neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityistuen osalta

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (1) ja erityisesti sen 68 artiklan 7 kohdan, 69 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan, 69 artiklan 7 kohdan neljännen alakohdan, 71 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan, 71 artiklan 10 kohdan ja 142 artiklan c ja q alakohdan,

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava erityistukitoimenpiteitä varten tukikelpoisuusperusteet asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyissä rajoissa ja tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin.

2. Jäsenvaltioiden on pantava tämä asetus ja erityisesti edellä oleva 1 kohta täytäntöön objektiivisin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden yhdenvertainen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien seikkojen keskinäinen johdonmukaisuus:

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, etteivät erityistukitoimenpiteet vaikuta haittaavasti muilla yhteisön tukivälineillä tai valtiontuella täytäntöön pantaviin toimenpiteisiin.

2. Jos erityistukitoimenpiteen mukaista tukea voidaan myöntää myös muilla yhteisön tukivälineillä täytäntöönpantavien toimenpiteiden tai muiden erityistukitoimenpiteiden osana, jäsenvaltioiden on varmistettava, että viljelijä voi saada tukea tiettyyn toimeen ainoastaan yhdestä tällaisesta toimenpiteestä.

1. Erityistukitoimenpiteet eivät saa korvata pakollisten velvoitteiden, etenkään asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä II säädettyjen lakisääteisten hoitovaatimusten ja liitteessä III säädettyjen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen noudattamista eivätkä muiden asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamista.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden täytäntöön panemat erityistukitoimenpiteet voidaan varmentaa ja niitä voidaan valvoa.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään tukitoimenpiteen ensimmäistä soveltamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta erityistukitoimenpiteet, joita ne aikovat soveltaa.

Tiedot on annettava liitteessä I olevan A osan mukaisesti muista paitsi erityisiin maatalousalan toimiin, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle, liittyvistä erityistukitoimenpiteistä, joita koskevat tiedot annetaan liitteessä I olevan B osan mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä 1 päivään elokuuta 2009 mennessä.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle joka vuosi viljelijöille myönnetyt tuet toimenpide- ja alakohtaisesti tukien myöntämisvuotta seuraavan vuoden 15 päivään syyskuuta mennessä.

4. Vuosikertomus, joka jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle asetuksen (EY) N:o 73/2009 71 artiklan täytäntöönpanosta, on lähetettävä kunkin vuoden 15 päivään syyskuuta mennessä, ja siinä on oltava tämän asetuksen liitteessä II luetellut tiedot.

5. Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle 1 päivään lokakuuta 2012 mennessä kertomus vuosina 2009, 2010 ja 2011 täytäntöön pannuista erityistukitoimenpiteistä, niiden vaikutuksista jäsenvaltioiden tavoitteisiin ja täytäntöönpanossa mahdollisesti ilmenneistä ongelmista.

Tietyt maatalouden muodot, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta

Jäsenvaltioiden on määriteltävä tietyt maatalouden muodot, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta ja joista maksettavasta vuotuisesta lisätuesta säädetään asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa. Näistä tietyistä maatalouden muodoista on saatava huomattavia ja mitattavissa olevia ympäristöhyötyjä.

Maataloustuotteiden laadun parantamisen vuotuinen lisätuki, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa, voi erityisesti auttaa viljelijöitä

Jos erityistukitoimenpiteet toteutetaan ensimmäisen kohdan b alakohdan soveltamiseksi, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1974/2006 (14) 22 artiklan 2 kohdan vaatimuksia sovelletaan soveltuvin osin.

1. Asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetyn, maataloustuotteiden kaupan pitämisen parantamiseen tarkoitetun viljelijälle maksettavan vuotuisen lisätuen tarkoituksena on oltava kannustaa viljelijöitä parantamaan maataloustuotteidensa kaupan pitämistä antamalla tuotteista tai niiden tuotantomenetelmistä parempaa tietoa ja/tai markkinoimalla niiden laatua tai ominaispiirteitä.

2. Asetuksen (EY) N:o 501/2008 4, 5 ja 6 artiklaa sekä liitteitä I ja II sovelletaan soveltuvin osin.

1. Vahvistaessaan tukikelpoisuusedellytyksiä asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa säädettyä eläinten hyvinvointia koskevia tiukempia vaatimuksia soveltaville viljelijöille maksettavaa erityistukea varten jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

2. Tiukemmat eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset ylittävät sovellettavissa yhteisön ja kansallisissa lainsäädännöissä, erityisesti asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä II olevassa C kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä, säädetyt vähimmäisvaatimukset. Näihin käytäntöihin voivat kuulua asetuksen (EY) N:o 1974/2006 27 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut parannetut standardit.

Erityiset maatalousalan toimet, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle

1. Vahvistaessaan tukikelpoisuusedellytyksiä asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan v alakohdassa säädettyjä erityisiä maatalousalan toimia, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle, toteuttaville viljelijöille maksettavaa erityistukea varten jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

2. Asetuksen (EY) N:o 1974/2006 27 artiklan 2–6, 8, 9 ja 13 kohtaa sekä 48 ja 53 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin erityisiä maatalousalan toimia, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle, toteuttaville viljelijöille maksettavaan erityistukeen.

3. Komissio arvioi, ovatko jäsenvaltioiden sille ilmoittamat erityisiä maatalousalan toimia, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle, toteuttaville viljelijöille maksettavaa erityistukea varten ehdotetut toimenpiteet, asetuksen (EY) N:o 73/2009 ja tämän asetuksen mukaisia.

Jos komissio katsoo, että ehdotetut toimenpiteet ovat näiden säännösten mukaisia, se hyväksyy toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 2 kohdan a kohdan ii alakohdan nojalla neljän kuukauden kuluessa siitä, kun säädetyt tiedot on toimitettu tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jos komissio katsoo, etteivät ehdotetut toimenpiteet ole näiden säännösten mukaisia, se pyytää jäsenvaltiota tarkistamaan toimenpiteitä ja ilmoittamaan niistä komissiolle. Komissio hyväksyy toimenpiteet, jos se katsoo, että tarkistukset on tehty asianmukaisesti.

Erityishaitat, joita viljelijöille aiheutuu maito-, naudan- ja vasikanliha-, lampaanliha-, vuohenliha- ja riisialoilla

1. Vahvistaessaan tukikelpoisuusedellytyksiä asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa erityishaitoista, joita viljelijöille aiheutuu maito-, naudan- ja vasikanliha-, lampaanliha-, vuohenliha- ja riisialoilla taloudellisesti haavoittuvilla tai ympäristöllisesti herkillä alueilla taikka näillä samoilla aloilla taloudellisesti haavoittuvia maatalouden muotoja harjoitettaessa, maksettavaa erityistukea varten jäsenvaltioiden on määriteltävä taloudellisesti ja/tai ympäristöllisesti herkät alueet ja/tai tukikelpoiset taloudellisesti haavoittuvat maatalouden muodot ottaen erityisesti huomioon asianomaiset tuotantorakenteet ja -olosuhteet.

2. Erityistukea ei saa liittää markkinahintojen vaihteluun eikä se saa vastata hinnanerokorvausjärjestelmää.

1. Asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä erityistukea koskevien toimenpiteiden tukikelpoisuusedellytyksissä alueilla, joihin sovelletaan rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, jotta varmistetaan, ettei maata jätetä viljelemättä ja/tai korvataan näillä alueilla oleville viljelijöille aiheutuvat erityiset haitat, on erityisesti

2. Jos viljelijä, jolla ei ole lainkaan tukioikeuksia, hakee 1 kohdassa tarkoitettua tukea, hän voi saada enintään kyseisenä ajankohtana hallussaan olevia (omistamiaan tai vuokraamiaan) hehtaareja vastaavan määrän tukioikeuksia.

Jos viljelijä, jolla on tukioikeuksia, hakee 1 kohdassa tarkoitettua tukea, hän voi saada enintään kyseisenä ajankohtana niitä hallussaan olevia hehtaareja, joihin hänellä ei ole tukioikeuksia, vastaavan määrän tukioikeuksia.

Viljelijän hallussa jo olevan kunkin tukioikeuden yksikköarvoa voidaan korottaa.

Kunkin tämän kohdan mukaisesti, kolmatta alakohtaa lukuun ottamatta, saadun tukioikeuden arvo lasketaan jakamalla jäsenvaltion vahvistama tilakohtainen viitearvo edellisessä alakohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien määrällä.

3. Hehtaarikohtaisen määrän korotus asetuksen (EY) N:o 73/2009 131 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä vahvistetaan jakamalla viljelijän viitemäärä niiden tukikelpoisten hehtaarien määrällä, jotka viljelijä ilmoittaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei erityishaitoista, joita aiheutuu viljelijöille alueilla, joihin sovelletaan rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia ja joista myönnetään erityistukea, saa korvausta samaan tarkoitukseen muiden tällaisten ohjelmien perusteella.

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellytykset, joilla sato-, eläin- ja kasvivakuutussopimusten maksuihin voidaan myöntää erityistukea asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun mukaisesti.

3. Sopimukset saavat kattaa vain yhden vuoden tuotannon. Jos sopimuskausi jakautuu kahdelle kalenterivuodelle, jäsenvaltion on varmistettava, ettei samasta sopimuksesta makseta korvausta kahdesti.

4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joita noudatetaan laskettaessa viljelijän keskimääräisen vuosituotannon tuhoja asetuksen (EY) N:o 73/2009 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5. Viljelijän on ilmoitettava jäsenvaltiolle joka vuosi vakuutuksensa numero ja annettava jäljennös sopimuksesta ja todiste vakuutusmaksun maksamisesta.

Eläin- ja kasvitauteihin sekä ympäristövahinkoihin liittyvät keskinäiset rahastot

1. Säännöissä, jotka jäsenvaltiot määrittelevät asetuksen (EY) N:o 73/2009 71 artiklan 9 kohdan mukaisesti keskinäisille rahastoille, jotka voivat saada taloudellista korvausta kyseisen asetuksen 68 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin eläin- ja kasvitauteihin ja ympäristövahinkoihin, on erityisesti oltava

2. Jos keskinäisen rahaston maksaman taloudellisen tuen lähde on kaupallinen laina, sen vähimmäiskesto saa olla yksi vuosi ja enimmäiskesto viisi vuotta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden viljelijäväestö saa tiedon

1. Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä III.

2. Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 7 kohdan neljännen alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat pyytää minkä tahansa kalenterivuoden 1 päivään elokuuta mennessä vuodesta 2010 alkaen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määrien tarkistusta, jos asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua laskutapaa soveltamalla saatu määrä kyseisenä varainhoitovuonna eroaa enemmän kuin 20 prosenttia liitteessä III vahvistetusta määrästä.

Komission antamaa tarkistettua määrää sovelletaan pyyntöä seuraavasta kalenterivuodesta.

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

LIITE I

Komissiolle 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot

A OSA

Kaikista erityistukitoimenpiteistä paitsi erityisiin maatalousalan toimiin, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle, liittyvistä toimenpiteistä

—	toimenpiteen nimi ja viittaus asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan asianmukaiseen säännökseen,

—

kunkin toimenpiteen kuvaus, jossa mainitaan ainakin

a)	asianomaiset alat,

b)	toimenpiteen kesto,

c)	toimenpiteen tavoitteet,

d)	sovellettavat tukikelpoisuusehdot,

e)	ohjeellinen tukitaso,

f)	toimenpiteeseen varattu kokonaismäärä,

g)	toimenpiteen määrärahojen enimmäismäärän vahvistamiseen tarvittavat tiedot, ja

h)	toimenpiteen rahoituslähde;

—	yhteisön tukijärjestelmiin tai valtiontuilla rahoitettuihin toimenpiteisiin erityistukitoimenpiteen alalla tai sektorilla kuuluvat toimenpiteet ja tarvittaessa niiden välinen rajanjako,

—

tarvittaessa kuvaus seuraavista:

a)	asetuksen (EY) 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut tietyt maatalouden muodot, jotka ovat tärkeitä ympäristönsuojelun tai ympäristön tilan parantamisen kannalta,

b)	asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetut tiukemmat eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset,

c)	asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut taloudellisesti haavoittuvat ja/tai ympäristöllisesti herkät alueet ja/tai näillä samoilla aloilla taloudellisesti haavoittuvat maatalouden muodot sekä asetuksen 68 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut nykyiset tuotantotasot,

d)	asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmat.

B OSA

Kaikista erityisiin maatalousalan toimiin, joista seuraa lisähyötyä maatalousympäristölle, liittyvistä erityistukitoimenpiteistä

—	toimenpiteen nimi,

—	toimenpiteen kattama maantieteellinen alue,

—	kuvaus ehdotetusta toimenpiteestä ja odotettu ympäristövaikutus suhteessa ympäristöllisiin tarpeisiin ja painopisteisiin ja erilaisiin todennettaviin tavoitteisiin,

—	tukitoimien, soveltamisalan ja toimien toimintaperiaatteiden sekä indikaattorien, määrällisten tavoitteiden ja tarvittaessa tuensaajien määrittely,

—	perusteet ja hallinnolliset säännöt, joilla varmistetaan, ettei tukitoimiin saada tukea muista yhteisön tukijärjestelmistä,

—	asetuksen (EY) N:o 1974/2006 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut todisteet, joiden perusteella komissio voi tarkistaa laskelmien johdonmukaisuuden ja uskottavuuden,

—	yksityiskohtainen kuvaus lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähimmäisvaatimusten ja muiden asetuksen (EY) N:o 1974/2006 liitteessä II olevan A osan 5.3.2.1 kohdassa tarkoitettujen pakollisten vaatimusten kansallisesta täytäntöönpanosta,

—

kuvaus menetelmistä ja agronomisista oletuksista ja muuttujista (myös asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista, kunkin sitoumustyypin yhteydessä sovellettavista perustason vaatimuksista), joita on käytetty vertailukohtana laskelmissa, jotka koskevat: tehdystä sitoumuksesta aiheutuvia a) lisäkustannuksia ja b) tulonmenetyksiä; näissä menetelmissä on tarvittaessa otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti maksettu tuki; tarvittaessa menetelmä, jota on käytetty asetuksen (EY) N:o 1974/2006 27 artiklan 9 kohdan mukaisten muiden yksiköiden muuntamiseksi,

—	tuen määrät,

—	tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1974/2006 liitteessä II olevan A osan 5.3.2.1.4 kohdan viidennessä ja kuudennessa luetelmakohdassa tarkoitetut tiedot.

LIITE II

Asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun keskinäisiä rahastoja koskevaan vuosikertomukseen sisällytettävät tiedot

—	Luettelo hyväksytyistä keskinäisistä rahastoista ja niihin kuuluvien viljelijöiden määrä rahastoittain,

—	tarvittaessa uuden keskinäisen rahaston perustamisesta aiheutuneet hallinnolliset kulut,

—	rahoituslähde asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a tai c alakohdan mukaisesti ja tarvittaessa sovelletun lineaarisen vähennyksen määrä ja siihen liittyvät tuet,

—	korvattavat taloudelliset tappiot kunkin hyväksytyn rahaston ja kyseisen asetuksen 71 artiklan 1 kohdan mukaisen korvaussyyn mukaan,

—	korvausta saaneiden viljelijöiden määrä kunkin hyväksytyn rahaston ja kyseisen asetuksen 71 artiklan 1 kohdan mukaisen korvaussyyn mukaan,

—	kunkin hyväksytyn rahaston menot korvattujen taloudellisten tappioiden mukaan eriteltynä,

—	kunkin rahaston kyseisen asetuksen 71 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu rahoitusosuus prosentteina ja maksettuna määränä, ja

—	kokemukset keskinäisiä rahastoja koskevan erityistukitoimenpiteen täytäntöönpanosta.

LIITE III

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketut 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määrät

(miljoonaa euroa)
Belgia	8,6
Tanska	15,8
Saksa	42,6
Irlanti	23,9
Kreikka	74,3
Espanja	144,4
Ranska	97,4
Italia	144,9
Luxemburg	0,8
Malta	0,1
Alankomaat	31,7
Itävalta	11,9
Portugali	21,7
Suomi	4,8
Slovenia	2,4
Ruotsi	13,9
Yhdistynyt kuningaskunta	42,8