(1)

Ranskan pankkiyhdistys (Association française des banques, AFB), talletuspankkien ammattiyhdistys (Chambre syndicale des banques populaires) ja Crédit Agricole tekivät 25 päivänä tammikuuta 1991 kantelun, jossa ne väittivät Ranskan valtion myöntäneen Crédit Mutuelille valtiontukea.

(2)

Komissio esitti ensimmäisen Livret bleu -säästötilijärjestelmää koskevan tietopyynnön 27 päivänä toukokuuta 1991 päivätyssä kirjeessä.

(3)

Komissio ilmoitti 6 päivänä helmikuuta 1998 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisille päätöksestään aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan (nykyään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohta) mukainen menettely, joka koskee Livret bleu (2) -säästötilijärjestelmään mahdollisesti sisältyviä tukitoimenpiteitä.

(4)

Ranskan viranomaiset vastasivat 8 päivänä huhtikuuta 1998 kysymyksiin, jotka komissio oli esittänyt menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään.

(5)

Crédit Mutuel esitti komissiolle 18 päivänä kesäkuuta 1998 lähettämässään kirjeessä väitteitä, joilla se pyrki torjumaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tarkoitettujen toimenpiteiden luonnehtimisen valtiontueksi. Lisäksi se toimitti komissiolle aineistoa, joka käsitteli Livret bleu –säästötileihin liittyvää sisäistä laskentatoimea. Myös useat asianomaiset ovat toimittaneet komissiolle huomautuksensa (ks. 3 ja 4 jakso, johdanto-osan 48–59 kappale). Komissio toimitti huomautukset Ranskan viranomaisille 3 päivänä syyskuuta 1998.

(6)

Kantelijat lähettivät komissiolle neljä täydentävää kirjelmää, jotka on päivätty 29 päivänä lokakuuta 1999, 16 päivänä toukokuuta 2000, 16 päivänä lokakuuta 2000 ja 19 päivänä tammikuuta 2001. Komissio toimitti nämä kirjeet Ranskan viranomaisille 21 päivänä helmikuuta 2000 ja 3 päivänä marraskuuta 2000.

(7)

Helmikuun 5 päivänä 2001 komissio toimitti Ranskan viranomaisille AFB:ltä saamansa asiakirjat.

(8)

Komission pyynnöstä ulkopuolinen konsultti (3) (jäljempänä ’komission konsultti’) tarkasti marraskuun 1998 ja joulukuun 1999 välisenä aikana Livret bleun sisäisen laskentatoimen. Konsultin kertomus annettiin Ranskan viranomaisten ja Crédit Mutuelin tarkasteltavaksi 10 päivänä tammikuuta 2000. Tilintarkastuskertomuksesta järjestettiin 7 päivänä helmikuuta 2000 komission yksiköiden ja niitä avustavan konsultin sekä Ranskan viranomaisten ja Crédit Mutuelin kesken tekninen neuvottelukokous.

(9)

Komissio pyysi 14 päivänä syyskuuta 1999 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisia tarkentamaan ne julkisen palvelun velvoitteet, joista Crédit Mutuel vastaa. Komission yksiköt toimittivat 21 päivänä helmikuuta 2000, 3 päivänä marraskuuta 2000 ja 5 päivänä helmikuuta 2001 huomautuksia varten Ranskan viranomaisille erilaisia asiakirjoja (4), joita kantelijat olivat liittäneet asiakirjakokonaisuuteen ja jotka koskivat Livret bleun väitettyä kannustinvaikutusta (ks. 7.2.3 kohta, johdanto-osan 110–118 kappale). Ranskan viranomaiset esittivät huomautuksensa 1 päivänä helmikuuta 2001.

(10)

Huhtikuun 11 päivänä 2000 Euroopan pankkiyhdistysten liitto teki komissiolle kantelun tuista, joita Ranskan valtio myönsi Crédit Mutuelille Livret bleun tarjontaa koskevan yksinoikeuden muodossa.

(11)

Toukokuussa 2000 Crédit Mutuelin keskuselin Confédération nationale du Crédit Mutuel antoi tilintarkastustoimisto Arthur Andersenille toimeksiannon, johon kuului Crédit Mutuelin sisäisen laskentatoimen menetelmien tarkistaminen ja Livret bleun tuloslaskelman tekeminen. Tehtävän päättyessä syyskuussa 2000 annettiin yksityiskohtainen kertomus Livret bleun tuloslaskelmasta, ja siinä arvioitiin Livret bleun tulokseksi 498 miljoonan Ranskan frangin tappio ennen veroja. Päätelmä perustuu oikaisujen huomioimiseen. Komissio ja Crédit Mutuel käsittelivät kertomusta kokouksessa 2 päivänä helmikuuta 2001. Komission yksiköiden esittämien huomautusten johdosta Crédit Mutuel pyysi Arthur Andersenia toimittamaan 8 päivänä helmikuuta 2001 päivätyn kirjeen, jossa perustellaan käytettyä menetelmää eli niin sanottua ”vahinkovakuutustoiminnan (5) virheellisen painottamisen oikaisumenetelmää”, jota komission yksiköt olivat erityisesti kritisoineet.

(12)

Komissio pyysi huhtikuussa 2001 konsulttiaan määrittelemään oman kertomuksensa ja Arthur Andersenin raportin erot sekä tietojen tai menetelmien muutokset, jotka voitaisiin tarvittaessa sisällyttää aiempaan arviointiin. Komission konsultin uusi loppukertomus toimitettiin 23 päivänä heinäkuuta 2001. Siinä arvioidaan Livret bleun sisäisen laskentatoimen tulokseksi 1,074 miljardin Ranskan frangin (163,7 miljoonan euron) kumulatiivinen voitto, jota ei ole kirjattu omaan pääomaan. Kertomus toimitettiin samana päivänä Ranskan viranomaisille. Komission, Ranskan viranomaisten, Crédit Mutuelin ja Arthur Andersenin välisessä kokouksessa 26 päivänä heinäkuuta 2001 Crédit Mutuel ja Arthur Andersen esittivät eriävän mielipiteensä komission konsultin lopullisista päätelmistä. Arthur Andersen pitäytyi aiemmissa päätelmissään 13 päivänä syyskuuta 2001 päivätyssä asiakirjassa, joka toimitettiin Ranskan viranomaisten 15 päivänä syyskuuta 2001 lähettämän kirjeen liitteenä. Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle 26 päivänä lokakuuta 2001 uuden kirjeen yhteisön kilpailuoikeuden kannalta tehdystä Livret bleun oikeudellisesta analyysista samoin kuin 7 päivänä tammikuuta 2002 päivätyn kirjeen julkisen palvelun velvoitteen kustannuksista. Jälkimmäisessä toistetaan mitään uutta lisäämättä Crédit Mutuelin jo aiemmin esittämät luvut.

(13)

Ranskan viranomaisten 26 päivänä lokakuuta 2001 komissiolle lähettämässä kirjeessä selitettiin, miksi viranomaisten mukaan i) Livret bleu -järjestelmässä ei ollut kyse tuesta, ii) jos komissio kuitenkin katsoisi sen tueksi, kyse olisi ehdottomasti olemassa olevasta tuesta, ja iii) joka tapauksessa tuki soveltuisi sisämarkkinoille.

(14)

Komissio ilmoitti 15 päivänä tammikuuta 2002 tekemällään päätöksellä (6) (jäljempänä ’kumottu päätös’), että Ranskan tasavallan Crédit Mutuelin hyväksi toteuttama valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille.

(15)

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 15 päivänä tammikuuta 2002 tehdyn päätöksen 18 päivänä tammikuuta 2005 antamassaan tuomiossa (7).

(16)

Komissio ei ole valittanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiosta. SEUT-sopimuksen 266 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission on toteutettava kyseisen tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Valtiontuen osalta tämä tarkoittaa sitä, että päätöksen kumoamisen jälkeen menettely palautuu jälleen virallisen tutkintamenettelyn asteelle.

(17)

Komissio teki 7 päivänä kesäkuuta 2006 päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisesta (8) (jäljempänä ’menettelyn laajentamista koskeva päätös’) ja selkeytti samalla mahdollista tukea koskevan arviointinsa tarkoitusta.

(18)

Ranska toimitti komissiolle huomautuksensa menettelyn laajentamista koskevasta päätöksestä 1 päivänä syyskuuta 2006 ja 7 päivänä syyskuuta 2006 päivätyissä kirjeissään.

(19)

Komissio vastaanotti 19 päivänä syyskuuta 2006 kantelun Association des Victimes du Crédit Mutuel -järjestöltä.

(20)

Komissio vastaanotti Crédit Mutuelin huomautukset 13 päivänä lokakuuta 2006 päivätyssä kirjeessä.

(21)

Komissio toimitti Crédit Mutuelin huomautukset Ranskan viranomaisille 31 päivänä lokakuuta 2006 päivätyssä kirjeessä.

(22)

Komissio pyysi 22 päivänä syyskuuta 2006 ja 28 päivänä marraskuuta 2006 vielä lisätietoja, ja Ranska esitti täydentäviä huomautuksia 8 päivänä marraskuuta 2006 ja 28 päivänä helmikuuta 2007 päivätyissä kirjeissä.

(23)

Komissio tapasi Ranskan viranomaiset 19 päivänä joulukuuta 2006 ja Crédit Mutuelin 15 päivänä tammikuuta 2007.

(24)

Toukokuun 10 päivänä 2007 komissio teki EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 3 kohdan (nykyinen SEUT-sopimuksen 106 artiklan 3 kohta) sekä EY:n perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklan (nykyinen SEUT-sopimuksen 49 ja 56 artikla) nojalla päätöksen, jossa Ranska määrättiin lakkauttamaan Crédit Mutuelin, Caisses d’Épargnen ja Banque Populairen erioikeudet (9) Livret bleu -järjestelmään (Crédit Mutuel) ja Livret A -järjestelmään (Caisses d’Épargne ja La Poste) (10).

(25)

Koska Ranska ei lakkauttanut Livret A- ja Livret bleu -järjestelmiä koskevia erioikeuksia 10 päivänä toukokuuta 2007 tehdyssä päätöksessä asetetussa yhdeksän kuukauden määräajassa, komissio aloitti EY:n perustamissopimuksen 226 artiklassa (nykyinen SEUT-sopimuksen 258 artikla) tarkoitetun rikkomusmenettelyn ja lähetti Ranskalle 5 päivänä kesäkuuta 2008 virallisen ilmoituksen, koska se ei ollut noudattanut päätöstä.

(26)

Komissio pyysi 19 päivänä syyskuuta 2009 Ranskalta lisätietoja, ja Ranska vastasi 13 päivänä lokakuuta 2009.

(27)

Komissio lopetti rikkomusmenettelyn 8 päivänä lokakuuta 2009, sillä Ranska oli hyväksynyt 1 päivänä tammikuuta 2009 uudistuksen, jolla vapautettiin Livret A- ja Livret bleu -säästötilien myöntäminen (11). Ranska siis noudatti sille asetettua velvoitetta lakkauttaa kyseisiä säästötilijärjestelmiä koskevat erioikeudet (12).

(28)

Komissio esitti vuoden 2010 aikana Crédit Mutuelille useita kysymyksiä sähköpostitse, ja se sai vastaukset myös sähköpostitse.

(29)

Tällä päätöksellä lopetetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (13) 13 artiklan mukaisesti menettely, joka koskee Livret bleu -säästötilijärjestelmään mahdollisesti sisältyviä tukielementtejä.

(30)

Crédit Mutuel on hajautettu pankki- ja vakuutuskonserni, joka koostuu avointen osuuspankkimuotoisten konttoreiden kansallisesta verkostosta. Crédit Mutuelin toimintaa sääntelee 10 päivänä syyskuuta 1947 annettu laki, jossa määritellään yhteistyön periaatteet. Sen hallinnossa on kolme tasoa: paikallinen, alueellinen ja kansallinen.

(31)

Crédit Mutuel -konserni toimii kahden nimen alla: Crédit Mutuel ja Crédit Industriel et Commercial (jäljempänä ’CIC’). Konsernilla on lähes 6 000 myyntipistettä ja yli 72 000 työntekijää. Crédit Mutuelin paikalliskonttorit kuuluvat johonkin 18 aluepankista, ja nämä puolestaan kuuluvat valtakunnalliseen Confédération nationale du Crédit Mutueliin, joka on verkoston keskuselin. CIC:n alaisuudessa toimii kuusi alueellista pankkia sekä erityisaloihin keskittyviä tytäryhtiöitä Ranskassa ja ulkomailla.

(32)

Koko Crédit Mutuel -konsernilla on yksi ainoa johtoelin, joka soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Sillä on valtakunnallisen keskuspankin tasolla sisäinen taloudellinen yhteisvastuu, joka takaa aluepankkien maksuvalmiuden. Konserni täyttää kilpailuoikeuden kannalta yhden ainoan yrityksen ominaispiirteet, sillä kaikki sen päätökset tehdään keskitetysti.

(33)

Livret bleu oli valtion sääntelemä säästötuote, jota ainoastaan Crédit Mutuelilla oli oikeus tarjota.

(34)

Tuotteelle myönnettiin osittainen verovapaus vuoden 1975 lisätalousarviosta annetulla lailla (14). Kaksi kolmasosaa koroista, joita säästäjien talletuksille maksettiin, oli vapautettu veroista. Valtio määritti säästäjien Livret bleu -säästötileiltä saaman bruttokoron siten, että nettokorko verojen jälkeen (15) oli sama kuin Livret A:sta maksettava korko, joka oli kokonaan verovapaata.

(35)

Valtion Livret bleu -tileille määrittämä korko oli suurempi kuin inflaatio, ja se oli sidottu rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. Ennen kuin kyseinen säästötuote lakkautettiin 1 päivänä tammikuuta 2009 hyväksytyllä uudistuksella (ks. johdanto-osan 41 kappale), Livret bleun nettokorko oli 4 prosenttia (16). Suurin määrä, minkä säästäjä voi tallettaa Livret bleu -säästötilille, oli 15 300 euroa. Livret bleu -tileillä oleva talletuskanta kasvoi 13 miljardista eurosta (85 miljardista Ranskan frangista) vuonna 1991 yhteensä 22 miljardiin euroon vuonna 2008.

(36)

Livret bleu -säästötileillä oli tiettyjä ominaisuuksia, kuten varojen välitön käyttöön saanti, 15 euron vähimmäistalletusraja ja kuluttomuus (esim. tilinavauksesta ei peritty kuluja), joiden ansiosta tili oli hyvin likvidi. Lisäksi Livret bleu -säästötililtä oli mahdollista tehdä suoraveloituksia valtionkassaan tai valtionyrityksille, kuten EDF:lle tai France Télécomille. Yksityishenkilöille tarkoitettu Livret bleu -säästötili oli siis eräiltä osin hyvin lähellä käyttötiliä.

(37)

Livret bleu -tilien kautta kerättyjen varojen käyttöä koskevat velvoitteet muuttuivat ajan mittaan.

(38)

Alussa Crédit Mutuelin oli kohdennettava 50 prosenttia varoista (vuonna 1983 (17) osuus korotettiin 65 prosenttiin varoista ja 80 prosenttiin uusista talletuksista) niin sanottuihin yleisen edun mukaisiin käyttötarkoituksiin (etenkin paikallisyhteisöjen ja muiden julkisten organisaatioiden rahoittaminen). Loppusumman pankki sai käyttää vapaasti (jäljempänä ’vapaat käyttötarkoitukset’).

(39)

Järjestelmää muutettiin huomattavasti 27 päivänä syyskuuta 1991 tehdyllä päätöksellä (18), jolla Livret bleu -säästötilejä mukautettiin vastaamaan Livret A -järjestelmää. Itse asiassa kyseisestä päätöksestä lähtien kaikki uudet talletukset (19) keskitettiin CDC-säästö- ja talletuskassaan (Caisse des Dépôts et Consignations, jäljempänä ’CDC’), joka maksoi siitä hyvästä Crédit Mutuelille välityspalkkiota. Välityspalkkio oli alun perin 1,3 prosenttia CDC:hen keskitetystä Livret bleun talletuskannasta. Palkkio vähennettiin 1,2 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2005 ja 1,1 prosenttiin 1 päivänä marraskuuta 2005. CDC käyttää Crédit Mutuelin keräämiä varoja lähinnä sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamiseen.

(40)

Järjestelmän perusteellisen uudistuksen yhteydessä myös olemassa oleva talletuskanta oli tarkoitus siirtää vähitellen CDC:hen (20). Syyskuun 27 päivänä 1991 tehdystä päätöksestä vuoden 1999 alkupuoliskon loppuun yleisen edun mukaisiin käyttötarkoituksiin ja vapaisiin käyttötarkoituksiin osoitettu osuus supistui, kunnes kaikki talletukset oli saatu keskitettyä CDC:hen.

(41)

Livret A- ja Livret bleu -tilien uudistus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009, jolloin kaikilla pankeilla oli oikeus tarjota Livret A -tilejä ja näiden kahden tilin erot poistettiin. Tammikuun 1 päivänä 2009 Crédit Mutuelin Livret bleu -säästötilistä tuli itse asiassa pelkkä Livret A -tili, jota markkinoidaan eri nimellä. Livret bleu lakkautettiin ja Crédit Mutuelin yksinoikeus tarjota kyseistä säästötuotetta päättyi kyseisenä päivänä.

(42)

Kuten menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä todetaan (21), komissio katsoi, että Ranska on saattanut antaa Crédit Mutuelille tukea välityspalkkion muodossa.

(43)

Yhteisöjen tuomioistuimen 24 päivänä heinäkuuta 2003 asiassa Altmark antamassa tuomiossa todetaan, että korvaukset, joita maksetaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, jos ne täyttävät tietyt kyseisessä tuomiossa esitetyt kumulatiiviset edellytykset (22).

(44)

Komissio katsoi menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään, että Altmark-tuomiossa esitetty neljäs edellytys ei välttämättä täyty, sillä valtio ei antanut julkisen palvelun tehtävää eli talletusten keräämistä sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa varten parhaalle ehdokkaalle julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, vaan se kävi neuvotteluja suoraan Crédit Mutuelin kanssa. Sen vuoksi ei ollut mitään takeita siitä, että Crédit Mutuelille myönnetty korvaus ei ollut suurempi kuin hyvin johdetun yrityksen pyytämä korvaus. Lisäksi komission mukaan Ranskan viranomaiset eivät olleet osoittaneet, että korvauksen taso olisi määritetty tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita keskisuurelle, hyvin johdetulle pankkialan yritykselle aiheutuu kyseisten velvoitteiden täyttämisestä. Vaikka Ranskan viranomaiset korostavat, että Crédit Mutuel on hyvin johdettu yritys, tämä ei riitä osoittamaan, että korvauksen taso on määritetty tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita Altmark-tuomiossa tarkoitetulle hyvin johdetulle yritykselle aiheutuisi.

(45)

Komission mukaan välityspalkkio oli myönnetty valtion varoista, ja siitä saattoi aiheutua valikoivaa etua, joka voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Välityspalkkiosta ei myöskään ollut ilmoitettu komissiolle. Välityspalkkioon saattoi siis sisältyä sääntöjenvastaista valtiontukea.

(46)

Komissio katsoi menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään, että toimenpide ei välttämättä ole yhteensopivaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan (nykyinen SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohta) kanssa, ja arvioi, että toimenpiteeseen ei voitu soveltaa mitään EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa (nykyinen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohta) luetelluista poikkeuksista.

(47)

Itse asiassa komissio piti mahdollisena konsultin laskelmien perusteella, että korvauksen määrä ylitti sen, mikä oli välttämätöntä julkisen palvelun velvoitteen (talletusten kerääminen sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa varten) suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi ottaen huomioon siitä saatavat tulot sekä velvoitteen suorittamisesta saatava kohtuullinen tuotto. Komissio muistutti, että korvauksen määrään oli sisällytettävä kaikki valtion myöntämät tai valtion varoista peräisin olevat edut niiden muodosta riippumatta, ja otti huomioon korvauksen laskennassa CDC:hen keskitettyjen talletusten keräämisestä aiheutuvien nettokustannusten lisäksi myös yleisen edun mukaisten käyttötarkoitusten ja vapaiden käyttötarkoitusten nettotuloksen (kustannukset tai tuoton). Komission konsultin raportissa esitettiin, että Crédit Mutuel oli saanut liikaa korvauksia vuosilta 1991, 1992, 1993 ja 1998.

(48)

Komissio esitti kantelijoiden väitteet 6 päivänä helmikuuta 1998 tekemässään päätöksessä menettelyn aloittamisesta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan (nykyinen SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohta) nojalla. Sen jälkeen toimitetuissa täydentävissä kirjelmissä on esitetty seuraavat uudet väitteet.

(49)

Livret bleun kannustinvaikusta koskevassa AFB:n kirjeessä (saatettu ajan tasalle helmikuun 1999 lopulla ja toimitettu komissiolle lokakuussa 1999) arvioitiin Livret bleun kannustinvaikutuksella aikaansaaduksi nettotuotoksi 17 miljardia Ranskan frangia (2,6 miljardia euroa) olettaen, että Crédit Mutuelin markkinaosuuksien kasvu kaikilla aloilla vuosina 1986–1997 oli peräisin ainoastaan Livret bleu -säästötilien tarjoamisesta.

(50)

Caisse Nationale du Crédit Agricolen toteuttamassa ja toukokuussa 2000 julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin Crédit Mutuelin konttoreiden määrän kehitystä. Tutkimuksesta ilmenee, että pysyvien konttoreiden kokonaismäärä väheni vuosina 1991–1994 ja sen jälkeen kasvoi asteittain palaten vuonna 1998 vuoden 1990 tasolle. Kehitys oli erilaista eri alueilla: pysyvien ja myöhemmin tilapäisten konttoreiden määrä laski alueilla, joilla Crédit Mutuel on toiminut pitkään (Pays de Loire, Bretagne, Alsace), ja se kasvoi muilla alueilla. Crédit Mutuel siis todennäköisesti vähensi konttoreitaan maaseutualueilla vahvistaakseen edustustaan kaupungeissa. Tiedot vaikuttavat kumoavan Crédit Mutuelin väitteet, joiden mukaan se on joutunut 1990-luvulla ylläpitämään vahvaa edustusta maaseutualueilla. Ne osoittavat myös, että Crédit Mutuel pystyy ylläpitämään poikkeuksellisen tiheää verkostoa vielä kaiken julkisen vallan valvonnan poistuttua.

(51)

AFB esitti 4 päivänä kesäkuuta 1998 komissiolle lähettämässään kirjeessä, että CDC:hen keskitettyjen Livret bleu -säästötilien varoista maksettu 1,3 prosentin palkkio oli liian suuri, sillä Caisses d’Épargne sai samalla ajanjaksolla CDC:ltä 1,20 prosentin palkkion ja La Poste 1,50 prosentin palkkion CDC:hen keskitetyistä Livret A -säästötileillä olevista varoista. AFB ilmoitti kirjeessä ehdottaneensa Ranskan viranomaisille vuonna 1997, että 1 prosentin palkkio olisi riittänyt sille Livret bleun talletusten keruun varmistamiseksi, mutta hallitus ei ollut vastannut sen ehdotukseen. AFB korosti muun muassa, että kansanedustaja Douyèren huhtikuussa 1998 julkaisemassa raportissa Caisse d’épargne -säästöpankkien nykyaikaistamisesta esitettiin, että keskiverto Caisse d’épargnen, kuten Bourgognen Caisse d’épargnen, keräyskulut olivat 0,96 prosenttia talletuskannasta, eikä ollut mitään syytä, miksi Crédit Mutuelin hoitokulut olisivat olleet korkeammat.

(52)

AFB:n pyynnöstä esitetyssä Glais’n konsulttitoimiston muistiossa elokuulta 2000 esitettiin tilastotietoja, jotka koskivat Crédit Mutuelin saamaa kilpailuetua yksinoikeudesta tarjota Livret bleu -säästötiliä. Aikasarjojen tarkastelussa ilmenee, että Livret bleu -säästötileille tehdyt talletukset samoin kuin muut talletukset kasvoivat voimakkaasti vuosiin 1985–1987 asti. Kotitalousluottojen kasvu jatkuu vielä tuon jälkeen ja on Crédit Mutuelilla voimakkaampi kuin sen suurimmilla kilpailijoilla. Glais’n konsulttitoimiston asiantuntija päätteli tästä, että ”Livret bleu vaikuttaa siis houkutelleen asiakkaita, ja 1980-luvun puolivälistä lähtien myönteinen vaikutus vaikuttaa voimistuneen ilman, että talletusten määrä olisi lisääntynyt. Alun perin sitoutettu asiakaskunta vaikuttaa siis tukeneen Crédit Mutuelin kasvustrategiaa tuosta ajanjaksosta lähtien.” Asiantuntija katsoi, että Crédit Mutuelin toiminta (etenkin luottotoiminta) vaikutti eroavan pankkialan markkinoiden keskimääräisestä kehityksestä, mikä osoitettiin rakentamalla satunnaisten taloudellisten häiriöiden jatkuvuuden indikaattori toiminnan muuttujille ja mallintamalla yksinkertainen luotonkysynnän yhtälö. Asiantuntija selittää tätä ilmiötä sillä, että Crédit Mutuelin asiakaskunta on sitoutettu muun muassa Livret bleun avulla voimakkaammin kuin muiden pankkiverkostojen asiakaskunta.

(53)

Glais’n konsulttitoimiston toisessa muistiossa (joulukuulta 2000) esitettiin uusi ekonometrinen analyysi kunkin pankkiverkoston asiakaskunnan sitoutumisasteesta. Tulokset tukivat asiantuntijan mukaan olettamusta, että Crédit Mutuel ja Caisses d’Épargne voivat sitouttaa asiakkaitaan paljon paremmin kuin muut pankit. On kuitenkin mahdotonta päätellä, onko asiakaskunnan voimakkaamman sitouttamisen taustalla verottoman säästötilin tarjoaminen vai tiheä sivukonttoriverkosto erilaisilla alueilla (molemmilla verkostoilla on käytössään nämä kaksi välinettä).

(54)

Tämän menettelyn ohella komissio on vastaanottanut täydentävän kirjeen kantelijoilta. Ne katsoivat, että Crédit Mutuel kykeni ostamaan julkisen GAN-vakuutuskonsernin aiemmin omistaman CIC-pankin huhtikuussa 1997 niiden tukien ansiosta, joita se sai Livret bleun nojalla ja joiden avulla se kasvatti markkinaosuuttaan talletusten alalla 2 prosentista vuonna 1969 noin 6,9 prosenttiin vuonna 1997. Kantelijoiden mukaan yhtiön oma pääoma kasvoi kyseisten tukien ansiosta nopeasti: 650 miljoonasta Ranskan frangista (99 miljoonasta eurosta) vuonna 1974 peräti 47,3 miljardiin Ranskan frangiin (7,2 miljardiin euroon) vuonna 1997.

(55)

Association des Victimes du Crédit Mutuel -järjestön 19 päivänä syyskuuta 2006 esittämässä kantelussa väitettiin, että julkisia talletuksia oli käytetty […] yksityisiin ja kaupallisiin tarkoituksiin sijoittajien ja Ranskan talouden haitaksi. Järjestö ei kuitenkaan esittänyt todellisia perusteluja tai todisteita mahdollisesta sääntöjenvastaisesta valtiontuesta.

(56)

Sen jälkeen, kun 6 päivänä helmikuuta 1998 tehty päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin, komissio vastaanotti huomautuksia useilta asianomaisilta osapuolilta.

(57)

Eräät Crédit Mutuelin kilpailijat korostivat haittaa, jonka ne katsoivat itselleen aiheutuneen siitä, että Crédit Mutuelille oli annettu yksinoikeus Livret bleun tarjoamiseen. Nämä pankit väittivät yleensä, että Livret bleun kannustinvaikutuksen takia ne olivat menettäneet asiakkaita Crédit Mutuelille. Sen vuoksi ne pyysivät lakkauttamaan kyseisen yksinoikeuden. Tällaisia huomautuksia osoittivat komissiolle seuraavat liikelaitokset:

(58)

Sen lisäksi, että komissiolle toimitettiin Crédit Mutuelia puolustavia huomautuksia, jotka esitetään 4 jaksossa, komissio on vastaanottanut seuraavien kolmansien Livret bleu -järjestelmää puoltavat huomautukset:

(59)

Suuri enemmistö kolmansista korosti Crédit Mutuelin alueellisella tasolla merkittävää tehtävää yhteisötalouden ja etenkin voittoa tavoittelemattomien järjestöjen rahoittamisessa. He korostivat myös Crédit Mutuelin asemaa työväenluokan tukemisessa, sillä suuri osa sen asiakaskunnasta kuuluu kyseiseen luokkaan. Useat paikallisen tason valtuutetut korostivat Crédit Mutuelin asemaa uusien yritysten ja työpaikkojen luomisessa sekä alueellisten aloitteiden kehittämisessä yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa. Toisten mielestä Crédit Mutuel vastaa hajautetun rakenteensa ansiosta keskitettyjä liikelaitoksia paremmin paikallisiin tarpeisiin ja alueen tasapainoisen kehittämisen tarpeeseen.

(60)

Crédit Mutuel moittii komissiota asian käsittelyn huomattavasta pitkittymisestä.

(61)

Crédit Mutuel esittää lisäksi, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio ei koskenut pelkästään perustelujen puuttumista, vaan tuomiossa myös kritisoitiin komission päätelmiä. Crédit Mutuelin mukaan komissio ei ottanut kritiikkiä huomioon menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään varsinkaan laskiessaan mahdollisia liian suuria korvauksia. Crédit Mutuel moitti komissiota siitä, että se laski yhteen vuotuiset ylijäämät, mutta ei vähentänyt niistä vuotuisia alijäämiä, vaikka tällainen menetelmä esitetään julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön puitteissa (jäljempänä ’vuoden 2005 yhteisön puitteet’) (23).

(62)

Pankin mukaan välityspalkkio täytti kaikki Altmark-tuomiossa esitetyt neljä edellytystä:

(63)

Joka tapauksessa Crédit Mutuel katsoo, että toimenpide soveltuu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla. Crédit Mutuel arvostelee erityisesti menetelmää, jolla liian suuret korvaukset on laskettu ja joka esitetään menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä. Sen mukaan komissio on ensinnäkin syyllistynyt virheisiin Livret bleun tuloslaskelman kokonaistuloksen laskemisessa, sillä se on ottanut pohjaksi konsulttinsa virheelliset laskelmat siitä huolimatta, että komission konsultti ja Crédit Mutuelin konsultti eivät päässeet niistä kaikilta osin yhteisymmärrykseen (25).

(64)

Crédit Mutuel kiistää myös komission soveltaman vuotuisen lähestymistavan (huomioon on otettu vain ylijäämäisiä vuosia koskevat määrät, eikä niistä ole vähennetty alijäämäisiä vuosia koskevia määriä), jonka se katsoo olevan vastoin useita ennakkopäätöksiä, kumottua päätöstä sekä vuoden 2005 yhteisön puitteita (26). Komission olisi sen mielestä noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa (eli vähennettävä alijäämäisiä vuosia koskevat määrät ylijäämäisiä vuosia koskevista määristä) toisaalta koko ajanjaksolta 1991–1998 ja toisaalta vuonna 1999 alkavalta jaksolta.

(65)

Lisäksi komissio ei ole ottanut menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään asianmukaisesti huomioon kohtuullista tuottoa. Komission arvio kohtuullisesta tuotosta perustuu lakisääteisestä omasta pääomasta aiheutuviin kustannuksiin, joiden arvioidaan olevan 6 prosenttia, vaikka näissä kustannuksissa on kyse sisäisen laskentatoimen kustannuksesta eikä katteesta. Komission olisi pitänyt ottaa huomioon Arthur Andersenin esittämä omien varojen tuottoaste (27). Lisäksi kohtuullisen tuoton laskemisessa on käytetty jatkuvasti pienenevää perustaa, josta tulee nolla siinä vaiheessa kun kaikki talletukset on keskitetty CDC:hen, sillä kyseisistä talletuksista ei aiheudu minkäänlaisia kustannuksia lakisääteiselle omalle pääomalle. Crédit Mutuel korostaa sitä, että komission käyttämän indikaattorin seurauksena pankilla ei voi olla minkäänlaista normaalia katetta Livret bleu -tileistä. Sen mukaan kaikille pankeille on kuitenkin sallittava tavanomainen voittomarginaali, myös silloin kun on kyse keskitetystä käyttötarkoituksesta, josta ei aiheudu omalle pääomalle minkäänlaisia kustannuksia eli joka ei vaikuta laissa tarkoitettuun vakavaraisuussuhteeseen.

(66)

Crédit Mutuelin mukaan komissio ei myöskään ole ottanut asianmukaisesti huomioon kustannuksia, joita aiheutuu Crédit Mutuelin väittämästä toisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä velvoitteesta eli konttoriverkoston ylläpidosta maaseudulla. Velvoitteen tarkoituksena oli kannustaa kansalaisia säästämiseen koko Ranskan alueella turvaamalla mahdollisimman laaja konttoriverkosto.

(67)

Lopuksi Crédit Mutuel kiistää mahdollisen kannustinvaikutuksen. Se muistuttaa komission myöntäneen kumotussa päätöksessään, että kannustinvaikutusta ei virallisesti näytetty toteen, ja katsoo, ettei sen jälkeen ole esitetty uusia todisteita.

(68)

Crédit Mutuel vetoaa menettelyn osalta useisiin unionin oikeuden yleisperiaatteisiin kiistääkseen mahdollisen tuen takaisinperinnän. Se vetoaa erityisesti luottamuksensuojan periaatteeseen ja kohtuullisen käsittelyajan noudattamiseen.

(69)

Ranska katsoo, että Altmark-tuomiossa esitetyt edellytykset täyttyvät:

(70)

Tuen olemassaolon edellytysten osalta Ranska viittaa väitteisiin, jotka esitettiin ennen vuoden 2002 päätöksen kumoamista:

(71)

Ranskan viranomaiset esittivät 26 päivänä lokakuuta 2001 lähettämässään kirjeessä perustelut sille, miksi kyse on SEUT-sopimuksen 106 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta sisämarkkinoille soveltuvasta tuesta, jos komissio katsoo toimenpiteen tueksi. Ne väittivät komission syyllistyneen virheisiin Livret bleun tuloslaskelman kokonaistuloksen laskemisessa, koska se ei ollut ottanut pohjaksi Crédit Mutuelin konsultin esittämää menetelmää. (32) Lisäksi ne katsoivat, että komission on otettava huomioon kohtuullinen tuotto, jonka suuruudeksi ne arvioivat […] (*1).

(72)

Lisäksi Ranskan viranomaiset moittivat menettelyn laajentamista koskevasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa komissiota siitä, että se on käyttänyt epäsymmetristä päättelytapaa eikä ole vähentänyt niitä vuosia koskevia määriä, jolloin korvausta maksettiin liian vähän (1994–1997), niitä vuosia koskevista määristä, jolloin korvauksia maksettiin liikaa (1991, 1992, 1993 ja 1998). Lisäksi ne valittivat sitä, että komissio on ottanut sellaisenaan menettelyn laajentamista koskevan päätöksen liitteeseen 1 konsulttinsa päätelmät niistä kolmesta kohdasta, joista Ranska ja komissio olivat eri mieltä. Ranska täsmensi, että valtio maksoi liian vähän korvausta Livret bleu -järjestelmästä koko ajanjaksolta 1999–2005. Näin ollen välityspalkkion määrä ei ylittänyt sitä, mikä oli tarpeen Livret bleu -säästötilien tarjonnasta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi sellaisina kuin ne esitetään Livret bleun sisäisessä laskentatoimessa, joka laadittiin yhdessä komission kanssa (lukuun ottamatta kahta muutosta (33)). Lisäksi välityspalkkio täyttää jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 25 päivänä kesäkuuta 1980 annetussa komission direktiivissä 80/723/ETY (34) esitetyt vaatimukset. Ranska on myös esittänyt, että välityspalkkion alentaminen useampaan otteeseen johtui lähinnä sosiaalisen asuntotuotannon rahoittajien tarpeista (35).

(73)

Ranskan viranomaiset esittivät, että järjestelmä mahdollisesti liian suurten korvausten takaisin perimiseksi otettiin käyttöön jo vuonna 1999.

(74)

Ranska on esittänyt myös, että Crédit Mutuel vastasi likviditeettiriskistä kuukauden ajalta ja CDC sitä pidemmältä ajalta. Se ilmoitti, että Livret bleu -säästötileille talletettujen määrien osalta käytettiin solvenssimarginaalin kannalta välttämättömän oman pääoman tarpeen laskennassa riskipainotusta nolla. Ranska ilmoitti, että muiden säästötuotteiden ja muilla kuin Livret bleu -säästötileillä olevien varojen osalta Crédit Mutuelin oman pääoman tarpeen laskemisessa käytetty riskipainotus oli […]–[…] prosenttia vuosina 1999–2005. Ranskan viranomaiset tarkensivat, että koska eurooppalaista solvenssimarginaalia ei kannattanut soveltaa siinä vaiheessa kun koko talletuskanta oli keskitetty CDC:hen vuonna 1999, Crédit Mutuel käytti Livret bleu -säästötileistä saatavaa kohtuullista tuottoa laskiessaan oman pääoman kustannuksina muihin säästötuotteisiin ja muihin varoihin liittyviä oman pääoman kustannuksia, rajoittaen niitä kuitenkin jossain määrin ([…]–[…] prosenttia vuosina 1999–2005). Lisäksi Ranska esitti komission pyynnöstä tarkempia tietoja sen korvauksen suuruudesta, jota maksettiin pakollisen vararahaston muodostamisesta Ranskan keskuspankkiin.

(75)

Komissio katsoi menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään, että ainoa valtiontukea mahdollisesti sisältävä toimenpide oli CDC:n Crédit Mutuelille maksama välityspalkkio (36).

(76)

Välityspalkkioon mahdollisesti sisältyvä tuki luotiin 27 päivänä syyskuuta 1991 tehdyllä päätöksellä. Nyt annetussa päätöksessä mahdollista tukea analysoidaan Livret A:n tarjonnan vapautumiseen sekä Livret A:n ja Livret bleun 1 päivänä tammikuuta 2009 toteutuneeseen yhdenmukaistamiseen saakka (37).

(77)

Altmark-tuomiossa (38) todetaan, että julkisen palvelun velvoitteista maksettavat korvaukset eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos ne täyttävät neljä kumulatiivista edellytystä.

(78)

Menettelyn laajentamista koskevaan päätökseen esittämissään huomautuksissa Ranskan viranomaiset ja Crédit Mutuel tuovat esiin kaksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua: merkittävän konttoriverkoston ylläpito maaseudulla aluesuunnitteluun liittyvistä syistä ja talletusten kerääminen sosiaalista vuokra-asuntotuotantoa varten.

(79)

Crédit Mutuelin velvollisuus ylläpitää konttoreita maaseudulla kuitenkin lakkasi jo ennen toimenpiteen käyttöönottoa, sillä pankkikonttorien avaamista ja sulkemista koskeva laki oli kumottu jo vuonna 1987 ja valvontajärjestelmä (jota oli edelleen sovellettu Crédit Mutueliin vuosina 1987–1991) lakkautettiin 1 päivänä heinäkuuta 1991. (39) Ranskan viranomaiset ja Crédit Mutuel eivät myöskään ole kiistäneet menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä esitettyä päätelmää, jonka mukaan vuoden 1991 jälkeen [eli heinäkuun 1 päivän 1991 jälkeen] Ranskassa ei ollut voimassa yhtään lakia tai säädöstä, jonka pohjalta Crédit Mutuelilla olisi ollut EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan [nykyinen SEUT-sopimuksen 106 artikla] mukainen, päätöksen 24 kohdan iii alakohdassa tarkoitettu tehtävä [konttoreiden ylläpisto maaseudulla aluesuunnitteluun liittyvistä syistä] (40).

(80)

Sen vuoksi Altmark-tuomion soveltuvuutta on tarkasteltava pelkästään toisen velvoitteen osalta, joka on talletusten kerääminen sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista varten.

(81)

Komissio muistuttaa, että jäsenvaltioille on jätetty laaja harkintavalta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelyssä. Se katsoo, että vuoden 1975 lisätalousarviosta annetun lain (41) 9 artiklan ja vuoden 1982 lisätalousarviosta annetun lain (42) 24 artiklan soveltamista koskevissa säännöksissä ja erityisesti 27 päivänä syyskuuta 1991 tehdyssä päätöksessä annetaan selvästi Crédit Mutuelille tehtäväksi (sellaisena kuin se on määritelty rakennus- ja asuinalan lain R323-10 ja R 331–14 §:ssä) kerätä varoja siirrettäväksi CDC:hen, jotta tämä voi rahoittaa sosiaalista asuntotuotantoa. Komissio katsoo, että määritellessään tämän yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelutehtävän Ranska ei ole syyllistynyt selkeään arviointivirheeseen.

(82)

Altmark-tuomiossa mainitun neljännen edellytyksen mukaan ”silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta […] varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto” (43).

(83)

Komissio arvioi, että neljäs edellytys ei täyty, kun on kyse talletusten keräämisestä ja keskittämisestä CDC:hen sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista varten. On huomattava, että valtio ei ollut antanut tätä tehtävää parhaalle ehdokkaalle julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, vaan se neuvotteli suoraan Crédit Mutuelin kanssa. Välityspalkkion suuruutta ei määritetty niiden kustannusten perusteella, joita hyvin johdetulle keskivertoyritykselle aiheutuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toteuttamisesta. Itse asiassa 1,3 prosentin välityspalkkio ei voinut perustua niihin kustannuksiin, joita Crédit Mutuelille todellisuudessa aiheutui yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toteuttamisesta, sillä syyskuussa 1991 ei vielä ollut olemassa erillistä Livret bleun kirjanpitoa, jonka avulla olisi voitu jäljittää nimenomaan kyseisiin säästötileihin liittyvät kustannukset pankin kirjanpidossa. Livret bleun erillinen kirjanpito otettiin käyttöön vasta useita vuosia myöhemmin, ja se laadittiin takautuvasti ajalta ennen vuotta 1991. Mikään ei siis viittaa siihen, että välityspalkkion suuruus olisi määräytynyt yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän tehtävän suorittamisesta hyvin johdetulle keskivertoyritykselle aiheutuvien kustannusten perusteella. Ranskan viranomaisten mukaan Crédit Mutuel on yleisesti ottaen hyvin johdettu yritys. Ne eivät varsinaisesti kuitenkaan perustele tätä väitettä, vaan viittaavat lähinnä menettelyn laajentamista koskevan päätöksen johdanto-osan 13 kappaleeseen, jossa komissio mainitsee Crédit Mutuelin taloudellisen tuloksen vuonna 2004 (taseen loppusumma, nettotulos, kustannus–tuottosuhde, omat varat ja vakavaraisuusaste). Jos jäsenvaltio on määritellyt korvauksen suuruuden analysoimalla hyvin johdetun keskivertoyrityksen kustannuksia, sen pitäisi kyetä osoittamaan tämä helposti komissiolle sekä esittelemään käytetty menetelmä. Ranska ei kuitenkaan ole tehnyt näin tässä tapauksessa. Myös se seikka, että heti kun Livret A- ja Livret bleu -säästötilien tarjoaminen vapautettiin 1 päivänä tammikuuta 2009, Crédit Mutuelin välityspalkkio laski 1,1 prosentista 0,6 prosenttiin, näyttää osoittavan, että palkkio oli suurempi kuin samaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää tehtävää hoitavan, hyvin johdetun keskivertoyrityksen kustannusten perusteella määräytyvä taso.

(84)

Koska Altmark-tuomiossa esitetyt edellytykset ovat kumulatiiviset, riittää, että yksi ehdoista ei täyty, jotta tuomiota ei sovelleta ja tarkasteltavana oleva toimenpide saattaa sisältää valtiontukea. Edellä esitetyn pohjalta voidaan todeta, että tarkasteltavana oleva toimenpide ei siis täytä Altmark-tuomiossa esitettyä neljättä edellytystä. Sen vuoksi Altmark-tuomiota ei sovelleta, ja on tutkittava, onko toimenpiteessä kyse valtiontuesta. (44), (45)

(85)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(86)

CDC maksoi Crédit Mutuelille välityspalkkion vuosittain (46) valtion ja Crédit Mutuelin välisen sopimuksen nojalla, jossa määriteltiin 27 päivänä syyskuuta 1991 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Välityspalkkion suuruudesta päättää valtio korvatakseen julkisen palvelun velvoitteesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi CDC on julkinen yritys, jonka toiminta voidaan katsoa valtion toiminnaksi (47). Sen vuoksi edellytys, joka koskee valtion toimintaa ja valtion varoja, täyttyy.

(87)

Välityspalkkio myönnettiin pelkästään Crédit Mutuelille korvauksena talletusten keräämisestä keskitetysti CDC:hen sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista varten. Talletukset kerättiin Livret bleu -säästötilien kautta, ja Crédit Mutuelilla oli yksinoikeus tarjota kyseistä tiliä. Kyse oli siis valikoivasta toimenpiteestä.

(88)

Koska välityspalkkiossa oli kyse valtion varojen siirrosta pelkästään Crédit Mutuelin hyväksi, sillä parannettiin pankin kilpailuasemaa sen kilpailijoihin nähden. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että yrityksen kilpailuaseman paraneminen valtiontuen johdosta on yleisesti ottaen todiste siitä, että kilpailu on vääristynyt suhteessa muihin yrityksiin, jotka eivät ole hyötyneet vastaavasta tuesta (48).

(89)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos tukea saava yritys toimii alalla, jolla käydään kilpailua ja jolla jäsenvaltiot käyvät keskenään kauppaa (49). Jo vuonna 1979 ulkomaisten pankkien markkinaosuus oli luottotoiminnan alalla 8 prosenttia (4 prosenttia näistä oli sivukonttoreita, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, ja 4 prosenttia tytäryhtiöitä, jotka ovat yhtiömuodoltaan ranskalaisia) ja talletustoiminnan alalla 4,5 prosenttia (vastaavasti 2 prosenttia ja 2,5 prosenttia). Muiden eurooppalaisten pankkien kuin ranskalaisten osuus kaikista ulkomaisista pankeista oli 50 prosenttia luottojen alalla ja 70 prosenttia talletusten alalla. Crédit Mutuel on siis joutunut kilpailemaan Ranskassa ulkomaisten pankkiverkostojen kanssa 1970-luvulta lähtien. Lisäksi likvidien säästötalletusten markkinat, joihin myös Livret bleu kuului, oli jo avattu kilpailulle kyseisellä ajanjaksolla. Kyseiset markkinat kattoivat myös CODEVI-säästötilit, LEP-säästötilit, nuorten säästötilit, tavalliset säästötilit sekä CEL-tilit (50).

(90)

Komissio katsoo siis, että tuen olemassaololle asetetut neljä edellytystä täyttyvät.

(91)

Tukitoimenpide on sääntöjenvastainen, sillä sitä ei ole ilmoitettu komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja se on pantu täytäntöön sen jälkeen kun Euroopan talousyhteisön perustamissopimus tuli voimaan Ranskassa.

(92)

Vastauksena Ranskan viranomaisten väitteeseen, jonka mukaan tuki on katsottava olemassa olevaksi, koska se hyväksyttiin ennen toisen pankkidirektiivin täytäntöönpanolle asetettua määräaikaa eli tammikuun 1 päivää 1993, komissio korostaa sitä, että kyseisellä direktiivillä pyrittiin luomaan sisämarkkinat luottolaitosten alalle sijoittautumisvapauden ja vapaan palvelujen tarjoamisen osalta. Se ei tarkoita sitä, että kyseisiä markkinoita ei olisi avattu kilpailulle ennen välityspalkkion käyttöönottoa, vaan yksinkertaisesti sitä, että pankkisektorilla oli edelleen eräitä vapaan sijoittautumisoikeuden ja palveluiden vapaan tarjonnan esteitä. Toukokuun 10 päivänä 2007 tehdystä päätöksestä ilmenee, että Livret bleu oli osa likvidien säästötalletusten markkinoita, mikä tarkoittaa, että kyseinen toiminta oli jo avointa kilpailulle. Se ei millään tavoin tue Ranskan viranomaisten väitettä, jonka mukaan kyseistä toimintaa ei ollut avattu kilpailulle ennen vuotta 1993. Päinvastoin päätöksessä viitataan kypsiin markkinoihin (51).

(93)

Koska tarkasteltavana oleva toimenpide sisältää valtiontukea, komission on arvioitava toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(94)

SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, […] sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa”.

(95)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, komission käytännön ja vuoden 2005 yhteisön puitteiden mukaisesti SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohta tarkoittaa sitä, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua tuottavalle yritykselle myönnetty valtiontuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tukitoimenpide täyttää seuraavat edellytykset:

(96)

Edellä a ja b kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät johdanto-osan 81 kappaleessa kuvatuista syistä.

(97)

Edellytyksen d osalta komissiolla ei ole käytettävissään tietoja, joiden mukaan toimenpide olisi vaikuttanut yhteisön sisäiseen kauppaan siinä määrin, että tuki ei täyttäisi tätä edellytystä. Erityisesti 10 päivänä toukokuuta 2007 tehdyssä päätöksessä vaadittiin lakkauttamaan yksinoikeus Livret bleu -säästötilien tarjoamiseen, sillä kyseisten tilien tarjoamiseen liittyvät erioikeudet rajoittivat palvelujen vapaata tarjontaa yhteisön sisällä (52). Sen sijaan välityspalkkion ei voida katsoa vaikuttaneen kaupan kehitykseen tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa, ellei se ollut liian suuri suhteessa Crédit Mutuelille osoitettuun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvään tehtävään.

(98)

Komissio tarkastelee sen vuoksi jäljempänä, onko välttämättömyyden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudatettu eli onko korvauksena maksetun välityspalkkion määrä ylittänyt sen, mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi, kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja kyseisen velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto (53).

(99)

Tarkistaessaan, onko korvausta mahdollisesti maksettu liikaa (ks. 7.2.5 kohta), komissio noudattaa 27 päivänä syyskuuta 1991 (ks. 7.2.1 kohta) alkavan ja 31 päivänä joulukuuta 2005 päättyvän ajanjakson osalta kokonaisvaltaista lähestymistapaa (ks. 7.2.2 kohta). Se ottaa huomioon kaikki Livret bleu -järjestelmään liittyvät edut ilman mahdollista kannustinvaikutusta, jonka suuruutta ei ole voitu määrittää (ks. 7.2.3 kohta). Lisäksi otetaan huomioon kohtuullinen tuotto (ks. 7.2.4 kohta), myös CDC:hen keskitettyjen talletusten osalta.

(100)

Menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä laskettiin Livret bleun nettotulokset, jotta voitiin arvioida mahdollisten liian suurten korvausten olemassaoloa, ja laskennassa otettiin huomioon tulokset koko vuoden 1991 osalta (54). Toisin sanoen vapaista käyttötarkoituksista ja yleisen edun mukaisista käyttötarkoituksista saadut nettotulot otettiin huomioon 1 päivästä tammikuuta 1991.

(101)

Kuten johdanto-osan 75 ja 76 kappaleessa todettiin, ainoa toimenpide tässä asiassa on välityspalkkio, jota koskeva periaate otettiin käyttöön 27 päivänä syyskuuta 1991, samalla kun Crédit Mutuelille annettiin tehtäväksi keskittää talletukset CDC:hen sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista varten. Ennen tätä päivämäärää välityspalkkiota tai talletusten keskittämistä CDC:hen ei ollut olemassa. Sen vuoksi komission on arvioitava tuen oikeasuhtaisuutta kyseisestä päivämäärästä lähtien.

(102)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toteuttamiseen liittyviä kustannuksia ja tuloja ei siis ole voinut kertyä ajalta ennen syyskuun 27 päivää 1991. Toisin sanoen tuella rahoitetun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toteutuksesta aiheutuvat kulut ja siitä saatavat tulot voidaan ottaa huomioon vasta kyseisen tukitoimenpiteen (välityspalkkion) luomisesta lähtien. Komissio katsoo sen vuoksi, että sen tekemä päätös menettelyn laajentamisesta oli epäjohdonmukainen, sillä tukitoimenpide rajoitettiin pelkästään 27 päivänä syyskuuta 1991 luotuun välityspalkkioon, mutta Livret bleu -säästötileistä saadut nettotulot otettiin huomioon 1 päivän tammikuuta 1991 ja 27 päivän syyskuuta 1991 väliseltä ajanjaksolta.

(103)

Koska Crédit Mutuel voi kuitenkin toimittaa yleisen edun mukaisten käyttötarkoitusten ja vapaiden käyttötarkoitusten osalta nettotulokset vain vuosikohtaisesti, komissio katsoo, että vuoden 1991 osalta olisi otettava huomioon pelkästään syyskuun 27 päivän ja joulukuun 31 päivän välistä ajanjaksoa koskevat nettotulokset. Tämä tehdään suhteuttamalla koko vuoden 1991 nettotulokset edellä mainitun ajanjakson sisältämien päivien lukumäärään eli 96/365. Sen sijaan CDC:hen keskitettyjen talletusten osalta voidaan nettotulokset ottaa huomion koko vuodelta 1991, sillä kuten johdanto-osan 101 kappaleessa todettiin, keskittäminen aloitettiin vasta syyskuun 27 päivänä 1991, joten mikään osuus näistä tuloksista ei koske tammikuun 1 päivän 1991 ja syyskuun 27 päivän 1991 välistä ajanjaksoa.

(104)

Komissio ehdotti menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään, että mahdollisten liian suurten korvausten olemassaoloa voitaisiin arvioida vuotuisen lähestymistavan avulla. Tämä lähestymistapa perustuu vuoden 2005 yhteisön puitteisiin, ja se poikkeaa komission aiemmin soveltamasta käytännöstä. Kun komission piti arvioida liian suurten korvausten olemassaoloa ennen vuoden 2005 yhteisön puitteiden voimaantuloa, se sovelsi lähestymistapaa, jota voitaisiin kuvailla kokonaisvaltaiseksi. Sen mukaan niitä vuosia koskevat määrät, jolloin korvauksia maksettiin liian vähän, voitiin vähentää rajoituksetta niitä vuosia koskevista määristä, jolloin korvauksia maksettiin liikaa (55).

(105)

Vuoden 2005 yhteisön puitteiden 26 kohdan mukaan komissio soveltaa puitteiden määräyksiä ilmoittamattomiin tukiin, jos tuki on myönnetty sen jälkeen, kun puitteet julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja muissa tapauksissa sovelletaan tuen myöntämishetkellä voimassa olleita määräyksiä ja säännöksiä. Tarkasteltavana oleva tuki myönnetään vuosittain (56), eikä sitä ole ilmoitettu. Vuoden 2005 yhteisön puitteet julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä29 päivänä marraskuuta 2005. Sen vuoksi tukeen sovelletaan vuotta 2006 edeltävältä ajalta tuen myöntämishetkellä voimassa olleita sääntöjä ja tammikuun 1 päivän 2006 ja tukitoimenpiteen päättymisen eli joulukuun 31 päivän 2008 väliseltä ajalta vuoden 2005 yhteisön puitteita.

(106)

Vuoden 2005 yhteisön puitteissa suositellaan vuotuista lähestymistapaa siltä osin kuin mahdolliset liian suuret korvaukset on laskettava vuosittain eikä vuoden aikana liikaa maksetun korvauksen määrää voida siirtää seuraavalle vuodelle, paitsi jos kyseinen määrä on enintään 10 prosenttia korvauksen vuotuisesta kokonaismäärästä (57).

(107)

Sen vuoksi komissio sovelsi ennen vuoden 2005 yhteisön puitteiden antamista kokonaisvaltaista lähestymistapaa arvioidessaan, oliko yritys saanut liikaa korvausta julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta (ks. johdanto-osan 104 kappale) (58).

(108)

Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa kunkin vuoden nettotulokset, jotka kumuloituvat vuosi vuodelta, diskontataan käyttäen Ranskaan 1 päivänä tammikuuta kunakin vuonna sovellettavaa viitekorkoa (59).

(109)

Vuoden 2005 yhteisön puitteiden 17 kohdan ensimmäisessä virkkeessä todetaan seuraavaa: ”Tuloina on otettava huomioon vähintään kaikki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista saatavat tulot”. Varmistettaessa, ettei korvausta ole maksettu liikaa, on siis otettava huomioon yleisen edun mukaisten käyttötarkoitusten ja vapaiden käyttötarkoitusten nettotulos kyseisellä ajanjaksolla. Komissio katsoo itse asiassa, että näitä tuloksia ovat ne tulot, joita Crédit Mutuel sai Ranskalta 27 päivästä syyskuuta 1991 lähtien ja jotka perustuivat siihen, että pankki toteutti yleishyödyllistä palvelua eli sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista CDC:n kautta. Nämä käyttötarkoitukset perustuvat kuitenkin sisäisessä laskentatoimessa erityisiin varoihin eli talletuksiin, jotka on kerätty Livret bleun tarjonnan kautta. Markkinoiden kilpailuoloissa (ilman erityisoikeutta tarjota verottomia säästötuotteita) Crédit Mutuel ei ehkä olisi pystynyt keräämään näitä varoja samoilla kustannuksilla, ja näin ollen nämä käyttötarkoitukset ja niitä vastaavat varat on otettava huomioon Livret bleu -järjestelmän kokonaislaskelmissa. Lisäksi Ranska on itse vahvistanut, että näiden käyttötarkoitusten, Livret bleun ja sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamista koskevan tehtävän välillä oli yhteys, kun se kohdensi näitä käyttötarkoituksia koskevat talletukset CDC:hen vuodesta 1991 lähtien (60). Toisin sanoen antaessaan 27 päivänä syyskuuta 1991 Crédit Mutuelin toteutettavaksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun kerätä CDC:hen keskitettäviä talletuksia, jotka oli tarkoitettu sosiaalisen asuntotuotannon rahoittamiseen, Ranska vahvisti, että Livret bleun tarjoaminen oli Crédit Mutuelin tehtävä. Näille säästötileille talletettujen varojen käytöstä aiheutuva tuotto on siis katsottava kyseisestä päivästä lähtien tuloiksi, jotka on ohjattu Crédit Mutuelille korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta.

(110)

Kantelija ja muut viranomaiset tai elimet (kilpailuneuvosto, parlamentin jäsenet lausunnoissaan sekä tutkimuslaitokset (61)) katsovat, että yksinoikeus tarjota Livret bleu -säästötilejä aiheutti kannustinvaikutuksen, sillä sen ansiosta Crédit Mutuel saattoi kerätä uskollisen asiakaskunnan, jolle se myi myös muita pankkituotteita. Komissio ei menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että Livret bleu on kannustinvaikutuksen ansiosta voinut tuottaa epäsuoria tuloja (62), mutta se muistutti, että toistaiseksi tällaisia tuloja ei ole kyetty kvantifioimaan (63).

(111)

Komissio toteaa tämän asian tutkinnan kannalta, että vaikka kannustinvaikutuksen olemassaoloa ei voida sulkea pois, se ei voi keräämiensä tietojen pohjalta määrittää mahdollisen kannustinvaikutuksen arvoa riittävän pitävästi.

(112)

Kantelijoiden esittämissä asiakirjoissa oletetaan, että kannustinvaikutus on olemassa, mutta niissä ei todisteta tätä muodollisesti eikä myöskään kyetä arvioimaan tarkkaan kyseisen vaikutuksen taloudellista merkitystä.

(113)

Glais’n konsulttitoimiston tutkimuksista (ks. johdanto-osan 52 ja 53 kappale) komissio huomauttaa, että Crédit Mutuel voi perustellusti väittää, että näissä tilastoanalyyseissa ei esitetä pitäviä todisteita määrällisesti arvioitavissa olevasta kannustinvaikutuksesta.

(114)

Kantelijoiden huomautuksissa on esitetty kolme subjektiivista arviota. Ensiksi koska muut pankit ilmoittivat voivansa tarjota Livret bleu -säästötiliä yhden prosentin palkkiota vastaan, kantelijat ehdottivat kannustinvaikutuksen suuruudeksi Crédit Mutuelin saaman provision ja kyseisen palkkion erotusta eli 0,3 prosenttia, mikä vastaa noin 300:aa miljoonaa Ranskan frangia vuodessa. Mikään ei kuitenkaan todista, että Crédit Mutuelin kilpailijat olisivat pystyneet hoitamaan tehtävää kyseisellä ajanjaksolla ja samoilla ehdoilla 1 prosentin korvausta vastaan. Lisäksi ensimmäinen väite ei osoita todeksi kannustinvaikutusta, vaan näyttää jälleen viittaavan siihen, että Crédit Mutuel olisi saanut liikaa korvauksia, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kuten myöhemmin esitetään. Mikään ei osoita todeksi sitä, että kannustinvaikutus vastaisi välityspalkkion ja sen pienimmän hypoteettisen palkkion välistä erotusta, jota Crédit Mutuelin kilpailijat ehdottivat vastineeksi Livret bleu -säästötilien tarjoamisesta.

(115)

Kantelijoiden ehdottaman toisen menetelmän mukaan kannustinvaikutusta voitaisiin mitata Crédit Mutuelin markkinaosuuksien kasvun perusteella. Tällaista arviointimenetelmää ei voida kuitenkaan hyväksyä, sillä se perustuu olettamukselle, että markkinaosuuksien kasvu johtuu kokonaisuudessaan Livret bleu -tileistä, eikä tälle olettamukselle ole objektiivisia perusteluja.

(116)

Kolmas arvio tarjonnan yksinoikeudesta perustuu Livret bleun verottomuudesta aiheutuvaan verotulojen menetykseen. Jos Crédit Mutuel olisi halunnut tarjota verollisen säästötilin, jolla olisi ollut säästäjien verotusasemasta riippumatta sama nettotuotto kuin Livret bleu -tilillä, sille olisi aiheutunut säästäjien (mahdollisesti) maksamaa nimellistä veroa vastaavat vaihtoehtokustannukset. Kantelijoiden mukaan vuosina 1991–1997 kertyneen noin 4,5 miljardin Ranskan frangin veroedun on katsottava tuoneen Crédit Mutuelille yhtä suuret välilliset edut. Tätä päättelytapaa ei kuitenkaan voida soveltaa, sillä Crédit Mutuel tuskin olisi tarjonnut Livret bleu -säästötilejä samoilla ehdoilla, jos se olisi joutunut maksamaan kokonaisuudessaan kustannukset verovapaudesta, joka lisäksi hyödyttää suoraan osakkaita.

(117)

Nämä mahdolliset edut on vaikea osoittaa todeksi, ja niiden arvoa on hankala määrittää. Livret bleun tarjonnasta saatava suora taloudellinen etu voidaan laskea suoraan Livret bleun tilinpidosta. Muiden tuotteiden tai palvelujen myynnistä Livret bleun kautta sitoutetuille asiakkaille saatu taloudellinen etu voitaisiin sitä vastoin havaita muiden tuotteiden sisäisessä laskentatoimessa, jos voitaisiin erottaa toisistaan se, mikä on myyty Livret bleun kautta sitoutetuille tai houkutelluille Crédit Mutuelin asiakkaille, siitä, mikä on myyty Crédit Mutuelin asiakkaiksi muista syistä tulleille henkilöille. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Näin ollen komission konsultti ei voinut arvioida mahdollista kannustinvaikutusta käyttämällä kirjanpitomenetelmää, jolla arvioidaan kaikkia Livret bleu -järjestelmästä saatuja suoria taloudellisia etuja.

(118)

Komission konsultin monimutkaisemmat kannustinvaikutuksen arviointiyritykset eivät johtaneet tuloksiin. Sen vuoksi komissio katsoo, että se ei voi ottaa huomioon kannustinvaikutuksesta mahdollisesti aiheutuvaa etua laskiessaan, onko korvauksia maksettu liikaa.

(119)

Kun tutkitaan, onko yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua hoitavalle yritykselle mahdollisesti maksettu liikaa korvausta, on otettava huomioon kohtuullinen tuotto (64). Vuoden 2005 yhteisön puitteissa tarkennetaan, että ”kohtuullisella tuotolla olisi katsottava tarkoitettavan omalle pääomalle saatavaa tuottoa, jossa otetaan huomioon riski […] yritykselle tai vastaavasti tämän riskin puuttuminen. Tämä tuotto ei yleensä saa ylittää kulloisellakin alalla viime vuosina saatua keskimääräistä tuottoa” (65).

(120)

Komissio katsoi menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään (66), että yleisen edun mukaisiin käyttötarkoituksiin ja vapaisiin käyttötarkoituksiin oli syytä soveltaa kohtuullista tuottoa, joka oli näiden käyttötarkoitusten osalta keskimäärin 6 prosenttia omista varoista. Tämä prosenttiosuus, joka vaihtelee vuosittain ja on keskimäärin 6 prosenttia, vastaa Crédit Mutuelin alun perin esittämää kannattavuusastetta: Crédit Mutuel oli laskenut oman pääoman kustannuksiksi tosiasiassa jaettujen osinkojen määrän kyseisenä vuonna. Tässä päätöksessä komissio pitää mahdollisena soveltaa kohtuullisen tuoton laskemisessa mahdollisia liian suuria korvauksia koskevan tarkistuksen yhteydessä menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessä noudatettua lähestymistapaa, jota on kuvattu 7.2.5 kohdassa, sekä vapaiden käyttötarkoitusten että yleisen edun mukaisten käyttötarkoitusten osalta.

(121)

Komissio arvioi menettelyn laajentamista koskevassa päätöksessään (67) kuitenkin, ettei kohtuullista tuottoa tarvitse soveltaa CDC:hen keskitettyihin talletuksiin siltä osin kuin niihin ei liity minkäänlaisia oman pääoman kustannuksia vakavaraisuuden valvontaa koskevien säännösten nojalla, sillä Crédit Mutuel ei ollut sijoittanut näitä varoja, vaan pelkästään siirtänyt ne CDC:hen. Vakavaraisuuden kannalta katsottuna CDC:hen keskitettyihin talletuksiin liittyvän luottoriskin katsotaan vastaavan valtiolle (Ranskan tasavallalle) aiheutuvaa riskiä eli riskipainotusta nolla, joka ei siis edellyttänyt omia varoja.

(122)

Jos CDC:hen keskitetystä talletuskannasta ei katsota aiheutuvan lainkaan kohtuullista tuottoa, yhteenlaskettu kohtuullinen tuotto (toisaalta yleisen edun mukaisiin käyttötarkoituksiin ja vapaisiin käyttötarkoituksiin liittyvä kohtuullinen tuotto ja toisaalta CDC:hen keskitettyjä talletuksia koskeva kohtuullinen tuotto) pieneni vuodesta 1991 vuoteen 1999 ja poistui kokonaan vuodesta 2000 alkaen, koska kaikki talletukset keskitettiin CDC:hen vuonna 1999 (68).

(123)

Ranskan viranomaiset vahvistivat 1 päivänä syyskuuta 2006 lähettämässään kirjeessä, jossa ne esittivät huomautuksensa menettelyn laajentamista koskevaan päätökseen, että CDC:hen keskitettyihin varoihin ei kuulunut lakisääteisiä omia varoja. Ranskan viranomaiset kuitenkin tarkensivat, että koska eurooppalaista solvenssimarginaalia ei kannattanut soveltaa siinä vaiheessa kun koko talletuskanta oli keskitetty CDC:hen vuonna 1999, Crédit Mutuel ehdottaa ottavansa Livret bleu -säästötileistä aiheutuvan kohtuullisen tuoton laskennassa huomioon oman pääoman kustannuksina muihin säästötuotteisiin ja muihin varoihin liittyvät omat pääoman kustannukset. Komissio ei pidä tällaista lähestymistapaa tyydyttävänä, sillä se johtaa siihen, että CDC:hen keskitettyihin varoihin sovelletaan keinotekoisesti lakisääteistä vähimmäispääomavaatimusta, joka riippuu Crédit Mutuelin muiden varojen keskimääräisestä pääomavaatimuksesta, vaikka kyseiset varat ovat täysin riippumattomia Livret bleu -säästötileistä.

(124)

Jos lakisääteistä omaa pääomaa ei edellytetä, se merkitsee sitä, ettei asiaan liity luottotappioriskiä. Tämä pitää paikkansa CDC:hen keskitettyjen talletusten kohdalla. Talletusten keräämiseen CDC:n puolesta ei myöskään liity likviditeettiriskiä (lukuun ottamatta alle yhden kuukauden riskiä) eikä maturiteettitransformaatiota, sillä CDC:hen siirretty määrä muuttuu kuukausittain talletusten kehityksestä riippuen ja CDC:n maksama korko siirretään välittömästi tallettajille. Sen vuoksi on varmaa, että tästä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta aiheutuu Crédit Mutuelille hyvin pieni riski. Sen sijaan on olemassa eräitä muuntyyppisiä riskejä, kuten operatiivinen riski, taloudellinen riski (riski siitä, että korvauksen määrä ei kata aiheutuneita kustannuksia), oikeudellinen riski sekä maineeseen liittyvä riski. Lisäksi eräät muut pankkitoiminnot, kuten yhdistettyjen rahastojen tarjoaminen, varallisuuden hoito tai rahoitustuotteiden (esim. osakkeiden ja obligaatioiden) myynti, eivät myöskään edellytä lakisääteisiä omia varoja, mutta ne voivat silti olla yhtä tuottoisia. Lakisääteisten omien varojen tarpeen (laskettu vakavaraisuussääntöjen pohjalta, joiden tarkoituksena ei ole erityisesti arvioida toiminnan kannattavuutta) ja toiminnasta odotetun tuoton välillä ei siis ole suoraa yhteyttä.

(125)

Vaikka komissio tässä tapauksessa sallii Crédit Mutuelille kohtuullisen tuoton CDC:hen keskitetyistä talletuksista, se toteaa, että riittävän tuottotason määrittely edellyttää monimutkaista taloudellista arviointia. Itse asiassa Livret bleu on epätyypillinen pankkituote, joka muistuttaa osin säästötuotetta ja osin käyttötiliä. Lisäksi Livret bleu -tileille kerätyt talletukset keskitetään julkiseen viranomaiseen. Ei siis ole olemassa siihen suoraan verrattavia tuotteita, joiden pohjalta voitaisiin päätellä vastaavasta toiminnasta saatava kohtuullinen tuotto.

(126)

Koska ei ole olemassa Livret bleu -säästötiliä riittävästi muistuttavaa tuotetta, komissio katsoo, että se voi tässä tapauksessa käyttää kahta indikaattoria, joiden pohjalta on mahdollista arvioida, voidaanko tiettyä tuottoa pitää kohtuullisena CDC:hen keskitettyjen talletusten osalta. Nämä kaksi indikaattoria ovat seuraavat:

(127)

Seuraavassa taulukossa (69) esitetään Ranskan pankkisektorin voittomarginaali ja tuottoaste ajanjaksolla 1993–2008 (ajalta ennen vuotta 1993 ei ole käytettävissä tietoja):

(128)

Laskiessaan Crédit Mutuelin voittomarginaalia ja tuottoastetta CDC:hen keskitettyjen talletusten keräämisen osalta komissio on käyttänyt seuraavia arvoja:

(129)

Toisen indikaattorin (tuottoasteen) osalta komissio huomauttaa, että jos 5 peruspisteen tuottoastetta pidetään kohtuullisena tuottona CDC:hen keskitettyjen talletusten keräämisestä eli jos tulos ennen veroja on 0,05 prosenttia kaikista CDC:hen siirretyistä talletuksista, Crédit Mutuel ei ole saanut liikaa korvausta Livret bleu -järjestelmän hallinnoinnista kyseisellä ajanjaksolla.

(130)

Vuoden 2005 yhteisön puitteiden mukaan kohtuullinen tuotto ei saa ylittää kyseisen sektorin keskimääräistä tuottoa samalla ajanjaksolla. 4,2 prosentin voittomarginaali on alle viidesosa pankkialan keskimääräisestä voittomarginaalista (22,8 %). Kuten johdanto-osan 124 kappaleessa on todettu, talletusten keräämiseen keskitetysti CDC:hen ei juuri liity riskejä, joten se ei myöskään ole erityisen tuottoisaa. Sen vuoksi komissio katsoo, että 4,2 prosentin voittomarginaali ei selvästikään ole liian suuri, vaan sitä voidaan pitää tässä tapauksessa kohtuullisena tuottona.

(131)

Lisäksi komissio arvioi, että viiden peruspisteen tuotto CDC:hen keskitetyille talletuksille on kohtuullinen verrattuna Ranskan pankkisektorin keskimääräiseen 45 peruspisteen tuottoasteeseen kyseisellä ajanjaksolla. Lisäksi se on matala ja varovainen arvio tuotolle, joka ei selvästikään ole kohtuuton tässä tapauksessa. Lisäksi tämä matala tuottotaso vastaa asianmukaisesti riskiä, joka Crédit Mutuelille aiheutui talletusten keräämisestä CDC:hen. Kuten johdanto-osan 124 kappaleessa todettiin, riski oli vähäinen.

(132)

Komissio on edellä esitettyjen havaintojen pohjalta tarkastanut alla olevassa taulukossa kuvatulla tavalla, ettei Crédit Mutuelille maksettu liikaa korvausta. Se sovelsi 7.2.1–7.2.4 kohdassa kuvattua menettelyä (70):

(133)

Taulukosta voidaan nähdä, että vuoden 2005 lopussa liikaa maksettujen korvausten määrä (15 miljoonaa euroa) oli vähemmän kuin 10 prosenttia vuoden 2005 korvausten kokonaismäärästä (196,7 miljoonaa euroa). Vuoden 2005 yhteisön puitteiden 21 kohdan nojalla kyseinen määrä voidaan siirtää seuraavalle vuodelle. Lopputulos on, että vuoden 2008 lopussa korvauksia oli maksettu koko ajanjaksolta 6,1 miljoonaa euroa liian vähän.

(134)

Komissio toteaa lopuksi, että Crédit Mutuelille ei maksettu välityspalkkion avulla liian suurta korvausta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta, joka sille oli annettu tehtäväksi syyskuun 27 päivästä 1991 vuoden 2008 loppuun.

(135)

Komissio toteaa, että Ranskan tasavalta on toteuttanut kyseisen toimenpiteen sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Tuen voidaan kuitenkin katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla, sillä valtion maksama korvaus ei ylittänyt sitä, mikä oli tarpeen julkisen palvelun velvoitteen toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, ottaen huomioon siihen liittyvät tulot ja kyseisen velvoitteen täyttämisestä saatava kohtuullinen tuotto,