22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/12

(1)

Unioni on ottanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen toteuttamiseksi asteittain unionin on määrä toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, erityisesti silloin kun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sitä edellyttää.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan mukaisesti näillä toimenpiteillä varmistetaan muun muassa jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen yhdenmukaisuus, ja niihin sisältyy erityisesti perheoikeudellisia toimenpiteitä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia.

(3)

Komissio hyväksyi 17 päivänä heinäkuuta 2006 ehdotuksen neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta, jäljempänä ”ehdotettu asetus”.

(4)

Neuvosto hyväksyi 5 ja 6 päivänä kesäkuuta 2008 pidetyssä kokouksessaan poliittiset suuntaviivat, joissa se totesi, ettei ehdotetusta asetuksesta päästy yksimielisyyteen ja että ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen tuolloin tai lähitulevaisuudessa ei ollut mahdollista. Se katsoi, että ehdotetun asetuksen tavoitteita ei voida saavuttaa kohtuullisessa ajassa soveltamalla perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä.

(5)

Tämän vuoksi Kreikka, Espanja, Italia, Luxemburg, Unkari, Itävalta, Romania ja Slovenia esittivät 28 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyillä kirjeillään komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan välillään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla ja pyysivät komissiota esittämään neuvostolle tätä koskevan ehdotuksen. Bulgaria esitti samanlaisen pyynnön komissiolle 12 päivänä elokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, Ranska yhtyi pyyntöön 12 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, Saksa 15 päivänä huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, Belgia 22 päivänä huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, Latvia 17 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, Malta 31 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä ja Portugali 4 päivänä kesäkuuta 2010 pidetyssä neuvoston kokouksessa. Kreikka peruutti pyyntönsä 3 päivänä maaliskuuta 2010. Yhteensä neljätoista jäsenvaltiota on pyytänyt tiiviimpää yhteistyötä.

(6)

Tiiviimmän yhteistyön avulla olisi luotava avio- ja asumuseroasioihin sovellettavat selkeät ja kattavat oikeussäännöt osallistuvissa jäsenvaltioissa, varmistettava kansalaisille oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja joustavuuden kannalta asianmukaiset ratkaisut ja estettävä kanteen nostamiseen liittyvä puolisoiden välinen kilpailu.

(7)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326 ja 329 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

(8)

Tiiviimmän yhteistyön soveltamisala eli avio- ja asumuseroon sovellettava laki on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 81 artiklan 3 kohdan mukainen perussopimuksissa tarkoitettu ala.

(9)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa esitetty viimeistä keinoa koskeva edellytys täyttyy, koska neuvosto totesi kesäkuussa 2008, että koko unioni ei voi saavuttaa ehdotetun asetuksen tavoitteita kohtuullisessa ajassa.

(10)

Avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tehtävän tiiviimmän yhteistyön tavoitteena on kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pohjalta ja varmistaa jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen yhteensopivuus. Tämän perusteella se edistää unionin tavoitteiden saavuttamista, suojelee sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymiskehitystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa edellytetyllä tavalla.

(11)

Tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista, eikä se haittaa sisämarkkinoita eikä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Se ei luo esteitä eikä aiheuta syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä vääristä niiden välistä kilpailua.

(12)

Avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavassa tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan niiden jäsenvaltioiden toimivaltuuksia, oikeuksia ja velvoitteita, jotka eivät osallistu siihen. Yhteisten lainvalintasääntöjen käyttöönotto osallistuvissa jäsenvaltioissa ei vaikuta muiden jäsenvaltioiden sääntöihin. Niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön, määrittävät avio- ja asumuseroon sovellettavan lain edelleen kansallisten lainvalintasääntöjensä nojalla.

(13)

Tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla on erityisesti yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevan unionin oikeuden mukaista, koska se ei vaikuta aiempaan unionin säännöstöön.

(14)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 21 artiklassa tunnustettuja oikeuksia, periaatteita ja vapauksia.

(15)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan nojalla kaikki jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä tiiviimpään yhteistyöhön avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla,