23.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 279/22

(1)

Elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/2/EY (3) vahvistetaan luettelo elintarvikelisäaineista, joita Euroopan unionissa saa käyttää, sekä niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(2)

Elintarvikelisäaineiden alalla käytettävät tekniikat ovat kehittyneet direktiivin 95/2/EY antamisen jälkeen. Tätä direktiiviä olisi mukautettava kyseisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 31 artiklan mukaisesti siihen saakka, kun mainitun asetuksen 30 artiklassa tarkoitettu unionin elintarvikelisäaineiden luettelojen laadinta on saatettu päätökseen, direktiivin 95/2/EY liitteitä tarkistetaan tarvittaessa toimenpiteillä, jotka komissio hyväksyy.

(4)

Direktiivillä 95/2/EY hyväksytään eri käyttötarkoituksiin seuraavat stabilointiaineet: agar (E 406), karrageeni (E 407), johanneksenleipäpuujauhe (E 410), guarkumi (E 412), ksantaanikumi (E 415), pektiinit (E 440), selluloosa (E 460), karboksimetyyliselluloosa (E 466), hapetettu tärkkelys (E 1404), monotärkkelysfosfaatti (E 1410), ditärkkelysfosfaatti (E 1412), fosfatoitu ditärkkelysfosfaatti (E 1413), asetyloitu ditärkkelysfosfaatti (E 1414), tärkkelysasetaatti (E 1420), asetyloitu ditärkkelysadipaatti (E 1422), hydroksipropyylitärkkelys (E 1440), hydroksipropyyliditärkkelysfosfaatti (E 1442), natriumoktenyylisukkinaattitärkkelys (E 1450), asetyloitu hapetettu tärkkelys (E 1451) ja rasvahappojen mono- ja diglyseridit (E 471). Elintarvikealan tiedekomitea ei ole määrittänyt näille elintarvikelisäaineille hyväksyttävää päiväsaantia (ADI-arvo), mikä tarkoittaa, ettei niistä aiheudu vaaraa kuluttajien terveydelle. Nyt on tarve laajentaa niiden käyttöä maustamattomiin eläviin fermentoituihin kermatuotteisiin ja korviketuotteisiin, joiden rasvapitoisuus on alle 20 prosenttia, emulsion pysyvyyden ja hajoamattomuuden varmistamiseksi. Tästä käytöstä olisi hyötyä kuluttajille, koska heille tarjottaisiin vähärasvaisia fermentoituja kermatuotteita, joiden ominaisuudet olisivat samat kuin tavallisten tuotteiden. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen uusi käyttö.

(5)

Elintarvikealan tiedekomitea arvioi vuonna 1990 laktaattien (E 325 ja E 326), kaliumasetaatin (E 261), natriumasetaatin (E 262i) ja natriumvetyasetaatin (E 262ii) natrium- ja kaliumsuoloja ja päätteli, että ne kaikki ovat luonnostaan elintarvikkeissa olevia aineosia ja että niiden arvioitu saanti on todennäköisesti vähäinen verrattuna saantiin luontaisista lähteistä. Sen vuoksi ne luokiteltiin ryhmään ”ADI-arvoa ei määritetty”. Näiden elintarvikelisäaineiden käyttö sallitaan siis kaikissa elintarvikkeissa lukuun ottamatta direktiivin 95/2/EY 2 artiklan 3 kohdassa mainittuja elintarvikkeita. Näiden elintarvikelisäaineiden käyttöä on ehdotettu laajennettavan siten, että hyväksyttäisiin niiden käyttö tuoreesta jauhetusta lihasta tehdyissä esipakatuissa valmisteissa mikrobiperäisten patogeenien, esimerkiksi listeria E. coli O157:n kasvun estämiseen. Näiden teknisten perustelujen valossa ja ottaen huomioon, että tämä käyttö ei aiheuta turvallisuusriskiä, on aiheellista hyväksyä näiden elintarvikelisäaineiden uusi käyttö tuoreesta jauhetusta lihasta tehdyissä esipakatuissa valmisteissa.

(6)

Sorbaatit (E 200, E 202, E 203) ja bentsoaatit (E 210, E 211, E 212, E 213) ovat nykyään direktiivin 95/2/EY mukaan sallittuja elintarvikkeiden lisäaineina. Näille elintarvikelisäaineille ehdotetaan uutta käyttöä säilöntäaineena merileväpohjaisissa kalatuotteiden korvikkeissa (merilevästä tehdyissä kaviaarin korvikkeissa) eri elintarvikkeiden päällysteenä homeiden ja hiivojen kasvun sekä mykotoksiinien muodostumien estämiseksi. Hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on ensiksi mainituille suoloille määritetty 0–25 milligrammaa ja viimeksi mainituille 0–5 milligrammaa painokiloa kohti päivässä. Arvioitu saanti on pahimmassakin mahdollisessa tapauksessa eli enimmäispitoisuuksien käytön tapauksessa erittäin vähäinen ADI-arvoon verrattuna. Tällaisesta käytöstä johtuva kuluttajan altistuminen ei aiheuta turvallisuusriskiä. Sen vuoksi on aiheellista sallia sorbaattien ja bentsoaattien uusi käyttö merileväpohjaisissa kalatuotteiden korvikkeissa ottaen huomioon tekniset perustelut ja sen, että tämä uusi tuote täyttää markkinaraon.

(7)

Sorbaattien (E 200, E 202, E 203) ja bentsoaattien (E 210, E 211, E 212, E 213) käyttöä ehdotetaan tynnyrioluelle, johon on lisätty yli 0,5 prosenttia käymiskykyistä sokeria ja/tai hedelmämehua tai hedelmämehutiivistettä ja jotka tarjoillaan suoraan tynnyristä. Nämä oluttynnyrit voivat olla pitkän aikaa oluthanaan liitettyinä. Koska tynnyriä ei voi liittää hanaan steriilisti, tynnyriin voi joutua mikrobiologisia epäpuhtauksia. Tätä ongelmaa esiintyy oluttyypeillä, joissa on edelleen käymiskykyisiä sokereita, koska tämä saattaa aiheuttaa haitallisten mikro-organismien kasvua. Tämän vuoksi tynnyrioluessa ja oluessa, johon on lisätty käymiskykyistä sokeria ja/tai hedelmämehua tai hedelmämehutiivistettä, tarvitaan antimikrobiaineita. Aineiden saannin kannalta tällaisten tynnyristä otettavien hedelmäoluiden kulutus pysyy vähäisenä, ja sorbaattien ja bentsoaattien arvioitu saanti olisi pahimmassakin mahdollisessa tapauksessa niille asetettuja ADI-arvoja vähäisempi. Sen vuoksi on aiheellista sallia sorbaattien ja bentsoaattien uusi käyttö tynnyrioluessa, jossa on yli 0,5 prosenttia lisättyä käymiskykyistä sokeria ja/tai hedelmämehua tai hedelmämehutiivistettä.

(8)

Sitrushedelmien sadonkorjuun jälkeinen käsittely torjunta-aineilla, kuten imatsaliililla ja tiabendatsolilla, hyväksytään homeen ehkäisemiseksi. Nämä torjunta-aineet voitaisiin sitrushedelmien käsittelyssä korvata osittain tai kokonaan sorbaateilla (E 200, E 202, E 203). Sorbaatteja voidaan levittää kuorellisten tuoreiden hedelmien pinnalle sekoitettuna hyväksyttyihin vahoihin, joita ovat mehiläisvaha (E 901), kandelillavaha (E 902), karnaubavaha (E 903) ja sellakka (E 904). Tällaisesta käytöstä johtuva kuluttajan altistuminen näille lisäaineelle ei aiheuta turvallisuusriskiä. Näin ollen on aiheellista hyväksyä sen uusi käyttö.

(9)

Kuluttajat saattavat haluta täydentää joidenkin ravintoaineiden saantia ravintolisillä. Tätä tarkoitusta varten ravintolisiin voidaan lisätä A-vitamiinia sekä A- ja D-vitamiinin yhdistelmiä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY (4) määritellyllä tavalla. A-vitamiini sekä A- ja D-vitamiinin yhdistelmät on käsittelyn turvallisuuden vuoksi yhdistettävä tärkkelysten ja sokerien kanssa valmisteiksi menetelmällä, joka voi edellyttää suurta ilmankosteutta ja korkeaa lämpötilaa. Tällaisessa käsittelyssä saattaa syntyä suotuisat olosuhteet mikro-organismien kehittymiselle. Näiden mikro-organismien kasvun estämiseksi olisi hyväksyttävä sorbaattien (E 200, E 202, E 203) ja bentsoaattien (E 210, E 211, E 212 ja E 213) lisääminen A-vitamiiniin sekä A- ja D-vitamiinin yhdistelmiin, kun niitä käytetään kuivissa ravintolisissä.

(10)

Rikkidioksidit ja sulfiitit (E 220, E 221, E 222, E 223, E 224, E 226, E 227, E 228) ovat direktiivin 95/2/EY mukaisesti hyväksyttyjä elintarvikelisäaineita, jotka toimivat ennen kaikkea antimikrobiaineina ja torjuvat kemiallista pilaantumista. Tuoreiden hedelmien kuljetus, etenkin merirahtina, on viime aikoina lisääntynyt. Tällainen kuljetus saattaa kestää useita viikkoja. Tuoreet mustikat voidaan suojata sienien aiheuttamalta pilaantumiselta käyttämällä rikkidioksidia ja sulfiitteja. Tällainen rikkidioksidin ja sulfiittien uusi käyttö olisi hyväksyttävä, jotta voitaisiin torjua sienien aiheuttamaa pilaantumista tuoreissa mustikoissa ottaen huomioon, että tässä on todennäköisesti kyse markkinaraosta. Kun vielä otetaan huomioon vankat tekniset perusteet näille uusille hyväksynnöille, tarve edistää maailmanlaajuista kauppaa sekä aiotun käytön vähäinen vaikutus rikkidioksidin ja sulfiitin saantiin, on sen vuoksi aiheellista hyväksyä rikkidioksidin uusi käyttö mustikoissa tämän direktiivin liitteessä ilmoitettuna pitoisuutena.

(11)

Kanelitankojen (vain Cinnamomum ceylanicum) valmistukseen käytetään kanelipuun sisäkuoren tuoreita osia. Kuori joutuu alttiiksi mikrobikontaminaatiolle ja hyönteisille etenkin valmistusmaan trooppisissa ja kosteissa ilmasto-olosuhteissa. Rikkidioksidikaasutus on sopiva käsittely tällaisen mikrobikontaminaation ja hyönteisten torjumiseksi. Vuonna 1994 elintarvikealan tiedekomitea asetti ADI-arvoksi 0,7 milligrammaa painokiloa kohti ja katsoi, että rikkidioksidin ja muiden sulfiittien käyttöä olisi rajoitettava vakavien astmareaktioiden esiintymisen vähentämiseksi. Rikkidioksidin ja sulfiittien käyttöä pitäisi rajoittaa, mutta tämän erityiskäytön osuus on mitätön suhteessa rikkidioksidin ja sulfiittien saantiin. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä rikkidioksidin ja sulfiittien (E 220, E 221, E 222, E 223, E 224, E 226, E 227, E 228) uusi käyttö yksinomaan tämän yksittäisen kanelilajin osalta.

(12)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut tietoja, jotka koskevat nisiinin käytön turvallisuutta uudessa nestemäisen munamassan elintarvikeluokassa sekä muutetussa tuotantoprosessissa valmistetun nisiinin turvallisuutta. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti 26 päivänä tammikuuta 2006 antamassaan lausunnossa (5) aiemmin määritellyn ADI-arvon eli 0–0,13 milligrammaa painokiloa kohti nisiinille, joka on tuotettu käyttämällä uutta tuotanto- ja uuttamisprosessia, joka perustuu sokeripohjaisen liuoksen fermentointiin perinteisesti käytetyn maitopohjaisen liuoksen sijaan. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti lausunnossaan myös, ettei nisiinin käytöstä elintarvikkeissa pitäisi olla odotettavissa antibioottiresistenssin kehittymistä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan tähän mennessä ei ole raportoitu nisiiniresistenteistä bakteerimutaatioista, jotka osoittaisivat ristiresistenssiä terapeuttiselle antibiootille. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mielestä tämä voi johtua siitä, että terapeuttiset antibiootit ja nisiini vaikuttavat eri tavalla antimikrobisesti. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti lisäksi 20 päivänä lokakuuta 2006 antamassaan lausunnossa (6), että nisiinin uusi käyttö pastöroidussa nestemäisessä munamassassa aiotuissa käyttöolosuhteissa (enimmäismäärä 6,25 mg/l) ei aiheuta turvallisuusriskiä ja on perusteltua teknisestä näkökulmasta, jotta voitaisiin pidentää tuotteen säilyvyysaikaa ja myös estää elintarvikkeiden myrkyttymistä aiheuttavien ja mahdollisesti pastöroinninkestävien itiölajien, kuten Bacillus cereuksen, kasvu. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen nisiinin uusi käyttö pastöroidussa nestemäisessä munamassassa.

(13)

Dimetyylidikarbonaatti (DMDC, E 242) on direktiivillä 95/2/EY sallittu elintarvikkeiden lisäaine, jota käytetään säilöntäaineena alkoholittomissa maustetuissa juomissa, alkoholittomassa viinissä ja nestemäisessä teetiivisteessä. Tämän lisäaineen hyväksymisestä päätettiin elintarvikealan tiedekomitean vuonna 1990 antaman ja vuonna 1996 vahvistaman myönteisen lausunnon perusteella. Elintarvikealan tiedekomitea ei voinut asettaa ADI-arvoa, koska DMDC hajoaa nopeasti hiilidioksidiksi ja metanoliksi. Vuonna 2001 elintarvikealan tiedekomiteaa pyydettiin tutkimaan DMDC:n käytön turvallisuutta viinissä. Tuolloin elintarvikealan tiedekomitea katsoi, että alkoholijuomien ja viinin käsittelemisestä DMDC:llä aiheutuva metanolin ja muiden reaktiotuotteiden, kuten metyylikarbamaatin, muodostuminen vastaa niiden muodostumista alkoholittomissa juomissa ja ettei edes viinin runsas kulutus aiheuta metanolista ja metyylikarbamaatista johtuvaa vaaraa. DMDC:n käytön hyväksymistä on pyydetty, jotta voitaisiin estää käymisestä aiheutuva pilaantuminen muulla tavoin kuin steriilisti täytetyissä avaamattomissa pulloissa, jotka sisältävät siideriä, päärynäviiniä tai hedelmäviiniä, vähäalkoholisia viinejä, viinipohjaisia juomia tai kaikkia muita neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 (7) mukaisia tuotteita. Näiden uusien käyttöjen ei katsota aiheuttavan turvallisuusriskiä kuluttajille. Lisäksi DMDC:n käyttö voi vähentää rikkidioksidille altistumista. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä DMDC:n uusi käyttö siiderissä, päärynäviinissä ja hedelmäviinissä, vähäalkoholisissa viineissä, viinipohjaisissa juomissa ja muissa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 mukaisissa tuotteissa.

(14)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi rosmariiniuutteen käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun sitä käytetään hapettumisenestoaineena elintarvikkeissa. Rosmariiniuute saadaan kasvista Rosmarinus officinalis L, ja se sisältää useita yhdisteitä, joilla on hapettumista estävä vaikutus (pääasiassa fenolihapot, flavonoidit, diterpenoidit ja triterpeenit). Vaikka rosmariiniuutteiden toksikologiset tiedot eivät elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan riittäneet numeerisen ADI-arvon määrittämiseen, se katsoi 7 päivänä maaliskuuta 2008 antamassaan lausunnossa (8) turvamarginaalin olevan riittävän suuri sen päättelemiseen, ettei ehdotettuihin käyttöihin ja käytettäviin määriin perustuva ravinnon välityksellä tapahtuva altistuminen aiheuta turvallisuusriskiä. Rosmariiniuutteet voidaan sen vuoksi hyväksyä silloin, kun niiden käyttö on teknisesti perusteltua. Rosmariiniuutteiden ehdotetut käytöt antioksidanttina olisi hyväksyttävä ja rosmariiniuutteille olisi annettava E-numeroksi E 392.

(15)

Hera on juuston valmistuksen sivutuote. Erityisen proteiinipitoista ruokavaliota varten on kehitetty heraproteiinia sisältäviä juomia. Jotta proteiinit pysyisivät suspensiossa tällaisten juomien lämpökäsittelyn aikana, näissä juomissa on oltava enemmän fosfaatteja kuin tavallisissa alkoholittomissa maustetuissa juomissa. Fosfaattien käyttö heraproteiinia sisältävissä urheilujuomissa olisi hyväksyttävä.

(16)

Nykyään hyväksytään mehiläisvahan käyttö pintakäsittelyaineena pienissä suklaapäällysteisissä konditoriatuotteissa. Tämä hyväksyminen ei kata jäätelövohveleita, jotka eivät ole suklaapäällysteisiä. Sen lisäksi, että mehiläisvaha voidaan katsoa suklaan vaihtoehdoksi esipakatuissa jäätelövohveleissa, vohvelien päällystäminen mehiläisvahalla estäisi veden imeytymisen vohveleihin, säilyttäisi niiden rapeuden ja pidentäisi näiden tuotteiden säilyvyysaikaa, joten sen käyttö katsotaan teknisesti perustelluksi. Mehiläisvaha olisi näin ollen hyväksyttävä suklaapäällysteen kokonaan tai osittain korvaavana pintakäsittelyaineena jäätelöä sisältävissä esipakatuissa vohveleissa.

(17)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi mehiläisvahan käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun mehiläisvahaa käytetään uudessa käytössä mausteiden kantaja-aineena alkoholittomissa maustetuissa juomissa. Vaikka itse mehiläisvahaa koskevat saatavilla olevat tiedot eivät olleet riittäviä ADI-arvon määrittämiseen, elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että koska mehiläisvahan toksikologiset ominaisuudet ovat vähäiset, ei mehiläisvahan nykyinen käyttö elintarvikkeissa eikä ehdotettu uusi käyttö aiheuta turvallisuusriskiä. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä tämä uusi mehiläisvahan käyttö mausteiden kantaja-aineena alkoholittomissa maustetuissa juomissa.

(18)

Trietyylisitraatin (E 1505) käyttö mausteiden kantaja-aineena ja kuivatussa munanvalkuaismassassa hyväksytään nykyään EU:ssa direktiivillä 95/2/EY. Elintarvikealan tiedekomitea määritti vuonna 1990 sen ADI-arvoksi 0–20 milligrammaa painokiloa kohti. On ehdotettu, että hyväksyttäisiin myös trietyylisitraatin käyttö ravintolisätablettien pintakäsittelyaineena. Trietyylistiraatti parantaisi päällysteen kalvonmuodostuskestävyyttä, suojaisi tablettia ulkoiselta ympäristöltä ja pidentäisi myös tuotteen myyntikelpoisuusaikaa. Pahimmassakin mahdollisessa tapauksessa tämä trietyylisitraatin saannin uusi lähde on merkityksetön (0,25 prosenttia ADI-arvosta) verrattuna ADI:n kokonaisarvoon. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä EU:ssa trietyylisitraatin uusi käyttö ravintolisätablettien pintakäsittelyaineena.

(19)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi polyvinyylialkoholin (PVA) turvallisuutta koskevat tiedot, kun sitä käytetään ravintolisien kalvopäällysteaineena, ja antoi lausuntonsa 5 päivänä joulukuuta 2005 (9). Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, ettei PVA:n käyttö kapseli- ja tablettimuotoisten ravintolisien päällystämisessä aiheuta turvallisuusriskiä. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, että mahdollisen ihmisten altistumisen PVA:lle aiotuissa käyttöolosuhteissa odotetaan olevan vähäinen. Tietojen mukaan PVA:n imeytyminen suun kautta saatuna on erittäin vähäistä. Käytön enimmäismääräksi on määritetty 18 grammaa painokiloa kohti pahimman mahdollisen tapauksen ja elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemän riskinarvioinnin perusteella. Koska polyvinyylialkoholilla on hyvät tarttuvuusominaisuudet ja sen muodostama kalvo on vahva, tällä uudella elintarvikelisäaineella odotetaan olevan tärkeä tekninen merkitys ravintolisien kalvopäällysteaineena, erityisesti sellaisissa käyttötarkoituksissa, joissa vaaditaan kosteutta estäviä ja kosteudelta suojaavia ominaisuuksia. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen käyttö EU:ssa. Tälle uudelle elintarvikelisäaineelle olisi annettava E-numero E 1203.

(20)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi kuuden polyeteeniglykoliryhmän (PEG 400, PEG 3000, PEG 3350, PEG 4000, PEG 6000, PEG 8000) käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun niitä käytetään kalvopäällysteaineina ravintolisätuotteissa, ja antoi lausuntonsa 28 päivänä marraskuuta 2006 (10). Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, ettei näiden polyeteeniglykoliryhmien käyttö pintakäsittelyaineena ravintolisätablettien ja -kapselien kalvopäällystevalmisteissa aiheuta aiotuissa käyttöolosuhteissa turvallisuusriskiä. Elintarviketurvallisuusviranomainen on riskinarvioinnissaan myös ottanut huomioon näille PEG-ryhmille altistumisen muun, farmaseuttisten tuotteiden käyttöön perustuvan lähteen ja katsonut, että lisäsaanti, joka saattaa aiheutua PEG 6000:n jo hyväksytystä käytöstä makeutusaineiden kantaja-aineena sekä PEG:n käytöstä elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa, on vain vähäinen. Näin ollen on aiheellista hyväksyä tällainen uusi käyttö EU:ssa. Kun lisäksi otetaan huomioon PEG 6000:n vähäinen saanti sen käytöstä makeutusaineiden kantaja-aineena ja sen vastaavat toksikologiset ominaisuudet suhteessa muihin PEG-ryhmiin (näille kuudelle PEG-ryhmälle on määritetty koko ryhmän kattava siedettävä päiväsaanti (TDI-arvo)), on myös aiheellista hyväksyä elintarviketurvallisuusviranomaisen arvioimien PEG-ryhmien käyttö PEG 6000:n vaihtoehtona makeutusaineiden kantaja-aineena. Kaikille näille PEG-ryhmille olisi annettava E-numeroksi E 1521.

(21)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi kassiakumin käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun sitä käytetään uutena elintarvikelisäaineena, joka toimii hyytelöimisaineena ja sakeuttamisaineena, ja antoi lausuntonsa 26 päivänä syyskuuta 2006 (11). Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, ettei hakemuksessa ilmoitettu kassiakumin käyttö siinä määritellyin edellytyksin aiheuta turvallisuusriskiä. Vaikka elintarviketurvallisuusviranomainen ei pitänyt kassiakumia koskevia saatavilla olevia toksikologisia tietoja riittävinä ADI-arvon määrittämiseksi, se katsoi, ettei olemassa olevien tietojen perusteella ole aihetta huoleen. Elintarviketurvallisuusviranomainen korosti erityisesti kassiakumin erityisen vähäistä imeytymistä ja sitä, että jos kassiakumi ylipäänsä hydroloituu, se hajoaa yhdisteiksi, jotka kulkeutuvat normaaleille aineenvaihduntareiteille. Kassiakumin käyttö on teknisesti perusteltua, koska sillä on synerginen hyytelöimisvaikutus, kun sitä lisätään muihin tavanomaisiin elintarvikekumeihin. Näin ollen on aiheellista hyväksyä nämä käytöt EU:ssa ja antaa kassiakumille E-numeroksi E 427.

(22)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut neotaamin turvallisuuden arominvahventeena ja antanut siitä lausuntonsa 27 päivänä syyskuuta 2007 (12). Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, että neotaamin ehdotetut käyttötavat arominvahventeena eivät aiheuta turvallisuusriskiä, ja määritti sen ADI-arvoksi 0–2 milligrammaa painokiloa kohti päivässä. Sen vuoksi on tarpeen hyväksyä neotaamin käyttö arominvahventeena.

(23)

Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi L-kysteiinin (E 920) käytön turvallisuutta koskevia tietoja, kun sitä käytetään tietyissä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli 26 päivänä syyskuuta 2006 antamassaan lausunnossa (13), että L-kysteiinin ehdotettu käyttö imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa viljapohjaisissa valmisruoissa ja elintarvikkeissa (etenkin imeväisille tarkoitetuissa kekseissä) ei aiheuta turvallisuusriskiä. Imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen keksien rakenteen on oltava sopiva ja sokeri- ja rasvapitoisuuden on oltava vakaa. Vähärasvaiset keksit ovat kuitenkin tavallista hauraampia, joten ne voivat aiheuttaa tukehtumisriskin, kun keksi murenee lapsen suussa. L-kysteiini toimii taikinan parannusaineena, jolla parannetaan lopputuotteen rakennetta. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä L-kysteiinin käyttö imeväisille ja lapsille tarkoitetuissa kekseissä EU:ssa.

(24)

Elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut nautaeläimistä ja/tai sioista saatua fibrinogeenia sisältävään trombiiniin perustuvan entsyymivalmisteen käytön turvallisuutta, kun sitä käytetään elintarvikelisäaineena elintarvikkeiden yhdistämiseen, ja päätteli 26 päivänä huhtikuuta 2005 antamassaan lausunnossa (14), että lausunnossa esitetyllä tavalla valmistetun entsyymivalmisteen kyseinen käyttö ei aiheuta turvallisuusriskiä. Euroopan parlamentti katsoi kuitenkin 19 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa, joka koski elintarvikkeiden muista lisäaineista kuin väri- ja makeutusaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/2/EY liitteiden muuttamista koskevaa luonnosta komission direktiiviksi, että kyseisen entsyymivalmisteen sisällyttäminen direktiivin 95/2/ETY liitteeseen 4 elintarvikkeiden yhdistämiseksi käytettävänä elintarvikelisäaineena ei ole asetuksen (EY) N:o 1333/2008 tavoitteiden ja sisällön mukaista, koska se ei täytä asetuksen (EY) N:o 1333/2008 6 artiklassa ja erityisesti 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja yleisiä edellytyksiä.

(25)

Komission päätöksellä 2004/374/EY (15) keskeytettiin sellaisten minipikareihin pakattujen hyytelömakeisten markkinoille saattaminen ja tuonti, jotka sisältävät merilevästä ja eräistä kumeista saatuja hyytelöä muodostavia elintarvikelisäaineita (E 400, E 401, E 402, E 403, E 404, E 405, E 406, E 407, E 407a, E 410, E 412, E 413, E 414, E 415, E 417, E 418) näiden tuotteiden aiheuttaman tukehtumisriskin vuoksi. Direktiivi 95/2/EY on muutettu vastaavasti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/52/EY (16). Komission päätös 2004/374/EY olisi näin ollen kumottava, koska sen säännökset on sisällytetty direktiiviin 95/2/EY.

(26)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,