10.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/15

(1)

Puola ilmoitti 1 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä (3) komissiolle tonnistoverojärjestelmästä. Asia kirjattiin numerolla N 93/2006.

(2)

Komissio yksiköt pyysivät lisätietoja 9 päivänä maaliskuuta, 29 päivänä toukokuuta ja 14 päivänä marraskuuta 2006 sekä 11 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyillä kirjeillä (4). Puolan viranomaiset vastasivat komissiolle 20 päivänä huhtikuuta, 9 päivänä toukokuuta ja 6 päivänä syyskuuta 2006 sekä 5 päivänä tammikuuta ja 8 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyillä kirjeillä (5). Lisäksi pidettiin teknisen tason kokous 19 päivänä tammikuuta 2007.

(3)

Komissio ilmoitti 12 päivänä syyskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (6) Puolan tasavallalle päätöksestään aloittaa tuesta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, jäljempänä ’menettelyn aloittamisesta tehty päätös’.

(4)

Puola toimitti huomautuksensa 18 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellä (7).

(5)

Komission päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (8). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tuesta.

(6)

Komissio on saanut huomautuksia yhdeltä asianomaiselta (9). Komissio toimitti huomautukset Puolalle, joka ei käyttänyt oikeuttaan reagoida niihin.

(7)

Komission yksiköiden ja Puolan viranomaisten 14 päivänä tammikuuta 2009 pidetyn kokouksen jälkeen Puolan viranomaiset sitoutuivat 25 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä kirjeessä (10) muuttamaan tonnistoverojärjestelmäänsä joissain kohdissa, joista komission oli nostanut esille kysymyksiä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään. Puolan viranomaiset toimittivat lisätietoja 24 päivänä maaliskuuta 2009 (11), 26 päivänä lokakuuta 2009 (12) ja 9 päivänä joulukuuta 2009 (13) päivätyillä kirjeillä

(8)

Tonnistoverolla on tarkoitus korvata kansainvälisessä meriliikenteessä toimivien laivanvarustajien yhtiövero tai henkilökohtainen tulovero kertasummalla, joka lasketaan toiminnassa olevan laivaston tonniston perusteella. Kansainvälisellä meriliikenteellä tarkoitetaan puolalaisen sataman ja ulkomaisen sataman välistä liikennettä sekä ulkomaisten satamien välistä liikennettä. Puolalaisten satamien välinen liikenne voi olla kansainvälistä meriliikennettä vain sillä ehdolla, että matka on osa pitempää ulkomaiseen satamaan ulottuvaa matkaa. Puolan sisäisten reittien (kabotaasi) toiminnot eivät siis ole tonnistoverokelpoisia Puolan tonnistoverojärjestelmässä.

(9)

Puolan tonnistoverojärjestelmä luotiin 24 päivänä elokuuta 2006 annetulla tonnistoverolailla (14). Lain on määrä tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011 sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt tonnistoverojärjestelmän.

(10)

Tonnistoverolain mukaan tonnistoveron alaiset liikenteenharjoittajat vapautetaan yhtiöveron maksamisesta sellaisena kuin se määritellään valtionyhtiöiden varainhoidosta 31 päivänä tammikuuta 1989 annetussa laissa (15) ja valtiontalouteen kuuluvien yhden osakkeenomistajan yhtiöiden voitoista 1 päivänä joulukuuta 1995 annetussa laissa (16). Vapautus koskee tonnistoverokelpoisista toiminnoista saatavia tuottoja. Liikenteenharjoittajat voivat valita tonnistoverokohtelun tekemällä erityisen ilmoituksen, jossa ne ilmoittavat valitsevansa tämäntyyppisen verotuksen.

(11)

Tonnistoverolain 5 §:n mukaan tonnistoverokelpoisten toimintojen verotettava voitto vahvistetaan jokaisen tonnistoverovelvollisen aluksen osalta kiinteämääräisenä summana, joka määritetään aluksen nettovetoisuuden perusteella seuraavasti kutakin 100 NT:a ja kutakin alkanutta 24 tunnin jaksoa kohti ja vastaten liikenteenharjoittajan kaikkien niiden alusten toiminta-aikaa kyseisenä kuukautena, joiden tuottoihin sovelletaan tonnistoveroa:

(12)

Laskemista varten aluksen nettotilavuus pyöristetään ylös- tai alaspäin seuraavasti: alle 50 NT:n kapasiteetti pyöristetään pois ja 50 NT:n tai sitä suurempi kapasiteetti pyöristetään ylöspäin seuraavaan sataan NT:iin.

(13)

Maksettava tonnistoveron määrä lasketaan soveltamalla veropohjaan 19 prosentin veroprosenttia.

(14)

Tonnistoveron määrä lasketaan euroina ja maksetaan zlotyina käyttäen Puolan valtionpankin julkaisemaa keskimääräistä vaihtokurssia, jota sovelletaan sen kuukauden viimeisenä päivänä, jona tonnistovero lankeaa maksettavaksi. Maksettava tonnistoveron määrä lasketaan vähentämättä mitään kyseisten tuottojen saamisen yhteydessä aiheutuneita kustannuksia.

(15)

Tonnistoverolain 8 §:n mukaan tuotot, jotka tonnistoverovelvollinen yhtiö saa myymällä tonnistoverokelpoisen aluksen, eivät kuulu tonnistoveron alaisten tuottojen piiriin, vaan niihin sovelletaan 15 prosentin kiinteää veroprosenttia, mikäli kyseisiä tuottoja ei käytetä täysimääräisesti kolmen vuoden kuluessa toisen aluksen hankkimiseen, korjaamiseen, uudistamiseen tai muuttamiseen.

(16)

Henkilökohtaisen tuloveron alaisten yksityishenkilöiden tai henkilöyhtiön jäsenten on tarkoitus voida vähentää sairausvakuutusmaksut verovuoden aikana suoraan maksamastaan tonnistoveron määrästä (17) (tonnistoverolain 6 §) sekä verovuoden aikana maksamansa sosiaaliturvamaksut (18) tonnistoveron veropohjasta (tonnistoverolain 4 §:n 3 momentti).

(17)

Puolan viranomaiset sitoutuivat 25 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään poistamaan tonnistoverolaista säännöksen, joka antaisi mahdollisuuden vähentää sosiaaliturva- ja sairausvakuutusmaksut siinä tapauksessa, että laivanvarustaja on luonnollinen henkilö tai henkilöyhtiöön kuuluva luonnollinen henkilö (19). Näin ollen vähennysmahdollisuutta ei sovelleta ja kaikkiin tonnistoverokelpoisiin toimijoihin sovelletaan samaa menetelmää tonnistoveropohjan ja maksettavan tonnistoveron laskemiseksi.

(18)

Tonnistoverokelpoisia ovat vain Puolan alusrekisteriin merkityt merialukset. Tonnistoverokelpoinen alus on siis Puolaan liputettu ja kansainvälisessä meriliikenteessä käytettävä alus, joka täyttää kaikki merenkulkua koskevat vaatimukset. Aluksen hyväksyminen merialukseksi edellyttää yleensä aluksen sertifioimista kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen tai ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’SOLAS-yleissopimus’, nojalla (20).

(19)

Tonnistoverokelpoisia toimintoja ovat (21):

(20)

Puolan viranomaiset sitoutuivat 25 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään muuttamaan kolmatta ja neljättä edellä mainituista ehdoista (22) ottamalla käyttöön kriteerin, jonka mukaan verovuoden aikana vähintään 50 prosenttia kunkin hinaajan tai ruoppaajan vuotuisesta toiminta-ajasta on muodostuttava meriliikenteestä, jotta hinaus ja ruoppaus voisivat kuulua tonnistoverojärjestelmän piiriin.

(21)

Lisäksi tonnistoverolain 3 §:n 2 momentin mukaan tonnistoverokelpoisia ovat myös eräät liitännäistoiminnot edellyttäen, että ne liittyvät edellä mainittujen tonnistoverokelpoisten palvelujen tarjoamiseen.

(22)

Tonnistoverolain 3 §:n 3 momentissa luetellaan toiminnot, jotka eivät ole kelpoisia tonnistoveroon, kuten merenpohjan kartoitus, kalastus, rakentaminen, merenalaiset työt jne.

(23)

Tonnistoverokelpoiset yhtiöt ovat tietyt perusteet täyttäviä toiminnanharjoittajia.

(24)

Toiminnanharjoittaja määritellään tonnistoverolain 2 §:n 3 momentissa seuraavasti: i) yksityishenkilö (luonnollinen henkilö) tai oikeushenkilö, jonka asuinpaikka, rekisteröity toimipaikka tai liikkeenjohto on Puolan alueella; ii) osakas siviiliyhtiössä, henkilöyhtiössä, kommandiittiyhtiössä tai kommandiittiosakeyhtiössä, jonka rekisteröity toimipaikka, liikkeenjohto tai asuinpaikka on Puolan alueella; tai iii) taloudellisen toiminnan vapaudesta 2 päivänä heinäkuuta 2004 annetussa laissa tarkoitettu ulkomainen yrittäjä/yritys (23), joka harjoittaa Puolassa tonnistoverokelpoista toimintaa (24); ja joka täyttää ainakin yhden seuraavista ehdoista:

(25)

Mitä tulee viimeksi mainittuun ehtoon (alusten hallinnointi), Puolan viranomaiset sitoutuivat 8 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessä siihen, että hallintoyritykset voivat hyötyä tonnistoverosta vain siinä tapauksessa, että ne huolehtivat samanaikaisesti sekä alusten miehistöhallinnosta että teknisestä hallinnosta.

(26)

Puolan viranomaiset selvensivät 26 päivänä lokakuuta 2009 päivätyssä kirjeessään (27), että alusten hallintoyritysten on täytettävä kaikki vaatimukset, jotka sisältyvät komission tiedonantoon alusten hallintoyrityksille myönnettävän valtiontuen ohjeista, jäljempänä ’alusten hallintoyrityksiä koskevat ohjeet’ (28).

(27)

Mitä tulee erityisesti niihin alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden ehtoihin, joiden mukaan alusten hallintoyritysten olisi edistettävä taloutta ja työllisyyttä unionissa (5.1 kohta) ja hallinnoitavien alusten ja unionin välillä olisi oltava taloudellinen yhteys (5.2 kohta), Puolan viranomaiset sitoutuivat vaatimaan Puolan tonnistoverolaissa, että alusten hallinnointi tapahtuu EU:n alueelta ja että aluksilla tai maissa suoritettavissa tehtävissä työskentelee pääasiallisesti unionin kansalaisia. Lisäksi muiden kuin EU:n alusten hallinnointi suljetaan pois tonnistoverojärjestelmän piiristä.

(28)

Mitä tulee alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden vaatimukseen kansainvälisten ja EU:n normien noudattamisesta (5.3 kohta), Puolan viranomaiset selvensivät, että Puola on Kansainvälisen merenkulkujärjestön jäsen ja EU:n jäsenvaltiona täyttää kaikki kansainväliset ja eurooppalaiset normit (29). Asianomaiset kansalliset säädökset takaavat, että laivanvarustajat, alusten hallinnointiyhtiöt ja muut yhtiöt noudattavat kansainvälisiä vaatimuksia (30), joiden soveltamisen varmistamisesta ja valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset.

(29)

Mitä tulee alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden vaatimukseen, joka koskee yhteyttä lippuun (5.4 kohta), Puolan viranomaiset toivat esille, että laivanvarustajien velvollisuus purjehtia Puolan lipun alla koskee myös alusten hallintoyrityksiä.

(30)

Mitä tulee alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden 6 kohdan koulutusta ja sosiaalisia oloja koskeviin erityisehtoihin, Puolan viranomaiset sitoutuivat 9 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessään (31) siihen, että tonnistoverojärjestelmän voimaantuloajankohdasta alkaen jokaista merenkulkijoiden työnantajaa, olipa kyse laivanvarustajasta tai hallintoyrityksestä, vaaditaan noudattamaan merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, asianomaisia määräyksiä (32)  (33).

(31)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 33 kappaleessa komission käsitys strategiseen hallintoon liittyen oli se, että ”tonnistoveron alaisen yhtiön on tehtävä päätöksensä merkittävistä investointimenoista ja pääoman luovutuksista Puolassa. Näiden kysymysten arvioinnissa Puolan viranomaiset ottaisivat huomioon, miten paljon ulkomailla toimivaa henkilöstöä työskentelee Puolassa toimivan henkilöstön johdolla ja alaisuudessa. Arvioitaessa sitä, tapahtuvatko strategiset toiminnot Puolassa, on merkitystä myös päätoimipaikan sijainnilla, mukaan lukien ylin johto sekä paikka, jossa sekä johtokunnan että toimivan johdon päätökset tehdään.”

(32)

Kaupalliseen hallintoon viitaten komissio totesi menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 34 kappaleessa, että ”veroviranomaiset varmistuvat siitä, että reittisuunnittelu, matkustajien ja rahdin tilausten vastaanotto, alusten muonitus ja toimitukset, miehistöhallinto ja -koulutus sekä alusten tekninen hallinto, johon sisältyy myös alusten korjausta ja huoltoa koskeva päätöksenteko, tapahtuu Puolassa. Merkitystä on myös sillä, että tukitoimintojen, kuten koulutuskeskusten ja terminaalien, ylläpito tapahtuu Puolassa, sekä sillä, missä määrin ulkomaiset toimistot tai sivukonttorit työskentelevät Puolassa toimivan henkilöstön johdolla. Se, että alus on liputettu Puolaan tai luokitettu, vakuutettu tai rahoitettu Puolassa, voi lisätä edellä mainittujen näkökohtien painoarvoa. Arvioinnin on joka tapauksessa oltava myönteinen testin molemmissa osissa, siis sekä strategisen hallintoon että kaupalliseen hallintoon liittyvässä osassa.”

(33)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen jälkeen Puolan viranomaiset selvensivät, että kyseisen päätöksen johdanto-osan 33 ja 34 kappaleessa mainitut vaatimukset eivät pidä paikkaansa ja että tonnistoverolakiin sisältyvät toiminnanharjoittajien kelpoisuusehdot ovat itse asiassa vaihtoehtoisia eikä niiden kaikkien tarvitse täyttyä. Tonnistoverolain 2 §:n 3 momentin a ja b alamomentin mukaan toiminnanharjoittajan (tonnistoverokelpoisen henkilön, mikäli hänen harjoittamansa toiminnot kuuluvat tonnistoveron piiriin) on oltava ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, osakas siviiliyhtiössä, henkilöyhtiössä, kommandiittiyhtiössä tai kommandiittiosakeyhtiössä ja hänen asuinpaikkansa, toimipaikkansa tai johtokuntansa on oltava Puolassa”. Toisin sanoen vain yhden seuraavista kolmesta ehdosta tarvitsee täyttyä: i) joko kaikki keskeiset päätökset on tehtävä Puolassa (sekä kaupallisessa että strategisessa hallinnossa) tai ii) päätoimipaikan tai iii) ylimmän johdon on toimittava Puolassa.

(34)

Puolan viranomaiset selittivät lisäksi, että tonnistoverolain 2 §:n 3 momentin c alamomentissa todetaan selvästi, että toiminnanharjoittaja voi olla myös ulkomainen yrittäjä (34), joka harjoittaa Puolassa tonnistoverokelpoista toimintaa. Toisin sanoen yhtiöiden ei tarvitse rajoittua toimimaan yksinomaan Puolasta, jotta ne voisivat kuulua Puolan tonnistoverojärjestelmän piiriin, vaan ne voivat olla sijoittautuneita unionin/ETA:n muihin jäsenvaltioihin.

(35)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen jälkeen Puolan viranomaiset selvensivät, että tonnistoverolain (2 §:n 3 momentin a–c alamomentin) mukaan yhtiöt, joiden toiminnot rajoittuvat tietyksi ajaksi tai tietylle matkalle miehistöineen vuokrattaviin aluksiin, eivät voi hyötyä tonnistoverosta. Tonnistoverokelpoisia ovat näin ollen vain sellaiset toiminnanharjoittajat, jotka ovat laivanvarustajia tai hallintoyrityksiä tai jotka käyttävät ilman miehistöä vuokrattuja aluksia.

(36)

Tonnistoverolakiin sisältyy joukko erottelutoimenpiteitä, joilla on määrä estää seurannaisvaikutukset sellaisiin toimintoihin Puolassa ja muissa maissa, jotka eivät voi kuulua tonnistoveron piiriin. Erottelutoimenpiteillä on tarkoitus estää se, että tonnistoverojärjestelmän ulkopuoliset toiminnot hyötyvät tonnistoverosta (35).

(37)

Tonnistoverolain 3 ja 4 §:n mukaan tonnistoverokelpoisten laivanvarustajien on sisällytettävä tonnistoveron alaisuuteen kaikki tonnistoverokelpoiset aluksensa ja kaikki näillä aluksilla harjoitettavat tonnistoverokelpoiset toiminnot. Tästä johtuen tonnistoverojärjestelmän valikoiva käyttö (parhaiden palojen poimiminen) on täysin poissuljettua.

(38)

Tätä sääntöä sovelletaan myös yritysryhmiin. Kaikkien samaan yritysryhmään kuuluvien tonnistoverokelpoisten ja Puolassa verovelvollisten yhtiöiden kaikki tonnistoverokelpoiset toiminnot on sisällytettävä tonnistoverojärjestelmän piiriin heti kun jokin ryhmän yrityksistä on valinnut sovellettavaksi tonnistoveron.

(39)

Tonnistoverolain 11 §:ssä säädetään, että jos kaksi laivanvarustamoa, joista ainakin toinen on tonnistoveron alainen, fuusioituu tai jos tonnistoverovelvollinen yhtiö ostaa muita laivanvarustamoja, muodostetun uuden varustamoyrityksen koko tonnistoverokelpoiseen laivastoon sovelletaan tonnistoveroa.

(40)

Lisäksi jos yhtiö lopettaa tonnistoverokelpoisten toimintojen harjoittamisen, tonnistoverolain mukaan se voi valita tonnistoverotuksen uudelleen vasta kolmen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana toiminnanharjoittaja lopetti toiminnot tai luopui tonnistoverosta.

(41)

Tonnistoveron alaisten yhtiöiden ei liioin ole mahdollista luopua tonnistoverosta tietyn ajanjakson aikana. Tämän nk. tonnistoverojakson tarkoituksena on välttää laivanvarustamojen siirtyminen välillä tonnistoveron alaisiksi ja välillä yhtiöveron alaisiksi sen mukaan, mikä niiden velkojen ja voittojen määrä on. Tonnistoverojakson pituus on tonnistoverolaissa (sen 10 §:ssä) tällä hetkellä vahvistettu viideksi vuodeksi.

(42)

Puolan viranomaiset sitoutuivat kuitenkin 23 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään muuttamaan tonnistoverolakia pidentämällä tämän jakson 10 vuoteen. Näin ollen yhtiöiden on tonnistovero valittuaan pysyttävä tonnistoverojärjestelmän piirissä vähintään 10 vuotta.

(43)

Ilmoitettuun Puolan tonnistoverojärjestelmään sisältyy nimenomainen yhteys lippuun, toisin sanoen vaatimus, jonka mukaan vain Puolan alusrekisteriin merkityt alukset ovat tonnistoverokelpoisia.

(44)

Puolan viranomaiset sitoutuivat 13 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä kirjeessä rajoittamaan ehdotetun tonnistoverojärjestelmän keston 10 vuoteen ja tekemään uuden ilmoituksen järjestelmän mahdollisesta jatkamisesta tai uusimisesta tämän 10 vuoden ajanjakson jälkeen. Lisäksi Puolan viranomaiset ilmoittivat 9 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessä, että tonnistoverojärjestelmä tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

(45)

Komission käytössä olevien tietojen mukaan tällä hetkellä ei ole voimassa tukijärjestelmää meriliikenteen hyväksi Puolassa.

(46)

Puolan viranomaiset lupasivat ilmoituksessaan toimittaa komissiolle vuosittain raportit tilanteesta ja ilmoittaa niissä muutokset Puolan rekisteröidyssä aluskannassa ja näillä aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden määrässä sekä tonnistoveron alaisten yhtiöiden tai ryhmien määrässä.

(47)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio nosti esille kysymyksiä seuraavista viidestä Puolan tonnistoverojärjestelmän ominaistekijästä ja niiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille:

(48)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen jälkeen Puolan viranomaiset antoivat lisätietoja liittyen menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä kuvattuihin seikkoihin. Huomautukset on otettu asianmukaisesti huomioon tämän päätöksen 2 luvussa, minkä vuoksi niitä ei toisteta jäljempänä. Jäljempänä esitetään ainoastaan ne huomautukset, jotka liittyvät menettelyn aloittamisesta tehdyssä komission päätöksessä esille nostettuihin kysymyksiin.

(49)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio nosti esiin kysymyksen siitä, tulisiko luonnolliset henkilöt voida sisällyttää tonnistoverojärjestelmän piiriin. Puolan viranomaiset huomauttivat, että jos luonnolliset henkilöt suljettaisiin pois tonnistoveron piiristä, tonnistoverolaki olisi ristiriidassa Puolan perustuslain kanssa, koska perustuslaki takaa tasavertaisen viranomaiskohtelun. Lisäksi Puolan lainsäädäntö ei estä oikeushenkilöiden ohella myös muita henkilöitä harjoittamasta meriliikennettä, minkä vuoksi laivanvarustajina voivat toimia myös luonnolliset henkilöt.

(50)

Liittyen kysymykseen siitä, voidaanko pitää sisämarkkinoille soveltuvana mahdollisuutta vähentää sairausvakuutusmaksut tonnistoveron määrästä ja sosiaaliturvamaksut tonnistoveron veropohjasta, Puolan viranomaiset selvensivät, että vähennysoikeus on vain luonnollisilla henkilöillä. Ne katsoivat myös, että tällainen vähennys perustuu siihen, että sosiaaliturva- ja sairausvakuutusmaksut kompensoidaan tuloverojärjestelmässä. Vähennysten hakemiseksi ei ole merkitystä sillä, perustuuko tulovero tuloihin vai tuottoihin. Sosiaaliturvamaksut ja sairausvakuutusmaksut voivat vähentää myös ne veronmaksajat, jotka ovat valinneet kiinteämääräisenä maksettavan tuloveron, jonka mukaisesti heidän tuottonsa verotetaan. Puolan viranomaiset esittivät myös, että sen tosiseikan, ettei tonnistoveroa makseta reaalitulon perusteella, ei pitäisi sulkea pois mahdollisuutta vähentää sosiaaliturvamaksuja veropohjasta ja sairausvakuutusmaksuja veron määrästä.

(51)

Puolan viranomaiset esittivät, että jos sellaisilta laivanvarustajilta, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, poistettaisiin mahdollisuus vähentää sosiaaliturvamaksut veropohjasta ja sairausvakuutusmaksut tonnistoverosta, johtaisi tämä laivanvarustajien juridisen ja verotuksellisen aseman erilaistumiseen riippuen siitä, saavatko he tonnistoveron alaisen toiminnan ohella muuta tuloa esimerkiksi vuokra- tai työsuhteesta.

(52)

Puolan viranomaiset selvensivät myös, että vähennysoikeus on vain tonnistoverokelpoista liiketoimintaa harjoittavilla henkilöillä, ei heidän palveluksessaan olevilla merenkulkijoilla.

(53)

Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 17 kappaleessa todetaan, Puolan viranomaiset sitoutuivat 25 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään kuitenkin muuttamaan tonnistoverojärjestelmäänsä poistamalla tonnistoverolaista mahdollisuuden vähentää sosiaaliturva- ja sairausvakuutusmaksut, jos laivanvarustaja on luonnollinen henkilö tai henkilöyhtiöön kuuluva luonnollinen henkilö (lain 4 §:n 3–5 momentti, 6 § ja 12 §:n 3 momentti).

(54)

Mitä tulee komission alustavaan näkemykseen siitä, että hinaus- ja ruoppaustoimintojen tonnistoverokelpoisuuden olisi perustuttava yksittäisen hinaajan tai ruoppaajan toiminta-aikaan verovuoden aikana eikä saatujen tulojen määrään, Puolan viranomaiset esittivät, että työajan kytkeminen mahdollisuuteen verottaa tiettyä toimintaa tonnistoverolla ei aina heijasta kyseisen toiminnan laajuutta vuoden aikana.

(55)

Puolan viranomaisten mielestä olisi tarkoituksenmukaisempaa säilyttää tämänhetkiset ratkaisut eli viitata tonnistoveron alaisten toimintojen osavolyymiin tuottojen kokonaisvolyymissa, koska tämä antaa mahdollisuuden tarkistaa veronmaksajan kirjanpitoon sisältyvät tiedot. Puolan viranomaiset totesivat, että tällainen ratkaisu olisi valvonnan kannalta yksinkertaisempi sekä veronmaksajalle että veroviranomaisille ja näin voitaisiin eliminoida tonnistoveron luvaton käyttö tämäntyyppisissä toiminnoissa tilanteissa, joissa vaaditut ehdot eivät täyty.

(56)

Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 20 kappaleessa todetaan, Puolan viranomaiset ottivat huomioon muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esiin nostetut kysymykset sitoutumalla 25 päivänä helmikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään muuttamaan tonnistoveroaan ottamalla käyttöön kriteerin, jonka mukaan verovuoden aikana vähintään 50 prosenttia kunkin hinaajan tai ruoppaajan vuotuisesta toiminta-ajasta on muodostuttava meriliikenteestä, jotta hinaus ja ruoppaus voisivat kuulua tonnistoveron piiriin.

(57)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio täsmensi, että tonnistoveron piiriin saisi sisällyttää vain sellaisia aluksia, joiden osalta laivanvarustaja vastaa joko aluksen teknisestä ja miehistöhallinnosta tai aluksen kaupallisesta hallinnosta, edellyttäen, että kyseisten alusten tonnisto ei ylitä nelinkertaisesti niiden alusten tonnistoa, joiden osalta se vastaa samanaikaisesti kyseisistä kolmesta toiminnosta eli teknisestä hallinnosta, miehistöhallinnosta ja kaupallisesta hallinnosta. Puolan viranomaiset esittivät, että tonnistoverojärjestelmä oli luotu noudattaen yhteisön suuntaviivoja meriliikenteen valtiontuelle (36), jäljempänä ’suuntaviivat’, jotka eivät sisällä näin yksityiskohtaisia ehtoja, joita ei näin ollen tarvinnut sisällyttää tonnistoverolain säännöksiin.

(58)

Mitä tulee tietyksi ajaksi tai tietylle matkalle vuokrattaviin aluksiin, Puolan viranomaiset selvensivät, etteivät ne ole tonnistoverokelpoisia (ks. tämän päätöksen johdanto-osan 35 kappale).

(59)

Mitä tulee menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä kuvattuihin strategista hallintoa ja teknistä hallintoa koskeviin vaatimuksiin, joiden mukaan käytännössä kaikki keskeiset päätökset olisi tehtävä Puolassa ja ylimmän johdon, päätoimipaikan, johtokunnan ja toimivan johdon olisi oltava Puolassa, Puolan viranomaiset totesivat, että nämä vaatimukset eivät perustu tonnistoverolain säännöksiin. Puolan viranomaisten mukaan tonnistoverolaissa ei edellytetä strategisen ja kaupallisen hallinnon arviointia (tarkastusta).

(60)

Puolan viranomaiset selvensivät myös, että strategisen ja kaupalliseen hallintoon liittyvät ehdot ovat keskenään vaihtoehtoisia eikä niiden kaikkien tarvitse täyttyä. Toisin sanoen vain yhden seuraavista kolmesta ehdosta tarvitsee täyttyä: i) joko kaikki keskeiset päätökset on tehtävä Puolassa (sekä kaupallisessa että strategisessa hallinnossa) tai ii) päätoimipaikan tai iii) ylimmän johdon on toimittava Puolassa.

(61)

Näin ollen Puolan viranomaisten mukaan yhtiöiden ei tarvitse rajoittua toimimaan yksinomaan Puolasta käsin, jotta ne voisivat kuulua Puolan tonnistoverojärjestelmän piiriin, vaan ne voivat olla sijoittautuneita unionin/ETA:n muihin jäsenvaltioihin.

(62)

Mitä tulee sijoittautumisvapauteen, Puolan viranomaiset selittivät, että laivanvarustaja voi olla myös ulkomainen yrittäjä (37), joka harjoittaa Puolassa tonnistoverokelpoista toimintaa. Puolan viranomaiset esittivät, että Puolan alusrekisteriin on mahdollista rekisteröidä alus, jonka omistaa jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion kansalainen tai jossakin Euroopan unionin jäsenvaltiossa toimipaikkaansa pitävä oikeushenkilö, sekä myös alus:

(63)

Puolan viranomaiset selvensivät myös, että jäsenvaltioista ja ETA-maista tulevat ulkomaiset henkilöt voivat käynnistää ja harjoittaa liiketoimintaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin puolalaiset yrittäjät. Lisäksi myös EU:n ja ETA:n ulkopuolisten valtioiden kansalaiset voivat käynnistää ja harjoittaa liiketoimintaa samojen periaatteiden mukaisesti kuin Puolan kansalaiset, mikäli he oleskelevat laillisesti Puolassa. Lisäksi ulkomainen yrittäjä (ulkomainen henkilö, joka harjoittaa liiketoimintaa ulkomailla) voi ryhtyä harjoittamaan liiketoimintaa sivuliikkeiden muodossa ja perustaa edustustoja Puolaan (liiketoiminnan vapaudesta annetun lain nojalla).

(64)

Sivuliike on erillinen ja organisatorisesti itsenäinen liiketoiminnan osa, jota yrittäjä harjoittaa kotipaikkansa tai päätoimipaikkansa ulkopuolella. Puolan viranomaiset esittivät, että ulkomaisen yrittäjän sivuliikkeen avaaminen ei ole monimutkaista eikä aseta ulkomaiselle yrittäjälle yksityiskohtaisia ehtoja. Mitä tulee edustustoihin, niissä voidaan harjoittaa yksinomaan ulkomaisen yrittäjän markkinointiin ja mainontaan liittyvää toimintaa.

(65)

Mitä tulee komission alustavaan arvioon siitä, että tonnistoverojärjestelmään sisältyvät strategisen ja kaupallisen hallinnon ehdot näyttävät rajoittavan mahdollisuuksia perustaa tytäryhtiöitä sekä johtavan käytännössä syrjintään ja rajoittavan sijoittautumisvapautta, Puolan viranomaiset esittivät edellä mainittujen seikkojen pohjalta, että komission päätelmä on perusteeton eikä sovellettava lainsäädäntö tue sitä.

(66)

Ilmoitetun järjestelmän viiden vuoden sitoumusaikaan liittyen Puolan viranomaiset korostivat, että suuntaviivoissa ei aseteta sitoumusaikoihin liittyviä ehtoja.

(67)

Lisäksi viiteen vuoteen rajoitetun tonnistoverojakson käyttöönotto mahdollistaa sen, että täytäntöön pantujen säännösten vaikutus näkyy nopeammin (esim. puolalaisten laivanvarustajien omistamien alusten liputtaminen takaisin Puolaan eli liputtaminen EU-lipulla.)

(68)

Puola katsoi, että sen sitouduttua tekemään tonnistoverojärjestelmästä 10 vuoden kuluttua uuden ilmoituksen Euroopan komissiolle tonnistoverojakson pidentäminen 10 vuoteen tulee johtamaan vaikeuksiin käyttöönotetun järjestelmän asianmukaisessa analyysissa, joka on tehtävä ennen kuin Puola tekee järjestelmästä uuden ilmoituksen.

(69)

Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 42 kappaleessa todetaan, Puolan viranomaiset kuitenkin myöhemmin sitoutuivat muuttamaan tonnistoverojärjestelmäänsä pidentämällä yhtiöiden tonnistoverojakson 10 vuoteen.

(70)

Vain yksi osapuoli, Bugsier Reederei- und Bergungsgesellschaft mbH & Co. KG, jäljempänä ’Bugsier Reederei’, esitti 20 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellä huomautuksia Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuun tiedonantoon, jossa esitettiin tiivistetysti 11 päivänä joulukuuta 2007 tehdyn komission päätöksen sisältö.

(71)

Bugsier Reederein mukaan hinaus ei saisi kuulua Puolan tonnistoverojärjestelmän piiriin. Se katsoo, että hinauksen sisällyttäminen tonnistoveron piiriin voisi vääristää vakavasti kilpailua Euroopan hinausalalla.

(72)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(73)

Tonnistoverojärjestelmällä Puolan viranomaiset myöntävät valtion varoista rahoitetun veroedun alentamalla tällä alalla normaalisti maksettavaa yhtiöveroa tai henkilökohtaista tuloveroa, mikä suosii tiettyjä yrityksiä, koska toimenpide koskee vain meriliikennealaa. Tällainen veroetu uhkaa vääristää kilpailua ja voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä meriliikennettä harjoitetaan pääasiassa maailmanlaajuisilla markkinoilla, joilla vallitsee kilpailu muiden jäsenvaltioiden yritysten kanssa.

(74)

Komissio katsoo sen vuoksi, että ilmoitettu järjestelmä on katsottava SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.

(75)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alankohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tietyn taloudellisen toiminnan tukemista, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, minkä vuoksi tällä kohdalla voidaan perustella poikkeaminen yleisestä valtiontukea koskevasta kiellosta. Tässä tapauksessa komissio katsoo, että ilmoitettua järjestelmää on tarkasteltava SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alankohdan perusteella.

(76)

Merenkulkualan hyväksi myönnettyä tukea on tarkasteltava lisäksi suuntaviivojen ja alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden perusteella, joissa annetaan säännöt alusten miehistöhallinnon ja teknisen hallinnon kelpoisuudesta tonnistoveroon tai muihin verojärjestelyihin.

(77)

Suuntaviivoissa määritetään ehdot, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tiettyjä valtiontukiohjelmia merenkulkualan hyväksi yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten:

(78)

Suuntaviivojen 3.1 kohdan viidennessä alakohdassa mainitaan tonnistoverojärjestelmät toimenpiteinä, joiden ”on todettu turvaavan merenkulun korkean tason työpaikkoja” ja joiden voidaan näin ollen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

(79)

Suuntaviivoissa kuitenkin vahvistetaan tällaisille järjestelmille tietyt perusteet, jotta ne voitaisiin katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi.

(80)

Perusteita tarkasteltiin menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, ja komissio esitti epäilyksiä useiden perusteiden täyttymisestä. Seuraavassa komissio esittää lopullisen arvionsa kunkin perusteen osalta.

(81)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio kyseenalaisti sen, tulisiko luonnollisten henkilöiden voida olla tonnistoverokelpoisia. Suuntaviivojen 3.1 kohdan neljännessä alakohdassa todetaan, että ”valtiontukea on […] järjestelmä, jossa tavanomainen yritysverojärjestelmä on korvattu tonnistoverolla” (38). Luonnollisiin henkilöihin sovelletaan henkilökohtaista tuloveroa eikä yhtiöveroa. Lisäksi komission tähän mennessä hyväksymillä tonnistoverojärjestelmillä on korvattu pelkästään yhtiövero tonnistoverolla.

(82)

Komissio ottaa kuitenkin huomioon, että suuntaviivojen soveltamisala ei rajoitu vain oikeushenkilöihin, vaan siihen kuuluvat kaikki mahdolliset meriliikennettä harjoittavat toimijat. Suuntaviivojen 2.1 kohdan ensimmäisessä alakohdan mukaan ”suuntaviivoissa ei tehdä eroa edunsaajien välillä niiden oikeudellisen muodon (osakeyhtiö, kommandiittiyhtiö tai yksityishenkilö) perusteella, eikä sen perusteella, ovatko ne julkisessa vai yksityisessä omistuksessa. Viittaukset yrityksiin koskevat myös kaikkia muita luonnollisia ja oikeushenkilöitä.” (38) Tämä on johdonmukaista myös EU:n kilpailuoikeuden kanssa, jossa yrityksiin viitataan tekemättä eroa niiden oikeudellisen muodon välillä.

(83)

Lisäksi luonnollisten ja oikeushenkilöiden kohtelussa ei tehdä eroa, koska veropohja lasketaan samalla tavoin ja samaa 19 prosentin veroprosenttia sovelletaan kaikkiin toimijoihin.

(84)

Siksi ei ole syytä, miksi luonnollisia henkilöitä tulisi kohdella eri tavalla suuntaviivojen perusteella, minkä vuoksi komission epäilyt hälvenevät tältä osin.

(85)

Lisäksi luonnolliset henkilöt eivät saa edelleen alentaa maksettavaa tonnistoveroa (jopa tasolle, jolla veroa ei makseta lainkaan), koska Puolan antaman sitoumuksen perusteella luonnolliset henkilöt eivät saa vähentää sosiaaliturvamaksuja tonnistoveron veropohjasta ja sairausvakuutusmaksuja tonnistoveron määrästä. Tämä varmistaa yhtäläisen verotuksen kaikille tonnistoverokelpoisille toimijoille niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta (luonnollinen tai oikeushenkilö, ulkomainen yrittäjä jne.).

(86)

Mitä tulee luonnollisten henkilöiden mahdollisuuteen vähentää sosiaaliturvamaksut tonnistoveron veropohjasta ja sairausvakuutusmaksut tonnistoverosta, komissio panee merkille Puolan viranomaisten antaman sitoumuksen poistaa kyseinen mahdollisuus laista. Sitoumus kattaa myös henkilökohtaisen tuloveron alaiset oikeushenkilöt. Komissio pitää sitoumusta tervetulleena, koska kyseinen mahdollisuus olisi vastoin tonnistoveron peruslähtökohtaa (tosiasiallisen voiton, joka saadaan vähentämällä reaalikustannukset tuotoista, korvaaminen teoreettisella voitolla) ja tarjoaisi kohtuuttomia etuja. Se loisi myös perusteettoman eron luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kohtelussa.

(87)

Lisäksi komissio katsoo, että tonnistoverolain 2 §:n 3 momenttiin sisältyvä ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden määritelmä ei aiheuta huolta liittyen mahdolliseen näiden toimijoiden väliseen syrjintään ja sulkee pois sen, että ulkomaisille toimijoille aiheutuisi haittaa liittyen niiden tonnistoverokelpoisuuteen Puolan järjestelmässä.

(88)

Kuten muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä mainitaan, komissio katsoo, että tonnistoveron soveltaminen kansainväliseen rahti- ja/tai matkustajameriliikenteeseen on sopusoinnussa suuntaviivojen kanssa.

(89)

Mitä tulee rahti- ja/tai matkustajaliikenteeseen liittyvien toimintojen sisällyttämiseen tonnistoverojärjestelmän piiriin, komissio toteaa, että suuntaviivoja todellakin sovelletaan merenkulkutoimintoja eli rahdin tai matkustajien merikuljetuksia harjoittaviin yhtiöihin (39), minkä vuoksi suuntaviivat nimenomaisesti kattavat matkustajien ja/tai rahdin kuljetuksen palveluina, jotka ovat tonnistoverokelpoisia. Meripelastusoperaatioiden (henkilöiden pelastamiseen ja kuljetukseen merellä käytettävien alusten) osalta komissio katsoo päätöskäytäntönsä (40) mukaisesti, että kyseisten palvelujen tulisi olla tonnistoverokelpoisia, koska ne ovat meriliikenteeseen suoraan liittyviä tukipalveluja.

(90)

Mitä tulee hinaukseen, suuntaviivojen 3.1 kohdan neljännessätoista alakohdassa todetaan, että ”hinaus kuuluu suuntaviivojen soveltamisalaan ainoastaan siinä tapauksessa, että yli 50 prosenttia hinaajan tiettynä vuonna tosiasiallisesti suorittamasta hinaustoiminnasta on meriliikennettä. Odotusaika voidaan ottaa suhteellisesti huomioon siinä hinaajan tosiasiallisesti suorittaman toiminnan osassa, joka on meriliikennettä.”

(91)

Mitä tulee ruoppaukseen, suuntaviivojen 3.1 kohdan kuudennessatoista alakohdassa todetaan, että ”yritysten verotusjärjestelyjä (kuten tonnistoveroa) voidaan kuitenkin soveltaa niihin ruoppaajiin, joiden toiminta on meriliikennettä – eli poistetun maa-aineksen kuljetusta meritse – yli 50 prosenttia niiden vuotuisesta toiminta-ajasta. Näitä järjestelyjä voidaan soveltaa ainoastaan tällaisiin kuljetustoimintoihin.”

(92)

On huomattava, että muutoksissa, jotka Puolan viranomaiset ovat sitoutuneet tekemään tonnistoverolakiinsa (41), asetetaan sekä hinaajien että ruoppaajien tonnistoverokelpoisuuden ehdoksi se, muodostuuko vähintään 50 prosenttia niiden vuotuisesta toiminta-ajasta tonnistoverokelpoisista toiminnoista, joten tämä vaatimus on täysin sopusoinnussa suuntaviivojen kanssa.

(93)

Lisäksi ruoppauksen osalta tonnistoverojärjestelmässä (tonnistoverolain 3 §:n 1 momentin neljännessä luetelmakohdassa) sovelletaan määritelmää, jonka mukaan meriliikenteestä muodostuva ruoppaajien toiminta on poistetun maa-aineksen kuljetusta meritse ja joka näin ollen vastaa suuntaviivoissa annettua määritelmää. Sen vuoksi komissio katsoo, että ruoppausta koskevat kelpoisuusperusteet ovat suuntaviivojen mukaisia.

(94)

Tonnistoverojärjestelmään sisältyvä hinausta koskeva ehto, jonka mukaan ”vähintään 50 prosenttia hinaajan vuoden aikana tosiasiallisesti suorittamiin toimintoihin käytetystä [toiminta-ajasta] (42) on muodostuttava muista hinauspalveluista kuin hinauksesta satamaan, satamasta tai sataman sisällä” (tonnistoverolain 3 §:n 1 momentin toinen luetelmakohta) ei ole kuitenkaan täysin suuntaviivojen mukainen.

(95)

Kyseisessä ehdossa jätetään kyllä tonnistoveron ulkopuolelle hinaus satamaan, satamasta ja sataman sisällä, mikä on suuntaviivojen mukaista (43). Ei ole kuitenkaan poissuljettua, että muut hinauspalvelut, kuten sisävesihinaus tai merihinaus ilman käyntiä satamassa, voisivat olla tonnistoverokelpoisia. Tämä on vastoin suuntaviivoja, joiden mukaan tonnistoveron piiriin saisi sisällyttää vain ne hinaajan toiminnot, jotka ovat meriliikennettä, eli rahdin ja matkustajien merikuljetukset. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on selventänyt asiassa komissio v. Kreikka antamassaan tuomiossa (44), että ”vaikka hinausta tarjotaan normaalisti korvausta vastaan, siinä ei yleensä ole kyseessä suora matkustajien tai tavaroiden kuljetus. Se käsittää pikemminkin aluksen, porauslaitteen, lautan tai poijun liikkumisessa avustamisen. Hinausalus, joka auttaa toista alusta […], avustaa alusta, jolla kuljetetaan matkustajia tai tavaroita, mutta se ei itse ole niitä kuljettava alus” (45). Hinaustoimintoja ei siksi voida katsoa meriliikenteeksi. Näin ollen tonnistoverokelpoisia voivat olla vain ne hinaajien palvelut, joihin suoraan sisältyy matkustajien tai rahdin merikuljetusta.

(96)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei vastusta mahdollisuutta, että hinaajat sisällytetään tonnistoveron piiriin sillä edellytyksellä, että ainakin 50 prosenttia hinaajan vuoden aikana tosiasiallisesti suorittamiin toimintoihin käytetystä toiminta-ajasta muodostuu sellaisista palveluista, jotka ovat meriliikennettä.

(97)

Mitä tulee tekniseen hallintoon ja miehistöhallintoon, komission on varmistettava, että Puolan tonnistoverojärjestelmä täyttää kaikki alusten hallintoyrityksiä koskeviin ohjeisiin sisältyvät vaatimukset. Tähän liittyen komissio panee merkille seuraavat seikat.

(98)

Ensiksikin mitä tulee alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden vaatimuksiin, joiden mukaan alusten hallintoyritysten olisi edistettävä taloutta ja työllisyyttä unionissa (5.1 kohta) ja hallinnoitavien alusten ja unionin välillä olisi oltava taloudellinen yhteys (5.2 kohta), Puolan viranomaiset sitoutuivat vaatimaan Puolan tonnistoverolaissa, että alusten hallinnointi tapahtuu EU:n alueelta ja että aluksilla tai maissa suoritettavissa tehtävissä työskentelee pääasiallisesti unionin kansalaisia. Lisäksi muiden kuin EU:n alusten hallinnointi suljetaan pois tonnistoverojärjestelmän piiristä. Näistä syistä komissio katsoo, että alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden 5.1. ja 5.2. kohdan mukaiset ehdot täyttyvät.

(99)

Toiseksi komissio toteaa, että Puola on Kansainvälisen merenkulkujärjestön jäsen ja osapuolena kaikissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä yleissopimuksissa, jotka se on sisällyttänyt kansalliseen lainsäädäntöönsä. Lisäksi Puola täyttää kaikki asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön maalle asettamat velvollisuudet. Näin ollen komissio katsoo, että tonnistoverojärjestelmä on kansainvälisten ja eurooppalaisten normien mukainen siten kuin alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden 5.3 kohdassa tarkoitetaan.

(100)

Kolmanneksi komissio katsoo, että ehto, jonka mukaan alusten hallinnointiyritysten olisi hallinnoitava yksinomaan Puolan lipun alla purjehtivia aluksia, on täysin sopusoinnussa alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden 5.4 kohdan kanssa.

(101)

Neljänneksi komissio toteaa, että vaikka Puolan tonnistoverojärjestelmää sovelletaan vain sellaisiin hallintoyrityksiin, jotka huolehtivat samanaikaisesti sekä teknisestä hallinnosta että miehistöhallinnosta, alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden 6 kohtaan sisältyviä erityisvaatimuksia tulisi soveltaa niihinkin, koska myös miehistöhallinto kuuluu niiden vastuulle. Kyseiset vaatimukset liittyvät koulutukseen sekä merenkulkijoiden sosiaalisten olojen parantamiseen.

(102)

Tähän liittyen komissio toteaa, että Puolan viranomaiset ovat sitoutuneet vaatimaan, että jokainen merenkulkijain työnantaja, olipa kyse laivanvarustajasta tai hallintoyrityksestä, noudattaa merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006 (46), asianomaisia määräyksiä. Siksi Puolan tonnistoverojärjestelmä täyttää alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden 6 kohdassa miehistöhallintoyrityksille asetetut velvollisuudet.

(103)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tonnistoverolakiin sisältyvät hallintoyrityksiä koskevat vaatimukset ovat sopusoinnussa alusten hallintoyrityksiä koskevien ohjeiden kanssa.

(104)

Komissio panee merkille Puolan viranomaisten antamat selvennykset liittyen strategisen ja kaupallisen hallinnon ehtoihin (47) ja vahvistaa, että kyseiset tonnistoverojärjestelmään sisältyvät ehdot ovat todellakin keskenään vaihtoehtoisia eikä niiden kaikkien tarvitse täyttyä. Tonnistoverokelpoisuuden ehtona on näin ollen vain yksi seuraavista: i) joko kaikki keskeiset päätökset on tehtävä Puolassa tai ii) päätoimipaikan on oltava Puolassa tai iii) ylimmän johdon on toimittava Puolassa.

(105)

Näin ollen yhtiöiden ei tarvitse rajoittua toimimaan yksinomaan Puolasta, jotta ne voisivat kuulua tonnistoveron piiriin, vaan ne voivat olla sijoittautuneita unionin/ETA:n muihin jäsenvaltioihin.

(106)

Edellä esitetyn perusteella komission katsoo, että Puolan tonnistoverojärjestelmään sisältyvät strategisen ja kaupallisen hallinnon ehdot eivät estä muihin EU:n tai ETA:n jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä hyötymästä Puolan tonnistoverosta. Lisäksi nämä ehdot ovat oikein suhteutettuja niiden tavoitteeseen eli sen varmistamiseen, että tonnistovelvolliset yhtiöt tosiasiallisesti edistävät taloudellista toimintaa ja työllisyyttä Puolassa, mikä on suuntaviivojen mukaista.

(107)

Komissio panee merkille Puolan viranomaisten antamat selvennykset liittyen vaatimuksiin, joiden mukaisesti vuokratut alukset sisällytetään tonnistoverojärjestelmän piiriin.

(108)

Tältä osin komissio toteaa olevan suuntaviivojen mukaista, ettei tonnistoverojärjestelmän piiriin sisällytetä yhtiöitä, joiden toiminta rajoittuu alusten vuokraamiseen tietyksi ajaksi ja/tai tietylle matkalle.

(109)

Puolan viranomaiset selittivät lisäksi, että tonnistoverokelpoisia ovat vain sellaiset toiminnanharjoittajat, jotka samanaikaisesti huolehtivat vuokratun aluksen kaupallisesta hallinnosta, teknisestä hallinnosta ja miehistöhallinnosta. Komissio tulkitsee näin ollen, että tonnistoverokelpoisia ovat pelkästään ilman miehistöä vuokratut alukset, koska toiminnanharjoittaja huolehtii kaikista kyseisistä kolmesta toiminnosta vain tällaisten vuokra-alusten osalta. Komissio ei vastusta ilman miehistöä vuokrattujen alusten sisällyttämistä tonnistoveron piiriin, koska tällaiset alukset ovat tonnistoverojärjestelmien tarkoituksissa samastettavissa omiin aluksiin.

(110)

Komissio vahvistaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä (48) esittämänsä alustavan arvion, jonka mukaan yhtiöryhmän sisäisten liiketoimien valvontaan liittyvät markkinaehtoperiaatteeseen perustuvat erottelutoimenpiteet sekä tonnistoverokelpoisten toimintojen kirjanpidon erottaminen muiden toimintojen kirjanpidosta riittävät estämään seurannaisvaikutukset merenkulun ulkopuolisiin toimintoihin ja veronkierron.

(111)

Näin ollen komissio arvioi seuraavassa pelkästään ”kaikki tai ei mitään” -valintaan liittyvät säännöt.

(112)

Tonnistoverolaissa säädetään, että valinnan tonnistoverojärjestelmään liittymisestä tekevät kaikki Puolassa verovelvolliset samaan yritysryhmään kuuluvat yhtiöt yhdessä siten, että kaikki niiden tonnistoverokelpoiset toiminnot sisällytetään tonnistoveron piiriin.

(113)

Tämän päätöksen johdanto-osan 39 kappaleessa selostetuilla fuusiotapauksia koskevilla säännöillä varmistetaan, että jos ainakin yksi fuusioon kuuluvista laivanvarustamoista on tonnistoveron alainen, koko uuteen varustamoyritykseen on sovellettava tonnistoveroa.

(114)

Mitä tulee toiminnan lopettamista koskeviin sääntöihin, joiden mukaan yhtiöt voivat valita tonnistoverotuksen uudelleen vasta kolmen vuoden kuluttua tonnistoverokelpoisten toimintojen lopettamisesta, komissio katsoo, että niillä voidaan hyvin estää ”parhaiden palojen poimiminen” – toisin sanoen yhtiöt eivät voi valita välillä yhtiöverotusta ja välillä tonnistoverotusta kaupallisen toimintansa eri jaksoina sen mukaan, kumpi verojärjestelmä on niille edullisempi.

(115)

Lisäksi komissio toteaa, että Puolan viranomaiset ovat sitoutuneet muuttamaan tonnistoverojärjestelmää siten, että yhtiöiden on pidettävä aluksia tonnistoveron alaisina kymmenen vuoden ajan. Tämän sitoumuksen myötä Puolan tonnistoverojärjestelmä vastaa komission jo hyväksymiä voimassa olevia tonnistoverojärjestelmiä, mikä poistaa komission muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tekemässä päätöksessään esittämät epäilyt.

(116)

Komissio toteaa päätelmänään, että tarkasteltavana oleva tonnistoverojärjestelmä täyttää tonnistoverokelpoisiin toimintoihin sovellettavan ”kaikki tai ei mitään” -perusteen.

(117)

Suuntaviivojen 11 luvussa todetaan, että ”3–6 luvun mukaisesti myönnettävän tuen kokonaismäärä [toisin sanoen tonnistovero, merenkulkijoiden vapauttaminen tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen maksamisesta, miehistön vaihtoon tarkoitettu tuki, investointituki ja aluetuki] ei saa ylittää laivaliikenteestä ja merenkulkijoilta kerättävien verojen ja sosiaaliturvamaksujen kokonaismäärää”.

(118)

Puolan viranomaisten antamien tietojen mukaan Puolassa ei ole voimassa tukijärjestelmää, joka voisi lisätä tonnistoverojärjestelmän hyötyjä lisäämällä valtiontuen määrää. Siksi komissio toteaa päätelmänään, että suuntaviivojen 11 luvun mukaisia enimmäismääriä noudatetaan.

(119)

Puolan viranomaiset ovat luvanneet suuntaviivojen 12 luvun mukaisesti toimittaa komissiolle vuosittain kertomukset tonnistoverojärjestelmän täytäntöönpanosta ja sen vaikutuksista unionissa rekisteröityyn aluskantaan sekä unionin merenkulkijoiden työllisyyteen,