24.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 106/47

(1)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 42 ja 308 artiklan pohjalta hyväksytty asetus (EY) N:o 883/2004 on olennainen säädös perustamissopimuksen mukaisten perusvapauksien käytölle.

(2)

Kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaate turvaa olennaisesti palkattujen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, kuten perustamissopimuksen 39 artiklassa määrätään. Periaate merkitsee kaiken syrjinnän poistamista Euroopan unioniin kuuluvassa asuinmaassaan työskentelevien työntekijöiden ja siirtotyöläisten väliltä työhönotossa, työstä maksettavassa korvauksessa ja muissa työsuhteen ehdoissa.

(3)

Gottardon tapauksessa (3) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin otti huomioon kyseisen periaatteen soveltamisen perustamissopimuksen 39 artiklan yhteydessä sellaisen yhteisön alueella asuvan henkilön osalta, joka on työskennellyt Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä. Kyseisellä henkilöllä ei ollut riittävää oikeutta saada eläkettä Italiassa, ja hän pyysi, että Sveitsissä ja Italiassa täyttyneet vakuutuskaudet laskettaisiin yhteen Italian ja Sveitsin välillä kyseisten kahden maan kansalaisten eduksi tehdyn kahdenvälisen sopimuksen mukaisesti.

(4)

Tässä asiassa tuomioistuin katsoi, että kun jäsenvaltio tekee kolmannen valtion kanssa kahdenvälisen kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen, jonka mukaan kyseisessä kolmannessa valtiossa täytetyt vakuutuskaudet otetaan huomioon vanhuusetuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että tämä jäsenvaltio myöntää muiden jäsenvaltioiden kansalaisille samat edut kuin sen omat kansalaiset saavat kyseisen sopimuksen perusteella, jollei se esitä objektiivista perustetta niiden epäämiselle (kohta 34).

(5)

Tässä yhteydessä tuomioistuin totesi, että neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (4) 1 artiklan j alakohdassa tarkoitetun ”lainsäädännön” käsitteen tulkinta (nyt asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklan 1 kohta) ei voi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa perustamissopimuksen 39 artiklassa määrättyä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

(6)

Tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisen kahdenvälisen kansainvälisen sopimuksen tasapainon ja vastavuoroisuuden vaarantuminen ei voi olla objektiivinen peruste sille, että tämän sopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio kieltäytyy laajentamasta etuja, jotka sen omat kansalaiset saavat kyseisen sopimuksen perusteella, koskemaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisia.

(7)

Tuomioistuin ei myöskään hyväksynyt esitettyjä vastaväitteitä siitä, että yhteistyö kyseisen kolmannen valtion toimivaltaisten viranomaisten kanssa mahdollisesti lisää kuluja ja hallinnollisia vaikeuksia. Kahdenvälisen sopimuksen osapuolena oleva jäsenvaltio ei voi näiden syiden perusteella jättää noudattamatta perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

(8)

On tärkeää, että kaikki tästä tuomiosta vapaan liikkuvuuden oikeuttaan käyttäville yhteisön kansalaisille aiheutuvat olennaiset vaikutukset otetaan huomioon.

(9)

Tämän vuoksi on selvennettävä, että jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä voimassa olevia kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia on tulkittava siten, että sopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden kansalaisten nauttimat edut olisi periaatteessa myönnettävä myös yhteisön kansalaiselle, joka objektiivisesti tarkastellen on vastaavassa tilanteessa.

(10)

Voimassa olevia kahdenvälisiä sopimuksia on tarkasteltava uudelleen riippumatta Gottardo-tuomion yhdenmukaisesta soveltamisesta yksittäistapauksissa. Aiemmin tehtyjen sopimusten osalta 307 artiklassa määrätään, että ”asianomaiset jäsenvaltiot käyttävät kaikkia aiheellisia keinoja todettujen ristiriitojen poistamiseksi”, ja 1 päivän tammikuuta 1958 jälkeen tai sen jälkeen, kun valtio on liittynyt Euroopan yhteisöön, tehtyjen sopimusten osalta perustamissopimuksen 10 artiklassa määrätään, että samat jäsenvaltiot ”pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista”.

(11)

Jäsenvaltion ja kolmannen valtion välisiä uusia kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia tehtäessä on tärkeää ottaa huomioon, että näissä sopimuksissa viitataan nimenomaisesti muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaatteeseen näiden kansalaisten käyttäessä oikeuttaan liikkua vapaasti kyseisen sopimuksen osapuolena olevassa jäsenvaltiossa.

(12)

Gottardo-tuomion soveltaminen yksittäistapauksissa riippuu suuresti kolmansien maiden yhteistyöstä, koska ne antavat todistuksen asianomaiselle henkilölle kyseisessä maassa kertyneistä vakuutuskausista.

(13)

Ottaen huomioon, että Gottardo-tuomio koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamista sosiaaliturvakysymyksissä, hallintotoimikunnan olisi tarkasteltava edellä mainittua kysymystä,

sekä käsittelee asiaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 71 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin,

1.

EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa määrätyn kotimaisten työntekijöiden sekä vapaan liikkuvuuden oikeutta käyttävien muiden jäsenvaltioiden kansalaisten välisen yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti myönnetään jäsenvaltion ja kolmannen valtion väliseen sosiaaliturvasopimukseen perustuvat kotimaisille työntekijöille (palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille) myönnetyt eläke-edut periaatteessa myös sellaisille sopimukseen kuulumattomien muiden jäsenvaltioiden työntekijöille (palkatuille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille), jotka objektiivisesti tarkastellen ovat vastaavassa tilanteessa.

2.

Uusissa jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä tehtävissä kahdenvälisissä sosiaaliturvasopimuksissa olisi muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta viitattava nimenomaisesti kansalaisuuteen perustuvan syrjimättömyyden periaatteeseen näiden kansalaisten käyttäessä oikeuttaan liikkua vapaasti kyseisen sopimuksen osapuolena olevassa jäsenvaltiossa.

3.

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava Gottardo-tuomion vaikutuksista niiden valtioiden laitoksille, joiden kanssa ne ovat allekirjoittaneet sosiaaliturvasopimuksia, joita sovelletaan ainoastaan sopimuksen osapuolten omiin kansalaisiin, ja pyydettävä laitoksia tekemään yhteistyötä yhteisön tuomioistuimen antaman tuomion soveltamiseksi. Jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet kahdenvälisiä sopimuksia samojen kolmansien valtioiden kanssa, voivat esittää tällaista yhteistyötä koskevan pyynnön yhteisesti. On selvää, että tuomion noudattaminen edellyttää tällaista yhteistyötä.

4.

Tämä suositus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 987/2009 voimaantulopäivästä.