6, 12, 20, 78, 105, 111, 130 ja 134, poistettiin kappaleet 25–27 sekä lisättiin kappaleet 25A ja 53A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 38    Aineettomat hyödykkeet

D88

Muutetaan kappaletta 8 seuraavasti:

8

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

(a)

(b)

(c)

… Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen.)

D89

Muutetaan kappaletta 33 seuraavasti:

33

IFRS 3:n Liiketoimintojen yhdistäminen mukaan liiketoimintojen yhdistämisessä hankitun aineettoman hyödykkeen hankintameno on kyseisen aineettoman hyödykkeen hankinta-ajankohdan käypä arvo. Aineettoman hyödykkeen käypä arvo kuvastaa markkinaosapuolilla hankinta-ajankohtana olevia odotuksia siitä, miten todennäköistä on, että omaisuuserän ilmentämä odotettavissa oleva vastainen taloudellinen hyöty koituu yhteisön hyväksi. …

D90

Kappaletta 35 edeltävää otsikkoa muutetaan seuraavasti:

Liiketoimintojen yhdistämisessä hankittu aineeton hyödyke

D91

Poistetaan kappaleet 39–41.

D92

Muutetaan kappaleita 47, 50, 75, 78, 82, 84 ja 100 seuraavasti:

47

Kappaleessa 21(b) määrätään aineettoman hyödykkeen kirjaamisen ehdoksi, että omaisuuserän hankintameno on määritettävissä luotettavasti. Aineettoman hyödykkeen käypä arvo on luotettavasti määritettävissä, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen omaisuuserän osalta vaihtele merkittävästi; tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen. Jos yhteisö pystyy määrittämään joko vastaanotetun tai luovutetun omaisuuserän käyvän arvon luotettavasti, luovutetun omaisuuserän käypää arvoa käytetään vastaanotetun omaisuuserän hankintamenon määrittämiseen, paitsi jos vastaanotetun omaisuuserän käypä arvo on selvemmin ilmeinen.

50

Yhteisön käyvän arvon ja sen yksilöitävissä olevien nettovarojen kirjanpitoarvon väliset erot minä tahansa ajankohtana saattavat sisältää joukon yhteisön käypään arvoon vaikuttavia tekijöitä. Tällaiset erot eivät kuitenkaan ole yhteisön määräysvallassa olevien aineettomien hyödykkeiden hankintamenoa.

75

… Tämän standardin mukaista uudelleenarvostusta varten käypä arvo on määritettävä toimiviin markkinoihin perustuen. …

78

On epätavanomaista, että aineettomalle hyödykkeelle olisi olemassa toimivat markkinat, joskin se on mahdollista. …

82

Jos uudelleenarvostetun aineettoman hyödykkeen käypä arvo ei enää ole määritettävissä toimiviin markkinoihin perustuen, hyödykkeen kirjanpitoarvon on oltava uudelleenarvostukseen perustuva arvo viimeisen toimiviin markkinoihin perustuvan uudelleenarvostuksen ajankohtana vähennettynä sen jälkeen kertyneillä poistoilla ja arvonalentumistappioilla.

84

Jos omaisuuserän käypä arvo on määritettävissä toimiviin markkinoihin perustuen myöhempänä arvostuspäivänä, uudelleenarvostusmallia sovelletaan kyseisestä päivästä lähtien.

100

Taloudelliselta vaikutusajaltaan rajallisen aineettoman hyödykkeen jäännösarvo on oletettava nollan suuruiseksi, paitsi jos:

…

(b)

omaisuuserälle on olemassa toimivat markkinat (määritelty IFRS 13:ssa) ja:

…

D93

Muutetaan kappaletta 124 seuraavasti:

124

Jos aineettomia hyödykkeitä käsitellään kirjanpidossa uudelleenarvostukseen perustuviin arvoihin, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään seuraavat tiedot:

(a)

jokaisesta aineettomien hyödykkeiden luokasta:

…

(iii)

kirjanpitoarvo … kappaleen 74 mukaisesti; ja

(b)

aineettomiin hyödykkeisiin liittyvän uudelleenarvostusrahaston määrä … osakkeenomistajille

(c)

D94

Poistetaan kappale 130E.

D95

Lisätään seuraavanlainen kappale 130G:

130G

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 8, 33, 47, 50, 75, 78, 82, 84, 100 ja 124 sekä poistettiin kappaleet 39–41 ja 130E. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 39    Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen (muutettu lokakuussa 2009)

D96

[Ei koske vaatimuksia]

D97

Muutetaan kappaletta 9 seuraavasti:

9

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

… On huomattava, että IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen sisältää vaatimukset rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan käyvän arvon määrittämisestä riippumatta siitä, onko rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon arvostettavaksi, arvostetaanko se käypään arvoon muusta syystä vai annetaanko sen käyvästä arvosta tietoja tilinpäätöksessä. … Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13.) …

Käyvän arvon määritelmään liittyvä alaviite poistetaan.

D98

Muutetaan kappaleita 13 ja 28 seuraavasti:

13

Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa luotettavasti sen ehtojen perusteella (esimerkiksi sen vuoksi, että kytketty johdannainen perustuu oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa, ts. tason 1 syöttötietoa), kytketyn johdannaisen käypä arvo on hybridi-instrumentin (yhdistetyn instrumentin) käyvän arvon ja pääsopimuksen käyvän arvon välinen erotus. Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa tällä menetelmällä, sovelletaan kappaletta 12 ja koko hybridi-instrumentti (yhdistetty instrumentti) luokitellaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi.

28

Kun yhteisö jakaa suuremman rahoitusvaroihin kuuluvan erän aikaisempaa kirjanpitoarvoa taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan kesken, on määritettävä taseeseen jäävän osan käypä arvo. …

D99

Lisätään kappale 43A.

43A

Jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo kuitenkin poikkeaa transaktiohinnasta, yhteisön on sovellettava kappaletta AG76.

D100

Muutetaan kappaletta 47 seuraavasti:

47

Alkuperäisen kirjaamisen jälkeen yhteisön on arvostettava kaikki rahoitusvelat jaksotettuun hankintamenoon efektiivisen koron menetelmää käyttäen lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvelat. Tällaiset velat, johdannaisvelat mukaan lukien, on arvostettava käypään arvoon lukuun ottamatta johdannaisvelkaa, joka on sidottu sellaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja on toteutettava luovuttamalla sellainen oman pääoman ehtoinen instrumentti, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) ja jonka käypä arvo ei ole muulla tavoin luotettavasti määritettävissä; nämä on arvostettava hankintamenoon perustuen.

…

D101

Poistetaan kappaleet 48–49.

D102

Muutetaan kappaletta 88 seuraavasti:

88

Suojaussuhde täyttää kappaleiden 89–102 mukaiset suojauslaskennan soveltamisedellytykset siinä ja vain siinä tapauksessa, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät.

…

(d)

Suojauksen tehokkuus on mitattavissa luotettavasti, ts. sekä suojauskohteen käypä arvo tai rahavirrat, joihin suojattu riski vaikuttaa, että suojausinstrumentin käypä arvo ovat määritettävissä luotettavasti.

…

D103

Lisätään seuraavanlainen kappale 103Q:

103Q

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 9, 13, 28, 47, 88, AG46, AG52, AG64, AG76, AG76A, AG80, AG81 ja AG96, lisättiin kappale 43A sekä poistettiin kappaleet 48–49, AG69–AG75, AG77–AG79 ja AG82. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D104

Liitteen A kappaleita AG46, AG52 and AG64 muutetaan seuraavasti:

AG46

Määritettäessä taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan käypiä arvoja kappaletta 27 sovellettaessa yhteisö soveltaa kappaleen 28 lisäksi IFRS 13:een sisältyviä käyvän arvon määrittämistä koskevia vaatimuksia.

AG52

Tässä kappaleessa havainnollistetaan yhteisöllä säilyvään intressiin perustuvan lähestymistavan soveltamista, kun yhteisöllä säilyvä intressi kohdistuu rahoitusvaroihin kuuluvan erän osaan.

Oletetaan että yhteisöllä on salkku ennen eräpäivää suoritettavissa olevia lainasaamisia … Lainasaamisten käypä arvo transaktiopäivänä on 10 100 CU, ja 0,5 %:n lisämarginaalin käypä arvo on 40 CU.

…

Yhteisö laskee voiton tai tappion, joka sille syntyy sen myydessä 90 % rahavirroista. Olettaen, että toiselle osapuolelle siirretyn 90 %:n osuuden ja itsellä pidetyn 10 %:n osuuden erillisiä käypiä arvoja ei ole saatavissa siirtopäivänä, yhteisö kohdistaa omaisuuserän kirjanpitoarvon kappaleen 28 mukaisesti seuraavasti:

 

Käypä arvo

Prosentti-osuus

Kohdistettu kirjanpito-arvo:

Siirretty osuus

9 090

90 %

9 000

Itsellä pidetty osuus

1 010

10 %

1 000

Yhteensä

10 100

 

10 000

…

D105

Muutetaan kappaletta AG64 seuraavasti:

AG64

Rahoitusinstrumentin käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on yleensä transaktiohinta (toisin sanoen annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13 ja kappale AG76). Jos osa annetusta tai saadusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusinstrumenttia, yhteisön on määritettävä rahoitusinstrumentin käypä arvo. Esimerkiksi pitkäaikaisen korottoman lainan tai muun pitkäaikaisen korottoman saamisen käypä arvo voidaan määrittää kaikkien tulevaisuudessa saatavien maksujen nykyarvona, jonka laskemiseen käytetään vastaavanlaisen instrumentin (valuutan, ehtojen, korkotyypin ja muiden tekijöiden suhteen vastaavanlaisen), jolla on vastaavanlainen luottoluokitus, senhetkistä markkinakorkoa (tai -korkoja). Mahdollinen tämän ylittävä lainaksi annettu määrä on kulua tai tuoton vähennystä, paitsi jos se täyttää jonkin muun tyyppisen omaisuuserän kirjaamisen edellytykset.

D106

Poistetaan kappaleet AG69–AG75 ja niihin liittyvät otsikot.

D107

Muutetaan kappaletta AG76 seuraavasti:

AG76

Rahoitusinstrumentin alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypää arvoa osoittaa parhaiten transaktiohinta (toisin sanoen annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13). Jos yhteisö toteaa, että alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo poikkeaa transaktiohinnasta kappaleessa 43A mainitulla tavalla, yhteisön on käsiteltävä kyseinen instrumentti kirjanpidossaan kyseisenä päivänä seuraavasti:

(a)

kappaleen 5.1.1. edellyttämään arvoon, jos kyseistä käypää arvoa osoittaa toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattu hinta (ts. tason 1 syöttötieto) tai se perustuu arvostusmenetelmään, jossa käytetään pelkästään havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa Yhteisön on kirjattava alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus tuotoksi tai kuluksi.

(b)

kaikissa muissa tapauksissa kappaleen 43 edellyttämään määrään, jota oikaistaan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välisen eron tulosvaikutteisen kirjaamisen lykkäämiseksi. Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen kirjattava tämä lykätty ero voitoksi tai tappioksi vain siltä osin kuin se johtuu sellaisen tekijän (aika mukaan lukien) muutoksesta, jonka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

D108

Muutetaan kappaletta AG76A seuraavasti:

AG76A

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan myöhemmän arvostamisen ja myöhempien voittojen ja tappioiden kirjaamisen on tapahduttava tämän standardin vaatimusten mukaisesti.

D109

Poistetaan kappaleet AG77–AG79.

D110

Muutetaan kappaleita AG80 ja AG81 seuraavasti:

AG80

Sellaisten oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tehtyjen sijoitusten käypä arvo, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattua hintaa, ja sellaisten johdannaisten käypä arvo, jotka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti (ks. kappaleet 46(c) ja 47), on määritettävissä luotettavasti, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen instrumentin osalta vaihtele merkittävästi tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti määritettävissä ja käytettävissä käyvän arvon arvioimiseen.

AG81

On paljon tilanteita, joissa vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät todennäköisesti vaihtele merkittävästi sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tehtyjen sijoitusten osalta, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa, ja sellaisten johdannaisten osalta, jotka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti (ks. kappaleet 46(c) ja 47). Yhteisön ulkopuoliselta osapuolelta hankkiman rahoitusvaroihin kuuluvan erän käypä arvo on tavallisesti mahdollista arvioida. Jos kohtuullisten käypien arvojen vaihtelualue kuitenkin on merkittävä ja erilaisten arvioiden todennäköisyyksiä ei pystytä kohtuullisesti arvioimaan, yhteisö on estynyt arvostamasta instrumenttia käypään arvoon.

D111

Poistetaan kappaletta AG82 edeltävä otsikko ja kappale AG82.

D112

Muutetaan kappaletta AG96 seuraavasti:

AG96

Oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehtyä sijoitusta, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), ei arvosteta käypään arvoon, koska sen käypä arvo ei ole muutoin määrittävissä luotettavasti, tai johdannaista, joka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja joka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti (ks. kappaleet 46(c) ja 47), ei voida määrittää suojausinstrumentiksi.

IAS 40    Sijoituskiinteistöt

D113

[Ei koske vaatimuksia]

D114

Muutetaan kappaleita 26, 29 ja 32 seuraavasti:

26

… Kiinteistöä koskevan vuokraoikeuden käyvän arvon määrittämistä ohjeistetaan käyvän arvon mallin yhteydessä kappaleissa 33–52 ja IFRS 13:ssa. Tämä ohjeistus koskee käyvän arvon määrittämistä myös silloin, kun kyseistä arvoa käytetään hankintamenona alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa.

29

Omaisuuserän käypä arvo on luotettavasti määritettävissä, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen omaisuuserän osalta vaihtele merkittävästi tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen. Jos yhteisö pystyy määrittämään joko vastaanotetun tai luovutetun omaisuuserän käyvän arvon luotettavasti, luovutetun omaisuuserän käypää arvoa käytetään vastaanotetun omaisuuserän hankintamenon määrittämiseen, paitsi jos vastaanotetun omaisuuserän käypä arvo on selvemmin ilmeinen.

32

Tämän standardin mukaan kaikkien yhteisöjen on määritettävä sijoituskiinteistöjen käypä arvo joko taseeseen merkittävän arvon määrittämistä varten (jos yhteisö käyttää käyvän arvon mallia) tai liitetietoja varten (jos se käyttää hankintamenomallia). On suositeltavaa, ei kuitenkaan vaadittua, että yhteisö määrittää sijoituskiinteistöjensä käyvän arvon sellaisen arvion perusteella, jonka on tehnyt riippumaton, tunnustetun ja asianmukaisen ammatillisen pätevyyden omaava arvioija, jolla on viimeaikaista kokemusta sijainniltaan ja tyypiltään vastaavanlaisista kiinteistöistä kuin arvioitavana oleva sijoituskiinteistö.

D115

Poistetaan kappaleet 36–39.

D116

Muutetaan kappaletta 40 seuraavasti:

40

Määritettäessä sijoituskiinteistön käypää arvoa IFRS 13:n mukaisesti yhteisön on varmistuttava siitä, että käypä arvo kuvastaa muun muassa voimassaoleviin vuokrasopimuksiin perustuvia vuokratuottoja ja muita oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät sijoituskiinteistön hinnoittelussa tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

D117

Poistetaan kappaleet 42–47, 49, 51 ja 75(d).

D118

Muutetaan kappaletta 48 seuraavasti:

48

Poikkeuksellisissa tapauksissa on jo yhteisön hankkiessa sijoituskiinteistön (tai kun olemassa olevasta kiinteistöstä tulee sijoituskiinteistö käyttötarkoituksen muuttuessa) selvää näyttöä siitä, että vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot vaihtelevat niin paljon ja eri tulemien todennäköisyydet ovat niin vaikeasti arvioitavissa, ettei yksittäinen käypä arvo ole käyttökelpoinen. Tämä saattaa viitata siihen, ettei kiinteistön käypä arvo ole jatkuvasti määritettävissä luotettavasti (ks. kappale 53).

D119

Muutetaan kappaletta 53 edeltävää otsikkoa ja kappaleita 53 ja 53B seuraavasti:

Kun käyvän arvon luotettava määrittäminen ei ole mahdollista

53

 Lähtökohtaisesti oletetaan, että yhteisö pystyy jatkuvasti määrittämään sijoituskiinteistön käyvän arvon luotettavasti, mutta tämä olettamus on kumottavissa. Poikkeuksellisissa tapauksissa on kuitenkin jo yhteisön hankkiessa sijoituskiinteistön (tai kun olemassa olevasta kiinteistöstä tulee sijoituskiinteistö käyttötarkoituksen muuttuessa) selvää näyttöä siitä, ettei sijoituskiinteistön käypä arvo ole jatkuvasti määritettävissä luotettavasti. Näin on silloin ja vain silloin, kun vertailukelpoisten kiinteistöjen markkinat eivät ole toimivat (ts. viimeaikaisia liiketoimia on vain vähän, hintanoteeraukset eivät ole ajantasaisia tai havainnoidut transaktiohinnat viittaavat siihen, että myyjä on ollut pakotettu myymään), eikä vaihtoehtoisia käypiä arvoja (esimerkiksi diskontattuihin rahavirtaennusteisiin perustuvia) ole saatavilla. Jos yhteisö toteaa, ettei rakenteilla olevan sijoituskiinteistön käypä arvo ole luotettavasti määritettävissä, mutta odottaa kiinteistön käyvän arvon olevan luotettavasti määritettävissä rakennustyön valmistuessa, sen on arvostettava kyseinen rakenteilla oleva sijoituskiinteistö hankintamenoon, kunnes joko sen käypä arvo on luotettavasti määritettävissä tai rakennustyö valmistuu (sen mukaan kumpi toteutuu aikaisemmin). Jos yhteisö toteaa, ettei sijoituskiinteistön (muun kuin rakenteilla olevan sijoituskiinteistön) käypä arvo ole jatkuvasti määritettävissä luotettavasti, yhteisön on arvostettava kyseinen sijoituskiinteistö IAS 16:n mukaista hankintamenomallia käyttäen. Sijoituskiinteistön jäännösarvo on oletettava nollan suuruiseksi. Yhteisön on sovellettava IAS 16:ta sijoituskiinteistön luovutukseen asti.

53B

… Jos yhteisö on arvostanut rakenteilla olevan sijoituskiinteistön käypään arvoon, se ei saa todeta, ettei valmistuneen sijoituskiinteistön käypä arvo ole luotettavasti määritettävissä.

D120

Poistetaan kappale 75(d).

D121

Muutetaan kappaleita 78–80 seuraavasti:

78

Kun yhteisö kappaleessa 53 tarkoitetuissa poikkeuksellisissa tapauksissa arvostaa jonkin sijoituskiinteistön IAS 16:n mukaista hankintamenomallia käyttäen, kappaleen 76 mukainen täsmäytyslaskelma on esitettävä erikseen kyseisistä sijoituskiinteistöistä ja muista sijoituskiinteistöistä. Lisäksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

…

(b)

selostus siitä, miksi käypä arvo ei ole määritettävissä luotettavasti;

…

79

Jos yhteisö soveltaa kappaleessa 56 esitettyä hankintamenomallia, sen on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 75 vaadittavien tietojen lisäksi:

…

(e)

sijoituskiinteistöjen käypä arvo. Niissä kappaleessa 53 kuvatuissa poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa yhteisö ei pysty määrittämään joidenkin sijoituskiinteistöjen käypää arvoa luotettavasti, sen on esitettävä:

…

(ii)

selostus siitä, miksi käypä arvo ei ole määritettävissä luotettavasti; ja

…

80

Jos yhteisö on aikaisemmin soveltanut IAS 40:tä (2000) ja päättää nyt luokitella jotkin tai kaikki siihen vaadittavat edellytykset täyttävät, muulla vuokrasopimuksella vuokralle otetut kiinteistöt ensimmäistä kertaa sijoituskiinteistöiksi ja käsitellä niitä sellaisina kirjanpidossa, sen on kirjattava tämän päätöksen vaikutus kertyneisiin voittovaroihin sen kauden alussa, jolla näin aletaan toimia. Lisäksi:

(a)

mikäli yhteisö on julkistanut (joko tilinpäätöksessä tai muutoin) näiden vuokraoikeuksien käyvän arvon jo aikaisemmilla kausilla (määritettynä sellaisella perusteella, joka vastaa IFRS 13:een sisältyvää käyvän arvon määritelmää) yhteisölle suositellaan, mutta siltä ei kuitenkaan edellytetä, että:

…

D122

Muutetaan kappaletta 85B seuraavasti:

85B

… Yhteisö saa soveltaa muutoksia rakenteilla oleviin sijoituskiinteistöihin alkaen mistä tahansa päivästä ennen 1.1.2009 edellyttäen, että rakenteilla olevien sijoituskiinteistöjen käyvät arvot on määritetty kyseisinä päivinä. …

D123

Lisätään seuraavanlainen kappale 85C:

85C

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 5 sisältyvää käyvän arvon määritelmää, muutettiin kappaleita 26, 29, 32, 40, 48, 53, 53B, 78–80 ja 85B sekä poistettiin kappaleet 36–39, 42–47, 49, 51 ja 75(d). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 41    Maatalous

D124–125

[Ei koske vaatimuksia]

D126

Muutetaan kappaleita 8, 15 ja 16 seuraavasti:

8

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

(a)

(b)

(c)

… Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen.)

15

Biologisen hyödykkeen tai maataloustuotteen käyvän arvon määrittämistä voidaan helpottaa ryhmittelemällä biologiset hyödykkeet tai maataloustuotteet merkittävien ominaisuuksien, esimerkiksi iän tai laadun, mukaisesti. …

16

Yhteisöt tekevät usein sopimuksia biologisten hyödykkeiden tai maataloustuotteiden myymisestä tulevana ajankohtana. Sopimushinnoilla ei välttämättä ole merkitystä käypää arvoa määritettäessä, koska käypä arvo kuvastaa tarkasteluhetken olosuhteita markkinoilla, joilla markkinaosapuolina toimivat myyjät ja ostajat toteuttaisivat liiketoimen. …

D127

Poistetaan kappaleet 9, 17–21 ja 23.

D128

Muutetaan kappaleita 25 ja 30 seuraavasti:

25

… Yhteisö voi käyttää yhdistettyjä omaisuuseriä koskevaa informaatiota biologisten hyödykkeiden käyvän arvon määrittämiseen. …

30

Lähtökohtaisesti oletetaan, että biologisen hyödykkeen käypä arvo on määritettävissä luotettavasti. Tämä oletus on kuitenkin kumottavissa, mutta vain alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä, jos biologiselle hyödykkeelle ei ole saatavissa noteerattuja markkinahintoja ja jos vaihtoehtoisilla tavoilla määritettävien käypien arvojen katsotaan olevan selvästi epäluotettavia. …

D129

Poistetaan kappaleet 47 ja 48.

D130

Lisätään seuraavanlainen kappale 61:

61

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 8, 15, 16, 25 ja 30 sekä poistettiin kappaleet 9, 17–21, 23, 47 ja 48. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRIC 2    Jäsenten osuudet osuustoiminnallisissa yhteisöissä ja muut vastaavat instrumentit (muutettu lokakuussa 2009)

D131

[Ei koske vaatimuksia]

D132

Otsikon ”Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D133

Lisätään seuraavanlainen kappale 16:

16

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta A8. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D134

Liitteen kappaletta A8 muutetaan seuraavasti:

A8

Lunastuskiellon alaisen määrän ylittävät jäsenten osuudet ovat rahoitusvelkoja. Osuustoiminnallinen yhteisö arvostaa tämän rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon. Koska nämä osuudet lunastetaan vaadittaessa, osuustoiminnallinen yhteisö määrittää tällaisten rahoitusvelkojen käyvän arvon, siten kuin määrätään IFRS 13:n kappaleessa 47, jossa sanotaan: ”Vaadittaessa maksettavan velan (esim. vaadittaessa maksettavan talletuksen) käypä arvo on vähintään se määrä, joka voidaan vaatia maksettavaksi …". Näin ollen osuustoiminnallinen yhteisö luokittelee rahoitusveloiksi lunastusehtojen mukaisesti vaadittaessa maksettavan enimmäismäärän.

IFRIC 4    Miten määritetään, sisältääkö järjestely vuokrasopimuksen

D135

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D136

Kappaleeseen 15(a) lisätään seuraavanlainen alaviite kohtaan ”käypää arvoa”:

*

IAS 17:ssä käytetään termiä ”käypä arvo” tavalla, joka joiltakin osin poikkeaa IFRS 13.een sisältyvästä käyvän arvon määritelmästä. Sen vuoksi yhteisö määrittää IAS 17:ää soveltaessaan käyvän arvon IAS 17:n, ei IFRS 13:n mukaisesti.

IFRIC 13    Kanta-asiakasohjelmat

D137

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D138

Muutetaan kappaletta 6 seuraavasti:

6

Etupisteille kohdistettavan vastikkeen on perustuttava etupisteiden käypään arvoon.

D139

Lisätään seuraavanlainen kappale 10B:

10B

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 6 ja kappaleita AG1–AG3. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D140

Soveltamisohjeistuksen kappaleita AG1–AG3 muutetaan seuraavasti:

AG1

Päätöksen kappaleen 6 mukaan etupisteille kohdistettavan vastikkeen arvostuksen on perustuttava etupisteiden käypään arvoon. Jos ei ole olemassa täysin samanlaisille etupisteille noteerattua markkinahintaa, käypä arvo täytyy määrittää jollakin muulla arvostusmenetelmällä.

AG2

Yhteisö voi määrittää etupisteiden käyvän arvon niiden etujen käyvän arvon perusteella, joihin etupisteet voitaisiin vaihtaa. Etupisteiden käyvässä arvossa otetaan huomioon soveltuvin osin:

(a)

niiden alennusten ja kannustimien määrä, joita muutoin tarjottaisiin asiakkaille, jotka eivät ole ansainneet etupisteitä alkuperäisestä myynnistä;

(b)

se osa etupisteistä, jota asiakkaiden ei odoteta käyttävän; ja

(c)

riski velvoitteen laiminlyönnistä.

Jos asiakkaat voivat valita erilaisten etujen välillä, etupisteiden käypä arvo kuvastaa saatavissa olevien etujen käypää arvoa painotettuna sen mukaisesti miten usein kunkin edun odotetaan tulevan valituksi.

AG3

Joissakin olosuhteissa voidaan käyttää muita arvostusmenetelmiä. Esimerkiksi jos edut antaa kolmas osapuoli ja yhteisö maksaa kolmannelle osapuolelle jokaisesta antamastaan etupisteestä, se voisi määrittää etupisteiden käyvän arvon kolmannelle osapuolelle maksamansa määrän perusteella lisäämällä siihen kohtuullisen katteen. Vaaditaan harkintaa sellaisen arvostusmenetelmän valitsemiseksi ja soveltamiseksi, joka täyttää päätöksen kappaleen 6 mukaiset vaatimukset ja on olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisin.

IFRIC 17    Muiden kuin käteisvarojen jakaminen omistajille

D141

[Ei koske vaatimuksia]

D142

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D143

Muutetaan kappaletta 17 seuraavasti:

17

Jos yhteisö tekee päätöksen muuna kuin käteisvaroina jaettavasta osingosta raportointikauden päättymisen jälkeen mutta ennen kuin tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi, sen on esitettävä tilinpäätöksessä:

…

(c)

jaettavan omaisuuserän käypä arvo raportointikauden lopussa, jos se poikkeaa kirjanpitoarvosta, sekä IFRS 13:n kappaleen 9 kohtien (b), (d), (g) ja (i) ja kappaleen 99 edellyttämät tiedot menetelmästä, jota (tai menetelmistä, joita) on käytetty kyseisen käyvän arvon määrittämiseen.

D144

Lisätään seuraavanlainen kappale 20:

20

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 17. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRIC 19    Rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (muutettu syyskuussa 2010)

D145

[Ei koske vaatimuksia]

D146

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D147

Muutetaan kappaletta 7 seuraavasti:

7

Jos liikkeeseen laskettujen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypä arvo ei ole luotettavasti määritettävissä, niin oman pääoman ehtoiset instrumentit on arvostettava siten, että ne kuvastavat kuoletetun rahoitusvelan käypää arvoa. Sellaisen kuoletetun rahoitusvelan, joka on vaadittaessa maksettava (esim. vaadittaessa maksettava talletus) käypää arvoa määritettäessä ei sovelleta IFRS 13:n kappaletta 47.

D148

Lisätään seuraavanlainen kappale 15:

15

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 7. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

TULKINTA IFRIC 20

Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa

VIITTAUKSET

—

Taloudellisen raportoinnin käsitteellinen viitekehys

—

IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen

—

IAS 2 Vaihto-omaisuus

—

IAS 16 Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

—

IAS 38 Aineettomat hyödykkeet

TAUSTAA

1

Avolouhinnassa yhteisöt voivat katsoa tarpeelliseksi poistaa kaivosjäteainesta (”maapeite”), jotta päästäisiin käsiksi malmivarantoihin. Tästä jätteen poistosta käytetään nimitystä ”pintamaan poistaminen”.

2

Kaivoksen kehittämisvaiheessa (ennen tuotannon aloittamista) pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot yleensä aktivoidaan osaksi kaivoksen rakentamisesta, kehittämisestä ja ylösajosta aiheutuvaa poistojen kohteena olevaa hankintamenoa. Nämä aktivoidut menot kirjataan tuotannon käynnistymisen jälkeen poistoina kuluiksi systemaattisella perusteella yleensä suoriteyksikköihin perustuvaa menetelmää käyttäen.

3

Kaivostoimintaa harjoittava yhteisö saattaa jatkaa maapeitteen poistamista tai sille saattaa syntyä pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja myös kaivoksen tuotantovaiheessa.

4

Aines, joka tuotantovaiheessa poistetaan pintamaana, ei välttämättä ole 100-prosenttisesti jätettä. Usein se on yhdistelmä malmia ja jätettä. Malmin ja jätteen suhde voi vaihdella epätaloudellisen alhaisesta pitoisuudesta kannattavan korkeaan pitoisuuteen. Poistettaessa ainesta, jossa malmia on jätteeseen verrattuna vähän, voidaan saada jonkin verran käyttökelpoista ainesta, jota voidaan käyttää vaihto-omaisuuden tuottamiseen. Tämän poistamistyön ansiosta voidaan myös päästä käsiksi esiintymän syvempiin tasoihin, joissa malmin suhde jätteeseen on korkeampi. Yhteisölle voi siis koitua pintamaan poistamisesta kahdenlaista hyötyä: käyttökelpoinen malmi, jota voidaan käyttää vaihto-omaisuuden tuottamiseen, ja aiempaa parempi pääsy suurempaan määrään ainesta, jota louhitaan tulevilla kausilla.

5

Tämä tulkinta koskee sitä, milloin ja kuinka näitä kahta pintamaan poistamisesta koituvaa hyötyä käsitellään erikseen kirjanpidossa ja sitä, kuinka nämä hyödyt arvostetaan alun perin ja myöhemmin.

SOVELTAMISALA

6

Tämä tulkinta koskee jätteen poistamisesta johtuvia menoja, jotka syntyvät avolouhoksessa kaivoksen tuotantovaiheessa (”tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot”).

KÄSITELTÄVÄT ASIAT

7

Tässä tulkinnassa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

(a)

tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvien menojen merkitseminen taseeseen omaisuuseräksi;

(b)

pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän alkuperäinen arvostaminen; ja

(c)

pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän myöhempi arvostaminen.

PÄÄTÖS

Tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvien menojen merkitseminen taseeseen omaisuuseräksi

8

Siltä osin kuin pintamaan poistamisesta koituva hyöty realisoituu tuotettavan vaihto-omaisuuden muodossa, yhteisön on käsiteltävä kyseisestä pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja IAS 2:een Vaihto-omaisuus sisältyvien periaatteiden mukaisesti. Siltä osin kuin hyöty toteutuu parempana pääsynä malmiin, yhteisön on merkittävä nämä menot taseeseen pitkäaikaiseksi omaisuuseräksi, jos jäljempänä kappaleessa 9 tarkoitetut ehdot täyttyvät. Kyseistä pitkäaikaista omaisuuserää nimitetään tässä tulkinnassa ”pintamaan poistamisesta aiheutuvaksi omaisuuseräksi”.

9

Yhteisön on merkittävä taseeseen pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä jos ja vain jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

(a)

on todennäköistä, että pintamaan poistamiseen liittyvä vastainen taloudellinen hyöty (parempi pääsy malmiesiintymään) koituu yhteisön hyväksi;

(b)

yhteisö pystyy yksilöimään malmiesiintymän sen komponentin, johon pääsy on parantunut; ja

(c)

kyseiseen komponenttiin liittyvät pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot ovat luotettavasti määritettävissä.

10

Pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja on käsiteltävä olemassa olevaan omaisuuserään tehtävänä lisäyksenä tai parannuksena. Toisin sanoen pintamaan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuserää käsitellään kirjanpidossa osana olemassa olevaa omaisuuserää.

11

Pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä luokitellaan aineelliseksi tai aineettomaksi omaisuuseräksi samalla tavoin kuin olemassa oleva omaisuuserä. Toisin sanoen tämän olemassa olevan omaisuuserän luonne ratkaisee, luokitteleeko yhteisö pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän aineelliseksi vai aineettomaksi.

Pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän alkuperäinen arvostaminen

12

Yhteisön on alun perin arvostettava pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä hankintamenoon, joka on niiden menojen yhteismäärä, jotka välittömästi johtuvat malmin yksilöityyn komponenttiin pääsyä parantavasta pintamaan poistamisesta, lisättynä osuudella siihen välittömästi kohdistettavista olevista yleismenoista. On mahdollista, että joitakin satunnaisia toimintoja tapahtuu samanaikaisesti kuin tuotantovaiheessa tapahtuva pintamaan poistaminen mutta ne eivät ole välttämättömiä pintamaan poistamisen jatkamiseksi suunnitellulla tavalla. Näihin satunnaisiin toimintoihin liittyviä menoja ei pidä sisällyttää pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän hankintamenoon.

13

Silloin kun pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän ja tuotetun vaihto-omaisuuden hankintamenot eivät ole erikseen yksilöitävissä, yhteisön on jaettava pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot tuotetun vaihto-omaisuuden ja pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän kesken käyttäen relevanttiin tuotantolukuun perustuvaa kohdistamisperustetta. Tämä tuotantoluku on laskettava malmiesiintymän yksilöidylle komponentille, ja sitä on käytettävä vertailuperusteena todettaessa missä määrin on tapahtunut vastaista hyötyä tuottavaa lisätoimintaa. Tällaisia lukuja ovat esimerkiksi

(a)

tuotetun vaihto-omaisuuden hankintameno verrattuna odotettuun hankintamenoon;

(b)

erotetun jätteen määrä verrattuna odotettuun määrään, kun malmin tuotannon määrä on tietyn suuruinen; ja

(c)

louhitun malmin mineraalipitoisuus verrattuna odotettuun louhittavan malmin mineraalipitoisuuteen, kun tuotetun malmin määrä on tietyn suuruinen.

Pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän myöhempi arvostaminen

14

Pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostettava joko hankintamenoonsa tai uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoonsa vähennettynä poistoilla ja arvonalentumistappioilla, samalla tavalla kuin olemassa oleva omaisuuserä, josta se muodostaa osan.

15

Pintamaan poistamisesta aiheutuvasta omaisuuserästä on tehtävä poistot systemaattisella tavalla sen malmiesiintymän tunnistetun komponentin taloudellisena vaikutusaikana, johon pääsy paranee pintamaan poistamisen seurauksena. Poistojen laskennassa on käytettävä suoriteyksikköihin perustuvaa menetelmää, paitsi jos jokin muu menetelmä on asianmukaisempi.

16

Malmiesiintymän yksilöitävissä olevan komponentin odotettavissa oleva taloudellinen vaikutusaika, jota sovelletaan pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän poistoihin, poikkeaa siitä odotettavissa olevasta taloudellisesta vaikutusajasta, jota sovelletaan itse kaivoksen ja siihen liittyvien vaikutusajaltaan vastaavien omaisuuserien poistoihin. Poikkeuksena tästä ovat ne rajoitetut olosuhteet, joissa pääsy koko jäljellä olevaan malmiesiintymään paranee pintamaan poistamisen seurauksena. Näin voisi tapahtua esimerkiksi kaivoksen taloudellisen vaikutusajan loppuvaiheessa, kun yksilöity komponentti vastaa malmiesiintymän viimeiseksi louhittavaa osuutta.

Liite A

Voimaantulo ja siirtymäsäännöt

Tämä liite on kiinteä osa tulkintaa, ja sen sitovuus on sama kuin tulkinnan muiden osien.

A1

Yhteisön on sovellettava tätä tulkintaa 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä tulkintaa aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto.

A2

Yhteisön on sovellettava tätä tulkintaa tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuviin menoihin, jotka syntyvät aikaisimman esitettävän tilikauden alussa tai sen jälkeen.

A3

Mahdollinen aiemmin kirjattu tuotantovaiheessa tapahtuneesta pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä (”edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä”) on siirrettävä aikaisimman esitettävän kauden alussa osaksi jotakin olemassa olevaa omaisuuserää, johon pintamaan poistaminen liittyy, siltä osin kuin edelleen on olemassa malmiesiintymän tunnistettavissa oleva komponentti, johon edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä on yhdistettävissä. Tällaisista saldoista on tehtävä poistot sen malmiesiintymän yksilöitävissä olevan komponentin jäljellä olevana odotettavissa olevana taloudellisena vaikutusaikana, johon kukin edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä liittyy.

A4

Jos ei ole olemassa malmiesiintymän tunnistettavissa olevaa komponenttia, johon edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä liittyy, se on kirjattava kertyneiden voittovarojen alkusaldoon aikaisimman esitettävän kauden alussa.

Liite B

Tämän liitteen sisältämiä muutoksia on sovellettava 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa tätä tulkintaa aikaisemmalla kaudella, näitä muutoksia on sovellettava tällä aikaisemmalla kaudella.

Muutokset IFRS 1:een Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

B1

Liitteen D kappaletta D1 muutetaan seuraavasti:

D1

Yhteisö saa käyttää yhtä tai useampaa seuraavista helpotuksista:

(a)

osakeperusteisesti maksettavat liiketoimet (kappaleet D2 ja D3);

…

(m)

IFRIC 12:n Palvelutoimilupajärjestelyt mukaisesti kirjattavat rahoitusvaroihin kuuluvat erät tai aineettomat hyödykkeet (kappale D22);

(n)

vieraan pääoman menot (kappale D23);

(o)

omaisuuserien siirrot asiakkailta (kappale D24);

(p)

rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (kappale D25);

(q)

ankara hyperinflaatio (kappaleet D26–D30)

(r)

yhteisjärjestelyt (kappale D31).

(s)

pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa (kappale D32).

B2

Lisätään kappaleen D31 jälkeen otsikko ja kappale D32:

Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa

D32

Ensilaatija saa soveltaa IFRIC 20:n Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa kappaleiden A1-A4 mukaisia siirtymäsääntöjä. Kyseiseen kappaleeseen sisältyvä viittaus voimaantuloajankohtaan on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan 1.1.2013 tai ensimmäisen IFRS-tilikauden alkua sen mukaan, kumpi niistä on myöhäisempi.

B3

Kappaleen 39L jälkeen lisätään kappale 39M.

39M

Asiakirjalla IFRIC 20 Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa lisättiin kappale D32 ja muutettiin kappaletta D1. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRIC 20:tä.

(1)  Tässä IFRS-standardissa monetaariset määrät ilmaistaan valuuttayksikköinä CU (currency units).