29.10.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 283/1

(1)

Yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista 18 päivänä helmikuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/6/EY (4) velvoittaa jäsenvaltiot hyväksymään liikenteen helpottamiseksi tiettyjä standardoituja lomakkeita, jäljempänä ’FAL-lomakkeet’, jotka on määritelty Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) 9 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyssä kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ’FAL-yleissopimus’, sellaisena kuin se on muutettuna.

(2)

Unionin säädöksissä edellytettyjä ja jäsenvaltioiden edellyttämiä ilmoitusvelvollisuuksia on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava mahdollisimman suuressa määrin meriliikenteen helpottamiseksi ja meriliikenteen harjoittajien hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi. Tämä direktiivi ei saisi kuitenkaan vaikuttaa vaadittujen tietojen luonteeseen ja sisältöön, eikä siinä saisi ottaa käyttöön uusia ilmoitusvaatimuksia sellaisia aluksia varten, joita kyseinen velvoite ei jo koske jäsenvaltioissa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Siinä olisi käsiteltävä yksinomaan tapaa, jolla ilmoitusmenettelyjä voidaan yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa ja jolla tietoja voidaan kerätä tehokkaammin.

(3)

Aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/59/EY (5), alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/59/EY (6), alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 725/2004 (7), satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/16/EY (uudelleenlaadittu) (8) ja tarpeen mukaan vuonna 1965 hyväksytyssä vaarallisten aineiden kansainvälisessä merenkulkualan kuljetussäännöstössä ja sen hyväksytyissä ja voimaan tulleissa tarkistuksissa vaadittujen tietojen antaminen satamaan saavuttaessa ja/tai satamasta lähdettäessä vastaa FAL-lomakkeilla vaadittujen tietojen antamista. Tämän vuoksi olisi hyväksyttävä näiden tietojen antaminen FAL-lomakkeella, mikäli ne vastaavat edellä mainituissa säädöksissä vaadittuja tietoja.

(4)

Meriliikenteen maailmanlaajuisen ulottuvuuden vuoksi unionin säädöksissä on yksinkertaistamisen varmistamiseksi otettava huomioon IMOn vaatimukset.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi syvennettävä tulli-, rajavalvonta-, kansanterveys- ja liikenneviranomaistensa ja muiden toimivaltaisten viranomaistensa välistä yhteistyötä, jotta unionissa voitaisiin jatkaa ilmoitusmuodollisuuksien yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista sekä käyttää mahdollisimman tehokkaasti sähköisiä tiedonsiirto- ja tiedonvaihtojärjestelmiä meriliikenteen esteiden poistamiseksi ja eurooppalaisen esteettömän meriliikennealueen luomiseksi mahdollisimman samanaikaisesti.

(6)

Unionin meriliikenteen helpottamiseen tähtäävien toimien tehokkuuden ja tarpeen arvioimiseksi olisi oltava käytettävissä yksityiskohtaisia meriliikennetilastoja ja olisi huolehdittava siitä, että tilastojen keruu ei aiheuta tarpeettomia lisävaatimuksia jäsenvaltioille ja että Eurostatia käytetään kaikin tavoin hyväksi. Tämän direktiivin soveltamiseksi olisi tärkeää kerätä tietoja unionin laivaliikenteestä ja/tai kolmansien maiden tai vapaa-alueiden satamissa käyvistä aluksista.

(7)

Meriliikenteen harjoittajien olisi voitava aiempaa helpommin hyödyntää ”hyväksytyn säännöllisen liikenteen” harjoittajan asemaa esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen luomisesta 21 päivänä tammikuuta 2009 annetussa komission tiedonannossa ja toimintasuunnitelmassa asetetun tavoitteen mukaisesti.

(8)

Sähköisiä tiedonsiirtovälineitä olisi ryhdyttävä käyttämään yleisesti mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2015 kaikkien ilmoitusmuodollisuuksien täyttämisessä hyödyntäen soveltuvin osin FAL-yleissopimuksen mukaisia kansainvälisiä standardeja. Mahdollisesti hyvinkin suurten tietomäärien siirron sujuvoittamiseksi ja nopeuttamiseksi ilmoitusmuodollisuudet olisi täytettävä mahdollisuuksien mukaan sähköisesti. Tietojen toimittamisen paperimuodossa FAL-lomakkeilla olisi oltava unionissa poikkeus, joka on hyväksyttävissä ainoastaan rajoitetun ajan. Jäsenvaltioita kehotetaan hyödyntämään taloudellisia kannustimia ja muita hallinnollisia keinoja sähköisen tiedonsiirron käytön edistämiseksi. Edellä mainituista syistä myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tiedonvaihdon olisi tapahduttava sähköisesti. Tämän kehityksen edistämiseksi sähköisten järjestelmien on oltava teknisesti yhteentoimivia aiempaa laajemmin ja mahdollisuuksien mukaan samassa määräajassa, jotta varmistettaisiin esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen moitteeton toiminta.

(9)

Kaupan ja liikenteen osapuolten olisi voitava toimittaa tiedot ja asiakirjat vakiomuotoisina keskitetyn sähköisen palvelupisteen kautta täyttääkseen ilmoittamismuodollisuudet. Yksittäiset tiedot olisi toimitettava ainoastaan kerran.

(10)

Kansallisella tasolla ja unionissa käyttöön otettavien SafeSeaNet-järjestelmien olisi helpotettava tietojen vastaanottamista, vaihtoa ja jakelua jäsenvaltioiden meriliikenteen tietojärjestelmien välillä. Jotta meriliikennettä voitaisiin edistää ja sen hallinnollisia rasitteita keventää, SafeSeaNet-järjestelmän olisi oltava yhteentoimiva unionin muiden ilmoitusmuodollisuuksia koskevien järjestelmien kanssa. SafeSeaNet-järjestelmää olisi käytettävä tiedonvaihdon lisäämiseen meriliikenteen helpottamiseksi. Pelkästään kansallista tarkoitusta varten annettavia tietoja koskeviin ilmoitusmuodollisuuksiin ei olisi oltava tarpeen käyttää SafeSeaNet-järjestelmää.

(11)

Uusia unionin toimenpiteitä hyväksyttäessä olisi varmistettava, että jäsenvaltiot voivat säilyttää sähköisen tiedonsiirron ja että niiltä ei vaadita paperimuodon käyttöä.

(12)

Täyden hyödyn saaminen sähköisestä tiedonsiirrosta edellyttää, että SafeSeaNet-järjestelmän, sähköisen tullijärjestelmän ja tietojen syöttämiseen ja hakemiseen tarkoitettujen sähköisten järjestelmien välinen yhteydenpito on sujuvaa ja tehokasta. Tätä varten olisi käytettävä ensisijaisesti tällä hetkellä sovellettavia standardeja hallinnollisten rasitteiden lisääntymisen välttämiseksi.

(13)

FAL-lomakkeet saatetaan säännöllisesti ajan tasalle. Tässä direktiivissä olisi siksi viitattava lomakkeiden voimassa oleviin versioihin. Sellaisista jäsenvaltioiden lainsäädännössä edellytetyistä tiedoista, jotka menevät FAL-yleissopimuksen vaatimuksia pidemmälle, olisi ilmoitettava FAL-yleissopimuksen standardien pohjalta kehitettävässä muodossa.

(14)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2913/92 (9), tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 2454/93 (10), henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 562/2006 (11), Schengenin rajasäännöstöä soveltamattomien jäsenvaltioiden rajavalvonnan alan kansallisen lainsäädännön eikä yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23 päivänä huhtikuuta 2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 450/2008 (12).

(15)

Sähköisen tiedonsiirron standardoimiseksi ja meriliikenteen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi laajennettava sähköisen tiedonsiirron menetelmien käyttöä tarkoituksenmukaisen aikataulun mukaisesti, ja niiden olisi pohdittava yhteistyössä komission kanssa mahdollisuuksia yhdenmukaistaa sähköisten tiedonsiirtomenetelmien käyttöä. Tässä tarkoituksessa olisi otettava huomioon SafeSeaNet-järjestelmän korkean tason työryhmän SafeSeaNet-etenemissunnitelmaa koskeva työ sitten, kun suunnitelma on hyväksytty, ja tarkasteltava sähköisen tiedonsiirron kehittämisen käytännön rahoitustarpeita sekä niihin osoitettavia unionin varoja.

(16)

Unionin tullialueella sijaitsevien satamien välillä liikennöivät alukset olisi vapautettava FAL-lomakkeissa tarkoitettujen tietojen toimittamisvelvollisuudesta, kun alusten lähtö- tai määräpaikkana tai välisatamana ei ole kyseisen alueen tai tullilainsäädännössä tarkoitetun valvontatyypin I mukaisen vapaa-alueen ulkopuolella sijaitseva satama, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaan sovellettavia unionin säädöksiä ja jäsenvaltioiden mahdollisuutta pyytää tietoja sisäisen järjestyksen turvaamiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi sekä tulli-, vero-, maahanmuutto- ympäristö- ja terveyslainsäädännön täytäntöön panemiseksi.

(17)

Hallinnollisista muodollisuuksista vapauttamisen olisi oltava sallittua myös aluksen lastin perusteella eikä ainoastaan aluksen lähtö- ja/tai määräpaikan perusteella. Tämä on tarpeen, jotta kolmannen maan tai vapaa-alueen satamassa käyneitä aluksia koskevat lisämuodollisuudet minimoidaan. Komission olisi tarkasteltava tätä seikkaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin toimivuudesta annettavan kertomuksen yhteydessä.

(18)

Olisi otettava käyttöön uusi väliaikainen lomake asetuksen (EY) N:o 725/2004 mukaisessa ennakkoon annettavassa turvailmoituksessa vaadittujen tietojen yhdenmukaistamiseksi.

(19)

Kansalliset kielivaatimukset ovat usein esteenä rannikkoliikenteen verkoston kehittämiselle. Jäsenvaltioiden olisi kaikin mahdollisin tavoin pyrittävä helpottamaan kirjallista ja suullista yhteydenpitoa jäsenvaltioiden välisessä meriliikenteessä kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti, jotta löydettäisiin yhteiset yhteydenpitotavat.

(20)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tämän direktiivin liitteeseen liittyviä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(21)

On mahdollista, että erilaisissa unionin säädöksissä, joissa esimerkiksi vaaditaan ennakkoilmoitusta satamaan saavuttaessa, kuten direktiivissä 2009/16/EY, säädetään eri määräaikoja näiden ennakkoilmoitusmuodollisuuksien täyttämiseksi. Komission olisi Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin toimivuudesta annettavan kertomuksen yhteydessä tarkasteltava mahdollisuuksia lyhentää ja yhdenmukaistaa näitä määräaikoja hyödyntämällä sähköisen tietojenkäsittelyn edistymistä ja liitettävä kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(22)

Komission olisi Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin toimivuudesta annettavan kertomuksen yhteydessä tutkittava, missä määrin tämän direktiivin tavoitteen eli jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevien hallinnollisten muodollisuuksien yksinkertaistamisen olisi koskettava myös näihin satamiin liittyvää sisämaata ja erityisesti jokiliikennettä meriliikenteeseen kytkevän sisämaaliikenteen nopeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi sekä merisatamien ja niitä ympäröivien alueiden ruuhkien purkamiseksi pysyvästi.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, ja niistä erityisesti meriliikenteen helpottamista yhdenmukaisella tavalla koko unionissa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(24)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole pakollista silloin, kun se maantieteellisten syiden vuoksi on hyödytöntä. Sen vuoksi tämän direktiivin vaatimukset eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole satamia, joissa tämän direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluvat alukset voivat tavallisesti käydä.

(25)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet auttavat saavuttamaan Lissabonin toimintaohjelman tavoitteet.

(26)

SafeSeaNet-järjestelmän ja muiden sähköisten välineiden käyttöoikeutta olisi säänneltävä kaupallisten ja luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi rajoittamatta kaupallisten tietojen suojaamista koskevan lainsäädännön soveltamista sekä henkilötietojen osalta yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (13) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (14) soveltamista. Jäsenvaltioiden sekä unionin toimielinten ja elinten olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota tarpeeseen suojata kaupalliset ja luottamukselliset tiedot asianmukaisilla käyttöoikeuksien valvontajärjestelmillä.

(27)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (15) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(28)

Selkeyden vuoksi direktiivi 2002/6/EY olisi korvattava tällä direktiivillä,

a)

’ilmoitusmuodollisuuksilla’ liitteessä esitettyjä tietoja, jotka on jäsenvaltiossa sovellettavaa lainsäädäntöä noudattaen toimitettava hallinnollisiin ja menettelyjä koskeviin tarkoituksiin aluksen saapuessa jäsenvaltion satamaan tai lähtiessä sen satamasta;

b)

’FAL-yleissopimuksella’9 päivänä huhtikuuta 1965 tehtyä kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevaa IMOn yleissopimusta sellaisena kuin se on muutettuna;

c)

’FAL-lomakkeilla’ FAL-yleissopimuksen mukaisia standardoituja lomakkeita;

d)

’aluksella’ kaikkia merialuksia;

e)

’SafeSeaNet-järjestelmällä’ direktiivissä 2002/59/EY määriteltyä unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmää;

f)

’tietojen toimittamisella sähköisesti’ digitaalisesti koodattujen tietojen siirtoprosessia, jossa käytetään muunneltavaa rakenteista muotoa, joka soveltuu suoraan tietokoneella tallennettavaksi ja käsiteltäväksi.

a)

vähintään 24 tuntia etukäteen; tai

b)

viimeistään silloin, kun alus lähtee edellisestä satamasta, jos matkan kesto on alle 24 tuntia; tai

c)

jos seuraavaa satamaa ei tiedetä tai se on muuttunut matkan aikana, heti kun tieto on saatavilla.

a)

mahdollisuutta ulottaa tällä direktiivillä toteutettu yksinkertaistaminen koskemaan myös sisävesiliikennettä;

b)

jokiliikenteen tietopalvelun yhteensopivuutta tässä direktiivissä tarkoitetun sähköisen tiedonsiirtomenettelyn kanssa;

c)

edellä 3 artiklassa tarkoitettua edistymistä ilmoitusmuodollisuuksien yhdenmukaistamisessa ja yhteensovittamisessa;

d)

mahdollisuuksia välttää tai yksinkertaistaa kolmannen maan tai vapaa-alueen satamassa käyneitä aluksia koskevia muodollisuuksia;

e)

unionin alusliikennettä/alusten liikkeitä ja/tai kolmansien maiden tai vapaa-alueiden satamissa käyviä aluksia koskevien tietojen saatavuutta.