11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/1

(1)

Toukokuussa 2005 yhdistetyn toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja välivaiheen tarkastelun jälkeen, jäljempänä ’yhdistetty tarkastelu’, neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 713/2005 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex29411000 ja ex29419000 tällä hetkellä kuuluvien, Intiasta peräisin olevien tiettyjen laajavaikutteisten antibioottien eli amoksisilliinitrihydraatin, ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin, jotka eivät ole annostettuina eivätkä vähittäismyyntimuodoissa tai -pakkauksissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa. Toimenpiteet toteutettiin 17,3–32 prosentin arvotullin muodossa. Alkuperäiset toimenpiteet oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 2164/98 (3).

(2)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi asetuksen (EY) 1176/2008 (4), jolla muutettiin yhteen intialaiseen viejään sovellettavaa tasoitustullia.

(3)

Voimassa olevien lopullisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (5) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyynnön neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2005 voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta kahdelta unionin tuottajalta eli DSM:ltä ja Sandozilta, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, jotka edustavat valtaosaa eli tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia tiettyjen laajavaikutteisten antibioottien koko tuotannosta unionissa.

(4)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(5)

Ennen voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelua koskevan pyynnön. Intian viranomaisille ehdotettiin neuvottelujen aloittamista valituksen sisällön selvittämiseksi ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Intian viranomaiset vastasivat vasta hyvin pitkän ajan kuluttua tähän pyyntöön, minkä vuoksi neuvotteluja ei ole käyty.

(6)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 12 päivänä toukokuuta 2010 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tutkimuksen vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6).

(7)

Tuetun tuonnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen kauden, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2007 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, varhaisemman jalostusasteen toimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(10)

Koska Intiassa toimivia kyseisen tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia, jotka mainitaan pyynnössä, on ilmeisen suuri määrä, pidettiin asianmukaisena tutkia perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, olisiko syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Vain kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui. Tämän vuoksi otantaa ei tehty.

(11)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan tai jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastauksia saatiin kolmelta unionin tuottajalta, kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja Intian viranomaisilta. Yksikään muista tuottajista ei vastannut kyselylomakkeeseen eikä toimittanut mitään tietoja. Yksikään tuoja ei ilmoittautunut otantamenettelyn aikana, eivätkä muutkaan tuojat toimittaneet tietoja tai ilmoittautuneet komissiolle tutkimuksen aikana.

(12)

Yksi tuottajista vaati, että unionin tuotannonalan tilanteen arviointiin olisi sisällytettävä tietoja myös toiselta väitetyltä unionin tuottajalta. Koska kuitenkin kävi ilmi, että tämän yritys ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja, vaatimus hylättiin.

(13)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko tuetun tuonnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien osapuolten toimitiloihin:

(14)

Tässä tarkastelussa kyseessä oleva tuote on sama kuin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 713/2005 kyseessä oleva tuote eli CN-koodeihin ex29411000 ja ex29419000 tällä hetkellä kuuluva sellainen Intiasta peräisin oleva amoksisilliinitrihydraatti, ampisilliinitrihydraatti ja kefaleksiini, joka ei ole annostettuna eikä vähittäismyyntimuodossa tai -pakkauksissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(15)

Tutkimuksessa vahvistettiin aiemman tarkastelun tavoin, että tarkasteltavana oleva tuote ja vientiä harjoittavien tuottajien Intian kotimarkkinoilla tuottamat ja myymät tuotteet samoin kuin unionin tuottajien unionissa tuottamat ja myymät tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita, koska niiden fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat.

(16)

Kuten 11 kappaleessa todetaan, kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui ja täytti kyselylomakkeen. Vain kaksi näistä kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta kuitenkin ilmoitti myyneensä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(17)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(18)

Edellä a–f alakohdassa nimetyt järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (”Foreign Trade Act 1992”) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FT-policy’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta merkityksellisiä ovat kaksi ulkomaankauppapolitiikkaa käsittelevää asiakirjaa eli FT-policy 04–09 ja FT-policy 09–14. Jälkimmäinen tuli voimaan elokuussa 2009. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FT-policy 04–09- ja FT-policy 09–14 -asiakirjaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ’Handbook of Procedures – Volume I’, jäljempänä ’HOP I 04–09’ ja ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(19)

Edellä g alakohdassa nimetty järjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, ”RBI”) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(20)

Edellä h alakohdassa nimetty järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittaisella varainhoitolailla (Finance Act).

(21)

Edellä i alakohdassa nimettyä järjestelmää hallinnoi Punjabin hallitus, ja se perustuu Punjabin hallituksen teollisuuspolitiikan kannustimia koskevaan lainsäädäntöön.

(22)

Edellä j alakohdassa nimettyä järjestelmää hallinnoi Gujaratin osavaltion hallitus, ja se perustuu Gujaratin hallituksen teollisuuspolitiikan kannustimia koskevaan lainsäädäntöön.

(23)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 4.1.1–4.1.14 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 4.1–4.30A.

(24)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin jäljempänä 25 kappaleessa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ’sidoksissa’ valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien AAS-alajärjestelmien yhteydessä.

(25)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(26)

Toinen kahdesta yhteistyössä toimineesta viejästä sai tutkimusajanjakson aikana etuja AAS-järjestelmästä. Tämän yrityksen käyttämä alajärjestelmä oli i alakohdassa tarkoitettu tosiasiallinen viennin järjestelmä. Sen vuoksi ei ole tarpeen arvioida, mahdollistavatko muut käyttämättömät alajärjestelmät tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(27)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä ennakkoluvan antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa. Yhdistetyn tarkastelun jälkeen määräaikaa pidennettiin 36 kuukauteen (24 kuukautta ja kaksi kuuden kuukauden pituista pidennystä).

(28)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu pitämään todellista kulutusta koskevaa määrämuotoista rekisteriä (”totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys”) tullitta tuoduista / kotimarkkinoilta hankituista tuotteista kunkin ennakkoluvan osalta (HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdat 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23). Riippumattoman laillistetun tilintarkastajan / määrä- ja kustannuslaskijan on tarkastettava rekisteri ja annettava todistus, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaan liittyvä kirjanpito on tarkastettu ja lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikilta osin.

(29)

Mitä tulee tosiasiallisen maastaviennin ennakkolupajärjestelmän käyttöön tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, Intian viranomaiset vahvistavat sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan ennakkolupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat ennakkolupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien, jäljempänä ’SION-normien’, perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan lukien, on olemassa Intian viranomaisten julkaisemat SION-normit. Yhdistetyn tarkastelun jälkeen SION-normeja on tarkistettu alaspäin, ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ne olivat pääraaka-aineen tuotantopanoksen osalta ja tuotteesta ja reitistä riippuen 2,3–16,1 prosenttia alhaisemmat kuin yhdistetyn tarkastelun aikana.

(30)

SION-normien alentumisesta huolimatta havaittiin, että yhden tarkasteltavana olevan tuotelajin todellinen kulutus oli silti SION-normeja vähäisempää. Lisäksi selvisi, että vaikka se olikin pakollista, yritys ei pitänyt 28 kappaleessa mainittua laissa vaadittua kulutusrekisteriä (”lisäys 23”), joka ulkopuolisen tilintarkastajan olisi varmennettava. Tämän vaatimuksen rikkomisesta huolimatta yritys sai AAS-järjestelmästä etuuksia, jotka olivat SION-normien yliarvioinnin takia laissa määrättyjä suurempia.

(31)

Intian viranomaiset ja yksi vientiä harjoittava tuottaja toimittivat huomautuksia AAS-järjestelmästä.

(32)

Intian viranomaisten mukaan AAS-järjestelmä toimii sallittuna palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, jossa on perusasetuksen liitteen I, II ja III säännösten mukainen tarkastusjärjestelmä, jolla valvotaan tullitta tuotujen tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden välistä yhteyttä. Intian viranomaiset väittivät myös, että perusasetuksen mukaan vain sellainen tuontimaksujen palauttaminen, joka on määrältään suurempi kuin vientituotteen tuotannossa käytettävistä tuoduista tuontipanoksista kannettujen maksujen määrä, voidaan katsoa tasoitustoimenpiteen alaiseksi. Ne vakuuttivat, että käytössä oli asianmukainen tarkastusjärjestelmä. Ne viittasivat tässä yhteydessä muun muassa seuraaviin tekijöihin, joita Intian viranomaiset voivat käyttää tarkastuksissaan: SION-normit, määrälliset tiedot vienti- ja tuontiasiakirjoissa sekä tuonnin ja viennin jälkeen tehtävä lunastuksen varmennus. Intian viranomaiset huomauttivat myös, että järjestelmässä määrätään, että käyttämättömistä aineksista on maksettava täysimääräinen tulli korkoineen.

(33)

Vientiä harjoittava tuottaja, joka oli käyttänyt AAS-järjestelmää unionin myyntiinsä, ei kommentoinut mitenkään kuvausta ja käytännön toteutusta koskevia tuloksia, jotka on esitetty lyhyesti a–c jaksossa, mutta se oli eri mieltä useista tuen määrää kuvaavassa laskelmassa esiintyvistä luvuista. Laskelma tarkastettiin eikä siinä ollut korjattavaa, mikä kerrottiin kyseiselle yritykselle.

(34)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkitulle viejälle.

(35)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin AAS-järjestelmä on selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(36)

Tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa on näin ollen vahvistettu, että tässä tapauksessa sovellettua pääasiallista alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) edellytysten mukainen. Vaikka tarkastusjärjestelmä tai menettely sen varmistamiseksi, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta), on olemassa, Intian viranomaiset eivät käyttäneet sitä tehokkaasti. SION-normeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska normien havaittiin olevan liian edullisia ja koska todettiin, että Intian viranomaiset eivät peri takaisin liian suuria etuja. Viranomaiset eivät myöskään suorittaneet asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta valvontaa. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Lisäksi varmistui vielä, että vaikka laki niin edellyttääkin, laillistettujen tilintarkastajien osallistuminen tarkastusprosessiin ei käytännössä ole taattua.

(37)

Näin ollen tosiasiallisen maastaviennin AAS-järjestelmä on tasoitustoimenpiteiden alainen.

(38)

Kun sallittua verojen ja maksujen palautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin ja 32 kappaleessa tarkoitetun Intian viranomaisten huomautuksen osalta on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jäänyt tulo) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkivan viranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkiva viranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(39)

AAS-järjestelmää käyttäneen viejän tuen määrä laskettiin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sovellettavan alajärjestelmän mukaisesti tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tuen määrästä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneeseen viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(40)

Tässä järjestelmässä ainoalle yhteistyössä toimineelle järjestelmää käyttäneelle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 12,3 prosenttia.

(41)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 4.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 4.

(42)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(43)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet määritellään SION-normien (katso 29 kappale) ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannetun tullin perusteella riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei. Tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat DEPBS-prosenttiosuudet olivat kyseisen tutkimusajanjakson aikana 8 prosenttia amoksisilliinitrihydraatin sekä 7 prosenttia ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin osalta eli kaikissa tapauksissa suurempia kuin yhdistetyn tarkastelun aikana.

(44)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Sen jälkeen kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(45)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(46)

DEPBS-hyvityksiä koskevat hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajattoman määrän vientitapahtumia. DEPBS-hyvityksiin ei todellisuudessa sovelleta tiukkoja määräaikoja. DEPBS-hyvitysten sähköinen hallintajärjestelmä ei automaattisesti hylkää vientitapahtumia, jotka ylittävät HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14-asiakirjan 4.47 kohdassa mainitut hakemusten jättämisen määräajat. Lisäksi HOP I 04–09 ja 09–14 -käsikirjan 9.3 kohdassa esitetään selvästi, että määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienellä virhemaksulla (10 prosenttia hyvityksestä).

(47)

Yhden yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(48)

Intian viranomaiset totesivat, että ”tuen vastaanottajalle annettava etuus” voidaan laskea ja tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuus tukeen määritellä vasta kun DEPBS-lisenssit myydään markkinoilla, koska ne voivat tuoda etua ainoastaan jos ja kun ne myydään markkinoilla. Toisin sanoen DEPBS-hyvityksiin ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä, kun niitä käytetään sellaisten tuotteiden tullimaksuihin, joita käytetään tuotantopanoksina vientituotteiden tuottamiseen.

(49)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta myös silloin, jos sitä käytetään tuotteiden tuonnista koituviin tullimaksuihin, eikä vain silloin, jos lisenssi myydään markkinoilla, kuten Intian viranomaiset väittivät.

(50)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(51)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

(52)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea.

(53)

Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää DEPBS-järjestelmästä saatua etua kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summana.

(54)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta väistämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(55)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona saadulle viennin kokonaisliikevaihdolle (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(56)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai edellä esitetyn perusteella tämän järjestelmän mukaista tukea 6,9 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(57)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 5 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 5.

(58)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(59)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua, 5 prosentin tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FT-policy 09–14-asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi.

(60)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimaasta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(61)

Molempien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(62)

Intian viranomaiset kiistivät, että EPCGS-järjestelmä oikeuttaa tasoitustullin käyttöönoton. Viranomaiset väittivät erityisesti, että EPCGS-tukea, joka liittyy tuotantohyödykkeiden ostoihin tapauksissa, joissa vientivelvoite täytettiin ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, ei pitäisi käsitellä vientituloksesta riippuvaisena. Yksi vientiä harjoittava tuottaja, jonka todettiin saaneen EPCGS-tukea, väitti, että näitä tukia ei olisi pitänyt ottaa huomioon, koska niitä ei olisi käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanoksina käytettävien tuotantohyödykkeiden ostamiseen.

(63)

EPCGS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(64)

Vaatimus siitä, että EPCGS-tukea, joka liittyy tuotantohyödykkeiden ostoihin tapauksissa, joissa vientivelvoite täytettiin ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, ei pidä käsitellä vientituloksesta riippuvaisena, on hylättävä. Sitä ei siis kiistetä, että EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska EPCGS-lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Ajankohta, jolloin vientivelvoite on täytettävä, on siinä suhteessa merkityksetön. Sen osalta, että käytetäänkö tuotantohyödykkeitä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen, FP-policy 09–14 -asiakirjan luvun 5.2 mukaan EPCG-järjestelmä sallii tuotantoa edeltävässä, tuotannon aikana ja tuotannon jälkeen käytettävien tuotantohyödykkeiden tuonnin (mukaan lukien tuotteisiin liittyvä niin kutsuttu complete knock-down (CKD) / semi knock-down (SKD) sekä tietokoneohjelmat). Tämän vuoksi on selvää, että myös sellaisia hyödykkeitä varten, joita ei käytetä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, voidaan saada etuja EPCGS-järjestelmästä. Lisäksi todettiin, että EPCGS-järjestelmän mukainen vientivelvoite täytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen viennin avulla. Tämän vuoksi väite hylätään.

(65)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(66)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Määrään on lisätty korko, jotta se vastaisi paremmin ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana käytettyä kaupallista paikallisia valuuttalainoja koskevaa korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(67)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihdolle (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(68)

Tämän järjestelmän mukainen tuki oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kyseisille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille 0,1–0,5 prosenttia.

(69)

FMS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 3.9.1–3.9.2.2 ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 3.14.1–3.14.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 3.20–3.20.3 ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 3.8–3.8.2.

(70)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(71)

Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan liitteessä 37C mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 2,5 prosenttia järjestelmän mukaan vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto. Järjestelmään eivät myöskään kuulu tietyntyyppiset tuotteet, esimerkiksi timantit, jalometallit, malmit, viljat, sokeri sekä öljytuotteet.

(72)

FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien.

(73)

Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun vienti on toteutunut. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan hakija toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista ja pankkitositteista).

(74)

Intian viranomaiset totesivat, että ennen kuin hyvitykseen oikeuttava todistus myydään markkinoilla, se ei myönnä mitään etuuksia saajalle, minkä vuoksi sitä ei voida pitää tasoitustoimenpiteiden alaisena. Väitettiin, että FMS-tullihyvityksiin ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä, kun niitä käytetään sellaisten tuotteiden tullimaksuihin, joita käytetään tuotantopanoksina vientituotteiden tuottamiseen. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, joka oli saanut FMS-järjestelmän mukaisia etuja väitti, että järjestelmä liittyy maantieteellisesti muihin valtioihin, minkä vuoksi unioni ei voi pitää sitä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(75)

FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi riippumatta siitä, käytetäänkö hyvitykseen oikeuttavaa todistusta tuontitullien maksamiseen vai myydäänkö se markkinoilla, FMS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(76)

Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Se, että unionin jäsenvaltiot eivät kuulu FMS-järjestelmän piiriin, ei ole esteenä järjestelmän käytännön toteutukselle eikä sille, miten FMS-etuutta käytetään, kuten 72–74 kappaleessa todetaan. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(77)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän mukaisia etuja. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(78)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, sellaisena kuin yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava järjestelmää käyttävä tuottaja kirjasi sen suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(79)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle järjestelmää käyttävälle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli alle 0,1 prosenttia.

(80)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia DFIA-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(81)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia EOU-, EPZ- tai SEZ-järjestelmistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia näitä järjestelmiä sen enempää tässä tutkimuksessa.

(82)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin rupia-/valuuttamääräisiä vientiluottoja ja viejille suunnattuja asiakaspalveluja koskevassa Master Circular DBOD -yleiskirjeessä nro DIR.(Exp).BC 07/04.02.02/2009–10, joka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(83)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(84)

Intian keskuspankki asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että valuuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita kaupalliset pankit voivat soveltaa viejiin. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. Intian keskuspankki myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(85)

Intian keskuspankin yleiskirjeen ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla. Korkotasojen ero voi olla pienempi erityisen luottokelpoisilla yrityksillä. Erityisen luottokelpoiset yritykset voivatkin saada vientiluottoja ja käteisluottoja samoin edellytyksin.

(86)

Edellä 85 kappaleessa mainitussa Intian keskuspankin yleiskirjeessä vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Vientirahoitus ei itsessään ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. Sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin kaupallisen pankin puhtaassa kaupallisessa harkinnassa. Eri pankkien korkotason erot johtuvat Intian keskuspankin politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin kaupallisen pankin osalta. Kaupallisilla pankeilla ei myöskään olisi velvollisuutta myöntää valuuttamääräisten vientiluottojen ottajille edullisempia korkoja.

(87)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian valtio maksaisi kaupallisille pankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. Intian keskuspankki on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 2 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”. Se on täysin valtion omistuksessa, se toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa, ja sen johdon nimittää Intian valtio. Intian keskuspankki ohjaa yksityisiä elimiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa Intian keskuspankin yleiskirjeessä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä Intian keskuspankin määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. Intian keskuspankin harjoittama ohjaus velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(88)

Tuen määrä on laskettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen, jotka ainoan yhteistyössä toimineen järjestelmää käyttävän vientiä harjoittavan tuottajan olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(89)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle järjestelmää käyttävälle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli olematon.

(90)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia ITES-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(91)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia Punjabin teollisuuden kannustinjärjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(92)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia Gujaratin teollisuuden kannustinjärjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(93)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olleiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta 7,5–12,4 prosenttia. Tuen määrä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(94)

Tästä syystä katsotaan, että tuen antaminen jatkui perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(95)

Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen tuen jatkumiseen tai toistumiseen.

(96)

On muistettava, että tutkimuksessa toimi yhteistyössä vain kaksi tiedossa ollutta tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavaa tuottajaa. Saatavilla olevien Intiaa ja unionia koskevien tilastojen perusteella ei voida selvittää näiden viejien osuutta kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien unionin myynnistä. Nämä tilastotiedot voisivat kuitenkin osoittaa, että ei ole muita tuottajia, jotka voisivat myydä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin.

(97)

Kävi ilmi, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Edellä analysoiduista tukijärjestelmistä annettiin toistuvia etuuksia, eikä ole viitteitä siitä, että ohjelmat poistettaisiin käytöstä vaiheittain tai että niitä muutettaisiin lähitulevaisuudessa taikka että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat eivät enää saisi etuuksia näistä järjestelmistä.

(98)

Ei ole saatavilla tietoa, joka osoittaisi, että muut vientiä harjoittavat tuottajat eivät jatkossakin saisi etuuksia edellä analysoiduista tukijärjestelmistä. Sen vuoksi päätellään, että tuki jatkui maanlaajuisesti.

(99)

Edellä kuvattujen havaintojen perusteella päätellään, että tuki jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja jatkuu todennäköisesti tulevaisuudessakin.

(100)

Samankaltaista tuotetta tuottivat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona unionissa seuraavat unionin tuottajat: Sandoz, DSM, Deretil, ACS Dobfar SpA ja Antibioticos S.A.. Pyynnön esittäjät pyysivät voimassa olevien tukien vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua. Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuottajista, myös pyynnössä toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja. Näiden tietojen perusteella unionin kokonaistuotannoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvioitiin 7 093 tonnia.

(101)

Perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuotannonala muodostuu unionin kokonaistuotannosta vastaavista unionin tuottajista, ja siitä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’. Koska kolmen kyselyyn vastanneen unionin tuottajan tutkimusajanjaksolla tuottaman samankaltaisen tuotteen osuus unionin samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta oli jopa 95 prosenttia, näitä tuottajia koskevien tietojen katsotaan edustavan unionin koko tuotannonalaa.

(102)

Määrien ja hintojen kehityssuuntausten arvioinnissa käytettiin Taric-koodeja 2941101010, 2941102010 ja 2941900030 koskevia Eurostatin tilastoja vuosille 2007 ja 2008 sekä Taric-koodeja 2941100010 ja 2941900030 koskevia Eurostatin tilastoja vuodelle 2009 ja siitä eteenpäin, sellaisina kuin niitä sovellettiin tarkastelujaksolla.

(103)

Kun otetaan huomioon unionin tuottajien lukumäärä ja se, että yksi unionin tuottajista tuotti samankaltaista tuotetta toisen tuottajan kanssa solmitun ennakolta sovittuja määriä koskevan sopimuksen nojalla, unionin tuotannonalaa koskevat tiedot on ilmoitettu ainoastaan indekseinä tai vaihteluväleinä tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(104)

Samankaltaista tuotetta myydään unionin tuotannossa etuyhteydettömille asiakkaille ja myydään/siirretään etuyhteydessä oleville yrityksille jatkojalostettavaksi.

(105)

Etuyhteydettömille tahoille suuntautunutta myyntiä pidettiin vapailla markkinoilla tapahtuneena. Etuyhteydessä oleville tahoille suuntautunutta myyntiä/siirtoja pidettiin kytkösmarkkinoilla tapahtuneena käyttönä.

(106)

Laskiessaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen todettavissa olevaa unionin kulutusta komissio lisäsi siihen seuraavat tekijät:

(107)

Todettakoon, että jotta myyntimääriä ei otettaisi lukuun kahta kertaa, kahden unionin tuottajan välisen sopimuksen nojalla tehtyä myyntiä ei ole otettu huomioon edellä esitetyssä laskelmassa.

(108)

Edellä todetun perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kulutus unionissa kasvoi asteittain tarkastelujakson aikana 28 prosenttia.

(109)

Eurostatin tilastotietojen mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan tuonnin määrä Intiasta on laskenut 96 prosentilla tarkastelujakson aikana. Havaittiin, että määrä laski vuonna 2008 voimakkaasti eli 51 prosenttiyksikköä, minkä jälkeen määrä laski vuonna 2009 edelleen 43 prosenttiyksikköä ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vielä 2 prosenttiyksikköä.

(110)

Hieman erilainen kehityssuunta oli havaittavissa sisäisen jalostuksen järjestelmän tuonnissa, joka on vapautettu tasoitus- ja tuontitulleista. Tuonnin määrän laskettua aluksi vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana 92 prosentilla se lisääntyi vuonna 2009 ja pysyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suhteellisen vakaana.

(111)

Intiasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta vapaaseen liikkeeseen nousi 34 prosentilla vuosien 2007 ja 2009 välillä, minkä jälkeen se laski tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla voimakkaasti tasolle, joka oli 26 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 2007 taso. Hinnat menivät alaspäin myös sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen tuonnin osalta ja laskivat tarkastelujaksolla 16 prosenttia. Kahden eri tuontijärjestelmän väliset erot hintojen kehityssuunnissa voivat selittyä sillä, että tuotiin tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajeja, ja esimerkiksi kefaleksiini on suhteessa kalliimpaa kuin muut lajit.

(112)

Intiasta tulevan vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan ja sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen tuonnin markkinaosuudet olivat hyvin alhaiset tarkastelujaksolla, ja ne laskivat molemmat.

(113)

Yksi unionin tuottaja väitti, että Eurostatin tilastotietoihin perustuva tuonti Intiasta oli väärin arvioitu, koska intialaisten vientitilastojen mukaan vientimäärät ovat suurempia kuin Eurostatin ilmoittamat. Tässä yhteydessä on todettava, että komission yleinen käytäntö on laatia tuontitilastot Eurostatin lukujen perusteella. On todettava myös, että intialaisissa vientitilastoissa ei ilmoiteta viennin lopullista kohdetta eikä sitä, suuntautuuko se unioniin. Väite oli näin ollen hylättävä.

(114)

Koska Intiasta tuotiin unionin markkinoille vapaaseen liikkeeseen äärimmäisen vähän, hintojen alittavuudesta ei voitu tehdä mielekkäitä johtopäätöksiä. Sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen tuonnin osalta hinnan alittavuuden marginaali oli negatiivinen. Tämä tuontimäärä oli kuitenkin alle 10 tonnia ja koski vain yhtä tuotelajia (kefaleksiini), joka on myös kaikkein kallein ja vähiten markkinoilla esiintyvä tuotelaji. Tämän vuoksi tehtiin se johtopäätös, että sisäisen jalostuksen alaisia vientitapahtumia koskevat tiedot eivät olleet riittäviä tarkoituksenmukaiseen hintojen alittavuuden laskemiseen eivätkä soveltuneet analysoitavaksi sen enempää.

(115)

Yksi unionin tuottaja ilmoitti, että kahden tuontikategorian, kuten vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan viennin ja sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen viennin, analysointi erikseen ei ollut yhdenmukaista edellisen tutkimuksen lähestymistavan kanssa ja että se oli myös komission yleisten käytäntöjen vastaista.

(116)

Tämän osalta huomattakoon, kuten 115 kappaleessa todetaan, että sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen ja vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan tuonnin määrä on riittämätön merkityksellisten johtopäätösten tekemiseen. Koska kokonaismääräkin oli niin vähäinen, siitäkään ei voida tehdä päätelmiä.

(117)

Tarkasteltavan tuotteen tuonti muista maista kuin Intiasta lisääntyi tarkastelujaksolla 62 prosentilla, ja sen markkinaosuus nousi yli 10 prosenttiyksikköä (37,6 prosentista 47,7 prosenttiin) samaan aikaan kuin kulutus lisääntyi unionin markkinoilla. Singapore, Kiina ja Oman ovat olleet unionin markkinoiden tärkeimmät tuontimaat.

(118)

Keskimääräiset tuontihinnat kolmansista maista ovat tarkastelujaksolla laskeneet huomattavasti eli 43 prosenttia. Vaikka tärkeimpien vientimaiden (Singapore, Kiina ja Oman) hinnat alittivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin hinnat noin 20 prosentilla tuotekohtaisesti ja tuontimääriä voidaan pitää merkittävinä, alihintaiset tuontituotteet eivät ilmeisesti vaikuttaneet unionin tuotannonalan kannattavuuteen.

(119)

Yksi unionin tuottaja väitti, että keskimääräisten tuontihintojen kehityksen analyysissä olisi pitänyt ottaa huomioon eri tuotelajit. Tässä yhteydessä on huomautettava, että yleisen käytännön mukaisesti muun muassa hintojen kehityksen analyysi olisi tehtävä tarkasteltavana olevan tuotteen pohjalta riippumatta kunkin tuotelajin osuudesta. On myös huomattava, että tässä tapauksessa kolmansien maiden tuotteiden tuontihintojen kehityksestä tarkastelujaksolla ei tehty päätelmiä. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(120)

Kaikki unionin tuottajat väittivät, että tuonti muun muassa Kiinasta ja Omanista käsitti lähinnä eläimille annettavaa amoksilliinitrihydraattia, mikä olisi pitänyt ottaa huomioon edellä mainittujen hintojen analysoinnissa. Tämän osalta on todettava, että tarkasteltavana oleva tuote kattaa sekä ihmisille että eläimille tarkoitettavat antibiootit. Väitteen tueksi ei myöskään esitetty mitään näyttöä. Näin ollen edellä esitetty väite oli hylättävä.

(121)

Yksi unionin tuottaja kyseenalaisti amoksisilliinitrihydraatin ja ampisilliinitrihydraatin hintojen välisen vertailun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska Eurostatin tiedoissa näitä kahta tuotelajia ei erotella toisistaan. Koska havaittiin, että unionin tuotannonalan hinnat näiden kahden tuotelajin osalta olivat samat, yhdistetyn hintavertailun tekeminen oli mahdollista.

(122)

Kaikki unionin tuottajat ilmoittivat, että tuonti Singaporesta tapahtui siirtohintaan etuyhteydessä olevien osapuolten välillä. Näin ollen tämän tuonnin ottaminen huomioon vääristäisi muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskihintoja. Todettakoon, että jos tätä tuontia ei oteta huomioon hintavertailussa, edellä mainittu hinnan alittavuuden marginaalia koskeva tulos ei muuttuisi merkittävästi, ja päätelmä, jonka mukaan halvoin hinnoin tuleva tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannon kannattavuuteen, olisi edelleen pätevä.

(123)

Seuraavien unionin tuotannonalaan liittyvien taloudellisten indikaattorien osalta todettiin, että tarkoituksenmukaisessa analyysissa ja arvioinnissa on keskityttävä vapailla markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen: myynnin määrä ja myyntihinnat unionin markkinoilla, markkinaosuus ja kannattavuus. Mikäli mahdollista ja perusteltua, näitä tietoja verrattiin tämän jälkeen kytkösmarkkinoita koskeviin tietoihin, jotta unionin tuotannonalan tilanteesta saatiin täysipainoinen kuva.

(124)

Muiden taloudellisten indikaattorien osalta tutkimuksen perusteella todettiin kuitenkin, että niitä voitaisiin tutkia järkevästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta. Tuotanto (sekä kytkösmarkkinoita että vapaita markkinoita varten), kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, varastot, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, palkat, kasvu ja pääoman saanti riippuvat koko toiminnasta riippumatta siitä, onko tuotanto suunnattu kytkösmarkkinoille vai myydäänkö se vapailla markkinoilla.

(125)

Niiden tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella menettelyn päättämistä ehdotettiin, yhdeltä unionin tuottajalta saatiin huomautuksia, ja niiden perusteella joitakin seuraavissa johdanto-osan kappaleissa esiintyviä taloudellisia indikaattoreita korjattiin. Nämä muutokset eivät olleet sellaisia, että ne vaikuttaisivat unionin tuotannonalan tilannetta koskeviin päätelmiin.

(126)

Unionin tuotannon tuotantokapasiteetti oli vakaa vuosina 2007 ja 2008, minkä jälkeen se nousi 4 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2009 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vielä 3 prosenttiyksikköä.

(127)

Tuotantomäärä ei kuitenkaan seurannut tätä kehitystä, mikä johtui unionin yhden tuottajan kokemista odottamattomista teknisistä vaikeuksista vuonna 2008, jolloin tuotantomäärä laski 5 prosenttia ja elpyi vähitellen tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon mennessä.

(128)

Tuotantokapasiteetin lisäyksen ja hienoisen tuotannon heikkenemisen tuloksena kapasiteetin käyttöaste laski jatkuvasti tarkastelujaksolla ja päätyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla lopulta vuoden 2007 tasoa 9 prosenttia alhaisemmalle tasolle.

(129)

Unionin tuotannon myynnin määrä etuyhteydettömille asiakkaille oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hieman pienempi kuin vuonna 2007, laski 7 prosenttia vuonna 2009 ja kasvoi sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 6 prosenttiyksikköä.

(130)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta unionin markkinoilla nousi tarkastelujaksolla 4 prosenttia. Hinnat nousivat aluksi vuonna 2008 voimakkaasti 21 prosentilla ja laskivat sitten 17 prosenttiyksikköä vuonna 2009 ja pysyivät tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan vakaina.

(131)

Yksi unionin tuottaja väitti, että Intiasta tulevan tuonnin hintavaikutusta unionin tuotannonalaan ei ollut arvioitu oikein. Tämän vuoksi on ennen kaikkea todettava, että hinnan alittavuutta ei ollut havaittavissa, kuten 115 kappaleessa on todettu. Lisäksi, kuten edeltävässä kappaleessa on mainittu, unionin tuotannonalan hinnat kasvoivat tarkastelujaksolla 4 prosenttia. Näin ollen todetaan, että Intiasta tulevalla tuonnilla ei ollut negatiivisia vaikutuksia unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(132)

Etuyhteydettömille osapuolille suuntautuvan myynnin väheneminen unionin markkinoilla heijastui markkinaosuuteen, joka laski tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 22 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2007 tilanteeseen.

(133)

Vaikka unionin tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan myynnin määrä oli laskussa tarkastelujaksolla lisääntyvästä kysynnästä huolimatta, kytkösmarkkinoiden myynti lisääntyi 28 prosenttia.

(134)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinoiden markkinaosuus kasvoi vuonna 2008 9 prosenttiyksikköä ja laski vähitellen vuoden 2007 tasolle.

(135)

Unionin tuotannonalan kokonaismarkkinaosuus mitattiin laskemalla yhteen vapaiden ja kytkösmarkkinoiden myynnin määrät unionissa. Vaikka myynnin määrä lisääntyi tarkastelujaksolla 14 prosenttia, unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 10 prosenttiyksikköä samaan aikaan, kuin kulutus markkinoilla lisääntyi 28 prosenttia samalla kaudella. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei hyötynyt kulutuksen lisääntymisestä.

(136)

Varastot vähenivät 54 prosenttia vuodesta 2007 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, mikä selittyy lähinnä kytkösmarkkinoiden kysynnän lisääntymisellä.

(137)

Unionin tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille suuntatuvan myynnin kannattavuus unionin markkinoilla parani tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävästi eli 153 prosenttiyksikköä. Tämä kehitys voi selittyä sillä, että keskimääräinen hintataso nousi 2 prosenttia ja tuotantokustannukset laskivat. Edellisen voimassaolon päättymistä koskevan tutkimuksen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saavutettuun voittomarginaaliin verrattuna voitto kasvoi yli 400 prosenttiyksikköä.

(138)

Huomattakoon, että lukuun ottamatta vuotta 2007 unionin tuotannonalan voittotaso oli tarkastelujaksolla korkeampi kuin tavoitevoittomarginaali, jäljempänä ’tavoitevoitto’, joka oli asetettu aiemmassa toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ja joka oli 10 prosenttia.

(139)

Kaksi unionin tuottajaa väitti, että kannattavuutta ei ollut arvioitu oikein, koska alhaisemman jalostusasteen toimittajien saama voitto vähennettiin niiden kustannuksista. On kuitenkin yleisenä käytäntönä vähentää raaka-aineiden tuotantoon osallistuvien etuyhteydessä olevien osapuolten saamat voitot. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(140)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinoiden myynnin kannattavuus unionin markkinoilla parani tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 51 prosenttia Tämä kehitys selittyy suurelta osin sillä, että keskimääräiset hinnat nousivat 10 prosenttia. Koska tämä hintakehitys kuitenkin perustuu siirtohintoihin, ei edellä esitetystä voida tehdä merkityksellisiä päätelmiä.

(141)

Investoinnit lisääntyivät tarkastelujaksolla. Investoinnit liittyivät tuotantokapasiteetin lisäykseen, jolla tavoiteltiin tehokkuuden lisäämistä sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla.

(142)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sijoitetun pääoman tuottoaste, eli tuotteesta ennen veroja saatu nettovoitto ilmaistuna prosenttiosuutena tuotteeseen kohdennettavan kiinteän omaisuuden nettokirjanpitoarvosta, väheni tarkastelujaksolla.

(143)

Kassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 7 prosenttia, koska kannattavuuden lasku pystyttiin tarkastelujakson jälkimmäisellä puoliskolla kompensoimaan varaston vähennyksellä.

(144)

Työllisyys lisääntyi tarkastelujakson aikana 9 prosenttia yhdenmukaisesti tuotantokapasiteettiin kohdistuvien sijoitusten kanssa, ja keskimääräinen palkka kasvoi vain 6 prosenttia. Tuottavuus laski kaiken kaikkiaan 11 prosenttia yhden unionin tuottajan kohtaamien odottamattomien teknisten vaikeuksien vuoksi.

(145)

Kun otetaan huomioon tuettu tuonti Intiasta, tukien todellisen määrän aiheuttamia vaikutuksia ei voida pitää merkittävinä.

(146)

Unionin tuotannonalan tilanne parani tarkasteluajanjaksolla huomattavasti edellisestä tutkimuksesta. Näin ollen voidaan arvioida, että unionin tuotanto onnistui täysin toipumaan aiemmista tuista.

(147)

Vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä tarkasteltavana olevan tuotteen tuetun tuonnin määrä oli vähäinen. Tiettyjä vahingon osoittimia, kuten markkinaosuus, tuotannon määrä ja pääoman tuottoaste, lukuun ottamatta useimpien vahingon osoittimien, mukaan lukien kannattavuus (+ 153 %), myyntihinta (+ 4 %), myynnin määrä (+ 14 %), työllisyys (+ 10 %) ja investoinnit (+ 29 %), kehitys oli tarkastelujaksolla positiivista. Unionin markkinoilla saavutetut voitot olivat vuotta 2007 lukuun ottamatta edellisessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tutkimuksessa asetettua tavoitevoittomarginaalia, joka oli 10 prosenttia, korkeammat. Useimpien mittareiden osoittama positiivinen kehityssuunta johtui lähinnä unionin tuotannonalan luotettavuudesta ja pitkäaikaisesta asiakassuhteesta, jonka se on kehittänyt aiempien vuosien aikana, mutta myös hintatasosta, jonka se onnistui saavuttamaan markkinoilla.

(148)

Yksi unionin tuottaja väitti, että hinnan ja voiton kehityssuuntien analysoinnissa olisi otettava huomioon puute raaka-aineista vuosina 2007 ja 2008. Väitteiden mukaan näiden puutteiden takia hinnat ja voitot nousivat poikkeuksellisesti vuonna 2008 ja jossain määrin vuonna 2009. Kuten taulukoista 5.5.2.1 ja 5.5.4.1 voidaan nähdä, poikkeuksellinen hintojen ja voittojen nousu koskee vain vuotta 2008. Puute raaka-aineista ei näytä vaikuttaneen enää vuonna 2009 eikä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatujen voittojen määrään. Edellä 139 kappaleessa oleva päätelmä, jonka mukaan voitot olivat koko tarkasteluajanjaksolla tavoitevoittomarginaalia korkeammat, pätee.

(149)

Unionin tuotannonalan optio myydä osa tuotannostaan kytkösmarkkinoilla takasi kapasiteetin korkean käyttöasteen ja antoi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden pienentää kiinteitä kustannuksia ja pysyä kustannuskilpailukykyisenä.

(150)

Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonalaa kuvaavien indikaattoreiden positiivisen kehityksen perusteella sille ei ole aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla.

(151)

Kun otetaan huomioon, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain vähäisiä määriä, tuettu tuonti ei vaikuttanut haitallisesti unionin tuotannonalan tulokseen. Kuten edellä on todettu, voidaan katsoa, ettei tuotannonala kärsinyt tarkastelujaksolla merkittävää vahinkoa.

(152)

Unionin tuotannonala ei kärsinyt merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla, sillä useimmat vahingon osoittimet ilmaisivat positiivista kehitystä kyseisellä ajanjaksolla. Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin sen vuoksi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti vahingon toistumiseen.

(153)

Tutkimuksen mukaan kolmen yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan kapasiteetin käyttöaste oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noussut hyvin korkeaksi. Tämän perusteella käyttämättä jäänyt kapasiteetti, joka voitaisiin toimenpiteiden puuttuessa ohjata unionin markkinoille, näyttäisi olevan rajallinen.

(154)

Toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen monet unionin tuottajat väittivät, että Intiassa oli paljon käyttämätöntä kapasiteettia ja että yhteistyössä olevien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kapasiteetin käyttöaste ei ollut edustava otos Intian koko sektorista. Yksi unionin tuottaja väitti jopa, että seitsemän johtavan intialaisen viejän käyttämätön kapasiteetti olisi määrältään unionin vapaiden markkinoiden kulutusta huomattavasti suurempi.

(155)

Ensiksi olisi korostettava, että kolmen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kapasiteetin käyttöaste laskettiin painotettuna keskiarvona, joka perustui vahvistettuihin ja tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta olennaisiin tietoihin. Lisäksi yhteistyössä toimineet kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa olivat suuria tuottajia ja kuuluivat niiden seitsemän intialaisen viejän joukkoon, joita väitteen esittäjä nimitti johtaviksi. Sitä vastoin unionin tuottajien näistä seitsemästä intialaisesta tuottajasta esittämät tiedot perustuvat lähinnä markkinatietämykseen, eikä tietoja pystytty perustelemaan asiatietoihin pohjautuvilla todisteilla, vaikka sitä nimenomaisesti pyydettiin. Näin ollen näitä tietoja ei voitu ottaa huomioon ja vahvistettiin, että asiakirjoissa esiintyneiden todennettujen tietojen perusteella Intian käyttämättä jäänyt kapasiteetti vaikuttaa olevan vähäinen.

(156)

Virallisista intialaisista tilastoista saatujen tietojen perusteella selvitettiin, että vientihinnat Intian kymmenelle suurimmalle vientimarkkinalle olivat keskimäärin noin 20 prosenttia alemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä Intian vientihinnat olivat yhdenmukaiset muiden unionin markkinoiden päätoimijoiden hintojen kanssa, kuten 119 kappaleessa on todettu. Näistä muista maista halvoin hinnoin tulevan tuonnin ei todettu vaikuttavan negatiivisesti unionin tuotannonalan tulokseen tarkastelujaksolla. Näin ollen voidaan todeta, että vaikka toimenpiteiden annetaan raueta, Intian vientihinnat eivät todennäköisesti vahingoita unionin tuotannonalaa, koska se jo kohtaa muista sellaisista vientimaista tulevaa kilpailua, joiden hintakäyttäytyminen on samanlaista, kärsimättä merkittävää vahinkoa.

(157)

Kaksi unionin tuottajaa ilmoitti myös, että jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, intialaiset tuottajat ohjaisivat nykyään muille markkinoille myydyn viennin unionin markkinoille siksi, että unionin markkinoiden hinnat ovat houkuttelevia. Ensiksikin todettakoon, että jos intialaiset tuottajat ohjaisivat vientiään unioniin, ne alkaisivat kilpailla muiden sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka jo tuovat huomattavia määriä unioniin. Lisäksi kuten 119 kappaleessa on todettu, kolmansista maista tuleva tuonti, jonka hinnat vastaavat Intian muille markkinoille suuntautuvan viennin hintoja, ei ole vaikuttanut unionin tuotannonalan tulokseen. Tämän vuoksi katsotaan, että Intian unioniin suuntautuvan viennin määrän lisääntyminen muiden vientimarkkinoiden hintoja vastaavilla hinnoilla ei aiheuta unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(158)

Lisäksi kahden unionin tuottajan mukaan se, että Yhdysvalloissa on asetettu tiettyjen intialaisten antibioottien tuotantolaitosten vastaisia tuontikieltoja, ohjaa ylimääräistä tuontia unionin markkinoille. Edeltävässä kappaleessa olevat viennin mahdollista uudelleenohjaamista koskevat päätelmät pätevät edelleen tämän asian osalta.

(159)

Kytkösmarkkinoiden osuus unionin tuotannonalan vapaista markkinoista ja kytkösmarkkinoista tarkastelujaksolla oli 50–60 prosenttia, ja kulutus lisääntyi yli 20 prosenttia unionin tuotannon kytkösmarkkinoilla samalla ajanjaksolla. Kun otetaan huomioon näiden markkinoiden ominaispiirteet ja koko, katsotaan, että vaikka toimenpiteiden annettaisiin raueta, Intian viennin todennäköinen kasvu ei vaikuttaisi kytkösmarkkinoihin, jotka näin ollen edelleenkin takaisivat korkean tuotantokapasiteetin käyttöasteen ja suurtuotannon edut unionin tuotannonalalla.

(160)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Intiasta tuleva tuettu tuonti ei todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska useimpien vahingon osoittimien kehitys oli tarkastelujaksolla positiivista huolimatta muista maista tulevasta merkittävästä ja kasvavasta tuonnista, jonka hinnat vastasivat Intian vientiä muihin maihin. Näin ollen päätellään, että merkittävän vahingon aiheutuminen ei ole todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(161)

Yksi unionin tuottaja vaati, että unionin etua olisi testattava analyysillä. Tämän osalta pääteltiin, että koska vahingon toistuminen ei ole todennäköistä, unionin edun testaaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Näin ollen vaatimus hylätään.

(162)

Edellä 100 kappaleessa kuvattujen tuen jatkumisen todennäköisyyttä koskevien havaintojen sekä sen mahdollisten tulevaa vientiä koskevien vaikutusten perusteella komissio seuraa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimääriä. Jos määrät muuttuvat merkittävästi, komissio harkitsee, mihin toimiin mahdollisesti ryhdytään.

(163)

Seuranta rajoittuu tämän asetuksen julkaisua seuraavien kahden vuoden ajanjaksolle.

(164)

Tämän tutkimuksen perusteella katsotaan, että tiettyjen Intiasta peräisin olevien laajavaikutteisten antibioottien tuontiin sovellettavien tasoitustullien kumoaminen on tarkoituksenmukaista.

(165)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella ehdotettiin, että tutkimus päätetään, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Saadut huomautukset käsiteltiin edellä esitettyjen asiaan liittyvien osioiden alla, eivätkä ne olleet sellaisia, että ne olisivat vaikuttaneet edellä esitettyihin päätelmiin,