30.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 94/22

(1)

Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan vuoksi on tarpeen luoda euromääräisten sähköisten maksujen yhdentyneet markkinat, joilla ei tehdä eroa kansallisten ja rajatylittävien maksujen välillä. Yhtenäistä euromaksualuetta (Single European Payments Area), jäljempänä ’SEPA’, koskevassa hankkeessa pyritään tätä varten kehittämään yhteiset unionin laajuiset maksupalvelut, joilla korvataan nykyiset kansalliset maksupalvelut. Avointen, yhteisten maksustandardien, -sääntöjen ja -käytänteiden käyttöönoton ansiosta ja yhdentyneen maksunkäsittelyn välityksellä SEPAn odotetaan tarjoavan unionin kansalaisille ja yrityksille turvallisia, hinnoiltaan kilpailukykyisiä, käyttäjäystävällisiä ja luotettavia euromaksupalveluja. Tämän olisi koskettava SEPA-maksuja kansallisten rajojen sisä- ja ulkopuolella samoin perusehdoin ja soveltaen samoja oikeuksia ja velvoitteita riippumatta sijainnista unionissa. SEPA olisi toteutettava tavalla, joka helpottaa uusien toimijoiden pääsyä markkinoille ja uusien tuotteiden kehittämistä sekä luo suotuisat edellytykset kilpailun lisääntymiselle maksupalvelujen alalla sekä maksuihin liittyvien innovaatioiden esteettömälle kehittämiselle ja nopealle unionin laajuiselle käyttöönotolle. Tämän seurauksena parempien mittakaavaetujen, tehostuneen toiminnan ja lisääntyneen kilpailun odotetaan painavan sähköisten euromaksupalvelujen hintoja alaspäin siten, että palvelut perustuvat parhaiten soveltuviin ratkaisuihin. Tällä on määrä olla merkittäviä vaikutuksia erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa maksujen suorittaminen on muihin jäsenvaltioihin verrattuina suhteellisen kallista. Sen vuoksi SEPAan siirtymisen ei olisi yleisesti katsoen nostettava kokonaishintoja maksupalvelunkäyttäjien kannalta yleensä eikä varsinkaan kuluttajien kannalta. Jos maksupalvelunkäyttäjä on kuluttaja, olisi päinvastoin edistettävä periaatetta, jonka mukaan korkeampia maksuja ei peritä. Komissio jatkaa maksualan hintakehityksen seuraamista, ja sitä kehotetaan esittämään vuosittain sitä koskeva selvitys.

(2)

SEPAn menestys on taloudellisesti ja poliittisesti erittäin tärkeää. SEPA on täysin sopusoinnussa Eurooppa 2020 -strategian kanssa, jolla pyritään älykkäämpään talouteen, jossa vauraus syntyy innovoinnista ja käytettävissä olevien resurssien tehokkaammasta käytöstä. Nopean SEPAan siirtymisen merkitystä ovat tähdentäneet Euroopan parlamentti SEPAn täytäntöönpanosta 12 päivänä maaliskuuta 2009 (4) ja 10 päivänä maaliskuuta 2010 (5) antamissaan päätöslauselmissa sekä neuvosto 2 päivänä joulukuuta 2009 antamissaan päätelmissä.

(3)

Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (6) tarjoaa nykyaikaisen oikeudellisen perustan maksupalvelujen sisämarkkinoiden luomiselle, jossa SEPA on keskeinen osatekijä.

(4)

Rajatylittävistä maksuista yhteisössä 16 päivänä syyskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009 (7) sisältää myös useita SEPAn onnistumista helpottavia toimenpiteitä, kuten sen periaatteen laajentamisen, jonka mukaan rajatylittävistä suoraveloituksista peritään samansuuruisia palvelumaksuja, ja suoraveloituksiin liittyvän saavutettavuuden.

(5)

Itsesääntelytoimet, joita Euroopan pankkiala on toteuttanut SEPA-aloitteen johdosta, eivät ole osoittautuneet riittäväksi keinoksi edistää yhtenäistä siirtymistä unionin laajuisiin tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelyihin sekä kysyntä- että tarjontapuolella. Etenkään kuluttajien ja muiden käyttäjien etuja ei ole otettu riittävästi ja avoimella tavoin huomioon. Kaikkien asianomaisten sidosryhmien äänen olisi tultava kuulluksi. Tähän itsesääntelyprosessiin ei ole myöskään sovellettu asianmukaisia ohjausmekanismeja, mikä saattaa olla osasyynä kysyntäpuolen hitaaseen siirtymiseen. Vaikka SEPA-neuvoston äskettäinen perustaminen merkitsee huomattavaa parannusta SEPA-hankkeen hallinnossa, hallinto on silti pohjimmiltaan ja muodollisesti vielä hyvin suurelta osin Euroopan maksuneuvoston (European Payments Council), jäljempänä ’EPC’, käsissä. Siksi komission olisi tarkasteltava koko SEPA-hankkeen hallintojärjestelyjä uudelleen ennen vuoden 2012 loppua ja tehtävä tarvittaessa ehdotus. Tässä uudelleentarkastelussa olisi tutkittava muun muassa EPC:n kokoonpanoa, EPC:n ja yleisen hallintorakenteen, kuten SEPA-neuvoston, välistä vuorovaikutusta sekä tämän yleisen rakenteen tehtäviä.

(6)

Ainoastaan nopea ja täysimittainen siirtyminen unionin laajuisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin tuottaa yhdentyneiden maksumarkkinoiden kaikki edut, jolloin on mahdollista poistaa perinteisten ja SEPA-tuotteiden rinnakkaisesta käytöstä aiheutuvat suuret kustannukset. Sen vuoksi olisi annettava säännöt, joita sovelletaan kaikkien euromääräisten tilisiirto- ja suoraveloitustapahtumien toteuttamiseen unionissa. Tässä vaiheessa maksukorttitapahtumat olisi kuitenkin jätettävä soveltamisalan ulkopuolelle, koska unionissa suoritettavia korttimaksuja koskevat yhteiset standardit ovat vielä kehitteillä. Rahansiirron, sisäisesti käsiteltyjen maksujen, suurten maksutapahtumien, maksujen, joita maksupalveluntarjoajat toteuttavat keskenään omalle tililleen, ja matkapuhelimen välityksellä tai televiestintä-, digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella suoritettavien maksujen ei olisi kuuluttava mainittujen sääntöjen soveltamisalaan, koska nämä maksupalvelut eivät ole verrattavissa tilisiirtoihin tai suoraveloituksiin. Maksutapahtumien, jotka on käynnistetty myyntipaikassa maksukortilla tai jotka on käynnistetty jollain muulla laitteella, kuten matkapuhelimella, joko myyntipaikassa tai etätoimenpiteenä ja jotka johtavat suoraan tilisiirtoon tai suoraveloitukseen olemassa olevin kansallisin peruspankkitilinumeroin (Basic Bank Account Number, jäljempänä ’BBAN’) tai kansainvälisin pankkitilinumeroin (International Bank Account Number), jäljempänä ’IBAN’, yksilöidyltä maksutililtä ja näin yksilöidylle maksutilille, olisi kuitenkin kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Suuria maksuja välittävien maksujärjestelmien käsittelemiä maksuja ei ole niiden erityispiirteiden vuoksi aiheellista ottaa tämän asetuksen soveltamisalan piiriin, koska ne ovat erittäin kiireellisiä ja etupäässä määrältään suuria. Suoraveloitusmaksuja ei kuitenkaan olisi jätettävä tällä tavoin asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ellei maksaja ole nimenomaisesti pyytänyt, että maksu ohjataan suuria maksuja välittävän maksujärjestelmän kautta.

(7)

Tällä hetkellä on olemassa etupäässä Internetin välityksellä suoritettavia maksuja varten useita maksupalveluja, joissa myös käytetään IBAN-tilinumeroa ja pankin yksilöivää BIC-koodia (Business Identifier Code), jäljempänä ’BIC’, ja jotka perustuvat tilisiirtoon ja suoraveloitukseen, mutta joissa on lisäominaisuuksia. Näiden palvelujen odotetaan laajenevan nykyisten kansallisten rajojensa ulkopuolelle, ja niillä voidaan mahdollisesti täyttää innovatiivisten, turvallisten ja edullisten maksupalvelujen tarve kuluttajien keskuudessa. Jotta tällaisia palveluita ei suljettaisi pois markkinoilta, tässä asetuksessa säädettyjä tilisiirtoa ja suoraveloitusta koskevia määräaikojen päättymistä olisi sovellettava ainoastaan näiden maksutapahtumien perustana olevaan tilisiirtoon tai suoraveloitukseen.

(8)

Suurimmassa osassa unionissa suoritettavista maksutapahtumissa on mahdollista yksilöidä yksittäinen maksutili käyttäen ainoastaan IBAN-tilinumeroa mainitsematta lisäksi BIC-koodia. Tämän vuoksi joidenkin jäsenvaltioiden pankit ovat jo perustaneet luettelon tai tietokannan tai ottaneet käyttöön muun teknisen välineen, jonka avulla voidaan yksilöidä tiettyä IBAN-tilinumeroa vastaava BIC-koodi. Jäljelle jää ainoastaan hyvin pieni määrä tapauksia, joissa BIC-koodi vaaditaan. Vaikuttaa perusteettomalta ja kohtuuttoman hankalalta velvoittaa kaikkia maksajia ja maksunsaajia kaikkialla unionissa toimittamaan aina BIC-koodi IBAN-tilinumeron lisäksi pelkästään siksi, että se on nykyisin tarpeen joissakin harvoissa tapauksissa. Olisi paljon yksinkertaisempaa, jos maksupalveluntarjoajat ja muut osapuolet ratkaisisivat ja estäisivät tapaukset, joissa maksutiliä ei voida yksilöidä yksiselitteisesti IBAN-tilinumeron avulla. Siksi olisi kehitettävä tarvittavat tekniset välineet, jotta kaikki käyttäjät voivat yksilöidä maksutilin yksiselitteisesti pelkästään IBAN-tilinumeron avulla.

(9)

Jotta tilisiirto voidaan suorittaa, maksunsaajan maksutilin on oltava saavutettavissa. Tästä syystä koko unionissa olisi asetettava saavutettavuutta koskeva velvoite, joka edistäisi unionin laajuisten tilisiirto- ja suoraveloituspalvelujen onnistunutta käyttöönottoa. Avoimuuden lisäämiseksi tämä velvoite ja asetuksella (EY) N:o 924/2009 jo käyttöön otettu velvoite, joka koskee suoraveloitukseen liittyvää saavutettavissa oloa, olisi yhdistettävä yhteen ainoaan säädökseen. Kaikkien maksunsaajien maksutilien, jotka ovat saavutettavissa kansallista tilisiirtoa varten, olisi oltava saavutettavissa myös unionin laajuisen tilisiirtojärjestelmän välityksellä. Kaikkien maksajien maksutilien, jotka ovat saavutettavissa kansallista suoraveloitusta varten, olisi oltava saavutettavissa myös unionin laajuisen suoraveloitusjärjestelmän välityksellä. Tätä olisi sovellettava siitä riippumatta, päättääkö maksupalveluntarjoaja osallistua tiettyyn tilisiirto- tai suoraveloitusjärjestelyyn.

(10)

Tekninen yhteentoimivuus on kilpailun ennakkoedellytys. Jotta voidaan luoda sähköisten maksujärjestelmien yhdentyneet markkinat euromääräisiä maksuja varten, on olennaisen tärkeää, että liiketoimintasäännöt tai tekniset esteet, kuten pakollinen osallistuminen useampaan kuin yhteen rajatylittävien maksujen suoritusjärjestelmään, eivät haittaa tilisiirtojen ja suoraveloitusten käsittelyä. Tilisiirrot ja suoraveloitukset olisi suoritettava sellaisen järjestelyn mukaisesti, jonka perussääntöjä noudattavat ne maksupalveluntarjoajat, jotka edustavat valtaosaa maksupalveluntarjoajista valtaosasta jäsenvaltioita ja muodostavat enemmistön unionin maksupalveluntarjoajista, ja joita perussääntöjä sovelletaan sekä rajaylittäviin että puhtaasti kansallisiin tilisiirto- ja suoraveloitusmaksutapahtumiin. Jos tällaisten maksujen käsittelyä varten on useampi kuin yksi maksujärjestelmä, näiden maksujärjestelmien olisi oltava yhteentoimivia siten, että niissä käytetään unionin laajuisia ja kansainvälisiä standardeja, jotta kaikki maksupalvelunkäyttäjät ja kaikki maksupalveluntarjoajat voisivat käyttää vaivattomien pienten euromääräisten maksujen tarjoamia etuja koko unionissa.

(11)

Vaikka yritysten välisen tilisiirto- tai suoraveloitusjärjestelyjen onkin noudatettava kaikkia muita tämän asetuksen säännöksiä, mukaan lukien samojen rajatylittäviin ja kansallisiin maksutapahtumiin sovellettavien sääntöjen noudattaminen, olisi vaatimusta, jonka mukaan osallistujien on edustettava valtaosaa maksupalveluntarjoajista valtaosasta jäsenvaltioita, yritysmarkkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen sovellettava ainoastaan siltä osin kuin yritysten välisiä tilisiirto- tai suoraveloituspalveluja tarjoavien maksupalveluntarjoajien olisi edustettava valtaosaa maksupalveluntarjoajista valtaosasta niitä jäsenvaltioita, joissa tällaisia palveluja on saatavilla, ja muodostettava tällaisia palveluja unionissa tarjoavien maksupalveluntarjoajien enemmistö.

(12)

On ratkaisevan tärkeää yksilöidä tekniset vaatimukset, joissa yksiselitteisesti määritetään ominaisuudet, joiden mukaisia asianmukaisten hallintojärjestelyjen puitteissa kehitettävien unionin laajuisten maksujärjestelyjen on oltava maksujärjestelmien välisen yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Tällaiset tekniset vaatimukset eivät saisi rajoittaa joustavuutta eivätkä innovointia, vaan niiden olisi oltava avoimia ja neutraaleja maksumarkkinoiden mahdollisten uusien muutosten ja parannusten suhteen. Teknisten vaatimusten suunnittelussa olisi otettava huomioon tilisiirtojen ja suoraveloitusten erityispiirteet erityisesti maksusanomaan sisältyvien tietoalkioiden osalta.

(13)

On tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan maksupalvelunkäyttäjien luottamusta tällaisten palvelujen ja erityisesti suoraveloituspalvelujen käyttöön. Tällaisten toimenpiteiden olisi mahdollistettava se, että maksajat voivat määrätä maksupalveluntarjoajansa rajoittamaan suoraveloitusperinnän tiettyyn summaan tai tiettyyn jaksotukseen ja laatimaan ”hyvien” ja ”huonojen” maksunsaajien luetteloja. On aiheellista, että kuluttajat voivat hyötyä tällaisista tarkastuksista unionin laajuisten suoraveloitusjärjestelyjä käyttöön otettaessa. Tällaisten maksunsaajien tarkastusten käytännön toteutuksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että maksupalveluntarjoajat pystyvät tekemään tarkastuksia IBAN-tilinumeron perusteella ja tarvittaessa siirtymäkauden ajan BIC-koodin tai muun yksilöityjen maksunsaajien yksilöllisen velkojatunnuksen perusteella. Direktiivissä 2007/64/EY on jo säädetty muista käyttäjien asiaan liittyvistä oikeuksista, jotka olisi turvattava täysimääräisesti.

(14)

Tekninen standardointi on unionin maksumarkkinoiden kaltaisten verkkojen integroinnin kulmakivi. Kansainvälisten tai eurooppalaisten standardointielinten kehittämien standardien käytön olisi oltava pakollista tietystä päivästä alkaen kaikissa asiaankuuluvissa maksutapahtumissa. Maksujen osalta tällaisia pakollisia standardeja ovat IBAN, BIC sekä finanssipalvelujen ISO 20022 XML -sanomastandardi. Unionin laajuinen täysimittainen yhteentoimivuus edellyttää sen vuoksi, että kaikki maksupalveluntarjoajat käyttävät mainittuja standardeja. Erityisesti olisi edistettävä IBAN-tilinumeroiden ja BIC-koodien pakollista käyttöä, kun se on tarpeen, toteuttamalla jäsenvaltioissa laajoja viestintä- ja helpottamistoimenpiteitä, jotta voidaan sujuvoittaa ja helpottaa erityisesti kuluttajien siirtymistä unionin laajuisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin. Maksupalveluntarjoajien olisi voitava sopia kahden- tai monenvälisesti latinalaisen perusmerkistön laajentamisesta siten, että se tukee standardimuotoisten SEPA-sanomien alueellisia muunnelmia.

(15)

On ehdottoman välttämätöntä, että kaikille toimijoille ja erityisesti unionin kansalaisille annetaan ajoissa ja asianmukaisesti tietoa, jotta he olisivat täysin valmistautuneita SEPAn tuomiin muutoksiin. Keskeisten sidosryhmien, kuten maksupalveluntarjoajien, viranomaisten ja kansallisten keskuspankkien, sekä muiden säännöllisiä maksuja paljon käyttävien olisi siksi toteutettava tarpeen mukaisia ja tarvittaessa kohdeyleisöön sovitettuja erityisiä laajoja tiedotuskampanjoita, joilla lisätään yleisön tietoisuutta ja valmistellaan kansalaisia SEPAan siirtymiseen. Kansalaisille on erityisesti tarpeen antaa tietoa siirtymisestä nykyisistä kansallisista BBAN-tilinumeroista kansainvälisten IBAN-tilinumeroihin. Kansallisilla SEPA-koordinointikomiteoilla on parhaat edellytykset sovittaa yhteen tällaisia tiedotuskampanjoita.

(16)

Jotta voidaan mahdollistaa yhteensovitettu siirtymisprosessi, jonka seurauksena järjestelmästä tulisi kuluttajien kannalta selkeä ja yksinkertainen, on asianmukaista asettaa siirtymiselle yksi ainoa määräpäivä, johon mennessä kaikkien tilisiirto- ja suoraveloitustapahtumien olisi täytettävä kyseessä olevat tekniset vaatimukset, ja jättää samalla markkinat avoimiksi uudelle kehitykselle ja innovoinnille.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi siirtymäkautena voitava sallia, että maksupalveluntarjoajat antavat kuluttajille mahdollisuuden käyttää edelleen BBAN-tilinumeroa kansallisissa maksutapahtumissa edellyttäen, että yhteentoimivuus varmistetaan siten, että kyseinen maksupalveluntarjoaja muuntaa BBAN-tilinumeron teknisesti ja turvallisesti vastaavaksi yksilölliseksi maksutilitunnisteeksi. Maksupalveluntarjoaja ei saisi periä mitään tähän palveluun suoraan tai välillisesti liittyviä maksuja tai hintoja.

(18)

Vaikka tilisiirto- ja suoraveloituspalvelujen kehityksen taso vaihteleekin jäsenvaltiosta toiseen, kaikkien tarvittavien prosessien toteuttamisen mahdollistavan riittävän täytäntöönpanokauden loppuun asetettava yhteinen määräpäivä edistäisi yhteensovitettua, johdonmukaista ja yhdennettyä siirtymistä SEPAan ja auttaisi estämään kahden nopeuden SEPA-järjestelmän syntymisen, joka aiheuttaisi kuluttajille suurta sekaannusta.

(19)

Maksupalveluntarjoajille ja -käyttäjille olisi annettava riittävästi aikaa mukautua teknisiin vaatimuksiin. Tämä mukautumisjakso ei kuitenkaan saisi tarpeettomasti viivästyttää kuluttajille koituvia hyötyjä tai rangaista ennakoivia toimijoita, jotka ovat jo alkaneet siirtyä SEPAan. Maksupalveluntarjoajien olisi tarjottava vähittäisasiakkailleen kotimaan maksutapahtumia ja rajatylittäviä maksutapahtumia varten tarvittavia teknisiä palveluja, jotta varmistetaan sujuva ja turvallinen siirtyminen tässä asetuksessa säädettyjen teknisten vaatimusten noudattamiseen.

(20)

On tärkeää antaa maksualalle suoraveloituksia koskevia liiketoimintamalleja koskeva oikeusvarmuus. On olennaisen tärkeää säännellä suoraveloituksiin liittyviä monenvälisiä siirtohintoja, jotta voidaan luoda tasapuoliset maksupalveluntarjoajien kilpailuedellytykset ja mahdollistaa siten suoraveloitusten yhtenäismarkkinoiden kehittyminen. Kustannukset voitaisiin kohdentaa tehokkaasti sisämarkkinoilla käyttämällä sellaisiin maksutapahtumiin liittyviä monenvälisiä siirtohintoja, joista kieltäydytään tai jotka hylätään, palautetaan tai siirretään takaisin siitä syystä, että niitä ei voida toteuttaa asianmukaisesti, tai jotka johtavat poikkeuskäsittelyyn (niin sanotut R-maksutapahtumat, joissa ’R’ voi merkitä kieltäytymistä, hylkäämistä, palauttamista, siirtämistä takaisin, maksun peruuttamista ja peruutuspyyntöä). Toimivien eurooppalaisten suoraveloitusmarkkinoiden toteutumisen kannalta vaikuttaisi sen vuoksi hyödylliseltä kieltää maksutapahtumakohtaiset monenväliset siirtohinnat. R-maksutapahtumakohtaiset siirtohinnat olisi kuitenkin sallittava tietyin ehdoin. Maksupalveluntarjoajien on avoimuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi annettava kuluttajille selkeää ja ymmärrettävää tietoa R-maksutapahtumien siirtohinnoista. R-maksutapahtumia koskevilla säännöillä ei kuitenkaan rajoiteta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamista. Lisäksi olisi huomattava, että tavalliset suoraveloitukset ja korttimaksut ovat ominaisuuksiltaan erilaisia etenkin siltä osin, että maksunsaajien on helpompi kannustaa maksajia suoraveloituksen käyttöön, koska maksunsaajan ja maksajan välillä on jo sopimus, kun taas korttimaksuissa tällaista ennakolta tehtyä sopimusta ei ole ja maksutapahtuma on usein yksittäinen ja epäsäännöllinen tapahtuma. Siksi suoraveloituksiin liittyviä monenvälisiä siirtohintoja koskevat säännökset eivät rajoita maksukorttitapahtumiin liittyvien monenvälisten siirtohintojen analysointia unionin kilpailusääntöjen mukaisesti. Tässä asetuksessa säädetty kielto ei koske valinnaisia lisäpalveluja, jos ne ovat selvästi ja yksiselitteisesti erillisiä suoraveloituksia koskevista peruspalveluista ja jos maksupalveluntarjoajat ja maksupalvelunkäyttäjät voivat täysin vapaasti tarjota tai käyttää tällaisia palveluja. Niihin sovelletaan kuitenkin edelleen unionin tason ja kansallisia kilpailusääntöjä.

(21)

Näin ollen olisi rajoitettava ajallisesti mahdollisuutta soveltaa maksutapahtumakohtaisia monenvälisiä siirtohintoja kansallisissa ja rajatylittävissä suoraveloituksissa, ja olisi säädettävä yleiset ehdot, joilla siirtohintoja sovelletaan R-maksutapahtumiin.

(22)

Komission olisi seurattava R-maksutapahtumakohtaisten siirtohintojen tasoa unionissa. R-maksutapahtumakohtaisten siirtohintojen olisi lähennyttävä ajan myötä toisiaan sisämarkkinoilla, jotta ne eivät vaihtele jäsenvaltioissa niin paljon, että tämä uhkaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

(23)

Joissakin jäsenvaltioissa on tiettyjä perinteisiä maksupalveluja, jotka ovat tilisiirtoja tai suoraveloituksia mutta joissa on, usein historiallisista tai oikeudellisista syistä, hyvin erityisiä toimintoja. Tällaisilla palveluilla toteutettujen maksutapahtumien määrä on yleensä erittäin pieni. Näin ollen tällaiset palvelut voidaan luokitella erityistuotteiksi. Sellaisen riittävän pitkän siirtymäkauden asettaminen näitä erityistuotteita varten, jolla siirtymisen vaikutukset maksupalvelunkäyttäjiin saataisiin mahdollisimman vähäisiksi, helpottaisi kummankin markkinaosapuolen keskittymistä aluksi tilisiirtojen ja suoraveloitusten pääosan siirtämiseen, jolloin unionin yhdentyneiden maksumarkkinoiden tarjoamia useimpia etuja voitaisiin hyödyntää aikaisemmin. Joissakin jäsenvaltioissa on erityisiä suoraveloitusvälineitä, jotka muistuttavat hyvin paljon maksukorttitapahtumia sillä tavoin, että asiakas käyttää korttia myyntipisteessä maksutapahtuman käynnistämiseksi, mutta perustana oleva maksujärjestely on kuitenkin suoraveloitus. Tällaisissa maksutapahtumissa korttia käytetään ainoastaan tietojen lukemiseen, jotta voidaan tuottaa helpommin sähköisesti valtuutus, joka maksajan on allekirjoitettava myyntipisteessä. Vaikkei tällaista maksupalvelua voida luokitella erityistuotteeksi, tällaisiin maksupalveluihin liittyvä siirtymäkausi on tarpeen näiden maksutapahtumien huomattavan määrän vuoksi. Siirtymäkauden olisi oltava riittävän pitkä, jotta sidosryhmät voivat ottaa käyttöön asianmukaisen SEPAn korvaavan järjestelmän.

(24)

Maksujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että maksajat, kuten kuluttajat, yritykset ja viranomaiset, voivat lähettää tilisiirtoja maksunsaajien maksutileille, joita ylläpitävät toisissa jäsenvaltioissa sijaitsevat ja tämän asetuksen mukaisesti saavutettavissa olevat maksupalveluntarjoajat.

(25)

Jotta voidaan turvata joustava siirtyminen SEPAan, olisi voimassa olevan maksunsaajan luvan periä toistuvia suoraveloituksia perinteisessä maksujärjestelyssä oltava edelleen voimassa tässä asetuksessa siirtymiselle säädetyn määräpäivän jälkeen. Tällaisen luvan olisi katsottava merkitsevän maksupalveluntarjoajalle annettua suostumusta siihen, että maksun saaja saa toteuttaa maksajan toistuvat suoraveloitukset, jotka asianomainen maksunsaaja perii tämän asetuksen mukaisesti, jollei ole olemassa kansallista lainsäädäntöä, joka koskee sellaisten valtuutusten tai asiakassopimusten voimassaolon jatkumista, joilla suoraveloitusvaltuutuksia muutetaan niiden jatkumisen mahdollistavalla tavalla. Kuluttajien oikeuksia on kuitenkin suojeltava ja siinä tapauksessa, että olemassa olevaan suoraveloitusvaltuutukseen sisältyy ehdoton palautusoikeus, tällainen oikeus olisi pidettävä voimassa.

(26)

Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet, joiden avulla ne voivat täyttää tehokkaasti valvontavelvoitteensa ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien kantelujen tutkimisen, sen varmistamiseksi, että maksupalveluntarjoajat noudattavat tätä asetusta. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjistä, jotka eivät noudata tätä asetusta, voidaan tehdä kanteluita ja että tämä asetus voidaan panna täytäntöön tosiasiallisesti ja tehokkaasti hallinnollisilla tai oikeudellisilla suojakeinoilla. Tämän asetuksen noudattamisen edistämiseksi eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien sekä muiden maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joita ovat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (8) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen).

(27)

Jäsenvaltioiden olisi annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niitä sovelletaan. Seuraamuksia ei saisi soveltaa kuluttajiin.

(28)

Sen varmistamiseksi, että on mahdollista hakea muutosta, jos tätä asetusta on sovellettu väärin tai jos maksupalvelunkäyttäjien ja maksupalveluntarjoajien välillä esiintyy tästä asetuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin liittyviä riitoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset kantelu- ja muutoksenhakumenettelyt. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, että näitä menettelyjä sovelletaan ainoastaan kuluttajiin tai ainoastaan kuluttajiin ja mikroyrityksiin.

(29)

Komission olisi annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan pankkiviranomaiselle sekä Euroopan keskuspankille kertomus tämän asetuksen soveltamisesta. Tarvittaessa kertomukseen olisi liitettävä ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

(30)

Sen varmistamiseksi, että euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevat tekniset vaatimukset pysyvät ajan tasalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat näitä teknisiä vaatimuksia. Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa koskevassa julistuksessa (N:o 39) konferenssi pani merkille komission aikomuksen vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti jatkaa jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden kuulemista valmistellessaan sellaisia rahoituspalvelualaa koskevia säädöksiä, jotka annetaan säädösvallan siirron nojalla. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset ja avoimet kuulemiset, myös kuulemalla Euroopan keskuspankkia ja kaikkia asianomaisia sidosryhmiä. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(31)

Koska niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, sijaitsevat maksupalveluntarjoajat tarvitsevat valmisteluaikaa valmistelun suorittamiseksi erityisesti muiden kuin niiden kansallisen rahayksikön määräisten maksumarkkinoiden osalta, näiden maksupalveluntarjoajien olisi sallittava lykätä teknisten vaatimusten soveltamista tietyksi ajaksi. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, olisi kuitenkin täytettävä tekniset vaatimukset, jotta voidaan luoda todellinen eurooppalainen maksualue, joka vahvistaa sisämarkkinoita.

(32)

Laajan tuen varmistamiseksi SEPA-järjestelmälle on maksajien suojan korkea taso keskeisessä asemassa, etenkin suoraveloitustapahtumien osalta. EPC:n kehittämä nykyinen ja ainoa yleiseurooppalainen kuluttajia varten kehitetty suoraveloitusjärjestely tarjoaa ehdottoman oikeuden hyväksyttyjen maksujen palautukseen ilman kysymyksiä kahdeksan viikon ajan varojen veloittamisesta, mutta tälle palautusoikeudelle asetetaan kuitenkin useita ehtoja direktiivin 2007/64/EY 62 ja 63 artiklassa. Kun otetaan huomioon vallitseva markkinatilanne sekä tarve varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, näiden säännösten vaikutusta olisi arvioitava kertomuksessa, jonka komissio esittää direktiivin 2007/64/EY 87 artiklan mukaisesti viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Euroopan keskuspankille ja johon liitetään tarvittaessa tuon direktiivin tarkistamista koskeva ehdotus.

(33)

Tämän asetuksen nojalla tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä säännellään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY (9). SEPAan siirtymisen sekä maksuja koskevien yhteisten standardien ja sääntöjen käyttöönoton olisi perustuttava arkaluontoisten henkilötietojen suojelua jäsenvaltioissa koskevan kansallisen lainsäädännön noudattamiseen, ja sen yhteydessä olisi turvattava unionin kansalaisten edut.

(34)

SEPA-maksuihin ja -siirtoihin liittyvä rahaliikenteen sanomanvälitys ei kuulu terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa varten tapahtuvaa rahaliikenteen Euroopan unionista Yhdysvaltioihin kulkevien sanomanvälitystietojen käsittelyä ja siirtämistä koskevan, 28 päivänä kesäkuuta 2010 tehdyn Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisen sopimuksen (10) soveltamisalaan.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevien teknisten ja liiketoimintaa koskevien vaatimusten säätäminen, vaan se voidaan laajuutensa tai vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(36)

Asetuksen (EY) N:o 924/2009 5 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on poistettava maksupalveluntarjoajille asetetut välitettyjä maksuja koskevat kansalliset velvoitteet ilmoittaa maksutasetietoja koskevia tilastoja varten asiakkaidensa enintään 50 000 euron suuruiset maksutapahtumat. Välitettyihin maksuihin perustuvien maksutasetietojen kerääminen tilastoja varten aloitettiin valuutanvaihdon valvonnan päätyttyä, ja se on ollut muun muassa suorien kyselyjen rinnalla merkittävä tiedonlähde, joka on myötävaikuttanut tilastojen hyvään laatuun. Jotkin jäsenvaltiot päättivät 1990-luvun alussa turvautua enemmän yritysten ja kotitalouksien suoraan ilmoittamiin tietoihin kuin pankkien asiakkaidensa puolesta ilmoittamiin tietoihin. Vaikka välitettyjä maksuja koskevat ilmoitukset ovat ratkaisu, joka koko yhteiskunnan kannalta vähentää maksutasetietojen keräämisen kustannuksia mutta takaa samalla laadukkaat tilastot, pelkästään rajatylittävien maksujen kannalta tarkasteltuna tällaisten ilmoitusten säilyttäminen joissakin jäsenvaltioissa saattaisi vähentää tehokkuutta ja lisätä kustannuksia. Koska SEPAn eräs tavoite on vähentää rajatylittävien maksujen kustannuksia, välitettyjä maksuja koskevien maksutasetietojen ilmoittamisesta olisi luovuttava kokonaan.

(37)

Oikeusvarmuuden parantamiseksi on asianmukaista yhdenmukaistaa asetuksen (EY) N:o 924/2009 7 artiklassa asetetut siirtohintoja koskevat määräajat tämän asetuksen säännösten kanssa.

(38)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 924/2009 olisi muutettava tämän mukaisesti,

a)

maksutapahtumiin, joita maksupalveluntarjoajat sekä niiden asiamiehet tai sivukonttorit toteuttavat keskenään ja sisäisesti omaan lukuunsa;

b)

maksutapahtumiin, joissa käsittely ja katteensiirto suoritetaan suuria maksuja välittävillä maksujärjestelmillä, lukuun ottamatta suoraveloitustapahtumia, joissa maksaja ei ole nimenomaisesti pyytänyt, että maksu ohjataan suuria maksuja välittävän maksujärjestelmän kautta;

c)

maksukortilla tai vastaavalla välineellä toteutettaviin maksutapahtumiin, mukaan luettuna käteisen nostaminen, paitsi jos maksukorttia tai vastaavaa välinettä käytetään ainoastaan vaadittujen tietojen tuottamiseen BBAN- tai IBAN-tilinumerolla yksilöidylle maksutilille ja näin yksilöidyltä maksutililtä suoraan toteutettavaa tilisiirtoa tai suoraveloitusta varten;

d)

televiestintä-, digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella toteutettaviin maksutapahtumiin, jos tällaiset maksutapahtumat eivät johda tilisiirtoon tai suoraveloitukseen BBAN- tai IBAN-tilinumerolla yksilöidylle maksutilille ja näin yksilöidyltä maksutililtä;

e)

direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 13 kohdassa määriteltyihin rahansiirtotapahtumiin;

f)

maksutapahtumiin, joissa siirretään sähköistä rahaa, joka on määritetty sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY (11) 2 artiklan 2 kohdassa, paitsi jos tällaiset maksutapahtumat johtavat tilisiirtoon tai suoraveloitukseen BBAN- tai IBAN-tilinumerolla yksilöidylle maksutilille ja näin yksilöidyltä maksutililtä.

1)

’tilisiirrolla’ kansallista tai rajatylittävää maksupalvelua, jolla maksupalveluntarjoaja, joka on maksajan maksutilin haltija, hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella;

2)

’suoraveloituksella’ kansallista tai rajatylittävää maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä veloitetaan, kun maksunsaaja on käynnistänyt maksutapahtuman maksajan suostumuksella;

3)

’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja sallii maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä, tai, jos maksajan maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka suorittaa maksutoimeksiannon maksunsaajan maksutilille;

4)

’maksunsaajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka on maksutapahtuman kohteena olevien varojen aiottu vastanottaja;

5)

’maksutilillä’ yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen;

6)

’maksujärjestelmällä’ varojensiirtojärjestelmää, jossa on viralliset ja vakioidut järjestelyt ja yhteiset säännöt maksutapahtumien käsittelylle, selvitykselle tai katteensiirrolle;

7)

’maksujärjestelyllä’ tällaiseen järjestelyyn osallistujien välisten koko unionissa ja jäsenvaltioiden sisällä tapahtuvien maksujen suorittamista koskevien maksupalveluntarjoajien hyväksymien sellaisten yhtenäisten sääntöjen, käytänteiden, standardien ja/tai täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden kokonaisuutta, joka on erillinen sellaisesta infrastruktuuri- tai maksujärjestelmästä, jolla tuetaan mainitun järjestelyn käyttöä;

8)

’maksupalveluntarjoajalla’ direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvia maksupalveluntarjoajia sekä direktiivin 2007/64/EY 26 artiklassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, ei kuitenkaan niitä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (12) 2 artiklassa lueteltuja elimiä, joihin direktiivin 2007/64/EY 2 artiklan 3 kohdan nojalla ei sovelleta tuon direktiivin säännöksiä;

9)

’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua maksajan tai maksunsaajan ominaisuudessa;

10)

’maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen siirtämisestä unionissa olevien maksutilien välillä, maksajan ja maksunsaajan välisistä velvoitteista riippumatta;

11)

’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

12)

’siirtohinnalla’ maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajien välillä suoraveloitustapahtumasta maksettua maksua;

13)

’monenvälisellä siirtohinnalla’ useamman kuin kahden maksupalveluntarjoajan välisen järjestelyn alaista monenvälistä siirtohintaa;

14)

’BBAN-tilinumerolla’ maksutilin numeroa, joka on jäsenvaltiossa sijaitsevan maksupalveluntarjoajan ylläpitämän yksittäisen maksutilin yksiselitteinen tunniste ja jota voidaan käyttää vain kansallisiin maksutapahtumiin, kun taas rajatylittävissä maksutapahtumissa sama maksutili yksilöidään IBAN-maksutilinumerolla;

15)

’IBAN-tilinumerolla’ kansainvälistä maksutilin numeroa, joka on jäsenvaltiossa olevan maksutilin yksiselitteinen tunniste ja jonka osat Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) on eritellyt;

16)

’BIC-koodilla’ koodia (Business Identifier Code), jolla maksupalveluntarjoaja yksilöidään yksiselitteisesti ja jonka osat ISO on eritellyt;

17)

’ISO 20022 XML -standardilla’ ISO:n määrittelemää rahaliikenteen sähköisten sanomien kehittämiseen tarkoitettua standardia, johon sisältyy XML-syntaksin mukainen maksutapahtumien fyysinen kuvaus, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia maksutapahtumia koskevien liiketoimintasääntöjen ja kyseisiin maksutapahtumiin sovellettavien unionin laajuisten järjestelyjen täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden mukaisesti;

18)

’suuria maksuja välittävillä maksujärjestelmillä’ maksujärjestelmiä, joiden päätarkoituksena on erittäin kiireellisten ja lähinnä määrältään suurien yksittäisten maksutapahtumien käsitteleminen, selvittäminen tai suorittaminen;

19)

’suorituspäivällä’ päivää, jolloin varojen siirtoon liittyvät velvoitteet hoidetaan maksajan maksupalveluntarjoajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajan välillä;

20)

’perinnällä’ suoraveloitustapahtuman osaa, joka alkaa maksunsaajan käynnistäessä maksun ja päättyy, kun maksajan maksutiliä on veloitettu tavanomaisesti;

21)

’valtuutuksella’ maksajan maksunsaajalle sekä (suoraan tai epäsuorasti maksunsaajan kautta) maksajan maksupalveluntarjoajalle antamaa suostumusta ja lupaa, jonka nojalla maksunsaaja voi käynnistää perinnän maksajan ilmoittaman maksutilin veloittamiseksi ja jolla maksajan maksupalveluntarjoajalle annetaan lupa tällaisten määräysten noudattamiseen;

22)

’pieniä maksuja välittävällä maksujärjestelmällä’ maksujärjestelmää, jonka päätarkoituksena on käsitellä, selvittää tai suorittaa tilisiirtoja tai suoraveloituksia, jotka yleensä yhdistetään lähettämistä varten ja jotka ovat määrältään etupäässä pieniä eivätkä ole kiireellisiä, ja joka ei ole suuria maksuja välittävä maksujärjestelmä;

23)

’mikroyrityksellä’ yritystä, joka maksupalvelusopimuksen tekoajankohtana on komission suosituksen 2003/361/EY (13) liitteen 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritelty yritys;

24)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, jonka maksupalvelusopimukset eivät liity hänen elinkeinonsa tai ammattinsa harjoittamiseen;

25)

’R-maksutapahtumalla’ maksutapahtumaa, jota maksupalveluntarjoaja ei voi toteuttaa asianmukaisesti tai joka johtaa poikkeuskäsittelyyn muun muassa varojen puutteen, maksun peruuttamisen, virheellisen määrän tai päivämäärän, valtuutuksen puuttumisen taikka väärän tai suljetun tilin vuoksi;

26)

’rajatylittävällä maksulla’ maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat eri jäsenvaltioissa;

27)

’kansallisella maksutapahtumalla’ maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa;

28)

’viittausosapuolella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka puolesta maksaja suorittaa maksun, ja ’laskuttajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka puolesta maksunsaaja vastaanottaa maksun.

a)

niiden säännöt ovat samat kansallisille ja rajatylittäville tilisiirtotapahtumille unionissa ja vastaavasti kansallisille ja rajatylittäville suoraveloitustapahtumille unionissa; ja

b)

maksujärjestelyyn osallistujat edustavat valtaosaa maksupalveluntarjoajista valtaosassa jäsenvaltioita ja muodostavat enemmistön unionin maksupalveluntarjoajista, kun huomioon otetaan erikseen ainoastaan tilisiirtoja tai suoraveloituksia tarjoavat maksupalveluntarjoajat.

a)

niiden on käytettävä liitteen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tilitunnistetta maksutilien yksilöimiseksi riippumatta kyseisten maksupalveluntarjoajien sijainnista;

b)

niiden on käytettävä liitteen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja sanomamuotoja lähettäessään maksutapahtumia toiselle maksupalveluntarjoajalle tai pieniä maksuja välittävän maksujärjestelmän välityksellä;

c)

niiden on varmistettava, että maksupalvelunkäyttäjä käyttää liitteen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tilitunnistetta maksutilien yksilöimiseksi siitä riippumatta, sijaitsevatko sekä maksajan maksupalveluntarjoaja että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja tai maksutapahtumaan osallistuva ainoa maksupalveluntarjoaja samassa jäsenvaltiossa vai eri jäsenvaltioissa;

d)

jos maksupalvelunkäyttäjä, joka ei ole kuluttaja tai mikroyritys, käynnistää tai vastaanottaa yksittäisiä tilisiirtoja tai yksittäisiä suoraveloituksia, joita ei lähetetä yksitellen vaan jotka on lähetystä varten niputettu yhteen, niiden on varmistettava, että käytetään liitteen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja sanomamuotoja;

a)

maksajan maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että maksaja toimittaa liitteen 2 kohdan a alakohdassa eritellyt tietoalkiot;

b)

maksajan maksupalveluntarjoajan on toimitettava liitteen 2 kohdan b alakohdassa eritellyt tietoalkiot maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle;

c)

maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on toimitettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville liitteen 2 kohdan d alakohdassa eritellyt tietoalkiot.

a)

maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että

b)

maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on toimitettava maksajan maksupalveluntarjoajalle liitteen 3 kohdan b alakohdassa eritellyt tietoalkiot.

c)

maksajan maksupalveluntarjoajan on toimitettava maksajalle tai asetettava tämän saataville liitteen 3 kohdan c alakohdassa eritellyt tietoalkiot;

d)

maksajalla on oltava oikeus määrätä maksupalveluntarjoajansa

a)

järjestelyllä pyritään kohdistamaan kustannukset tehokkaasti maksupalveluntarjoajaan, joka tai jonka maksupalvelunkäyttäjä on aiheuttanut kyseisen R-maksutapahtuman, ottaen samalla huomioon maksutapahtumakustannukset sekä varmistetaan, ettei maksajaa veloiteta automaattisesti ja että maksupalveluntarjoajaa on kielletty veloittamasta maksupalvelunkäyttäjältä tietyntyyppisiä R-maksutapahtumakohtaisia siirtohintoja, jotka ovat suurempia kuin maksupalveluntarjoajalle tällaisista maksutapahtumista aiheutuvat kustannukset;

b)

siirtohinnat ovat tiukasti kustannusperusteisia;

c)

siirtohintojen taso ei ylitä R-maksutapahtuman käsittelystä sellaiselle kustannustehokkaimmalle verrannolliselle maksupalveluntarjoajalle aiheutuvia todellisia kustannuksia, joka on maksutapahtumien määrän ja palvelujen luonteen osalta järjestelyn edustava osapuoli;

d)

edellä olevien a, b ja c alakohdan mukaisella siirtohintojen soveltamisella estetään se, että maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjiltään lisämaksuja, jotka liittyvät näillä siirtohinnoilla katettaviin kustannuksiin;

e)

järjestelylle ei ole käytännöllistä ja taloudellisesti toteutuskelpoista vaihtoehtoa, joka mahdollistasi yhtä tehokkaan tai tehokkaamman R-maksutapahtumien käsittelyn ja josta aiheutuisi kuluttajille samansuuruiset tai pienemmät kustannukset.

1)

Korvataan 2 artiklan 10 kohta seuraavasti:

2)

Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Palvelumaksujen, jotka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä rajatylittävistä maksuista, on oltava samat kuin ne palvelumaksut, jotka tämä maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjiltä vastaavista samanarvoisista ja saman valuutan määräisistä kansallisista maksuista.”

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on 1 päivästä helmikuuta 2016 poistettava maksupalveluntarjoajille asetetut välitettyjä maksuja koskevat kansalliset velvoitteet ilmoittaa asiakkaidensa maksutapahtumiin liittyviä maksutasetta koskevia tilastotietoja.”

5)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

6)

Kumotaan 8 artikla.