4.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 119/47

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 145 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden ja unionin on pyrittävä kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(2)

Komission esittämän Eurooppa 2020 -strategian avulla unioni pystyy ohjaamaan taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon. Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (3). Lisäksi 21 päivänä lokakuuta 2010 neuvosto antoi päätöksen 2010/707/EU jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista, jäljempänä ’työllisyyspolitiikan suuntaviivat’ (4). Nämä suuntaviivat yhdessä muodostavat Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon yhdennetyt suuntaviivat. Asianomaisten yhdennettyjen suuntaviivojen alla luetellut viisi yleistavoitetta muodostavat yhteiset jäsenvaltioiden toimia ohjaavat tavoitteet, ja niissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet sekä unionin lähtökohdat ja tavoitteet. Euroopan työllisyysstrategia on keskeisessä asemassa pantaessa täytäntöön Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyviä työllisyys- ja työmarkkinatavoitteita. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat pidettiin voimassa vuonna 2011.

(3)

Nämä yhdennetyt suuntaviivat ovat 17 päivänä kesäkuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisia. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelemisestä ja uudistusten toteuttamisesta siten, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi oltava perustana maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan nojalla rinnakkain jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla annettujen maakohtaisten suositusten kanssa. Työllisyyspolitiikan suuntaviivojen olisi myös oltava perustana yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja komissio antavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.

(4)

Neuvoston 17 päivänä helmikuuta 2012 hyväksymään yhteiseen työllisyysraporttiin sisältyvä jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien luonnosten tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden olisi jatkettava toimia seuraavilla painopistealueilla: työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden laskeminen; työvoimamarkkinoiden tarpeita vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kehittäminen, työn laadun ja elinikäisen oppimisen edistäminen; koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen; yhteiskunnallisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen.

(5)

Vuonna 2010 hyväksytyt työllisyyspolitiikan suuntaviivat olisi pidettävä vakaina vuoteen 2014, jotta niiden täytäntöönpanoon voidaan keskittyä. Niiden ajan tasalle saattamisen olisi oltava hyvin rajoitettua välivuosina vuoteen 2014 asti.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi tutkittava Euroopan sosiaalirahaston käyttöön liittyviä mahdollisuuksia pannessaan työllisyyden suuntaviivat täytäntöön,