15.9.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 238/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EU) N:o 258/2011 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa.

(2)

Asetuksesta julkaistiin oikaisu (3)31 päivänä toukokuuta 2011 tiettyjen typografisten virheiden korjaamiseksi, erityisesti tiettyjen väliaikaista tullia koskevan asetuksen liitteessä I olevien vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien nimissä olevien oikeinkirjoitusvirheiden korjaamiseksi.

(3)

Eräissä oikaisun julkaisemisen jälkeen saaduissa huomautuksissa, jotka tarkistuksissa todettiin perustelluiksi, todettiin, että tietyissä muissa nimissä oli oikeinkirjoitusvirheitä. Tämän asetuksen liitteessä I luetellaan kaikkien yritysten, joihin sovelletaan painotettua keskimääräistä tullia, oikeat nimet.

(4)

Menettely aloitettiin, kun Euroopan keraamisten laattojen valmistajia edustava järjestö CET (European Ceramic Tiles Manufacturer's Association), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli tehnyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli yli 30 prosenttia keraamisten laattojen kokonaistuotannosta unionissa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja siitä aiheutunutta vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntauksien arvioimiseksi komissio tarkasteli tietoja, jotka kattoivat 1 päivän tammikuuta 2007 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(5)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, joiden perusteella väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta päätettiin, useat asiaan liittyvät osapuolet esittivät kirjalliset huomautukset alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille tahoille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi ja kahden asiaan liittyvän osapuolen pyynnöstä järjestettiin kuulemisia kuulemismenettelyistä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(6)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista.

(7)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista aiottiin suositella. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia.

(8)

Kaikkia asiaan liittyvien osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(9)

Valittaessa vientiä harjoittavia tuottajia koskevaa otosta, yhteistyössä toimiva yritysryhmä otettiin niiden pyynnöstä mukaan otokseen, koska väitettyyn ryhmään kuuluvien kahden tuottajan yhteenlasketun viennin määrä teki niistä yhdessä kolmanneksi suurimman viejän, kun tarkastellaan unionin markkinoille suuntautuneen viennin määrää. Nämä yritykset väittivät, että niillä oli yhteys, joka perustui tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (4) 143 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, jonka mukaan osapuolten katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos ”he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita”. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kyseiset yritykset eivät olleet edellä tarkoitetulla tavalla etuyhteydessä keskenään, ja niitä kohdeltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35 kappaleessa tarkoitetulla tavalla erillisinä yksikköinä.

(10)

Useat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että kyseiset yritykset olisi jätettävä otoksen ulkopuolelle, koska ne olivat toimittaneet vääriä tai harhaanjohtavia tietoja. Nämä tuottajat väittivät, että painotettu polkumyyntimarginaali olisi sen vuoksi laskettava ilman kyseistä kahta otokseen valittua yritystä.

(11)

Tältä osin todetaan, että kyseessä olevien osapuolten ennen otokseen valitsemista toimittamia tietoja pidettiin riittävinä, jotta niitä voitiin pitää etuyhteydessä olevina, ja ne otettiin mukaan otokseen niiden yhteenlasketun unionin markkinoille suuntautuvan viennin määrän vuoksi. Näiden kahden yrityksen toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien jälkeen niiden välinen yhteys tarkastettiin yksityiskohtaisesti. Yritysten toimittamat, etuyhteyttä koskevan väitteensä tueksi tarkoitetut tiedot tarkastettiin, ja sen vuoksi todettiin, että yrityksiä ei voida niiden perusteella pitää etuyhteydessä olevina, toisin kuin yritykset itse katsoivat. Näin ollen pääteltiin, että kyseisiä yrityksiä ei voida pitää asetuksen (ETY) N:o 2454/93 143 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina etuyhteydessä olevina yrityksinä. Koska kyseiset yritykset toimivat tutkimuksen yhteydessä yhteistyössä ja toimittivat tietoja niiden väitetystä yhteydestä, niiden jättämistä otoksen ulkopuolelle ei pidetä perusteltuna. Näin ollen väite hylätään.

(12)

Lisäksi vaikka oletettaisiin, että muiden yritysten valitseminen otokseen tutkimuksen ajaksi olisi johtanut tulokseen, jossa unionin markkinoille suuntautuvan viennin määrä olisi ollut kyseisenä tutkimusajanjaksona huomattavasti suurempi, käytettävissä olevan ajan puitteissa olisi ollut vaikeaa tutkia uusia otokseen valittuja yrityksiä. Edellä sanotun vuoksi otos täyttää edelleen perusasetuksessa säädetyt kriteerit, vaikka kyseiset yritykset eivät siis olekaan etuyhteydessä keskenään. Lisäksi korostetaan, että mitään näyttöä siitä, että yritykset olisivat tarkoituksella väittäneet olevansa etuyhteydessä sen vuoksi, että ne olisi sisällytetty otokseen, ei ole.

(13)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 5 ja 6 kappale voidaan vahvistaa.

(14)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi osapuoli väitti, ettei yksikään valitusta tukevista unionin tuottajista ollut toimittanut otosta koskevaan kyselyyn vastauksia ja että sen vuoksi olisi katsottava, että ne eivät toimi menettelyssä yhteistyössä. Tämä väite pidettiin voimassa lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen.

(15)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan vastausten puute otosta koskevaan kyselyyn osoittaisi sen, etteivät valitusta tukevat unionin tuottajat toimi yhteistyössä, on muistettava, että CET oli kaikkien valittaneiden yritysten laillinen edustaja. CET toimitti myös vaatimusten mukaisesti valittajien puolesta täydentäviä tietoja tutkimusajanjaksoa varten. Kuten tarkastelun vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa eritellään, otoksen valintaa koskevia tietoja vaadittiin ainoastaan yrityksiltä, jotka eivät olleet aikaisemmin toimittaneet kaikkia tarvittavia tietoja. Sen vuoksi voidaan katsoa, että valituksen tehneet tuottajat toimivat täysin yhteistyössä, koska ne olivat toimittaneet valitusvaiheessa kaikki tarvittavat tiedot ja koska niiden laillinen edustaja oli tutkimuksen aikana toimittanut niiden puolesta kaikki tarvittavat tutkimusajanjakson tietoja koskevat päivitykset.

(16)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan jako eri segmentteihin ja otoksen maantieteellinen kattavuus merkitsivät, ettei otos ollut tilastollisesti pätevä. Tältä osin muistutetaan, että keraamisia laattoja tuottava tuotannonala on unionissa erittäin pirstaloitunut ja että siihen kuuluu yli 500 tuottajaa. Lisäksi todettiin, että tuotannonala oli edustettuna kaikilla kolmella tuotantosegmentillä eli edustettuina oli sekä pieniä, keskisuuria että suuria yrityksiä. Jotta suuryritysten tulokset eivät saisi liian suurta painoarvoa vahinkoa koskevassa analyysissa, vaan pienyritysten, jotka yhteenlaskettuna vastasivat suurimmasta osasta unionin tuotantoa, tilanne näkyisi analyysissä asianmukaisesti, katsottiin, että otoksessa olisi oltava edustettuina kaikki segmentit eli pienet, keskisuuret ja suuret yritykset. Kultakin segmentiltä valittiin suurimmat yritykset edellyttäen, että maantieteellinen edustavuus säilyi.

(17)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti lisäksi, ettei komissio ollut onnistunut osoittamaan, että otos oli edelleen edustava senkin jälkeen, kun yksi puolalainen toimittaja oli vetäytynyt otoksesta ja että otos oli joka tapauksessa riittämätön, kun otetaan huomioon unionin markkinoilla tapahtuvan myynnin määrä.

(18)

On totta, että yksi puolalainen tuottaja päätti lopettaa yhteistyön, minkä vuoksi se oli jätettävä otoksen ulkopuolelle. Otoksen ei kuitenkaan tarvitse vastata jäsenvaltioiden tarkkaa maantieteellistä jakaumaa ja painoarvoa ollakseen edustava. Tällainen lähestymistapa ei olisi ollut hallinnollisesti mahdollinen, koska maantieteellinen jakauma on vain yksi tekijä monien muiden huomioon otettavien tekijöiden joukossa edustavuutta varmistettaessa. Riittää, että otos kuvastaa laajalti asiaa koskevien tärkeimpien tuottajavaltioiden osuuksia. Tämän kriteerin perusteella tilannetta arvioitaessa todettiin, että puolalaisen yrityksen vetäytyminen ei vaikuttanut näytteen kokonaisedustavuuteen. Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan, että valittu otos oli perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti edustava.

(19)

Otoksen yleisen edustavuuden osalta on syytä muistaa, että unionin tuotannonala on hyvin pirstaloitunut, eikä voida välttää sitä, että otoksessa mukana olevat yritykset kattavat suhteellisen pienen osan unionin kokonaistuotannosta. Joka tapauksessa perusasetuksen 17 artiklassa säädetään, että tutkimus voidaan rajoittaa otoksiin, jotka ovat joko tilastollisesti edustavia tai jotka edustavat sellaista tuotannon, myynnin tai viennin suurinta mahdollista määrää, joka voi kohtuudella olla tutkimuksen kohteena. Edustavan määrän tasosta ei kuitenkaan anneta mitään määrällistä kynnystä. Näin ollen vahvistetaan, että valittu otos oli perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti edustava.

(20)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että komissio ei ollut saanut otokseen sellaisia unionin tuottajia, jotka tarjoavat alhaisia myyntihintoja ja jotka sijaitsevat Puolan ja Tšekin kaltaisissa maissa; näin ollen saatu otos ei olisi unionin tuottajien keskimääräisten myyntihintojen osalta edustava.

(21)

Vastauksena edellä mainittuun väitteeseen komissio selvitti, että unionin tuotannonalasta valitun otoksen keskimääräiset myyntihinnat ja julkisesti saatavilla olevissa tilastoissa esitetyt keskimääräiset myyntihinnat olivat samaa luokkaa. Joka tapauksessa, kuten 125 kappaleesta ilmenee, lopulliset tulokset eivät muuttuisi mitenkään merkittävästi, vaikka edellä tarkoitettuja maita koskevat julkisesti saatavilla olevat tilastot otettaisiin huomioon.

(22)

Usea osapuoli esitti huomautuksia unionin tuotannonalaa koskevan otoksen valinnassa käytetyistä menetelmistä ja vertasi niitä kiinalaisia viejiä koskevan otoksen valintaan, joka perustui ainoastaan myyntimäärään.

(23)

Mitä tulee eri menetelmiin, joita käytettiin unionin tuottajia ja kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevien otosten valinnassa, todetaan, että menetelmiä käytettiin otantatehtävän tavoitteiden mukaisesti. Komission on unionin tuotannonalan osalta arvioitava koko tuotannonalan tilannetta, minkä vuoksi on valittu kriteerit, joilla varmistetaan mahdollisimman edustava kuva koko tuotannonalasta. Kiinalaisten viejien osalta katsottiin asianmukaiseksi valita otos, joka perustuu tarkasteltavana olevan tuotteen suurimpaan vientimäärään, minkä vuoksi otokseen otettiin suurimmat viejät. Perusasetuksen 17 artikla ei aseta velvoitetta, jonka mukaan molemmat otokset olisi valittava samojen kriteerien perusteella. Lisäksi tässä tapauksessa Kiinassa yhteistyössä toimiville osapuolille ja Kiinan viranomaisille annettiin mahdollisuus antaa huomautuksensa ehdotetusta otoksesta ennen kuin kiinalaisista vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otoksesta päätettiin lopullisesti. Huomautuksia saatiin otoksen kokoonpanosta, mutta ei sen edustavuudesta.

(24)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen eräs tuojien järjestö väitti, että perusasetuksen 17 artiklan mukaan unionin tuottajia ja vientiä harjoittavia tuottajia koskevat otokset olisi valittava samojen kriteerien perusteella. Useat kiinalaiset osapuolet esittivät vielä lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen väitteitä, joiden mukaan Kiinan vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien välillä harjoitettiin edustavia näytteitä valittaessa syrjintää.

(25)

Vastauksena lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esitettyihin väitteisiin, joiden mukaan unionin tuottajia ja vientiä harjoittavia tuottajia koskevien otosten valinnassa olisi käytettävä samoja kriteereitä, katsotaan 23 kappaleessa mainituista syistä, että kyseiset otokset voidaan valita erilaisten kriteerien perusteella. Näin ollen väite hylätään.

(26)

Edellä 23 kappaleessa esitettyyn seikkaan, jonka mukaan otoksen edustavuudesta ei saatu huomautuksia, kyseessä olevat osapuolet väittivät, että otoksia valittaessa kiinalaisille osapuolille ei ollut tiedotettu siitä, että otosten valinnassa oli käytetty eri kriteerejä, joten he eivät voineet esittää kyseisestä seikasta huomautuksia.

(27)

Mitä tulee siihen, ettei kiinalaisia osapuolia oltu informoitu otosten valinnasta käytetyistä eri kriteereistä, todetaan, että on perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukainen vakiokäytäntö, että osapuolia kuullaan ehdotettujen otosten kokoonpanosta ainoastaan oman kategoriansa osalta, esimerkiksi siten, että vientiä harjoittavia tuottajia kuullaan ainoastaan ehdotetusta vientiä harjoittavia tuottajia koskevasta otoksesta. Näin ollen kyseessä olevien osapuolten väitettä siitä, ettei heille annettu mahdollisuutta esittää huomautuksia otosten valinta-ajankohtana eri otosten valinnassa käytetyistä erilaisista valintakriteereistä, ei oteta huomioon.

(28)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että ottaessaan otoksen valinnassa huomioon eri segmentit komissio rikkoi perusasetuksen 4 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään, että analyysi olisi tehtävä unionin tuotannonalasta kokonaisuutena, eikä tietyistä ryhmistä tai yritystyypeistä.

(29)

Väitettä siitä, että otoksen jakaminen olisi perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan rikkomus, ei voida hyväksyä. Kuten 23 kappaleesta voidaan päätellä, valittu otos edusti koko unionin tuotannonalaa, eikä vain pientä yritysryhmää, kuten kyseessä oleva osapuoli väittää. Lisäksi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa erityisesti sallitaan otoksen valinta vahingon määrittämistä varten. Näin ollen väite ei ollut perusteltu, ja se hylättiin.

(30)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama asiaan liittyvä osapuoli kyseenalaisti sen, että maantieteellinen jakauma oli otettu otosta valittaessa huomioon, ja väitti, että unioni muodostaa yhtenäismarkkinat ja että perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan nojalla otos voidaan valita ainoastaan suurimman edustavan määrän perusteella.

(31)

Mitä tulee maantieteellistä jakaumaa koskevan kriteerin käyttöön, todetaan, että tuotannonala on pirstaloitunut, minkä vuoksi tuottajien maantieteellistä jakaumaa jäsenvaltioissa käytetään valittujen yritysten edustavuuden arvioimiseksi, jotta otos kuvastaisi eri tilanteita, joita unionissa voi esiintyä. Otos kattaa jäsenvaltiot, joissa tuotetaan noin 90 prosenttia unionin tuotannosta; puolalaisen yrityksen vetäytymisen jälkeen määrä on noin 80 prosenttia eli edelleen korkea. Näin ollen komission käyttämillä menetelmillä on varmistettu, että otos edusti unionin tuotantoa kokonaisuutena ja että se on perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukainen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(32)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että unionin tuottajiin on valittu vain pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden kustannusten ja hintojen väitettiin olevan suuremmat kuin kiinalaisten yritysten, jotka olivat kooltaan suurempia.

(33)

Väitteen tueksi ei esitetty todisteita. Todetaan, että otokseen kuuluu yrityksiä kaikilta segmenteiltä. Lisäksi kustannuksiin voivat vaikuttaa muutkin tekijät kuin yrityksen koko, esimerkiksi raaka-ainekustannukset, arvon alentuminen ja kapasiteetin käyttö.

(34)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että osapuolet eivät voineet täysin käyttää puolustautumisoikeuksiaan, koska valituksen tekijän henkilöllisyys ei ollut tiedossa. Lisäksi väitettiin, että koska eräät tuottajat eivät olleet pyytäneet nimensä pitämistä luottamuksellisena, luottamuksellisuutta koskeva pyyntö ei ollut perusteltu.

(35)

Yksi osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan luottamuksellisuuden sallimisella suurimmalle osalle valituksen tehneitä yrityksiä ja valituksen tukijoita ei ollut perusteita. Erityisesti väitettiin, ettei luottamuksellisuutta koskevien pyyntöjen tueksi oltu asiaan liittyvien osapuolten tarkastuksille avoinna olevissa tiedostoissa toimitettu minkäänlaisia todisteita. Lisäksi väitettiin, että otokseen valittujen yritysten nimen puuttuminen esti muita asiaan liittyviä osapuolia esittämästä huomautuksia niiden mikroindikaattoreita koskevan arvioinnin oikeellisuudesta.

(36)

Vastauksena lopullisten päätelmien ilmoittamiseen sama osapuoli kyseenalaisti sen, olivatko kaikki otokseen valitut etuyhteydessä olevat tuottajat toimittaneet vastauksen kyselyyn.

(37)

Muistutetaan, että perusasetuksen 19 artikla sallii luottamuksellisten tietojen suojaamisen olosuhteissa, joissa niiden luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta hän sai tiedon. Suuri enemmistö valituksen tekijöistä halusi henkilöllisyytensä säilyvän luottamuksellisena ja toimitti riittävät todisteet, joiden mukaan vastatoimet, muun muassa myyntimenetysten muodossa, olisivat hyvinkin mahdollisia, jos tuottajien nimet ilmoitettaisiin. Komissio hyväksyi näiden yritysten nimien luottamuksellisuutta koskevan pyynnön.

(38)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan eräät tuottajat eivät olleet pyytäneet nimelleen luottamuksellista kohtelua, todetaan, että tämä seikka ei vaikuta muiden yritysten oikeuteen pyytää luottamuksellista kohtelua, jos siihen osoitetaan riittävät perusteet. Tällaisten pyyntöjen arviointi suoritettiin tapauskohtaisesti. Sen vuoksi väite hylätään.

(39)

Mitä tulee siihen, olivatko kaikki otokseen kuuluneet unionin tuottajat toimittaneet vastauksen kyselyyn, todetaan periaatteen vuoksi, että vastauksen puuttuminen etuyhteydettömältä unionin tuottajalta ei sinällään välttämättä estä komissiota tekemästä luotettavia päätelmiä vahingosta edellyttäen, että saadut vastaukset voidaan todentaa. Tämä pätee erityisesti tapauksiin, joissa etuyhteydessä olevat yritykset ovat erillisiä yksiköitä, joilla on oma kirjanpito.

(40)

Yksi vientiä harjoittavien tuottajien etuja edustava osapuoli katsoi, että tässä tutkimuksessa olisi pitänyt ottaa huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Turkista.

(41)

Turkista peräisin olevan tuonnin sisällyttämistä tutkimukseen ei vaadittu valituksessa, koska menettelyn vireillepanovaiheessa tämän maan osalta ei ollut näyttöä polkumyynnistä, vahingosta ja syy-yhteydestä, eikä Turkista peräisin olevaa tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittaminen näin ollen ollut perusteltua. Sen vuoksi väite, jonka mukaan Turkki olisi pitänyt sisällyttää tutkimukseen, hylätään.

(42)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi asiaan liittyvä osapuoli ilmoitti, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta annetussa asetuksessa olevissa tarkasteltavana olevan tuotteen CN-koodeissa oli muutoksia verrattuna tutkimuksen vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa oleviin koodeihin, ja tiedusteli syitä mainittuihin eroihin ja sitä, tarkoittivatko ne muutosta tuotteen rajauksessa.

(43)

Tässä yhteydessä korostetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä annetun asetuksen ja vireillepanoilmoituksessa mainittujen CN-koodien väliset erot eivät tarkoita muutoksia tuotteen määritelmässä tai tutkimuksen soveltamisalassa. Muutokset eivät vaikuta soveltamisalaan kuuluviin laattatyyppeihin, vaan johtuvat pelkästään 1 päivänä tammikuuta 2011 voimaan tulleessa komission asetuksessa (EU) N:o 861/2010 (5) säädettyjen, yhdistettyyn nimikkeistöön tehtyjen yleisten muutosten huomioon ottamisesta.

(44)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli pyysi, että tietyt keraamiset mosaiikit jätetään tuotteen rajauksen ulkopuolelle. Osapuoli väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen kyseessä oleva tuoteluokka menettäisi kilpailukykyään muihin tuotteisiin nähden, joihin se on korvattavissa, jos toimenpiteet otetaan käyttöön, ja että polkumyyntiä ei missään tapauksessa esiinny kyseisellä segmentillä.

(45)

Tämän väitteen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että keraamisilla mosaiikeilla ja muilla keraamisilla laattatyypeillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet, joten tuotteen rajauksen tarkistaminen ei ollut perusteltua. Mitä tulee polkumyynnin puuttumiseen tältä segmentiltä, asiasta ei esitetty mitään näyttöä, ja polkumyynti- ja vahinkoanalyysin on kuvattava koko tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevaa tilannetta. Näin ollen väite hylätään.

(46)

Edellä sanottu huomioon ottaen ja koska muita huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei ole, väliaikaisista toimenpiteistä annetun asetuksen johdanto-osan 25–32 kappale vahvistetaan.

(47)

Koska muita markkinatalouskohtelua koskevia huomautuksia tai tuloksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33–40 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(48)

Yksilöllisen kohtelun myöntämistä yksittäisille yritykselle tai sen epäämistä koskevaan päätökseen ei saatu yhtään huomautusta.

(49)

Kaksi tuojaa kyseenalaisti kuitenkin komission tekemän yksilöllistä kohtelua koskevan analyysin yleisen pätevyyden ja väitti, että unioni jakaa vuosittain tukia rakennerahastojärjestelmän kautta.

(50)

Tältä osin todetaan, että perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetaan yksilöllisen kohtelun saamista koskevat edellytykset. Väitetyn tukemisen olemassaolo unionissa on tämän tarkastelun osalta merkityksetön. Näin ollen väite hylättiin, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41–44 kappaleessa esitetyt päätelmät pidetään voimassa.

(51)

Kahdeksan yhteistyössä toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti yksilöllistä tarkastelua koskevat pyynnöt perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Yksilöllinen tarkastelu päätettiin suorittaa yhdelle vientiä harjoittavalla tuottajalle, Kito Group -yritykselle, koska se ei aiheuttanut kohtuutonta rasitetta. Kyseisen ryhmän viennin määrä oli suurin niistä kahdeksasta tuottajasta, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua.

(52)

Kyseinen ryhmä pyysi yksilöllistä kohtelua. Pyyntö tutkittiin ja ehdotettiin alustavasti, että Kito Groupille myönnetään yksilöllinen kohtelu, koska ei voitu todeta syytä siihen, miksi sitä ei voisi myöntää.

(53)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, ettei yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla voitaisi sallia rajatulle määrälle pyyntöjä silloin, kun pyyntöjä on saatu paljon. Valituksen tekijä väitti, että useat aikaisemmat polkumyyntitutkimukset tukivat tätä tulkintaa. Tältä osin todetaan, että perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaan yksilöllistä tarkastelua koskevista pyynnöistä päätetään sen mukaan hankaloittaako se tehtävää kohtuuttomasti ja estäisikö se tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin. Käsillä olevassa tutkimuksessa ja kuten 51 kappaleessa todetaan, yhden yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön tutkimista kahdeksasta ei pidetty kohtuuttoman hankalana. Mitä tulee aikaisempiin tutkimuksiin, joissa yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä käsiteltiin, todetaan, että tällaisten pyyntöjen aiheuttamaa hankaluutta ja yksilöllisen tarkastelun vaikutusta tutkimuksen loppuun saattamiseen tarvittavaan aikaan arvioidaan tapauskohtaisesti. Näin ollen valituksen tekijän väitteet hylätään.

(54)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin tietoa ja näyttöä siitä, että Kito Group on voinut jättää ilmoittamatta joitakin etuyhteydessä olevia ryhmään kuuluvia yrityksiä ja että näin ollen ryhmää koskevat tulokset olisivat mahdollisesti epätäydelliset. Ryhmälle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa aiheesta ja sille ilmoitettiin, että perusasetuksen 18 artiklan soveltamista harkitaan. Kito Group vahvisti vastauksessaan, että se ei ollut ilmoittanut polkumyyntikyselyyn antamassaan vastauksessa kahta etuyhteydessä olevaa yritystä, mutta että kyse oli pelkästä huolimattomuudesta, jolla ei ollut merkitystä, sillä kyseiset yritykset eivät olleet osallisena tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa ja/tai kaupan pitämisessä, eikä niillä pitäisi olla tulosten kannalta merkitystä. Ryhmän toimintaa ei kuitenkaan voitu arvioida ja todentaa asianmukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, koska näiden kahden yrityksen olemassaoloa ei ollut ilmoitettu. Näin ollen päätellään, että ryhmä ei toimittanut tarvittavia tietoja asianmukaisiin määräaikoihin mennessä, minkä vuoksi yritystä koskevat tulokset selvitetään saatavilla olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(55)

Kaksi tuojaa esitti huomautuksensa Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, valitsemisesta vertailumaaksi ja väitti, että Yhdysvallat ei ole vertailumaaksi soveltuva, koska sen oma tuotanto on pientä eikä se ole maailmanmarkkinoilla kilpailukykyinen. Ne väittivät edelleen, että Yhdysvallat valittiin epäasianmukaisella tavalla ja että vaihtoehtoisten vertailumaiden puute johtui unionin tuottajien järjestön painostuksesta, joka kohdistui muista mahdollisista vertailumaista tuleviin tuottajiin ja jonka tarkoituksena oli heikentää niiden mahdollista yhteistyötä. Kaksi tuojaa väitti, että komissio ei ottanut useilta mahdollisilta yhteistyössä toimivilta mailta saatuja tietoja, eikä kolmansien maiden kansallisilta tai monikansallisilta tuottajajärjestöiltä julkisesti saatavilla olevia tietoja huomioon.

(56)

Mitä tulee viimeksi mainittuun väitteeseen, muistutetaan, että yrityskohtaisia tietoja tarvitaan polkumyyntitason tutkimiseen. Tästä syystä väite hylättiin.

(57)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan unionin tuottajajärjestöt ovat harjoittaneet epäasianmukaista painostusta estääkseen yhteistyötä, todetaan, että mitään näyttöä asiasta ei ole. Siksi huomautuksia ei voitu ottaa huomioon.

(58)

Kyseiset tuojat väittivät edelleen, että keraamisten laattojen vuosittainen tuotantomäärä Yhdysvalloissa oli noin 60 milj. m2 vuotta kohti, eikä 600 milj. m2, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa mainitaan. Asia tarkistettiin ja todettiin, että tieto on oikea.

(59)

Mitä tulee Yhdysvaltojen soveltuvuuteen vertailumaaksi sen huomattavasti alhaisemman tuotantotason vuoksi, korostetaan, että Yhdysvaltojen markkinat ovat huomattavan kilpailukykyiset: Yhdysvalloissa on useita paikallisia tuotantoyrityksiä, joiden tuontimäärät ovat suuret. Lisäksi, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa todetaan, tullien ulkopuolisista esteistä, jotka haittaisivat merkittävästi kilpailua markkinoilla, ei ole näyttöä. Näin ollen yleistä päätelmää, jonka mukaan Yhdysvallat on asianmukainen vertailumaa alhaisemmasta tuotantomäärästä huolimatta, ei muuteta.

(60)

Kaksi tuojaa väitti, että Yhdysvalloissa tuotettujen laattojen yksikkökohtaiset myyntihinnat olivat Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla paljon unionin markkinoilla sovellettuja hintoja korkeammat ja että niiden vertailu vientihintoihin osoittaa, että polkumyyntikäytäntöjä harjoitetaan. Todettiin, että väite ei ole tämän tutkimuksen kannalta merkityksellinen, sillä kaikki tällaiset väitteet, edellyttäen, että niistä olisi alustavaa näyttöä, voitaisiin tutkia perusteellisesti vain Yhdysvaltoja koskevan erillisen polkumyyntimenettelyn yhteydessä. Sitä ei sen vuoksi otettu huomioon.

(61)

Kyseiset tuojat väittivät myös, että Yhdysvaltojen yhteistyössä toimiva tuottaja on unionin tuottajien omistuksessa tai sidoksissa unionin tuottajiin ja että näin ollen tutkimus oli virheellinen, koska saadut tiedot eivät olleet puolueettomia.

(62)

Muistutetaan, että Yhdysvaltojen yhteistyössä toimivan tuottajan toimittamat tiedot on tarkastettu paikan päällä. Sen vuoksi tätä väitettä ei pidetty merkityksellisenä, ja se hylättiin.

(63)

Kyseiset tuojat väittivät myös, että Yhdysvaltojen vientimäärät olivat pienet. Tätä väitettä pidettiin vertailumaan valinnan kannalta merkityksettömänä, sillä vertailumaan tietoja käytetään normaaliarvon, ei vientihintojen määrittämiseen. Sitä ei sen vuoksi otettu huomioon.

(64)

Samat tuojat väittivät lopuksi, että yhteistyössä toimineen vertailutuottajan henkilöllisyyden ja tuloksen määrän, arvon ja laadun pitäminen luottamuksellisena ei ollut perusteltua. Muistutetaan, että yhteistyössä toiminut tuottaja oli pyytänyt luottamuksellisuutta kaupallisten vastatoimien pelosta, ja pyyntö todettiin perustelluksi. Ei voida myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että minkä tahansa tuojan pyytämän tiedon ilmoittaminen, vaikka vain suuruusluokkana, voisi johtaa vertailumaan tuottajan tunnistamiseen. Sen vuoksi tuojien väite hylättiin.

(65)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen edellä mainitut kaksi tuojaa toistivat useita edellä mainittuja väitteitä, mutta eivät kuitenkaan toimittaneet uutta perusteltua näyttöä. Näin ollen heidän väitteensä ovat edelleen hylättyinä.

(66)

Kyseiset kaksi tuojaa väittivät myös, että yhteistyössä toimineen tuottajan väitetään olevan unionin tuottajan määräysvallassa ja että näin ollen kyseisen yhdysvaltalaisen yrityksen valinta soveltuvaksi vertailumaan tuottajaksi on virheellinen. Ne väittivät erityisesti, että kyseinen yhdysvaltalainen yritys ei ole taloudellisesti riippumaton, eikä voi siksi toimia polkumyynnin vertailukohteena. Perusteena väitteelleen tuojat lainaavat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan kolmatta ja neljättä kohtaa. Vastauksena väitteeseen todetaan ensiksi, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa ja jäljempänä olevassa 69 kappaleessa mainitaan, yhteistyössä toimiva yhdysvaltalainen tuottaja on pyytänyt nimelleen luottamuksellista käsittelyä, ja pyyntö on hyväksytty. Näissä olosuhteissa yhteyttä Yhdysvaltojen yrityksen ja unionin tuottajan välillä ei voida vahvistaa eikä kieltää. Todetaan kuitenkin, että perusasetuksen edellä mainituissa säännöksissä säädetään siitä, miten tarkasteltavana olevan yrityksen myyntihintoja olisi käsiteltävä silloin, kun myynti tapahtuu etuyhteydessä olevalle osapuolelle. Kyseisissä säännöksissä ei käsitellä vertailumaan tuottajan ja unionin tuottajan välillä mahdollisesti olevaa yhteyttä. Näin ollen väite hylätään.

(67)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tuojien järjestö esitti useita väitteitä. Se väitti ensiksikin, että yhdysvaltalaisten tuottajien väitetyt alhaiset myyntimäärät kotimarkkinoille verrattuna kiinalaisten viejien unioniin suuntautuvan viennin määriin teki Yhdysvaltojen markkinoista vertailumarkkinoiksi soveltumattomat. Tutkittaessa tältä osin mahdollisia vertailumaita muun muassa niiden kilpailutaso on yksi tutkittavista seikoista. Sama taso kotimaan tuotannonalan kotimarkkinamyynnin ja tarkasteltavana olevan maan tuonnin kanssa ei ole edellytys sille, että maa katsotaan soveltuvaksi vertailumaaksi. Näiden väitteiden osalta ja 59 kappaleessa todetun mukaisesti Yhdysvaltojen markkinat todettiin riittävän kilpailukykyisiksi, jotta sitä voidaan tässä tutkimuksessa pitää vertailumaaksi soveltuvana valintana. Näin ollen väite hylätään.

(68)

Tuojien järjestö väitti myös, ettei se, että tuonti Yhdysvaltojen markkinoille on huomattavaa, ole sen mielestä merkityksellistä Yhdysvaltojen valinnalle vertailumaaksi. Tämän väitteen osalta todetaan, että tuonnin taso on tärkeä tekijä valittaessa sopivaa vertailumaata. Kotimainen tuotanto yhdessä tuonnin suuren määrän kanssa edistää kilpailuun perustuvia markkinoita, kuten edellä johdanto-osan 59 artiklassa todetaan. Näin ollen väite hylätään.

(69)

Tuojien järjestö kysyi lisäksi, mitä näyttöä yhteistyössä toimiva vertailumaan tuottaja oli toimittanut todistaakseen 64 kappaleessa mainitusta kaupallisten vastatoimien riskistä. Yhdysvaltalainen yritys korosti tältä osin, että kyseinen yhdysvaltalainen yritys kilpaili samoista asiakkaista useiden Yhdysvaltojen markkinoille keraamisia laattoja tuovien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kanssa. Näin ollen yhdysvaltalainen yritys totesi, että se pelkää kaupallisia vastatoimia, jos sen henkilöllisyys paljastetaan. Vastatoimia koskevan riskin todistamista koskevan näytön osalta todetaan uskottavaksi mahdollinen riski, joka johtuu siitä tosiseikasta, että yhdysvaltalainen yritys ja Yhdysvaltojen markkinoilla toimiva kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja kilpailevat samoista asiakkaista. Näin ollen yrityksen nimen luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö hyväksyttiin.

(70)

Tuojien järjestö väitti myös, että koska Yhdysvalloissa tuotetun keraamisen laatan myyntihintojen keskimääräinen kotimarkkinahinta Yhdysvalloissa oli väitetysti useita kertoja korkeampi kuin unioniin Kiinasta tuodun keraamisen laatan hinta, yhdysvaltalainen tuote ei ollut Kiinasta tuotuun tuotteeseen verrattuna ”samankaltainen tuote”. Sitä, että edellä tarkoitetut kaksi hintaa eroavat toisistaan, ei voida pitää perusteena sille, että yhdysvaltalainen tuote ei ole samankaltainen tuote kuin tarkasteltavana oleva tuote. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleen mukaisesti todettiin että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja muun muassa Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset. Näin ollen niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina. Sen vuoksi järjestön väite hylätään.

(71)

Tuojien järjestö kysyi lopuksi, miksi unionia ei pidetty sopivana vertailumaana tilanteessa, jossa muut kolmansien maiden tuottajat, Yhdysvaltoja lukuun ottamatta, eivät toimineet yhteistyössä. Koska Yhdysvallat todettiin soveltuvaksi vertailumaaksi, kuten 59 kappaleessa todetaan, muita soveltuvia markkinoita ei ollut tarpeen tutkia. Näin ollen järjestön väite hylätään.

(72)

Koska muita huomautuksia ei ole, vahvistetaan, että Yhdysvallat oli soveltuva ja kohtuullinen valinta vertailumaaksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45–54 kappale vahvistetaan.

(73)

Kaksi tuojaa väitti, että ilman Yhdysvaltojen tuottajien määrää koskevia tulostietoja asiaan liittyvät osapuolet eivät voisi todentaa oliko Yhdysvaltojen tuottajan tuotantokustannuksissa merkittäviä mittakaavasta johtuvia eroja verrattuna otokseen kuuluviin kiinalaisiin tuottajiin, joilla keraamisten laattojen vuosituotanto oli yli 10 milj. m2. Kyseiset tuojat väittivät lisäksi, että vertailutuottajan ja kiinalaisten tuottajien tuotantomäärät eivät ole vertailukelpoisia, koska vertailutuottajan tai vertailumaan tuotantomäärät ovat alhaisemmat. Muistutetaan, että yhteistyössä toimineen vertailutuottajan tuotantomäärä on luottamuksellinen, eikä sitä voida sen vuoksi paljastaa. Lisäksi muistutetaan, että kiinalainen tuotannonala on hyvin pirstaloitunut ja koostuu pääosin pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Sen vuoksi edellä esitetyt väitteet todettiin perusteettomiksi.

(74)

Kyseiset tuojat korostivat, että koska perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa edellytetään, että normaaliarvo määritetään ”muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella”, normaaliarvon määrittäminen yhden ainoan yrityksen tietojen perusteella on väärin.

(75)

Todetaan, että tämä menettely koskee tuontia maasta, joka ei ole markkinatalousmaa ja jossa normaaliarvo on määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tästä syystä väite hylättiin.

(76)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi tuojien järjestö totesi, että se katsoi, että vertailumaan normaaliarvoa ei voida perustaa yhden ainoan yrityksen tietoihin. Tämä väite kuitenkin hylätään 75 kappaleessa mainituista syistä.

(77)

Kyseiset tuojat väittivät lopuksi, että vertailutuottajan tuote ei ollut edustava, koska se palveli yksinomaan korkeasti hinnoiteltua segmenttiä. Koska vertailutuottajan henkilöllisyyden luottamuksellisuutta koskeva pyyntö oli hyväksytty, tätä väitettä ei vahvistettu eikä hylätty. Joka tapauksessa vaikka väite olisi oikea, laskennalliseen normaaliarvoon tehtiin perustelluissa tapauksissa oikaisuja, jotta kaikki laattatyypit, jälleenmyyntibrändit mukaan lukien, otettaisiin huomioon, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi väite todettiin perusteettomaksi ja hylättiin.

(78)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli luokitellut tiettyjen keraamisten laattatyyppien myynnin unioniin tarkasteluajankohtana väärin ja että yrityksen polkumyyntimarginaalia olisi korjattava vastaavasti. Yrityksen tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana todettiin, että yritys oli luokitellut tietyt keraamiset laatat väärin ja yritystä informoitiin tästä. Kyseiset laatat luokiteltiin sen jälkeen oikein, jotta saadaan tarkat polkumyyntilaskelmat. Näin ollen yrityksen väite hylätään.

(79)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tietyt unioniin tarkasteluajanjaksolla suuntautuneet vientitoimet olisi jätetty huomioimatta yrityksen polkumyyntimarginaalia laskettaessa. Todettiin, että kyseiset liiketoimet oli jätetty huomioimatta, sillä laskun päivämäärät osuivat tutkimusajanjakson jälkeiselle ajalle. Näin ollen yrityksen väite hylätään.

(80)

Koska vientihintoja koskevia huomautuksia ei ole, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(81)

Huomautuksia esitettiin normaaliarvon ja vientihinnan välisestä vertailusta.

(82)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen CIF-arvon laskennassa olisi otettava huomioon se tosiseikka, että vientimyynti tapahtui etuyhteydettömien kauppiaiden välityksellä. Väite todettiin perustelluksi ja kyseisen viejän CIF-arvot laskettiin uudelleen. Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että kyseistä vientihintojen uudelleenlaskentaa ei olisi pitänyt tehdä, koska kyseisten etuyhteydettömien kauppiaiden toimittamat tiedot eivät olleet luotettavia, koska väitetysti vain jotkin kauppiaista, joiden välityksellä vientiä harjoittavat tuottajat myivät tuotteitaan, olivat toimittaneet tietoja. Tältä osin todettiin, että kaikki etuyhteydettömät kauppiaat, joiden välityksellä vientiä harjoittava tuottaja oli harjoittanut myyntiä, olivat toimittaneet hintatiedot. Näin ollen väite hylätään.

(83)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vakuutusmaksua ei ollut otettu oikealla tavalla huomioon CIF-arvoa laskettaessa. Väite todettiin perustelluksi ja kyseisen viejän CIF-arvot korjattiin.

(84)

Yksi vientiä harjoittava yritysryhmä väitti, että niiden CIF-arvoihin sisällytetyt vakuutuskustannukset oli laskettu väärin. Väite todettiin perustelluksi ja kyseisen viejän CIF-arvot laskettiin uudelleen. Lisäksi todettiin, että yhden ryhmään kuuluvan yrityksen käsittelykustannuksia ei ollut otettu huomioon vapaasti tehtaalla -arvoa määritettäessä. Tämä korjattiin myös.

(85)

Kaksi tuojaa väitti, että vientihintojen laskennassa olisi pitänyt ottaa huomioon Yhdysvaltain dollarin valuuttakurssissa tutkimusajanjaksona tapahtunut kehitys. Tältä osin huomautetaan kuitenkin, että komission vakiokäytännön mukaisesti tutkimusajanjakson valuutanvaihdossa käytetään kuukausittaisia valuuttakursseja. Näin ollen valuuttakurssien kehitys tutkimusajanjaksona on otettu huomioon.

(86)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että koska normaaliarvo perustui vertailumaan yhden tuottajan tuotantoon ja tarkkoja tietoja ei voitu luottamuksellisuutta koskevista syistä paljastaa, oli välttämätöntä varmistaa, että polkumyyntilaskelmia varten oli tehty tarvittavat oikaisut tuotteiden vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 kappaleessa todetaan, tarvittaessa tehtiin oikaisuja, jotta varmistetaan normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolinen vertailu.

(87)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kaksi tuojaa väitti, että yhteistyössä toimiva yhdysvaltalainen tuottaja toimii yksinomaan korkeasti hinnoitellulla keraamisten laattojen sektorilla, kun taas kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat alhaisesti hinnoitellulla segmentillä. Kyseiset tuojat väittivät normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun osalta, ettei niille oltu ilmoitettu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisia tarvittavia oikaisuja. Tältä osin todetaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 kappaleessa selitetään oikaisut, jotka tehtiin tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.

(88)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit yhteistyössä toimiville otokseen kuuluville tuottajille, kaikki edellä olevat huomautukset huomioon ottaen, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla, tullaamattomana, ovat seuraavat:

(89)

Seurauksena 88 kappaleessa mainituista muutoksista polkumyyntimarginaalin laskennassa, otoksen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali, joka perustuu edellä olevan neljän otokseen kuuluneen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaaleihin, on 30,6 prosenttia. Tässä yhteydessä todetaan, että Heyuan Becarray Co. Ltd -yrityksen osalta, jolle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, eikä yksilöllistä kohtelua, polkumyyntimarginaali laskettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa kuvatulla tavalla. Perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ensimmäisen lauseen mukaisesti tätä polkumyyntimarginaalia käytettiin laskettaessa otokseen kuuluvien osapuolien polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa, jota sovelletaan niihin yhteistyössä toimineisiin viejiin, joita ei valittu otokseen. Lisäksi koska Heyean Becarry Co. Ltd -yritykselle ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua ja koska todettiin, että valtio puuttui merkittävällä tavalla sen vientimyyntiä koskeviin päätöksiin, Heyean Becarry Co. Ltd -yrityksestä tulevaan tuontiin olisi sovellettava samaa tullia, jota sovelletaan otokseen kuulumattomista yhteistyössä toimivista viejistä tulevaan tuontiin.

(90)

Mitä tulee Heyuan Becarry Co. Ltd -yrityksen, joka on edellä todetun mukaisesti otokseen kuuluva yhteistyössä toimiva vientiä harjoittava tuottaja, jolle ei ole myönnetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa tarkoitettua yksilöllistä kohtelua, polkumyyntimarginaalin laskentamenetelmään, mainitussa kappaleessa olisi johdanto-osan 64 kappaleen sijasta viitattava johdanto-osan 62 kappaleeseen.

(91)

Edellä 51–54 kappaleessa mainittuun yritykseen, jolle tehtiin yksilöllinen tarkastelu perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, sovelletaan koko maata koskevaa polkumyyntimarginaalia.

(92)

Koska polkumyyntimarginaalien laskentaa koskevia huomautuksia ei ole tehty kaikkien muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66–67 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(93)

Ottaen huomioon 81–85 kappaleessa mainitut huomautukset, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali vahvistetaan 69,7 prosentiksi.

(94)

Saatiin useita huomautuksia, joissa väitettiin, että niistä vientiä harjoittavista yrityksistä, jotka väliaikaista tullia koskevan asetuksen nojalla kuuluivat polkumyyntitullin painotetun keskiarvon soveltamisalaan ja jotka oli otettu mainitun asetuksen liitteeseen, 13 oli vain kauppiaita eikä tuottajia eikä niitä näin ollen olisi pitänyt ottaa liitteeseen.

(95)

Väitteet todettiin tarkastelun jälkeen perustelluiksi viiden yrityksen osalta. Kyseisille yrityksille ilmoitettiin aikeesta poistaa ne asiaa koskevasta liitteestä, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Kolme yritystä ei esittänyt huomautuksia, mutta kaksi esitti asiaa koskevat huomautukset. Edellä tarkoitetut huomautukset eivät sisältäneet riittävää näyttöä siitä, että kyseiset yritykset olisivat tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia ja huomautukset hylättiin. Kyseiset viisi yritystä poistettiin niiden yritysten luettelosta, joihin sovelletaan lopullista painotettua keskimääräistä tullia.

(96)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kahdesta yhteistyössä toimineesta vientiä harjoittavasta tuottajasta koostuvan ryhmän keskinäisen suhteen on väitetty vaikeutuneen niiden omistusrakenteessa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Tämän johdosta toinen yrityksistä pyysi, että siihen sovellettaisiin toisesta yrityksestä riippumatonta yksilöllistä tullia.

(97)

Toimitetun tiedon perusteella vaikuttaa siltä, että kyseisten yritysten väliset yhteydet vaikeutuivat tutkimusajanjakson jälkeen. Yritysrakenteen väitetyn jakautumisen vaikutusta sekä toisen yrityksen yksilöllisen tullin vahvistamista koskevaa pyyntöä olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti. Jos jompikumpi kyseisistä yrityksistä pyytää väitetyn jakautumisen jälkeen tilanteensa tarkastelua, asiaa voidaan aikanaan tarkastella perusasetuksen mukaisesti. Näissä olosuhteissa yrityksen pyyntö vahvistaa yksilöllinen tulli tässä tutkimuksessa hylätään.

(98)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että toiseen 97 kappaleessa tarkoitetuista etuyhteydessä olevista vientiä harjoittavista tuottajista olisi sovellettava erillistä tullia, joka laskettaisiin sillä perusteella, että se harjoitti polkumyyntiä korkeammalla tasolla kuin toinen vientiä harjoittava tuottaja. Tältä osin todetaan, että jos etuyhteydessä tutkimusajanjakson aikana oleville vientiä harjoittaville tuottajille ei lasketa yhtä painotettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia ja tullia, tämä jättäisi sille vientiä harjoittavalle tuottajalle, johon sovelletaan korkeampaa tullia, mahdollisuuden kiertää tulleja. Edellä tarkoitetut vientiä harjoittavat tuottajat todettiin tässä tutkimuksessa tämän tutkimusajanjakson aikana etuyhteydessä oleviksi, joten toiselle niistä ei ole perusteltua myöntää erillistä tullia. Kuten 97 kappaleessa todetaan, jos jompikumpi kyseisistä yrityksistä pyytäisi tilanteensa tarkastelua väitetyn jakautumisen jälkeen asiaa voidaan tarkastella perusasetuksen mukaisesti. Näissä olosuhteissa yrityksen väite hylätään.

(99)

Koska unionin tuotantoa ja unionin tuotannonalaa koskevia huomautuksia ei ole esitetty, eikä uusia havaintoja ole saatu, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68–70 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(100)

Koska unionin kulutusta koskevia huomautuksia ei ole esitetty, eikä uusia havaintoja ole saatu, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71–72 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(101)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli kyseenalaisti tuontia koskevan analyysin ja väitti, että sekä valituksesta että väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta puuttui tuontia koskevia tietoja ja että m2-mittauksella tarkoitetaan alaa, ei määrää.

(102)

Toinen asiaan liittyvä osapuoli väitti, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin hintaa ja määrää koskeva kehitys oli osoitus ainoastaan tavanomaisesta kaupan vaihtelusta, eikä kiinalaistan viejien polkumyynnistä.

(103)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli kyseenalaisti Eurostatin tilastojen luotettavuuden ja väitti, että nykyiset kiinalaiset tuontihinnat ovat korkeampia ja sen vuoksi vertailukelpoisia muista kolmansista maista peräisin olevien tuontihintojen kanssa. Lisäksi väitettiin, että tällä olisi vaikutusta todettuihin polkumyyntimarginaaleihin.

(104)

Toinen asiaan liittyvä osapuoli väitti, että niiden omat Eurostatin tilastoja koskevat analyysit markkinaosuudesta ja tuontihinnasta erosivat hieman väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetuista tiedoista ja että niitä olisi muutettava vastaavasti.

(105)

Toinen asiaan liittyvä osapuoli väitti, että komissio ei ollut ottanut huomioon kiinalaisessa tuonnissa tutkimusajanjakson jälkeen vuonna 2010 tapahtunutta hintojen nousua.

(106)

Tuontimäärien määrittämisessä käytettävää mittayksikköä koskevan väitteen osalta todetaan, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ilmaisulla ’määrä’ tarkoitetaan määrää eikä kuutiotilavuutta. Kummankin tuotteen osalta olisi käytettävä edustavinta mittayksikköä. Tarkasteltavana olevan tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla toimivat operaattorit käyttävät johdonmukaisesti neliömetriä (m2). Neliömetrin on sen vuoksi katsottu soveltuvan parhaiten tähän tutkimukseen, ja väite hylättiin siltä osin.

(107)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin hintojen ja määrän kehityksen osalta on totta, että vaihtelut ovat absoluuttisesti tarkasteltuina pieniä. Kiinasta peräisin oleva tuonti laski kolme prosenttia tarkastelujaksolla. Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrää koskevissa päätelmissä oli kuitenkin otettava huomioon unionin markkinoilla tapahtunut yleinen kulutuksen lasku. Sillä tosiseikalla, että Kiinasta peräisin oleva tuonti laski tällä jaksolla ainoastaan kolme prosenttia, kun kokonaiskulutus laski 29 prosenttia, oli selvästi vaikutus kiinalaisten tuojien läsnäoloon unionin markkinoilla. Tuonnin pitäminen vakaana antoi kiinalaiselle tuonnille mahdollisuuden kasvattaa markkinaosuuttaan jaksolla, jona muut toimijat menettivät osuuksiaan.

(108)

Kiinalaisten hintojen kehityksen osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73 kappaleessa mainitut keskimääräiset tuontihinnat perustuivat Eurostatin tilastoihin. Tietyille jäsenvaltioille on esitetty kysymyksiä keskimääräisten tuontihintojen tarkkuudesta, mutta mitään muutoksia virallisiin tilastoihin ei ole vahvistettu. Joka tapauksessa muistutetaan, että Eurostatin tietoja käytettiin ainoastaan yleisen suuntauksen vahvistamiseen ja että kiinalaista tuontia koskevien hintojen oikaiseminen ylöspäin ei muuttaisi kokonaiskuvaa korkeiden hinnan alittavuusmarginaalien aiheuttamasta vahingosta. Tässä yhteydessä todetaan, että vahinko- ja polkumyyntimarginaalin laskennassa ei käytetty Eurostatin tietoja. Marginaalien määrittämiseen käytettiin ainoastaan tarkastuskäynnin kohteena olevilta yrityksiltä saatuja todennettuja tietoja. Näin ollen tilastoissa mahdollisesti olevilla eroavuuksilla ei ole vaikutusta ilmoitettuihin marginaaleihin.

(109)

Väitettä, jonka mukaan komissio ei ottanut huomioon vuoden 2010 tietoja ei voida hyväksyä, koska tutkimusajanjaksoa koskeva luku sisälsi vuoden 2010 ensimmäistä vuosineljännestä koskevat tiedot. Vuoden 2010 toisen, kolmannen ja neljännen vuosineljänneksen osalta todetaan, että kyseiset luvut liittyvät tutkimusajanjakson jälkeiseen jaksoon, eikä niitä sen vuoksi oteta huomioon. Vaikka edellä tarkoitettuja jaksoja koskevat luvut otettaisiin huomioon, tuontitilastoista kävisi ilmi, että myös kolmansista maista peräisin olevan tuonnin hinnat nousivat, mikä osoittaisi, että kyse oli yleisestä suuntauksesta, ei kiinalaiseen tuontiin liittyvästä erillisestä ilmiöstä.

(110)

Muistutetaan, että alustavassa vaiheessa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleen mukaisesti alittavuudella tarkoitetaan unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotetyyppien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Kiinasta tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin tuotelajeittain, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti voimassa olevien tullien, tuonnin jälkeisten kustannusten ja kaupan tason huomioon ottamiseksi.

(111)

Yksi osapuoli väitti, että vientihinnan laskennasta osapuolille ilmoitetut laskelmat eivät vastaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa annettua selitystä. Asiaa tarkastettaessa vahvistettiin, että mainitussa johdanto-osan kappaleessa oli tekstivirhe. Alustavassa vaiheessa unionin tuottajien etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla myymiä vapaasti tehtaalla hintoja oikaistiin kaupan tason huomioon ottamiseksi, eikä keskimääräisen vientihinnan laskelmaan tehty mitään tuonnin jälkeisiin kustannuksiin liittyviä oikaisuja. Lopullisessa vaiheessa tarkasteltavana olevan maan vientiä harjoittavien viejien vapaasti unionin rajalla CIF-nettohinnat oikaistiin voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi (unionin satamissa perityt tuonti-, kuljetus- ja varastointikustannukset, jotka peritään ennen kuin tuojat myyvät tuotteet edelleen) yhteistyössä toimivien etuyhteydettömien tuojien antamien tietojen mukaisesti.

(112)

Toinen osapuoli väitti, että hinnat olisivat kiinalaisten viejien hintojen tasoa, jos jakelu- ja markkinointikustannukset otettaisiin huomioon ja niitä oikaistaisiin alaspäin. Nämä oikaisut oli kuitenkin otettu jo alustavissa laskelmissa huomioon; näin ollen väite hylättiin perusteettomana.

(113)

Tutkinnassa paljastunut hinnan alittavuus vaihteli 43,2 prosentin ja 55,7 prosentin välillä, mikä erosi hieman alustavista tuloksista (katso väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77 kappale). Syynä muutokseen oli uuden CIF-arvon laskeminen 83–85 kappaleessa mainitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle sekä yksilöllisen CIF-vientihinnan laskeminen 51 kappaleessa mainitulle vientiä harjoittavalla Kito Group -tuottajalle.

(114)

Koska muista kolmansista maista kuin Kiinasta tulevan tuonnin osalta ei ole saatu huomautuksia tai havaintoja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78–80 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(115)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käytöstä ei ole saatu huomautuksia tai havaintoja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84–85 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(116)

Koska myyntimääristä ja markkinaosuuksista ei ole saatu huomautuksia tai havaintoja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86–87 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(117)

Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei ole saatu huomautuksia tai havaintoja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 ja 89 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(118)

Polkumyyntimarginaalit yksilöidään 88–93 kappaleessa. Vahvistetaan, että kaikki vahvistetut marginaalit ovat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Ottaen huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, vahvistetaan, että tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(119)

Yksi osapuoli kyseenalaisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–95 kappaleessa annettujen tietojen oikeellisuuden. Osapuoli väitti, että varastojen arvo prosentteina koko tarkastelujakson tuotannosta oli huomattavasti alhaisempi kuin mitä kyseisen asetuksen taulukossa 10 luetellaan. Kyseiset laskelmat tarkastettiin ja todettiin, että ainoastaan vuotta 2009 ja tutkimusajanjaksoa koskevat prosentteina ilmaistut tiedot oli laskettu väärin ja että prosentteina ilmaistut varastoja koskevat luvut olivat todellakin kyseisinä ajanjaksoina hieman korkeammat kuin mitä aikaisemmin ilmoitettiin. Laskelman korjattu versio esitetään tämän asetuksen taulukossa 1.

(120)

Sama osapuoli väitti, että unionin tuotannonala oli pakotettu kasvattamaan varastojaan kuuteen tuotantokuukauteen kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 kappaleessa todetaan, mikä vastaisi pikemminkin 50 prosentin varastoprosenttia kokonaistuotannosta kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 mainittua 59 prosenttia.

(121)

Tältä osin korostetaan, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 ja 94 kappaleessa tehdyt analyysit eivät olleet identtisiä, vaan täydentäviä. Ensimmäinen analyysi osoitti otokseen kuuluvien yritysten varastoprosentin neliömetreinä mitattuna verrattuna otokseen kuuluvien yritysten tuotantoon, joka ilmaistiin myös neliömetreinä (61 prosenttia tutkimusajanjaksona). Toinen otoksiin kuuluville yrityksille tehty analyysi osoitti tuotannon varastointiajan kuukausina suhteessa vuoden 12 kuukauteen (50 prosenttia tutkimusajanjaksona).

(122)

Jatkoanalyysin avulla voitiin arvioida tarkemmin tuotantovarastojen kuukausina ilmaistun varastointiajan kehittymistä. Tältä osin vuonna 2007 otokseen valitut tuottajat pitivät noin viiden kuukauden tuotantovarastoja (43 prosenttia), mutta polkumyynnillä harjoitetun tuonnin aiheuttamat paineet pakottivat ne kasvattamaan varastojaan yli seitsemään tuotantokuukauteen (vastaa 61:tä prosenttia vuosittaisesta kokonaistuotannosta) tutkimusajanjaksona. Taulukossa 1 esitetään varastomäärät myös kuukausimäärinä vuosituotannosta.

(123)

Taulukko 1

Varastot

(124)

Päätelmä, jonka mukaan varastojen kehityssuuntaus osoittaa aiheutunutta vahinkoa, vahvistetaan.

(125)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli, kuten 20 kappaleessa todetaan, kyseenalaisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 96–99 kappaleessa esitetyt tulokset, jotka koskivat unionin tuotannonalan myyntihintoja ja väitti, että komissio ei ottanut määrityksissään huomioon unionin yksikköhintaa soveltavia tuottajia Puolassa ja Tšekissä, eivätkä tulokset näin ollen olleet johdonmukaisia voimassa olevien julkisten tietojen kanssa.

(126)

Väitteen vuoksi suoritettiin simulaatio, joka sisälsi Puolassa, jonka tuotanto vastasi noin 10 prosenttia unionin kokonaistuotannosta, kirjattuja myyntihintoja. Tšekin osalta, jonka tuotanto vastasi alle kolmea prosenttia unionin kokonaistuotannosta, ei tehty simulaatioita. Tehty simulaatio osoitti, että lopulliset tulokset eivät muutu merkittävästi, vaikka Puolan hinnat otettaisiin huomioon. Varmistaakseen vertailukelpoisuuden kiinalaisten tuottajien myyntihintoihin komissio laski menetelmilleen johdonmukaisena unionin tuotannonalan myyntihinnan tehtyään ensin asianmukaiset oikaisut ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle sovellettavien hintojen selville saamiseksi.

(127)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa esitetyt selitykset, joiden mukaan unionin tuotannonala oli pakotettu myymään alhaisempia määriä ja laajempaa valikoimaa, olivat virheellisiä, sillä unionin tuotannonala olisi siinä tapauksessa väitetysti menettänyt enemmän kuin kahden prosentin markkinaosuuden.

(128)

Olisi huomattava, että keskittyminen pienten erien myyntiin ei välttämättä tarkoita suuren markkinaosuuden menettämistä. Unionin tuotannonala ei ole ensinnäkään täysin pudonnut suurempien, yhtenäisten tuote-erien markkinoilta, vaikka kiinalaisen halpatuonnin aiheuttamat paineet erityisesti tällä tuotannonalalla ovat suuret. Toiseksi unionin tuotannonala pystyi säilyttämään läsnäolonsa koko markkinoilla painamalla myyntihintojaan alas ja tuottamalla kalliimpaa tuotevalikoimaa, mikä laski kannattavuutta, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 kappaleessa todetaan. Näin ollen se tosiseikka, että unionin tuotannonala ei menettänyt suurempaa markkinaosuutta, selittyy sillä, että se päätti pysyä markkinoilla Kiinan aiheuttamista hintapaineista huolimatta.

(129)

Yksi osapuoli katsoi, että suurten ja pienten yritysten kannattavuudessa oli suuria eroja. Sen vuoksi väitettiin, että keskimääräistä voittoa ei voida pitää edustavana, koska otokseen kuului ainoastaan tietoja yhdestä suuryrityksestä.

(130)

Toinen osapuoli väitti, että unionin suurten tuottajien taloudellinen tila on hyvä. Sama osapuoli väitti, että kokonaisvahinkoa ei voida osoittaa, koska unionin tuotannonalan keskimääräisessä voittomarginaalissa ei ole tappioita, vaikka siihen lisättäisiin pienyritykset, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101 kappaleessa ja taulukossa 12 todetaan.

(131)

On huomattava, että tulosten johdonmukaisuus otoksen edustavuuden kanssa on pyritty varmistamaan siten, että kaikki vahinkoindikaattorit (voitto mukaan lukien) on painotettu suhteessa kunkin segmentin osuuteen unionin kokonaistuotannossa. Suuryrityksen edustavuus suuremmalla segmentillä vallitsevan tilanteen osalta on toisaalta myös vahvistettu. Sen vuoksi otokseen kuuluvien yritysten analyysistä saadut kokonaisindikaattorit ovat unionin koko tuotannonalaa koskevan tilanteen osalta edustavia ja edellä mainittu väite oli hylättävä.

(132)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan suuryritykset eivät kärsineet vahinkoa, todetaan, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan analyysi olisi tehtävä suhteessa unionin tuotannonalaan kokonaisuutena, eikä suhteessa tiettyihin yritysryhmiin tai -tyyppeihin. Kuten 130 kappaleessa todetaan, se, ettei tutkimusajanjaksona esiinny tappiota, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö vahinkoa olisi tapahtunut.

(133)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli kyseenalaisti päätelmän, jonka mukaan unionin tuotannonalan tuotantokustannukset olivat nousseet 14 prosentilla varastojen kasvun ja tuotantovalikoimassa tapahtuneen muutoksen seurauksena. Kyseisen osapuolen mukaan edellä tarkoitettu päätelmä ei vastaa tosiasioita, sillä varastotasot ja tuotevalikoima eivät kuulu tuotantokustannuksiin.

(134)

Väite on hylättävä, sillä korkeat varastotasot merkitsevät huomattavia taloudellisia kustannuksia, mikä on otettu tuotantokustannusten analyysissä huomioon. Toisaalta toistuvat muutokset tuotevalikoimassa lisäävät tuotantokustannuksia, sillä tuottajan on toistuvasti tarkistettava tuotantoprosessia: tällaiset toimet voivat olla kalliita, sillä niiden aikana koneet seisovat, jolloin käyttöaste ei ole optimaalinen.

(135)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli kyseenalaisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan kulutuksen vähenemisellä oli kielteinen vaikutus unionin tuotannonalaan. Kyseisen osapuolen mukaan vahinkoa ei ole voinut tapahtua kulutuksen vähenemisen vuoksi, koska kokonaismarkkinaosuus pysyi samana.

(136)

Mitä tulee huomautukseen, joka koskee unionin tuottajien markkinaosuuden vakautta heikkenevästä kulutuksesta huolimatta, todetaan, että markkinaosuus ei ole ainoa vahingon kannalta merkityksellinen indikaattori. Unionin tuottajien onnistui säilyttää markkinaosuutensa unionissa ainoastaan kannattavuuden kustannuksella, joka tarkastelujaksolla laski. Sen vuoksi ei voida päätellä, että unionin tuottajien markkinaosuuden vakaus merkitsisi sitä, ettei vahinkoa ollut.

(137)

Edellä sanottu huomioon ottaen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetyt vahinkoa koskevat päätelmät vahvistetaan.

(138)

Komissiolle esitettiin huomautuksia syy-yhteyttä koskevista alustavista päätelmistä. Kyseiset huomautukset olivat samat, joita oli jo käsitelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128–132 kappaleessa itse aiheutetun vahingon osalta. Uutta näyttöä, jonka perusteella alustavia päätelmiä olisi muutettava, ei esitetty. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 ja 136 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(139)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin alustavassa vaiheessa, onko Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkityksellisenä.

(140)

Jotkut osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan tuotannon ja myynnin supistuminen johtui vähentyneestä kulutuksesta. Lisäksi väitettiin, että kiinalaisen tuonnin vaikutusten on täytynyt olla pieni, koska Kiinan markkinaosuus kasvoi ainoastaan 1,6 prosentilla, josta enintään yksi prosentti saattoi liittyä unionin tuotannonalan markkinaosuuteen.

(141)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimus paljasti, että kiinalaisen tuonnin markkinaosuuden kasvu, unionin tuotannonalan voittojen lasku ja varastojen kasvu tapahtuivat ajallisesti samaan aikaan. Lisäksi unionin tuotannonalaan ei ole kohdistunut paineita ainoastaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinaosuuden kasvamisen vuoksi, vaan pikemminkin heidän noudattamansa hinnoittelukäyttäytymisen ja hintojen alittamisen korkean tason vuoksi.

(142)

Kuten 113 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa ilmeni merkittävää hintojen alittavuutta. Lisäksi tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalalla ja tuojilla on suurelta osin samat asiakkaat, mikä tarkoittaa sitä, että unionin tuotannonala kilpailee tilauksista suoraan polkumyyntiä harjoittavien tuojien kanssa.

(143)

Edellä sanottu osoittaa, että unionin tuotannonalan kannattavuuslukujen lasku ja useimpien vahinkoindikaattorien heikkeneminen johtui nimenomaan hintapaineista, ei pelkästään tuonnin määrästä.

(144)

Useat asiaan liittyvät osapuolet väittivät, että Kiinasta peräisin olevien keraamisten laattojen tuonti ei ole voinut aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska ne eivät ole vertailukelpoisia. Tältä osin katsottiin, että Kiinasta peräisin olevat keraamiset laatat kattavat homogeenisten tuotteiden markkinat, kun taas unionin tuotannonala tuottaa laattoja pienempinä erinä tilattavaksi. Lisäksi katsottiin, että Kiina ja unionin tuotannonala eivät kilpaile keskenään, koska kiinalaiset toimivat halvimmalla ja keskihintaisella segmentillä. Näyttönä tästä esitettiin unionin tuotannonalan pieni markkinaosuuden menetys.

(145)

Vaikka edellä esitettyjen väitteiden tueksi ei esitetty huomattavaa näyttöä, kiinalaisen tuonnin mahdollista kilpailua unionissa tuotettujen laattojen kanssa tutkittiin kuitenkin tarkasti.

(146)

Tässä yhteydessä on huomattava, että komissio teki hyvin yksityiskohtaisia vertailuja, jotka mahdollistivat satojen eri laattatyyppien erittelemisen. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tutkimus osoitti huomattavan paljon yhteensopivia laattatyyppejä unionin tuotannonalan ja viejien välillä. Tämä osoittaa selvästi, että kiinalainen tuonti on tuotantotyyppien osalta kilpailuasemassa. Lisäksi muistutetaan, että tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonala ja vientiä harjoittavat tuottajat ovat suorassa kilpailuasemassa, sillä ne jakavat saman asiakaskunnan.

(147)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan Kiinasta peräisin olevat keraamiset laatat kattavat homogeenisten tuotteiden markkinat, kun taas unionin tuotannonala tuottaa tilattavaksi tarkoitettuja pieniä eriä, muistutetaan (katso väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 95 kappale), että juuri kiinalaisten tuojien aiheuttamien paineiden takia unionin tuotannonalan oli pakko siirtyä tuottamaan pienempiä tuote-eriä ja laajempaa väri- ja kokovalikoimaa. Unionin tuotannonala on yhä läsnä kaikilla markkinasegmenteillä ja toisin kuin edellä väitetään, sitä toimintamallia, että unionin tuotannonalan oli keskityttävä erityisiin tuotantotyyppeihin, on pidettävä osoituksena siitä, että kyseessä oli suora kilpailu.

(148)

Edellä sanottu huomioon ottaen väitettä, jonka mukaan kiinalainen tuonti ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska kilpailua ei ollut, ei voida hyväksyä.

(149)

Jotkin osapuolet väittivät edelleen, että Turkista peräisin olevan tuonnin vaikutusta oli pidettävä merkittävänä. Hintojen osalta yksi osapuoli kyseenalaisti päätelmän, jonka mukaan turkkilaisten hintojen 19 prosentin nousu oli merkittävä.

(150)

Tätä väitettä käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 kappaleessa, eikä uutta näyttöä, joka kumoaisi alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät, ole tullut esiin. Tältä osin vahvistetaan, että turkkilaisten hintojen 19 prosentin nousua on pidettävä merkittävänä. Lisäksi muistutetaan, että 41 kappaleen mukaisesti mitään näyttöä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista, joka olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle ei kyseisen maan osalta ollut, ja sen vuoksi kyseistä väitettä ei voida hyväksyä.

(151)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että kulutuksen lasku koski pääasiassa Espanjaa ja Italiaa, joissa vahinkoa oli väitetysti tapahtunut eniten. Lisäksi väitettiin, että kiinalaisen viennin pääkohteena olivat pohjoiset jäsenvaltiot, joissa kulutuksen laskua ei näyttänyt olevan ja joissa unionin tuottajille aiheutui väitetysti vähiten vahinkoa. Sama osapuoli katsoi myös, että keraamisten laattojen tuotannonala Espanjassa oli vuonna 2010 elpynyt, mikä osoitti, että mitään yhteyttä kiinalaisten tuottajien ja unionin tuotannonalan tuotannon ja myyntilukujen välillä ei ole.

(152)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan kirjaama varastojen kasvu olisi yhdistettävä unionin kulutuksen laskuun, ei polkumyynnillä harjoitettuun kiinalaiseen tuontiin.

(153)

Mitään perusteltua näyttöä ei ollut tukemassa väitettä, jonka mukaan pohjoiseurooppalaiset jäsenvaltiot eivät kärsineet kulutuksen laskusta ja että Kiinasta peräisin oleva tuonti olisi ollut suunnattu ainoastaan Pohjois-Eurooppaan. Sitä vastoin otokseen kuuluneilta kiinalaisilta vientiä harjoittavilta yrityksiltä saadut tiedot osoittavat, että kyseinen myynti on jakautunut tasaisesti pitkin unionia. Lisäksi Espanjan ja Italian yhteenlaskettu osuus kyseisestä myynnistä on 28 prosenttia, mikä on vain hieman pienempi kuin Saksaan suuntautuvan myynnin osuus, joka on 32 prosenttia. Tällä perusteella väitteet hylättiin.

(154)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan unionin tuotannonalan kirjaama varastojen kasvu liittyisi unionissa tapahtuneeseen kulutuksen laskuun, komissio viittaa väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa esitettyihin selityksiin, joiden mukaan kiinalaisten tuojien aiheuttama paine oli voimakasta erityisesti suurten erien myyntisektorilla ja että sillä oli selvä vaikutus unionin tuottajien varastoihin. Varastosuhteen kasvua tarkastelujaksolla ei voida selittää pelkästään tuotteen myyntivaikeuksilla, vaan myös sillä, että varastoissa oli tarpeen pitää saatavilla hyvin laajaa tuotevalikoimaa. Näin ollen päätelmä kiinalaisen tuonnin vahingollisesta vaikutuksesta varastoihin vahvistetaan.

(155)

Useat asiaan liittyvät osapuolet väittivät edelleen että talouskriisi oli todellinen syy unionin tuotannonalan vaikeuksiin. Tätä perusteltiin sillä, että tilanne heikentyi eniten vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana eli juuri sinä vuonna, jolloin kriisi iski, kun taas suuntaus ei seuraavalla jaksolla enää ollut yhtä jyrkkä. Lisäksi korostettiin, että tarkastelujakso sisälsi sykleittäin korkeita ja matalia piikkejä, joista korkea piikki liittyi rakennusalan nousuvaiheeseen, matala piikki talouskriisiin ja viennin lasku uusien tuotantolaitosten perustamiseen kolmannen maailman maihin.

(156)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti edelleen, että useiden vahinkoindikaattorien heikkeneminen johtui pikemminkin talouskriisistä kuin polkumyynnillä harjoitetusta tuonnista. Tämän osapuolen mukaan laman vaikutusta oli suurten halvaksi hinnoiteltujen irtotavaratuotemäärien kysynnän kasvu. Sen seurauksena unionin tuotannonalan oli keskityttävä enemmän suurten irtotavaratilausten tuotantoon eli segmentille, jolla kiinalaiset tuottajat jo toimivat, mikä johti varastojen kasvuun. Lisäksi laman väitettiin aiheuttaneen suhteellisesti suurempaa inflaatiota unionissa kuin Kiinassa, mikä nosti unionin tuottajien tuotantokustannuksia; tämän väitettiin johtaneen siihen, että unionin tuotannonala myi tuotteitaan tuotantokustannuksia alhaisempaan hintaan.

(157)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan saavuttama voitto oli tutkimusajanjakson viimeisellä neljänneksellä noussut huomattavasti ja että se osoitti unionin tuotannonalan elpyneen talouskriisistä. Kyseinen osapuoli pyysi, että tutkimusajanjakson voitot ilmoitettaisiin neljännesvuosittain, mikä todennäköisesti osoittaisi, että kannattavuus oli selvästi suurempi tutkimusajanjakson loppua kohti.

(158)

Taloudellisen laman vaikutus unionin tuotannonalan tulokseen tunnustettiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120 kappaleessa. Tältä osin muistutetaan, että syy-yhteyden toteamiseksi asiaa koskevissa oikeudellisissa säännöksissä määrätään, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin on oltava aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa syy vahingon syntymiselle.

(159)

Lisäksi tutkimus osoitti, että kiinalaisen viennin kasvusuuntaus voisi jatkua talouskriisistä huolimatta. Itse asiassa Kiina oli markkinoiden ainoa toimija, jonka onnistui säilyttämään markkinaosuutensa vaikeasta taloustilanteesta huolimatta.

(160)

Edellä 156 kappaleessa mainitun unionin kysynnässä tapahtuneen rakenteellisen muutoksen tueksi ei esitetty mitään näyttöä. Sitä vastoin kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa selitetään, tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan oli muutettava tuotevalikoimaansa, tarjottava laajempaa tyyppi-, väri- ja kokovalikoimaa ja kasvatettava varastojaan, jotta se pystyi vastaamaan nopeasti erikoistilauksiin. Tästä syystä väite on hylättävä.

(161)

Inflaation vaikutuksesta tuotantokustannuksiin todetaan, että unionin inflaatioasteen ei ole tarkastelujakson aikana todettu olleen keskimäärin suurempi kuin Kiinassa ja ettei sillä sen vuoksi voida selittää unionin tuottajien vaikeuksia myydä tuotteitaan kestävään hintaan. Hintojen alittamisen taso huomioon ottaen ei voida myöskään päätellä, että kiinalaisiin tuontihintoihin kohdistunut hintojenlaskupaine olisi johtunut unionin tuotannonalasta. Näin ollen kyseessä olevan osapuolen esittämä väite oli hylättävä.

(162)

Toisaalta unionin tuotannonalalla vallinneen tilanteen osalta voidaan todeta, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126 kappaleessa osoitetaan, että kiinalaisten tuottajien aggressiivinen hinnoittelukäyttäytyminen vaikutti unionin tuotannonalan kannattavuuteen tarkastelujaksolla jo ennen maailmanlaajuista taloudellista lamaa. Tämä osoittaa, että ilman lamaakin, Kiinasta peräisin olevan halpatuonnin aiheuttamat paineet olivat yksinään riittävät aiheuttamaan merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(163)

Tämä tosiseikka yhdessä poljettujen hintojen kanssa tukee päätelmää, jonka mukaan taloudellinen lama ei katkaissut kiinalaisen viennin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välillä olevaa syy-yhteyttä.

(164)

Pyyntöä ilmoittaa tutkimusajanjaksolla saatu voitto neljännesvuosittain ei pidetä käsiteltävänä olevalla tutkimusajanjaksolla merkityksellisenä, sillä vaikka tällaista nopeaa kannattavuuden nousua olisikin tapahtunut, sitä olisi verrattava tavoitteeksi asetettuun 3,9 prosentin voittoon.

(165)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että unionin tuottajien kärsimä vahinko pitäisi yhdistää siihen, että unionin tuottajat eivät onnistuneet uudelleenjärjestelyissään, sillä markkinoiden supistuminen 29 prosentilla johti vain seitsemän prosentin kapasiteettivähennyksiin ja 16 prosentin työvoimasupistuksiin.

(166)

Tällä alalla tuotantokapasiteetin poistaminen on vaikea prosessi, sillä kapasiteetin palauttaminen markkinoiden mahdollisesti elpyessä on äärimmäisen kallista tuottajille. Työllisyyden leikkaukset olivat tarkastelujaksolla samaa suuruusluokkaa kuin markkinoiden supistuminen. Työllisyyssuuntauksen ei tarvitse välttämättä heijastaa tuotantomäärien kehitystä, sillä kaikki työpaikat eivät ole suorassa yhteydessä varsinaiseen tuotantoon. Toisin sanoen se tosiseikka, että kapasiteetin ja työvoiman vähentäminen tuotannonalalla ei tarkkaan vastannut markkinoiden supistumista, ei kerro uudelleenjärjestelyjen epäonnistumisesta. Toisin kuin väitetään tuotannonalan rakenne huomioon ottaen seitsemän prosentin kapasiteettivähennystä ja 16 prosentin työvoimaleikkauksia voidaan sen vuoksi pitää huomattavina.

(167)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan vientimyynti oli laskenut nimenomaan korkeiden hintojen, ei kiinalaisten viejien vuoksi.

(168)

Väitteen osalta muistutetaan, että unionin tuotannonalan vientitulos elpyi talouskriisin jälkeen. Väitettä, jonka mukaan vientituloksella olisi ollut merkittävästi heikentävä vaikutus unionin tuotannonalan tuloksiin, ei sen vuoksi voida hyväksyä.

(169)

Yksikään asiaan liittyvien osapuolten esittämistä väitteistä ei osoita, että jonkin muun tekijän kuin Kiinasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus olisi sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja havaitun vahingon väliltä. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen syy-yhteyttä koskevat päätelmät vahvistetaan.

(170)

Osapuolten esittämien huomautusten vuoksi komissio suoritti kaikkien unionin etua koskevien väitteiden lisäanalyysin. Kaikki näkökohdat on tutkittu ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmät vahvistetaan.

(171)

Koska yhteisön tuotannonalan etua koskevia huomautuksia ei ole, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–141 kappaleen päätelmät vahvistetaan.

(172)

Yksi osapuoli väitti, että toimenpiteiden käyttöönotto uhkasi tuojien taloudellista olemassaoloa, sillä ne voisivat siirtää tulleista koituvat ylimääräiset kustannukset vain osittain asiakkailleen.

(173)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kaksi osapuolta vastusti päätelmää, jonka mukaan tuojat voivat helposti siirtyä käyttämään kiinalaisten toimittajien sijasta muita hankintalähteitä ja käytti perusteluna erityisesti sitä, että muiden hankintalähteiden laatu ja hinta eivät olleet vertailukelpoisia.

(174)

Väitteen osalta muistutetaan, että tullit eivät vaikuta suureen osaan tuontia, sillä iso osa tuonnista on muualta kuin Kiinasta peräisin. Tuotteen ominaisuuksista ja siitä, että sitä tuotetaan vertailukelpoista laatua ympäri maailmaa, voidaan päätellä, että tuotteet ovat vaihdettavissa ja että vaihtoehtoisia hankintalähteitä voidaan käyttää esitetyistä väitteistä huolimatta. Tutkimuksessa todettiin, että jopa ne tuojat, joiden tuonti perustuu kiinalaiseen tuontiin, jota tutkimuksen mukaan harjoitettiin polkumyynnillä ja jossa myyntihinnat alittivat huomattavasti unionista peräisin olevien tuotteiden hinnat, voivat soveltaa myyntihintoihinsa yli 30 prosentin korotuksia. Tämä ja se tosiseikka, että tuojat ovat tehneet noin viiden prosentin voittoja ja että ne voivat siirtää vähintään osan mahdollisista hinnankorotuksista asiakkailleen, antaa aihetta olettaa, että ne selviävät toimenpiteiden vaikutuksista.

(175)

Lisäksi kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa todetaan, toimenpiteiden käyttöönotto ei estäisi unionin tuojia kasvattamasta tuotteen tuontiosuuksia unionissa tai muissa kolmansissa maissa sijaitsevista niiden käytettävissä olevista muista kuin polkumyyntiä harjoittavista lähteistä.

(176)

Yksi tuoja väitti, että tietyn tuotetyypin osalta kiinalaiset hinnat olisivat tällä hetkellä unionin tuotannonalan hintoja korkeammat ja että toimenpiteet estäisivät tulevaisuudessa mahdollisuuden viedä kyseistä laattatyyppiä.

(177)

Väitteen tueksi ei esitetty todisteita. Lisäksi saatavilla olevien tietojen mukaan kyseinen tuotetyppi edusti vain hyvin pientä osaa markkinoista eikä siten vaikuttaisi merkittävästi unionin markkinoiden toimitustilanteeseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(178)

Jotkin asiaan liittyvät osapuolet väittivät, että käyttäjiin kohdistuva vaikutus olisi huomattava. Erityisesti katsottiin, että jopa 32,3 prosentin vähimmäiskorotus hinnoissa estäisi asiakkaita tekemästä laatuostoksia. Lisäksi katsottiin, että vaikutus pieniin erikoisliikkeisiin olisi suuri, vaikka vaikutus suuriin ja monipuolisiin tee-se-itse-liikkeisiin olisikin pieni.

(179)

Mitä tulee loppukäyttäjiin kohdistuviin vaikutuksiin, komissio vahvistaa mitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 ja 153 kappaleessa säädetään eli että hintavaikutus olisi pieni.

(180)

Rakennusala, joka on yksi keraamisten laattojen tuottajien suurimmista asiakkaista, päätti, ettei se toimi yhteistyössä tutkimuksessa. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Euroopan rakennusteollisuusliittoa (FIEC) pyydettiin vielä kerran toimittamaan tilastoja, joista kävisi ilmi, missä määrin toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaisi alaan, jos vaikuttaisi. FIEC vahvisti, että toimenpiteiden kustannusvaikutus alan kokonaisliikevaihtoon on hyvin pieni, vaikka mitään välitöntä tietoa ei olekaan saatavilla. Lisäksi ne selittivät, että niiden jäsenistön laimea mielenkiinto kertoo komission ehdotuksen tukemisesta.

(181)

Mitä tulee erikoisliikkeisiin komissio ei ole onnistunut hankkimaan mitään merkittävää tietoa polkumyyntitoimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten suuruusluokasta ja laajuudesta. Samalla kun seurataan tuojia olisi muistettava, että keraamisia laattoja tuotetaan unionissa ja monissa muissa kolmansissa maissa, jotka eivät harjoita polkumyyntiä; sen vuoksi vakava riski vähittäiskaupan toimituspulasta voidaan sulkea pois.

(182)

Kuluttajilta pyrittiin saamaan yksityiskohtaisempi vaikutusten arviointi. Tutkimus osoitti, että vaikutus on todennäköisesti pieni.

(183)

Toimenpiteiden absoluuttinen arvo lasketaan tuontihinnalle eli hinnalle, joka on paljon alhaisempi kuin tarkasteltavana olevan tuotteen lopullinen vähittäismyyntihinta. Tämä arvo voi laimentua kaupan eri portaissa (tuonti, tukkuporras, vähittäismyynti) ennen kuin tuote päätyy lopulliselle kuluttajalle. Vaikka tuojat ja jälleenmyyjät siirtäisivät koko tullirasitteen asiakkaille, muistutetaan, että markkinoilla on laaja tuotevalikoima unionin ja kolmansien maiden tuotantoa, johon toimenpiteitä ei sovelleta.

(184)

Komissio laski polkumyyntitullien vaikutuksen kuluttajahintoihin arvioimalla maksettavan tullin määrän tosiasiallisen Kiinasta peräisin olevan tuonnin mukaisesti ja osoittamalla tämän määrän suoraan kuluttajille olettaen, että tuojat, tukkumyyjät ja vähittäismyyjät siirtävät kaikki lisäkustannuksensa lopulliselle kuluttajalle. Näin laskettu kustannusvaikutus on huomattavasti alhaisempi kuin 0,5 euroa m2 kohti. Muistutetaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa päätellään, että keskivertokuluttajan keskimääräinen vuosittainen kulutus unionissa on noin 2,2 m2 henkilöä kohti. Koska tullin vaikutus neliömetriä kohti on näinkin pieni, sen kustannusvaikutus olisi todennäköisesti pieni, vaikka kuluttaja ostaisikin huomattavan määrän tarkasteltavana olevaa tuotetta rakennus- tai peruskorjaustöitä varten.

(185)

On odotettavissa, että toimenpiteiden käyttöönotosta on hyötyä unionin tuotannonalalle, mikä puolestaan vaikuttaisi myönteisesti kilpailuolosuhteisiin unionin markkinoilla ja vähentäisi sitä uhkaa, että tuotantolaitoksia suljetaan ja työpaikkoja menetetään.

(186)

Lisäksi toimenpiteiden käyttöönotolla voidaan olettaa olevan pieni vaikutus käyttäjiin ja/tai tuojiin, joilla olisi kuitenkin mahdollisuus hankkia tuotetta unionin markkinoilla ja muissa kolmansissa maissa toimivilta lukuisilta toimittajilta.

(187)

Edellä sanottu huomioon ottaen ei voida päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto olisi vastoin unionin etua.

(188)

Kaksi asiaan liittyvää osapuolta katsoi, että komission olisi pitänyt ilmoittaa alittavuusmarginaali väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja yksi osapuoli väitti, että kyseisen tiedon puuttuessa asiaan liittyvät osapuolet eivät voineet arvioida oliko alhaisemman tullin sääntöä noudatettu asianmukaisesti.

(189)

Edellä mainittuun viitaten väliaikaista tullia koskevat marginaalit olivat seuraavat:

(190)

Yksi osapuoli väitti, että komission lähestymistapa vahingon määrittämiseen oli epäjohdonmukainen ja että sen olisi pitänyt perustaa päätelmänsä koko tuotannonalaa koskevien tietojen painotettuun keskiarvoon.

(191)

Mitä tulee kyseiseen väitteeseen, todetaan, että vahingon poistavaa tasoa koskevat tulokset perustuvat yrityskohtaiseen todennettuun tietoon, jota pidettiin kaikkein luotettavimpana sen kannalta, että kaikki merkitykselliset tosiasiat saadaan vertailuun mukaan. Tästä syystä väite hylättiin.

(192)

Polkumyyntiä, siitä aiheutunutta vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti Kiinasta ei pääsisi aiheuttamaan enempää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(193)

Näiden tullien suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittava tullin määrä.

(194)

Sen vuoksi pidettiin asianmukaisena laskea alittavuusmarginaali niiden hintojen perusteella, jotka saatiin unionin tuottajien ja kiinalaisten viejien toimittamista tiedoista.

(195)

Laskettaessa tullia, joka poistaisi vahingollisen polkumyynnin vaikutukset, katsottiin, että tulli olisi laskettava siten, että unionin tuotannonalan pitäisi pystyä kattamaan tuotantokustannukset ja saavuttamaan kohtuullinen voitto. Katsottiin, että tällaisena kohtuullisena voittona, ennen verotusta, pidetään voittoa, jonka tämäntyyppinen tuotannonala saisi samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli jos polkumyyntiä ei esiintyisi. Tämä voitto on arvioitua ottamalla huomioon unionin tuotannonalan vuonna 2007 saavuttama 3,9 prosentin kannattavuus, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 12 yksityiskohtaisesti esitetään.

(196)

Vahvistetut vahinkomarginaalit ovat seuraavat:

(197)

Todetaan, että kohdan ”Kaikki muut yhteistyössä toimineet tuottajat” vahinkomarginaali määritettiin ilman Kito Groupin tietoja, sillä Kito Group ei kuulunut otokseen ja kohdan ”Kaikki muut yhteistyössä toimineet tuottajat” polkumyyntimarginaali pyrittiin laskemaan yhtenäisellä tavalla. (Katso perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan ensimmäinen lause). Kito Groupin osalta perusasetuksen 18 artiklan soveltamisessa sovelletaan vahingon poistavaa jäännösmarginaalia kuten 54 kappaleessa mainitaan.

(198)

Lisäksi todetaan, että hinnan alittavuusmarginaali on korkeampi kuin 88–93 kappaleessa vahvistettu polkumyyntimarginaali, minkä vuoksi polkumyyntimarginaalia olisi alhaisemman tullin säännön mukaisesti käytettävä perustana määritettäessä tullin tasoa.

(199)

Mahdollisten uusien vientiä harjoittavien tuottajien ja tämän asetuksen liitteessä I mainittujen yhteistyössä toimineiden otokseen kuulumattomien yritysten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi olisi säädettävä siitä, että viimeksi mainituille yrityksille määrättyä painotettua keskimääräistä tullia sovelletaan kaikkiin sellaisiin uusiin tuottajiin, jotka muutoin eivät olisi oikeutettuja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaiseen tarkasteluun, koska 11 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta silloin kun on käytetty otantaa.

(200)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat tilastot ilmaistaan usein neliömetreinä. Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (6) liitteessä I vahvistetussa yhdistetyssä nimikkeistössä ei kuitenkaan määritellä tarkasteltavana olevalle tuotteelle tällaista lisäyksikköä. Sen vuoksi on tarpeen huolehtia siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen osalta vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen merkitään tuonnin yhteydessä kilogrammoina tai tonneina ilmoitetun painon lisäksi tuotteen määrä neliömetreinä.

(201)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät.

(202)

Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, ainoastaan väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti, ja lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(203)

Yksi asiaan liittyvä osapuoli ehdotti, että toimenpiteet toteutettaisiin vähimmäistuontihintana, ei arvotulleina. Vähimmäistuontihinta ei kuitenkaan sovellu tarkasteltavana olevalle tuotteelle, jota on lukuisia eri tuotetyyppejä, joiden hinnat vaihtelevat huomattavasti, jolloin ristiinkompensoinnin riski on huomattava. Lisäksi oletetaan, että tuotetyypit kehittyvät ulkoasultaan ja viimeistelyltään koko ajan, eikä vähimmäistuontihinta tarjoaisi enää sopivaa perustaa tullin tasolle. Sen vuoksi pyyntö ottaa toimenpiteet käyttöön vähimmäistuontihintana hylätään.

(204)

Toinen osapuoli pyysi, että toimenpiteet toteutettaisiin tuontikiintiöinä. Tuontikiintiöt eivät kuitenkaan ole perusasetuksen, eikä kansainvälisesti sovittujen sääntöjen mukaisia. Näin ollen pyyntö oli hylättävä,