KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1190/2012,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2012,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetystä kalkkunaparvissa esiintyvien Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -tartuntojen vähentämistä koskevasta unionin tavoitteesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 2160/2003 pyritään varmistamaan asianmukaisten ja tehokkaiden toimenpiteiden toteuttaminen salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien osoittamiseksi ja valvomiseksi kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- sekä jakeluvaiheissa ja etenkin alkutuotantovaiheessa, jotta voidaan vähentää niiden esiintyvyyttä ja kansanterveydelle aiheuttamia riskejä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 mukaan unionin tavoite asetetaan kaikkien kansanterveydellisesti merkityksellisten salmonellan serotyyppien esiintyvyyden vähentämiseksi kalkkunoiden alkutuotantovaiheessa. Vähentäminen on ensisijaisen tärkeää sen varmistamisessa, että kyseisen asetuksen liitteessä II olevassa E osassa ja elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15 päivänä marraskuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (2) liitteessä I olevassa 1 luvussa määritellyt salmonellaa koskevat vaatimukset tuoreen kalkkunanlihan osalta täyttyvät.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että unionin tavoitteeseen on sisällyttävä numerotietoina prosenttiosuus, joka positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrästä voi enintään jäädä jäljelle, ja/tai prosenttiosuus, jolla jäljelle jäävien positiivisten epidemiologisten yksiköiden määrän on vähintään vähennyttävä, enimmäismääräaika, jonka kuluessa tavoite on saavutettava, sekä niiden testauskaavojen määrittely, joita tarvitaan sen tarkistamiseksi, onko tavoite saavutettu. Lisäksi siihen on tarvittaessa sisällyttävä kansanterveydellisesti merkityksellisten serotyyppien määrittely.

(4)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 säädetään, että unionin tavoitetta asetettaessa on otettava huomioon nykyisten kansallisten toimenpiteiden toteuttamisesta saadut kokemukset sekä nykyisten unionin vaatimusten mukaisesti ja erityisesti tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/99/EY (3) säädettyjen tietojen osana ja erityisesti kyseisen direktiivin 5 artiklan nojalla komissiolle tai Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’EFSA’, toimitetut tiedot.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta kalkkunoissa esiintyvän Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta 20 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 584/2008 (4) vahvistetaan tavoite vähentää kyseisen kahden salmonellan serotyypin osalta edelleen positiivisia tuloksia antavien teuras- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin 31 joulukuuta 2012 mennessä.

(6)

Euroopan unionin zoonoositilannetta vuonna 2010 käsittelevästä raportista (European Union Summary Report on Trends and Sources of Zoonoses, Zoonotic Agents and Food-borne Outbreaks in 2010) (5) käy ilmi, että Salmonella Enteritidis ja Salmonella Typhimurium ovat yleisimmät ihmisissä esiintyvät salmonellaserotyypit. Erityisesti Salmonella Enteritidis -serotyypin ihmisissä aiheuttamat tautitapaukset vähentyivät merkittävästi vuonna 2010.

(7)

EFSA antoi maaliskuussa 2012 tieteellisen lausunnon, jossa arvioitiin kalkkunoissa esiintyvän salmonellan vähentämistä koskevan uuden tavoitteen vaikutuksia kansanterveyteen. (6) Sen mukaan Salmonella Enteritidis siirtyy siipikarjassa esiintyvistä zoonoosin aiheuttavista salmonellan serotyypeistä kaikkein tehokkaimmin jälkeläisille. EFSA huomautti myös, että verrattuna vuoden 2007 tilanteeseen unionin kalkkunoita koskevat valvontatoimet ovat vähentäneet huomattavasti tapauksia, joissa salmonella on tarttunut kalkkunoista ihmisiin. Tavoite olisi sen vuoksi vahvistettava.

(8)

Salmonella Typhimurium -serotyypin monofaasiset bakteerikannat ovat viime vuosina kehittyneet yleisimmiksi salmonellan serotyypeiksi useissa eläinlajeissa sekä ihmisistä saaduissa kliinisissä isolaateissa, kuten Euroopan unionin zoonoositilannetta vuonna 2010 käsittelevästä raportista ilmenee. EFSAn 22 päivänä syyskuuta 2010 antamassa vuotta 2010 koskevassa lausunnossa Salmonella Typhimurium -serotyypin kaltaisten bakteerikantojen kansanterveydelle aiheuttamien riskien valvonnasta ja arvioinnista (7) todettiin myös, että Salmonella Typhimurium -serotyypin monofaasisia bakteerikantoja, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-, johon sisältyy O5-antigeenin sisältävät tai sitä sisältämättömät kannat, on pidettävä Salmonella Typhimurium -serotyypin variantteina ja samanlaisena riskinä kansanterveydelle kuin muut Salmonella Typhimurium -kannat. Salmonella Typhimurium -kannat, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-, olisi sen vuoksi sisällytettävä tavoitteeseen.

(9)	Sen tarkistamiseksi, onko unionin tavoite saavutettu, kalkkunaparvista on tarpeen ottaa näyte toistuvasti. Tulosten arvioimiseksi ja vertaamiseksi on tarpeen kuvata yhteinen testausohjelma.

(10)

Kansalliset valvontaohjelmat, joiden avulla pyritään saavuttamaan kalkkunaparvia koskeva unionin tavoite vuonna 2013, on tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 25 päivänä toukokuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/470/EY (8) mukaisesti esitetty unionin yhteisrahoitusta varten. Tämän asetuksen liitteessä olevia teknisiä muutoksia sovelletaan sellaisenaan. Sen vuoksi komission ei ole tarpeen hyväksyä uudelleen kansallisia valvontaohjelmia, joilla tämä asetus pannaan täytäntöön. Siirtymäkausi ei ole tarpeen.

(11)	Selvyyden vuoksi asetus (EY) N:o 584/2008 olisi kumottava.

(12)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Unionin tavoite

1. Asetuksen (EY) N:o 2160/2003 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin tavoite kalkkunoissa esiintyvien Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -tartuntojen vähentämiseksi, jäljempänä ’unionin tavoite’, on seuraava:

a)	asetetaan Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -tartuntojen osalta edelleen positiivisia tuloksia antavien teuraskalkkunaparvien vuotuinen enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin ja

b)	asetetaan Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -tartuntojen osalta edelleen positiivisia tuloksia antavien täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien vuotuinen enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin.

Kuitenkin jäsenvaltioissa, joissa on alle 100 parvea täysikasvuisia siitoskalkkunoita tai teuraskalkkunoita, vuosittain enintään yksi täysikasvuisten siitoskalkkunoiden tai teuraskalkkunoiden parvi saa edelleen antaa positiivisia tuloksia.

Monofaasisen Salmonella Typhimurium -serotyypin osalta serotyypit, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-, sisällytetään unionin tavoitteeseen.

2. Liitteessä esitetään testausohjelma, jonka avulla tarkistetaan, onko unionin tavoitteen saavuttamisessa edistytty.

2 artikla

Unionin tavoitteen uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee unionin tavoitetta uudelleen ottaen huomioon testausohjelman mukaisesti kerätyt tiedot ja asetuksen (EY) N:o 2160/2003 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa vahvistetut perusteet.

3 artikla

Asetuksen (EY) N:o 584/2008 kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 584/2008.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2012.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1.

(2) EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1.

(3) EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31.

(4) EUVL L 162, 21.6.2008, s. 3.

(5) EFSA Journal 2012; 10(3):2597.

(6) EFSA Journal 2012; 10(4):2616.

(7) EFSA Journal 2010; 8(10):1826.

(8) EUVL L 155, 18.6.2009, s. 30.

LIITE

Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu testausohjelma sen tarkistamiseksi, onko unionin tavoite saavutettu

1. OTANTAKEHIKKO

Otannan on katettava kaikki asetuksen (EY) N:o 2160/2003 5 artiklassa tarkoitettujen kansallisten valvontaohjelmien piiriin kuuluvat teuras- ja siitoskalkkunaparvet.

2. KALKKUNOIDEN TARKASTUKSET

2.1 Näytteenottotiheys

Elintarvikealan toimijoiden on otettava näyte kaikista teurastus- ja siitoskalkkunaparvista seuraavalla tavalla:

Teurastus- ja siitoskalkkunaparvista on otettava näytteet kolmen viikon kuluessa ennen teurastusta. Toimivaltainen viranomainen voi sallia näytteenoton teurastuspäivää edeltävien kuuden viikon aikana, jos kalkkunoita pidetään yli 100 päivää tai jos ne tuotetaan luonnonmukaisesti komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 (1) mukaisesti.

ii)

Siitoskalkkunaparvista tehtävän näytteenoton on tapahduttava

—	kasvatusparvissa päivän ikäisinä, neljän viikon ikäisinä sekä kaksi viikkoa ennen munituksen aloittamista tai siirtoa munitusyksikköön,

—	täysikasvuisten lintujen parvissa vähintään joka kolmas viikko munintakauden aikana tilalla tai hautomossa,

—	tilalla, kun on kyse siitoskalkkunaparvista, jotka munivat unionin sisäiseen kauppaan tarkoitettuja siitosmunia.

iii)

Toimivaltainen viranomainen voi päättää käyttää jotakin ii kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista kaikkia parvia koskevan koko testausohjelman osalta. Kun on kyse unionin sisäiseen kauppaan tarkoitettuja siitosmunia tuottavista siitosparvista, näytteenotto on kuitenkin tehtävä tilalla.

iv)

Jos unionin tavoite on saavutettu vähintään kahtena peräkkäisenä kalenterivuotena koko jäsenvaltiossa, toimivaltainen viranomainen voi päättää, että näytteenotto tilalla voidaan ii kohdan toisesta luetelmakohdasta poiketen harventaa suoritettavaksi joka neljäs viikko. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää kolmen viikon testausvälin säilyttämisestä tai palaamisesta siihen, jos tilalla todetaan relevantteja salmonellan serotyyppejä siitosparvessa ja/tai jos toimivaltainen viranomainen katsoo sen muutoin aiheelliseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen näytteenoton on käsitettävä ainakin seuraavat:

näytteenotto siitoskalkkunaparvista:

—

kerran vuodessa kaikista vähintään 250 täysikasvuisen, 30–45 viikon ikäisen siitoskalkkunan parvista sekä kaikilla tiloilla, joilla pidetään valioluokan, isoisovanhempaispolven ja isovanhempaispolven siitoskalkkunoita; toimivaltainen viranomainen voi päättää, että tämä näytteenotto voidaan toteuttaa myös hautomossa; ja

—	kaikista tilan parvista, jos Salmonella Enteritidis- tai Salmonella Typhimurium -tartuntoja on todettu elintarvikealan toimijan hautomosta ottamissa näytteissä tai virallisen tarkastuksen yhteydessä, tartunnan alkuperän selvittämiseksi;

ii)	näytteenotto teuraskalkkunaparvista on tehtävä kerran vuodessa vähintään yhdestä parvesta 10 prosentilla tiloista, joilla on vähintään 500 teuraskalkkunaa;

iii)	näytteenotto on tehtävä riskiperusteisesti aina, kun toimivaltainen viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi;

iv)	toimivaltaisen viranomaisen suorittama näytteenotto voi korvata näytteenoton, jonka elintarvikealan toimija suorittaa a alakohdan mukaisesti.

2.2 Näytteenottomenettely

2.2.1 Näytteenottoa koskevat yleisohjeet

Toimivaltaisen viranomaisen tai elintarvikealan toimijan on varmistettava, että näytteet ottaa siihen koulutuksen saanut henkilö.

Siitoskalkkunaparvista on otettava näytteet komission asetuksen (EU) N:o 200/2010 (2) liitteessä olevan 2.2 kohdan mukaisesti.

Otettaessa näytteitä teuraskalkkunaparvista on otettava vähintään kaksi paria tossunäytteitä parvea kohden. Tossut laitetaan kenkien päälle ja näyte otetaan kävelemällä kasvattamorakennuksessa. Yhden kalkkunaparven tossunäytteet voidaan yhdistää yhdeksi näytteeksi.

Ennen kuin tossut puetaan päälle, niiden pinta kostutetaan

a)	talteenoton maksimoivalla laimennusaineella (natriumkloridi 0,8 %, peptoni 0,1 % steriilissä deionisoidussa vedessä) tai

b)	steriilillä vedellä tai

c)	asetuksen (EY) N:o 2160/2003 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kansallisen vertailulaboratorion hyväksymällä muulla laimennusaineella tai

d)	autoklavoimalla astiassa laimennusaineiden kanssa.

Tossut kostutetaan kaatamalla neste niiden sisälle ennen kuin ne puetaan päälle, tai niitä voidaan ravistaa laimennusainetta sisältävässä astiassa.

On varmistettava, että näyte edustaa kaikkia rakennuksen osia. Kullakin tossuparilla on käveltävä läpi noin 50 prosenttia rakennuksen alasta.

Kun näytteenotto on saatu päätökseen, tossut on poistettava varovaisesti kenkien päältä, jotta niihin kiinnittynyt materiaali ei pääse irtoamaan. Tossut voidaan kääntää nurin päin materiaalin säilyttämiseksi. Ne on asetettava pussiin tai astiaan ja merkittävä asianmukaisesti.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää lisätä näytteiden vähimmäismäärää, jotta voidaan varmistaa näytteiden edustavuus, analysoimalla tapauskohtaisesti epidemiologisia parametreja eli bioturvallisuusoloja, parven hajanaisuutta tai kokoa.

Yksi pari tossunäytteitä voidaan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella korvata 100 gramman pölynäytteellä, joka kerätään useista paikoista eri puolilta rakennusta pinnoilta, joilla on silminnähtävästi pölyä. Vaihtoehtoisesti pölynäyte voidaan kerätä useilta pinnoilta eri puolilta rakennusta yhdellä tai useammalla kostutetulla kankaalla, joiden kokonaispinta-ala on vähintään 900 cm2. Kunkin näytteen kummallakin puolella on oltava riittävä pölykerros.

2.2.2 Tiettyjä tiloja koskevat erityisedellytykset

Laidunkanaloissa pidettävien kalkkunaparvien näytteet on kerättävä vain rakennuksen sisältä.

Alle 100 kalkkunan parvissa, joissa ei ole mahdollista ottaa tossunäytteitä kävelemällä, koska kasvattamorakennuksiin ei tilan puutteen takia voi mennä sisälle, kyseiset näytteet voidaan korvata pölynäytteen otossa käytettävällä kankaalla käsin otettavalla näytteellä, jolloin kankaalla hierotaan tuoretta ulostetta sisältäviä pintoja, tai jos tämä ei ole mahdollista, muilla tarkoitukseen sopivilla ulostenäytteen otantamenettelyillä.

2.2.3 Toimivaltaisen viranomaisen suorittama näytteenotto

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava tarvittaessa lisätesteillä ja/tai asiakirjojen tarkastuksilla, että mikrobilääkkeiden tai muiden bakteerien kasvua estävien aineiden käyttö ei vaikuta tuloksiin.

Jos testissä ei havaita Salmonella Enteritidis- eikä Salmonella Typhimurium -tartuntaa mutta sitä vastoin mikrobilääkkeitä tai bakteerikasvun estävää vaikutusta, kalkkunaparven katsotaan olevan tartunnan saanut parvi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun unionin tavoitteen yhteydessä.

2.2.4 Kuljetus

Näytteet on lähetettävä viipymättä pikapostina tai kuriiripostina asetuksen (EY) N:o 2160/2003 11 ja 12 artiklassa tarkoitettuihin laboratorioihin. Kuljetuksen aikana ne eivät saa olla yli 25 asteen lämmössä eivätkä suorassa auringonvalossa.

Jos näytteitä ei ole mahdollista lähettää 24 tunnin kuluessa näytteenotosta, ne on säilytettävä kylmässä.

3. LABORATORIOTUTKIMUKSET

3.1 Näytteiden valmistelu

Laboratoriossa näytteitä on säilytettävä kylmässä tutkimukseen saakka, ja ne on tutkittava 48 tunnin kuluessa niiden vastaanotosta ja 96 tunnin kuluessa näytteenotosta.

Tossu- tai sukkaparista koostuvat näytteet on avattava varovaisesti siten, ettei tossuihin takertunut ulostemateriaali irtoa, koottava ja pantava 225 millilitraan puskuroitua peptonivettä, joka on esilämmitetty huoneenlämpötilaan. Tossu- tai sukkanäytteet on upotettava puskuroituun peptoniveteen, minkä vuoksi puskuroitua peptonivettä voidaan lisätä tarvittaessa.

Pölynäyte analysoidaan mielellään erikseen. Teurasparvien osalta toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin päättää yhdistää sen tossu- tai sukkanäytepariin analyysia varten.

Näytettä on sekoitettava, kunnes se on täysin kyllästetty, minkä jälkeen sitä viljellään 3.2 kohdassa esitettyä osoitusmenetelmää käyttäen.

Muut näytteet (esimerkiksi siitosparvista tai hautomoista) valmistellaan asetuksen (EU) N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2 kohdan mukaisesti.

Mikäli salmonellan osoittamista varten kerättyjen ulostenäytteiden valmistelua koskevista Euroopan standardointikomitean (CEN) standardeista tai kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) standardeista on sovittu, niitä on sovellettava ja ne korvaavat tässä kohdassa esitetyt määräykset näytteiden valmistelusta.

3.2 Osoitusmenetelmä

Salmonellan osoittamiseksi on käytettävä Bilthovenissa, Alankomaissa sijaitsevan salmonellasta vastaavan EU:n vertailulaboratorion suosittelemaa osoitusmenetelmää.

Menetelmä kuvataan EN/ISO 6579 -standardin (2002) liitteessä D ”Detection of Salmonella spp. in animal faeces and in samples of the primary production stage” (Salmonella spp.:n osoittaminen eläinten ulosteessa alkutuotantovaiheessa).

Kyseisessä osoitusmenetelmässä käytetään puolikiinteää viljelyalustaa (muunneltua puolikiinteää Rappaport-Vassiliadis-alustaa, MSRV) yhtenä ainoana valikoivana rikastusalustana.

3.3 Serotyypin määritys

Siitoskalkkunaparvien osalta vähintään yksi isolaatti kustakin positiivisesta näytteestä on serotyypitettävä White-Kauffmann-LeMinor-menetelmällä.

Teuraskalkkunaparvien osalta vähintään yksi isolaatti kustakin toimivaltaisen viranomaisen ottamasta positiivisesta näytteestä on serotyypitettävä White-Kaufmann-LeMinor-menetelmällä.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava ainakin se, että yksikään isolaatti ei kuulu Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -serotyyppeihin, mukaan luettuna monofaasiset bakteerikannat, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-.

3.4 Vaihtoehtoiset menetelmät

Elintarvikealan toimijan ottamat näytteet voidaan analysoida käyttäen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (3) 11 artiklassa säädettyä menetelmää sen sijaan, että noudatettaisiin tämän liitteen 3.1, 3.2 ja 3.3 kohdassa esitettyjä näytteiden valmistelua, osoitusmenetelmiä ja serotyypin määritystä koskevia ohjeita, jos validointi on tehty EN/ISO 16140 -standardin mukaisesti.

3.5 Kantojen varastointi

Laboratorioiden on taattava, että toimivaltainen viranomainen voi vuosittain kerätä ainakin yhden eristetyn Salmonella spp. -kannan kustakin parvesta ja varastoida sen mahdollista myöhempää faagityypitystä tai mikrobilääkeherkkyyden testausta varten käyttäen tavanomaisia kantakokoelmaan tallettamisen menetelmiä, joiden on taattava kantojen pysyminen muuttumattomina vähintään kahden vuoden ajan analyysipäivästä.

Toimivaltainen viranomainen voi myös päättää, että elintarvikealan toimijoiden ottamien näytteiden Salmonella spp. -isolaatit varastoidaan myöhempää faagityypitystä tai mikrobilääkeherkkyyden testausta varten isolaattien testaamiseksi komission päätöksen 2007/407/EY (4) 2 artiklan mukaisesti.

4. TULOKSET JA RAPORTOINTI

4.1 Esiintyvyyden laskeminen sen tarkistamiseksi, onko unionin tavoite saavutettu

Kalkkunaparvea pidetään positiivisen tuloksen antaneena unionin tavoitteen saavuttamisen tarkistamisen kannalta, jos Salmonella Enteritidis- ja/tai Salmonella Typhimurium -serotyypin (lukuun ottamatta rokotekantaa, mutta mukaan luettuna monofaasiset bakteerikannat, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-) esiintyminen parvessa on osoitettu.

Positiivisen tuloksen antaneet kalkkunaparvet lasketaan mukaan vain kerran tuotantokiertoa kohden näytteenottojen ja testausten lukumäärästä riippumatta, ja niistä raportoidaan vain sinä vuonna, jona näyte ensimmäisen kerran oli positiivinen. Esiintyvyys lasketaan erikseen teuraskalkkunoiden ja täysikasvuisten siitoskalkkunoiden parville.

4.2 Raportointi

4.2.1 Raportointiin on sisällyttävä

a)	niiden teuraskalkkuna- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien kokonaismäärä, jotka testattiin ainakin kerran raportointivuoden aikana;

b)	kyseisessä jäsenvaltiossa ylipäätään salmonellan suhteen positiivisen tuloksen antaneiden teuraskalkkuna- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien kokonaismäärä;

c)	ainakin kerran Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -serotyyppien osalta, mukaan luettuna monofaasiset bakteerikannat, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-, positiivisen tuloksen antaneiden teuraskalkkuna- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien määrä;

d)	positiivisen tuloksen antaneiden teuraskalkkuna- ja täysikasvuisten siitoskalkkunaparvien määrä kutakin salmonellan serotyyppiä kohti tai määrittelemättömän salmonellan osalta (isolaatit, joita ei voida tyypittää tai joita ei ole serotyypitetty).

4.2.2 Edellä 4.2.1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettava kansallisen salmonellan valvontaohjelman puitteissa tapahtuvassa näytteenotossa erikseen

a)	2.1 kohdan a alakohdan mukaisen elintarvikealan toimijoiden suorittaman näytteenoton osalta ja

b)	2.1 kohdan b alakohdan mukaisen toimivaltaisen viranomaisen suorittaman näytteenoton osalta.

4.2.3 Testien tulokset ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (5) liitteessä II olevan III jakson mukaisia relevantteja elintarvikeketjua koskevia tietoja.

Toimivaltaiselle viranomaiselle on annettava ainakin seuraavat tiedot kustakin testatusta kalkkunaparvesta:

a)	tilan viitetiedot, jotka ovat ainutkertaisia;

b)	parven viitetiedot, jotka ovat ainutkertaisia;

c)	näytteenottokuukausi;

d)	lintujen määrä parvea kohden.

Tulokset ja muut asiaankuuluvat lisätiedot on ilmoitettava osana Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY (6) 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suuntauksia ja lähteitä koskevaa kertomusta.

Elintarvikealan toimija ilmoittaa viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle Salmonella Enteritidis- ja Salmonella Typhimurium -tapauksista, mukaan luettuina monofaasiset bakteerikannat, joiden antigeeni on muotoa 1,4,[5],12:i:-. Elintarvikealan toimija kehottaa tutkimuksen tehnyttä laboratoriota toimimaan samoin.

(1) EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1.

(2) EUVL L 61, 11.3.2010, s. 1.

(3) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(4) EUVL L 153, 14.6.2007, s. 26.

(5) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(6) EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31.