(1)

Ennennäkemätön maailmanlaajuinen finanssikriisi ja talouden laskusuhdanne ovat vahingoittaneet vakavalla tavalla talouskasvua ja rahoitusvakautta sekä heikentäneet huomattavasti useiden jäsenvaltioiden rahoituksellisia ja taloudellisia edellytyksiä sekä sosiaalisia oloja. Tilanne aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa erityisesti tietyille jäsenvaltioille vakavia vaikeuksia, jotka liittyvät ennen muuta ongelmiin niiden talouskasvussa ja rahoitusvakaudessa sekä alijäämän ja velkaantuneisuuden kasvuun. Nämä vaikeudet johtuvat myös kansainvälisestä talous- ja rahoitusympäristöstä.

(2)

Vaikka kriisin kielteisten vaikutusten torjumiseksi on jo toteutettu merkittäviä toimia, myös lainsäädännön muutoksia, finanssikriisin vaikutukset tuntuvat laajalti reaalitaloudessa, työmarkkinoilla ja kansalaisten elämässä. Kansallisiin rahoitusvaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, joiden lieventämiseksi olisi toteutettava nopeasti lisätoimenpiteitä käyttämällä rakennerahastoista ja koheesiorahastosta myönnettävää rahoitusta mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään mahdollisuudesta myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet sille vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Tämän mukaisesti on Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 (3) otettu käyttöön tällainen mekanismi unionin rahoitusvakauden säilyttämiseksi.

(4)

Irlannille on myönnetty tällaista rahoitustukea neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/77/EU (4) ja Portugalille neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/344/EU (5).

(5)

Kreikalla oli vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta jo ennen asetuksen (EU) N:o 407/2010 voimaantuloa. Kreikalle myönnettävä rahoitustuki ei sen vuoksi voinut perustua mainittuun asetukseen.

(6)

Kreikan kanssa 8 päivänä toukokuuta 2010 tehdyt lainanantajien välinen sopimus ja lainajärjestelysopimus tulivat voimaan 11 päivänä toukokuuta 2010. Lainanantajien välisen sopimuksen on määrä pysyä täysimääräisesti voimassa kolmen vuoden ohjelmakauden ajan niin kauan kuin lainajärjestelysopimuksen mukaisia varoja on maksamatta.

(7)

Järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (6) mukaan neuvosto myöntää keskipitkän ajan tukea jäsenvaltiolle, joka ei ole ottanut euroa käyttöön ja jolla on maksutasetta koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet vakavasti uhkaavat.

(8)

Tällaista rahoitustukea on myönnetty Unkarille neuvoston päätöksellä 2009/102/EY (7), Latvialle neuvoston päätöksellä 2009/290/EY (8) ja Romanialle neuvoston päätöksellä 2009/459/EY (9).

(9)

Ajanjakso, jona rahoitustuki on Irlannin, Latvian, Portugalin, Romanian ja Unkarin saatavilla, on säädetty asianomaisissa neuvoston päätöksissä. Ajanjakso, jona rahoitustuki oli Unkarin saatavilla, päättyi 4 päivänä marraskuuta 2010.

(10)

Ajanjakso, jona rahoitustuki on Kreikan saatavilla lainanantajien välisen sopimuksen ja euroalueen lainajärjestelysopimuksen nojalla, poikkeaa muista siltä osin kuin on kyse kustakin näihin välineisiin osallistuvasta jäsenvaltiosta.

(11)

Euroalueen 17 jäsenvaltion valtionvarainministerit allekirjoittivat 11 päivänä heinäkuuta 2011 sopimuksen Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamisesta. Tämän sopimuksen mukaisesti, joka tehtiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muuttamisesta niitä jäsenvaltioita koskevaa vakausmekanismia varten, joiden rahayksikkö on euro, 25 päivänä maaliskuuta 2011 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen 2011/199/EU (10) perusteella, EVM ottaa vuoteen 2013 mennessä hoitaakseen tällä hetkellä Euroopan rahoitusvakausvälineellä (ERVV) ja Euroopan rahoituksenvakausmekanismilla (ERVM) hoidettavat tehtävät. EVM olisi sen vuoksi otettava huomioon jo tässä asetuksessa.

(12)

Eurooppa-neuvosto suhtautui 23 ja 24 päivänä kesäkuuta 2011 antamissaan päätelmissä myönteisesti komission aikomukseen parantaa Kreikan lainaohjelman ja unionin varojen välistä synergiaa ja tuki pyrkimyksiä lisätä Kreikan valmiuksia käyttää sen unionilta saamia varoja parantaakseen kasvua ja työllisyyttä keskittymällä kilpailukyvyn tehostumiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. Se piti tervetulleena ja tuki myös sitä, että komissio valmistelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kattavan ohjelman Kreikalle annettavasta teknisestä avusta. Tällä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (11) muutoksella edistetään osaltaan tällaisia synergiapyrkimyksiä.

(13)

Unionin varainhoidon helpottamiseksi, jäsenvaltioihin ja alueisiin tehtävien investointien nopeuttamiseksi ja koheesiopolitiikan toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi on tarpeen sallia perustelluissa tapauksissa, väliaikaisesti ja vaikuttamatta vuosien 2014–2020 ohjelmakauteen, että rakennerahastoista ja koheesiorahastosta maksettavia välimaksuja ja loppumaksuja korotetaan sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joilla on vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta ja jotka ovat pyytäneet tämän toimenpiteen soveltamista omalta osaltaan, määrällä, joka on 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin kunkin toimintalinjan osalta sovellettava osarahoitusosuus. Vaadittavaa kansallista rahoitusta vähennetään tämän seurauksena vastaavasti. Mainitun korotuksen väliaikaisuudesta johtuen ja jotta alkuperäiset osarahoitusosuudet pidetään ennallaan viiteyksikkönä, jonka perusteella väliaikaisesti korotetut määrät lasketaan, mekanismin soveltamisesta johtuvia muutoksia ei olisi otettava huomioon toimenpideohjelmaan sisältyvässä rahoitussuunnitelmassa. Toimenpideohjelmia voi kuitenkin olla tarpeen saattaa ajan tasalle, jotta rahastojen varat keskitetään kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen ja jotta ohjelmien kohteet ja tavoitteet mukautetaan saatavilla olevan kokonaisrahoituksen vähentymiseen.

(14)

Jäsenvaltion, joka haluaa käyttää hyväkseen asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta, on komissiolle osoitetussa tätä koskevassa pyynnössään ilmoitettava selvästi päivä, josta alkaen se katsoo poikkeuksen olevan perusteltu. Asianomaisen jäsenvaltion olisi komissiolle osoitetussa pyynnössään annettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta sen makrotaloudellista ja julkistaloudellista tilannetta koskevien tietojen perusteella voidaan todeta, ettei kansalliseen rahoitukseen vaadittuja varoja ole saatavilla. Sen olisi myös osoitettava, että poikkeuksen mukainen maksujen korotus on tarpeen toimenpideohjelmien toteutuksen jatkamisen turvaamiseksi ja että varojen hyödyntämiseen liittyvät ongelmat ovat edelleen olemassa asetuksen (EY) N:o 1083/2006 liitteessä III säädettyjen osarahoitukseen sovellettavien enimmäismäärien käytöstä huolimatta. Asianomaisen jäsenvaltion olisi myös viitattava asiaankuuluvaan neuvoston päätökseen tai muuhun säädökseen, jonka perusteella se on oikeutettu käyttämään poikkeusta hyväkseen. Komission olisi tarkistettava, ovatko toimitetut tiedot oikeita, ja sen olisi voitava vastustaa pyyntöä 30 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Jotta poikkeus olisi tehokas ja toimiva, olisi oletettava, että jäsenvaltion pyyntö on perusteltu, jos komissio ei vastusta sitä. Komissiolle olisi kuitenkin annettava valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäädöksellä päätös vastustaa jäsenvaltion pyyntöä, jolloin komission olisi perusteltava päätöksensä.

(15)

Säännöt, jotka koskevat toimintaohjelmien välimaksujen ja loppumaksujen laskemista ajanjaksona, jona jäsenvaltiot saavat rahoitustukea rahoitusvakauteensa kohdistuvien vakavien vaikeuksien vuoksi, olisi tarkistettava tämän mukaisesti.

(16)

On tarpeen varmistaa, että niiden korotettujen määrien käytöstä, jotka asetetaan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artiklan 2 kohtaan perustuvan poikkeuksen nojalla niiden jäsenvaltioiden saataville, jotka saavat välimaksujen ja loppumaksujen väliaikaisen korotuksen hyväkseen, raportoidaan asianmukaisesti.

(17)

Sen ajanjakson loputtua, jona rahoitustuki on ollut saatavilla, voi asetuksen (EY) N:o 1083/2006 48 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävissä arvioinneissa olla tarpeen tarkastella muun muassa sitä, vaikeuttaako kansallisen osarahoituksen alentaminen merkittävällä tavalla alun perin asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällainen arviointi voi johtaa toimintaohjelman tarkistamiseen.

(18)

Koska kansainvälisiin finanssimarkkinoihin vaikuttava ennennäkemätön kriisi ja talouden laskusuhdanne, jotka ovat vakavalla tavalla vahingoittaneet useiden jäsenvaltioiden rahoitusvakautta, edellyttävät nopeaa toimintaa koko talouteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi, tämän asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian. Ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden poikkeukselliset olosuhteet sitä olisi sovellettava takautuvasti sitä pyytäneen jäsenvaltion tilanteesta riippuen joko varainhoitovuodesta 2010 tai päivästä, jona rahoitustuki asetettiin saataville, ajanjaksoihin, joina jäsenvaltiot ovat saaneet rahoitustukea unionilta tai muilta euroalueen jäsenvaltioilta rahoitusvakauteensa kohdistuneiden vakavien vaikeuksien vuoksi.

(19)

Jos välimaksujen ja loppumaksujen väliaikaista korotusta suunnitellaan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artiklan 2 kohtaan perustuvan poikkeuksen mukaisesti, sitä olisi tarkasteltava myös yhdessä kaikkia jäsenvaltioita koskevien talousarviorajoitusten kanssa, mikä olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin yleisessä talousarviossa. Lisäksi sen soveltaminen olisi rajattava ajallisesti, koska mekanismin pääasiallinen tarkoitus on puuttua erityisiin nykyhetken ongelmiin. Sen vuoksi mekanismin soveltaminen olisi aloitettava 1 päivänä tammikuuta 2010, ja sen kesto olisi rajattava 31 päivään joulukuuta 2013 asti.

(20)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1083/2006 olisi muutettava tämän mukaisesti,