15.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 101/1

(1)

Ihmiskauppa on vakava rikos, joka tehdään usein osana järjestäytynyttä rikollisuutta, ja se on räikeä perusoikeuksien loukkaus, joka nimenomaisesti kielletään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjuminen on unionille ja sen jäsenvaltioille ensisijainen tavoite.

(2)

Tämä direktiivi on osa maailmanlaajuista ihmiskaupan vastaista toimintaa, jossa on myös mukana kolmansia maita, kuten todetaan neuvoston 30 päivänä marraskuuta 2009 hyväksymässä asiakirjassa ”Toiminta-asiakirja EU:n ulkoisen ulottuvuuden lujittamisesta ihmiskaupan vastaisen toiminnan alalla: Tavoitteena EU:n maailmanlaajuinen toiminta ihmiskaupan torjumiseksi”. Tässä yhteydessä toimia olisi jatkettava kolmansissa maissa, jotka ovat uhrien lähtö- ja kauttakulkumaita, tavoitteena lisätä tietoisuutta, vähentää haavoittuvuutta, tukea ja auttaa uhreja, puuttua ihmiskaupan perimmäisiin syihin ja tukea näitä kolmansia maita tarkoituksenmukaisen lainsäädännön laatimisessa ihmiskaupan torjumiseksi.

(3)

Tässä direktiivissä tunnustetaan ilmiönä ihmiskaupan sukupuolispesifisyys ja se, että naiset ja miehet joutuvat ihmiskaupan uhreiksi usein eri tarkoituksia varten. Avun ja tukitoimenpiteiden olisi tästä syystä myös oltava tarpeen mukaan sukupuolispesifejä. Tarjonta- ja kysyntätekijät voivat olla erilaisia riippuen kyseessä olevasta alasta, kuten ihmiskauppa seksiteollisuuden tarkoituksessa tai työvoiman riistämistarkoituksessa esimerkiksi rakennustyössä, maatalousalalla tai kotiorjuudessa.

(4)

Unioni on sitoutunut ehkäisemään ja torjumaan ihmiskauppaa sekä suojelemaan sen kohteeksi joutuneiden henkilöiden oikeuksia. Tässä tarkoituksessa tehtiin 19 päivänä heinäkuuta 2002 neuvoston puitepäätös 2002/629/YOS (3) ihmiskaupan torjunnasta ja hyväksyttiin EU:n suunnitelma parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi (4). Lisäksi Eurooppa-neuvoston hyväksymässä Tukholman ohjelmassa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (5) – pidetään ihmiskaupan torjuntaa selkeästi ensisijaisena asiana. Muita toimenpiteitä, kuten unionin yhteisten indikaattorien kehittämistä ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi vaihtamalla parhaita käytäntöjä kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden ja erityisesti julkisten ja yksityisten sosiaalipalvelujen tarjoajien välillä, olisi harkittava.

(5)

Jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten olisi jatkettava yhteistyötä ihmiskaupan torjumisen tehostamiseksi. Tiivis rajatylittävä yhteistyö, mukaan lukien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihto sekä jäsenvaltioiden poliisi-, oikeus- ja rahoitusviranomaisten välinen jatkuva avoin vuoropuhelu, ovat tässä yhteydessä olennaisen tärkeitä. Ihmiskauppaan liittyvien rikosasioiden tutkinta- ja syytetoimien koordinointia olisi edistettävä tehostamalla yhteistyötä Europolin ja Eurojustin kanssa, perustamalla yhteisiä tutkintaryhmiä sekä panemalla täytäntöön rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 tehty neuvoston puitepäätös 2009/948/YOS (6).

(6)

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava kansalaisjärjestöjä, mukaan lukien tämän alan tunnustetut ja aktiiviset valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka työskentelevät ihmiskaupan uhriksi joutuneiden ihmisten parissa, ja työskenneltävä tiiviisti niiden kanssa erityisesti toimintapoliittisten aloitteiden, tiedotus- ja valistuskampanjoiden, tutkimus- ja koulutusohjelmien, koulutuksen sekä ihmiskaupan torjuntatoimien vaikutusten seuraamisen ja arvioinnin toteuttamisessa.

(7)

Tässä direktiivissä noudatetaan yhtenäistä, kokonaisvaltaista ja ihmisoikeuksiin pohjautuvaa lähestymistapaa ihmiskaupan torjuntaan, ja sen täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi, 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston direktiivi 2004/81/EY (7) sekä maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista 18 päivänä kesäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY (8). Direktiivin tärkeimpiä tavoitteita ovat ihmiskaupan ehkäisyn, syytetoimien ja uhrin oikeuksien suojelun tehostaminen. Tässä direktiivissä myös otetaan huomioon ihmiskaupan eri muotojen tilannekohtaiset erityispiirteet ja pyritään varmistamaan, että kutakin muotoa torjutaan tehokkaimmin keinoin.

(8)

Lapset ovat haavoittuvampia kuin aikuiset ja siksi suuremmassa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Direktiiviä sovellettaessa ensisijaista on turvata lapsen etu Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti.

(9)

Vuonna 2000 tehty kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ja vuonna 2005 tehty Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ovat ratkaisevia välineitä pyrittäessä tehostamaan ihmiskaupan vastaista kansainvälistä yhteistyötä. On huomattava, että Euroopan neuvoston yleissopimukseen sisältyy arviointijärjestely, joka koostuu ihmiskaupan torjumisen asiantuntijaryhmästä (GRETA) ja osapuolten komiteasta. Päällekkäisten toimien välttämiseksi olisi edistettävä toiminnan koordinointia sellaisten kansainvälisten järjestöjen välillä, joiden toimivaltaan kuuluu ihmiskaupan vastainen toiminta.

(10)

Tämä direktiivi ei rajoita palauttamiskiellon periaatteen soveltamista vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklan ja 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(11)

Ihmiskaupan viimeaikaisen kehityksen huomioon ottamiseksi, tässä direktiivissä omaksuttu ihmiskaupan käsite on laajempi kuin puitepäätöksessä 2002/629/YOS, joten direktiivi kattaa uusia hyväksikäytön muotoja. Direktiiviä sovellettaessa kerjäämiseen pakottaminen olisi katsottava pakollisen työn tai palveluksen muodoksi pakollista työtä koskevaan, vuonna 1930 tehtyyn ILO:n sopimukseen n:o 29 sisältyvän määritelmän mukaisesti. Tästä syystä kerjäämisen hyväksikäyttö, mukaan lukien riippuvuussuhteessa olevan ihmiskaupan uhriksi joutuneen henkilön käyttö kerjäämiseen, kuuluu ihmiskaupan määritelmän soveltamisalaan vain siinä tapauksessa, että siinä täyttyvät kaikki pakollisen työn tai palveluksen tunnusmerkit. Alan oikeuskäytännön perusteella olisi arvioitava tapauskohtaisesti, onko mahdollinen suostuminen tällaisen työn tekemiseen tai palveluksen suorittamiseen pätevä. Kun on kyse lapsesta, lähtökohtana olisi kuitenkin pidettävä aina sitä, ettei mahdollinen suostumus ole pätevä. Käsite ”rikollisen toiminnan hyväksikäyttö” olisi ymmärrettävä toiminnaksi, jossa henkilöä käytetään hyväksi muun muassa taskuvarkauksiin, myymälävarkauksiin, huumausaineiden laittomaan kauppaan ja muuhun vastaavaan toimintaan, joka on rangaistavaa ja josta saadaan taloudellista hyötyä. Määritelmä kattaa myös ihmiskaupan elintenpoistamistarkoituksessa, joka loukkaa vakavasti ihmisarvoa ja ruumiillista koskemattomuutta, sekä muut teot kuten laittoman lapseksiottamisen tai avioliittoon pakottamisen siltä osin, kuin ne täyttävät ihmiskaupan tunnusmerkistön.

(12)

Tässä direktiivissä säädettyjen rangaistusten taso heijastaa jäsenvaltioiden kasvavaa huolta ihmiskaupan kehittymisestä ilmiönä. Tämän vuoksi tässä direktiivissä käytetään perustana rangaistusten yhdenmukaistamisessa noudatettavasta lähestymistavasta 24 ja 25 päivänä huhtikuuta 2002 annettujen neuvoston päätelmien mukaisia rangaistusten tasoja 3 ja 4. Jos rikos tehdään tietyissä olosuhteissa, jos uhri on esimerkiksi erityisen haavoittuva, rangaistuksen pitäisi olla ankarampi. Direktiiviä sovellettaessa erityisen haavoittuviksi henkilöiksi olisi katsottava ainakin kaikki lapset. Muita tekijöitä, jotka voitaisiin ottaa huomioon uhrin haavoittuvuutta arvioitaessa, ovat esimerkiksi sukupuoli, raskaus, terveydentila ja vamma. Kun rikos on erityisen vakava, jos esimerkiksi uhrin henki on vaarannettu, rikokseen liittyy vakavaa väkivaltaa, kuten kidutusta, pakotettua huumausaineiden tai lääkkeiden käyttöä, raiskaus tai muita psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan vakavia muotoja tai siitä on muuten aiheutunut uhrille erityisen vakavaa vahinkoa, myös rangaistuksen pitäisi olla ankarampi. Kun tässä direktiivissä viitataan luovuttamiseen, se olisi tulkittava eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (9) mukaisesti. Tehdyn rikoksen vakavuus voitaisiin ottaa huomioon rangaistuksen täytäntöönpanon yhteydessä.

(13)

Ihmiskaupan torjunnassa olisi käytettävä täysimääräisesti hyväksi rikoksen tuottaman hyödyn takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevia välineitä, kuten järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta ja sen pöytäkirjoja, rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa Euroopan neuvoston vuoden 1990 yleissopimusta, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta 26 päivänä kesäkuuta 2001 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2001/500/YOS (10) ja rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2005/212/YOS (11). Tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytettyjen takavarikoitujen ja menetetyksi tuomittujen rikoksentekovälineiden ja kyseisten rikosten tuottaman hyödyn käyttöä uhrin auttamisen ja suojelun tukemiseen olisi edistettävä, mukaan lukien korvausten maksaminen uhreille ja unionin rajatylittävä laittoman kaupan vastainen lainvalvontatoiminta.

(14)

Ihmiskaupan uhreja olisi asianomaisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien perusperiaatteiden mukaisesti suojeltava niin, ettei heitä panna syytteeseen tai rangaista sellaisista rikoksista, esimerkiksi väärennettyjen asiakirjojen käytöstä taikka prostituutiota tai maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista rikoksista, joita heidän on täytynyt tehdä ihmiskaupan suorana seurauksena. Suojelun tarkoituksena on turvata uhrin ihmisoikeudet, välttää uudelleen uhriksi joutuminen ja rohkaista uhreja toimimaan rikosoikeudenkäynneissä todistajina rikoksentekijöitä vastaan. Tarkoituksena ei saisi kuitenkaan olla syytetoimilta tai seuraamuksilta suojaaminen sellaisten rikosten osalta, jotka henkilö on tehnyt tai joiden tekemiseen hän on osallistunut omasta tahdostaan.

(15)

Ihmiskauppaa koskevan tutkinnan ja sitä koskevien syytetoimien onnistumisen varmistamiseksi niiden aloittamisen ei lähtökohtaisesti pitäisi riippua uhrin ilmoituksesta tai syytöksestä. Teon luonteen sitä edellyttäessä syytetoimien olisi oltava mahdollisia riittävän pitkään sen jälkeen, kun uhri on saavuttanut täysi-ikäisyyden. Riittävä aika syytteen nostamiselle olisi määritettävä asianomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Lainvalvontaviranomaisten ja syyttäjien pitäisi olla riittävän koulutettuja, erityisesti kansainvälisen lainvalvonnan ja oikeudellisen yhteistyön tehostamista silmällä pitäen. Lisäksi tällaisten rikosten tutkinnasta ja syytetoimista vastaavilla pitäisi olla käytössään järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot. Näitä keinoja voisivat olla kuuntelu, tarkkailu (mukaan lukien tekninen tarkkailu), pankkitilien seuranta ja muut rahoituksen tutkintaan liittyvät välineet.

(16)

Tehokkaiden syytetoimien varmistamiseksi sellaisten kansainvälisten rikollisryhmien tapauksessa, joiden toiminnan keskus on jossain jäsenvaltiossa ja jotka harjoittavat ihmiskauppaa kolmansissa maissa, lainkäyttövalta pitäisi ulottaa koskemaan ihmiskauppaa, jossa tekijä on jäsenvaltion kansalainen ja jota harjoitetaan kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella. Vastaavasti lainkäyttövalta voitaisiin ulottaa koskemaan tapauksia, joissa tekijä asuu jäsenvaltiossa vakituisesti, uhri on jäsenvaltion kansalainen tai asuu siellä vakituisesti tai joissa rikos tehdään jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi ja joissa itse rikos tehdään kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

(17)

Direktiivissä 2004/81/EY säädetään oleskeluluvan myöntämisestä kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja, ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/38/EY (12) säännellään sitä, miten unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, mukaan lukien suoja karkottamista vastaan; tällä direktiivillä puolestaan otetaan käyttöön kaikille ihmiskaupan uhreille tarkoitettuja erityisiä suojelutoimia. Näin ollen tässä direktiivissä ei säädetä ihmiskaupan uhrien edellytyksistä oleskella jäsenvaltioiden alueella.

(18)

Ihmiskaupan uhrien on voitava käyttää oikeuksiaan tehokkaasti. Tästä syystä uhreille olisi tarjottava apua ja tukea ennen rikosoikeudenkäyntiä, sen kuluessa ja riittävän pitkään sen jälkeen. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava voimavaroja uhrien auttamisen, tukemisen ja suojelun tukemiseksi. Annettavan avun ja tuen olisi katettava vähimmäistoimet, joiden avulla uhri voi toipua ja paeta ihmiskauppiaita. Tällaisten toimien käytännön toteutuksessa olisi otettava huomioon asianomaisen henkilön tilanne, kulttuuriyhteys ja tarpeet kansallisten menettelyjen mukaisesti laadittavan yksilöllisen arvioinnin pohjalta. Asianomaiselle henkilölle olisi annettava apua ja tukea heti, kun on perusteltua syytä olettaa, että hän on saattanut joutua ihmiskaupan kohteeksi, riippumatta hänen halukkuudestaan todistaa. Tapauksissa, joissa uhri ei oleskele laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa, apua ja tukea olisi annettava ehdoitta ainakin harkinta-ajalla. Jos tunnistamisprosessin päätteeksi tai harkinta-ajan päätyttyä katsotaan, ettei henkilölle voida myöntää oleskelulupaa tai ettei tällä muutoin ole laillista asuinpaikkaa maassa, tai jos uhri on poistunut jäsenvaltion alueelta, direktiivin mukaisesti asianomainen jäsenvaltio ei ole velvollinen jatkamaan avun ja tuen myöntämistä kyseiselle henkilölle. Avun ja tuen antamista olisi tarvittaessa jatkettava riittävän pitkään rikosoikeudenkäynnin päättymisen jälkeen, jos esimerkiksi rikoksen aiheuttaman vakavan fyysisen tai psyykkisen vamman hoito jatkuu tai jos uhrin turvallisuus on vaarassa uhrin rikosoikeudenkäynnissä antamien lausuntojen takia.

(19)

Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2001/220/YOS (13) vahvistetaan tietyt uhrin oikeudet rikosoikeudenkäynnissä, mukaan lukien oikeus suojeluun ja korvauksiin. Lisäksi ihmiskaupan uhreille olisi annettava viipymättä mahdollisuus lainopilliseen neuvontaan ja asiaankuuluvien oikeusjärjestelmien mukaisen uhrin aseman mukaisesti oikeudelliseen edustukseen, myös korvausten vaatimista varten. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat myös tarjota tällaista lainopillista neuvontaa ja oikeudellista edustusta valtiolle osoitettavia korvausvaatimuksia varten. Lainopillisen neuvonnan tarkoituksena on antaa uhreille tietoa ja neuvoja heille tarjolla olevista eri vaihtoehdoista. Lainopillisen neuvonnan antajalla olisi oltava asianmukainen lainopillinen koulutus, mutta hänen ei välttämättä tarvitsisi olla lakimies. Lainopillisen neuvonnan ja asiaankuuluvien oikeusjärjestelmien mukaisen uhrin aseman mukaisesti oikeudellisen edustuksen pitäisi olla maksutonta ainakin siinä tapauksessa, ettei uhrilla ole niihin varaa, ja niiden osalta noudatetaan jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä. Koska on todennäköistä, ettei varsinkaan lapsiuhreilla ole tällaisia varoja, lainopillinen neuvonta ja oikeudellinen edustus olisivat heille käytännössä maksuttomia. Lisäksi uhreja pitäisi suojella kostotoimilta, pelottelulta ja ihmiskaupan uhriksi uudelleen joutumisen riskiltä kansallisten menettelyjen mukaisesti laadittujen yksilöllisten riskinarviointien perusteella.

(20)

Ihmiskaupan uhreja, jotka ovat jo joutuneet ihmiskaupalle tyypillisen hyväksikäytön ja halventavan kohtelun, kuten seksuaalisen riiston, seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen, orjuuden kaltaisten käytäntöjen tai elinten poiston, kohteeksi, olisi suojeltava lisäkärsimyksiltä ja -traumoilta oikeudenkäynnin aikana. Kuulustelujen tarpeetonta toistamista tutkinnan, syytteeseenpanon ja oikeudenkäynnin aikana olisi vältettävä esimerkiksi tarvittaessa siten, että kyseisistä kuulusteluista tehdään videotallenne mahdollisimman pian menettelyjen aikana. Ihmiskaupan uhrien pitäisikin saada heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa sovitettua hoitoa rikostutkinnan ja -oikeudenkäynnin aikana. Yksilöllisiä tarpeita koskevassa arvioinnissa pitäisi ottaa huomioon uhrin henkilökohtaiset olosuhteet, kuten ikä, mahdollinen raskaus, terveydentila, mahdolliset vammat ja muut olosuhteet samoin kuin rikollisen toiminnan kohteeksi joutumisesta aiheutuneet fyysiset ja psyykkiset seuraukset. Uhrille mahdollisesti annettavasta hoidosta ja sen laadusta päätetään tapauskohtaisesti kansallisessa oikeudessa määritettyjen perusteiden, oikeudellista harkintavaltaa koskevien sääntöjen sekä alan käytäntöjen ja ohjeistuksen mukaisesti.

(21)

Apu- ja tukitoimenpiteitä olisi tarjottava uhreille suostumukseen ja tietoon perustuen. Uhreille olisi siksi tiedotettava näiden toimien keskeisistä seikoista, eikä uhreja tulisi pakottaa näihin toimiin. Uhrin kieltäytyminen apu- tai tukitoimista ei saisi merkitä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle velvollisuutta tarjota uhrille vaihtoehtoisia toimenpiteitä.

(22)

Kaikille ihmiskaupan uhreille tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lapsiuhrien auttamiseksi, tukemiseksi ja suojelemiseksi on tarjolla erityistoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä olisi toteutettava lapsen edun ja vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti. Jos ihmiskaupan uhrin iästä on epävarmuutta ja on syytä epäillä, että hän on alle 18-vuotias, tätä henkilöä olisi kohdeltava lapsena ja hänen olisi saatava välittömästi apua, tukea ja suojelua. Lapsiuhreille suunnatuissa apu- ja tukitoimissa olisi keskityttävä uhrien fyysiseen ja psykososiaaliseen toipumiseen ja kestävän ratkaisun löytämiseen henkilön tilanteeseen. Oikeus koulutukseen auttaisi lasten sopeutumista yhteiskuntaan. Koska ihmiskaupan lapsiuhrit ovat erityisen haavoittuvia, käytettävissä pitäisi olla lisätoimenpiteitä heidän suojelemisekseen osana rikostutkintaa ja -oikeudenkäyntiä järjestettävien kuulustelujen aikana.

(23)

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ilman huoltajaa oleviin ihmiskaupan lapsiuhreihin, koska he tarvitsevat erityistä apua ja tukea erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi. Siitä hetkestä kun ilman huoltajaa oleva ihmiskaupan lapsiuhri tunnistetaan ja siihen asti kun löydetään kestävä ratkaisu, jäsenvaltioiden olisi sovellettava vastaanottotoimenpiteitä lapsen tarpeisiin ja varmistettava, että sovelletaan asiaankuuluvia menettelyllisiä takeita. Olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alaikäiselle nimetään tarvittaessa holhooja ja/tai edustaja hänen etujensa turvaamiseksi. Päätös kunkin ilman huoltajaa olevan lapsiuhrin tulevaisuudesta olisi tehtävä mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa lapsen edun yksilölliseen arviointiin perustuvien kestävien ratkaisujen löytämiseksi, minkä tulisi olla ensisijainen näkökohta. Kestävä ratkaisu voisi olla palauttaminen ja sopeuttaminen alkuperämaahan tai paluumaahan, vastaanottavaan yhteiskuntaan kotouttaminen, kansainvälistä suojelua saavan henkilön aseman myöntäminen tai muun aseman myöntäminen jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden mukaisesti.

(24)

Kun lapselle olisi tämän direktiivin mukaisesti nimettävä holhooja ja/tai edustaja, näissä tehtävissä voi olla sama henkilö tai oikeushenkilö, laitos tai viranomainen.

(25)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava ja/tai tehostettava ihmiskaupan ehkäisemiseen tähtääviä politiikkoja, mukaan lukien toimenpiteet, joilla tutkimuksen, mukaan lukien ihmiskaupan uusia muotoja koskevan tutkimuksen, tiedon, valistuksen ja koulutuksen avulla hillitään ja vähennetään kaikenlaista hyväksikäyttöä edistävää kysyntää ja vähennetään henkilöiden riskiä joutua ihmiskaupan uhreiksi. Tämäntyyppisissä aloitteissa jäsenvaltioiden olisi huomioitava sukupuolinäkökulma ja noudatettava lapsen oikeudet huomioon ottavaa lähestymistapaa. Työssään ihmiskaupan uhreja tai potentiaalisia uhreja todennäköisesti kohtaavien viranomaisten olisi saatava riittävä koulutus uhrien tunnistamiseen ja siihen, miten heidän kanssaan tulee menetellä. Tätä koulutusvelvollisuutta olisi edistettävä seuraavien ryhmien jäsenten osalta silloin, kun he työssään todennäköisesti kohtaavat uhreja: poliisit, rajavartijat, maahanmuuttovirkailijat, yleiset syyttäjät, lakimiehet, tuomioistuimen jäsenet ja tuomioistuimen virkailijat, työsuojelutarkastajat, sosiaali-, lasten- ja terveydenhuoltohenkilöstö sekä konsulaattihenkilöstö, mutta paikallisolosuhteista riippuen myös muut viranomaisryhmät, jotka työssään todennäköisesti kohtaavat ihmiskaupan uhreja.

(26)

Direktiivissä 2009/52/EY säädetään seuraamuksista työnantajalle, jota ei ole syytetty tai tuomittu ihmiskaupasta mutta joka käyttää laittomasti maassa oleskelevan kolmannen maan kansalaisen työpanosta tai palveluja tietoisena siitä, että tämä on ihmiskaupan uhri. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta määrätä seuraamuksia henkilölle, joka käyttää ihmiskaupan uhriksi tietämänsä henkilön tarjoamia palveluja. Tämä lisäkriminalisointi voisi kattaa laillisesti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ja unionin kansalaisten työnantajien sekä ihmiskaupan kohteeksi joutuneen henkilön tarjoamien seksipalvelujen ostajien teot kansallisuudesta riippumatta.

(27)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kansalliset seurantajärjestelmät – esimerkiksi kansalliset raportoijat tai vastaavat mekanismit – sisäiseen organisaatioonsa soveltuvalla tavalla ja ottaen huomioon, että jonkinlaiselle vähimmäisrakenteelle ja sille määritellyille tehtäville on tarve. Järjestelmän tarkoituksena on laatia arvioita ihmiskaupan suuntauksista, kerätä tilastoja, punnita ihmiskaupan torjuntatoimien tuloksia ja raportoida säännöllisesti. Nämä kansalliset raportoijat tai vastaavat mekanismit ovat jo käytössä epävirallisessa unionin verkostossa, joka on perustettu ihmiskaupan torjunnan kansallisten raportoijien tai vastaavien järjestelyjen epävirallisen EU-verkoston perustamisesta 4 päivänä kesäkuuta 2009 annetuilla neuvoston päätelmillä. Ihmiskaupan torjunnan koordinaattori osallistuisi tämän verkoston työskentelyyn; verkosto tarjoaa unionille ja sen jäsenvaltioille objektiivisia, luotettavia, vertailukelpoisia ja ajantasaisia strategisia tietoja ihmiskaupan alalla ja ihmiskaupan ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionin tasolla. Euroopan parlamentilla olisi oltava oikeus osallistua kansallisten raportoijien tai vastaavien mekanismien yhteisiin toimiin.

(28)

Unionin olisi edelleen kehitettävä menetelmiään ja tietojenkeruumenetelmiään vertailukelpoisten tilastojen tuottamiseksi ihmiskaupan torjuntatoimien tulosten arvioimista varten.

(29)

Tukholman ohjelman huomioon ottamiseksi ja jotta voitaisiin kehittää ihmiskaupan torjuntaa koskeva yhtenäinen unionin strategia, jonka tarkoituksena olisi edelleen lujittaa unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoumusta ja niiden toteuttamia toimia ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, jäsenvaltioiden olisi helpotettava ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin tehtäviä, jotka voivat sisältää esimerkiksi koordinoinnin ja johdonmukaisuuden parantamista, unionin toimielinten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten toimijoiden työn päällekkäisyyden ehkäisemistä ja osallistumista ihmiskaupan torjunnan kannalta merkityksellisten olemassa olevien tai uusien unionin politiikkojen ja strategioiden laatimiseen tai raportointia unionin toimielimille.

(30)

Tällä direktiivillä pyritään tarkistamaan puitepäätöksen 2002/629/YOS säännöksiä sekä laajentamaan niiden soveltamisalaa. Koska tehtävien tarkistusten määrä ja luonne on merkittävä, puitepäätös olisi selvyyden vuoksi korvattava kokonaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat tämän direktiivin antamiseen.

(31)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (14) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli torjua ihmiskauppaa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(33)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, mukaan lukien erityisesti ihmisarvo, orjuuden, pakkotyön ja ihmiskaupan kielto, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun ja rangaistuksen kielto, lapsen oikeudet, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, henkilötietojen suoja, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate. Erityisesti tällä direktiivillä pyritään varmistamaan näiden oikeuksien ja periaatteiden noudattaminen täysimääräisesti ja ne on pantava täytäntöön vastaavasti.

(34)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(35)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(36)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

rikoksen uhri on ollut erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä tätä direktiiviä sovellettaessa tarkoittaa ainakin lapsiuhreja;

b)

rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS (15) tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa;

c)

rikoksella on tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella vaarannettu uhrin henki; tai

d)

rikoksen teossa on käytetty vakavaa väkivaltaa tai rikoksesta on aiheutunut uhrille erityisen vakavaa vahinkoa.

a)

valta edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)

valtuus harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

a)

oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin;

b)

väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

c)

tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

d)

tuomioistuimen päätös, jolla oikeushenkilö määrätään purettavaksi;

e)

rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

a)

rikos on tehty kokonaan tai osittain jäsenvaltion alueella; tai

b)

rikoksentekijä on jäsenvaltion kansalainen.

a)

rikoksen uhri on kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)

rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi; tai

c)

rikoksentekijällä on vakinainen asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella.

a)

kyseiset teot katsotaan rikoksiksi niiden tekopaikassa; tai

b)

syyte voidaan nostaa vain uhrin rikoksen tekopaikassa tekemän ilmoituksen perusteella tai sen valtion tekemän ilmiannon perusteella, jossa rikos tehtiin.

a)

kuulustelujen tarpeetonta toistamista tutkinnan, syytetoimien ja oikeudenkäynnin aikana;

b)

uhrien ja syytettyjen välistä katseyhteyttä, myös todistamisen, kuten kuulustelun ja ristikuulustelun, aikana käyttäen tarkoituksenmukaisia välineitä, muun muassa viestintätekniikkaa;

c)

todistamista julkisessa oikeudenkäynnissä; ja

d)

yksityiselämää koskevien kysymysten tarpeetonta esittämistä.

a)

lapsiuhria kuulustellaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;

b)

lapsiuhria kuulustellaan tarvittaessa tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;

c)

lapsiuhria kuulustelevat tai siihen osallistuvat tarvittaessa ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;

d)

samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin kuulustelut, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista;

e)

kuulustelujen lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikostutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kannalta;

f)

lapsiuhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä.

a)

suullisessa käsittelyssä ei ole läsnä yleisöä; ja

b)

lapsiuhria kuullaan oikeudessa ilman hänen läsnäoloaan, erityisesti soveltuvaa viestintätekniikkaa apuna käyttäen.