17.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 354/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (IUU-asetus) luodaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskeva unionin järjestelmä.

(2)

IUU-asetuksen VI luvussa säädetään menettelystä yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöimiseksi, toimenpiteistä yhteistyöhön osallistumattomiin kolmansiin maihin nähden, yhteistyöhön osallistumattomia maita koskevan luettelon laatimisesta, yhteistyöhön osallistumattomien maiden luettelosta poistamisesta, yhteistyöhön osallistumattomien maiden luettelon julkisuudesta ja kiireellisistä toimenpiteistä.

(3)

IUU-asetuksen 32 artiklan mukaisesti komissio ilmoittaa kolmansille maille siitä mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi maiksi. Tällainen ilmoitus on luonteeltaan alustava. Kolmansille maille osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi, perustuu IUU-asetuksen 31 artiklassa säädettyihin arviointiperusteisiin. Komissio toteuttaa kyseisiin maihin nähden myös kaikki 32 artiklassa säädetyt toimenpiteet. Komissio liittää ilmoitukseen erityisesti tiedot tällaisen toteamisen perusteena olevista olennaisista tosiseikoista ja huomioista sekä kyseisten maiden mahdollisuudesta vastata ja esittää todisteita toteamisen kiistämiseksi tai tapauksen mukaan toimintasuunnitelmasta ja toimenpiteistä tilanteen korjaamiseksi. Komissio antaa asianomaisille kolmansille maille riittävästi aikaa vastata ilmoitukseen sekä kohtuullisen ajan tilanteen korjaamiseen.

(4)

IUU-asetuksen 31 artiklan mukaisesti Euroopan komissio voi yksilöidä ne kolmannet maat, joiden se ei katso osallistuvan IUU-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön. Kolmas maa voidaan yksilöidä yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi, jos se laiminlyö sille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat IUU-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvollisuudet.

(5)

Yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden yksilöinti perustuu kaikkien IUU-asetuksen 31 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tietojen tarkasteluun.

(6)

IUU-asetuksen 33 artiklan mukaisesti neuvosto voi laatia luettelon yhteistyöhön osallistumattomista kolmansista maista. Kyseisiin maihin sovelletaan muun muassa IUU-asetuksen 38 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

(7)

IUU-asetuksen 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti lippuvaltiona olevia kolmansia maita edellytetään ilmoittamaan komissiolle järjestelyistään niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava.

(8)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio tekee hallinnollista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa aloilla, jotka liittyvät kyseisen asetuksen täytäntöönpanoon.

(9)

Komissio hyväksyi IUU-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Belizen lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 17 päivänä maaliskuuta 2010.

(10)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 8–12 päivänä marraskuuta 2010 Belizeen tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(11)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Belizen järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Belize on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(12)

Tarkastuskäyntiä koskeva loppukertomus lähetettiin Belizelle 7 päivänä helmikuuta 2011.

(13)

Belizen loppukertomukseen tekemät huomautukset vastaanotettiin 23 päivänä helmikuuta 2011.

(14)

Komissio teki 7–10 päivänä kesäkuuta 2011 Belizeen uuden tarkastuskäynnin ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana tehtyjen toimien seurantaa varten.

(15)

Belize toimitti kirjallisia lisähuomautuksia 4 päivänä huhtikuuta 2011, 12 päivänä heinäkuuta 2011, 14 päivänä marraskuuta 2011 ja 27 päivänä tammikuuta 2012.

(16)

Belize on sopimuspuolena Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissiossa (IATTC), kansainvälisessä Atlantin tonnikalojen suojelukomissiossa (ICCAT), Intian valtameren tonnikalakomissiossa (IOTC) ja Eteläisen Tyynenmeren alueellisessa kalastusjärjestössä (SPRFMO). Se on yhteistyötä tekevä ulkojäsen läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomissiossa (WCPFC). Belize on ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) ja Yhdistyneiden kansakuntien kalakantasopimuksen (UNFSA). Se hyväksyi vuonna 2003 elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) sopimuksen kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta (FAO-sopimus).

(17)

Arvioidakseen, miten Belize on noudattanut johdanto-osan 16 kappaleessa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa määrättyjä ja johdanto-osan 16 ja 18 kappaleessa mainituissa alueellisissa kalastusjärjestöissä vahvistettuja kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona (2), komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(18)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu ICCAT:n, WCPFC:n, IOTC:n, IATTC:n, Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) ja Kaakkois-Atlantin kalastusjärjestön (SEAFO) joko vaatimustenmukaisuuskertomusten tai IUU-alusluetteloiden muodossa julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista, sekä yleisesti saatavilla olevia tietoja, jotka oli saatu kalastuksen säilyttämistä ja hoitoa koskevan vuonna 2006 annetun Magnuson-Stevens-lain 403 §:n a momentin nojalla Yhdysvaltojen kauppaministeriön kongressille tammikuussa 2011 osoittamasta kertomuksesta (kansallisen merikalastuspalvelun (NMFS) kertomus).

(19)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Belizen velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(20)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista saamiensa tietojen perusteella, että kyseisissä luetteloissa esiintyi Belizen lipun alla purjehtivia aluksia senkin jälkeen, kun ne oli sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloihin. (3) Kyseiset alukset ovat Goidau Ruey No 1, Orca, Reymar 6, Sunny Jane, Tching Ye No. 6, Wen Teng No. 688.

(21)

Tältä osin muistutetaan, että YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltio on vastuussa aavalla merellä toimivista aluksistaan. Komission mukaan se seikka, että Belizen lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, osoittaa selvästi, että Belize on laiminlyönyt kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvollisuutensa. Ottaen huomioon, että Belizellä on edellä mainittu määrä IUU-aluksia, se ei ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(22)

YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitosääntöjä. Lippuvaltioiden edellytetään myös toteuttavan ripeitä tutkimuksia ja ryhtyvän oikeudenkäynteihin. Lisäksi lippuvaltioiden olisi säädettävä riittävät seuraamukset, ehkäistävä rikkomusten toistuminen ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan. Tältä osin todetaan, että se seikka, että Belizen lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, korostaa Belizen epäonnistumista YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä. Sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien Belizen velvollisuuksien laiminlyönti on myös vastoin FAO-sopimuksen III artiklan 8 kohtaa, jossa määrätään, että kukin osapuoli ryhtyy pakkotoimenpiteisiin sen lipun alla purjehtimaan oikeutettuja kalastusaluksia vastaan, jotka toimivat vastoin FAO-sopimuksen määräyksiä, ja säätää tarvittaessa kyseisten määräysten rikkomisen kansallisessa lainsäädännössä rikokseksi. Määräysten rikkomisesta säädettävien seuraamusten on oltava riittävän ankaria, jotta niiden avulla voidaan tehokkaasti taata FAO-sopimuksen määräysten noudattaminen ja estää se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan.

(23)

Belizen epäonnistumisesta YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan mukaisten sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien velvoitteiden täyttämisessä todistavat myös 8–12 päivänä marraskuuta 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana kootut tiedot. Tarkastuskäynnillä paljastui, että asiaan kuuluvilla Belizen viranomaisilla ei ollut valtuuksia vaatia tietoja Belizen lipun alla purjehtivien kalastusalusten käyttäjiltä, rekisteröidyiltä omistajilta ja tosiasiallisilta edunsaajilta. Tämän lisäksi tarkastuskäynnillä havaittiin puutteita talouden toimijoiden toimia tarkastavien valtuutettujen tarkkailijoiden järjestelmässä, erityisesti kun kyse oli Belizen talousvyöhykkeen ulkopuolella puretuista saaliista, sillä eräät valtuutetut tarkkailijat toimivat samanaikaisesti Belizen lipun alla purjehtivien alusten tosiasiallisten edunsaajien edustajina. Tältä osin olisi huomautettava, että tosiasiallisten edunsaajien suhteen toteutettavien tehokkaiden toimien merkitys vahvistetaan asiaa koskevissa FAO:n ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) asiakirjoissa, joissa korostetaan tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen merkitystä laittoman toiminnan torjunnassa (4) sekä kalastusaluksia ja tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisterien tärkeyttä (5).

(24)

YK:n kalakantasopimuksen 20 artiklan mukaisesti valtioiden on lisäksi toimittava yhteistyössä joko suoraan tai alueellisten kalastusjärjestöjen kautta varmistaakseen alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen ja täytäntöönpanon valvonnan. Kyseisessä artiklassa määrätyissä erityisvaatimuksissa vahvistetaan valtioiden velvoitteet, jotka koskevat tutkintaa, keskinäistä yhteistyötä ja seuraamusten määräämistä IUU-kalastustoimista. Valtiot voivat lisäksi turvautua alueellisten kalastusjärjestöjen menettelyihin estääkseen aluksia, joiden on raportoitu harjoittaneen toimintaa, joka heikentää alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta, kalastamasta siihen saakka, kun lippuvaltio on toteuttanut tarpeelliset toimet. Tältä osin todetaan, että se seikka, että Belizen lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, osoittaa Belizen epäonnistuneen täytäntöönpanon alalla toteutettavaa kansainvälistä yhteistyötä koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä.

(25)

Tämän lisäksi muistutetaan, että Belizen on YK:n merioikeusyleissopimuksen 118 artiklan mukaisesti toimittava yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Tältä osin se seikka, että alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa on sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, esiintynyt Belizen lipun alla purjehtivia IUU-aluksia, jotka harjoittavat edelleen kalastustoimintaa, korostaa Belizen laiminlyöneen lippuvaltion velvoitteensa. Tunnustetut IUU-kalastusalukset heikentävätkin elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa.

(26)

Belizen laiminlyönti niiden Belizen lipun alla purjehtineiden IUU-alusten suhteen, joita esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, on lisäksi vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 217 artiklaa, jossa lippuvaltioita vaaditaan toteuttamaan erityisiä täytäntöönpanotoimia varmistaakseen kansainvälisten sääntöjen noudattamisen, oletettujen rikkomusten tutkinnan ja rikkomuksista määrättävät riittävät seuraamukset.

(27)

Se seikka, että Belizen lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, on myös osoitus Belizen kyvyttömyydestä noudattaa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämistä, vastustamista ja poistamista koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman (IUU-toimintasuunnitelma) suosituksia. IUU-toimintasuunnitelman 34 kohdassa suositellaan, että valtiot varmistavat, että niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetut kalastusalukset eivät harjoita eivätkä tue IUU-kalastusta.

(28)

Lisäksi on syytä huomauttaa, että Belize mainittiin NMFS:n kertomuksessa. NMFS:n kertomuksen mukaan Ranskan viranomaiset havaitsivat kaksi Belizen lipun alla purjehtivaa alusta IATTC:n alueella. Kyseisten kahden aluksen harjoittamaa IUU-kalastusta koskevat väitteet kiistettiin, sillä Belize toimitti selityksen. Yhdysvaltain viranomaiset määrittelivät Belizen kuitenkin silmälläpidettäväksi maaksi (”country of interest”) (6).

(29)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Belize on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla aiemmin purjehtineiden alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(30)

Komissio arvioi, onko Belize tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(31)

Käytettävissä oleva näyttö vahvistaa sen, ettei Belize ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tältä osin muistutetaan, että alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa on IUU-aluksia, jotka purjehtivat Belizen lipun alla sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty näihin luetteloihin. Tällaisten IUU-alusten esiintyminen näissä luetteloissa osoittaa Belizen laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen. Kyseinen tilanne on lisäksi selvä osoitus siitä, ettei Belize täytä YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, jotka liittyvät sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanoa koskeviin lippuvaltioiden sääntöihin. Belizen toiminta tässä asiassa ei ole myöskään YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaista, sillä kyseisessä kohdassa määrätään muun muassa, että seuraamusten olisi oltava riittävän ankaria ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan.

(32)

Edellä kuvaillulla tavalla toimiessaan Belize ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Se seikka, että Belizen lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, muodostaa näin ollen vankan todisteen siitä, että Belize ei ole harjoittanut täyttä lainkäyttövaltaansa kalastusaluksiinsa nähden.

(33)

Belizen toiminta tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen ei ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät rikkojilta tällaisesta kalastuksesta saadun hyödyn.

(34)

Komissio on tarkastellut Belizen lipun alla vuoteen 2012 asti purjehtineiden alusten toistuvasti harjoittamaa IUU-kalastusta ottaen huomioon kyseisen IUU-kalastuksen historian, tyypin, olosuhteet, laajuuden ja vakavuuden.

(35)

Belizen viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (7) mukaan Belizen inhimillisen kehityksen katsotaan olevan korkea (187 maan joukossa sijalla 93). Tämä käy ilmi myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (8) liitteestä II, jossa Belize listataan alemman keskitulotason maaksi. Maan tilanne huomioon ottaen katsotaan, ettei Belizen toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia ole tarpeen analysoida. Tämä johtuu siitä, että tässä kappaleessa kuvailtua Belizen kehitystasoa ei voida pitää tekijänä, joka heikentäisi toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia toimia yhteistyössä muiden maiden kanssa ja toteuttaa täytäntöönpanotoimia.

(36)

Johdanto-osan 35 kappaleessa esitetystä analyysistä huolimatta todetaan myös, että marraskuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että Belizen viranomaisilta puuttuisi taloudellisia resursseja vaan pikemminkin tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö ja valtuutukset suorittaa tehtäviään.

(37)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan sekä 31 artiklan 5 kohdan b, c ja d alakohdan nojalla todeta, että Belize on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(38)

Belize on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Se hyväksyi FAO-sopimuksen. Lisäksi Belize on IATTC:n, ICCAT:n, IOTC:n ja SPRFMO:n sopimuspuoli. Se on yhteistyötä tekevä ulkojäsen WCPFC:ssä. Belize oli vuoden 2011 loppuun asti yhteistyötä tekevä ulkojäsen myös NEAFC:ssä. NEAFC ei ole vuoden 2012 osalta kuitenkaan uusinut Belizen asemaa yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä.

(39)

Komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Belizen asemaan IOTC:n ja ICCAT:n sopimuspuolena ja WCPFC:n yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä. Koska Belize on ollut NEAFC:n yhteistyötä tekevä ulkojäsen vuoden 2011 loppuun asti, komissio on analysoinut myös kyseisen kalastusjärjestön suhteen merkityksellisiksi katsottuja tietoja.

(40)

Lisäksi komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Belizen suostumukseen soveltaa IOTC:n, ICCAT:n, WCPFC:n ja NEAFC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(41)

Muistutetaan, että ICCAT lähetti Belizelle kirjelmän, joka koski sen puutteellista raportointia vuonna 2010 (9). Kyseisen kirjeen mukaan Belize ei ole noudattanut tehokkaasti ja täysipainoisesti velvollisuuttaan toimittaa ICCAT:n suosituksessa 05-09 määriteltyjä tilastotietoja Pohjois-Atlantin valkotonnikalan elvytysohjelman luomiseksi. Samassa kirjeessä ICCAT painotti, ettei Belize ollut toimittanut kaikkia tarvittavia tietoja ja raportteja, esimerkiksi tehtävän II osalta (kokonäytteet) ja että vaatimustenmukaisuustaulukot oli toimitettu myöhässä.

(42)

Toisessa kirjelmässä, jonka ICCAT lähetti vuonna 2011 (10), Belizen todettiin jälleen laiminlyöneen tilastollisten raportointivelvoitteidensa tehokkaan ja täysipainoisen noudattamisen (ICCAT:n suositus 05-09). Belize ei ollut myöskään toimittanut määräaikaan mennessä kaikkia tarvittavia tietoja ja raportteja, jotka koskivat esimerkiksi isosilmätonnikalaa koskevaa tehtävää I (laivastoon liittyvät tilastotiedot), sisäisiä toimia koskevaa raporttia yli 20 metriä pitkien alusten osalta ja alusluetteloja.

(43)

ICCAT:n vuonna 2012 lähettämässä kirjelmässä (11) Belizen todettiin laiminlyöneen suosituksen 09-05 mukaisten velvoitteiden tehokkaan ja täysipainoisen noudattamisen. Lisäksi todettiin, että Belize oli ylittänyt pohjoisen kannan valkotonnikalaa koskevan kiintiönsä. Belizeä kehotettiin toimittamaan pohjoisen kannan valkotonnikalan kalastusta koskeva hoitosuunnitelma, mukaan luettuna aikataulu liikakalastetun määrän korvaamiseksi.

(44)

Komissio arvioi myös ICCAT:ltä saatavissa olleita tietoja, jotka koskivat sitä, miten Belize oli noudattanut ICCAT:n sääntöjä ja raportointivelvollisuuksia. Tätä varten komissio käytti ICCAT:n vaatimustenmukaisuustaulukoita vuosilta 2010 (12) ja 2011 (13).

(45)

Saatavilla olleiden tietojen perusteella voitiin erityisesti todeta, että Belize ei vuonna 2010 toimittanut ICCAT:lle säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvää sisäisiä toimia koskevaa raporttia yli 20 metriä pitkien alusten osalta. Tämän lisäksi vuoden 2010 isosilmätonnikalaa koskevan tehtävän I (laivastoa koskevat tilastotiedot) tiedot saatiin vasta määräajan jälkeen. Sisäiset toimet ja alusluettelo toimitettiin myöhässä.

(46)

Lisäksi muutamia seikkoja paljastui Belizeen marraskuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana. Alusten seurantajärjestelmän operatiivisten valmiuksien suhteen todettiin, että konkreettisissa tapauksissa on havaittu ongelmia, jotka liittyvät VMS-signaalin katoamiseen tai katkeamiseen kalastusmatkojen aikana. VMS-järjestelmää käytettiin suhteellisen passiivisesti, eikä sitä käytetty asiaankuuluvalla tavalla sen tarkastamiseksi, oliko pyyntitoimintaa harjoitettu kalastuslupien mukaisesti. Valtuutettujen tarkkailijoiden järjestelmän suhteen havaittiin muutamia eturistiriitatilanteita, joissa eräät talouden toimijoiden toimia, erityisesti Belizen talousvyöhykkeen ulkopuolella purettuja saaliita, tarkastavat tarkkailijat toimivat samanaikaisesti Belizen lipun alla purjehtivien alusten tosiasiallisten edunsaajien edustajina.

(47)

WCPFC:ltä saadut tiedot (14) osoittavat, että Belizeä kehotettiin toimittamaan puuttuvia lisätietoja kaikkien saatavilla olevien operatiivisen tason (kalastuspäiväkirja) tietojen toimittamisesta vuosilta 2009–2011 sekä niiden kalastusalusten numeron/tyypin ja nimen toimittamisesta, jotka toimisivat WCPFC:n yleissopimusalueella, jos Belizen asema yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä uusitaan (15).

(48)

WCPFC:n säännösten noudattamisen seurantaa koskevasta vuoden 2010 raporttiluonnoksesta (16) käy ilmi, että Belize ei toimittanut VMS-järjestelmää koskevia täydellisiä tietoja. Lisätietoja pyydettiin sen varmistamiseksi, että aluksilla on WCPFC:n säännöissä määritellyillä aavan meren alueilla käytössään automaattiset sijaintikommunikaattorit ja että ne täyttävät WCPFC:n vahvistamat VMS-vaatimukset. Lisätietoja pyydettiin myös säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisesta ja WCPFC:n asetuksessa (asetus 2007-2) tarkoitetuista automaattisista sijaintikommunikaattoreista.

(49)

Tämän lisäksi WCPFC pyysi Belizeltä lisätietoja eräistä muista seikoista. Lisätietoja pyydettiin pohjoisen Tyynenmeren valkotonnikalaa kalastavien alusten nykyisestä pyyntiponnistuksesta (pohjoisen Tyynenmeren valkotonnikalaa koskeva WCPFC:n asetus 2005-3). Samoin pyydettiin toimittamaan täydelliset tiedot raitamarliinia vuosina 2000–2004 kalastaneiden alusten lukumäärästä (lounaisen Tyynenmeren raitamarliinia koskeva WCPCF:n asetus 2006-4). Belizeä pyydettiin selventämään pyyntiponnistuksen siirtämistä linjan 20° S pohjoispuolella sijaitseville alueille (eteläisen Tyynenmeren miekkakalaa koskeva WCPFC:n asetus 2009-3). Lisätietoja pyydettiin myös evien ja ruhojen 5 prosentin painosuhteen täytäntöönpanosta (haita koskeva WCPFC:n asetus 2009-4). Saaliiden ja pyyntiponnistuksen ilmoittamisen osalta pyydettiin lisätietoja vuosittaisen rajan ylittävien alusten lukumäärästä (eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalaa koskeva WCPFC:n asetus 2005-02). Todettiin, että Belize ei ole ilmoittanut pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa pyydettyjä pohjoisen Tyynenmeren valkotonnikalan saaliita kuuden kuukauden välein (pohjoisen Tyynenmeren valkotonnikalaa koskeva WCPFC:n asetus 2005-03). Lisätietoja pyydettiin kaikkien päiväntasaajan pohjoispuolella pyydettyjen valkotonnikalasaaliiden ilmoittamisesta ja kaikesta valkotonnikalaan päiväntasaajan pohjoispuolella kohdistetusta pyyntiponnistuksesta pyydystyypeittäin (pohjoisen Tyynenmeren valkotonnikalaa koskeva WCPFC:n asetus 2005-03). Alueellisten ja ajallisten kalastuskieltojen ja pyydysrajoitusten suhteen Belizeltä pyydettiin lisätietoja suojelutoimenpiteiden seurannasta (vesilintujen suojelua koskeva WCPFC:n asetus 2007-04). Viimeiseksi Belizeltä pyydettiin lisätietoja suurten ajoverkkojen käyttökiellosta yleissopimusalueeseen kuuluvalla aavalla merellä (WCPFC:n asetus 2008-04).

(50)

IOTC:n vuotta 2010 koskevasta vaatimustenmukaisuuskertomuksesta (17) saatujen tietojen mukaan Belizen ei katsottu noudattaneen vaatimuksia, koska se ei osallistunut tiedekomitean kokoukseen eikä ollut toimittanut kansallista raporttiaan tiedekomitean 13. istuntoon.

(51)

Belize ei vuonna 2010 myöskään noudattanut, tai noudatti ainoastaan osittain, useampia IOTC:n antamia päätöslauselmia. Erityisesti päätöslauselman 09/02 ja kalastuskapasiteetin rajoittamista koskevien aiempien päätöslauselmien suhteen kahdeksan aluksen, joiden oli ilmoitettu harjoittavan trooppisten tonnikalojen kohdennettua pyyntiä vuonna 2006, ilmoitettiin harjoittavan myös valkotonnikalan ja miekkakalan pyyntiä vuonna 2007 (mikä tarkoittaa päätöslauselmien noudattamista ainoastaan osittain). Tämä johti kaksinkertaiseen laskentaan. IOTC:n alueella toimintaluvan saaneita aluksia koskevasta IOTC:n rekisteristä annetun päätöslauselman 07/02 suhteen todettiin, että eräät Belizen toimittamat tiedot eivät olleet IOTC:n vaatimusten mukaisia (osittainen noudattaminen). Päätöslauselman 09/03 osalta, joka koskee luettelon laatimista aluksista, joiden oletetaan harjoittaneen IOTC:n alueella IUU-kalastusta, Belize ei toimittanut lausuntoaan IOTC:n pyyntöön kahden sellaisen aluksen poistamiseksi rekisteristä, jotka sisältyivät IOTC:n vuonna 2010 laatiman IUU-alusten luetteloon (osittainen noudattaminen). Alueellisesta tarkkailijaohjelmasta merellä tapahtuvien jälleenlaivauksien valvomiseksi annetun päätöslauselman 08/02 osalta todettakoon, että Belize toteutti vuonna 2010 kaksi jälleenlaivausta alueellisen tarkkailijaohjelman mukaisesti, mutta merellä toteutetuissa jälleenlaivauksissa noudatettiin vain osittain IOTC:n alueellista tarkkailijaohjelmaa merellä tapahtuvien jälleenlaivauksien valvomiseksi. Belize ei toimittanut mitään tietoja hoitovaatimuksia ja kalastusalusten tarkastuksia koskevien päätöslauselmien 01/02 ja 05/07 täytäntöönpanon tasosta vuonna 2009. Päätöslauselman 10/02 sekä pakollisia tilastovaatimuksia koskevien päätöslauselmien 05/05, 09/06 ja 10/06 suhteen Belize toimitti vain osittaisia tietoja haiden sivusaaliista (osittainen noudattaminen) eikä mitään tietoja kokojakaumasta, merikilpikonnien sivusaaliista tai merilintujen sivusaaliista (noudattamatta jättäminen). IOTC:n isosilmätonnikalan tilastointiasiakirjaohjelmaa koskevien päätöslauselmien 01/06 ja 03/03 osalta Belize ei toimittanut IOTC:lle arviotaan vientitietojen suhteesta tuontitietoihin (osittainen noudattaminen).

(52)

IOTC:n vuotta 2011 koskevan vaatimustenmukaisuuskertomuksen (18) mukaan Belize ei vuonna 2011 edelleenkään noudattanut, tai noudatti ainoastaan osittain, useita IOTC:n antamia päätöslauselmia. Erityisesti todettiin, että eräät pakolliset tiedot puuttuivat kokonaispituudeltaan vähintään 24 metrin pituisten hyväksyttyjen alusten luetteloa koskevan IOTC:n päätöslauselman 07/02 osalta, eikä toiminnassa olevista satamista annettu mitään tietoja (osittainen noudattaminen). VMS-järjestelmän käyttöönottoa kaikilla kokonaispituudeltaan yli 15 metriä olevilla aluksilla koskevan IOTC:n päätöslauselman 06/03 osalta ei annettu mitään tietoja teknisistä puutteista (osittainen noudattaminen). Pakollisten tilastovaatimusten ja IOTC:n päätöslauselman 10/02 osalta saalis- ja pyyntiponnistustiedot eivät olleet IOTC:n standardin mukaisia. Yhdistettyjen tietojen sijasta toimitettiin tietoja yksittäisten alusten toiminnasta (osittainen noudattaminen). Kokojakaumaa koskevat tiedot eivät myöskään olleet IOTC:n standardin mukaisia. Tältäkin osin toimitettiin yhdistettyjen tietojen sijasta tietoja yksittäisten alusten toiminnasta (osittainen noudattaminen). Suojelutoimenpiteiden täytäntöönpanon ja muista kuin IOTC:n hallinnoimista lajeista koostuvien sivusaaliiden osalta Belize noudatti vain osittain haita koskevien tietojen toimittamisesta annettua IOTC:n päätöslauselmaa 05/05. Alueellista tarkkailijajärjestelmää ja yli 24 metrin aluksiin merellä sovellettavaa pakollista 5 prosentin osuutta koskevan IOTC:n päätöslauselman 11/04 osalta Belize oli aiemmin ilmoittanut, että sillä oli tarkkailijoita, jotka oli määrä ottaa sen aluksille. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan ohjelman on kuitenkin määrä alkaa vasta vuonna 2013. Näin ollen Belize ei noudata IOTC:n vaatimuksia. Tarkkailijoiden suhteen voidaan lisäksi todeta, että Belize ei noudata IOTC:n päätöslauselmaa 11/04, joka koskee tarkkailijoiden raportointivelvollisuutta. Tilastointiasiakirjaohjelman suhteen Belize ei noudata IOTC:n päätöslauselmaa 01/06, sillä vuotuisesta raportista ei ole toimitettu mitään tietoja.

(53)

Belize oli yhteistyötä tekevä ulkojäsen NEAFC:ssä vuoden 2011 loppuun asti. NEAFC:n sääntöjen laiminlyönnin johdosta NEAFC ei kuitenkaan uusinut Belizen asemaa yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä vuodeksi 2012. Erityisesti raportointivelvollisuuksien noudattamista on laiminlyöty. Myös VMS-vaatimusten noudattamisen suhteen on ollut ongelmia. Ongelmia on todettu myös tarkastusjärjestelmän osalta. EU:n tarkastajille ei annettu tarvittavia tietoja, kuten VMS-tietoja ja jälleenlaivausraportteja. Tällä oli negatiivista vaikutusta NEAFC-alueen tarkastusjärjestelmään. Havaittujen ongelmien johdosta Belizen hakemus ulkojäsenyyden uusimiseksi hylättiin NEAFC:n 30. vuosikokouksessa pidetyssä äänestyksessä (19).

(54)

Se seikka, ettei Belize toimittanut ICCAT:lle johdanto-osan 41 ja 45 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, osoittaa sen laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksessa ja YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(55)

Komission marraskuussa 2010 tekemän tarkastuskäynnin aikana paljastuneet puutteet, jotka mainitaan johdanto-osan 46 kappaleessa, antavat lisänäyttöä siitä, että Belize on laiminlyönyt YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(56)

Se, ettei säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, tilastoista, alusluetteloista ja vaatimustenmukaisuustaulukoista ole annettu oikea-aikaisia tietoja, heikentää itse asiassa Belizen mahdollisuuksia täyttää YK:n kalakantasopimuksen 117 ja 118 artiklan mukaiset velvoitteensa. Mainituissa artikloissa vahvistetaan valtioiden velvollisuudet toteuttaa kansalaistensa suhteen toimenpiteitä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alalla.

(57)

Tämän päätöksen 3.3 jaksossa mainitut seikat osoittavat, että Belizen toiminta on vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan vaatimuksia.

(58)

Jättäessään toimittamatta ICCAT:lle tietoja jälleenlaivauksista Belize rikkoo YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, jossa edellytetään valtioita, joiden aluksia kalastaa aavalla merellä, toteuttamaan valvontatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjä.

(59)

Belize ei ole noudattanut YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisia kirjaamiseen ja oikea-aikaiseen raportointiin liittyviä vaatimuksia, sillä se ei ole toimittanut ICCAT:lle tietoja vuosittaisista raporteista, tehtävästä I (laivaston ominaisuudet), tehtävästä II (kokonäytteitä koskevat tiedot), sisäisiä toimia koskevista raporteista yli 20 metriä pitkien alusten osalta, vaatimustenmukaisuustaulukoista eikä alusluetteloista.

(60)

Belize ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan g alakohdassa määrättyjä edellytyksiä ottaen huomioon komission marraskuussa 2010 tekemän tarkastuskäynnin aikana kokoamat tiedot, jotka koskivat Belizen viranomaisten seuranta-, valvonta- ja tarkkailuvalmiuksia.

(61)

Lisäksi, kuten johdanto-osan 47–52 kappaleessa selitetään, WCPFC:ltä ja IOTC:ltä saadut tiedot osoittavat, että Belize ei noudata YK:n merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan ja YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jotka liittyvät hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin.

(62)

Belize ei noudata myöskään YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan f alakohdan määräyksiä ottaen huomioon NEAFC:n toteamat puutteet, joiden vuoksi Belizen asemaa yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä ei uusittu vuodeksi 2012, erityisesti koska se laiminlöi NEAFC:lle raportoinnin ja koska tarkkailijajärjestelmässä oli havaittu puutteita, jotka koskivat myös VMS-tietoja ja merellä tehtyjä jälleenlaivauksia.

(63)

Marraskuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana paljastui lisäksi, että Belize nojautuu alusten rekisteröinnissä kansainväliseen kauppalaivastorekisteriin, joka ei takaa, että Belizen lipun alla purjehtivilla aluksilla on todellinen yhteys Belizeen. Tällaisen todellisen yhteyden puuttuminen kyseisen valtion ja sen rekisteriin kirjattujen alusten väliltä on vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artiklassa vahvistettuja alusten kansallisuutta koskevia edellytyksiä. Tämä päätelmä vahvistetaan myös kansainvälisestä kuljetustyöläisten liitosta (ITF), joka pitää Belizeä mukavuuslippumaana (20).

(64)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Belize on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(65)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (21) mukaan Belizen inhimillisen kehityksen katsotaan olevan korkea (187 maan joukossa sijalla 93). Lisäksi on syytä muistaa, että Belize luokitellaan asetuksen (EY) N:o 1905/2006 mukaisesti alemman keskitulotason maaksi.

(66)

Kyseisen luokituksen perusteella Belizeä ei voida pitää maana, jolla on suoraan kehitystasostaan johtuvia erityisrajoitteita. Ei ole voitu esittää pitäviä todisteita sen olettamuksen tueksi, että niiden velvollisuuksien laiminlyönti, jotka kansainvälisen oikeuden mukaan Belizelle kuuluvat, johtuisi maan puutteellisesta kehityksestä. Ei ole myöskään konkreettista näyttöä siitä, että kalastustoiminnan seurannan, valvonnan ja tarkkailun alalla paljastuneet puutteet johtuisivat valmiuksien ja infrastruktuurin vajavaisuudesta.

(67)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Belizen kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastusalalla ei ole heikentynyt sen kehityksen tason johdosta.

(68)

Komissio teki 18–20 päivänä lokakuuta 2011 tarkastuskäynnin Kambodžan kuningaskuntaan IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa.

(69)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Kambodžan järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Kambodža on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa.

(70)

Kambodža suostui lähettämään komissiolle käsiteltyjä seikkoja koskevan toimintasuunnitelman sekä täydellisen luettelon kalastusaluksista, kylmäkuljetusalukset ja kalastusrahtialukset mukaan luettuina. Kambodža ei lähettänyt komissiolle tarkastuskäynnin jälkeen mitään vastausta tai seurantakirjettä

(71)

Kambodža ei allekirjoittanut tai ratifioinut mitään kalastusalan kansainvälisiä sopimuksia, kuten YK:n merioikeusyleissopimusta, YK:n kalakantasopimusta tai FAO-sopimusta, mutta se on ratifioinut vuonna 1958 tehdyn aavaa merta koskevan Geneven yleissopimuksen (22), liittynyt aluemerta ja lisävyöhykettä koskevaan vuoden 1958 yleissopimukseen (23) ja hyväksynyt Aasian ja Tyynenmeren kalastuskomitean (APFIC) alueellisen toimintasuunnitelman vastuullisten kalastuskäytäntöjen edistämiseksi ja IUU-kalastuksen torjumiseksi (24) sekä Kaakkois-Aasian kalastuksen kehittämiskeskuksen (SEAFDEC) (25) antamat vastuullista kalastustoimintaa koskevat Kaakkois-Aasian alueelliset suuntaviivat (26). APFIC, jonka jäsen Kambodža on, on neuvoa-antava elin, joka toimii kalastukseen liittyvien kysymysten ymmärtämisen ja tiedostamisen sekä niihin liittyvän yhteistyön parantamiseksi Aasian ja Tyynenmeren alueella. SEAFDEC, jonka jäsen Kambodža on, on kestävän kalastuksen kehittämistä edistävä neuvoa-antava elin.

(72)

Arvioidakseen, miten Kambodža on noudattanut kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio katsoi aiheelliseksi käyttää kansainvälisen lainsäädännön ensisijaisena perustana YK:n merioikeusyleissopimusta, erityisesti sen 91, 94, 117 ja 118 artiklaa, joissa asetetaan asiaankuuluvien alueellisten kalastusjärjestöjen vahvistamat valtioiden velvollisuudet, yhdessä johdanto-osan 71 kappaleessa tarkoitettujen, APFIC:n ja SEAFDEC:n luomien puitteiden kanssa. YK:n merioikeusyleissopimuksen aavalla merellä liikennöintiä koskevat määräykset (yleissopimuksen 86–115 artikla) on tunnustettu vakiintuneeksi kansainväliseksi oikeudeksi. Kyseisillä määräyksillä kodifioidaan vakiintuneen kansainvälisen oikeuden aikaisempia sääntöjä, ja niissä toistetaan lähes sanatarkasti Kambodžan ratifioiman aavaa merta koskevan yleissopimuksen sekä aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan yleissopimuksen, johon Kambodža on liittynyt, sanamuodot. Tästä syystä sillä, onko Kambodža ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen, ei ole merkitystä. Komissio hankki ja analysoi kaikki kyseisen arvioinnin kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(73)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu alueellisten kalastusjärjestöjen, erityisesti ICCAT:n, Atlantin elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR), WCPFC:n, NEAFC:n, NAFO:n ja SEAFO:n joko vaatimustenmukaisuuskertomusten tai IUU-alusluetteloiden muodossa julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista sekä yleisesti saatavilla olevia tietoja, jotka oli saatu NMFS:n kertomuksesta.

(74)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Kambodžan velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(75)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista saamiensa tietojen perusteella, että Kambodžan lipun alla purjehtineet (27) tai Kambodžan kalastusluvan saaneet alukset olivat harjoittaneet IUU-kalastusta useaan otteeseen. Kalastusaluksen Draco-1 (nykyinen nimi: Xiong Nu Baru 33) havaittiin kalastavan laittomasti CCAMLR-alueella tammikuussa 2010 (28) ja huhtikuussa 2010 (29) Kambodžan lipun alla purjehtiessaan. Lisäksi kalastusaluksen Trosky (nykyinen nimi: Yangzi Hua 44) havaittiin kalastavan laittomasti CCAMLR-alueella huhtikuussa 2010 (30) Kambodžan lipun alla purjehtiessaan.

(76)

Tämän lisäksi komissio on oletettuun IUU-kalastukseen liittyvää toimintaa toteuttaessaan kerännyt unionin saalistodistusten avulla tosiasioihin perustuvaa näyttöä toistuvista rikkomisista, joihin eräs Kambodžan alus on syyllistynyt ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden suhteen ja joiden perusteella ne luokiteltiin IUU-kalastustoimiksi. Kyseiset rikkomiset liittyivät erääseen Kambodžan rahtialukseen, johon kurenuotta-alukset laivasivat merellä kalaa. ICCAT:n suosituksen 06-11 mukaisesti kurenuotta-alukset eivät saa jälleenlaivata tonnikalalajeja merellä ICCAT:n alueella. Kyseistä Kambodžan rahtialusta ei ollut myöskään kirjattu ICCAT:n suosituksessa 06-11 olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun sellaisia rahtialuksia koskevaan ICCAT:n luetteloon, joilla on lupa toimia ICCAT:n alueella.

(77)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Tämä perusperiaate vahvistetaan APFIC:n alueellisen toimintasuunnitelman 7.1 kohdassa ja vastuullista kalastustoimintaa koskevien Kaakkois-Aasian alueellisten suuntaviivojen 8.2.2 kohdassa. Komission mukaan se seikka, että Kambodžan lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, sekä se seikka, että alueelliset kalastusjärjestöt havaitsivat Kambodžan alusten harjoittavan IUU-kalastusta, osoittavat selvästi, että Kambodža on laiminlyönyt kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvollisuutensa. Koska Kambodžalla on tietty määrä IUU-aluksia, se ei ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(78)

Huomautettakoon, että lippuvaltioilla on velvollisuus toteuttaa tai tehdä muiden valtioiden kanssa yhteistyötä toteuttaakseen kansalaistensa suhteen toimenpiteitä, jotka voivat olla tarpeen aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Tämä perusperiaate vahvistetaan APFIC:n alueellisen toimintasuunnitelman 3.1 ja 4.1 kohdassa ja vastuullista kalastustoimintaa koskevien Kaakkois-Aasian alueellisten suuntaviivojen 8.1.4 kohdassa. YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaisesti ja tulkittuna yhdessä APFIC:n toimintasuunnitelman 7.1 kohdan ja vastuullista kalastustoimintaa koskevien Kaakkois-Aasian alueellisten suuntaviivojen 8.2.7 kohdan kanssa, lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitosääntöjä.

(79)

Se seikka, että Kambodžan lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, on myös osoitus Kambodžan kyvyttömyydestä noudattaa IUU-toimintasuunnitelman suosituksia. IUU-toimintasuunnitelman 34 kohdassa suositellaan, että valtiot varmistavat, että niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetut kalastusalukset eivät harjoita eivätkä tue IUU-kalastusta. Tämä periaate sisältyy myös APFIC:n toimintasuunnitelman 7.1 kohtaan.

(80)

Lisäksi on syytä huomauttaa, että Kambodža mainittiin NMFS:n kertomuksessa. NMFS:n kertomuksen mukaan useat Kambodžan lipun alla purjehtineet alukset harjoittivat CCAMLR:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista kalastustoimintaa (31). NMFS:n kertomuksessa Kambodžaa ei määritellä maaksi, jonka alukset harjoittavat IUU-kalastusta, ottaen huomioon, että kyseisten Kambodžan lipun alla purjehtineiden alusten laittomien kalastustoimien suhteen toteutettiin tiettyjä toimia (rekisteristä poistaminen). NMFS:n kertomuksessa ilmaistaan kuitenkin huoli siitä, että IUU-kalastustoimintaan puututaan poistamalla aluksia rekisteristä sen sijaan, että sovellettaisiin muita seuraamuksia, ja näin ollen Yhdysvaltain viranomaiset määrittelivät Kambodžan silmälläpidettäväksi maaksi (”country of interest”).

(81)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Kambodža on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla purjehtivien alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(82)

Komissio arvioi, onko Kambodža tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(83)

Käytettävissä oleva näyttö vahvistaa sen, ettei Kambodža ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tässä yhteydessä muistutetaan, että alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloissa luetellaan IUU-alukset, jotka purjehtivat Kambodžan lipun alla sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty näihin luetteloihin tai luetteloon kirjattaessa. Tällaisten IUU-alusten esiintyminen näissä luetteloissa osoittaa Kambodžan laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 94 artiklassa, tulkittuna yhdessä APFIC:n toimintasuunnitelman 7.1 kohdan ja vastuullista kalastustoimintaa koskevien Kaakkois-Aasian alueellisten suuntaviivojen 8.2.7 kohdan kanssa, asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen.

(84)

Sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen johdanto-osan 68 kappaleessa tarkoitetulla tarkastuskäynnillä paljastui, että Kambodžalla ei ole mitään erityislainsäädäntöä IUU-kalastustoimintaan puuttumiseksi. Ainoa toteutettu toimenpide on kalastusalusten poistaminen rekisteristä. Tällainen toimi ei kuitenkaan edellytä alusten harjoittaman laittoman kalastustoiminnan tutkintaa tai seuraamusten määräämistä havaituista rikkomuksista. Kalastusaluksen rekisteristä poistaminen ei itse asiassa takaa, että rikkojat saavat toiminnastaan rangaistuksen ja heiltä poistetaan siitä saamansa hyöty. Tämä on erityisen tärkeää Kambodžan tapauksessa, sillä kuten johdanto-osan 96 kappaleessa todetaan, kyseinen maa nojautuu alusten rekisteröinnissä kansainväliseen alusrekisteriin, joka sijaitsee Kambodžan ulkopuolella eikä takaa, että Kambodžan lipun alla purjehtivilla aluksilla on todellinen yhteys Kambodžaan. Pelkkä hallinnollinen päätös poistaa kalastusalus rekisteristä takaamatta mahdollisuutta määrätä muita rangaistuksia on toimi, joka ei takaa pelotevaikutuksia. Tällainen toimi ei myöskään takaa kalastusaluksiin kohdistettavaa lippuvaltiovalvontaa, jota edellytetään YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa. Kambodžan toiminta sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen ei myöskään ole yhdenmukaista IUU-toimintasuunnitelman 18 kohdan kanssa, jossa todetaan, että jokaisen valtion olisi YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella toteutettava toimenpiteet tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat kansalaiset eivät tue tai harjoita IUU-kalastusta. Kambodžan toiminta ei tältä osin ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät rikkojilta näiden laittomasta toiminnastaan saaman hyödyn. Tämä periaate sisältyy vastuullista kalastustoimintaa koskevien Kaakkois-Aasian alueellisten suuntaviivojen 8.2.7 kohtaan.

(85)

Komissio on tarkastellut Kambodžan lipun alla vuoteen 2012 asti purjehtineiden alusten toistuvasti harjoittamaa IUU-kalastusta ottaen huomioon kyseisen IUU-kalastuksen historian, tyypin, olosuhteet, laajuuden ja vakavuuden.

(86)

Kambodžan viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (32) mukaan Kambodžan inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 139). Toisaalta Kambodža on asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II luokiteltu vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Tässä mielessä toimivaltaisten viranomaisten taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien rajoitteet voidaan katsoa yhdeksi tekijäksi, joka heikentää Kambodžan kykyä suoriutua yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvistä velvollisuuksistaan. On kuitenkin syytä muistaa, että yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvät puutteet ovat yhteydessä siihen, ettei käytössä ole riittäviä sääntelypuitteita, jotka mahdollistaisivat asianmukaiset jatkotoimet, eivätkä niinkään toimivaltaisten viranomaisten tämänhetkisiin valmiuksiin.

(87)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan sekä 31 artiklan 5 kohdan b, c ja d alakohdan nojalla todeta, että Kambodža on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(88)

Kambodža ei allekirjoittanut tai ratifioinut mitään kalastusalaa sääntelevistä kansainvälisistä sopimuksista. Kambodža on ratifioinut vuonna 1958 tehdyn aavaa merta koskevan Geneven yleissopimuksen ja liittynyt aluemerta ja lisävyöhykettä koskevaan vuoden 1958 yleissopimukseen. Kambodža on jäsenenä kahdessa neuvoa-antavassa elimessä, jotka ovat Kaakkois-Aasian kalastuksen kehittämiskeskus (SEAFDEC), jonka osalta se on hyväksynyt vastuullista kalastustoimintaa koskevat alueelliset suuntaviivat, ja Aasian ja Tyynenmeren kalastuskomitea (APFIC), jonka osalta se on hyväksynyt alueellisen toimintasuunnitelman vastuullisten kalastuskäytäntöjen edistämiseksi ja IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(89)

Kambodža ei ole komission Kambodžaan tekemän tarkastuskäynnin seurauksena toteuttanut mitään toimia APFIC:n toimintasuunnitelman tai SEAFDEC:n suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi.

(90)

Komissio analysoi alueellisten kalastusjärjestöjen, erityisesti ICCAT:n ja CCAMLR:n, julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista saatuja merkityksellisiksi katsottuja tietoja.

(91)

Muistutettakoon, että Kambodža on saanut ICCAT:ltä useamman yksilöintikirjeen. Ensimmäinen tällainen kirje lähetettiin Kambodžalle vuonna 2006. Viimeisin ICCAT:n Kambodžalle lähettämä yksilöintikirje on vuodelta 2011 (33). Mainitussa kirjeessä ilmaistaan edelleen huoli Kambodžan lipun alla purjehtivien kalastusalusten mahdollisesta IUU-toiminnasta. Kambodža ei vastannut 16 päivänä joulukuuta 2009, 4 päivänä lokakuuta 2010 ja 18 päivänä tammikuuta 2011 päivätyissä ICCAT:n yksilöintikirjeissä esitettyihin lisätietopyyntöihin. Koska Kambodža ei antanut pyydettyjä lisätietoja, ICCAT päätti säilyttää Kambodžan yksilöinnin vuonna 2012. Lisäksi ICCAT ilmaisi vakavan huolensa Kambodžan kurenuotta-alusten Guineanlahdella toteuttamien mahdollisten jälleenlaivausten suhteen.

(92)

Arvioidakseen uudelleen Kambodžan tilannetta ICCAT pyysi vuoden 2012 vuosikokouksessaan Kambodžalta yksityiskohtaisia tietoja väitetyistä Guineanlahdella toteutetuista jälleenlaivauksista, Kambodžan mahdollisesta reagoinnista niihin, Kambodžan seuranta-, valvonta- ja tarkkailutoimenpiteistä sekä sen menettelystä ja säännöistä alusten rekisteröinnin alalla.

(93)

Se seikka, ettei Kambodža ole toimittanut ICCAT:lle johdanto-osan 91 ja 92 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, on osoitus siitä, ettei Kambodža ole täyttänyt mitään lippuvaltion velvoitteita YK:n merioikeusyleissopimuksessa määrättyjen hoito- ja säilyttämistoimenpiteiden alalla. Sen toiminta ei ole myöskään APFIC:n toimintasuunnitelman (7.1 kohta) eikä SEAFDEC:n suuntaviivojen (8.2.7 kohta) mukaista.

(94)

Tämän lisäksi CCAMLR raportoi vuonna 2010 useista Kambodžan lipun alla purjehtivia aluksia koskevista havainnoista. Nämä ilmoitukset löytyvät CCAMLR:n jäsenilleen toimittamista kiertokirjeistä (34) COMM CIRC 10/11: IUU-luettelossa olevia aluksia Typhoon-1 ja Draco I koskevat havainnot ja 10/45: IUU-luettelossa olevia aluksia ja Draco I ja Trosky koskevat havainnot.

(95)

Edellä olevassa johdanto-osan kappaleessa kuvaillulla tavalla toimiessaan Kambodža ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Kalastusalusten poistaminen rekisteristä ei sinällään ole riittävä lippuvaltion toimenpide, sillä kyseisellä toimenpiteellä ei puututa IUU-toimintaan eikä määrätä rangaistusta IUU-kalastustoimista soveltamalla laissa määriteltyjä hallinnollisia ja/tai rikosoikeudellisia seuraamuksia, ja se antaa kalastusalukselle mahdollisuuden jatkaa kansainvälisellä tasolla vahvistettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista toimintaansa.

(96)

Johdanto-osan 68 kappaleessa tarkoitetun tarkastuskäynnin aikana paljastui lisäksi, että Kambodža nojautuu alusten rekisteröinnissä kansainväliseen alusrekisteriin, joka sijaitsee Kambodžan ulkopuolella eikä takaa, että Kambodžan lipun alla purjehtivilla aluksilla on todellinen yhteys Kambodžaan. Tällaisen todellisen yhteyden puuttuminen valtion ja sen rekisteriin kirjattujen alusten väliltä on vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artiklassa vahvistettuja alusten kansallisuutta koskevia edellytyksiä. Tämä päätelmä vahvistetaan myös kansainvälisestä kuljetustyöläisten liitosta (ITF), joka pitää Kambodžaa mukavuuslippumaana (35).

(97)

Lopuksi olisi todettava, että Kambodža ei ole vastoin IUU-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa esitettyjä suosituksia laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(98)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Kambodža on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(99)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (36) mukaan Kambodžan inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 139). Toisaalta Kambodža on asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II luokiteltu vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Kambodžan luokituksen perusteella komissio analysoi, voisivatko komission kokoamat tiedot olla yhteydessä Kambodžan erityisrajoitteisiin kehitysmaana.

(100)

Vaikka valvonnan ja seurannan alalla voi yleisesti esiintyä erityisiä valmiuksien rajoituksia, Kambodžan kehitystasosta johtuvilla erityisrajoitteilla ei voida perustella sellaisten erityissäännösten puuttumista kansallisesta lainsäädännöstä, jotka liittyvät kansainvälisiin asiakirjoihin IUU-kalastuksen torjumiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseiset rajoitteet eivät voi myöskään olla syy siihen, miksei Kambodža ole ottanut käyttöön seuraamusjärjestelmää, jota sovellettaisiin kansainvälisten hoito- ja säilyttämistoimenpiteiden rikkomisiin aavalla merellä toteutetun kalastustoiminnan yhteydessä.

(101)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Kambodžan kehityksen nykytila saattaa olla heikentynyt sen kehityksen tason johdosta. Kun otetaan kuitenkin huomioon Kambodžan osalta todettujen puutteiden luonne, maan kehitystason perusteella ei voida antaa anteeksi tai muulla tavoin perustella Kambodžan kalastusalalla lippuvaltiona harjoittamaa yleistä toimintaa eikä sen riittämättömiä toimia IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

(102)

Komissio hyväksyi IUU-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Fidžin tasavallan (Fidži) lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2010.

(103)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 16–20 päivänä tammikuuta 2012 Fidžiin tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(104)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Fidžin järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Fidži on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(105)

Tarkastuskäyntiä koskeva loppukertomus lähetettiin Fidžille 9 päivänä helmikuuta 2012.

(106)

Fidžin loppukertomukseen tekemät huomautukset vastaanotettiin 8 päivänä maaliskuuta 2012.

(107)

Fidži on Länsi- ja Keski-Tyynenmeren laajasti vaeltavien kalakantojen suojelukomission (WCPFC) jäsen. Fidži on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen.

(108)

Arvioidakseen, miten Fidži on noudattanut johdanto-osan 107 kappaleessa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa määrättyjä ja johdanto-osan 107 kappaleessa mainituissa asianomaisissa alueellisissa kalastusjärjestöissä vahvistettuja kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(109)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu WCPFC:n julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista.

(110)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Fidžin velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(111)

Fidžin lipun alla purjehtivien IUU-alusten osalta voidaan todeta, että alueellisten kalastusjärjestöjen alusluetteloista saatujen tietojen perusteella tällaisia aluksia ei esiinny tilapäisissä eikä lopullisissa IUU-luetteloissa, eikä ole olemassa mitään sellaista näyttöä Fidžin lipun alla aiemmin purjehtineista IUU-aluksista, jonka avulla komissio voisi analysoida Fidžin toimintaa toistuvan IUU-kalastuksen suhteen.

(112)

Edellä olevassa johdanto-osan kappaleessa tarkoitettujen tietojen ja todisteiden puuttuessa todetaan 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, ettei ole tarpeen arvioida, noudattavatko Fidžin IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi toteuttamat toimet sille kansanvälisen oikeuden mukaan lippuvaltiona kuuluvia velvollisuuksia, jotka koskevat IUU-aluksia ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaa tai tukemaa IUU-kalastusta.

(113)

Komissio arvioi, onko Fidži tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(114)

Käytettävissä oleva näyttö vahvistaa sen, ettei Fidži ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Johdanto-osan 103 kappaleessa tarkoitetun tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsikin, ettei Fidži ole sisällyttänyt kansalliseen lainsäädäntöönsä (merialueita ja kalastusta käsitteleviin lakeihin) mitään erityistoimenpiteitä Fidžin lainkäyttövallan ulkopuolisilla vesillä kalastavien, Fidžin lipun alla purjehtivien alusten hallinnon ja valvonnan suhteen.

(115)

Johdanto-osan 103 kappaleessa tarkoitetun tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsi, ettei Fidžin oikeusjärjestelmässä ole mitään erityissääntöjä ja -toimenpiteitä aavalla merellä tehtyihin IUU-kalastusrikkomuksiin puuttumiseksi ja IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Lisäksi on selvää, ettei Fidžin lainsäädännössä säädetä toimenpiteistä, jotka koskevat paitsi Fidžin lipun alla purjehtiville aluksille myös sellaisille Fidžin kansalaisille, jotka ovat osallistuneet IUU-kalastukseen Fidžin lainkäyttövallan ulkopuolisille vesillä, määrättäviä seuraamuksia.

(116)

Se seikka, ettei lainsäädännössä ole erityisiä säännöksiä aavalla merellä tehtävistä IUU-kalastusrikkomuksista, osoittaa selvästi, ettei Fidži täytä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Aavalla merellä tehtyjä IUU-kalastusrikkomuksia käsittelevien erityissääntöjen puute osoittaa lisäksi Fidžin laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 kohdassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen. Kalastusalusten toiminnasta huolehtivan ja sitä valvovan oikeudellisen kehyksen puute on niin ikään vastoin YK:n kalakantasopimuksen 217 artiklaa, jossa lippuvaltioita vaaditaan toteuttamaan erityisiä täytäntöönpanotoimia varmistaakseen kansainvälisten sääntöjen noudattamisen, oletettujen rikkomusten tutkinnan ja rikkomuksista määrättävät riittävät seuraamukset.

(117)

Fidži ei ole myöskään osoittanut noudattavansa IUU-toimintasuunnitelman 18 kohdan suosituksia, joiden mukaan jokaisen valtion olisi YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella toteutettava toimenpiteet tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat kansalaiset eivät tue tai harjoita IUU-kalastusta. Tämän lisäksi Fidži ei ole pystynyt osoittamaan, että se toimii yhteistyössä ja koordinoi toimintoja muiden valtioiden kanssa IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi IUU-toimintasuunnitelman 28 kohdassa esitetyllä tavalla.

(118)

Johdanto-osan 113–117 kappaleessa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan todeta, että Fidžin lainsäädännössä IUU-rikkomuksista säädettyjen seuraamusten taso ei ole yhdenmukainen YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa määrätään, että rikkomuksiin sovellettavien seuraamusten on oltava riittävän ankaria, jotta ne toimisivat tehokkaasti sääntöjen noudattamisen varmistamisessa ja rikkomusten ehkäisemisessä kaikkialla, ja niiden olisi vietävä rikkojalta laittomasta toiminnasta saatu hyöty. Fidžin toiminta tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen ei ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät tällaisesta kalastuksesta saadun hyödyn.

(119)

Tässä yhteydessä muistutetaan myös, että FAO oli jo vuonna 2007, auttaessaan Fidžiä laatimaan IUU-kalastuksen estämistä, vastustamista ja poistamista koskevaa kansallista toimintasuunnitelmaansa, kehottanut Fidžiä kiireellisesti konsolidoimaan ja päivittämään kalastuksenhoitoa koskevia lakejaan ja vahvistamaan täytäntöönpanomenettelyjään varmistaakseen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen (37). Huolimatta FAO:n kehotuksesta ja Fidžin vuonna 2009 hyväksytyssä kansallisessa IUU-toimintasuunnitelmassaan antamasta sitoumuksesta Fidžin lainsäädäntöä ei ole vielä tarkastettu sen saattamiseksi FAO:n suositusten mukaiseksi.

(120)

Fidžin viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (38) mukaan Fidžin inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 100). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Fidži luokitellaan ylemmän keskitulotason maaksi.

(121)

Johdanto-osan 103 kappaleessa tarkoitetun tarkastuskäynnin aikana saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että tässä päätöksen jaksossa selostetut puutteet johtuisivat taloudellisten resurssien puutteesta, koska täytäntöönpanon ja näin ollen yhteistyön laiminlyönti on selkeästi yhteydessä tarvittavan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen puuttumiseen.

(122)

Lisäksi olisi korostettava, että unioni on kehitysmaiden erityisvaatimuksia koskevien IUU-toimintasuunnitelman 85 ja 86 kohdan suositusten mukaisesti jo rahoittanut erityistä teknisen avun ohjelmaa, joka liittyy IUU-kalastuksen torjuntaan (39). Fidži hyötyi tästä ohjelmasta.

(123)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan sekä 31 artiklan 5 kohdan b ja d alakohdan nojalla todeta, että Fidži on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(124)

Fidži on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Lisäksi Fidži on Länsi- ja Keski-Tyynenmeren laajasti vaeltavien kalakantojen suojelukomission (WCPFC) jäsen.

(125)

Komissio analysoi kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Fidžin asemaan WCPFC:n jäsenenä.

(126)

Lisäksi komissio analysoi kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Fidžin suostumukseen soveltaa WCPFC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(127)

Arvioidakseen, miten Fidži on noudattanut WCPFC:n säilyttämis- ja hoitosääntöjä ja raportointivelvoitteita, komissio käytti tietolähteenään sääntöjen noudattamisen seurantaa koskevaa vuoden 2010 raporttiluonnosta (40) ja kyseisen, vuotta 2010 koskevan loppuraportin luonnosta (41).

(128)

Saatavilla olevista tiedoista käy erityisesti ilmi, että Fidži ei ole noudattanut WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteen 2009-03 mukaista vaatimusta, joka koskee miekkakalaa kalastavien alusten määrän ilmoittamista. Se ei ole myöskään noudattanut WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteessä 2008-01 asetettua vaatimusta, joka koskee isosilmätonnikalan ja keltaevätonnikalan saalis- ja pyyntiponnistustietojen sekä niiden kokojakaumaa koskevien tietojen toimittamista. Lisäksi se on laiminlyönyt vaatimuksen raportoida FAO:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta ja merikilpikonnien kohtaamisesta, kuten WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteessä 2008-03 edellytetään. Se ei ole noudattanut myöskään WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpidettä 2007-01 eikä VMS-järjestelmään liittyviä normeja, eritelmiä ja menettelyjä, jotka määritellään asiaa käsittelevän WCPFC:n asiakirjan (VMS Standards Specifications Procedures) 7.2.2, 7.2.4 ja 7.2.3 kohdassa. Viimeiseksi voidaan todeta, ettei Fidži ole noudattanut WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteessä 2007-01 määritellyssä alueellisessa tarkkailijaohjelmassa asetettua ulkomaisia tarkkailijoita koskevaa vaatimusta.

(129)

Se seikka, ettei Fidži toimittanut WCPFC:lle johdanto-osan 128 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, osoittaa sen laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksessa ja YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(130)

Se, ettei Fidži toimittanut WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteissä vahvistettuja saalis- ja pyyntiponnistustietoja, varmistanut VMS:n käyttösääntöjen asianmukaista soveltamista tai pannut alueellista tarkkailijaohjelmaa asianmukaisesti täytäntöön, heikentää itse asiassa Fidžin mahdollisuuksia täyttää YK:n kalakantasopimuksen 117 ja 118 artiklan mukaiset velvoitteensa. Mainituissa artikloissa vahvistetaan valtioiden velvollisuudet toteuttaa kansalaistensa suhteen toimenpiteitä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alalla.

(131)

Fidžin laiminlyönti WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden toteuttamisen suhteen on vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan vaatimuksia.

(132)

Fidži rikkoo YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan e alakohdan määräyksiä, koska se ei ole toimittanut tietoja aavalla merellä kalastavien alusten sijainnista, saalismääristä ja pyyntiponnistuksista asiaan kuuluvan alueellisen kalastusjärjestön sääntöjen mukaisesti.

(133)

Fidži rikkoo myös YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan g alakohdan ii alakohdan määräyksiä, koska se ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön asiaan kuuluvan alueellisen kalastusjärjestön alueellista tarkkailijaohjelmaa.

(134)

Lisäksi Fidži rikkoo YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan g alakohdan ii alakohdan määräyksiä, koska se ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön asiaan kuuluvan alueellisen kalastusjärjestön VMS-järjestelmää.

(135)

Lopuksi todettakoon, että Fidži ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan h kohdassa määrättyjä edellytyksiä ottaen huomioon johdanto-osan 103 kappaleessa tarkoitetun tarkastuskäynnin aikana kootut tiedot, joista paljastui aavalla merellä tapahtuvia jälleenlaivauksia säätelevien säännösten täydellinen puute.

(136)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Fidži on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(137)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (42) mukaan Fidžin inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 100). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Fidži luokitellaan ylemmän keskitulotason maaksi.

(138)

Kyseisen luokituksen perusteella Fidžiä ei voida pitää maana, jolla on suoraan kehitystasostaan johtuvia erityisrajoitteita. Ei ole voitu esittää pitäviä todisteita sen olettamuksen tueksi, että niiden velvollisuuksien laiminlyönti, jotka kansainvälisen oikeuden mukaan Fidžille kuuluvat, johtuisi maan puutteellisesta kehityksestä. Ei ole myöskään konkreettista näyttöä siitä, että kalastustoiminnan seurannan, valvonnan ja tarkkailun alalla havaitut puutteet johtuisivat suoraan valmiuksien ja infrastruktuurin vajavaisuudesta. Edellä olevassa johdanto-osan kappaleessa kuvailtujen syiden johdosta onkin olemassa viitteitä siitä, että kansainvälisten sääntöjen laiminlyönti on suoraan yhteydessä asianmukaisten oikeudellisten välineiden puuttumiseen. Tällaisia oikeudellisia välineitä ovat erityisesti kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvat erityissäännökset, jotka koskevat toimenpiteitä IUU-kalastuksen torjumiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

(139)

Valvonta- ja hoitovalmiuksien osalta on ilmiselvää, että Fidžin lipun alla purjehtivan laivaston merkittävä lisääntyminen, jonka FAO totesi kansallista kalastusalaa koskevassa yleiskatsauksessaan jo lokakuussa 2009 (43), edellyttää asiaankuuluvia toimia kalastustoimien seurannan, valvonnan ja tarkkailun tehostamiseksi. Fidži on kuitenkin ylemmän keskitulotason maa, eikä ole olemassa pitäviä todisteita, joilla voitaisiin vahvistaa, että sen toiminta on suoraan yhteydessä tiettyihin kehitysrajoitteisiin. Olisi itse asiassa korostettava, että Fidži on toiminut kansainvälisten velvoitteiden vastaisella tavalla sallimalla rekisteröidyn kalastuslaivastonsa merkittävän kasvun mukauttamatta valvontajärjestelmäänsä ja mukauttamatta lainsäädäntökehystään kalastusalan kansainvälisen lainsäädäntökehyksen mukaiseksi.

(140)

Lisäksi on syytä todeta, että unioni on vuonna 2012 jo rahoittanut Fidžille annettavaa teknistä tukea IUU-kalastuksen torjumiseksi (44).

(141)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Fidžin kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastusalalla ei ole heikentynyt sen kehityksen tason johdosta.

(142)

Komissio hyväksyi IUU-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Guinean tasavallan (Guinea) lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2010.

(143)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 16–20 päivänä toukokuuta 2011 Guineaan tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(144)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan Guinean komissiolle ilmoittamat tiedot, jotka liittyivät Guinean järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Guinea on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(145)

Tarkastuskäyntiä koskeva loppukertomus lähetettiin Guinealle 2 päivänä elokuuta 2011.

(146)

Komissio teki 27–30 päivänä syyskuuta 2011 Guineaan uuden tarkastuskäynnin ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana tehtyjen toimien seurantaa varten.

(147)

Guinean loppukertomukseen tekemät huomautukset vastaanotettiin 15 päivänä marraskuuta 2011.

(148)

Guinea toimitti kirjallisia lisähuomautuksia 21 päivänä marraskuuta 2011, 1 päivänä joulukuuta 2011, 26 päivänä maaliskuuta 2012 ja 22 päivänä toukokuuta 2012.

(149)

Guinea on ICCAT:n ja IOTC:n sopimuspuoli. Guinea on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Guinea on myös jäsenenä Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomiteassa (CECAF), joka on alialueellinen neuvoa-antava kalastusalan elin. CECAF:n tarkoituksena on edistää toimivaltaansa kuuluvalla alueella meren elollisten luonnonvarojen kestävää käyttöä kalastuksen ja kalastustoimien asianmukaisen hoidon ja kehittämisen avulla.

(150)

Arvioidakseen, miten Guinea on noudattanut johdanto-osan 149 kappaleessa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa määrättyjä ja johdanto-osan 149 ja 151 kappaleessa mainituissa alueellisissa kalastusjärjestöissä vahvistettuja kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(151)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu ICCAT:n, NEAFC:n, NAFO:n ja SEAFO:n joko vaatimustenmukaisuuskertomusten tai IUU-alusluetteloiden muodossa julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista, sekä yleisesti saatavilla olevia tietoja, jotka oli saatu NMFS:n kertomuksesta.

(152)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Guinean velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(153)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista (45) saamiensa tietojen perusteella, että kyseisissä IUU-luetteloissa on kaksi Guinean lipun alla purjehtivaa IUU-alusta (46). Kyseiset alukset ovat DANIAA (aiempi nimi: CARLOS) ja MAINE.

(154)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista (47) saamiensa tietojen perusteella, että yksi kyseisissä IUU-luetteloissa esiintynyt IUU-alus (RED, aiemmalta nimeltään KABOU) purjehti Guinean lipun alla sen jälkeen, kun se oli sisällytetty näihin luetteloihin (48).

(155)

Lisäksi kolme Guinean lipun alla purjehtivaa kurenuotta-alusta pyysi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 1 päivän kesäkuuta 2011 välisenä aikana ICCAT:n alueella tonnikalalajeja ilman kansainvälistä kalastuslupaa, joka lippuvaltiona olevan sopimuspuolen on toimitettava ICCAT:lle. Ainoat kyseisten alusten hallussa mainittuna ajanjaksona olleet kalastusluvat olivat Togon talousvyöhykkeellä harjoitettavaa kalastustoimintaa varten myönnetyt Togon kalastusluvat. Togo ei ole ICCAT:n sopimuspuoli eikä yhteistyötä tekevä osapuoli. Lisäksi kyseiset alukset toimivat 1 päivän tammikuuta 2010 ja 1 päivän kesäkuuta 2011 välisenä aikana ICCAT:n alueella ilman aluksille asennettuja VMS-laitteita vastoin ICCAT:n suositusta 03-14. Komission Guinean viranomaisille IUU-asetuksen 26 artiklan mukaisesti 14 päivänä maaliskuuta 2011, 26 päivänä heinäkuuta 2011 ja 20 päivänä syyskuuta 2011 ilmoittamien virallisten pyyntöjen seurauksena Guinean viranomaiset määräsivät kyseisille aluksille huhtikuussa 2011 hallinnollisen seuraamuksen tässä johdanto-osan kappaleessa esitetyistä syistä ja asiaa koskevien Guinean säännösten mukaisesti. Saatavissa olevien tietojen mukaan kyseisille aluksille asennettiin lisäksi kesäkuussa 2011 alusten seurantajärjestelmälaitteet (VMS). Mainitut kolme alusta toteuttivat lisäksi merellä ICCAT:n alueella 1 päivän tammikuuta 2010 ja 29 päivän toukokuuta 2011 välisenä aikana toistuvasti laittomia jälleenlaivauksia rahtialukseen, jota ei ollut kirjattu ICCAT:n suosituksen 06-11 mukaisesti sellaisia rahtialuksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin (49), joilla on lupa toimia ICCAT:n alueella. Kyseisen suosituksen mukaisesti kurenuotta-alukset eivät saa jälleenlaivata tonnikalalajeja merellä ICCAT:n alueella. Komissio totesi, että merellä toteutettiin vastoin ICCAT:n suositusta 06-11 tammikuun 2010 ja toukokuun 2011 välisenä aikana toistuvasti jälleenlaivauksia, joita dokumentoitiin kyseisenä ajanjaksona yli 30.

(156)

Tältä osin muistutetaan, että YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltio on vastuussa aavalla merellä toimivista aluksistaan. Komission mukaan se seikka, että Guinean lipun alla nykyisin purjehtivia tai aiemmin purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, osoittaa selvästi, että Guinea on laiminlyönyt kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvollisuutensa. Ottaen huomioon, että Guinealla on edellä mainittu määrä IUU-aluksia, se ei ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(157)

YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitosääntöjä. Lippuvaltioiden edellytetään myös toteuttavan ripeitä tutkimuksia ja ryhtyvän oikeudenkäynteihin. Lisäksi lippuvaltioiden olisi säädettävä riittävät seuraamukset, ehkäistävä rikkomusten toistuminen ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan. Tältä osin todetaan, että Guinean lipun alla purjehtivien IUU-alusten esiintyminen alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa korostaa Guinean epäonnistuneen YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä.

(158)

YK:n kalakantasopimuksen 20 artiklan mukaisesti valtioiden on lisäksi toimittava yhteistyössä joko suoraan tai alueellisten kalastusjärjestöjen kautta varmistaakseen alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen ja täytäntöönpanon valvonta. Kyseisessä artiklassa määrätyissä erityisvaatimuksissa vahvistetaan valtioiden velvoitteet, jotka koskevat tutkintaa, keskinäistä yhteistyötä ja seuraamusten määräämistä IUU-kalastustoimista. Valtiot voivat lisäksi turvautua alueellisten kalastusjärjestöjen menettelyihin estääkseen aluksia, joiden on raportoitu harjoittaneen toimintaa, joka heikentää alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta, kalastamasta siihen saakka, kun lippuvaltio on toteuttanut tarpeelliset toimet. Tältä osin todetaan, että Guinean lipun alla nykyisin purjehtivien tai aiemmin purjehtineiden toimintaansa edelleen harjoittavien IUU-alusten esiintyminen alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa (sen jälkeen, kun ne on sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloihin) on osoitus siitä, että Guinea ei ole noudattanut täytäntöönpanon alalla toteutettavaa kansainvälistä yhteistyötä koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan.

(159)

Tämän lisäksi muistutetaan, että valtioiden on YK:n merioikeusyleissopimuksen 118 artiklan mukaisesti toimittava yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Tältä osin se seikka, että Guinean lipun alla nykyisin purjehtivia tai aiemmin purjehtineita, kalastustoimintaa edelleen harjoittavia IUU-aluksia esiintyy alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa (sen jälkeen, kun ne on sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloihin), osoittaa Guinean laiminlyöneen lippuvaltion velvoitteensa. Tunnustetut IUU-kalastusalukset heikentävätkin elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa.

(160)

Guinean säännösten noudattamatta jättäminen, joka liittyy alueellisten kalastusjärjestöjen luetteloissa esiintyviin Guinean lipun alla purjehtiviin IUU-aluksiin, on niin ikään vastoin YK:n kalakantasopimuksen 217 artiklaa, jossa lippuvaltioita vaaditaan toteuttamaan erityisiä täytäntöönpanotoimia varmistaakseen kansainvälisten sääntöjen noudattamisen, oletettujen rikkomusten tutkinnan ja rikkomuksista määrättävät riittävät seuraamukset.

(161)

Guinean lipun alla nykyisin purjehtivien tai aiemmin purjehtineiden IUU-alusten esiintyminen alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa (sen jälkeen, kun ne on sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloihin) on lisäksi osoitus siitä, että Guinea ei ole noudattanut IUU-toimintasuunnitelman suosituksia. IUU-toimintasuunnitelman 34 kohdassa suositellaan, että valtiot varmistavat, että niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetut kalastusalukset eivät harjoita eivätkä tue IUU-kalastusta.

(162)

Sille seikalle, että Guinea ei ole täyttänyt sille lippuvaltiona kuuluvia sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä velvollisuuksia, saadaan vahvistus myös toukokuussa 2011 tehdyn tarkastuskäynnin aikana kootuista tiedoista ja komission IUU-asetuksen 25 artiklan mukaisesti keräämistä tiedoista. Kuten johdanto-osan 174 ja 175 kappaleessa selitetään, komissio totesi, että Guinean lipun alla purjehtivat kalastusalukset harjoittivat IUU-kalastustoimintaa toistuvasti. Tämä tilanne johti IUU-asetuksen 26 ja 27 artiklan mukaisten menettelyjen käynnistämiseen. Parhaillaan toteutetaan IUU-asetuksen 27 artiklan mukaisia menettelyjä, joilla on tarkoitus selvittää, määrätäänkö IUU-kalastustoiminnasta riittäviä seuraamuksia siten, että varmistetaan sääntöjen noudattaminen ja rikkomusten ehkäiseminen sekä estetään rikkojien hyötyminen lainvastaisista toimistaan.

(163)

Komissio havaitsi toukokuussa 2011 tekemänsä tarkastuskäynnin aikana koottujen tietojen perusteella, että Guinea ei toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä vesillään toimivien kalastusalusten harjoittaman toistuvan IUU-kalastustoiminnan ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja sanktioimiseksi. Käytettävissä olevista tiedoista käy itse asiassa ilmi, että vaikka erityisesti tarkkailijaraporteista ja saalisilmoituksista oli saatavilla riittävästi tietoa Guinean vesillä toimivien ulkomaisten kalastusalusten tekemien rikkomusten ilmoittamiseksi, Guinean toimivaltaiset viranomaiset eivät aloittaneet menettelyjä eivätkä määränneet kyseisille aluksille seuraamuksia. Lisäksi näyttää siltä, että Guinean viranomaiset eivät ole panneet asianmukaisesti täytäntöön Guinean ja erään toisen maan välisen valtiosopimuksen määräyksiä.

(164)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Guinea on laiminlyönyt sille lippu- ja rannikkovaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien tai sen vesillä toimivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla purjehtivien tai vesillään toimivien alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(165)

Tarkasteltaessa, toimiiko Guinea tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa IUU-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkinnassa, voidaan todeta, että komission kokoama näyttö osoittaa Guinean laiminlyöneen kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvoitteensa.

(166)

Tältä osin viitataan johdanto-osan 154 kappaleessa selostettuun, Guinean lipun alla purjehtivaa kolmea kurenuotta-alusta koskevaan tilanteeseen. Tässä yhteydessä todetaan, että koska Guinean viranomaiset eivät toimineet IUU-asetuksen 26 artiklan mukaisesti yhteistyössä, komissio aloitti asianomaisen toimijan suhteen kyseisen asetuksen 27 artiklassa tarkoitetun menettelyn.

(167)

Johdanto-osan 154 ja 166 kappaleessa kuvaillut tosiseikat viittaavat siihen, että Guinea ei toteuttanut täytäntöönpanotoimia tällaisen IUU-kalastuksen johdosta eikä Euroopan komission asiaa koskevien pyyntöjen perusteella.

(168)

Johdanto-osan 154 ja 166 kappaleessa kuvaillut tosiseikat viittaavat siihen, että Guinea ei täyttänyt YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Guinea ei täytä myöskään sille YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan mukaisesti lippuvaltiona kuuluvia sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä velvollisuuksia, sillä se ei ole osoittanut toimineensa kyseisessä artiklassa vahvistettuja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

(169)

Tämä tilanne osoittaa, ettei Guinea ole myöskään toiminut yhteistyössä tai koordinoinut toimintoja muiden valtioiden kanssa IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi IUU-toimintasuunnitelman 28 kohdassa esitetyllä tavalla. Guinea jätti myös ottamatta huomioon IUU-toimintasuunnitelman 24 kohdassa annetut suositukset, joissa lippuvaltioita kehotetaan varmistamaan kattava ja tehokas kalastuksen seuranta, valvonta ja tarkkailu aina lähtösatamasta lopulliseen määränpäähän saakka, ottamalla muun muassa käyttöön alusten seurantajärjestelmä (VMS) noudattaen asiaa koskevia kansallisia, alueellisia ja kansainvälisiä standardeja, mukaan luettuna vaatimus, jonka mukaan sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla aluksilla on oltava VMS-järjestelmä. Samaan tapaan Guinea jätti ottamatta huomioon IUU-toimintasuunnitelman 45 kohdan suositukset, joissa lippuvaltioita kehotetaan varmistamaan, että kullakin niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetulla aluksella, joka kalastaa niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvien vesien ulkopuolella, on asianomaisen lippuvaltion myöntämä voimassa oleva kalastuslupa.

(170)

Komissio arvioi, onko Guinea tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(171)

Käytettävissä olevan näytön todetaan vahvistavan sen, ettei Guinea ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tältä osin muistutetaan, että alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa on aluksia, jotka purjehtivat nykyisin Guinean lipun alla tai purjehtivat Guinean lipun alla sen jälkeen, kun se oli sisällytetty näihin luetteloihin. Tällaisten IUU-alusten esiintyminen näissä luetteloissa osoittaa Guinean laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen. Kyseinen tilanne on lisäksi osoitus siitä, ettei Guinea täytä YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, jotka liittyvät sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanoa koskeviin lippuvaltioiden sääntöihin. Guinean toiminta tässä asiassa ei ole myöskään YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaista, sillä kyseisessä kohdassa määrätään muun muassa, että seuraamusten olisi oltava riittävän ankaria ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan.

(172)

Guinean toiminta tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen ei ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät rikkojilta tällaisesta kalastuksesta saadun hyödyn.

(173)

Toukokuussa 2011 tekemänsä tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsi, että 19 päivänä helmikuuta 1977 annetussa Guinean säädöksessä D/97/017/PRG/SGG’ säädettyjä rikkomuksiin sovellettavia seuraamuksia on tarpeen tarkistaa. Guinea uudisti seuraamusjärjestelmäänsä antamalla 1 päivänä maaliskuuta 2012 uuden säädöksen, joka korvasi aiemman (edellä tässä kappaleessa mainitun) ja jolla nostettiin seuraamusten tasoa YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan vaatimusten mukaisesti. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan saatu mitään konkreettisia tietoja siitä, miten tätä uutta lainsäädäntökehystä sovelletaan.

(174)

Tältä osin havaittiin IUU-asetuksen III ja V luvun mukaisesti kerättyjen asiakirjatodisteiden perusteella, että johdanto-osan 166 kappaleessa mainitut kolme Guinean lipun alla purjehtinutta alusta, jotka toimivat ICCAT:n alueella 1 päivän tammikuuta 2010 ja 1 päivän kesäkuuta 2011 välisenä aikana ilman aluksille asennettuja VMS-laitteita vastoin ICCAT:n suositusta 03-14, saivat vuonna 2010 saaliiksi vähintään 8 922 tonnia tonnikalalajeja (lähinnä boniittia). Tämä tilanne johti IUU-asetuksen 26 ja 27 artiklan mukaisten menettelyjen käynnistämiseen. Asetuksen 27 artiklan mukainen menettely on parhaillaan käynnissä.

(175)

Samaan tapaan havaittiin IUU-asetuksen III ja V luvun mukaisesti kerättyjen asiakirjatodisteiden perusteella, että johdanto-osan 166 kappaleessa mainitut kolme Guinean lipun alla purjehtinutta alusta toteuttivat vastoin ICCAT:n suositusta 06-11 tammikuun 2010 ja toukokuun 2011 välisenä aikana merellä yli 30 jälleenlaivausta, joissa oli mukana 14 200 tonnia tonnikalaa. Tämä tilanne johti IUU-asetuksen 26 ja 27 artiklan mukaisten menettelyjen käynnistämiseen. Asetuksen 27 artiklan mukainen menettely on parhaillaan käynnissä.

(176)

Toukokuussa 2011 tekemänsä tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsi, että vaikka erityisesti tarkkailijaraporteista ja saalisilmoituksista oli saatavilla riittävästi tietoa Guinean vesillä toimivien ulkomaisten kalastusalusten tekemien rikkomusten ilmoittamiseksi, Guinean toimivaltaiset viranomaiset eivät ryhtyneet ripeisiin toimiin menettelyjen käynnistämiseksi ja seuraamusten määräämiseksi kyseisille aluksille tarvittaessa. YK:n merioikeusyleissopimuksen 62 artiklan mukaan rannikkovaltioiden tulee pyrkiä siihen, että elollisia luonnonvaroja hyödynnetään talousvyöhykkeellä mahdollisimman täysimääräisesti. Lisäksi muiden valtioiden kansalaisten, jotka kalastavat talousvyöhykkeellä, tulee noudattaa kalavarojen säilyttämistoimia sekä muita rannikkovaltion laeissa ja määräyksissä asetettuja ehtoja. Guineassa todetut hallinnolliset käytännöt eivät tältä osin ole johdonmukaisia YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisten rannikkovaltioita koskevien kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

(177)

YK:n kalakantasopimuksen 20 artiklan mukaan valtioiden on ryhdyttävä ripeästi ja viipymättä yhteistyöhön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi ja kaikkiin väitettyihin rikkomuksiin puuttumiseksi.

(178)

Tässä päätöksen jaksossa selostettu tilanne huomioon ottaen katsotaan, että Guinean rannikkovaltiona käyttöön ottamat täytäntöönpanomenettelyt eivät ole linjassa YK:n kalakantasopimuksen kanssa. Tämä johtuu siitä, että Guinean noudattamassa politiikassa ei painoteta täytäntöönpanon alalla toteutettavaa ripeää kansainvälistä yhteistyötä, minkä vuoksi se heikentää IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden suhteen toteutettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden tehokkuutta.

(179)

Komissio on tarkastellut Guinean lipun alla vuoteen 2012 asti purjehtineiden alusten toistuvasti harjoittamaa IUU-kalastusta ottaen huomioon kyseisen IUU-kalastuksen historian, tyypin, olosuhteet, laajuuden ja vakavuuden.

(180)

Niiden valmiuksien osalta, jotka Guinealla on kehitysmaana, olisi otettava huomioon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (50) mukaan Guinea katsotaan matalan inhimillisen kehityksen maaksi (187 maan joukossa sijalla 178). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Guinea luokitellaan vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Tässä mielessä toimivaltaisten viranomaisten taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien rajoitteet voidaan katsoa yhdeksi tekijäksi, joka heikentää Guinean kykyä suoriutua yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvistä velvollisuuksistaan. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että Guinean hallinnollisia valmiuksia on viime aikoina vahvistettu vuonna 2009 voimassa olleen kalastuskumppanuussopimuksen puitteissa viimeisten kolmen vuoden ajan myönnetyllä unionin taloudellisella ja teknisellä avulla (51) ja IUU-kalastuksen torjuntaan liittyvällä teknisen avun ohjelmalla (52).

(181)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla todeta, että Guinea on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(182)

Guinea on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Lisäksi Guinea on IOTC:n ja ICCAT:n jäsen.

(183)

Komissio analysoi kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Guinean asemaan IOTC:n ja ICCAT:n jäsenenä.

(184)

Lisäksi komissio analysoi kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Guinean suostumukseen soveltaa ICCAT:n ja IOTC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(185)

Muistutetaan, että ICCAT lähetti Guinealle yksilöintikirjeen joka koski sen puutteellista raportointia vuonna 2010 (53). Guinean on yksilöintikirjeessä todettu laiminlyöneen velvollisuutensa toimittaa ICCAT:n suosituksessa 05–09 määriteltyjä tilastotietoja. Samassa kirjeessä ICCAT korosti, että Guinea ei ollut toimittanut ICCAT:n sihteeristölle kaikkia tarvittavia tietoja, kuten vuotuista raporttia, vaatimustenmukaisuustaulukoita, tietoja tehtävästä I (laivastoa koskevat tilastotiedot) ja tehtävästä II (saaliiden koko), pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallinnointitoimenpiteisiin liittyviä tietoja ja sisäisiä toimia koskevaa raporttia yli 20 metriä pitkien alusten osalta. Kyseiset vaatimukset määritellään johdanto-osan 188 ja 190 kappaleessa luetelluissa ICCAT:n päätöslauselmissa ja suosituksissa. Lisäksi on syytä huomauttaa, että ICCAT yksilöi Guinean vuonna 2009 ja yksilöinti säilytettiin vuosina 2010 ja 2011.

(186)

Komissio arvioi myös ICCAT:ltä saatavissa olleita tietoja, jotka koskivat sitä, miten Guinea oli noudattanut ICCAT:n sääntöjä ja raportointivelvollisuuksia. Tätä varten komissio käytti ICCAT:n vaatimustenmukaisuustaulukoita vuosilta 2010 (54) ja 2011 (55).

(187)

Guinea ei toimittanut vuoden 2010 osalta vuotuista raporttia ja tilastotietoja, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevia tietoja eikä vaatimustenmukaisuustaulukoita. Guinea ei myöskään raportoinut ICCAT:lle toimenpiteistä, joita oli toteutettu yhden ICCAT:n IUU-luettelossa olevan aluksen suhteen.

(188)

Tarkemmin sanottuna Guinea ei saatavilla olevien tietojen mukaan toimittanut ICCAT:lle vuonna 2010 seuraavia tietoja: vuotuiset raportit (tieteelliset) (määrätty ICCAT-yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17), vuotuiset raportit (ICCAT:n komissio (määrätty ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa) 04-17), kaupan toimenpiteet – tuonti- ja purkamistietojen toimittaminen (määrätty suosituksessa 06-13), jälleenlaivausilmoitukset (merellä) (määrätty suosituksessa 06-11), jälleenlaivausilmoitukset (määrätty suosituksessa 06-11), tiedot vaatimusten laiminlyönnistä (määrätty suosituksessa 08-09), sisäisiä toimia koskevat raportit yli 20 metriä pitkien alusten osalta (määrätty suosituksessa 02-22/09-08), vuosittainen luettelo valkotonnikalaa pyytävistä aluksista (määrätty suosituksessa 98-08), luettelo Välimeren miekkakalaa pyytävistä aluksista (Med-SWO) (määrätty suosituksessa 09-04/09-08), pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallintovaatimukset (määrätty suosituksessa 01-20), alusten vuokraaminen (määrätty suosituksessa 02-21), IUU-kalastukseen osallistuvat alukset (määrätty suosituksessa 09-10), väitettyä IUU-kalastusta koskevat raportit (määrätty suosituksessa 09-10), alushavainnot (määrätty päätöslauselmassa 94-09), satamatarkastusraportit (määrätty suosituksessa 97-10), tiedot ICCAT:n tilastointiasiakirjaohjelmista (määrätty suosituksessa 01-21 ja suosituksessa 01-22), varmennussinetit ja allekirjoitukset tonnikalasaalisasiakirjoissa (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjoja koskevat yhteystahot (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjoja koskeva lainsäädäntö (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tiivistelmä tonnikalasaalisasiakirjoihin tehdyistä merkinnöistä (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjat (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjoja koskeva vuotuinen raportti (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), Välimeren miekkakalaa koskevien kausittaisten kalastuskieltojen noudattaminen (määrätty suosituksessa 09-04), kalastuskieltoalueiden/-kausien noudattamista Guineanlahdella koskeva sisäinen menettely (määrätty suosituksessa 09-04), vaatimustenmukaisuustaulukot (määrätty suosituksessa 98-14), Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalaa koskevien tietojen toimittaminen (määrätty suosituksessa 06-07, suosituksessa 08/05 ja 09-11).

(189)

Vuoden 2011 osalta Guinea ei toimittanut vuotuista kertomusta, laivaston ominaisuuksia koskevia tietoja tehtävästä I ja tietoja tehtävästä II (saaliiden koko), yli 20 metriä pitkiin aluksiin sovellettaviin säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyviä tietoja eikä vaatimustenmukaisuustaulukoita. Guinea ei myöskään raportoinut ICCAT:lle toimenpiteistä, joita oli toteutettu yhden ICCAT:n IUU-luettelossa olevan aluksen suhteen.

(190)

Tarkemmin sanottuna Guinea ei saatavilla olevien tietojen mukaan toimittanut ICCAT:lle vuonna 2011 seuraavia tietoja: vuotuiset raportit (tieteelliset) (määrätty ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17), vuotuiset raportit (ICCAT:n komissio) (määrätty ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17), jälleenlaivausilmoitukset (merellä) (määrätty suosituksessa 06-11), jälleenlaivausraportit (määrätty suosituksessa 06-11), jälleenlaivaus- (rahti-) alukset (määrätty suosituksessa 06-11), yli 20 metrin alukset (määrätty suosituksessa 09-08), sisäisiä toimia koskevat raportit yli 20 metriä pitkien alusten osalta (määrätty suosituksessa 02-22/09-08), vuosittainen luettelo valkotonnikalaa pyytävistä aluksista (määrätty suosituksessa 98-08), pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallintovaatimukset (määrätty suosituksessa 01-20), alusten vuokraaminen (määrätty suosituksessa 02-21), vaihtoehtoinen lähestymistapa tieteelliseen seurantaan (määrätty suosituksessa 10-10), kalastuskieltoalueiden/-kausien noudattamista Guineanlahdella koskeva sisäinen menettely (määrätty suosituksessa 09-04), vaatimustenmukaisuustaulukot (määrätty suosituksessa 98-14), Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalaa koskevien tietojen toimittaminen (määrätty suosituksessa 06-07, suosituksessa 08/05 ja 09-11).

(191)

Lisäksi muutamia seikkoja paljastui komission Guineaan toukokuussa 2011 tekemän tarkastuskäynnin aikana. Vaikka ICCAT:n alueella toimiville aluksille on asennettava (ICCAT:n suosituksen 03-14 mukaisesti) alusten seurantajärjestelmälaitteet (VMS), kyseisen tarkastuskäynnin aikana paljastui, että Guinean kalastuksenseurantakeskuksen VMS-järjestelmä ei toiminut. Konkreettisten tapausten perusteella kävi ilmi, että vuodelta 2010 oli osittain saatavilla vain aiempia tietoja. Teknisten ongelmien vuoksi VMS-järjestelmää ei voitu käyttää aavalla merellä toimivien Guinean alusten toiminnan seurantaan eikä Guinean vesillä toimivien ulkomaisten kalastusalusten toiminnan seurantaan.

(192)

Komission toukokuussa 2011 tekemän tarkastuskäynnin aikana paljastui niin ikään, että Guinea ei seurannut lippunsa alla purjehtivien ICCAT:n alueella toimivien kurenuotta-alustensa merellä toteuttamia jälleenlaivaustoimia. Tältä osin Guinean viranomaiset olivat jopa sallineet ICCAT:n suosituksen 06-11 toistuvat rikkomiset validoimalla 22 saalistodistusta, joissa mainitaan kolmen ICCAT:n alueella toimineen Guinean kurenuotta-aluksen merellä toteuttamat jälleenlaivaukset.

(193)

Komission toukokuussa 2011 tekemän tarkastuskäynnin aikana havaittiin myös, että merellä toteutettavaan valvontatoimintaan tarvittavat operatiiviset ja taloudelliset resurssit eivät riittäneet varmistamaan Guinean vesillä toimivien ulkomaisten kalastusalusten toiminnan tehokasta seurantaa. Lisäksi havaittiin, että Guinean viranomaiset eivät olleet panneet täytäntöön useita Guinean kalastuslain säännöksiä eivätkä valvoneet niiden noudattamista. Kyseiset säännökset koskevat velvollisuutta toimittaa kalastuspäiväkirjat kunkin kalastusmatkan jälkeen sekä Guinean kalastussuunnitelman (”Plan de pêche”) mukaista velvollisuutta jälleenlaivata ainoastaan satamassa. Näin ollen Guinean viranomaisten laiminlyönti kyseisten säännösten noudattamisen valvonnan suhteen on vähentänyt sovellettavien lakien ja asetusten tehokkuutta.

(194)

Toukokuussa 2011 tekemänsä tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsi myös, että huolimatta seuranta-, valvonta- ja tarkkailukeinoista ja asiaankuuluvista tieteellisistä lausunnoista, jotka koskevat elollisten luonnonvarojen sallittujen saaliiden määrittelyä Guinean talousvyöhykkeellä (kantoja ei ollut arvioitu suoraan vuoden 2009 jälkeen), Guinea myönsi kalastuslupia yli 60 ulkomaiselle kalastusalukselle vuonna 2010 ja 56 tällaiselle alukselle kesäkuussa 2011. Näin ollen Guinean viranomaisten päätös myöntää kyseisiä lupia on vähentänyt sovellettavien lakien ja asetusten tehokkuutta.

(195)

Komissio arvioi myös IOTC:ltä saatavissa olleita tietoja, jotka koskivat sitä, miten Guinea oli noudattanut IOTC:n sääntöjä ja raportointivelvollisuuksia. IOTC luonnehti IOTC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden yleistä vuoden 2011 täytäntöönpanotasoa Guineassa seuraavasti: ”IOTC:n toimenpiteiden ja toiminnan yleinen noudattamatta jättäminen” ja ”ei raporttia täytäntöönpanosta eikä läsnäoloa vaatimustenmukaisuusongelmista keskustelemiseksi”. Vuonna 2012 IOTC luonnehti Guinean todettua vaatimustenmukaisuusongelmaa seuraavasti: ”IOTC:n toimenpiteiden ja toiminnan yleinen noudattamatta jättäminen (56).”

(196)

IOTC:n vuonna 2012 antamassa Guineaa koskevassa vaatimustenmukaisuuskertomuksessa (57) korostettiin monia vaatimustenvastaisuuksia, jotka liittyivät vuotuisiin raportteihin, tonnikaloja ja miekkakalaa aktiivisesti pyytävien alusten luettelon toimittamiseen (päätöslauselma 09/02), kotimaisten alusten seurantaan ja aktiivisten alusten luettelon toimittamiseen (päätöslauselma 09/02), käytössä olevaan VMS-järjestelmään, koska mitään tietoja ollut toimitettu (päätöslauselma 06/03), saaliita, sivusaaliita ja pyyntiponnistusta koskevien tietojen toimittamiseen (päätöslauselma 10/02), alueelliseen tarkkailijajärjestelmään, koska täytäntöönpanon tasolla ei ollut toimitettu mitään tietoja (päätöslauselma 10/04), kalastusalusten toteuttamaan saaliiden kirjaamiseen, koska täytäntöönpanon tasolla ei ollut toimitettu mitään tietoja (päätöslauselma 10/03), merilintujen tahattomien sivusaaliiden vähentämiseen pitkäsiimakalastuksessa, koska mitään tietoja ei ollut toimitettu (päätöslauselma 10/06) sekä IOTC:hen osallistumisen tasoon.

(197)

IOTC:n vuonna 2012 antamassa Guineaa koskevassa vaatimustenmukaisuuskertomuksessa (58) korostettiin monia sääntöjenvastaisuuksia, jotka liittyivät vuotuisiin raportteihin, alusten merkintään, pyydysten merkintään ja aluksella olevaan kalastuspäiväkirjaan, koska kyseisistä seikoista ei ollut toimitettu mitään tietoja (päätöslauselma 01/02), alueellisen kalastuskiellon täytäntöönpanemiseksi toteutettavista oikeudellisista ja hallinnollisista toimenpiteistä tiedottamiseen (päätöslauselma 10/01), aktiivisten alusten luettelon toimittamiseen (päätöslauselma 10/08), tonnikaloja ja miekkakalaa aktiivisesti pyytävien alusten luettelon toimittamiseen (päätöslauselma 09/02), VMS-järjestelmän täytäntöönpanoon yli 15 metrin pituisten alusten osalta, koska mitään tietoja ei ollut toimitettu (päätöslauselma 06/03), tilastotietoja koskeviin vaatimuksiin (päätöslauselma 10/02), suojelutoimenpiteiden täytäntöönpanoon ja IOTC:n soveltamisalaan kuulumattomista lajeista koostuviin sivusaaliisiin, alueelliseen tarkkailijajärjestelmään, koska täytäntöönpanon tasolla ei ollut toimitettu mitään tietoja (päätöslauselma 10/04).

(198)

Se seikka, ettei Guinea toimittanut ICCAT:lle ja IOTC:lle johdanto-osan 185–197 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, osoittaa sen laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksessa ja YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(199)

Toukokuussa 2011 tehdyn tarkastuskäynnin aikana paljastuneet puutteet, jotka mainitaan johdanto-osan 191–194 kappaleessa, antavat lisänäyttöä siitä, että Guinea on laiminlyönyt YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(200)

Se, ettei säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, kiintiöistä, saalisrajoituksista, vuotuisista raporteista ja tilastoista ole toimitettu tietoja, heikentää itse asiassa Guinean mahdollisuuksia täyttää YK:n kalakantasopimuksen 117 ja 118 artiklan mukaiset velvoitteensa. Mainituissa artikloissa vahvistetaan valtioiden velvollisuudet toteuttaa kansalaistensa suhteen toimenpiteitä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alalla.

(201)

Tässä päätöksen jaksossa selostettu Guinean toiminta on vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan vaatimuksia.

(202)

Koska Guinea ei ole valvonut aavalla merellä toimivia aluksia alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjen mukaisesti eikä varmistanut, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat ICCAT:n suosituksia, se rikkoo YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, jossa edellytetään valtioita, joiden aluksia kalastaa aavalla merellä, toteuttamaan valvontatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjä.

(203)

Guinea ei ole noudattanut YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisia kirjaamiseen ja oikea-aikaiseen raportointiin liittyviä vaatimuksia, sillä se ei ole toimittanut ICCAT:lle tietoja vuosittaisista raporteista, tehtävästä I (laivaston ominaisuudet), sisäisiä toimia koskevista raporteista yli 20 metriä pitkien alusten osalta, vaatimustenmukaisuustaulukoista eikä pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallinnointitoimenpiteistä.

(204)

Guinea ei täytä myöskään YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan f ja i alakohdan eikä 18 artiklan 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut IOTC:lle saalistietoja, tietoja kansallisia tarkkailijoita koskevista ohjelmista, aktiivisten alusten luetteloa eikä saaliita, sivusaaliita ja pyyntiponnistusta koskevia tietoja.

(205)

Guinea ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan g alakohdassa määrättyjä edellytyksiä ottaen huomioon toukokuussa 2011 tehdyn tarkastuskäynnin aikana kootut tiedot, jotka koskivat Guinean viranomaisten seuranta-, valvonta- ja tarkkailuvalmiuksia, ja ottaen huomioon, ettei Guinea ole raportoinut IOTC:lle VMS-järjestelmän täytäntöönpanosta eikä pannut täytäntöön ICCAT:n suositusta niitä aluksia koskevasta VMS-seurannasta, jotka toimivat ICCAT:n alueella (päätöslauselma 10/02).

(206)

Tässä päätöksen jaksossa selostettu Guinean toiminta on vastoin rannikkovaltioihin liittyviä YK:n merioikeusyleissopimuksen vaatimuksia.

(207)

YK:n merioikeusyleissopimuksen 61 artiklan mukaan rannikkovaltion tulee määritellä sen talousvyöhykkeellä elollisista luonnonvaroista sallittavan saaliin suuruus. Rannikkovaltion on, ottaen huomioon parhaan tieteellisen näytön, varmistettava asianmukaisilla säilyttämis- ja hoitotoimilla, että elollisten luonnonvarojen säilyminen talousvyöhykkeellä ei vaarannu liiallisen hyödyntämisen vuoksi. Tältä osin ne tosiseikat, että kalavaroja ei ole Guineassa arvioitu suoraan vuoden 2009 jälkeen, kalastuspäiväkirjojen toimittamista ja merellä tapahtuvia jälleenlaivauksia koskevien voimassa olevien sääntöjen noudattamista ei ole valvottu eikä rikkomusten havaitsemisen yhteydessä ole käynnistetty menettelyjä tai määrätty seuraamuksia, eivät ole johdonmukaisia YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisten rannikkovaltioita koskevien kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

(208)

Säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskeviin täytäntöönpanotoimiin liittyvän tosiasiallisen kansainvälisen yhteistyön puuttuminen, jota kuvaillaan johdanto-osan 175 kappaleessa, on osoitus siitä, että Guinea ei täytä YK:n merioikeusyleissopimuksen 61 ja 62 artiklan vaatimuksia. Samasta syystä Guinea jätti rannikkovaltiona ottamatta huomioon IUU-toimintasuunnitelman 51 kohdassa esitetyt suositukset, joissa rannikkovaltioita kehotetaan toteuttamaan toimenpiteitä IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi talousvyöhykkeellään. Toimenpiteisiin, jotka rannikkovaltioiden olisi otettava huomioon, kuuluvat kalastustoiminnan tosiasiallinen seuranta, valvonta ja tarkkailu talousvyöhykkeellään, sen varmistaminen, että rannikkovaltioiden vesillä toteutettavat jälleenlaivaukset ovat rannikkovaltion hyväksymiä tai että ne toteutetaan asiaankuuluvien hallintosääntöjen mukaisesti sekä rannikkovaltion kalastusvyöhykkeille pääsyn sääntely tavalla, joka auttaa ehkäisemään, estämään ja poistamaan IUU-kalastusta.

(209)

Lisäksi olisi todettava, että Guinea ei ole vastoin IUU-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa esitettyjä suosituksia laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(210)

Komissio havaitsi toukokuussa 2011 tekemällään tarkastuskäynnillä niin ikään, että Guinean laki tarjoaa mahdollisuuden väliaikaiseen rekisteröintiin Guinean lipun alle ja että tämä väliaikainen rekisteröinti on mahdollista uusia kuuden kuukauden välein rajattomasti. Kyseiseen mahdollisuuteen ei myöskään sovelleta tavanomaista edellytystä, jonka mukaan alus on poistettava sen maan rekisteristä, jonka lipun alla se aiemmin purjehti, eikä aluksen tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyttä tarvitse ilmoittaa. Guinean viranomaiset merkitsevät rekisteriinsä ainoastaan aluksen Guineassa olevan guinealaisen edustajan henkilöllisyyden. Tältä osin olisi huomautettava, että tosiasiallisten edunsaajien suhteen toteutettavien tehokkaiden toimien merkitys vahvistetaan asiaa koskevissa FAO:n ja OECD:n asiakirjoissa, joissa korostetaan tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen merkitystä laittoman toiminnan torjunnassa (59) sekä kalastusaluksia ja tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisterien tärkeyttä (60). Kyseinen hallinnollinen käytäntö, joka saattaa houkuttaa IUU-toimijoita rekisteröimään IUU-aluksia, ei ole linjassa YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan kanssa.

(211)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Guinea on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(212)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (61) mukaan Guinean inhimillisen kehityksen katsotaan olevan alhainen (187 maan joukossa sijalla 178). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Guinea luokitellaan vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Guinean luokituksen perusteella komissio analysoi, voisivatko kerätyt tiedot olla yhteydessä Guinean erityisrajoitteisiin kehitysmaana.

(213)

Olisi huomioitava, että komissio hyväksyi IUU-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Guinean lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2010. Guinea vahvisti tämän jälkeen IUU-asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, että sillä on käytössään kansalliset järjestelyt niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava.

(214)

Komissio tiedotti Guinealle kahden tekemänsä tarkastuskäynnin aikana havaitsemistaan puutteista. Komissio pyrki saamaan Guinean viranomaiset mukaan yhteistyöhön ja edistämään korjaavien toimien toteuttamista havaitsemiensa puutteiden suhteen. Guinea ei ole tähän mennessä toteuttanut konkreettisia korjaavia toimia eikä saavuttanut myönteistä kehitystä todettujen puutteiden korjaamiseksi lukuun ottamatta Guinean seuraamusjärjestelmän äskettäistä tarkistusta (1. maaliskuuta 2012 annettu säädös), jonka tarkoituksena on vahvistaa YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan vaatimuksen mukaisia seuraamuksia.

(215)

Guinean hallinnollisia valmiuksia on lisäksi viime vuosina vahvistettu unionin myöntämällä taloudellisella ja teknisellä avulla. Apu liittyi unionin ja Guinean väliseen kalastuskumppanuussopimukseen, joka pantiin täytäntöön yhdeksi vuodeksi vuonna 2009, ja IUU-kalastuksen torjumiseksi vuonna 2012 myönnettyyn tekniseen apuun (62).

(216)

Komissio on näin ollen ottanut huomioon Guinean kehitysrajoitteet ja antanut Guinealle riittävästi aikaa panna täytäntöön toimia, joilla korjataan sen kansainvälisen oikeuden mukaisten velvollisuuksien laiminlyönti johdonmukaisella, tehokkaalla ja haittaa aiheuttamattomalla tavalla.

(217)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Guinean kehityksen nykytila saattaa olla heikentynyt sen kehityksen tason johdosta. Kun otetaan kuitenkin huomioon Guinean osalta todettujen puutteiden luonne, unionin tarjoama apu ja tilanteen korjaamiseksi toteutetut toimet, maan kehitystason perusteella ei voida täysin antaa anteeksi tai muulla tavoin perustella Guinean kalastusalalla lippu- tai rannikkovaltiona harjoittamaa yleistä toimintaa eikä sen riittämättömiä toimia IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

(218)

Komissio hyväksyi IUU-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Panaman tasavallan (Panama) lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 3 päivänä helmikuuta 2010.

(219)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 21–25 päivänä kesäkuuta 2010 Panamaan tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(220)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Panaman järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Panama on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(221)

Tarkastuskäyntiä koskeva loppukertomus lähetettiin Panamalle 29 päivänä marraskuuta 2010.

(222)

Komissio teki 13–16 päivänä huhtikuuta 2011 Panamaan uuden tarkastuskäynnin ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana tehtyjen toimien seurantaa varten.

(223)

Panaman loppukertomukseen tekemät huomautukset vastaanotettiin 10 päivänä toukokuuta 2011.

(224)

Panama toimitti kirjallisia lisähuomautuksia 15 päivänä huhtikuuta 2011, 12 päivänä marraskuuta 2011 ja 5 päivänä tammikuuta 2012. Lisäksi se antoi vastauksia kokouksissa, jotka järjestettiin Brysselissä 18 päivänä heinäkuuta 2011, 21 päivänä syyskuuta 2011, 13 päivänä lokakuuta 2011, 14 päivänä lokakuuta 2011, 23 päivänä marraskuuta 2011, 6 päivänä maaliskuuta 2012 ja 20 päivänä kesäkuuta 2012.

(225)

Panama on IATTC:n ja ICCAT:n sopimuspuoli ja yhteistyötä tekevä ulkojäsen WCPFC:ssä. Panama on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen.

(226)

Arvioidakseen, miten Panama on noudattanut johdanto-osan 225 kappaleessa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa määrättyjä ja johdanto-osan 225 ja 227 kappaleessa mainituissa alueellisissa kalastusjärjestöissä vahvistettuja kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(227)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu ICCAT:n, CCAMLR:n, WCPFC:n, NEAFC:n, NAFO:n ja SEAFO:n joko vaatimustenmukaisuuskertomusten tai IUU-alusluetteloiden muodossa julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista, sekä yleisesti saatavilla olevia tietoja, jotka oli saatu NMFS:n kertomuksesta.

(228)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Panaman velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(229)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista (63) saamiensa tietojen perusteella, että kyseisissä IUU-luetteloissa on Panaman lipun alla purjehtivia IUU-aluksia (64). Kyseiset alukset ovat Alboran II (aiempi nimi: White Enterprise), Challenge (aiemmat nimet: Mila/Perseverance), Eros Dos (aiempi nimi: Furabolos), Heavy Sea (aiemmat nimet: Duero/Keta), Iannis 1, Red (aiempi nimi: Kabou), Senta (aiempi nimi: Shin Takara Maru) ja Yucatan Basin (aiemmat nimet: Enxembre / Fonte Nova).

(230)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen (65) IUU-alusluetteloista saamiensa tietojen perusteella, että kyseisissä luetteloissa esiintyi Panaman lipun alla purjehtivia aluksia sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin (66). Kyseiset alukset ovat Lila No 10, Melilla No 101, Melilla No 103, No. 101 Gloria (aiempi nimi: Golden Lake), Sima Qian Baru 22 (aiemmat nimet: Corvus/Galaxy), Tching Ye No. 6, Xiong Nu Baru 33 (aiemmat nimet: Draco-1, Liberty).

(231)

Tältä osin muistutetaan, että YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltio on vastuussa aavalla merellä toimivista aluksistaan. Komission mukaan se seikka, että Panaman lipun alla nykyisin purjehtivia IUU-aluksia esiintyy alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa tai Panaman lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi kyseisissä luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, osoittaa selvästi, että Panama on laiminlyönyt kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvollisuutensa. Ottaen huomioon, että Panamalla on edellä mainittu määrä IUU-aluksia, se ei ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(232)

Lisäksi yksi Panaman lipun alla purjehtiva alus tarkastettiin eräässä jäsenvaltiossa maaliskuussa 2011. Tarkastus paljasti tietoja, jotka viittaavat IUU-kalastuskäytäntöön ja siihen liittyvän toimintaan. Kyseinen alus toimi ilman Panaman myöntämää voimassa olevaa lupaa, joka vaaditaan kuljetukseen, jälleenlaivaukseen ja kalastustoimiin annettavaan tukeen. Alus toteutti luvattomia jälleenlaivauksia Guinea-Bissaun tasavallan talousvyöhykkeen vesillä ja otti vastaan kalaa, jota muut alukset olivat pyytäneet vesillä, joiden osalta Liberian tasavalta oli määrännyt erityisiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Kalastusalukset, jotka olivat toimineet laittomasti Liberian vesillä ja rahtialukset, jotka olivat ottaneet vastaan asiaa koskevia kalastustuotteita, olivat kaikki saman oikeussubjektin tosiasiallisesti omistamia. Asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset ilmoittivat kalastustuotteiden kuljetustoimista 21 päivänä maaliskuuta 2011 Panaman viranomaisille, jotka vastasivat 15 päivänä huhtikuuta 2011, etteivät ne olleet myöntäneet kuljetusta, jälleenlaivausta ja kalastustoimiin annettavaa tukea koskevaa lupaa eivätkä ne olleet tietoisia Guinea-Bissaun, Guinean tai Liberian kyseiselle rahtialukselle antamista jälleenlaivausluvista. Asian toteamisesta huolimatta kyseinen alus jatkoi tavanomaisia toimiaan Länsi-Afrikassa koko vuoden 2011 ajan, eikä Panama raportoinut mistään erityisistä toimenpiteistä, joihin olisi sen suhteen ryhdytty.

(233)

YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitosääntöjä. Lippuvaltioiden edellytetään myös toteuttavan ripeitä tutkimuksia ja ryhtyvän oikeudenkäynteihin. Lisäksi lippuvaltioiden olisi säädettävä riittävät seuraamukset, ehkäistävä rikkomusten toistuminen ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan. Tältä osin todetaan, että Panaman lipun alla purjehtivien IUU-alusten esiintyminen alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa korostaa Panaman epäonnistuneen YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä.

(234)

Panaman epäonnistumisesta YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan mukaisten sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien velvoitteiden täyttämisessä todistavat myös kesäkuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana kootut tiedot. Tarkastuskäynnillä paljastui, että asiaankuuluvilla Panaman viranomaisilla ei ollut valtuuksia tehdä hallinnollisia tutkimuksia kerätäkseen tärkeitä tietoja luonnollisilta tai oikeushenkilöiltä, että määrättyjen sakkojen tosiasiallinen perintä ei vaikuttanut tehokkaalta ja että tapauksissa, joissa toimijat tai tosiasialliset edunsaajat eivät olleet sijoittautuneet Panamaan vaan toimivat offshore-yhtiöiden muodossa, seuraamuspäätösten täytäntöönpanoa ei valvottu asianmukaisesti, koska Panaman ja asianomaisten kolmansien maiden välillä ei ollut asiaankuuluvia yhteistyömekanismeja. Tältä osin olisi huomautettava, että tosiasiallisten edunsaajien suhteen toteutettavien tehokkaiden toimien merkitys vahvistetaan asiaa koskevissa FAO:n ja OECD:n asiakirjoissa, joissa korostetaan tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen merkitystä laittoman toiminnan torjunnassa (67) sekä kalastusaluksia ja tosiasiallisia edunsaajia koskevien rekisterien tärkeyttä (68).

(235)

YK:n kalakantasopimuksen 20 artiklan mukaisesti valtioiden on lisäksi toimittava yhteistyössä joko suoraan tai alueellisten kalastusjärjestöjen kautta varmistaakseen alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen ja täytäntöönpanon valvonta. Kyseisessä artiklassa määrätyissä erityisvaatimuksissa vahvistetaan valtioiden velvoitteet, jotka koskevat tutkintaa, keskinäistä yhteistyötä ja seuraamusten määräämistä IUU-kalastustoimista. Valtiot voivat lisäksi turvautua alueellisten kalastusjärjestöjen menettelyihin estääkseen aluksia, joiden on raportoitu harjoittaneen toimintaa, joka heikentää alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta, kalastamasta siihen saakka, kun lippuvaltio on toteuttanut tarpeelliset toimet. Tältä osin todetaan, että se seikka, että Panaman lipun alla nykyisin purjehtivia IUU-aluksia esiintyy alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa tai Panaman lipun alla purjehtineita, edelleen toimivia IUU-aluksia esiintyi kyseisissä luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, osoittaa Panaman epäonnistuneen täytäntöönpanon alalla toteutettavaa kansainvälistä yhteistyötä koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä.

(236)

Tämän lisäksi muistutetaan, että valtioiden on YK:n merioikeusyleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti toimittava yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Tältä osin se seikka, että Panaman lipun alla nykyisin purjehtivia IUU-aluksia esiintyy alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa tai Panaman lipun alla purjehtineita, edelleen kalastustoimintaa harjoittavia IUU-aluksia esiintyi kyseisissä luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, korostaa Panaman laiminlyöneen lippuvaltion velvoitteensa. Tunnustetut IUU-kalastusalukset heikentävätkin elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa.

(237)

Panaman säännösten noudattamatta jättäminen, joka liittyy alueellisten kalastusjärjestöjen luetteloissa esiintyviin Panaman lipun alla purjehtiviin IUU-aluksiin, on niin ikään vastoin YK:n kalakantasopimuksen 217 artiklaa, jossa lippuvaltioita vaaditaan toteuttamaan erityisiä täytäntöönpanotoimia varmistaakseen kansainvälisten sääntöjen noudattamisen, oletettujen rikkomusten tutkinnan ja rikkomuksista määrättävät riittävät seuraamukset.

(238)

Se seikka, että Panaman lipun alla nykyisin purjehtivia IUU-aluksia esiintyy alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa tai Panaman lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi kyseisissä luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, on myös osoitus Panaman kyvyttömyydestä noudattaa IUU-toimintasuunnitelman suosituksia. IUU-toimintasuunnitelman 34 kohdassa suositellaan, että valtiot varmistavat, että niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetut kalastusalukset eivät harjoita eivätkä tue IUU-kalastusta.

(239)

Lisäksi on syytä huomauttaa, että Panama määriteltiin NMFS:n kertomuksessa maaksi, jolla on IUU-kalastustoimintaa harjoittavia aluksia. NMFS:n kertomuksen mukaan useat Panaman lipun alla purjehtineet alukset harjoittivat IATTC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista kalastustoimintaa (69). NMFS:n kertomus sisälsi myös lisätietoja IATTC:n sääntöjen vastaisista laittomista kalastustoimista sekä CCAMLR:n IUU-alusluetteloon sisältyvien Panaman lipun alla purjehtivien alusten havainnoista CCAMLR:n yleissopimusalueella (70). Nämä tiedot vahvistavat todetut seikat, joiden mukaan Panama on laiminlyönyt lippuvaltion velvoitteensa IUU-kalastuksen suhteen.

(240)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Panama on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla purjehtivien alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(241)

Tarkasteltaessa, toimiiko Panama tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa IUU-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkinnassa, voidaan todeta, että komission kokoama näyttö osoittaa Panaman laiminlyöneen kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvoitteensa.

(242)

Johdanto-osan 231 kappaleessa selostetun seikan suhteen todetaan, että komissio osoitti Panamalle 28 päivänä lokakuuta 2011 virallisen tutkintapyynnön IUU-asetuksen 26 artiklan mukaisesti. Panama vastasi 21 päivänä marraskuuta 2011, että se tutkii asiaa toimittamalla tutkintapyynnön kyseisen aluksen omistajalle ja antamalla tälle 20 päivää aikaa vastata siihen. Komissio lähetti muistutuksen pyynnöstään 16 päivänä joulukuuta 2011. Panaman viranomaiset vastasivat 11 päivänä tammikuuta 2012 toimittamalla pelkästään jäljennöksen 21 päivänä marraskuuta 2011 päivätystä kirjeestään. Panaman viranomaisille annettiin kuuden viikon lisäaika vastauksen antamiseen. Koska Panaman viranomaiset eivät ryhtyneet ripeisiin toimiin tai antaneet vastausta, komissio aloitti 2 päivänä maaliskuuta 2012 asianomaisen toimijan suhteen IUU-asetuksen 27 artiklassa tarkoitetun menettelyn. Panaman viranomaiset ilmoittivat komissiolle 2 päivänä toukokuuta 2012 eli viisi kuukautta komission ensimmäisen tiedonannon jälkeen, että ne olivat määränneet sakon, joka kattoi ainoastaan osan toteutetuista rikkomuksista, sillä niillä rangaistiin vain siitä seikasta, ettei toimijalla ollut hallussaan asianmukaista lupaa kalastustuotteiden kuljettamiseen ja jälleenlaivaamiseen merellä. Kyseinen seuraamus ei kuitenkaan koskenut sitä seikkaa, että merellä otettiin vastaan Liberiassa laittomasti pyydettyjä kalastustuotteita vastoin teollisen kalastuksen osalta voimassa olevaa moratoriota. Koska kalastusalukset, joilta kalastustuotteita laivattiin, ja rahtialukset, jotka ottivat niitä vastaan, olivat saman oikeushenkilön omistuksessa, kyseisen talouden toimijan käyttäytymistä selittävän oletetun bona fide -väitteen perusteeksi ei voitaisi esittää tosiseikkoja. Mainitun 27 artiklan mukainen menettely on parhaillaan käynnissä, mutta tosiseikat osoittavat, että Panama ei ole kyennyt vastaamaan enemmän kuin kohtuullisessa määräajassa komission esittämiin IUU-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkimista, siitä raportointia tai sen seurantaa koskeviin pyyntöihin. Annetuissa vastauksissa ei myöskään käsitelty kaikkia paljastuneita IUU-toimia.

(243)

On olemassa viitteitä siitä, että Panama ei edellä kuvaillulla tavalla toimiessaan täytä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Johdanto-osan 242 kappaleessa kuvailtu tapaus osoittaakin, ettei Panama pysty saamaan tietoja lippunsa alla purjehtivien alusten harjoittaman toiminnan luonteesta. Kyseisessä tapauksessa Panaman viranomaiset eivät olleet tietoisia siitä, että asianomaista alusta oli käytetty useiden vuosien ajan jälleenlaivauksiin ja kalastustuotteiden kuljetuksiin, jotka ovat erityislupien ja sääntöjen alaisia toimintoja.

(244)

Johdanto-osan 242 kappaleessa selostettu tapaus viittaa siihen, ettei Panama noudata IUU-toimintasuunnitelman 18 kohdan suosituksia, joiden mukaan jokaisen valtion olisi YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella toteutettava toimenpiteet tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat kansalaiset eivät tue tai harjoita IUU-kalastusta. Panama ei ole myöskään pystynyt osoittamaan, että se toimii yhteistyössä ja koordinoi toimintoja muiden valtioiden kanssa IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi IUU-toimintasuunnitelman 28 kohdassa esitetyllä tavalla. Panama jätti myös ottamatta huomioon IUU-toimintasuunnitelman 48 kohdassa annetut suositukset, joissa lippuvaltioita kehotetaan varmistamaan, että kuljetus- ja tukialukset eivät tue eivätkä harjoita IUU-kalastusta, ja IUU-toimintasuunnitelman 49 kohdassa annetut suositukset, joissa kehotetaan lippuvaltioita muun muassa varmistamaan, että merellä toteutettavaan jälleenlaivaukseen osallistuvilla kuljetus- ja tukialuksilla on lippuvaltion jälleenlaivaukseen myöntämä ennakkolupa.

(245)

Komissio arvioi, onko Panama tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä. Käytettävissä olevan näytön todetaan vahvistavan sen, ettei Panama ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tältä osin muistutetaan, että IUU-alusten joukossa on aluksia, jotka purjehtivat nykyisin Panaman lipun alla tai jotka purjehtivat Panaman lipun alla sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloihin. Tällaisten IUU-alusten esiintyminen näissä luetteloissa osoittaa Panaman laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen.

(246)

Edellisessä johdanto-osan kappaleessa selitetty tilanne on lisäksi selvä osoitus siitä, ettei Panama täytä YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, jotka liittyvät sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanoa koskeviin lippuvaltioiden sääntöihin. Panaman toiminta tässä asiassa ei ole myöskään YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaista, sillä kyseisessä kohdassa määrätään muun muassa, että seuraamusten olisi oltava riittävän ankaria ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan. Panaman toiminta tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen ei ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät rikkojilta tällaisesta kalastuksesta saadun hyödyn.

(247)

Komissio on tarkastellut Panaman lipun alla vuoteen 2012 asti purjehtineiden alusten toistuvasti harjoittamaa IUU-kalastusta ottaen huomioon kyseisen IUU-kalastuksen historian, tyypin, olosuhteet, laajuuden ja vakavuuden.

(248)

Panaman viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (71) mukaan Panaman inhimillisen kehityksen katsotaan olevan korkea (187 maan joukossa sijalla 58). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Panama luokitellaan ylemmän keskitulotason maaksi. Maan tilanne huomioon ottaen katsotaan, ettei Panaman toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia ole tarpeen analysoida. Tämä johtuu siitä, että tässä kappaleessa kuvailtua Panaman kehitystasoa ei voida pitää tekijänä, joka heikentäisi toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia toimia yhteistyössä muiden maiden kanssa ja toteuttaa täytäntöönpanotoimia.

(249)

Kesäkuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että Panaman viranomaisilta puuttuisi taloudellisia resursseja vaan pikemminkin tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö ja valtuutukset suorittaa tehtäviään.

(250)

Lisäksi olisi korostettava, että unioni on kehitysmaiden erityisvaatimuksia koskevien IUU-toimintasuunnitelman 85 ja 86 kohdan suositusten mukaisesti jo rahoittanut erityistä teknisen avun ohjelmaa, joka liittyy IUU-kalastuksen torjuntaan (72). Panama hyötyi tästä ohjelmasta.

(251)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla todeta, että Panama on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(252)

Panama on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Panama on myös IATTC:n ja ICCAT:n jäsen sekä yhteistyötä tekevä ulkojäsen WCPFC:ssä.

(253)

Komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Panaman asemaan IATTC:n ja ICCAT:n jäsenenä ja WCPFC:n yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä.

(254)

Lisäksi komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Panaman suostumukseen soveltaa IATTC:n, ICCAT:n ja WCPFC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(255)

Muistutetaan, että ICCAT lähetti Panamalle yksilöintikirjeen joka koski sen puutteellista raportointia vuonna 2010 (73). Panaman on yksilöintikirjeessä todettu laiminlyöneen velvollisuutensa toimittaa ICCAT:n suosituksessa 05–09 määriteltyjä tilastotietoja. Samassa kirjeessä ICCAT korosti, että Panama ei ollut toimittanut ICCAT:n sihteeristölle kaikkia tarvittavia tietoja, ja esimerkiksi vuotuinen raportti ja tiedot tehtävästä I (laivastoa koskevat tilastotiedot) oli lähetetty myöhässä, tiedot tehtävästä II (saaliiden koko) oli joko lähetetty myöhässä tai jätetty lähettämättä, vaatimustenmukaisuustaulukoita ei ollut lähetetty, ja tietoja, jotka koskevat pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallintovaatimuksia, ei ollut toimitettu. Kyseiset vaatimukset määritellään johdanto-osan 258 ja 260 kappaleessa luetelluissa ICCAT:n päätöslauselmissa ja suosituksissa. Lisäksi on syytä huomauttaa, että ICCAT yksilöi Panaman vuonna 2009, ja yksilöinti säilytettiin vuosina 2010 ja 2011.

(256)

Komissio arvioi myös ICCAT:ltä saatavissa olleita tietoja, jotka koskivat sitä, miten Panama oli noudattanut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitosääntöjä ja raportointivelvollisuuksia. Tätä varten komissio käytti ICCAT:n vaatimustenmukaisuustaulukoita vuosilta 2010 (74) ja 2011 (75).

(257)

Vuoden 2010 osalta Panama ei toimittanut vuotuista raporttia ja tilastotietoja, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevia tietoja eikä tietoja kiintiöistä ja saalisrajoituksista.

(258)

Tarkemmin sanottuna Panama ei saatavilla olevien tietojen mukaan toimittanut ICCAT:lle vuonna 2010 seuraavia tietoja: vuotuiset raportit (tieteelliset) (määrätty ICCAT-yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17), vuotuiset raportit (ICCAT:n komissio) (määrätty ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa) 04-17), kaupan toimenpiteet – tuonti- ja purkamistietojen toimittaminen (määrätty suosituksessa 06-13), jälleenlaivausilmoitukset (merellä) (määrätty suosituksessa 06-11), jälleenlaivausilmoitukset (määrätty suosituksessa 06-11), tiedot vaatimusten laiminlyönnistä (määrätty suosituksessa 08-09), sisäisiä toimia koskevat raportit yli 20 metriä pitkien alusten osalta (määrätty suosituksessa 02-22/09-08), vuosittainen luettelo valkotonnikalaa pyytävistä aluksista (määrätty suosituksessa 98-08), jälleenlaivausta harjoittavat alukset – tiedot toimitettu ainoastaan vastaanottavista aluksista (määrätty suosituksessa 06-11), luettelo Välimeren miekkakalaa pyytävistä aluksista (Med-SWO) (määrätty suosituksessa 09-04/09-08), pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallintovaatimukset (määrätty suosituksessa 01-20), hoitovaatimukset (määrätty päätöslauselmassa 01-20), alusten vuokraaminen (määrätty suosituksessa 02-21), IUU-kalastukseen osallistuvat alukset (määrätty suosituksessa 09-10), väitettyä IUU-kalastusta koskevat raportit (määrätty suosituksessa 09-10), alushavainnot (määrätty päätöslauselmassa 94-09), satamatarkastusraportit (määrätty suosituksessa 97-10), tiedot ICCAT:n tilastointiasiakirjaohjelmista (määrätty suosituksessa 01-21 ja suosituksessa 01-22), varmennussinetit ja allekirjoitukset tonnikalasaalisasiakirjoissa (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjoja koskevat yhteystahot (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjoja koskeva lainsäädäntö (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tiivistelmä tonnikalasaalisasiakirjoihin tehdyistä merkinnöistä (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjat (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), tonnikalasaalisasiakirjoja koskeva vuotuinen raportti (määrätty suosituksessa 08-12/09-11), Välimeren miekkakalaa koskevien kausittaisten kalastuskieltojen noudattaminen (määrätty suosituksessa 09-04) ja kalastuskieltoalueiden/-kausien noudattamista Guineanlahdella koskeva sisäinen menettely (määrätty suosituksessa 09-04).

(259)

Vuoden 2011 osalta Panama ei toimittanut osaa vuotuiseen raporttiin ja tilastoihin liittyvistä tiedoista, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevia tietoja eikä tietoja kiintiöistä ja saalisrajoituksista.

(260)

Tarkemmin sanottuna Panama ei saatavilla olevien tietojen mukaan toimittanut seuraavia tietoja: vuotuiset raportit (tieteelliset) (määrätty ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17), vuotuiset raportit (ICCAT:n komissio) (määrätty ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17), vaatimustenmukaisuustaulukot (suositus 98-14), sisäisiä toimia koskevat raportit yli 20 metriä pitkien alusten osalta (suositus 09-08), pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallintovaatimukset (määrätty suosituksessa 01-20), hoitovaatimukset (päätöslauselma 01-20), tiedot kansallisia tarkkailijoita koskevista ohjelmista (suositus 10-04).

(261)

Lisäksi muutamia seikkoja paljastui komission Panamaan kesäkuussa 2010 tekemän tarkastuskäynnin aikana. Alusten seurantajärjestelmän operatiivisten valmiuksien suhteen todettiin, että konkreettisissa tapauksissa ICCAT-alueella toimivien alusten VMS-sijainnit eivät olleet Panaman viranomaisten saatavilla. Muiden alusten osalta sijainnit olivat saatavilla ainoastaan sellaisen reaaliaikaisen internetkäyttöjärjestelmän kautta, jossa tietoja ei ollut saatavilla visuaalisen kartoitussovelluksen avulla, vaan ne voitiin hakea ainoastaan aluksen sijainnin tarkastamisen ajankohtaa edeltävien kahden kuukauden osalta. Tarkastusjärjestelmien osalta paljastui myös, ettei aavalla merellä toimivia aluksia varten ollut mitään tarkastusjärjestelmiä, tarkastustoiminnan tueksi laadittuja malleja, suuntaviivoja tai menetelmiä eikä operatiivisia keinoja tarkastusten toteuttamiseksi ilmasta tai mereltä käsin. Saaliiden purkamisen suhteen paljastui, ettei käytössä ollut keinoja varmistaa saaliiden purkamisen valvontaa Panaman talousvyöhykkeen ulkopuolisissa satamissa. Seurannan, valvonnan ja tarkkailun osalta havaittiin monia puutteita. Useista konkreettisiin tapauksiin kohdistetuista testeistä kävi ilmi, että tiettyjä tietoja ei ollut saatavilla ICCAT:n alueella toimivien alusten osalta. Lisäksi Panaman jälleenlaivausten sääntelyn osalta toimittamat tiedot osoittavat, että Panama poisti rekisteristään viisi Välimerellä toimivaa tukialusta, koska sen jälleenlaivausten sääntelyyn liittyvissä valmiuksissa oli puutteita.

(262)

WCPFC:n käytettävissä olevat tiedot (76) osoittavat, että Panama ei ole toimittanut WCPFC:n säännöissä vahvistettuja tietoja. Panamaa pyydettiinkin toimittamaan IUU-aluksista lisätietoja WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteessä 2009–11 olevan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sekä toimittamaan osaa I ja osaa II koskevat raportit vuodelta 2011.

(263)

IATTC:n käytettävissä olevat tiedot, jotka on saatu NMFS:n kertomuksesta, kuten johdanto-osan 239 kappaleessa selitetään, sekä IATTC:ltä (77), osoittavat Panaman lipun alla purjehtineiden alusten rikkoneen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(264)

Se seikka, ettei Panama toimittanut ICCAT:lle johdanto-osan 258–260 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, osoittaa sen laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksessa ja YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(265)

Kesäkuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana paljastuneet puutteet, jotka mainitaan johdanto-osan 261 kappaleessa, antavat lisänäyttöä siitä, että Panama on laiminlyönyt YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(266)

Se, ettei säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, kiintiöistä, saalisrajoituksista, vuotuisista raporteista ja tilastoista ole toimitettu tietoja, heikentää itse asiassa Panaman mahdollisuuksia täyttää YK:n kalakantasopimuksen 117 ja 118 artiklan mukaiset velvoitteensa. Mainituissa artikloissa vahvistetaan valtioiden velvollisuudet toteuttaa kansalaistensa suhteen kansallisia toimenpiteitä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alalla.

(267)

Tässä päätöksen jaksossa selostettu Panaman toiminta on vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan vaatimuksia.

(268)

Jättäessään valvomatta aavalla merellä toimivia aluksia alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjen mukaisesti Panama rikkoo YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, jossa edellytetään valtioita, joiden aluksia kalastaa aavalla merellä, toteuttamaan valvontatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjä.

(269)

Panama ei ole noudattanut YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisia kirjaamiseen ja oikea-aikaiseen raportointiin liittyviä vaatimuksia, sillä se ei ole toimittanut ICCAT:lle tietoja vuosittaisista raporteista, tehtävästä I (laivaston ominaisuudet), sisäisiä toimia koskevista raporteista yli 20 metriä pitkien alusten osalta, vaatimustenmukaisuustaulukoista eikä pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallinnointitoimenpiteistä.

(270)

Panama ei täytä myöskään YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut ICCAT:lle saalistietoja, tietoja kansallisia tarkkailijoita koskevista ohjelmista ja jälleenlaivaukseen liittyvistä seikoista ja koska sillä ei ole tarkastusjärjestelmiä, keinoja varmistaa saaliiden purkamisen valvontaa Panaman ulkopuolisissa satamissa eikä tuonti- ja purkamistietoja koskevia markkinatilastoja.

(271)

Panama ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan g alakohdassa määrättyjä edellytyksiä ottaen huomioon komission kesäkuussa 2010 tekemän tarkastuskäynnin aikana kokoamat tiedot, jotka koskivat Panaman viranomaisten seuranta-, valvonta- ja tarkkailuvalmiuksia.

(272)

Panama ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 23 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut ICCAT:lle satamatarkastusraporttia vuodelta 2010.

(273)

Lisäksi, kuten johdanto-osan 262 ja 263 kappaleessa selitetään, WCPFC:ltä ja IATTC:ltä saadut tiedot osoittavat, että Panama ei noudata YK:n merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan eikä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jotka liittyvät hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin.

(274)

Kesäkuussa 2010 tehdyn tarkastuskäynnin aikana paljastui lisäksi, ettei Panaman alusrekisteri takaa, että Panaman lipun alla purjehtivilla aluksilla on todellinen yhteys Panamaan. Tällaisen todellisen yhteyden puuttuminen kyseisen valtion ja sen rekisteriin kirjattujen alusten väliltä on vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artiklassa vahvistettuja alusten kansallisuutta koskevia edellytyksiä. Tämä päätelmä vahvistetaan myös kansainvälisestä kuljetustyöläisten liitosta (ITF), joka pitää Panamaa mukavuuslippumaana (78).

(275)

Lopuksi olisi todettava, että Panama ei ole vastoin IUU-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa esitettyjä suosituksia laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(276)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Panama on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(277)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (79) mukaan Panaman inhimillisen kehityksen katsotaan olevan korkea (187 maan joukossa sijalla 58). Lisäksi on syytä muistaa, että Panama luokitellaan asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteen II mukaisesti ylemmän keskitulotason maaksi.

(278)

Kyseisten luokitusten perusteella Panamaa ei voida pitää maana, jolla on suoraan kehitystasostaan johtuvia erityisrajoitteita. Ei ole voitu esittää pitäviä todisteita sen olettamuksen tueksi, että niiden velvollisuuksien laiminlyönti, jotka kansainvälisen oikeuden mukaan Panamalle kuuluvat, johtuisi maan puutteellisesta kehityksestä. Ei ole myöskään konkreettista näyttöä siitä, että kalastustoiminnan seurannan, valvonnan ja tarkkailun alalla todetut puutteet johtuisivat valmiuksien ja infrastruktuurin vajavaisuudesta.

(279)

Lisäksi on syytä todeta, että unioni on jo rahoittanut Panamalle annettavaa teknistä erityistukea IUU-kalastuksen torjumiseksi (80). Ei ole mitään näyttöä siitä, että Panama olisi ottanut huomioon neuvot, jotka annettiin kyseisten puutteiden korjaamiseksi tai pyytänyt unionilta mitään jatkotoimia valmiuksien lisäämiseksi.

(280)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Panaman kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastusalalla ei ole heikentynyt sen kehityksen tason johdosta.

(281)

Komissio hyväksyi IUU-asetuksen 20 artiklan mukaisesti Sri Lankan demokraattisen sosialistisen tasavallan (Sri Lanka) lippuvaltiona tekemän ilmoituksen 1 päivänä tammikuuta 2010.

(282)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 29 päivän marraskuuta ja 3 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana Sri Lankaan tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(283)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Sri Lankan järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Sri Lanka on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(284)

Tarkastuskäyntiä koskeva loppukertomus lähetettiin Sri Lankalle 3 päivänä helmikuuta 2011. Koska Sri Lanka ei ollut ilmoittanut komissiolle kalastusta ja vesivaroja käsittelevän osaston (Department of Fisheries and Aquatic Resources) pääjohtajan vaihtumisesta, kertomus ei päätynyt vastaanottajalle, ja se lähetettiin myöhemmin uudestaan 7 päivänä huhtikuuta 2011.

(285)

Sri Lankan loppukertomukseen tekemät huomautukset vastaanotettiin 12 päivänä toukokuuta 2011.

(286)

Komissio teki 5–7 päivänä lokakuuta 2011 Sri Lankaan uuden tarkastuskäynnin Sri Lankan ensimmäisen tarkastuskäynnin jälkeen toteuttamien toimien seurantaa varten.

(287)

Sri Lanka toimitti 15 päivänä marraskuuta 2011 kirjallisia lisähuomautuksia.

(288)

Sri Lanka on IOTC:n jäsen. Sri Lanka on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen ja liittynyt satamavaltion toimenpiteitä koskevaan FAO:n sopimukseen.

(289)

Arvioidakseen, miten Sri Lanka on noudattanut johdanto-osan 288 kappaleessa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa määrättyjä ja IOTC:n vahvistamia kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(290)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu IOTC:n julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista sekä komission Sri Lankaan tekemiltä tarkastuskäynneiltä.

(291)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Sri Lankan velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(292)

Komission tarkastuskäynneillä sekä IOTC:ltä saaduista tiedoista paljastui, että Sri Lankalla ei ole aavalla merellä harjoitettavaan kalastukseen myönnettäviä lupia koskevaa lainsäädäntöä (81). Tämä tarkoittaa, että kaikki 3 307 alusta, jotka Sri Lanka on merkinnyt IOTC:n luvan saaneiden alusten rekisteriin, kalastavat itse asiassa laittomasti silloin, kun kalastustoiminta tapahtuu IOTC:n yleissopimusalueella Sri Lankan talousvyöhykkeen ulkopuolella. Tältä osin muistutetaan, että YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti lippuvaltion on toteutettava toimenpiteitä kieltääkseen niitä aluksiaan, joilla ei ole tarvittavia kalastuslisenssejä tai -lupia, kalastamasta aavalla merellä. Se seikka, että Sri Lanka on merkinnyt IOTC:n luvan saaneiden alusten rekisteriin yli 3 000 alusta, vaikkei sillä ole kyseisille aluksille myönnettäviä lupia sääntelevää lainsäädäntöä, osoittaa selvästi, ettei Sri Lanka noudata toiminnassaan velvollisuuksiaan lippuvaltiona.

(293)

Komissio totesi IOTC:ltä saatujen tietojen (82) perusteella lisäksi, että eräät rannikkovaltiot olivat pysäyttäneet Sri Lankan lipun alla purjehtivia aluksia ja määränneet niille sakkoja laittomasta kalastuksesta IOTC:n yleissopimusalueella. Kyseessä olivat alukset Lek Sauro, Madu Kumari 2, Anuska Putha 1, Sudeesa Marine 5, Rashmi, Chmale, Shehani Duwa, Dory II, Randika Putah 1 ja Vissopa Matha vuonna 2010, Sudharma, Speed Bird 7, Pradeepa 2, Kasun Putha 1, Win Marine 1, Speed Bird 3, Muthu Kumari ja Little Moonshine vuonna 2011 sekä Helga Siril vuonna 2012.

(294)

Tältä osin muistutetaan, että YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltio on vastuussa aavalla merellä toimivista aluksistaan. Komissio katsoo, että Sri Lankan lipun alla purjehtivat, IOTC:n yleissopimusalueella edelleen laittomasti kalastavat alukset ovat selkeä osoitus siitä, että Sri Lanka on laiminlyönyt kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvollisuutensa. Ottaen huomioon, että Sri Lankalla on edellä mainittu määrä ilman lupaa ja siis laittomasti kalastavia aluksia, se ei ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(295)

YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitosääntöjä. Lippuvaltioiden edellytetään myös toteuttavan ripeitä tutkimuksia ja ryhtyvän oikeudenkäynteihin. Lisäksi lippuvaltioiden olisi säädettävä riittävät seuraamukset, ehkäistävä rikkomusten toistuminen ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimista. Tältä osin todetaan, ettei Sri Lankassa ole lainsäädäntöä, jossa säädettäisiin kalastuslupien myöntämisestä sellaisille Sri Lankan lipun alla purjehtiville aluksille, jotka toimivat Sri Lankan talousvyöhykkeen ulkopuolella. Se seikka, että Sri Lanka on merkinnyt IOTC:n luvan saaneiden alusten rekisteriin yli 3 000 alusta, osoittaa selvästi, että Sri Lanka sallii alustensa kalastaa aavalla merellä vastoin IOTC:n sääntöjä, sillä Sri Lankalla ei ole lainsäädäntöä, jossa säädettäisiin lupien myöntämisestä aavalla merellä harjoitettavaan kalastustoimintaan. Tämä osoittaa selvästi Sri Lankan epäonnistuneen YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä.

(296)

YK:n kalakantasopimuksen 20 artiklan mukaisesti valtioiden on lisäksi toimittava yhteistyössä joko suoraan tai alueellisten kalastusjärjestöjen kautta varmistaakseen alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen ja täytäntöönpanon valvonta. Kyseisessä artiklassa määrätyissä erityisvaatimuksissa vahvistetaan valtioiden velvoitteet, jotka koskevat tutkintaa, keskinäistä yhteistyötä ja seuraamusten määräämistä IUU-kalastustoimista. Tässä yhteydessä olisi muistutettava, että Sri Lankalla oli 13 alusta merkittynä IUU-alusluettelon luonnokseen maaliskuussa 2011 pidettyä IOTC:n vuosikokousta varten (83). Vaikka asiasta ei vallinnut yhteisymmärrystä, IOTC suostui olemaan merkitsemättä kyseisiä aluksia luetteloon. IOTC pyysi kuitenkin Sri Lankaa raportoimaan kuukausittain kyseisten alusten sijainnista sekä Sri Lankan tuomioistuimen kunkin aluksen osalta tekemästä lopullisesta päätöksestä. Todetaan, että Sri Lanka on epäonnistunut täytäntöönpanon alalla toteutettavaa kansainvälistä yhteistyötä koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä, sillä se on raportoinut IOTC:lle 12 kuukauden sijasta vain neljänä kuukautena IOTC:n pyynnöstä huolimatta.

(297)

Tämän lisäksi muistutetaan, että valtioiden on YK:n merioikeusyleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti toimittava yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Tältä osin se seikka, että Sri Lankan lipun alla purjehtivia aluksia kalastaa laittomasti IOTC:n yleissopimusalueella, osoittaa Sri Lankan laiminlyöneen lippuvaltion velvoitteensa. Kalastusalukset, jotka on saatu kiinni laittomasta kalastuksesta, heikentävätkin elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa.

(298)

Sri Lankan säännösten noudattamatta jättäminen, joka liittyy IOTC:n yleissopimusalueella laittomasti kalastaviin Sri Lankan lipun alla purjehtiviin aluksiin, on niin ikään vastoin YK:n kalakantasopimuksen 217 artiklaa, jossa lippuvaltioita vaaditaan toteuttamaan erityisiä täytäntöönpanotoimia varmistaakseen kansainvälisten sääntöjen noudattamisen, oletettujen rikkomusten tutkinnan ja rikkomuksista määrättävät riittävät seuraamukset.

(299)

IOTC:n yleissopimusalueella laittomasti kalastavat Sri Lankan lipun alla purjehtivat alukset ovat lisäksi osoitus siitä, että Sri Lanka ei ole noudattanut IUU-toimintasuunnitelman suosituksia. IUU-toimintasuunnitelman 34 kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetut kalastusalukset eivät harjoita eivätkä tue IUU-kalastusta.

(300)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Sri Lanka on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla purjehtivien alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(301)

Tarkasteltaessa, toimiiko Sri Lanka tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa IUU-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkinnassa, voidaan todeta, että komission kokoama näyttö osoittaa Sri Lankan laiminlyöneen kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvoitteensa.

(302)

Kuten johdanto-osan 296 kappaleessa mainitaan, Sri Lankalla oli 13 alusta merkittynä IUU-alusluettelon luonnokseen maaliskuussa 2011 pidettyä vuosikokousta varten. Vaikka asiasta ei vallinnut yhteisymmärrystä, IOTC suostui olemaan merkitsemättä kyseisiä aluksia luetteloon. IOTC pyysi kuitenkin Sri Lankaa raportoimaan kuukausittain kyseisten alusten sijainnista sekä Sri Lankan tuomioistuimen kunkin aluksen osalta tekemästä lopullisesta päätöksestä. Kyseisestä IOTC:n pyynnöstä huolimatta Sri Lanka kuitenkin raportoi IOTC:lle 12 kuukauden sijasta vain neljänä kuukautena.

(303)

Edellä olevassa johdanto-osan kappaleessa kuvaillulla tavalla toimiessaan Sri Lanka ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden.

(304)

Sri Lanka ei ole myöskään osoittanut noudattavansa IUU-toimintasuunnitelman 18 kohdan suosituksia, joiden mukaan jokaisen valtion olisi YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella toteutettava toimenpiteet tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat kansalaiset eivät tue tai harjoita IUU-kalastusta. Tämän lisäksi Sri Lanka ei ole pystynyt osoittamaan, että se toimii yhteistyössä ja koordinoi toimintoja muiden valtioiden kanssa IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi IUU-toimintasuunnitelman 28 kohdassa esitetyllä tavalla.

(305)

Komissio arvioi, onko Sri Lanka tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(306)

Käytettävissä olevan näytön todetaan vahvistavan sen, ettei Sri Lanka ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tältä osin tiedoista, jotka on saatu eräiden rannikkovaltioiden viranomaisten sellaisiin Sri Lankan lipun alla purjehtiviin aluksiin nousua koskevista raporteista (84), jotka harjoittivat laitonta kalastusta Sri Lankan talousvyöhykkeen ulkopuolella, käy ilmi, että Sri Lanka ei ole pannut täytäntöön aluksen merkintöjä sekä kalastuspäiväkirjojen kaltaisten asiakirjojen aluksella pitämistä koskevia vaatimuksia. Sri Lankan alusten toiminta IOTC:n yleissopimusalueella ilman asianmukaisia merkintöjä ja aluksilla olevia asiakirjoja osoittaa Sri Lankan laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen.

(307)

Sri Lankan lipun alla purjehtivien alusten jatkuva laiton kalastustoiminta IOTC:n yleissopimusalueella on lisäksi selvä osoitus siitä, ettei Sri Lanka täytä YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, jotka liittyvät sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanoa koskeviin lippuvaltioiden sääntöihin. Sri Lankan toiminta tässä asiassa ei ole myöskään YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaista, sillä kyseisessä kohdassa määrätään muun muassa, että seuraamusten olisi oltava riittävän ankaria ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimistaan. Sri Lankan toiminta tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen ei ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät rikkojilta tällaisesta kalastuksesta saadun hyödyn.

(308)

Komissio on tarkastellut Sri Lankan lipun alla vuoteen 2012 asti purjehtineiden alusten toistuvasti harjoittamaa IUU-kalastusta ottaen huomioon kyseisen IUU-kalastuksen historian, tyypin, olosuhteet, laajuuden ja vakavuuden.

(309)

Sri Lankan viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (85) mukaan Sri Lankan inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 97). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Sri Lanka luokitellaan alemman keskitulotason maaksi.

(310)

Ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että Sri Lankan viranomaisilta puuttuisi taloudellisia resursseja vaan pikemminkin tarvittava oikeudellinen ja hallinnollinen toimintaympäristö sekä henkilöresursseja tehtäviensä suorittamiseen.

(311)

Lisäksi olisi korostettava, että unioni on kehitysmaiden erityisvaatimuksia koskevien IUU-toimintasuunnitelman 85 ja 86 kohdan suositusten mukaisesti jo rahoittanut erityistä teknisen avun ohjelmaa, joka liittyy IUU-kalastuksen torjuntaan (86).

(312)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla todeta, että Sri Lanka on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(313)

Sri Lanka on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Tämän lisäksi Sri Lanka on IOTC:n jäsen.

(314)

Komissio analysoi kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Sri Lankan asemaan IOTC:n jäsenenä.

(315)

Lisäksi komissio analysoi kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Sri Lankan suostumukseen soveltaa IOTC:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(316)

Muistutetaan, että IOTC lähetti Sri Lankalle 22 päivänä maaliskuuta 2011 kirjelmän (87), joka koski sen vuoden 2011 vaatimustenmukaisuuskertomusta. Suurimmat kirjelmässä esille otetut huolenaiheet olivat täytäntöönpanoraportin viivästynyt toimittaminen, VMS- ja tarkkailijajärjestelmiä koskevan noudattamisen taso Sri Lankan aluksilla, laivaston kehittämissuunnitelmassa olevat epäjohdonmukaisuudet, kilpikonnista ja vesilinnuista koostuvien sivusaaliiden ilmoittamatta jättäminen, tietojen puute kolmansien maiden alusten Sri Lankan satamissa toteuttamista saaliiden purkamisista ja tilastotietojen raportointivelvollisuuden osittainen noudattaminen.

(317)

Edellisessä kappaleessa selitetyn tilanteen johdosta komissio analysoi IOTC:ltä saatuja tietoja, jotka koskivat IOTC:n säilyttämis- ja hoitosääntöjen sekä raportointivelvollisuuksien noudattamista Sri Lankassa. Tätä varten komissio käytti IOTC:n vaatimustenmukaisuuskertomusta vuosilta 2011 (88) ja 2012 (89).

(318)

Sri Lanka ei vuoden 2011 vaatimustenmukaisuuskertomuksen mukaisesti toimittanut vuotuista raporttia ja tilastotietoja, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevia tietoja eikä tietoja kiintiöistä ja saalisrajoituksista.

(319)

Tarkemmin sanottuna Sri Lanka ei saatavilla olevien tietojen mukaan toimittanut IOTC:lle vuonna 2010 seuraavia tietoja: täytäntöönpanoraportti ja kansallinen raportti tiedekomitealle; laivaston kehittämissuunnitelma, luettelo trooppisia tonnikaloja vuonna 2006 aktiivisesti pyytäneistä aluksista, luettelo miekkakalaa ja valkotonnikalaa vuonna 2007 aktiivisesti pyytäneistä aluksista (määrätty päätöslauselmassa 09/02); luettelo aktiivisista aluksista (määrätty päätöslauselmassa 10/08); IUU-alusluettelon luonnos, vaikka sillä oli kyseisessä luettelossa 13 omaa alusta (määrätty päätöslauselmassa 09/03); kilpikonnien ja vesilintujen sivusaaliit (määrätty päätöslauselmassa 10/02); kalastusalusten kirjatut saaliit (määrätty päätöslauselmassa 10/03); nimetyt satamat (määrätty päätöslauselmassa 10/11).

(320)

Sri Lanka ei vuoden 2012 vaatimustenmukaisuuskertomuksen mukaisesti toimittanut kaikkia tilastoihin liittyviä vaadittuja tietoja, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä koskevia tietoja eikä tietoja kiintiöistä ja saalisrajoituksista.

(321)

Sri Lanka ei saatavilla olevien tietojen mukaan toimittanut vuodelta 2011 lainkaan tietoja tai toimitti vain osittaisia tietoja seuraavista seikoista: VMS-järjestelmän käyttöönotto kaikilla yli 15 metrin pituisilla aluksilla ja tiivistelmä VMS-tietueista (määrätty päätöslauselmissa 06/03 ja 10/01); laivaston kehittämissuunnitelma (määrätty päätöslauselmassa 09/02); luettelo aktiivisista aluksista (määrätty päätöslauselmassa 10/08); kettuhaiden kalastuskielto ja merikilpikonnia koskeva raportti (määrätty päätöslauselmissa 10/12 ja 09/06); alueellisia tarkkailijoita koskevat järjestelmät (määrätty päätöslauselmassa 11/04); satamatarkastusten osalta nimetty toimivaltainen viranomainen ja tarkastusraportit (määrätty päätöslauselmassa 10/11); alukset ja kansalaiset, joiden on todettu osallistuneen IUU-kalastukseen (määrätty päätöslauselmissa 11/03 ja 07/01).

(322)

Lisäksi muutamia seikkoja paljastui Sri Lankaan tehdyn ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana. IOTC:n yleissopimusalueella Sri Lankan talousvyöhykkeen ulkopuolella toimivia Sri Lankan aluksia ei voitu seurata VMS-järjestelmän puuttumisen vuoksi. Sri Lankalla ei ollut saaliiden raportointiin velvoittavaa lainsäädäntöä. Kolmansien maiden alusten toteuttamien saaliin purkamisten osalta ei ollut olemassa mitään ohjeita tai menetelmiä, varsinkaan sellaisten saaliin purkamisten kieltämisten tapauksessa, joita ei ilmoiteta aluksen lippuvaltiolle. Tarkastuskäynnillä havaittiin seurannan, valvonnan ja tarkkailun osalta monia selkeitä puutteita.

(323)

Se seikka, ettei Sri Lanka toimittanut IOTC:lle johdanto-osan 316–321 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, osoittaa sen laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksessa ja YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(324)

Ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana paljastuneet puutteet, jotka mainitaan johdanto-osan 322 kappaleessa, antavat lisänäyttöä siitä, että Sri Lanka on laiminlyönyt YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(325)

Se, ettei säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, kiintiöistä, saalisrajoituksista, vuotuisista raporteista ja tilastoista ole toimitettu tietoja, heikentää itse asiassa Sri Lankan mahdollisuuksia täyttää YK:n kalakantasopimuksen 117 ja 118 artiklan mukaiset velvoitteensa. Mainituissa artikloissa vahvistetaan valtioiden velvollisuudet toteuttaa kansalaistensa suhteen kansallisia toimenpiteitä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alalla.

(326)

Sri Lanka ei vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan a alakohdan määräyksiä valvo aavalla merellä toimivia aluksiaan. Sri Lanka on toimittanut IOTC:n rekisteriin yli 3 000 hyväksyttyä alusta sisältävän luettelon, vaikkei sillä ole lainsäädäntöä, jossa säädettäisiin lainmukaisten kalastuslupien myöntämisestä kyseisille aluksille. Tämä tarkoittaa, että se osa Sri Lankan aluksista, jolla oli lupa viettää merellä enemmän kuin yksi päivä, harjoitti laitonta kalastusta IOTC:n yleissopimusalueella Sri Lankan talousvyöhykkeen ulkopuolella.

(327)

Sri Lanka ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska sillä ei ole lainsäädäntöä lippunsa alla purjehtivien aavalla merellä kalastavien alusten lupien ja toiminnan osalta.

(328)

Sri Lanka ei noudata YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisia kirjaamiseen ja oikea-aikaiseen raportointiin liittyviä vaatimuksia, sillä se ei ole toimittanut IOTC:lle laivaston kehittämissuunnitelmaa, aktiivisten alusten luetteloa eikä merikilpikonnia koskevaa raporttia.

(329)

Sri Lanka ei täytä myöskään YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisia velvollisuuksia, koska se on laiminlyönyt aluksillaan olevaa VMS-järjestelmää koskevat IOTC:n vaatimukset, ei ole ottanut käyttöön tarkastusjärjestelmiä, eikä sillä ole keinoja varmistaa saaliin purkamisten valvontaa Sri Lankan ulkopuolisissa satamissa.

(330)

Sri Lanka ei myöskään täytä YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan g alakohdassa määrättyjä edellytyksiä ottaen huomioon IOTC:n vaatimusten mukaisten tarkkailijajärjestelmien puuttuminen ja ensimmäisen tarkastuskäynnin aikana kerätyt tiedot, jotka koskivat Sri Lankan viranomaisten seuranta-, valvonta- ja tarkkailuvalmiuksia.

(331)

Johdanto-osan 326–330 kappaleessa esitetty analyysi osoittaa selvästi, että Sri Lankan toiminta rikkoo YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan määräyksiä.

(332)

Sri Lanka ei täytä YK:n kalakantasopimuksen 23 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut IOTC:lle satamatarkastusohjelmaa.

(333)

Lisäksi, kuten johdanto-osan 316–321 kappaleessa selitetään, IOTC:ltä saadut tiedot osoittavat, että Sri Lanka ei noudata YK:n merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan ja YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jotka liittyvät hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin.

(334)

Lopuksi olisi todettava, että Sri Lanka ei ole vastoin IUU-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa esitettyjä suosituksia laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(335)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Sri Lanka on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(336)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (90) mukaan Sri Lankan inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 97). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Sri Lanka luokitellaan alemman keskitulotason maaksi.

(337)

Kyseisen luokituksen perusteella Sri Lankaa ei voida pitää maana, jolla on suoraan kehitystasostaan johtuvia erityisrajoitteita. Ei ole voitu esittää pitäviä todisteita sen olettamuksen tueksi, että niiden velvollisuuksien laiminlyönti, jotka kansainvälisen oikeuden mukaan Sri Lankalle kuuluvat, johtuisi maan puutteellisesta kehityksestä. Ei ole myöskään konkreettista näyttöä siitä, että kalastustoiminnan seurannan, valvonnan ja tarkkailun alalla todetut puutteet johtuisivat valmiuksien ja infrastruktuurin vajavaisuudesta. Edellisessä kappaleessa selitetyistä syistä johtuen näyttääkin siltä, että kansainvälisten sääntöjen laiminlyönti on suoraan yhteydessä asianmukaisten oikeudellisten välineiden puuttumiseen ja haluttomuuteen toteuttaa tehokkaita toimia.

(338)

Lisäksi on syytä todeta, että unioni on vuonna 2012 jo rahoittanut Sri Lankalle annettavaa teknistä tukea IUU-kalastuksen torjumiseksi (91).

(339)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Sri Lankan kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastusalalla ei ole heikentynyt sen kehityksen tason johdosta.

(340)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 29 päivän maaliskuuta ja 1 päivän huhtikuuta 2011 välisenä aikana Togon tasavaltaan (Togo) tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(341)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Togon järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Togo on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(342)

Komissio pyysi tarkastuksen jatkotoimina Togolta kirjallisia selvennyksiä 11 päivänä toukokuuta 2011 ja 5 päivänä heinäkuuta 2011.

(343)

Togo toimitti kirjallisia huomautuksia ja tietoja 17 päivänä toukokuuta 2011, 14 päivänä heinäkuuta 2011, 19 päivänä heinäkuuta 2011 ja 26 päivänä heinäkuuta 2011.

(344)

Togo ei ole minkään alueellisen kalastusjärjestön jäsen tai yhteistyötä tekevä ulkojäsen. Togo on jäsenenä Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomiteassa (CECAF) ja Guineanlahden läntisten keskiosien kalastuskomiteassa (FCWC), jotka ovat alialueellisia neuvoa-antavia kalastusalan elimiä. CECAF:n tarkoituksena on edistää toimivaltaansa kuuluvalla alueella meren elollisten luonnonvarojen kestävää käyttöä kalastuksen ja kalastustoimien asianmukaisen hoidon ja kehittämisen avulla. Vastaavasti FCWC:n tarkoituksena on edistää sopimuspuolten välistä yhteistyötä, jotta FCWC:n yleissopimusalueella voitaisiin asianmukaisen hoidon avulla varmistaa meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen ja optimaalinen käyttö sekä edistää kyseisiin luonnonvaroihin perustuvan kalastuksen kestävää kehitystä.

(345)

Togo on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen.

(346)

Arvioidakseen, miten Togo on noudattanut edellä olevassa kappaleessa mainitussa kansainvälisessä sopimuksessa määrättyjä ja johdanto-osan 347 kappaleessa mainituissa alueellisissa kalastusjärjestöissä vahvistettuja kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(347)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu alueellisten kalastusjärjestöjen, erityisesti ICCAT:n, CCAMLR:n, WCPFC:n, NEAFC:n, NAFO:n ja SEAFO:n joko vaatimustenmukaisuuskertomusten tai IUU-alusluetteloiden muodossa julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista sekä yleisesti saatavilla olevia tietoja, jotka oli saatu NMFS:n kertomuksesta ja FCWC:n julkaisemasta teknisestä loppuraportista, jossa määrätään IUU-kalastusta koskevan FCWC:n alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon myönnettävästä tuesta.

(348)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Togon velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(349)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista saamiensa tietojen perusteella, että kyseisissä luetteloissa esiintyi Togon lipun alla purjehtivia aluksia senkin jälkeen, kun ne oli sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloihin. (92) Kyseiset alukset ovat Aldabra (merkitty luetteloon Togon lipun alla purjehtiessaan), Amorinn, Cherne, Kuko (merkitty luetteloon Togon lipun alla purjehtiessaan), Lana, Limpopo, Murtosa (merkitty luetteloon Togon lipun alla purjehtiessaan), Pion, Seabull 22, Tchaw (merkitty luetteloon Togon lipun alla purjehtiessaan), Xiong Nu Baru 33 (merkitty luetteloon Togon lipun alla purjehtiessaan).

(350)

Tältä osin muistutetaan, että YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti jokaisen valtion on tehokkaasti käytettävä lainkäyttö- ja valvontavaltaansa lippunsa alla purjehtiviin aluksiinsa nähden. Komission mukaan se seikka, että Togon lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, osoittaa selvästi, että Togo on laiminlyönyt kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvollisuutensa. Ottaen huomioon, että Togolla on edellä mainittu määrä toistuvasti esiintyviä IUU-aluksia, se ei ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(351)

YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan mukaisesti lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat sääntöjä, ja harjoitettava sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. YK:n merioikeusyleissopimuksen 117 artiklan mukaan lippuvaltioilla on lisäksi velvollisuus toteuttaa tai tehdä muiden valtioiden kanssa yhteistyötä toteuttaakseen kansalaistensa suhteen toimenpiteitä, jotka voivat olla tarpeen aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi. Tältä osin se seikka, että Togon lipun alla purjehtineita IUU-aluksia on havaittu useampaan otteeseen sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloihin, korostaa Togon laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaiset velvoitteensa.

(352)

Tämän lisäksi muistutetaan, että valtioiden on YK:n merioikeusyleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti toimittava yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Tältä osin se seikka, että alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa on sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, esiintynyt Togon lipun alla purjehtivia IUU-aluksia, jotka harjoittavat edelleen kalastustoimintaa, korostaa Togon laiminlyöneen lippuvaltion velvoitteensa. Tunnustetut IUU-kalastusalukset heikentävätkin elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa.

(353)

Togon lipun alla purjehtivien alusten esiintyminen alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, on lisäksi vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 217 artiklaa, jossa lippuvaltioita vaaditaan toteuttamaan erityisiä täytäntöönpanotoimia varmistaakseen kansainvälisten sääntöjen noudattamisen, oletettujen rikkomusten tutkinnan ja rikkomuksista määrättävät riittävät seuraamukset.

(354)

Se seikka, että Togon lipun alla purjehtineita IUU-aluksia esiintyi alueellisten kalastusjärjestöjen luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty kyseisiin luetteloihin, on myös osoitus Togon kyvyttömyydestä noudattaa IUU-toimintasuunnitelman suosituksia. IUU-toimintasuunnitelman 34 kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että niiden lipun alla purjehtimaan oikeutetut kalastusalukset eivät harjoita eivätkä tue IUU-kalastusta.

(355)

Lisäksi on syytä huomauttaa, että Togo mainittiin NMFS:n kertomuksessa. NMFS:n kertomuksen mukaan useat Togon lipun alla purjehtineet alukset harjoittivat CCAMLR:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista kalastustoimintaa (93). NMFS:n kertomuksessa Togoa ei määritellä maaksi, jonka alukset harjoittavat IUU-kalastusta, ottaen huomioon, että kyseisten Togon lipun alla purjehtineiden alusten laittomien kalastustoimien suhteen toteutettiin tiettyjä toimia (rekisteristä poistaminen). NMFS:n kertomuksessa ilmaistaan kuitenkin huoli siitä, että IUU-kalastustoimintaan puututaan poistamalla aluksia rekisteristä sen sijaan, että sovellettaisiin muita seuraamuksia.

(356)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Togo on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla aiemmin purjehtineiden alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(357)

Tarkasteltaessa, toimiiko Togo tosiasiallisesti yhteistyössä komission kanssa IUU-kalastuksen ja siihen liittyvän toiminnan tutkinnassa, voidaan todeta, että komission kokoama näyttö osoittaa Togon laiminlyöneen kansainvälisen oikeuden mukaiset lippuvaltion velvoitteensa.

(358)

Komissio oli useaan otteeseen kehottanut Togoa toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimenpiteet CCAMLR:n yleissopimusalueella toimivien ja CCAMLR:n IUU-alusluetteloon merkittyjen Togon lipun alla purjehtivien alusten suhteen. Vasta kun komissio oli lähettänyt kolme muistutuskirjettä, Togo antoi IUU-aluksistaan yhdeksälle alukselle rekisteristä poistamista koskevat todistukset, joiden johdanto-osassa viitataan komission kirjeisiin. Rekisteristä poistettiin myös kaksi muuta togolaista IUU-kalastusalusta sen jälkeen, kun komissio oli pyytänyt useaan otteeseen selvennyksiä niiden asemasta. Näiden alusrekistereistä poistamisten lisäksi Togo ei ole kuitenkaan ryhtynyt mihinkään muihin toimiin kyseisen todetun ja toistuvan IUU-kalastuksen suhteen.

(359)

Edellä olevassa johdanto-osan kappaleessa kuvaillulla tavalla toimiessaan Togo ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden.

(360)

Komissio arvioi, onko Togo tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(361)

Käytettävissä oleva näyttö vahvistaa sen, ettei Togo ole täyttänyt kansainvälisen oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen. Tältä osin muistutetaan, että alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa on IUU-aluksia, jotka purjehtivat Togon lipun alla sen jälkeen, kun ne oli sisällytetty näihin luetteloihin. Tällaisten IUU-alusten esiintyminen näissä luetteloissa osoittaa Togon laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen.

(362)

Sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen tarkastuskäynnillä paljastui, että Togolla ei ole mitään erityislainsäädäntöä IUU-kalastustoimintaan puuttumiseksi. Ainoa toteutettu toimenpide on kalastusalusten poistaminen rekisteristä. Tällainen toimi ei kuitenkaan edellytä alusten harjoittaman laittoman kalastustoiminnan tutkintaa tai seuraamusten määräämistä havaituista rikkomuksista. Kalastusaluksen rekisteristä poistaminen ei itse asiassa takaa, että rikkojat saavat toiminnastaan rangaistuksen ja heiltä poistetaan siitä saamansa hyöty. Pelkkä hallinnollinen päätös poistaa kalastusalus rekisteristä takaamatta mahdollisuutta määrätä muita rangaistuksia on toimi, joka ei takaa pelotevaikutuksia. Tällainen toimi ei takaa kalastusaluksiin kohdistettavaa lippuvaltiovalvontaa, jota edellytetään YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa. Togon toiminta sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon suhteen ei myöskään ole yhdenmukaista IUU-toimintasuunnitelman 18 kohdan kanssa, jossa todetaan, että jokaisen valtion olisi YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella toteutettava toimenpiteet tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat kansalaiset eivät tue tai harjoita IUU-kalastusta. Togon toiminta ei tältä osin ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät rikkojilta näiden laittomasta toiminnastaan saaman hyödyn.

(363)

Togon epäonnistumisesta täytäntöönpanovelvoitteidensa täyttämisessä todistaa myös komission ja Togon välillä käyty kirjeenvaihto samoin kuin komission Togoon tekemän tarkastuskäynnin aikana käydyt keskustelut. Togo ilmoitti useassa yhteydessä, että sen lainsäädännössä ei säädetä IUU-kalastuksen harjoittajille määrättävistä seuraamuksista.

(364)

Komissio on tarkastellut Togon lipun alla vuoteen 2012 asti purjehtineiden alusten toistuvasti harjoittamaa IUU-kalastusta ottaen huomioon kyseisen IUU-kalastuksen historian, tyypin, olosuhteet, laajuuden ja vakavuuden.

(365)

Togon viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (94) mukaan Togon inhimillisen kehityksen katsotaan olevan alhainen (187 maan joukossa sijalla 162). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Togo luokitellaan vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Tässä mielessä toimivaltaisten viranomaisten taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien rajoitteet voidaan katsoa yhdeksi tekijäksi, joka heikentää Togon kykyä suoriutua yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvistä velvollisuuksistaan. On kuitenkin syytä muistaa, että yhteistyöhön ja täytäntöönpanoon liittyvät puutteet ovat yhteydessä siihen, ettei käytössä ole riittäviä sääntelypuitteita, jotka mahdollistaisivat asianmukaiset jatkotoimet, eivätkä niinkään toimivaltaisten viranomaisten tämänhetkisiin valmiuksiin.

(366)

Lisäksi olisi korostettava, että unioni on kehitysmaiden erityisvaatimuksia koskevien IUU-toimintasuunnitelman 85 ja 86 kohdan suositusten mukaisesti avustanut Togoa IUU-asetuksen soveltamisessa komission rahoittaman erityisen teknisen avun ohjelman välityksellä (95).

(367)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 5 kohdan nojalla todeta, että Togo on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuutensa.

(368)

Togo on ratifioinut ainoastaan YK:n merioikeusyleissopimuksen, eikä se ole minkään alueellisen kalastusjärjestön jäsen tai yhteistyötä tekevä ulkojäsen.

(369)

Komissio on analysoinut kaikkia FCWC:stä ja CCAMLR:stä saatuja merkityksellisiksi katsottuja Togoon liittyviä tietoja.

(370)

Tässä yhteydessä todetaan, että Togo on jäsen FCWC:ssä, joka on alialueellinen neuvoa-antava kalastusalan elin. FCWC:n kolmas ministerikonferenssi kokoontui joulukuussa 2009, ja se hyväksyi IUU-kalastusta FCWC:n jäsenmaiden merialueilla koskevan FCWC:n alueellisen toimintasuunnitelman. Ministerit valtuuttivat ministerikonferenssin puheenjohtajiston ja FCWC:n pääsihteerin toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet alueellisen suunnitelman täytäntöönpanemiseksi (96). Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuntaa käsittelevän FCWC:n työryhmän ensimmäinen kokous pidettiin Ghanassa 28–30 päivänä huhtikuuta 2010. Kokouksessa sovittiin työaikataulusta, joka sisältää tiettyjä kansallisella tasolla toteutettavissa olevia toimia (alusten rekisteröintimenetelmät, FCWC:n jäsenmaiden välinen yhteistyö tietoisuuden lisäämiseksi, satamavaltioiden toimenpiteitä koskeva sopimus ja luettelo teollisista aluksista, jotka on hyväksytty jokaisessa FCWC:n jäsenmaassa) (97).

(371)

Edellä olevassa kappaleessa kuvaillun tilanteen osalta todetaan, että Togo ei ole kirjeenvaihdon ja komission Togoon tekemän tarkastuskäynnin seurauksena toteuttanut mitään toimia FCWC:n alueellisen toimintasuunnitelman tai FCWC:n IUU-työryhmän ensimmäisen kokouksen suositusten täytäntöönpanemiseksi.

(372)

Tämän lisäksi CCAMLR raportoi vuosina 2010 ja 2011 useista Togon lipun alla purjehtivia IUU-aluksia tai alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-luetteloissa sen jälkeen, kun ne oli merkitty kyseisiin luetteloihin, olevia Togon lipun alla purjehtivia aluksia koskevista havainnoista. Esimerkkejä tällaisista ilmoituksista löytyy CCAMLR:n jäsenilleen toimittamista kiertokirjeistä (98): asiakirja COMM CIRC 10/11: IUU-luettelossa olevia aluksia Typhoon-1 ja Draco I koskevat havainnot, asiakirja 10/23: IUU-luettelossa olevia aluksia Typhoon-1 ja Draco I koskevat havainnot, asiakirja 10/37: IUU-luettelossa olevaa alusta Bigaro koskeva havainto, asiakirja 10/38: NCP:n IUU-alusluettelon päivitys – Triton I (muutettu nimi – Zeus ja lippu – Togo), asiakirja 10/72: IUU-luettelossa olevaa alusta Bigaro koskeva havainto, asiakirja 10/133: IUU-luettelossa olevaa alusta Kuko koskeva havainto (ent. Typhoon 1), asiakirja 11/03: IUU-luettelossa olevia aluksia koskevat havainnot ja NCP:n IUU-alusluettelon päivitykset – Typhoon-1, Zeus ja Bigaro.

(373)

CCAMLR otti lisäksi huomioon tiedot, joiden mukaan Togo olisi vuonna 2010 poistanut rekisteristään alukset Bigaro, Carmela, Typhoon-1, Chu Lim, Rex ja Zeus, jotka kaikki sisältyivät muiden kuin sopimuspuolten IUU-alusluetteloon. Useissa myöhemmissä havaintoraporteissa ilmoitettiin kuitenkin, että osa kyseisistä aluksista purjehti edelleen Togon lipun alla (kuten todetaan CCAMLR:n asiakirjassa SCIC-10/4) (99).

(374)

Komission tekemän tarkastuskäynnin aikana paljastui myös, että Togon viranomaisilla ei ole sääntelypuitteita eikä tarvittavia seuranta- ja tarkkailuvalmiuksia hoitaa velvollisuuksiaan lippuvaltiona.

(375)

Tässä päätöksen jaksossa kuvaillulla tavalla toimiessaan Togo ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Kalastusalusten poistaminen rekisteristä ei sinällään ole riittävä lippuvaltion toimenpide, sillä kyseisellä toimenpiteellä ei puututa IUU-toimintaan eikä määrätä rangaistusta IUU-kalastustoimista soveltamalla laissa määriteltyjä hallinnollisia ja/tai rikosoikeudellisia seuraamuksia, ja se antaa kalastusalukselle mahdollisuuden jatkaa kansainvälisellä tasolla vahvistettujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista toimintaansa.

(376)

Komission tekemällä tarkastuskäynnillä paljastui niin ikään, että alusten rekisteröintiä koskevissa Togon soveltamissa menettelyissä ei oteta huomioon aluksilla mahdollisesti ollutta aiempaa IUU-toimintaa. Tämä hallinnollinen käytäntö, joka saattaa houkuttaa IUU-toimijoita rekisteröimään IUU-aluksia, ei ole linjassa YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan kanssa.

(377)

Lopuksi olisi todettava, että Togo ei ole vastoin IUU-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa esitettyjä suosituksia laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(378)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Togo on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(379)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (100) mukaan Togon inhimillisen kehityksen katsotaan olevan alhainen (187 maan joukossa sijalla 162). Tämä vahvistetaan myös asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II, jossa Togo luokitellaan vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Togon luokituksen perusteella komissio analysoi, voisivatko kerätyt tiedot olla yhteydessä Togon erityisrajoitteisiin kehitysmaana.

(380)

Vaikka valvonnan ja seurannan alalla voi yleisesti esiintyä erityisiä valmiuksien rajoituksia, Togon kehitystasosta johtuvilla erityisrajoitteilla ei voida perustella sellaisten erityissäännösten puuttumista kansallisesta lainsäädännöstä, jotka liittyvät kansainvälisiin asiakirjoihin IUU-kalastuksen torjumiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseiset rajoitteet eivät voi myöskään olla syy siihen, miksei Togo ole ottanut käyttöön seuraamusjärjestelmää, jota sovellettaisiin kansainvälisten hoito- ja säilyttämistoimenpiteiden rikkomisiin aavalla merellä toteutetun kalastustoiminnan yhteydessä.

(381)

Togo on pyytänyt unionin apua IUU-kalastuksen torjuntaan. Tältä osin huomautetaan, että unioni on jo rahoittanut teknistä erityistukea Togon tasavallan vuoden 1998 kalastusasetuksen ja sen täytäntöönpanoasetusten tarkistamiseksi ja päivittämiseksi (101) sekä teknistä erityistukea IUU-kalastuksen torjumiseksi Togossa (102).

(382)

Komission tarkastuskäynnin jälkeen Togo ilmoitti eräistä toimenpiteistä, joita oli määrä kohdistaa sen ulkomaisille yhtiöille kuuluviin aluksiin. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan otettu käyttöön tai pantu täytäntöön minkäänlaisia selkeitä sääntelypuitteita. Sen vuoksi päädytään siihen, että Togo ei voi vedota hallinnollisten valmiuksien puuttumiseen väistääkseen kansainväliset velvoitteensa, sillä komissio on ottanut huomioon Togon kehitysrajoitteet ja tarjonnut riittävää apua.

(383)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Togon kehityksen nykytila saattaa olla heikentynyt sen kehityksen tason johdosta. Kun otetaan kuitenkin huomioon Togon osalta todettujen puutteiden luonne, unionin tarjoama apu ja tilanteen korjaamiseksi toteutetut toimet, maan kehitystason perusteella ei voida täysin antaa anteeksi tai muulla tavoin perustella Togon kalastusalalla lippu- tai rannikkovaltiona harjoittamaa yleistä toimintaa eikä sen riittämättömiä toimia IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi.

(384)

IUU-asetuksen 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen yhteistyön puitteissa komissio teki 23–25 päivänä tammikuuta 2012 Vanuatun tasavaltaan (Vanuatu) tarkastuskäynnin Euroopan kalastuksenvalvontaviraston tuella.

(385)

Tarkastuskäynnillä pyrittiin todentamaan tiedot, jotka liittyivät Vanuatun järjestelyihin niiden lakien ja asetusten sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden soveltamista, valvontaa ja täytäntöönpanoa varten, joita sen kalastusalusten on noudatettava, sekä toimenpiteisiin, joita Vanuatu on toteuttanut täyttääkseen IUU-kalastuksen torjuntaa koskevat velvollisuutensa ja noudattaakseen vaatimuksia ja seikkoja, jotka liittyvät unionin saalistodistusjärjestelmän täytäntöönpanoon.

(386)

Tarkastuskäyntiä koskeva loppukertomus lähetettiin Vanuatulle 14 päivänä helmikuuta 2012.

(387)

Vanuatun loppukertomukseen tekemät huomautukset vastaanotettiin 11 päivänä toukokuuta 2012.

(388)

Vanuatu on IATTC:n, ICCAT:n, WCPFC:n ja IOTC:n sopimuspuoli. Vanuatu on yhteistyötä tekevä ulkojäsen CCAMLR:ssä. Vanuatu on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja allekirjoittanut YK:n kalakantasopimuksen.

(389)

Arvioidakseen, miten Vanuatu on noudattanut johdanto-osan 388 kappaleessa mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa määrättyjä ja johdanto-osan 388 kappaleessa mainituissa alueellisissa kalastusjärjestöissä vahvistettuja kansainvälisiä velvollisuuksiaan lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona, komissio haki ja analysoi kaikki kyseistä arviointia varten tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

(390)

Komissio käytti tietoja, jotka oli saatu ICCAT:n, IOTC:n ja WCPFC:n julkaisemista käytettävissä olevista tiedoista.

(391)

Komissio analysoi IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti Vanuatun velvollisuuksia lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltiona. Kyseistä tarkastelua varten komissio otti huomioon IUU-asetuksen 31 artiklan 4–7 kohdassa luetellut muuttujat.

(392)

Komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista saamiensa tietojen perusteella, että IOTC:n IUU-alusluetteloon oli merkitty vuonna 2010 yksi Vanuatun lipun alla purjehtiva alus (103). Kyseinen alus oli Jupiter No. 1. IOTC päätti myöhemmin 14. istunnossaan poistaa kyseisen aluksen IUU-luettelosta ottaen huomioon Vanuatun antamat sitoumukset, jotka koskivat kyseisen aluksen poistamista Vanuatun alusrekisteristä ja WCPFC:lle tiedottamista aluksen tilanteesta (104).

(393)

Lisäksi komissio totesi alueellisten kalastusjärjestöjen IUU-alusluetteloista saamiensa tietojen perusteella, että Balena-niminen alus (105), joka oli aiemmin rekisteröity Vanuatussa ja harjoittanut IUU-kalastustoimintaa Etelä-Afrikan vesillä, oli vuonna 2010 merkitty IOTC:n IUU-luetteloon, mutta se oli myöhemmin poistettu kyseisestä luettelosta sen jälkeen, kun Vanuatu oli esittänyt todistuksen mainitun aluksen romuttamisesta (106).

(394)

Alus oli merkitty myös unionin IUU-alusluetteloon vuonna 2010 (107) mutta poistettu siitä vuonna 2011.

(395)

Tältä osin muistutetaan, että YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltio on vastuussa aavalla merellä toimivista aluksistaan. Komissio katsoo sen seikan, että Vanuatun lipun alla purjehtivia aluksia harjoittaa IOTC:n yleissopimusalueella laitonta kalastusta, olevan selvä merkki siitä, ettei Vanuatu ole ottanut tosiasiallista vastuuta, noudattanut alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä eikä varmistanut, etteivät sen alukset harjoita toimintaa, joka heikentää tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta.

(396)

YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti lippuvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat alueellisten kalastusjärjestöjen säilyttämis- ja hoitosääntöjä. Lippuvaltioiden edellytetään myös toteuttavan ripeitä tutkimuksia ja ryhtyvän oikeudenkäynteihin. Lisäksi lippuvaltioiden olisi säädettävä riittävät seuraamukset, ehkäistävä rikkomusten toistuminen ja estettävä se, että määräyksiä rikkoneet hyötyisivät lainvastaisista toimista. Tältä osin todetaan, että Vanuatun lipun alla purjehtivien IUU-alusten esiintyminen yhden alueellisen kalastusjärjestön IUU-luettelossa korostaa Vanuatun epäonnistuneen YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä. Näyttääkin siltä, että Vanuatun toimissa on keskitytty pelkästään alueellisia kalastusjärjestöjä koskeviin korjaaviin toimenpiteisiin eikä rikkomuksista kattavasti määrättäviin riittäviin seuraamuksiin.

(397)

Vanuatun epäonnistumisesta YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan mukaisten sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvien velvoitteiden täyttämisessä todistavat myös komission tekemän tarkastuskäynnin aikana kootut tiedot. Kuten johdanto-osan 402 ja 403 kappaleessa täsmennetään, tarkastuskäynnillä paljastui, että asiaankuuluvat Vanuatun viranomaiset toimivat vastoin kaikkia YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrättyjä vaatimuksia ja saattoivat kyseenalaiseksi Vanuatulla lippuvaltiona olevan velvollisuuden puuttua lippunsa alla purjehtivien alusten harjoittamaan IUU-kalastustoimintaan.

(398)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan 31 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että Vanuatu on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät IUU-aluksiin ja sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai sen kansalaisten harjoittamaan IUU-kalastukseen, eikä se ole ryhtynyt riittäviin toimiin torjuakseen lippunsa alla aiemmin purjehtineiden alusten harjoittamaa dokumentoitua ja toistuvaa IUU-kalastusta.

(399)

Komissio arvioi, onko Vanuatu tosiasiallisesti toteuttanut täytäntöönpanotoimenpiteitä IUU-kalastuksesta vastaavien toimijoiden osalta ja onko määrätty riittävän ankaria seuraamuksia, jotta rikkojat eivät saa hyväkseen tällaisesta toiminnasta aiheutuvaa hyötyä.

(400)

Todetaan, että Vanuatu ei ole noudattanut IOTC:n päätöslauselmaa 09/03, joka koskee luettelon laatimista aluksista, joiden oletetaan harjoittaneen IOTC:n alueella IUU-kalastustoimintaa. Vanuatu ei ole täyttänyt IOTC:n asettamaa velvoitetta, jonka mukaan sen on toimitettava IOTC:lle lausuntonsa joidenkin eri maista tulevien IUU-alusten poistamisesta IOTC:n IUU-alusluettelosta vuoden 2011 osalta (108).

(401)

Edellisessä kappaleessa kuvaillulla tavalla toimiessaan Vanuatu ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä YK:n kalakantasopimuksen 20 artiklan edellytyksiä, joissa vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joita valtioiden on noudatettava täytäntöönpanon alalla toteutettavan kansainvälisen yhteistyön suhteen varmistaakseen alialueellisten ja alueellisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen ja täytäntöönpano.

(402)

Komission Vanuatulle tekemällä tarkastuskäynnillä paljastui Vanuatun käyttöön ottamien täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen, että vaikka Vanuatun lipun alla purjehtivien, kansainvälisillä vesillä kalastamaan oikeutettujen alusten on noudatettava kansainvälisiä velvoitteita, Vanuatun oikeusjärjestelmässä ole mitään erityissääntöjä ja -toimenpiteitä aavalla merellä tehtyihin IUU-kalastusrikkomuksiin puuttumiseksi ja IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseisellä tarkastuskäynnillä kerätyistä tiedoista ilmenee, että seuraamuksia ei sovelleta koskaan Vanuatun lipun alla purjehtiviin, Vanuatun lainkäyttövallan ulkopuolisilla vesillä kalastaviin aluksiin. Lisäksi todetaan, että vaikka Vanuatu on allekirjoittanut YK:n kalakantasopimuksen, joka on tunnustettu kansainvälinen oikeudellinen väline hajallaan olevien kantojen hallinnoinnin ja kansainvälisillä vesillä harjoitettavan kalastustoiminnan hallinnoinnin alalla, Vanuatu ei ole pannut kyseistä sopimusta täytäntöön sääntelyjärjestelmässään.

(403)

Se seikka, ettei lainsäädännössä ole erityisiä säännöksiä aavalla merellä tehtävistä IUU-kalastusrikkomuksista, osoittaa selvästi, ettei Vanuatu täytä YK:n merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytyksiä, joiden mukaan lippuvaltion tulee harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen lippunsa alla purjehtivaan alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden. Aavalla merellä tehtyjä IUU-kalastusrikkomuksia käsittelevien erityissääntöjen puute osoittaa lisäksi Vanuatun laiminlyöneen YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 kohdassa asetetut velvollisuutensa aavalla merellä toimivien alustensa suhteen.

(404)

Vanuatu ei ole myöskään osoittanut noudattavansa IUU-toimintasuunnitelman 18 kohdan suosituksia, joiden mukaan jokaisen valtion olisi YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten perusteella toteutettava toimenpiteet tai toimittava yhteistyössä huolehtiakseen siitä, että sen lainkäyttövallan piiriin kuuluvat kansalaiset eivät tue tai harjoita IUU-kalastusta. Vanuatu ei ole laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Tämän lisäksi se ei pystynyt osoittamaan, että se toimii yhteistyössä ja koordinoi toimintoja muiden valtioiden kanssa IUU-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi IUU-toimintasuunnitelman 28 kohdassa esitetyllä tavalla.

(405)

Lisäksi paljastui, että Vanuatulla ei ole käytössään hallinnollisia seuraamuksia taloudellisten rangaistusten määräämiseksi laitonta kalastusta harjoittaville toimijoille. Myös rikosoikeudelliset seuraamukset, joista määrätään Vanuatun sääntelyjärjestelmässä, ovat minimaaliset. Komission tekemällä tarkastuskäynnillä ilmeni, että vaikka kansainvälisiin kalastuslupiin sovellettavien edellytysten rikkomisesta määrättäville sakoille Vanuatun lainsäädännössä asetettu yleinen enimmäisraja on 100 000 000 vatua (noin 830 000 euroa) (109), yhdellekään alukselle ei ole koskaan määrätty tätä enimmäissakkoa vastaavaa seuraamusta aavalla merellä harjoitetusta laittomasta toiminnasta. Sakkoja koskevaa enimmäisrajaa ei myöskään sovelleta vakavimpiin ja toistuvimpiin kansainvälisten velvollisuuksien rikkomuksiin, kuten saalistietojen ilmoittamatta jättämiseen tai tutkimusten laiminlyönteihin. Kaikissa tällaisissa tapauksissa määrättävät sakot ovat hyvin alhaiset, ja ne on rajoitettu 1 000 000 vatun (noin 8 300 euron) enimmäismäärään (110). Kyseisten seuraamusten taso on ilmiselvästi riittämätön ja selkeästi epäsuhteessa kyseessä olevien rikkomusten vakavuuteen, niiden mahdollisiin vaikutuksiin ja tällaisista laittomista toimista mahdollisesti saatavaan hyötyyn.

(406)

Edellä olevassa kappaleessa selostettu tilanne huomioon ottaen voidaan todeta, että Vanuatun lainsäädännössä IUU-rikkomuksista säädettyjen seuraamusten taso ei ole yhdenmukainen YK:n kalakantasopimuksen 19 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa määrätään, että rikkomuksiin sovellettavien seuraamusten on oltava riittävän ankaria, jotta ne toimisivat tehokkaasti sääntöjen noudattamisen varmistamisessa ja rikkomusten ehkäisemisessä kaikkialla, ja niiden olisi vietävä rikkojalta laittomasta toiminnasta saatu hyöty. Vanuatun toiminta tosiasiallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden suhteen ei ole myöskään IUU-toimintasuunnitelman 21 kohdan suosituksen mukaista, sillä kyseisessä kohdassa kehotetaan valtioita varmistamaan, että IUU-kalastuksesta aluksille ja, niin pitkälle kuin mahdollista, niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluville kansalaisille määrättävät seuraamukset ovat riittävän ankaria, jotta ne todella ehkäisevät ja estävät IUU-kalastusta ja saavat sen loppumaan sekä vievät tällaisesta kalastuksesta saadun hyödyn.

(407)

Vanuatun viranomaisten valmiuksien suhteen olisi todettava, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (111) mukaan Vanuatun inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 125). Toisaalta Vanuatu on asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II luokiteltu vähiten kehittyneiden maiden luokkaan.

(408)

Komission tekemän tarkastuskäynnin aikana saatujen tietojen perusteella ei voida katsoa, että selostetut puutteet johtuisivat taloudellisten resurssien puutteesta, koska täytäntöönpanon ja näin ollen yhteistyön laiminlyönti on selkeästi yhteydessä tarvittavan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen puuttumiseen.

(409)

Lisäksi olisi korostettava, että unioni on kehitysmaiden erityisvaatimuksia koskevien IUU-toimintasuunnitelman 85 ja 86 kohdan suositusten mukaisesti jo rahoittanut erityistä teknisen avun ohjelmaa, joka liittyy IUU-kalastuksen torjuntaan (112).

(410)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 kohdan sekä 31 artiklan 5 kohdan b ja d alakohdan nojalla todeta, että Vanuatu on laiminlyönyt sille lippuvaltiona kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat, yhteistyö- ja täytäntöönpanotoimiin liittyvät velvollisuudet.

(411)

Vanuatu on ratifioinut YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n kalakantasopimuksen. Lisäksi Vanuatu on IATTC:n, WCPFC:n, IOTC:n ja ICCAT:n jäsen sekä yhteistyötä tekevä ulkojäsen CCAMLR:ssä.

(412)

Komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Vanuatun asemaan IATTC:n, WCPFC:n, IOTC:n ja ICCAT:n jäsenenä ja WCPFC:n yhteistyötä tekevänä ulkojäsenenä.

(413)

Lisäksi komissio on analysoinut kaikkia merkityksellisiksi katsottuja tietoja, jotka liittyvät Vanuatun suostumukseen soveltaa IATTC:n, WCPFC:n, IOTC:n ja ICCAT:n hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

(414)

Muistutetaan, että ICCAT lähetti Vanuatulle yksilöintikirjeen joka koski sen puutteellista raportointia (113). Vanuatun on yksilöintikirjeessä todettu laiminlyöneen velvollisuutensa toimittaa ICCAT:n suosituksessa 05-09 määriteltyjä tilastotietoja. Samassa kirjeessä ICCAT korosti, että Vanuatu ei ollut toimittanut kaikkia tarvittavia tietoja, kuten vuotuista raporttia, tietoja tehtävästä I (laivastoa koskevat tilastotiedot) ja tehtävästä II (saaliiden koko), vaatimustenmukaisuustaulukoita eikä eräitä ICCAT:n suosituksessa 06-11 määriteltyjä jälleenlaivausilmoituksia tai -raportteja.

(415)

Komissio arvioi myös ICCAT:ltä saatavissa olleita tietoja, jotka koskivat sitä, miten Vanuatu oli noudattanut ICCAT:n säilyttämis- ja hoitosääntöjä sekä raportointivelvollisuuksia. Tätä varten komissio käytti ICCAT:n komission vuosilta 2010 (114) ja 2011 (115) laatimiin raportteihin liitettyjä vaatimustenmukaisuustaulukoita.

(416)

Vanuatu ei vuoden 2010 osalta toimittanut ICCAT:lle tiettyjä vuotuisessa raportissa pyydettyjä tietoja (joista määrätään ICCAT:n yleissopimuksessa, päätöslauselmassa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17) eikä ICCAT:n suosituksessa 05-09 määrättyjä tilastotietoja, jotka koskevat laivastoa (tehtävä I) ja saaliiden kokoa (tehtävä II).

(417)

Tarkemmin sanottuna Vanuatu ei saatavilla olleiden tietojen mukaan toimittanut ICCAT:lle vuonna 2010 tietoja laivastosta, saaliiden koosta (määrätty ICCAT:n suosituksessa 05-09) tai vaatimusten noudattamisesta (määrätty ICCAT:n suosituksessa 08-09), sisäisiä toimia koskevaa raporttia yli 20 metriä pitkien alusten osalta eikä tietoja pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallinnointitoimenpiteistä (määrätty ICCAT:n suosituksessa 02-22/09-08) (116).

(418)

Vanuatu ei vuoden 2011 osalta toimittanut ICCAT:lle tiettyjä vuotuisessa raportissa pyydettyjä tietoja (joista määrätään ICCAT:n suosituksessa 01-06 ja viiteasiakirjassa 04-17) eikä ICCAT:n suosituksessa 05-09 määrättyjä tilastotietoja, jotka koskevat laivastoa (tehtävä I) ja saaliiden kokoa (tehtävä II). Vanuatu ei myöskään toimittanut kiintiöitä ja saalisrajoituksia koskevia vaatimustenmukaisuustaulukoita (määrätty ICCAT:n suosituksessa 98-14) eikä jälleenlaivausilmoituksia (määrätty ICCAT:n suosituksessa 06-11) (117).

(419)

WCPFC:n osalta todetaan, että Vanuatu ei ole noudattanut tiettyjä kyseisen alueellisen järjestön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Arvioidakseen, miten Vanuatu on noudattanut WCPFC:n säilyttämis- ja hoitosääntöjä ja raportointivelvoitteita, komissio käytti tietolähteenään kyseisen alueellisen järjestön ennen vuoden 2012 vuosikokoustaan laatimaa sääntöjen noudattamisen seurantaa koskevaa raporttia (118).

(420)

Vanuatu laiminlöi vuoden 2010 osalta seuraavat: haita koskevat WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, joissa määrätään haiden eviä koskevan tietyn painosuhteen täytäntöönpanosta (säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet 2009-4(7)), eteläisen Tyynenmeren valkotonnikalaa koskevat WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, joissa määrätään velvoitteesta toimittaa raportti kyseistä lajia pyytävien alusten määrästä (säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet 2005-02), merilintujen suojelua koskevat WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, joiden tavoitteena on raportoida merilintujen kohtaamisista ja sivusaaliista (säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet 2007-04 (9)), isosilmätonnikalaa ja keltaevätonnikalaa koskevat WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, joissa määrätään velvoitteesta toimittaa vuotuiset lajikohtaiset raportit puretuista ja jälleenlaivatuista saaliista, kurenuotta-aluksista johtuvaan isosilmätonnikalan kuolleisuuden vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja kurenuotta-aluksille määrättävistä aavan meren kieltoalueista (säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet 2008-01 (18), (22) ja (43)), ja kalojen kokoamislaitteita ja saaliin pidättämistä koskevat WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet, joissa määrätään velvoitteesta toimittaa järjestelmällisesti poisheitettyjä määriä koskeva raportti, jonka alkuperäiskappale toimitetaan WCPFC:lle (säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet 2009-02 (12) ja (13)). Vanuatu ei noudattanut myöskään ajoverkkoja koskevia WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joissa määrätään velvoitteesta toimittaa yhteenveto suurten ajoverkkojen käyttöä aavalla merellä koskevista seuranta-, valvonta- ja tarkkailutoimista (säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet 2008-04 (5)).

(421)

IOTC:n osalta muistutetaan, että Vanuatun on todettu laiminlyöneen joidenkin kyseisen alueellisen järjestön vahvistamien toimenpiteiden noudattamisen. Arvioidakseen, miten Vanuatu on noudattanut IOTC:n säilyttämis- ja hoitosääntöjä ja raportointivelvoitteita, komissio käytti tietolähteenään IOTC:n vaatimustenmukaisuuskomitean kahdeksannessa istunnossa vuonna 2011 laadittua vaatimustenmukaisuuskertomusta (119).

(422)

Vanuatu ei ole vuoden 2011 osalta noudattanut velvoitetta raportoida IOTC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden täytäntöönpanosta. Vanuatu ei ole myöskään osallistunut yhteenkään IOTC:n tiedekomitean kokoukseen, toimittanut IOTC:n tiedekomitealle kansallista raporttiaan eikä palauttanut vaatimustenmukaisuutta koskevaa kyselylomakettaan. Kalastustoiminnan valvontaa ja lippuvaltion vastuuta koskevien IOTC:n päätöslauselmien suhteen Vanuatu ei ole myöskään toimittanut eräitä IOTC:n päätöslauselman 07/02 mukaisia pakollisia tietoja, jotka koskevat IOTC:n alueella toimintaluvan saaneiden alusten rekisteröintiä.

(423)

Komission tekemän tarkastuskäynnin aikana paljastui niin ikään, että niiden alueellisten kalastusjärjestöjen, joiden toimintaan Vanuatu osallistuu, säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä ei ole otettu millään tavalla osaksi Vanuatun lainsäädäntöä.

(424)

Vanuatun kalastuslaivaston hallinnoinnin osalta komission tekemän tarkastuskäynnin aikana paljastui, että alusten rekisteröintiä koskevissa Vanuatun menettelyissä ei oteta millään lailla huomioon aiempaa IUU-toimintaa, jota Vanuatun lipun alle rekisteröintiä hakevat alukset ovat kenties harjoittaneet. Vanuatulla ei ole myöskään mitään erityisiä sääntöjä, joilla varmistetaan, että sen lipun alle rekisteröidyt kalastusalukset noudattavat niiden alueellisten järjestöjen vahvistamia kapasiteetin sääntelysäännöksiä, joiden jäsen tai yhteistyötä tekevä ulkojäsen Vanuatu on. Komission tekemällä tarkastuskäynnillä ilmeni lisäksi, että Vanuatu ei ole pannut täytäntöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan Vanuatun lipun alla purjehtivien alusten saaliiden purkamisen valvonta Vanuatun ulkopuolisissa satamissa.

(425)

Se seikka, ettei Vanuatu toimittanut IOTC:lle, WCPFC:lle ja ICCAT:lle johdanto-osan 414–423 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, osoittaa sen laiminlyöneen YK:n merioikeusyleissopimuksessa ja YK:n kalakantasopimuksessa vahvistetut lippuvaltion velvoitteensa.

(426)

Se, ettei säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä, kiintiöistä, saalisrajoituksista, vuotuisista raporteista ja tilastoista ole toimitettu tietoja, heikentää itse asiassa Vanuatun mahdollisuuksia täyttää YK:n kalakantasopimuksen 117 ja 118 artiklan mukaiset velvoitteensa. Mainituissa artikloissa vahvistetaan valtioiden velvollisuudet toteuttaa kansalaistensa suhteen toimenpiteitä aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja toimia yhteistyössä aavan meren alueiden elollisten luonnonvarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alalla.

(427)

Vanuatun toiminta on vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia, sillä kyseinen maa ei johdanto-osan 424 kappaleessa esitetyistä syistä ota tosiasiallista vastuuta lippunsa alla purjehtivista aluksista.

(428)

Vanuatun toiminta on myös vastoin YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan vaatimuksia.

(429)

Koska Vanuatu ei ole toimittanut ICCAT:lle jälleenlaivausta koskevia tietoja, se ei noudata vaatimuksia, jotka koskevat sen aavalla merellä toimivien alusten valvontaa YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrättyjen alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjen mukaisesti.

(430)

Vanuatu ei ole noudattanut YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisia kirjaamiseen ja oikea-aikaiseen raportointiin liittyviä vaatimuksia, sillä se ei ole toimittanut ICCAT:lle tietoja vuosittaisista raporteista, tehtävästä I (laivaston ominaisuudet), sisäisiä toimia koskevista raporteista yli 20 metriä pitkien alusten osalta, vaatimustenmukaisuustaulukoista eikä pitkääsiimaa käyttävien suurten tonnikala-alusten hallinnointitoimenpiteistä.

(431)

Vanuatu ei noudata myöskään YK:n kalakantasopimuksen 18 artiklan 3 kohdan f alakohtaa, koska se ei ole raportoinut saalistiedoista ICCAT:lle, WCPFC:lle ja IOTC:lle eikä jälleenlaivaukseen liittyvistä seikoista ICCAT:lle ja koska sillä ei ole keinoja varmistaa saaliiden purkamisen valvontaa Vanuatun ulkopuolisissa satamissa, kuten komission tekemän tarkastuskäynnin aikana havaittiin.

(432)

Komission tekemän tarkastuskäynnin aikana ilmeni lisäksi, että Vanuatun alusrekisteri sijaitsee Vanuatun ulkopuolella eikä takaa, että Vanuatun lipun alla purjehtivilla aluksilla on todellinen yhteys Vanuatuun. Tällaisen todellisen yhteyden puuttuminen kyseisen valtion ja sen rekisteriin kirjattujen alusten väliltä on vastoin YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artiklassa vahvistettuja alusten kansallisuutta koskevia edellytyksiä. Tämä päätelmä vahvistetaan myös kansainvälisestä kuljetustyöläisten liitosta (ITF), joka pitää Vanuatua mukavuuslippumaana (120).

(433)

Lopuksi olisi todettava, että Vanuatu ei ole vastoin IUU-toimintasuunnitelman 25, 26 ja 27 kohdassa esitettyjä suosituksia laatinut kansallista toimintasuunnitelmaa IUU-kalastuksen torjumiseksi.

(434)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla todeta, että Vanuatu on laiminlyönyt sille kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat kansainvälisiin sääntöihin, asetuksiin sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin liittyvät velvollisuudet.

(435)

Muistutettakoon, että YK:n inhimillisen kehityksen indeksin (121) mukaan Vanuatun inhimillisen kehityksen katsotaan olevan keskitasoa (187 maan joukossa sijalla 125). Toisaalta Vanuatu on asetuksen (EY) N:o 1905/2006 liitteessä II luokiteltu vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Vanuatun luokituksen perusteella komissio analysoi, voisivatko komission kokoamat tiedot olla yhteydessä Vanuatun erityisrajoitteisiin kehitysmaana.

(436)

Tältä osin todetaan, että kansainvälisen oikeuden mukaisten velvollisuuksien laiminlyönti johtuu ensisijaisesti siitä, ettei kansallinen lainsäädäntö sisällä erityissäännöksiä, jotka koskevat toimenpiteitä IUU-kalastuksen torjumiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi sekä siitä, että alueellisten kalastusjärjestöjen sääntöjä on noudatettu epätyydyttävällä tavalla. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että juuri Vanuatun lipun alle rekisteröityjen aavalla merellä toimivien alusten suuri määrä heikentää kalastustoiminnan tosiasiallista seurantaa, valvontaa ja tarkkailua. Se, ettei alusten rekisteröintiä rajoiteta millään tavoin, ei ole johdonmukaista niiden resurssien kanssa, jotka Vanuatu on kansainvälisiä lippuvaltion velvollisuuksia noudattaen myöntänyt valvonta-, seuranta- ja tarkkailutoimien ja -keinojen kehittämiseen. Näin ollen, vaikka Vanuatulla saattaa olla kehitysrajoitteita, sen kalastusalansa kehittämiseksi noudattamat käytännöt eivät vastaa myönnettyjä resursseja eivätkä kalastuksenhoitoa koskevia maakohtaisia painopisteitä.

(437)

Lisäksi on syytä todeta, että unioni on vuonna 2012 jo rahoittanut Vanuatulle annettavaa teknistä tukea IUU-kalastuksen torjumiseksi (122).

(438)

Tässä päätöksen jaksossa selitetty tilanne, kaikki komission kokoamat tietoelementit ja kyseisen maan antamat ilmoitukset huomioon ottaen voidaan IUU-asetuksen 31 artiklan 7 kohdan nojalla todeta, että Vanuatun kehityksen nykytila ja yleinen suorituskyky kalastusalalla ei ole heikentynyt sen kehityksen tason johdosta.

(439)

Ottaen huomioon edellä esitetyt päätelmät sen suhteen, että Belize, Kambodža, Fidži, Guinea, Panama, Sri Lanka, Togo ja Vanuatu ovat laiminlyöneet niille lippu-, satama-, rannikko- tai markkinavaltioina kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluvat IUU-kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevat velvollisuudet, kyseisille maille olisi IUU-asetuksen 32 artiklan mukaisesti ilmoitettava mahdollisuudesta, että ne yksilöidään kolmansiksi maiksi, joiden komissio ei katso osallistuvan IUU-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön.

(440)

IUU-asetuksen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava Belizelle, Kambodžalle, Fidžille, Guinealle, Panamalle, Sri Lankalle, Togolle ja Vanuatulle siitä mahdollisuudesta, että ne todetaan yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi. Lisäksi komission olisi toteutettava kaikki IUU-asetuksen 32 artiklassa vahvistetut toimenpiteet Belizen, Kambodžan, Fidžin, Guinean, Panaman, Sri Lankan, Togon ja Vanuatun suhteen. Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa kyseiset maat voivat antaa ilmoitukseen kirjallisen vastauksensa ja korjata tilanteen.

(441)

Lisäksi olisi todettava, että Belizelle, Kambodžalle, Fidžille, Guinealle, Panamalle, Sri Lankalle, Togolle ja Vanuatulle osoitettu ilmoitus mahdollisuudesta, että ne todetaan maiksi, jotka komissio katsoo yhteistyöhön osallistumattomiksi tämän päätöksen mukaisesti, ei rajoita komissiota tai neuvostoa toteuttamasta myöhemmin toimia yhteistyöhön osallistumattomien maiden yksilöimiseksi ja niitä koskevan luettelon laatimiseksi eikä automaattisesti johda tällaisiin toimiin,