29.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 282/7


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1020/2009,

annettu 28 päivänä lokakuuta 2009,

lannoitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2003/2003 muuttamisesta sen liitteiden I, III, IV ja V mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon lannoitteista 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2003/2003 (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 1 ja 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 3 artiklassa säädetään, että lannoitteesta, joka kuuluu johonkin kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltuun lannoitetyyppiin ja joka täyttää asetuksessa säädetyt edellytykset, saadaan käyttää nimitystä ”EY-lannoite”.

(2)

Osittain liuennut raakafosfaatti on pääravinnelannoitetyyppi, joka mainitaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevassa luettelossa. Asetuksen 16 artikla mahdollistaa sivuravinteiden lisäämisen kaikkiin eri pääravinnelannoitetyyppeihin. Nykyiselle osittain liuenneen raakafosfaatin lannoitetyypille vahvistettu fosforipentoksidin vähimmäispitoisuus on kuitenkin niin korkea, ettei sivuravinteiden lisääminen ole mahdollista. Tästä syystä olisi otettava käyttöön uusi lannoitetyyppi, jotta osittain liuenneen raakafosfaatin ja magnesiumsivuravinteiden seosten saattaminen markkinoille EY-lannoitteina olisi mahdollista.

(3)

Jauhettuun raakafosfaattiin lisätään magnesiumsulfaattia tai magnesiumoksidia tietynlaisten maatalousmaiden fosfaatti- ja magnesiumpuutteen korjaamiseksi. Osittainen liukeneminen tekee fosfaatin ja magnesiumin nopeasti käyttökelpoiseksi viljelykasveille lyhyeksi ajaksi, kun taas liukenemattomat ainesosat muodostavat kestävämmän fosfaatti- ja magnesiumvaraston, josta ravinteet vapautuvat hitaammin. Viljelijöitä hyödyttäisi, jos sekä fosfaatti- että magnesiumravinteet olisivat käytettävissä samassa lannoitetyypissä.

(4)

Magnesiumsulfaatti on sivuravinnelannoitetyyppi, joka mainitaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevassa luettelossa. Asetuksen 20 artikla mahdollistaa hivenravinteiden lisäämisen kaikkiin sivuravinnelannoitetyyppeihin. Nykyiselle magnesiumsulfaatin lannoitetyypille vahvistetut rikkitrioksidin ja magnesiumoksidin vähimmäispitoisuudet ovat kuitenkin niin korkeat, ettei hivenravinteiden lisääminen ole mahdollista. Kasvava mielenkiinto tasapainoista kasvinravitsemusta kohtaan on lisännyt hivenravinteiden käyttöä. Jos hivenravinteita sekoitettaisiin magnesiumsulfaattiin, niiden käyttö olisi viljelijöille helpompaa. Tämän vuoksi magnesiumsulfaatin lannoitetyyppiä olisi tarkistettava niin, että magnesiumsulfaatin ja hivenravinteiden seosten saattaminen markkinoille EY-lannoitteina olisi mahdollista.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä III annetaan tekniset määräykset runsastyppisten ammoniumnitraattilannoitteiden valvontaa varten. On syytä selventää, että asianomaisia analyysimenetelmiä voidaan käyttää eri muodoissa (rakeina tai mikrorakeina) oleville ammoniumnitraattilannoitteille. Lisäksi analyysimenetelmien kuvauksissa käytetään usein vanhentuneita paineen yksikköjä eikä nykyisin käytössä olevia SI-järjestelmän yksikköjä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 29 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että asetuksen liitteessä I lueteltuihin lannoitetyyppeihin kuuluvien EY-lannoitteiden valvontaan liittyvät analyysit tehdään asetuksen liitteissä III ja IV kuvattujen analyysimenetelmien mukaisesti. Koska kyseiset menetelmät eivät ole kansainvälisesti hyväksyttyjä, Euroopan standardointikomitealle (CEN) annettiin tehtäväksi laatia vastaavat eurooppalaiset standardit (EN-standardit) korvaamaan nykyisin käytössä olevat menetelmät.

(7)

Lannoitteiden ja kalkitusaineiden analyysimenetelmien nykyaikaistamista koskevan CEN-toimeksiannon M/335 osittaisena tuloksena on laadittu 20 EN-standardia, jotka olisi lisättävä asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteeseen IV. Standardeista joillakin olisi korvattava nykyisiä analyysimenetelmiä, kun taas toiset niistä ovat uusia.

(8)

EN-standardeina julkaistuihin validoituihin menetelmiin sisältyy tavallisesti ns. rengastesti (laboratorioiden välinen testi), jossa tarkastetaan analyysimenetelmien uusittavuus eri laboratorioissa. Toimeksiantoon sisällytettävien menetelmien alustava arviointi osoitti kuitenkin, että joitakin niistä käytetään vain vähän. Näissä tapauksissa katsottiin toimituksellisen tarkistuksen riittävän eikä rengastestiä pidetty tarpeellisena. Tämän vuoksi olisi erotettava toisistaan validoidut EN-standardit ja validoimattomat menetelmät, jotta olisi helpompi yksilöidä ne EN-standardit, joille on tehty laboratorioiden välinen testi, ja näin antaa valvonnan suorittajille oikeaa tietoa EN-standardien tilastollisesta luotettavuudesta.

(9)

Lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja sen myöhemmän tarkistamisen helpottamiseksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä IV olevat standardien tekstit kokonaisuudessaan viittauksilla EN-standardeihin, jotka CENin on määrä julkaista.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 30 artiklassa edellytetään, että lannoitenäytteitä virallisia tarkastuksia varten analysoivat laboratoriot ovat päteviä ja jonkin jäsenvaltion hyväksymiä. Kyseisten hyväksyttyjen laboratorioiden on oltava liitteessä V olevassa B jaksossa mainittujen akkreditointistandardien mukaisia. Koska käytäntö on osoittanut, että akkreditointi kestää ennakoitua kauemmin, liitettä V olisi muutettava tehokkaiden valvontatoimien varmistamiseksi siten, että jäsenvaltiot saisivat antaa valtuutuksen laboratorioille, joilla on pätevyys virallisten tarkastusten suorittamiseen mutta joita ei vielä ole akkreditoitu.

(11)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2003/2003 olisi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 32 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaisia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 2003/2003 seuraavasti:

1.

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2.

Muutetaan liite III tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

3.

Muutetaan liite IV tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

4.

Muutetaan liite V tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä lokakuuta 2009.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)   EUVL L 304, 21.11.2003, s. 1.


LIITE I

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liite I seuraavasti:

1)

Lisätään taulukkoon A.2 3(a) kohta seuraavasti:

N:o

Tyyppinimi

Tiedot valmistusmenetelmistä sekä keskeisistä ainesosista

Ravinteiden vähimmäispitoisuus

(paino- %)

Ravinteiden ilmoitustapa Muita vaatimuksia

Muita tietoja tyyppinimestä

Ravinteiden ilmoitettava pitoisuus

Ravinteiden muoto ja liukoisuus

Muita vaatimuksia

1

2

3

4

5

6

”3(a)

Magnesiumia sisältävä osittain liuennut raakafosfaatti

Valmiste, joka saadaan, kun raakafosfaatti liukenee osittain rikki- tai fosforihappoon, ja johon lisätään magnesiumsulfaattia tai magnesiumoksidia ja joka sisältää pääasiassa monokalsiumfosfaattia, trikalsiumfosfaattia, kalsiumsulfaattia ja magnesiumsulfaattia

16 % P2O5

6 % MgO

Fosfori ilmoitetaan mineraalihappoihin liukoisena P2O5:na, vähintään 40 % ilmoitetusta P2O5-pitoisuudesta on vesiliukoista

Hiukkaskoko:

vähintään 90 % läpäisee 0,160 mm seulan

vähintään 98 % läpäisee 0,630 mm seulan

 

Mineraalihappoihin liukoinen kokonaisfosforipentoksidi

Vesiliukoinen fosforipentoksidi

Kokonaismagnesiumoksidi

Vesiliukoinen magnesiumoksidi”

2)

Korvataan taulukossa D oleva 5 kohta seuraavasti:

N:o

Tyyppinimi

Tiedot valmistusmenetelmistä sekä keskeisistä ainesosista

Ravinteiden vähimmäispitoisuus

(paino- %)

Ravinteiden ilmoitustapa

Muita vaatimuksia

Muita tietoja tyyppinimestä

Ravinteiden ilmoitettava pitoisuus

Ravinteiden muoto ja liukoisuus

Muita vaatimuksia

1

2

3

4

5

6

”5

Magnesiumsulfaatti

Tuote, joka sisältää pääasiassa magnesiumsulfaattiheptahydraattia

15 % MgO

28 % SO3

Jos lisätään hivenravinteita, ilmoitetaan 6 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti:

10 % MgO

17 % SO3

Magnesium ja rikki ilmoitetaan vesiliukoisena MgO:na ja SO3:na

Tavanomaiset kauppanimet voidaan lisätä

Vesiliukoinen magnesiumoksidi

Vesiliukoinen rikkitrioksidi”


LIITE II

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä III oleva 3 jakso seuraavasti:

1.

Korvataan menetelmän 2 kohta 6.2 seuraavasti:

6.2   0,5 mm:ä pienemmät hiukkaset poistetaan koeseulalla (5.4). Näytettä punnitaan 50 grammaa 0,01 gramman tarkkuudella dekantterilasiin (5.2). Lisätään niin paljon kaasuöljyä (kohta 4), että se peittää rakeet tai mikrorakeet kokonaan. Sekoitetaan varovasti ja varmistetaan, että kaikkien rakeiden pinta on kokonaan kastunut. Dekantterilasi peitetään kellolasilla ja jätetään tunniksi 25 (± 2) °C:seen.”

2.

Korvataan menetelmän 3 kohta 4.3.5 seuraavasti:

4.3.5   Dreschel-pullo D, johon kertyy ylimääräinen, ylitihkuva happo.”

3.

Korvataan menetelmän 3 kohdan 5.2 ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Analyysinäyte pannaan reaktiopulloon B. Lisätään 100 ml H2SO4:a (3.2). Rakeet tai mikrorakeet liukenevat huoneen lämpötilassa noin 10 minuutissa. Laitteisto kootaan kaavakuvan mukaan: absorptioputken (A) toinen pää liitetään typpisäiliöön (4.2) sellaisen yksisuuntaisen virtauslaitteen kautta, jossa vallitsee 667–800 Pa:n paine, ja toinen pää sisääntuloputkeen, joka johtaa reaktiopulloon. Vigreux-jakotislauskolonni (C′) ja lauhdutin (C) vesikiertoineen asennetaan paikoilleen. Typen virtaus säädetään niin, että sitä virtaa kohtuullinen määrä liuoksen läpi, liuos kuumennetaan kiehumispisteeseen ja sitä lämmitetään kaksi minuuttia. Tämän ajan kuluttua ei enää pitäisi esiintyä kuplintaa. Jos kuplintaa kuitenkin näkyy, jatketaan lämmittämistä 30 minuuttia. Liuoksen annetaan jäähtyä ainakin 20 minuuttia typen virratessa sen läpi.”


LIITE III

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä IV oleva B jakso seuraavasti:

1.

Korvataan menetelmä 1 seuraavasti:

Menetelmä 1

Näytteen esikäsittely analysointia varten

EN 1482-2: Lannoitteet ja kalkitusaineet. Näytteenotto ja näytteen valmistus. Osa 2: Näytteen valmistus

2.

Korvataan menetelmä 2 seuraavasti:

a)

Korvataan menetelmä 2.1 seuraavasti:

Menetelmä 2.1

Ammoniumtypen määritys

EN 15475: Fertilizers – Determination of ammoniacal nitrogen (Lannoitteet. Ammoniumtypen määritys)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

b)

Korvataan menetelmä 2.2.1 seuraavasti:

Menetelmä 2.2.1

Nitraatti- ja ammoniumtypen määritys Ulschin menetelmällä

EN 15558: Fertilizers – Determination of nitric and ammoniacal nitrogen according to Ulsch (Lannoitteet. Nitraatti- ja ammoniumtypen määritys Ulschin menetelmällä)

Analyysimenetelmää ei ole testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

c)

Korvataan menetelmä 2.2.2 seuraavasti:

Menetelmä 2.2.2

Nitraatti- ja ammoniumtypen määritys Arndin menetelmällä

EN 15559: Fertilizers – Determination of nitric and ammoniacal nitrogen according to Arnd (Lannoitteet. Nitraatti- ja ammoniumtypen määritys Arndin menetelmällä)

Analyysimenetelmää ei ole testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

d)

Korvataan 2.2.3 kohta seuraavasti:

Menetelmä 2.2.3

Nitraatti- ja ammoniumtypen määritys Devardan menetelmällä

EN 15476: Fertilizers – Determination of nitric and ammoniacal nitrogen according to Dervarda (Lannoitteet. Nitraatti- ja ammoniumtypen määritys Devardan menetelmällä)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

e)

Korvataan menetelmä 2.3.1 seuraavasti:

Menetelmä 2.3.1

Nitraatittoman kalsiumsyanamidin typpipitoisuuden määritys

EN 15560: Fertilizers – Determination of total nitrogen in calcium cyanamide nitrate free (Lannoitteet. Nitraatittoman kalsiumsyanamidin typpipitoisuuden määritys)

Analyysimenetelmää ei ole testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

f)

Korvataan menetelmä 2.3.2 seuraavasti:

Menetelmä 2.3.2

Kokonaistyppipitoisuuden määritys nitraatteja sisältävässä kalsiumsyanamidissa

EN 15561: Fertilizers – Determination of total nitrogen in calcium cyanamide containing nitrates (Lannoitteet. Kokonaistyppipitoisuuden määritys nitraatteja sisältävässä kalsiumsyanamidissa)

Analyysimenetelmää ei ole testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

g)

Korvataan menetelmä 2.3.3 seuraavasti:

Menetelmä 2.3.3

Urean sisältämän typen kokonaismäärän määrittäminen

EN 15478: Fertilizers – Determination of total nitrogen in urea (Lannoitteet. Urean sisältämän typen kokonaismäärän määrittäminen)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

h)

Korvataan menetelmä 2.4 seuraavasti:

Menetelmä 2.4

Syanamiditypen määrittäminen

EN 15562: Fertilizers – Determination of ammoniacal nitrogen (Lannoitteet. Ammoniumtypen määritys)

Analyysimenetelmää ei ole testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

i)

Korvataan menetelmä 2.5 seuraavasti:

Menetelmä 2.5

Urean biureetin spektrometrinen määritys

EN 15479: Fertilizers – Spectrophotometric determination of biuret in urea (Lannoitteet. Urean biureetin spektrometrinen määritys)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

j)

Korvataan menetelmä 2.6.1 seuraavasti:

Menetelmä 2.6.1

Eri typpimuotojen sisältämän typen määritys samasta lannoitenäytteestä, joka sisältää typpeä nitraatti-, ammonium-, urea- ja syanamidityppenä

EN 15604: Fertilizers – Determination of different forms of nitrogen in the same sample containing nitrogen, as nitric, ammoniacal, urea and cyanamide nitrogen (Lannoitteet. Eri typpimuotojen sisältämän typen määritys samasta lannoitenäytteestä, joka sisältää typpeä nitraatti-, ammonium-, urea- ja syanamidityppenä)

Analyysimenetelmää ei ole testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

3.

Korvataan menetelmä 4.1 seuraavasti:

Menetelmä 4.1

Vesiliukoisen kaliumin pitoisuuden määrittäminen

EN 15477: Fertilizers – Determination of the water-soluble potassium content (Lannoitteet. Vesiliukoisen kaliumin pitoisuuden määrittäminen)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.”

4.

Lisätään seuraavat menetelmät:

Menetelmät 11

Kelaatinmuodostajat

Menetelmä 11.1

Kelatoitujen hivenravinteiden pitoisuuden ja hivenravinteiden kelatoituneen fraktion määrittäminen

EN 13366: Fertilizers – Treatment with a cation exchange resin for the determination of the chelated micro-nutrient content and of the chelated fraction of micro-nutrients (Lannoitteet. Kationinvaihtohartsikäsittely kelatoitujen hivenravinteiden pitoisuuden ja hivenravinteiden kelatoituneen fraktion määrittämiseksi)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmä 11.2

EDTA:n, HEDTA:n ja DTPA:n määrittäminen

EN 13368-1: Fertilizers – Determination of chelating agents in fertilizers by ion chromatography – Part 1: EDTA, HEDTA and DTPA (Lannoitteet. Lannoitteissa olevien kelaatinmuodostajien määrittäminen ionikromatografialla. Osa 1: EDTA, HEDTA ja DTPA)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmä 11.3

o,o-EDDHA:n ja o,o-EDDHMA:n kelatoiman raudan määrittäminen

EN 13368-2: Fertilizers – Determination of chelating agents in fertilizers by chromatography. Part 2: Determination of Fe chelated by o,o EDDHA and o,o EDDHMA by ion pair-chromatography (Lannoitteet. Lannoitteissa olevien kelaatinmuodostajien määrittäminen kromatografialla. Osa 2: o,o-EDDHA:n ja o,o-EDDHMA:n kelatoiman Fe:n määrittäminen ioniparikromatografialla)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmä 11.4

EDDHSA:n kelatoiman raudan määrittäminen

EN 15451: Fertilizers – Determination of chelating agents – Determination of iron chelated by EDDHSA by ion pair-chromatography (Lannoitteet. Kelaatinmuodostajien määrittäminen. EDDHSA:n kelatoiman raudan määrittäminen ioniparikromatografialla)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmä 11.5

o,p-EDDHA:n kelatoiman raudan määrittäminen

EN 15452: Fertilizers – Determination of chelating agents – Determination of iron chelated by o,p EDDHA by reversed phase HPLC (Lannoitteet. Kelaatinmuodostajien määrittäminen. o,p-EDDHA:n kelatoiman raudan määrittäminen käänteisfaasi-HLPC:llä)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmät 12

Nitrifikaation ja ureaasin estoaineet

Menetelmä 12.1

Disyandiamidin määrittäminen

EN 15360: Fertilizers – Determination of dicyandiamide – Method using high-performance liquid chromatography (HPLC) (Lannoitteet. Disyandiamidin määrittäminen. Korkean erotuskyvyn nestekromatografiaan (HPLC) perustuva menetelmä)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmä 12.2

NBPT:n määrittäminen

EN 15688: Fertilizers – Determination of urease inhibitor N-(n-butyl)thiophosphoric triamide (NBPT) using high-performance liquid chromatography (HPLC) (Lannoitteet. Ureaasi-inhibiittorin N-(n-butyyli)-tiofosforihappotriamidin (NBPT) määrittäminen korkean erotuskyvyn nestekromatografialla (HPLC))

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.

Menetelmät 13

Raskasmetallit

Menetelmä 13.1

Kadmiumpitoisuuden määrittäminen

EN 14888: Fertilizers and liming materials – Determination of cadmium content (Lannoitteet ja kalkitusaineet. Kadmiumpitoisuuden määrittäminen)

Analyysimenetelmä on testattu laboratorioiden välisellä testillä.”


LIITE IV

Korvataan asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä V oleva B jakso seuraavasti:

”B.   LABORATORIOIDEN, JOILLA ON PÄTEVYYS TARJOTA PALVELUT SEN TARKASTAMISEKSI, ETTÄ EY-LANNOITTEET OVAT TÄMÄN ASETUKSEN JA SEN LIITTEIDEN VAATIMUSTEN MUKAISIA, VALTUUTTAMISELLE ASETETUT VAATIMUKSET

1.

Laboratorioihin sovellettava standardi:

Laboratoriot, jotka on akkreditoitu standardin EN ISO/IEC 17025, Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys. Yleiset vaatimukset (General requirements for the competence of testing and calibration laboratories), mukaisesti ainakin yhden liitteessä III tai IV kuvatun menetelmän osalta.

Marraskuun 18 päivänä marraskuuta 2014 jälkeen vielä akkreditoimattomat laboratoriot edellyttäen, että laboratorio:

osoittaa, että se on pannut vireille tarvittavat akkreditointimenettelyt standardin ISO/IEC 17025 mukaisesti ja etenee niissä yhden tai useamman liitteessä III tai IV kuvatun menetelmän osalta, ja

toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle näytön siitä, että laboratorio osallistuu laboratorioiden välisiin testeihin hyvin tuloksin.

2.

Akkreditointielimiin sovellettava standardi:

EN ISO/IEC 17011. Conformity assessment: General requirements for accreditation bodies accrediting conformity assessment bodies (Vaatimustenmukaisuuden arviointi. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia akkreditoiville laitoksille asetetut yleiset vaatimukset).”