22.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/22

(1)

Saksa haki 27 päivänä joulukuuta 2010 päivätyllä kirjeellä lupaa soveltaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan nojalla satamassa laiturissa oleville aluksille suoraan toimitettavaan sähköön (”maasähkö”) alennettua sähköverokantaa.

(2)

Saksa pyrkii tällä veronalennuksella edistämään maasähkön laajempaa käyttöä, jotta satamassa laiturissa olevien laivojen sähköntarve voidaan tyydyttää ympäristöä vähemmän rasittavalla tavalla kuin polttamalla aluksilla bunkkeriöljyä.

(3)

Sikäli kuin maasähkön käytöstä ei synny satamassa laiturissa olevien laivojen bunkkeriöljyn polttamisen aiheuttamia ilmansaastepäästöjä, sillä edistetään satamakaupunkien paikallisen ilmanlaadun paranemista. Sen vuoksi toimenpiteen odotetaan edistävän unionin ympäristö- ja terveyspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

(4)

Luvan antaminen Saksalle soveltaa alennettua sähköveroa maasähköön ei ylitä sitä, mikä on tarpeen edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, koska aluksilla tapahtuva sähköntuotanto on useimmissa tapauksissa edelleen kilpailukykyisempi vaihtoehto. Samasta syystä ja tämän kyseisen teknologian nykyisen melko pienen markkinaosuuden vuoksi toimenpide ei todennäköisesti johda merkittävään kilpailun vääristymiseen sen voimassaoloaikana eikä siten vaikuta kielteisesti sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.

(5)

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdasta seuraa, että kunkin tuon säännöksen nojalla myönnetyn luvan on määrä olla ajallisesti tarkkaan rajoitettu. Koska voimassaoloajan on oltava tarpeeksi pitkä, jotta satamaoperaattoreiden halukkuutta tehdä tarvittavia investointeja ei lannistettaisi ja myös siksi, että on myös tarpeen tarkastella Saksan tilannetta uudelleen sopivana ajankohtana ja olla estämättä voimassa olevan lainsäädäntökehyksen kehittymistä, on aiheellista myöntää pyydetty lupa kolmeksi vuodeksi, jollei asiaa koskevia yleisiä säännöksiä tule sovellettaviksi ennen tässä säädetyn määräajan päättymistä,