LIITE

1.   Johdanto

1.1   Kansalliset rinnakkaiselotoimenpiteet muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa

Muuntogeenisten kasvien viljelyllä EU:ssa on vaikutuksia maataloustuotannon järjestämiseen. Yhtäältä mahdollisuus muuntogeenisten viljelykasvien tahattomaan esiintymiseen muiden kuin muuntogeenisten (tavanomainen ja luonnonmukainen tuotanto) viljelykasvien seassa herättää kysymyksen siitä, miten voidaan taata tuottajan valinnanvapaus tuotantotavan suhteen. Periaatteessa viljelijöiden pitäisi voida viljellä valitsemansa tuotantomuodon – muuntogeenisen, tavanomaisen tai luonnonmukaisen tuotannon – mukaisia viljelykasveja. Tähän mahdollisuuteen olisi voitava yhdistää joidenkin viljelijöiden ja muiden toimijoiden toive siitä, että heidän viljelykasveissaan esiintyy mahdollisimman vähän muuntogeenisiä organismeja.

Toisaalta kysymys liittyy myös kuluttajan valinnanmahdollisuuteen. Jotta eurooppalaisilla kuluttajilla olisi todellinen mahdollisuus valita muuntogeenisten ja muiden kuin muuntogeenisten elintarvikkeiden välillä, tarvitaan moitteettomasti toimivien jäljitettävyys- ja merkintäjärjestelmien lisäksi maatalousala, joka pystyy tuottamaan erityyppisiä tuotteita. Elintarviketeollisuuden kyky tarjota kuluttajille runsaasti valinnan varaa kytkeytyy läheisesti maatalousalan kykyyn ylläpitää erilaisia tuotantojärjestelmiä.

Muuntogeenisiä organismeja esiintyy satunnaisesti EU:n lainsäädännön mukaista kynnysarvoa suurempina määrinä, minkä vuoksi viljelykasvit, jotka alun perin on tarkoitettu muiksi kuin muuntogeenisiksi viljelykasveiksi, joudutaan merkitsemään siten, että niiden ilmoitetaan sisältävän muuntogeenisiä organismeja (1). Tästä voisi aiheutua tulojen menetyksiä sen johdosta, että muuntogeenisen viljelykasvin markkinahinta olisi alempi tai sitä olisi vaikea myydä. Viljelijöille voisi lisäksi koitua lisäkuluja, jos he joutuisivat ottamaan käyttöön seurantajärjestelmiä ja toteuttamaan toimia saadakseen muuntogeenisten ja muiden viljelykasvien sekoittumisen mahdollisimman vähäiseksi.

Tiettyjen maataloustuotteiden, kuten luomutuotteiden, tuottajille saattaa kuitenkin aiheutua tulonmenetyksiä myös muulloin kuin siinä tapauksessa, että EU:n lainsäädännössä säädetty 0,9 prosentin kynnysarvo ylittyy. Tietyissä tapauksissa ja riippuen markkinakysynnästä ja kansallisten lainsäädäntöjen asianomaisista säännöksistä (esim. muutamat jäsenvaltiot ovat laatineet kansallisia standardeja erityyppisille vapautta muuntogeenisistä organismeista koskeville merkinnöille) muuntogeenisten organismien jäämien esiintymisestä (myös 0,9 prosentin kynnysarvon alittavina määrinä) tietyissä elintarviketuotteissa saattaa aiheutua taloudellista vahinkoa toimijoille, jotka haluaisivat markkinoida tuotteita muuntogeenisistä organismeista vapaina.

Muuntogeenisten organismien sekoittumisesta aiheutuu lisäksi vaikutuksia tiettyjen tuotteiden tuottajille, kuten luonnonmukaisen tuotannon harjoittajille (2), ja sen vaikutukset kohdistuvat myös lopulliseen kuluttajaan (3). Koska tällaisen tuotannon kustannukset ovat usein korkeammat, muuntogeenisten organismien esiintymisen välttämiseksi tarvitaan ehkä tiukempia kasvien erillään pitämiseen tähtääviä toimia, jotta voitaisiin turvata kyseisistä tuotteista normaalisti saatava korkeampi hinta. Näiden erillään pitämistä koskevien erityisvaatimusten täyttäminen saattaa lisäksi joillakin alueilla olla paikallisista rajoitteista ja erityispiirteistä johtuen erittäin vaikeaa ja aiheuttaa suuria kustannuksia.

Sen vuoksi on välttämätöntä tunnustaa, että jäsenvaltiot tarvitsevat riittävästi joustovaraa voidakseen ottaa muuntogeenisten kasvien viljelyn yhteydessä huomioon omat alueelliset ja paikalliset erityistarpeensa siten, että luonnonmukaisesti tuotettujen ja muiden viljelykasvien seassa esiintyisi mahdollisimman vähän muuntogeenisiä organismeja, silloin kun riittävää puhtaustasoa ei voida saavuttaa muilla keinoin.

1.2   Eron tekeminen muuntogeenisten kasvien viljelyn taloudellisten näkökohtien ja ympäristöriskien arvioinnissa tarkasteltavien tieteellisten näkökohtien välillä

On tärkeää erottaa selvästi toisistaan muuntogeenisten kasvien viljelyn taloudelliset näkökohdat sekä direktiivin 2001/18/EY ja muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisten lupamenettelyjen yhteydessä tehtävään ympäristöriskien arviointiin liittyvät näkökohdat.

Direktiivissä 2001/18/EY ja asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn menettelyn mukaisesti luvan myöntäminen muuntogeenisten organismien levittämiselle ympäristöön edellyttää kattavaa terveys- ja ympäristöriskien arviointia. Riskinarvioinnin tulos voi olla jokin seuraavista:

—	tunnistetaan sellainen haitallisen ympäristö- tai terveysvaikutuksen riski, jota ei voida hallita; tässä tapauksessa lupa evätään;

—	haitallisten ympäristö- tai terveysvaikutusten riskejä ei ole tunnistettu; tässä tapauksessa lupa myönnetään edellyttämättä muita hallintatoimenpiteitä kuin ne, joista lainsäädännössä erikseen säädetään;

—	riskejä on tunnistettu, mutta ne voidaan hallita asianmukaisilla toimenpiteillä (esim. fyysisellä eristämisellä ja/tai seurannan avulla); tässä tapauksessa luvassa on mainittava, että on toteutettava toimenpiteitä ympäristöriskien hallitsemiseksi.

Jos ympäristö- tai terveysriski tunnistetaan luvan myöntämisen jälkeen, sovelletaan EU-luvan peruutukseen tai lupaehtojen tarkistukseen direktiivissä 2001/18/EY (20 artiklan 3 kohta) ja asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 (10 ja 22 artikla) säädettyä menettelyä. Jäsenvaltiot voivat lisäksi vedota direktiiviin 2001/18/EY (23 artikla) sisältyvään erityiseen suojalausekkeeseen tai asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 (34 artikla) säädettyyn hätätilatoimenpiteeseen rajoittaakseen muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltääkseen sen väliaikaisesti terveys- tai ympäristöriskejä koskevien uusien tai täydentävien tietojen perusteella.

Koska EU:ssa saa viljellä ainoastaan hyväksyttyjä muuntogeenisiä organismeja (4) ja ympäristö- ja terveysnäkökohtia tarkastellaan jo EU:n lupamenettelyyn sisältyvässä ympäristöriskien arvioinnissa, asiat, joita olisi vielä käsiteltävä rinnakkaiselon yhteydessä, liittyvät muuntogeenisten ja muiden kuin muuntogeenisten viljelykasvien sekoittumisen taloudellisiin näkökohtiin.

1.3   EU:ssa vallitsevien moninaisten viljelyolojen tunnustaminen

Eurooppalaiset viljelijät työskentelevät mitä erilaisimmissa oloissa. Tilojen ja peltojen koko, tuotantojärjestelmät, vuoroviljelytavat ja viljelyjärjestelmät ja myös luonnonolosuhteet vaihtelevat Euroopan alueella erittäin paljon. Tämä vaihtelu on otettava huomioon suunniteltaessa, pantaessa täytäntöön ja seurattaessa kansallisia toimenpiteitä muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa. Toimenpiteiden on sovittava alueen tilarakenteisiin, maataloustuotantojärjestelmiin, viljelyjärjestelmiin ja luonnonolosuhteisiin.

Muuntogeenisten kasvien viljelyyn liittyviä strategioita ja parhaita käytänteitä on ehkä kehitettävä ja sovellettava kansallisella tai alueellisella tasolla. Viljelijöiden ja alan muiden toimijoiden on oltava siinä mukana, ja huomioon on otettava kansalliset, alueelliset ja paikalliset tekijät.

Tämän vuoksi on paikallaan, että toimenpiteet muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa olisi kehitettävä kansallisella ja joskus alueellisella tai paikallisella tasolla.

1.4   Ohjeiden tarkoitus ja soveltamisala

Nämä ohjeet esitetään jäsenvaltioille osoitettuina suosituksina, jotka eivät ole sitovia. Niiden tarkoituksena on esitellä yleiset periaatteet kansallisten toimenpiteiden kehittämistä varten muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa. Tunnustetaan, että monet tässä yhteydessä tärkeät tekijät liittyvät kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin.

2.   Yleiset periaatteet kansallisten rinnakkaiselotoimenpiteiden kehittämistä varten muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti viljeltävien kasvien seassa

2.1   Avoimuus, rajat ylittävä yhteistyö ja alan toimijoiden osallistuminen

Kansallisia toimenpiteitä, joiden avulla pyritään välttämään muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa, olisi kehitettävä yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa avoimella tavalla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava rajojen yli ulottuva yhteistyö naapurimaiden kanssa, jotta rinnakkaiselotoimenpiteet toimisivat moitteettomasti raja-alueilla. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi tarjottava riittävästi ja nopeasti tietoa toimenpiteistä, joita ne aikovat toteuttaa.

2.2   Oikeasuhteisuus

Toimenpiteiden, joiden avulla pyritään välttämään muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen muiden viljelykasvien seassa, olisi oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen (huolehtiminen tavanomaista tai luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien viljelijöiden erityistarpeista). Rinnakkaiselotoimenpiteiden olisi oltava sellaisia, ettei viljelijöille, siementuottajille, osuuskunnille ja muille eri tuotantomuotojen parissa työskenteleville toimijoille aiheudu tarpeetonta taakkaa. Toimenpiteiden valinnassa olisi otettava huomioon alueelliset ja paikalliset rajoitteet ja erityispiirteet, kuten peltojen muoto ja koko alueella, yksittäisten tilojen peltojen pirstaleisuus ja maantieteellinen hajanaisuus ja alueelliset tilanhoidon käytänteet.

2.3   Sekoittumisaste käytettäessä kansallisia rinnakkaiselotoimenpiteitä muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti viljeltävien kasvien seassa

Niissä kansallisissa toimenpiteissä, joilla pyritään välttämään muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa, olisi otettava huomioon saatavilla oleva tieto muuntogeenisten ja muiden kuin muuntogeenisten viljelykasvien sekoittumisen todennäköisyydestä ja lähteistä. Toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia tavoiteltavaan sekoittumisen tasoon nähden; tämä taso määräytyy alueellisten ja kansallisten erityispiirteiden sekä tavanomaisen, luonnonmukaisen ja muuntyyppisen tuotannon ja asianomaisten viljelykasvien paikallisten erityistarpeiden mukaan.

2.3.1

Joissakin tapauksissa muuntogeenisen aineksen jäämien esiintymisellä elintarvikkeissa ja rehuissa on taloudellista merkitystä vain, jos niiden määrä ylittää 0,9 prosentin merkintäkynnyksen. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi katsottava riittäviksi toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa 0,9 prosentin merkintäkynnyksen noudattaminen.

2.3.2

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, ettei sekoittumisen osalta ole ehkä tarpeen tavoitella tiettyjä tasoja, jos viljelykasvin merkitsemisellä muuntogeeniseksi ei ole taloudellisia vaikutuksia.

2.3.3

Useissa muissa tapauksissa luonnonmukaisen tuotannon harjoittajien ja joidenkin tavanomaisen tuotannon harjoittajien (esim. tietyt elintarviketuottajat) mahdollinen tulonmenetys saattaa johtua muuntogeenisen aineksen jäämien esiintymisestä alle 0,9 prosentin suuruisina määrinä. Tällaisissa tapauksissa asianomaiset jäsenvaltiot voivat tiettyjä tuotantomuotoja suojatakseen määritellä toimenpiteitä, joilla pyritään saamaan muuntogeenisten organismien esiintyminen muiden viljelykasvien seassa vähemmäksi kuin 0,9 prosenttia.

Riippumatta sekoittumisen tasosta, jota rinnakkaiselotoimenpiteillä tavoitellaan, muuntogeenisten organismien esiintymistä elintarvikkeissa, rehuissa ja suoraan jalostukseen tarkoitetuissa tuotteissa koskevissa merkinnöissä käytetään edelleen EU:n lainsäädännössä (5) vahvistettuja kynnysarvoja.

2.4   Toimenpiteet muuntogeenisten kasvien viljelyn kieltämiseksi laajoilla alueilla (muuntogeenisistä organismeista vapaat alueet)

Erilaiset alueelliset näkökohdat, kuten ilmasto-olot (jotka vaikuttavat pölyttäjien aktiivisuuteen ja siitepölyn kulkeutumiseen ilmassa), maanpinnan muodot, vuoroviljely- ja muut viljelyjärjestelmät tai tilarakenteet (ml. ympäröivät rakenteet, kuten pensasaidat, metsät, viljelemättömät alueet ja peltojen sijainti) saattavat vaikuttaa siihen, minkä asteisesti muuntogeenisen sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvit sekoittuvat keskenään, sekä siihen, minkälaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen muiden viljelykasvien seassa voitaisiin välttää.

Tietyissä taloudellisissa olosuhteissa ja tietyissä luonnonoloissa jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava mahdollisuutta kieltää muuntogeenisten kasvien viljely laajoilla osilla aluettaan, jotta vältettäisiin muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei kyseisillä alueilla voida saavuttaa riittävää puhtaustasoa muilla toimenpiteillä. Rajoitustoimenpiteiden on myös oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen, joka on huolehtiminen tavanomaiseen ja/tai luonnonmukaiseen viljelyyn liittyvistä erityistarpeista.

2.5   Vastuusäännöt

Taloudellisia korvauksia ja taloudellisten vahinkojen korvausvastuuta koskevat asiat kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

3.   Tietojenvaihto EU:n tasolla

Komissio aikoo jatkaa asiaan liittyvien tietojen keräämistä ja koordinoimista parhaillaan EU:ssa ja kansallisella tasolla meneillään olevien selvitysten pohjalta ja avustaa teknisin neuvoin jäsenvaltioita, jotka niin haluavat, rinnakkaiseloa koskevien kansallisten toimintaperiaatteiden kehittelyssä.

COEX-NET-työryhmän (6) kautta tapahtuvaa koordinointia ja Eurooppalaisen viljelykasvien rinnakkaiselon toimiston (ECoB) (7) kautta annettavaa teknistä neuvontaa on tarkoitus jatkaa. ECoB pitää ajan tasalla olevaa luetteloa toimenpiteistä sekä luetteloa viljelyteknisistä, luontaisista sekä eri viljelykasveille ominaisista tekijöistä, jotka olisi otettava huomioon kehiteltäessä kansallisia toimenpiteitä muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa. Jäsenvaltioiden olisi edelleen annettava panoksensa ECoBin tekniseen työhön.

---

(1)  Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 12 ja 24 artiklan mukaisesti merkintävelvoitetta ei sovelleta elintarvikkeisiin tai rehuihin, jotka sisältävät muuntogeenisiä organismeja sisältäviä tai niistä koostuvia tai niistä valmistettuja aineksia sellaisessa suhteessa, joka on enintään 0,9 prosenttia i) elintarvikkeen kustakin ainesosasta; tai ii) elintarvikkeesta, joka koostuu vain yhdestä ainesosasta; tai iii) rehusta ja kustakin rehusta, josta se koostuu, edellyttäen, että ainesten esiintyminen on satunnaista tai teknisesti mahdotonta välttää.

(2)  Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 mukaisesti luonnonmukaisessa tuotannossa ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja muun muassa siemeninä, elintarvikkeina tai rehuina (9 artiklan 1 kohta). Tavoitteena on, että luonnonmukaisesti tuotetuissa tuotteissa esiintyy mahdollisimman vähän muuntogeenisiä organismeja (ks. johdanto-osan 10 kappale).

(3)  KOM(2009) 153. Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille muuntogeenisten sekä tavanomaisten ja luonnonmukaisten viljelykasvien rinnakkaiselosta.

(4)  Jotta muuntogeenistä kasvia voitaisiin viljellä EU:ssa, sille on täytynyt myöntää lupa viljelyä varten direktiivin 2001/18/EY tai asetuksen (EY) N:o 1829/2003 nojalla.

(5)  Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 12 ja 24 artikla ja direktiivin 2001/18/EY 21 artiklan 3 kohta.

(6)  Muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiseloa koskevien tietojen vaihtoa ja koordinointia käsittelevän verkkotyöryhmän (COEX-NET) tehtävänä on helpottaa tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden ja komission välillä.

(7)  ECoB laatii eri viljelykasveille parhaiden käytänteiden asiakirjoja teknisiä rinnakkaiselotoimenpiteitä varten. EcoBilla on sihteeristö ja kasvilajikohtaisia teknisiä työryhmiä, joissa on teknisiä edustajia jäsenvaltioista.