24.9.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/23

(1)

Kun komissio tutki kalastukselle aiheutuvien riskien torjuntarahastolle (Fonds de prévention des aléas pêche), jäljempänä ‘rahasto’, ja kalastusalan yrityksille myönnettyjä tukia ja teki sen johdosta päätöksen 2008/936/EY (4), se sai tietoonsa, että rahaston ja sen jäsenten hyväksi oli olemassa erityinen verojärjestelmä.

(2)

Tätä verojärjestelmää ei ollut tarkasteltu 20 päivänä toukokuuta 2008 tehtyyn päätökseen johtaneen menettelyn aikana, sillä kyseessä oli uusi seikka, josta komissio ei ollut tietoinen aloittaessaan muodollisen tutkintamenettelyn (5).

(3)

Koska komissio kuitenkin katsoi, että sillä oli käytössään riittävästi tietoja, jotka mahdollistaisivat johtopäätöksen tekemisen siitä, oliko kyseessä sääntöjenvastainen tuki, se päätti ryhtyä alustavasti tutkimaan kyseisiä verotukia (6). Tämän tarkastelun jälkeen komissio aloitti kyseisiä tukia koskevan muodollisen tutkintamenettelyn päätöksellä, joka sekin tehtiin 20 päivänä toukokuuta 2008 (7).

(4)

Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa julkaisupäivästä. Asianomaisilta ei saatu huomautuksia.

(5)

Ranska esitti huomautuksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta 8 päivänä syyskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Lisäksi Ranska ilmoitti 29 päivänä marraskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, joka liittyi päätöksen 2008/936/EY kohteena olleiden tukien takaisinperintään, että rahasto oli lakkautettu 27 päivänä helmikuuta 2008 ja että valtion sille maksamien ennakoiden loppusumma oli palautettu valtiolle.

(7)

Rahaston toiminnan yksityiskohtaiseen kuvaukseen voi tutustua päätöksessä 2008/936/EY.

(8)

Rahastoa ja sen jäseniä hyödyttävää erityistä verojärjestelmää kuvataan kahdessa Ranskan talousarvioministeriön kirjeessä, jotka toimitettiin komissiolle sen jälkeen, kun päätökseen 2008/936/EY johtanut muodollinen tutkintamenettely oli aloitettu ja julkaistu (8).

(9)

Ensimmäinen, 5 päivänä helmikuuta 2004 päivätty kirje liittyy rahaston perustamiseen. Perussäännöstä esitetty luonnos hyväksyttiin järjestäytymisistunnossa 10 päivänä helmikuuta 2004. Kirjeessä todetaan, että

(10)

Kirjeessä myös esitetään arvio summista, joita siinä mainittu vähennys mahdollisesti koskisi: rahaston jäseninä olevien itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien kalastajien vuosimaksu, joka voitaisiin vähentää verotettavasta tulosta, olisi 1 000–15 000 euroa.

(11)

Toisessa, 28 päivänä marraskuuta 2004 päivätyssä kirjeessä keskitytään jäsenten maksamien jäsenmaksujen vähennykseen tuloista. Kirje liittyy siihen, että rahaston ja sen jäsenten välistä takuusopimusta muutettiin siten, että sopimus vastedes mahdollisti maksettujen mutta käyttämättä jääneiden jäsenmaksujen palauttamisen jäsenille.

(12)

Kirjeessä todetaan, että

(13)

Kirjeessä todetaan, että ”kokeilua on tarkasteltava” vuoden 2006 lopussa ja ”tutkittava, onko muutoksia mahdollisesti tehtävä”. Kyseessä ei siis ole pysyvä verojärjestelmä.

(14)

Marraskuun 28 päivänä 2004 päivätyn kirjeen mukaan jäsenmaksut vähennetään maksuvuoden verotettavasta tulosta. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että olisi kyseenalaistettu se, että vuoden 2004 alussa (maaliskuun loppuun saakka) maksetut jäsenmaksut voitiin 5 päivänä helmikuuta 2004 päivätyssä kirjeessä ilmoitetulla tavalla vähentää vuoden 2003 tuloista.

(15)

Ranskan valtiovarainministeriön rahastolle ja sen jäsenille myöntämässä verojärjestelmässä oli edellä mainittujen kahden kirjeen perusteella kaksi osatekijää:

(16)

Komissio katsoi, että arvioitaessa Ranskan viranomaisten rahaston ja sen jäsenten hyväksi soveltamaa verojärjestelmää oli, kuten tapauksessa C-9/06, pohdittava, oliko kyseessä valtiontukijärjestelmä ottaen huomioon ne edut, joita järjestelmään liittyi toisaalta rahaston itsensä osalta ja toisaalta sen jäseninä olevien kalastusalan yritysten osalta.

(17)

Kuten päätöksessä 2008/936/EY todetaan, rahastoa on pidettävä Euroopan unionin kilpailuoikeuden mukaisena yrityksenä. Sillä seikalla, että rahasto ei tavoittele voittoa, tai että se on ammattijärjestö, ei ole merkitystä tältä osin.

(18)

Sen vuoksi komissio katsoi, että verrattuna muihin öljytuotteiden futuurimarkkinoilla toimiviin yksityisiin sijoittajiin Ranskan viranomaisten rahastolle myöntämä verojärjestelmä tuotti rahastolle kahdenlaista etua:

(19)

Alustavan tarkastelun päätyttyä komissio katsoi, että johdanto-osan 17 kappaleessa tarkoitettu etu oli valtion myöntämä ja merkitsi valtion varoista luopumista.

(20)

Näin ollen rahasto sai johdanto-osan 17 kappaleessa kuvattujen verotoimenpiteiden ansiosta taloudellista etua, jota muut futuurimarkkinoilla toimivat yritykset eivät saaneet Ranskassa eivätkä muissa jäsenvaltiossa.

(21)

Muodollisen tutkintamenettelyn avaamisesta tehdyssä päätöksessä komissio myös totesi otaksuvansa, että oikeusperustana, joka mahdollisti rahastolle myönnetyn vapautuksen tuloverosta, oli yleisen verolainsäädännön (Code général des impôts) (9) 206 §:n 1a momentti, joka mahdollistaa ammattijärjestöille tietyin ehdoin myönnettävän vapautuksen. Tällöin on mahdollista, että rahasto oli saanut myös elinkeinoverosta vapautuksen, josta säädetään kyseisen verolainsäädännön 1447 §:ssä sellaisten järjestöjen hyväksi, joille on myönnetty 206 §:n 1a momentissa säädetty vapautus.

(22)

Johdanto-osan 17 kappaleessa tarkoitettu taloudellinen etu mahdollisti sen, että kalastusalan yritykset pystyivät ostamaan polttoainetta edulliseen hintaan rahaston öljytuotteiden futuurimarkkinoilla harjoittaman toiminnan ansiosta.

(23)

Koska kalastusalan yritykset saivat vähentää rahaston jäsenmaksut tuloistaan, kustannukset, jotka ne olisivat tavallisesti joutuneet maksamaan, kevenivät. Koska vähennysoikeudesta oli päättänyt talousarviosta vastaava ministeriö, etu johtui valtiosta.

(24)

Yritykset, jotka pystyivät tekemään johdanto-osan 22 kappaleessa tarkoitetun vähennyksen, hyötyivät taloudellisesta edusta muihin unionin kalastusalan yrityksiin verrattuna. Tämä taloudellinen etu on samaan tapaan vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan sekä vääristänyt tai uhannut vääristää kilpailua. Tämän vuoksi kyseessä on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.

(25)

Tuesta C-9/06 avatun muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä oli toimitettu rahaston toimintaa yksityiskohtaisesti kuvaava asiakirja ”Mode d’emploi détaillé du Fonds de prévention des aléas pêche”. Kyseiseen asiakirjaan sisältyvien tietojen perusteella komissio oli todennut, että vaikka polttoaineen todellinen kulutus oli vuoden aikana ollut arvioitua vähäisempää, ennakoituun kulutukseen perustuvista rahaston jäsenmaksuista saatava verovähennys jäi kuitenkin kokonaisuudessaan laivanvarustajan eduksi. Järjestelmä vaikutti tarjoavan laivanvarustajille kannustimen arvioida polttoainetarpeensa liian suureksi, jotta ne voisivat hyötyä verovähennyksestä.

(26)

Saman asiakirjan perusteella komissio oli myös havainnut, että joillakin jäsenillä, joiden toiminta ei liittynyt kalastukseen mutta jotka olivat ”valmiit antamaan ammattijärjestölle moraalisen tukensa”, oli samoin mahdollisuus saada verovähennys rahastolle maksamistaan jäsenmaksuista, vaikka ne eivät olleetkaan ottaneet takuusuojaa.

(27)

Tämän kysymyksen osalta komissio viittaa päätöksessä 2008/936/EY esitettyyn analyysiin. Komissio itse asiassa katsoi, että kyse oli rahastolle ja kalastusalan yrityksille tarjotusta toimintatuesta ja ettei SEUT-sopimuksessa tai missään komission valtiontukien osalta antamassa säädöksessä ollut määräyksiä tai säännöksiä, joiden perusteella kyseisiä tukia olisi voitu pitää yhteismarkkinoille soveltuvina.

(28)

Sen vuoksi komissio totesi Ranskalle epäilevänsä vahvasti kyseisten toimenpiteiden soveltuvuutta yhteismarkkinoille.

(29)

Ranska katsoi, etteivät kalastusalan yrityksiä hyödyttävät verotoimenpiteet ole valtiontukea, sillä kalastusalan yritysten rahastolle maksamat jäsenmaksut ovat osa yleisiä kustannuksia, joita näille yrityksille aiheutuu toimintansa harjoittamisesta. Yleisen verolainsäädännön 39 §:n mukaan kyseiset kustannukset voidaan vähentää verotettavasta tulosta. Jäsenmaksujen verovähennys on näin ollen yleinen toimenpide eikä valtiontuki.

(30)

Ranska myöntää, ettei johdanto-osan 7 kappaleessa mainittuihin kirjeisiin sisältynyt mitään tietoja jäsenmaksujen palautusjärjestelmästä. Ranska täsmentää kuitenkin, ettei tämä merkitse sitä, ettei palautuksella olisi verotuksellisia vaikutuksia. Verotettavaa tuloa koskevien yleisten säännösten sisältämien periaatteiden mukaisesti näiden jäsenmaksujen palauttaminen rahastoon kuuluville kalastusalan yrityksille on itse asiassa yhtiöveron alaista tuloa. Lisäksi Ranska täsmentää, että jos polttoaineen hinta ylittää takuusopimuksessa vahvistetun kynnyksen, rahastoon kuuluvien kalastusalan yritysten saama korvaus on yhtiöveron alaista tuloa. Jäsenyrityksillä ei näin ollen ollut minkäänlaista kannustinta arvioida suojautumistarpeitaan liian suuriksi, sillä se olisi johtanut lisäveroihin.

(31)

Lisäksi Ranska katsoo, että tietyn tukitoimenpiteen valikoivaa luonnetta voidaan perustella järjestelmän luonteella tai taloudellisella rakenteella. Näin ollen voi siis olla olemassa oikeudellisia syitä, jotka tekevät perustelluksi toimijoiden erilaisen kohtelun ja tarpeen mukaan tästä johtuvien etujen myöntämisen. Ranska ei kuitenkaan esitä tekijöitä, jotka tässä nimenomaisessa tapauksessa tekisivät kalastusalan yritysten erityiskohtelun perustelluksi.

(32)

Ranska arvioi, että rahaston vapauttamisen yhtiöverosta tekee perustelluksi rahaston voittoa tavoittelematon luonne ja sen luonne ammattijärjestönä.

(33)

Ranskan mukaan tämä on Euroopan unionin oikeuden mukaista. Yhtiöveron varsinaisena tavoitteenahan on verottaa voittoa tavoittelevaa toimintaa. Tähän periaatteeseen nojautuen Ranska muistuttaa, että tiedonannossaan valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (10), jäljempänä ‘välitöntä verotusta koskeva tiedonanto’, komissio itse katsoo, että on verojärjestelmän luonteen mukaisesti perusteltua, että voittoa tavoittelemattomat yritykset on vapautettu tuloverosta.

(34)

Menettelyn aloittamista tehdyssä päätöksessä esitettyä arviointia on tarkistettava ja täydennettävä niiden huomautusten perusteella, jotka Ranska toimitti 8 päivänä syyskuuta ja 29 päivänä marraskuuta 2008 (ks. johdanto-osan 5 ja 6 kappale).

(35)

Tarkastelussa otetaan huomioon rahaston kaksinainen päämäärä: toisaalta hankkia optioita öljyn ja sen johdannaistuotteiden futuurimarkkinoilta ja toisaalta maksaa jäseninään oleville kalastusalan yrityksille erotus, joka on kuukausittaisen keskimääräisen viitehinnan ja ”katetun enimmäishinnan” tai ajanjaksosta riippuen 30 senttiä litralta olevan hinnan välillä.

(36)

Asianomainen verotoimenpide muodostuu mahdollisuudesta vähentää kalastusalan yritysten rahastolle maksamat jäsenmaksut verotettavasta tulosta.

(37)

Ranska katsoo, että kyseinen vähennys ei ole valtiontukea sillä perusteella, että kyseiset jäsenmaksut ovat yritysten yleisiä kustannuksia ja että Ranskan verotusjärjestelmässä kyseiset kustannukset voidaan vähentää verotettavasta tulosta. Tästä syystä kyseessä on yleinen toimenpide, eikä vähennys ole valtiontukea.

(38)

Komissio toteaa, että yleiset kustannukset voi todellakin vähentää yritysten tulosta yleisen verolainsäädännön 39 §:n nojalla. Kyseessä on kaikkiin yrityksiin sovellettu yleinen toimenpide niiden toiminta-alasta riippumatta. Tämä vähennys kuuluisi siis sellaisten verotoimenpiteiden luokkaan, jotka ovat avoinna kaikille talouden toimijoille ja joita tarkoitetaan välitöntä verotusta koskevan tiedonannon 13 kohdassa. Tällainen toimenpide, jota sovelletaan erottelematta kaikkiin yrityksiin ja kaikenlaiseen tuotantoon, ei olisi valtiontukea.

(39)

Ranskan mukaan se, ovatko yleiset kustannukset vähennyskelpoisia, riippuu siitä, mistä nämä kustannukset ovat aiheutuneet. Jos kustannusten perusteena on yhtiön etu, ne ovat periaatteessa vähennyskelpoisia. Näin ollen ammatillisille järjestöille (esimerkiksi ammattiyhdistykset, kauppakamarit) maksetut jäsenmaksut määritellään yhtiön edun mukaisiksi kustannuksiksi, joten ne voidaan aina vähentää verotettavasta tulosta. Koska rahasto on ammattijärjestö, jäsenmaksujen vähennyskelpoisuus noudattaa samaa periaatetta.

(40)

Komissio on lisäksi todennut päätöksen 2008/936/EY johdanto-osan 20 kappaleessa, että ”rahasto toimii siis kuin keskinäinen vakuutusyhtiö, joka tarjoaa jäsenilleen niiden maksuosuuksia vastaan tiettyjä palveluita”.

(41)

Vakuutusmaksut ovat osa menoja, joita yrityksille aiheutuu, kun ne yrittävät suojautua eri riskeiltä. Öljyn hinnan vaihtelu voi olla tällainen riski. Kyseiset menot liittyvät suoraan ammattitoiminnan harjoittamiseen, eivätkä ne lisää yrityksen varoja. Ne voidaan vähentää verotettavasta tulosta yleisinä kustannuksina. Voidaan katsoa, että rahastoon öljyn hinnan vaihteluiden vuoksi maksetut jäsenmaksut ovat vähennettävissä yritysten tuotosta Ranskan yleisen verolainsäädännön 39 §:n nojalla. Tällöin kyse on yleisestä toimenpiteestä. Vähennys ei siis ole valtiontukea.

(42)

Komissio toteaa, että rahasto on lakkautettu 27 päivänä helmikuuta 2008. Rahastoa hyödyttävät verotoimenpiteet päättyivät samana päivänä.

(43)

Komissio toteaa myös, että koska rahasto on ollut likvidaatiomenettelyssä, sen kaikki taloudellinen toiminta on lopullisesti päättynyt. Rahaston toimintaa ja varoja ei ole siirretty millekään muulle yritykselle. Lisäksi rahastolla lakkauttamispäivänään mahdollisesti olleet varat on siirretty valtiolle valtion rahoittaman julkisyhteisön OFIMERin välityksellä.

(44)

Näistä syistä komissio katsoo, että vaikka oletettaisiin, että rahaston hyväksi toteutetut verotoimenpiteet olisivat tuoneet sille etua ja vääristäneet kilpailua, tällainen kilpailun vääristyminen päättyi hetkellä, jona rahasto lopetti toimintansa tai kaikki sen hyväksi toteutetut toimenpiteet päättyivät. Tällaisessa tilanteessa komission päätöksellä, jossa se ilmaisisi kantansa tällaisten verotukien olemassaolosta ja niiden mahdollisesta soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, ei olisi käytännön vaikutuksia.

(45)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan nojalla aloitettu muodollinen tutkintamenettely on sen vuoksi muuttunut aiheettomaksi rahaston osalta.

(46)

Edellä 5 jakson 1 kohdassa esitetyn arvioinnin perusteella komissio toteaa, etteivät rahaston jäsenille myönnetyt veroedut ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(47)

Edellä 5 jakson 2 kohdassa esitetyn arvioinnin perusteella komissio toteaa, että rahastoa vastaan aloitettu menettely on aiheeton,