22.12.2009

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/74

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/158/EY

annettu 30 päivänä marraskuuta 2009

eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOKA

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 15 päivänä lokakuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/539/ETY (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Tämän takia mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)	Siipikarja elävinä eläiminä ja siitosmunat eläintuotteina sisältyvät perustamissopimuksen liitteessä I olevaan tuoteluetteloon.

(3)	Siipikarjantuotannon järkiperäisen kehityksen turvaamiseksi ja siten tämän alan tuottavuuden parantamiseksi olisi päätettävä yhteisön tasolla tietyistä siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäistä kauppaa ja niiden tuontia kolmansista maista koskevista terveysmääräyksistä.

(4)	Siipikarjanhoito liittyy maataloustoimintaan. Osalle maatalousväestöstä se on tulolähde.

(5)	Siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäisen kaupan edistämiseksi eläinten terveyttä koskevissa jäsenvaltioiden vaatimuksissa ei saisi olla eroavaisuuksia.

(6)	Yhteisön sisäisen kaupan yhdenmukaisuuden kehittämiseksi olisi määriteltävä yhteisön järjestelmä sovellettavaksi kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin.

(7)	Tämän direktiivin säännöksiä ei periaatteessa tarvitse soveltaa näyttelyihin, näytöksiin ja kilpailuihin liittyvään erityiskauppaan.

(8)	Nykyaikaisen siipikarjanhoidon luonteen huomioon ottaen siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäisen kaupan yhdenmukaista kehitystä edistetään parhaiten tuotantolaitoksia valvomalla.

(9)	On tarpeen antaa jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten tehtäväksi tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttävien laitosten hyväksyminen ja huolehtiminen siitä, että näitä edellytyksiä noudatetaan.

(10)

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 (4) säädetään kaupan pitämisen vaatimuksista muna- ja siipikarjanliha-aloilla. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siitosmunien ja siipikarjan poikasten kaupan pitämisen vaatimusten osalta 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 617/2008 (5) säädetään mainitun asetuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siitosmunien ja siipikarjan poikasten kaupan pitämisen vaatimusten osalta sekä erityisesti laitoskohtaisen rekisterinumeron antamisesta kullekin tuotantolaitokselle ja siitosmunien merkitsemisestä. Käytännön syistä on tarpeen soveltaa samoja perusteita tässä direktiivissä tarkoitettuun tuotantolaitosten yksilöintiin ja siitosmunien merkintään.

(11)	Jäsenvaltioiden olisi nimettävä kansalliset vertailulaboratoriot ja toimitettava kaikki tarvittavat yksityiskohdat ja päivitykset. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava kyseiset tiedot muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

(12)	Yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetun siipikarjan ja siitosmunien olisi täytettävä tietyt eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, jotta tarttuvien tautien leviämisen estäminen olisi mahdollista.

(13)	Samasta syystä olisi tarpeen määrittää kuljetusta koskevat vaatimukset.

(14)

Komissiolle olisi varattava mahdollisuus hyväksyä tiettyjä lisätakeita jonkin jäsenvaltion siipikarjan tautien hävittämisessä saavuttaman edistyksen perusteella enintään kyseisen jäsenvaltion kansallisesti soveltamia takeita vastaavasti. Tässä yhteydessä saattaa olla suotavaa määrittää jäsenvaltioiden tai niiden alueiden osien asema tiettyjen siipikarjassa todennäköisesti esiintyvien tautien osalta.

(15)	Vaikka kaikkia yhteisön säännöksiä ei käytännön syistä voida soveltaa hyvin pienten erien yhteisön sisäisessä kaupassa, tiettyjä keskeisiä säännöksiä olisi kuitenkin noudatettava.

(16)	Jotta annettujen säännösten noudattaminen voidaan varmistaa, olisi huolehdittava siitä, että siipikarja- ja siitosmunalähetyksen saatteena määräpaikkaan saakka on virkaeläinlääkärin antama eläinlääkärintodistus.

(17)

Määrämaana olevan jäsenvaltion suorittamien tarkastusten ja vaadittujen suojatoimenpiteiden järjestämisessä sekä niiden seurannassa olisi otettava huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/425/ETY (6).

(18)	Olisi säädettävä komission mahdollisuudesta suorittaa tarkastuksia yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(19)	Kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin sovellettavien yhteisön järjestelyjen määrittämiseksi on tarpeen luetteloida ne kolmannet maat tai niiden alueiden osat, joista siipikarjaa ja siitosmunia saa maahantuoda.

(20)	Näiden maiden valintaperusteiden olisi oltava yleisluonteisia, kuten siipikarjan ja muiden eläinten terveydentila, eläinlääkintäyksiköiden organisaatio ja toimivalta sekä voimassa olevat terveyttä koskevat säännökset.

(21)	Lisäksi siipikarjan ja siitosmunien tuontia ei olisi sallittava maista, joissa esiintyy yhteisön karjalle vaarallisia tarttuvia siipikarjan tauteja tai jotka ovat olleet liian lyhyen ajan vapaita tällaisista taudeista.

(22)	Kolmansista maista tapahtuvaan tuontiin sovellettavia yleisiä vaatimuksia olisi täydennettävä erityisvaatimuksin, jotka vahvistetaan kunkin maan terveystilanteen perusteella.

(23)

Vakiolomakkeella esitettävä todistus siipikarjan ja siitosmunien tuonnin yhteydessä on keino, jolla voidaan tehokkaasti tarkastaa, että yhteisön sääntöjä noudatetaan. Säännöt saattavat sisältää erityisvaatimuksia, jotka vaihtelevat kyseessä olevan kolmannen maan mukaan. Nämä seikat olisi otettava huomioon todistuslomakkeiden suunnittelussa.

(24)	Komission eläinlääkintäasiantuntijoille olisi annettava tehtäväksi tarkistaa, noudatetaanko sääntöjä kolmansissa maissa.

(25)	Maahantuonnin yhteydessä suoritetussa tarkastuksessa olisi selvitettävä siipikarjan ja siitosmunien alkuperä ja terveydentila.

(26)	Kansanterveyden ja eläinten terveydentilan turvaamiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, teurastus ja hävittäminen mukaan lukien, siipikarjan ja siitosmunien saapuessa yhteisön alueelle ja niiden määräpaikkaan kuljetuksen aikana.

(27)	Siipikarjanhoidon jatkuvan teknisen kehityksen vuoksi siipikarjan tauteja koskevia torjuntamenetelmiä on ajoittain mukautettava.

(28)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (7) mukaisesti.

(29)	Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä VI olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

1. Tässä direktiivissä säädetään eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista, jotka koskevat siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäistä kauppaa ja niiden tuontia kolmansista maista.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta näyttelyihin, näytöksiin eikä kilpailuihin tarkoitettuun siipikarjaan.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan ”virkaeläinlääkärillä” ja ”kolmannella maalla” eläinten terveyttä koskevista säännöistä tiettyjen elävien sorkka- ja kavioeläinten yhteisöön tuonnin ja yhteisön kautta kuljetuksen osalta 26 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/68/EY (8) määriteltyä virkaeläinlääkäriä ja kolmatta maata.

Lisäksi tässä direktiivissä tarkoitetaan

”siipikarjalla” kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä ja sileälastaisia lintuja (Ratitae), joita kasvatetaan tai tarhataan tarkoituksena lisääntyminen, lihan tai munien tuotanto kulutusta varten taikka riistan istutus maastoon metsästystä varten;

2)	”siitosmunilla” siipikarjan munimia haudotettavia munia;

3)	”untuvikoilla” alle 72 tunnin ikäistä ja vielä ruokkimatonta siipikarjaa; Barbary-ankat (Cairina moschata) tai niiden risteytykset voivat kuitenkin olla ruokittuja;

4)	”isovanhempais- tai vanhempaispolven siipikarjalla” vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, joka on tarkoitettu siitosmunien tuotantoon;

5)	”tuotantopolven siipikarjalla” vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, jota kasvatetaan lihan ja/tai munien tuottamiseksi kulutusta varten tai riistan istutukseen;

6)	”teurassiipikarjalla” suoraan teurastamoon toimitettavaa siipikarjaa, joka teurastetaan välittömästi ja viimeistään 72 tunnin kuluessa saapumisestaan;

7)	”parvella” kaikkea terveydentilan osalta samanlaista siipikarjaa, jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden epidemiologisen yksikön. Häkkikanaloissa tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan;

8)	”tilalla” sisä- tai ulkotiloja, jotka voivat käsittää laitoksen ja joita käytetään isovanhempais-, vanhempais- tai tuotantopolven siipikarjan kasvattamiseen tai pitoon;

”laitoksella” tiloja tai osatiloja, jotka sijaitsevat yhdellä tontilla ja joissa harjoitetaan jäljempänä mainittua toimintaa:

a)	jalostuslaitos: tuottaa siitosmunia siitoseläinten kasvatukseen;

b)	siitosmunien tuotantolaitos: tuottaa siitosmunia tuotantoeläinten kasvatukseen;

kasvatuslaitos: joko

i)	laitos, jossa kasvatetaan siitossiipikarjaa, eli laitos, jossa kasvatetaan siitossiipikarjaa ennen niiden lisääntymisvaihetta, tai

ii)	laitos, jossa kasvatetaan tuotantosiipikarjaa, eli laitos, jossa kasvatetaan munivia kanoja ennen niiden munimisvaihetta;

d)	hautomo: haudottaa ja kuoriuttaa munia ja tuottaa untuvikkoja;

10)	”hyväksytyllä eläinlääkärillä” eläinlääkäriä, jolle toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen, jonka vastuulla kyseisen eläinlääkärin toiminta on, on antanut tehtäväksi tässä direktiivissä tarkoitettujen tarkastusten suorittamisen tietyssä laitoksessa;

11)	”hyväksytyllä laboratoriolla” jäsenvaltion alueella sijaitsevaa laboratoriota, jonka toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen on hyväksynyt ja jolle se on antanut tehtäväksi viranomaisen vastuulla suorittaa tässä direktiivissä tarkoitetut diagnostiset kokeet;

12)	”terveystarkastuksella” virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin käyntiä laitoksessa tarkoituksena kaiken siellä olevan siipikarjan terveydentilan tarkastaminen;

13)	”pakollisesti ilmoitettavilla taudeilla” liitteessä V lueteltuja tauteja;

14)	”tautipesäkkeellä” eläintaudeista ilmoittamisesta yhteisössä 21 päivänä joulukuuta 1982 annetussa neuvoston direktiivissä 82/894/ETY (9) määriteltyä tautipesäkettä;

15)	”karanteeniasemalla” tiloja, joissa siipikarjaa pidetään täydellisessä eristyksessä siten, että sen välitön tai välillinen kosketus muuhun siipikarjaan estyy, tarkoituksena sen pitkäaikainen tarkkailu ja kokeiden suorittaminen liitteessä V lueteltujen tautien varalta;

16)	”hävittämisellä” kaiken sellaisen siipikarjan ja sellaisten tuotteiden hävittämistä kaikin tarvittavin terveydellisin suojatoimenpitein, desinfiointi mukaan luettuna, jotka ovat tai joiden epäillään olevan taudin saastuttamia.

II LUKU

YHTEISÖN SISÄISTÄ KAUPPAA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

3 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 päivään heinäkuuta 1991 mennessä suunnitelma niistä kansallisista toimenpiteistä, jotka ne aikovat toteuttaa huolehtiakseen siitä, että liitteen II sisältämiä säännöksiä laitosten hyväksymisestä siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäistä kauppaa varten noudatetaan.

Komissio tutkii suunnitelmat. Suunnitelmat voidaan hyväksyä tai niihin voidaan tehdä muutoksia taikka lisäyksiä ennen hyväksymistä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Jäljempänä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen muutoksia tai lisäyksiä tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti aiemmin hyväksyttyyn suunnitelmaan voidaan

a)	hyväksyä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä jäsenvaltion tilanteessa tapahtuneen muutoksen huomioon ottamiseksi, tai

b)	esittää tautien torjunta- ja valvontamenetelmien kehityksen huomioon ottamiseksi.

4 artikla

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen vertailulaboratorio, joka vastaa tässä direktiivissä tarkoitettavien diagnostisten menetelmien yhteensovittamisesta ja niiden käytöstä jäsenvaltion alueella olevissa hyväksytyissä laboratorioissa.

Kunkin jäsenvaltion on annettava sen kansallista vertailulaboratoriota koskevat yksityiskohtaiset tiedot ja niitä koskevat mahdolliset myöhemmät muutokset muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

Tämän artiklan yhtenäistä soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan antaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5 artikla

Yhteisön sisäiseen kauppaan tarkoitetun tai tarkoitettujen

siitosmunien, untuvikkojen, isovanhempais- ja vanhempais- ja tuotantopolven siipikarjan on täytettävä 6, 15, 18 ja 20 artiklassa esitetyt vaatimukset. Niiden on täytettävä myös 16 ja 17 artiklan mukaisesti vahvistetut vaatimukset.

Lisäksi:

i)	siitosmunien on täytettävä 8 artiklassa esitetyt vaatimukset,

ii)	untuvikkojen on täytettävä 9 artiklassa esitetyt vaatimukset,

iii)	siitos- ja tuotantosiipikarjan on täytettävä 10 artiklassa esitetyt vaatimukset;

b)	teurassiipikarjan on täytettävä 11, 15, 18 ja 20 artiklassa säädetyt vaatimukset ja 16 ja 17 artiklan mukaisesti vahvistetut vaatimukset.

c)	siipikarjan, mukaan lukien riistanistutukseen tarkoitetut untuvikot, on täytettävä 12, 15, 18 ja 20 artiklassa säädetyt vaatimukset ja 16 ja 17 artiklan mukaisesti vahvistetut vaatimukset.

d)	Ruotsiin ja Suomeen tarkoitetun siipikarjan on salmonellan osalta täytettävä 13 artiklan mukaisesti vahvistetut vaatimukset.

6 artikla

Siitosmunien, untuvikkojen sekä siitos- ja tuotantosiipikarjan on oltava peräisin

seuraavat edellytykset täyttävistä laitoksista:

i)	laitoksen on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä siten, että sille on annettu laitoskohtainen rekisterinumero liitteessä II olevan I luvun sisältämien säännösten mukaisesti;

ii)	laitos ei lähetyshetkellä saa olla minkäänlaisen siipikarjaa koskevan eläintaudin vuoksi annetun rajoituksen alaisena;

iii)	laitos ei saa sijaita alueella, jolla toteutetaan eläinten terveyteen liittyvistä syistä yhteisön lainsäädännön mukaisia rajoitustoimenpiteitä sellaisen taudin puhkeamisen seurauksena, jolle siipikarja on altista;

b)	parvesta, jossa ei lähetyshetkellä ole havaittavissa kliinisiä tai muita tarttuviin siipikarjan tauteihin viittaavia merkkejä.

7 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on laadittava ja päivitettävä luettelo 6 artiklan a alakohdan i alakohdan mukaisesti hyväksytyistä laitoksista ja niiden tunnusnumeroista ja toimitettava luettelo muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

Tämän artiklan yhtenäistä soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8 artikla

1. Lähetyshetkellä siitosmunien on:

oltava lähtöisin parvista:

i)	joita on yli kuuden viikon ajan pidetty yhdessä tai useammassa 6 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa yhteisön alueella sijaitsevassa laitoksessa,

ii)	jotka, jos ne on rokotettu, on rokotettu liitteessä III olevien rokotusvaatimusten mukaisesti,

iii)

ja:

—	joiden terveystarkastuksen virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri on suorittanut lähetystä edeltävän 72 tunnin aikana ja joissa ei tarkastushetkellä ole havaittu kliinisiä tai muita tarttuviin tauteihin viittaavia merkkejä, tai

—

joille virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri on kuukausittain suorittanut terveystarkastuksen, joista viimeisin on suoritettu enintään 31 päivää ennen lähetystä. Tätä vaihtoehtoa käytettäessä virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin on tutkittava parven terveydentilaa koskevat asiakirjat ja arvioitava parven nykyinen terveystilanne parvesta lähetystä edeltävän 72 tunnin ajan vastaavan henkilön antamien ajan tasalla olevien tietojen perusteella. Jos asiakirjat tai muut tiedot antavat aiheen epäillä tautia, virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin on suoritettava parven terveystarkastus, jossa suljetaan pois tarttuvan siipikarjan taudin mahdollisuus;

b)	oltava asetuksen (EY) N:o 617/2008 mukaisesti merkittyjä;

c)	oltava virkaeläinlääkärin ohjeiden mukaisesti desinfioituja.

2. Jos tarttuvia siipikarjan tauteja, jotka voivat tarttua munien kautta, ilmenee niiden itämisajan aikana parvessa, josta siitosmunat on saatu, hautomolle ja hautomosta vastuussa olevalle viranomaiselle tai vastuussa oleville viranomaisille on ilmoitettava siitä.

9 artikla

Untuvikkojen on:

a)	oltava kuoriutuneita 6 ja 8 artiklan vaatimukset täyttävistä siitosmunista;

b)	täytettävä liitteessä III esitetyt rokotusvaatimukset, jos ne on rokotettu;

c)	lähetyshetkellä oltava liitteessä II olevan II luvun B 2 kohdan g ja h alakohdan perusteella vapaita kaikista tautiin viittaavista merkeistä.

10 artikla

Lähetyshetkellä isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven siipikarjan on:

a)	oltava kuoriutumisesta alkaen tai yli kuuden viikon ajan pidetty yhdessä tai useammassa yhteisön alueella sijaitsevassa ja 6 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa laitoksessa;

b)	täytettävä liitteessä III esitetyt rokotusvaatimukset, jos ne on rokotettu;

c)	oltava virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin terveystarkastamaa lähetystä edeltävän 48 tunnin aikana eikä tarkastushetkellä ole havaittu kliinisiä tai muita tarttuviin siipikarjan tauteihin viittaavia merkkejä.

11 artikla

Lähetyshetkellä teurassiipikarjan on oltava peräisin tilalta:

a)	jolla eläimiä on pidetty kuoriutumisesta alkaen tai yli 21 päivän ajan;

b)	joka ei ole minkäänlaisten siipikarjaa koskevien eläintautien vuoksi annettujen rajoitusten alaisena;

c)	jossa virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri on suorittanut lähetystä edeltävien viiden vuorokauden aikana teuraseläinten lähtöparven terveystarkastuksen, jolloin parvessa ei ole havaittu mitään kliinisiä tai muita tarttuviin siipikarjan tauteihin viittaavia merkkejä;

d)	joka ei sijaitse alueella, jolla toteutetaan eläinten terveyteen liittyvistä syistä yhteisön lainsäädännön mukaisia rajoitustoimenpiteitä sellaisen taudin puhkeamisen seurauksena, jolle siipikarja on altista.

12 artikla

1. Lähetyshetkellä yli 72 tunnin ikäisen riistanistutukseen tarkoitetun siipikarjan on oltava peräisin tilalta:

a)	jolla niitä on pidetty kuoriutumisesta alkaen tai yli 21 päivän ajan ja jolla ne eivät lähetystä edeltävän kahden viikon aikana ole joutuneet kosketuksiin hiljattain saapuneen siipikarjan kanssa;

b)	joka on vapautettu siipikarjaan sovellettavista eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä;

c)	jossa virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri on lähetystä edeltävien 48 tunnin aikana suorittanut terveystarkastuksen eikä siipikarjassa tarkastushetkellä ole havaittu mitään kliinisiä tai muita tarttuviin siipikarjan tauteihin viittaavia merkkejä;

d)	joka ei sijaitse alueella, jolla on voimassa kielto yhteisön lainsäädännön mukaisesti eläinten terveyteen liittyvistä syistä sellaisen taudin puhkeamisen seurauksena, jolle siipikarja on altista.

2. Edellä olevaa 6 artiklaa ei sovelleta 1 kohdassa tarkoitettuun siipikarjaan.

13 artikla

1. Liitteessä II olevan III luvun A kohdassa mainitsemattomien salmonellan serotyyppien osalta Ruotsiin ja Suomeen tarkoitetuille teurassiipikarjalähetyksille on suoritettava mikrobiologinen testi pistokokein alkuperälaitoksessa Suomeen ja Ruotsiin vietävän teurassiipikarjan alkuperälaitoksessa otettavien näytteiden avulla tapahtuvaa mikrobiologista testausta koskevista säännöistä 22 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyn neuvoston päätöksen 95/410/EY mukaisesti (10)

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun testin laajuus ja valittavat menetelmät on vahvistettava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon sekä Ruotsin ja Suomen komissiolle esittämän toimintaohjelman perusteella.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua testiä ei suoriteta teurassiipikarjalle, joka on lähtöisin tilalta, joka kuuluu 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 2 kohdassa tarkoitettua ohjelmaa vastaavaksi tunnustetun ohjelman piiriin.

14 artikla

1. Siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäisessä kaupassa ei sovelleta 5–11 ja 18 artiklan vaatimuksia, jos lähetys käsittää vähemmän kuin 20 yksikköä, edellyttäen ne ovat tämän artiklan 2 kohdan mukaisia.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen siipikarjan ja siitosmunien on oltava lähtöparvista:

a)	jotka ovat olleet kuoriutumisesta alkaen tai vähintään kolmen kuukauden ajan yhteisön alueella;

b)	joissa ei ole havaintoja kliinisistä tarttuvien siipikarjan tautien merkeistä;

c)	jotka täyttävät, jos ne on rokotettu, liitteessä III esitetyt rokotusvaatimukset;

d)	jotka ovat vapaat kaikista siipikarjaa koskevista eläintaudin vuoksi annetuista rajoituksista;

jotka eivät sijaitse alueella, jolla toteutetaan eläinten terveyteen liittyvistä syistä yhteisön lainsäädännön mukaisia rajoitustoimenpiteitä sellaisen taudin puhkeamisen seurauksena, jolle siipikarja on altista.

Lähetettävän siipikarjan on lähetystä edeltävän kuukauden aikana annettava kielteinen tulos Salmonella pullorum ja Salmonella gallinerum -taudin vasta-aineiden toteamiseksi liitteessä II olevan III luvun mukaisesti suoritetuissa serologisissa kokeissa. Siitosmunien ja untuvikkojen osalta alkuperäparvesta on lähetystä edeltävien kolmen kuukauden aikana tehtävä serologinen tutkimus Salmonella pullorum ja Salmonella gallinerum -taudin toteamiseksi tasolla, joka antaa 95-prosenttisen varmuuden havaita tartunnan 5 prosentin levinneisyys.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei sovelleta sileälastaisia lintuja ja sileälastaisten lintujen siitosmunia sisältäviin lähetyksiin.

15 artikla

1. Jäsenvaltioista tai jäsenvaltioiden sellaisilta alueilta, joilla annetaan rokotus siipikarjan Newcastlen tautia vastaan, jäsenvaltioon tai jäsenvaltion sellaiselle alueelle, jonka asema on tunnustettu 2 kohdan mukaisesti, lähetettäviin siipikarjan ja siitosmunien lähetyksiin sovelletaan seuraavia sääntöjä:

siitosmunien on oltava peräisin parvista,

i)	joita ei ole rokotettu, tai

ii)	jotka on rokotettu inaktivoidulla rokotteella, tai

iii)	jotka on rokotettu elävällä rokotteella edellyttäen, että rokotus on suoritettu vähintään 30 päivää ennen siitosmunien keräämistä;

päivän ikäisiä untuvikkoja (mukaan lukien riistan istutukseen tarkoitetut poikaset) ei saa rokottaa Newcastlen tautia vastaan, ja niiden on oltava peräisin:

i)	a alakohdan vaatimukset täyttävistä siitosmunista, ja

ii)	hautomoista, joissa käytetyt työtavat takaavat, että munat haudotaan täysin eri aikaan ja erillisessä paikassa sellaisiin muniin nähden, jotka eivät täytä a alakohdan vaatimuksia;

siitos- ja tuotantosiipikarja:

i)	ei saa olla rokotettu Newcastlen tautia vastaan, ja

ii)

on 14 päivän ajan ennen lähetystä täytynyt pitää eristettynä virkaeläinlääkärin valvonnassa joko tilalla tai karanteeniasemalla. Tällöin yhtään lintua alkuperätilalla tai karanteeniasemalla, sen mukaan kumpi on kyseessä, ei ole saanut rokottaa Newcastlen tautia vastaan lähetystä edeltävien 21 päivän aikana, eikä mainittuna aikana tilalle tai asemalle ole saanut päästää yhtään lintua, joka ei ole lähetykseen tarkoitettu; karanteeniasemalla ei myöskään saa suorittaa rokotuksia, ja

iii)	on lähetystä edeltävien 14 päivän aikana täytynyt tutkia edustavin serologisin kokein, joista on saatu negatiivinen tulos, Newcastlen taudin vasta-aineiden toteamiseksi 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti;

teurassiipikarjan lähtöparvien

i)	on täytettävä c alakohdan iii alakohdan vaatimukset, jos niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautia vastaan,

ii)	jos ne on rokotettu, on lähetystä edeltäneiden 14 päivän aikana täytynyt läpikäydä edustaviin näytteisiin perustuva tutkimus Newcastlen taudin viruksen eristämiseksi 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti.

2. Jos jäsenvaltio tai jäsenvaltion alue tai alueet haluavat tulla tunnustetuksi alueeksi, jonka ei vaadita rokottavan Newcastlen tautia vastaan, ne voivat esittää ohjelman 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Komissio tutkii jäsenvaltioiden esittämät ohjelmat. Ohjelmat voidaan hyväksyä 16 artiklan 1 kohdassa mainittujen perusteiden mukaisesti 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Yhteisön sisäisessä kaupassa mahdollisesti vaadittavia yleisiä tai erityisiä lisätakeita voidaan määritellä samaa menettelyä noudattaen.

Kun jäsenvaltio tai jäsenvaltion alue katsoo, että se on saavuttanut aseman, jossa sen ei vaadita rokottavan Newcastlen tautia vastaan, se voi esittää komissiolle Newcastlen tautia vastaan rokottamatta jättämistä koskevan aseman tunnustamista koskevan hakemuksen 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Päätettäessä jäsenvaltion tai alueen tunnustamisesta sellaiseksi, jonka ei vaadita rokottavan Newcastlen tautia vastaan, otetaan huomioon 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä erityisesti seuraavat perusteet:

rokottamiseen Newcastlen tautia vastaan, lukuun ottamatta yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi 14 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/66/ETY (11) 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kirjekyyhkysten pakollista rokottamista, ei ole annettu lupaa siipikarjan osalta edeltävän kahdentoista kuukauden aikana;

b)	siitosparville on suoritettu vähintään kerran vuodessa serologinen tutkimus Newcastlen taudin havaitsemiseksi 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti;

c)	tiloilla ei ole siipikarjaa, joka on rokotettu Newcastlen tautia vastaan edeltävän 12 kuukauden aikana, lukuun ottamatta direktiivin 92/66/ETY 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti rokotettuja kirjekyyhkysiä.

3. Komissio voi lykätä Newcastlen tautia vastaan rokottamatta jättävän aseman myöntämistä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jos:

a)	esiintyy vakava hallitsematon Newcastlen tautitapaus; tai

b)	lainsäädännölliset rajoitukset, jotka estävät järjestelmällisen turvautumisen rokottamiseen Newcastlen tautia vastaan, poistetaan.

16 artikla

1. Jos jäsenvaltio laatii tai on laatinut vapaaehtoisen tai pakollisen valvontaohjelman jonkin siipikarjaa uhkaavan taudin varalta, se voi esittää ohjelman komission hyväksyttäväksi ilmoittaen etenkin seuraavat seikat:

a)	tautitilanne jäsenvaltion alueella;

b)	ohjelman perusteet ottaen huomioon taudin merkittävyys ja ohjelman todennäköisesti tuottama hyöty suhteessa sen kustannuksiin;

c)	maantieteellinen alue, jolla ohjelma toteutetaan;

d)	siipikarjalaitoksiin sovellettavat luokitukset, kussakin luokassa täytettävät vaatimukset ja käytettävät koemenetelmät;

e)	ohjelman tarkastusmenetelmät;

f)	toimenpiteet, jotka toteutetaan, jos laitos menettää jostakin syystä luokkansa;

g)	toimenpiteet, jotka on toteutettava, jos ohjelman säännösten mukaisesti suoritettujen kokeiden tulokset ovat positiivisia.

2. Komissio tutkii jäsenvaltioiden esittämät ohjelmat. Ohjelmat voidaan hyväksyä 1 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Yhteisön sisäisessä kaupassa mahdollisesti vaadittavia yleisiä tai rajoitettuja lisätakeita voidaan määritellä samaa menettelyä noudattaen. Tällaisten takuiden on kuitenkin vastattava enintään jäsenvaltion alueellaan vaatimia takeita.

3. Jäsenvaltioiden esittämiin suunnitelmiin voidaan 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tehdä muutoksia tai lisäyksiä. Samaa menettelyä noudattaen voidaan aiemmin hyväksyttyihin suunnitelmiin tai tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti määriteltyihin takeisiin tehdä muutoksia tai lisäyksiä.

17 artikla

1. Jos jäsenvaltio katsoo alueensa tai sen osan olevan vapaa jostakin taudista, jolle siipikarja on altis, sen on esitettävä komissiolle asianmukainen asiakirja-aineisto, josta ilmenee erityisesti:

a)	taudin luonne ja tiedot sen aikaisemmasta esiintymisestä kyseisessä jäsenvaltiossa;

b)	tulokset seurantakokeista, jotka perustuvat serologisiin, mikrobiologisiin ja patologisiin tutkimuksiin sekä siihen, että taudista ilmoittaminen asianomaisille viranomaisille on lain mukaan pakollista;

c)	aika, jolloin seurantaa on suoritettu;

d)	tarvittaessa aika, jolloin rokottaminen tautia vastaan on ollut kiellettyä, ja maantieteellinen alue, jolla kielto on ollut voimassa;

e)	säännöt, joilla tehdään mahdolliseksi tarkastaa, että kyseinen alue säilyy vapaana taudista.

2. Komissio tutkii jäsenvaltioiden esittämät perustelut. Yhteisön sisäisessä kaupassa mahdollisesti vaadittavia yleisiä tai yksilöityjä lisätakeita voidaan määritellä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisten takeiden on vastattava kuitenkin enintään jäsenvaltion alueellaan vaatimia takeita.

3. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevista muutoksista. Tällaisen tiedoksiannon perusteella 2 kohdan mukaisesti määriteltyjä takeita voidaan muuttaa tai peruuttaa 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

18 artikla

1. Untuvikot ja siitosmunat on kuljetettava:

a)	tähän tarkoitukseen suunnitelluissa uusissa kertakäyttöisissä säiliöissä, jotka hävitetään yhden käyttökerran jälkeen; tai

b)	säiliöissä, joita voidaan käyttää uudelleen, jos ne puhdistetaan ja desinfioidaan jokaisen käytön jälkeen.

2. Joka tapauksessa 1 kohdan mukaisissa säiliöissä:

a)	saa olla ainoastaan samasta laitoksesta peräisin olevia samanlajisia, -luokkaisia ja -tyyppisiä siipikarjan untuvikkoja tai siitosmunia;

täytyy olla seuraavat merkinnät:

i)	alkuperäjäsenvaltion tai -alueen nimi;

ii)	liitteessä II olevan 1 luvun 2 kohdassa tarkoitettu alkuperälaitoksen hyväksyntänumero;

iii)	kunkin laatikon sisältämien untuvikkojen ja munien lukumäärä;

iv)	siipikarjalaji, jonka untuvikoista tai munista on kyse.

3. Untuvikkoja tai siitosmunia sisältävät laatikot voidaan jaotella kuljetusta varten sopiviin säiliöihin. Säiliöihin on merkittävä jaoteltujen laatikoiden lukumäärä ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut merkinnät.

4. Isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven siipikarjaa on kuljetettava sälelaatikoissa tai häkeissä,

a)	joissa on vain samasta laitoksesta peräisin olevaa samanlajista, -luokkaista ja -tyyppistä siipikarjaa;

b)	joihin on merkitty liitteessä II olevan I luvun 2 kohdassa tarkoitettu alkuperälaitoksen hyväksyntänumero.

5. Isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven siipikarja sekä untuvikot on kuljetettava viipymättä määräpaikkana olevaan laitokseen, eivätkä ne saa päästä kosketukseen muiden elävien lintujen kanssa kuin tämän direktiivin vaatimukset täyttävien isovanhempais-, vanhempais- ja tuotantopolven siipikarjan tai untuvikkojen kanssa.

Teurassiipikarja on kuljetettava viipymättä määräpaikkana olevaan teurastamoon, eikä se saa päästä kosketukseen muun siipikarjan kuin tämän direktiivin vaatimukset täyttävän teurassiipikarjan kanssa.

Riistanistutukseen tarkoitettu siipikarja on viipymättä toimitettava määräpaikkaan ilman, että se joutuu kosketuksiin muun siipikarjan kanssa, lukuun ottamatta tässä direktiivissä esitetyt vaatimukset täyttävää riistanistutukseen tarkoitettua siipikarjaa.

6. Sälelaatikot, häkit ja ajoneuvot on suunniteltava siten, että

a)	ulosteiden leviäminen estyy ja höyhenten leviäminen kuljetuksen aikana on mahdollisimman vähäistä;

b)	eläimiä voidaan niissä ulkoisesti tarkastaa;

c)	ne voidaan puhdistaa ja desinfioida.

7. Ajoneuvot ja muut kuin kertakäyttöiset säiliöt, sälelaatikot ja häkit on ennen lastausta ja lastin purkamista puhdistettava ja desinfioitava kyseisen jäsenvaltion asianomaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

19 artikla

Edellä 18 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua siipikarjaa saa kuljettaa lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin saastuttaman alueen läpi ainoastaan pääteitä myöten tai rautateitse.

20 artikla

Jäsenvaltioiden välisessä kaupassa siipikarjan ja siitosmunien saatteena niitä määräpaikkaan kuljetettaessa on oltava eläinlääkärintodistus, joka

on liitteen IV sisältämän asiaan soveltuvan mallin mukainen ja täytetty eläinten ja eläinperäisten tuotteiden yhteisön sisäiseen kauppaan liittyvän yhdenmukaisen todistusmallin ja tarkastuspöytäkirjan hyväksymisestä 30 päivänä maaliskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 599/2004 (12) mukaisesti;

b)	on virkaeläinlääkärin allekirjoittama;

c)	on laadittu lastauspäivänä lähettäjämaana olevan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja määrämaana olevan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä;

d)	on voimassa viisi päivää;

e)	on laadittu yhdelle liuskalle;

f)	on osoitettu yhdelle vastaanottajalle;

g)	on varustettu leimalla tai allekirjoituksella, jonka väri poikkeaa todistuksen väristä.

21 artikla

Määrämaana olevat jäsenvaltiot voivat, ottaen huomioon perustamissopimuksen yleiset määräykset, myöntää yhdelle tai useammalle lähettäjämaana olevalle jäsenvaltiolle yleis- tai tapauskohtaisen luvan siipikarjan ja siitosmunien tuontiin niiden alueelle ilman 20 artiklassa tarkoitettua todistusta.

III LUKU

KOLMANSISTA MAISTA TAPAHTUVAA TUONTIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

22 artikla

Yhteisön alueelle tuotavan siipikarjan ja siitosmunien on täytettävä 23–26 artiklassa säädetyt edellytykset.

23 artikla

1. Siipikarjan ja siitosmunien on oltava peräisin sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaisesta kolmannen maan alueen osasta, joka sisältyy komission 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laatimaan luetteloon. Luetteloa voidaan täydentää tai muuttaa 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Päätettäessä jonkin kolmannen maan tai sen alueen osan sisällyttämisestä 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon on erityisesti otettava huomioon:

a)	siipikarjan, muiden kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten terveydentila kyseisessä kolmannessa maassa, erityisesti eksoottisten eläintautien esiintyminen, sekä ympäröivän alueen tautitilanne, jos jompikumpi saattaisi vaarantaa jäsenvaltioiden kansan ja eläinten terveyden;

b)	se, miten säännöllisesti ja nopeasti kolmas maa antaa tietoja alueellaan esiintyvistä tarttuvista eläintaudeista, erityisesti Maailman eläintautijärjestön luettelossa olevista taudeista;

c)	kolmannen maan eläintautien ehkäisyä ja torjuntaa koskevat säännökset;

d)	kolmannen maan eläinlääkintäyksiköiden organisaatio ja toimivalta;

e)	tarttuvien eläintautien ehkäisy- ja valvontatoimenpiteiden järjestely ja täytäntöönpano;

f)	takeet, jotka kolmas maa voi antaa tämän direktiivin sääntöjen noudattamisesta;

g)	hormoneja ja jäämiä koskevien yhteisön säännösten noudattaminen.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu luettelo ja kaikki siihen tehdyt muutokset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

24 artikla

1. Siipikarjan ja siitosmunien on oltava peräisin kolmansista maista:

a)	joissa lintuinfluenssa ja Newcastlen tauti, sellaisina kuin ne määritellään yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi 20 päivänä joulukuuta 2005 annetussa neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (13) ja direktiivissä 92/66/ETY, ovat pakollisesti ilmoitettavia tauteja,

b)	jotka ovat vapaita lintuinfluenssasta ja Newcastlen taudista tai jotka, vaikka eivät olekaan vapaita näistä taudeista, soveltavat sellaisia toimenpiteitä niiden torjumiseksi, jotka vastaavat vähintään direktiiveissä 2005/94/EY ja 92/66/ETY säädettyjä toimenpiteitä.

2. Komissio voi päättää 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen edellytyksistä, joiden perusteella tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan osaan kolmansien maiden alueesta.

25 artikla

1. Siipikarjan ja siitosmunien tuonti 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditussa luettelossa mainitun kolmannen maan alueelta tai alueen osalta on sallittua vain, jos

a)	lähtöparvia on ennen lähetystä keskeytyksettä pidetty kyseisen maan alueella tai alueen osalla määräajan, joka määritetään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;

b)	lähtöparvet täyttävät 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laaditut eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, jotka koskevat siipikarjan ja siitosmunien tuontia kyseisestä maasta. Eri siipikarjalajeihin ja -luokkiin voidaan soveltaa erilaisia vaatimuksia.

2. Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista päätetään II luvussa ja vastaavissa liitteissä esitettyjen säännösten perusteella. Jäljempänä 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan tapauksittain myöntää poikkeuksia, jos asianomainen kolmas maa tarjoaa eläintautien osalta samanlaiset ja vähintään vastaavat takeet.

26 artikla

1. Siipikarjan ja siitosmunien mukana on oltava viejänä olevan kolmannen maan virkaeläinlääkärin laatima ja allekirjoittama terveystodistus.

Todistuksen on:

a)	oltava annettu määrämaana olevaan jäsenvaltioon tarkoitetun lähetyksen lastauspäivänä;

b)	oltava laadittu määrämaana olevan jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä;

c)	oltava alkuperäiskappaleena lähetyksen mukana;

d)	sisällettävä vakuutus siitä, että siipikarja tai siitosmunat täyttävät tämän direktiivin vaatimukset sekä tämän direktiivin mukaisesti laaditut, kolmansista maista tapahtuvaa tuontia koskevat vaatimukset;

e)	oltava voimassa viisi päivää;

f)	oltava laadittu yhdelle liuskalle;

g)	oltava osoitettu yhdelle vastaanottajalle;

h)	oltava varustettu leimalla tai allekirjoituksella, jonka väri poikkeaa todistuksen väristä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen on oltava 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laaditun mallin mukainen.

27 artikla

Komission ja jäsenvaltioiden eläinlääkintäasiantuntijat suorittavat tarkastuksia paikalla sen todentamiseksi, että kaikkia tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan tehokkaasti.

Komissio nimeää jäsenvaltioiden ehdotuksesta näistä tarkastuksista vastaavat jäsenvaltioiden asiantuntijat.

Tarkastukset suoritetaan yhteisön nimissä, ja yhteisö vastaa niistä aiheutuvista kustannuksista.

Tarkastusten määräajoista ja suoritustavasta päätetään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

28 artikla

1. Komissio voi 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että tuonti kolmannesta maasta tai sen alueen osasta on rajoitettava tiettyyn lajiin, siitosmuniin, isovanhempais-, vanhempais- tai tuotantopolven siipikarjaan tai teurassiipikarjaan taikka erikoistarkoituksiin aiottuun siipikarjaan.

2. Komissio voi 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että tuotu siipikarja, siitosmunat tai tuoduista munista haudottu siipikarja on pidettävä karanteenissa tai eristyksissä enintään kaksi kuukautta.

29 artikla

Komissio voi 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää sallia tapauskohtaisesti siipikarjan ja siitosmunien tuonnin kolmansista maista, jos tuonti ei ole 22, 24, 25 ja 26 artiklan säännösten mukaista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22, 24, 25 ja 26 artiklan soveltamista. Tällaiseen tuontiin sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt annetaan samanaikaisesti samassa menettelyssä. Näiden yksityiskohtaisten sääntöjen on annettava vähintään II luvun eläinten terveyttä koskevia takuita vastaavat takuut, joihin sisältyy pakollinen karanteeni ja pakollisia kokeita lintuinfluenssan, Newcastlen taudin ja muiden vastaavien tautien osalta.

30 artikla

Määrämaana olevaan jäsenvaltioon saapuva teurassiipikarja on toimitettava suoraan teurastamoon mahdollisimman nopeasti teurastettavaksi.

Määrämaana olevan jäsenvaltion toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen voi eläinten terveyttä koskevin perustein nimetä teurastamon, johon siipikarja on toimitettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta minkään 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätetyn erikoisvaatimuksen soveltamista.

IV LUKU

YHTEISET SÄÄNNÖKSET

31 artikla

Yhteisön sisäisessä kaupassa siipikarjaan ja siitosmuniin sovelletaan eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (14) suojatoimenpiteitä.

32 artikla

Direktiivin 90/425/ETY eläinlääkinnällistä valvontaa koskevia säännöksiä sovelletaan siipikarjan ja siitosmunien yhteisön sisäiseen kauppaan.

33 artikla

1. Komissiota avustaa elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (15) 58 artiklalla perustettu elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan 15 päivää.

34 artikla

Liitteiden I–V muuttamisesta, erityisesti jos tarkoituksena on niiden mukauttaminen diagnostisten menetelmien ja tiettyjen tautien taloudellisen merkityksen muutoksiin, päätetään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

35 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

36 artikla

Kumotaan direktiivi 90/539/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VI olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä VI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

37 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

38 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 30 päivänä marraskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. O. LITTORIN

(1) Lausunto annettu 20. lokakuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL L 303, 31.10.1990, s. 6.

(3) Katso liitteessä VI oleva A osa.

(4) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(5) EUVL L 168, 28.6.2008, s. 5.

(6) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(7) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(8) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 321.

(9) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 58.

(10) EYVL L 243, 11.10.1995, s. 25.

(11) EYVL L 260, 5.9.1992, s. 1.

(12) EUVL L 94, 31.3.2004, s. 44.

(13) EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16.

(14) EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13.

(15) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

LIITE I

Edellä olevan 4 artiklan mukaisesti nimetyt kansalliset lintujen tautien vertailulaboratoriot vastaavat kussakin jäsenvaltiossa tässä direktiivissä tarkoitettujen diagnostisten menetelmien yhteensovittamisesta. Tätä varten ne:

a)	voivat toimittaa hyväksytyille laboratorioille diagnostisiin kokeisiin tarvittavia reagensseja;

b)	valvovat tässä direktiivissä säädettyjen diagnostisten testien suorittamista varten hyväksyttyjen laboratorioiden käyttämien reagenssien laatua;

c)	järjestävät säännöllisiä vertailukokeita.

LIITE II

LAITOSTEN HYVÄKSYNTÄ

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1. Edellytyksenä sille, että toimivaltainen viranomainen hyväksyy laitoksen yhteisön sisäistä kauppaa varten, on se, että

a)	laitos täyttää II luvun tiloja ja toimintaa koskevat vaatimukset;

b)	laitos soveltaa ja noudattaa eläinlääkinnän keskusviranomaisen hyväksymää tautivalvontaohjelmaa ja ottaa huomioon III luvussa olevat vaatimukset;

c)	laitos huolehtii kaikista d alakohdassa lueteltujen tehtävien suorittamisen edellytyksistä;

laitosta valvoo eläintautien valvontajärjestelmän piirissä asianomainen eläinlääkintäviranomainen. Valvonta käsittää ainakin seuraavaa:

—	virkaeläinlääkäri suorittaa vähintään yhden tarkastuskäynnin vuodessa ja sen lisäksi kokeita, joilla tarkistetaan, että hyvää hygieniaa noudatetaan ja että laitos toimii II luvun vaatimusten mukaisesti,

—	tuottaja pitää kirjaa kaikista tiedoista, jotka ovat tarpeen, jotta asianomainen eläinlääkintäviranomainen voi jatkuvasti valvoa laitoksen terveydellistä tilaa;

e)	laitoksessa pidetään ainoastaan siipikarjaa.

2. Toimivaltainen viranomainen antaa kullekin 1 kohdan vaatimukset täyttävälle laitokselle laitoskohtaisen numeron, joka voi olla sama kuin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 mukaisesti annettu numero.

II LUKU

TILAT JA TOIMINTA

Jalostus-, tuotanto- ja kasvatuslaitokset

1. Tilat

a)	Tilat on sijoiteltava tontille ja jäsenneltävä tarkoitetun tuotannon mukaisella tavalla siten, että tautien leviäminen sinne voidaan estää tai jo puhjennut tauti voidaan pitää hallinnassa. Jos laitoksessa pidetään useita siipikarjalajeja, ne on selvästi erotettava toisistaan.

b)	Tilojen on oltava sellaiset, että hyvän hygieniatason ylläpitäminen ja terveydentilan valvonta on mahdollista.

c)	Laitteiden on oltava tarkoitetun tuotannon mukaiset, ja tilojen sekä siipikarjan ja munien kuljetukseen käytetyn kaluston puhdistaminen on voitava sijoittaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

2. Kasvatus

a)	Kasvatustekniikan on mahdollisimman pitkälle perustuttava ”eristyskasvatuksen” ja ”kerralla sisään – kerralla ulos” -kasvatuksen periaatteisiin. Kasvatuserien välillä on suoritettava puhdistus, desinfiointi ja tyhjennys.

Kaiken jalostus-, tuotanto- ja kasvatuslaitoksissa olevan siipikarjan on oltava

—	peräisin laitoksesta itsestään ja/tai

—	peräisin muista yhteisön alueella olevista, 6 artiklan a alakohdan i alakohdan mukaisesti hyväksytyistä jalostus-, tuotanto- tai kasvatuslaitoksista ja/tai

—	tuotu kolmansista maista tämän direktiivin mukaisesti.

c)	Laitoksen johdon on laadittava hygieniamääräykset. Henkilöstön on käytettävä asianmukaisia työvaatteita ja vierailijoiden suojavaatetusta.

d)	Rakennukset, tarhat ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa.

e)	Munat on kerättävä useita kertoja päivässä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava mahdollisimman nopeasti.

Tuottajan on ilmoitettava hyväksytylle eläinlääkärille kaikista tuotantohäiriöistä ja muista merkeistä, jotka viittaavat tarttuvaan siipikarjan tautiin. Jos tautitartuntaa epäillään, hyväksytyn eläinlääkärin on heti toimitettava hyväksyttyyn laboratorioon diagnoosin tekemiseksi tai vahvistamiseksi tarvittavat näytteet.

Jokaista parvea koskeva kertomus, rekisteri tai tietokanta on säilytettävä vähintään kaksi vuotta parven hävittämisen jälkeen, ja siitä on käytävä ilmi:

—	saapumis- ja lähtöpäivät,

—	tuotannon tunnusluvut,

—	sairastavuus ja kuolleisuus syineen,

—	kaikki laboratoriokokeet ja niiden tulokset,

—	siipikarjan alkuperä,

—	munien määräpaikka.

h)	Tarttuvan siipikarjan taudin puhjetessa laboratoriokokeiden tulokset on välittömästi ilmoitettava hyväksytylle eläinlääkärille.

Hautomot

1. Tilat

Hautomon on oltava fyysisesti ja toiminnallisesti erillään kasvatustiloista. Tilat on sijoiteltava siten, että jäljempänä mainitut toimintayksiköt voidaan pysyttää erossa toisistaan:

—	munien varastointi ja luokittelu,

—	desinfiointi,

—	esihaudonta,

—	kuoriutuminen,

—	lähetysten valmistelu ja pakkaus.

Rakennukset on suojattava ulkoa tulevilta linnuilta ja jyrsijöiltä; lattia- ja seinämateriaalien on oltava vedenpitäviä ja kulutuksen- sekä pesunkestäviä; luonnon- tai keinovalaistuksen ja ilmanvaihto- sekä lämmitysjärjestelmien on oltava sopivaa tyyppiä; jätteiden (munat ja poikaset) poisto on voitava suorittaa hygieenisesti.

c)	Laitteiden pintojen on oltava sileät ja vedenpitävät.

2. Toiminta

a)	Toiminta on järjestettävä niin, että munien, liikkuvan kaluston ja henkilöstön liikenne on yksisuuntainen.

Siitosmunien on oltava

—	peräisin muista yhteisössä olevista, 6 artiklan a kohdan i alakohdan mukaisesti hyväksytyistä jalostus- tai tuotantolaitoksista,

—	kolmansista maista tämän direktiivin mukaisesti tuotuja.

c)	Laitoksen johdon on laadittava hygieniamääräykset, henkilöstön on käytettävä asianmukaisia työvaatteita ja vierailijoiden suojavaatetusta.

d)	Rakennukset ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa.

Seuraavat kohteet on desinfioitava:

—	munat saapumispäivän ja haudontaprosessin välillä,

—	hautomokoneet säännöllisesti,

—	kuorijat ja varusteet kunkin haudontaerän jälkeen.

f)	Hautomon terveystilannetta on arvioitava mikrobiologisen laaduntarkkailuohjelman avulla.

Tuottajan on ilmoitettava hyväksytylle eläinlääkärille kaikista tuotantohäiriöistä ja muista merkeistä, jotka viittaavat tarttuvaan siipikarjan tautiin. Jos tarttuvaa tautia epäillään, hyväksytyn eläinlääkärin on heti toimitettava hyväksyttyyn laboratorioon taudin toteamiseksi tai diagnoosin vahvistamiseksi tarvittavat näytteet ja ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle eläinlääkintäviranomaiselle, joka päättää tarvittavista toimenpiteistä.

Jokaista parvea koskeva kertomus, rekisteri tai tietokanta on säilytettävä vähintään kaksi vuotta, ja siitä on käytävä ilmi seuraavat mahdollisuuksien mukaan parvittaiset tiedot:

—	munien alkuperä ja saapumispäivä,

—	kuoriutumistulokset,

—	havaitut poikkeavuudet,

—	laboratoriokokeet ja niiden tulokset,

—	mahdolliset rokotusohjelmat,

—	haudottujen kuoriutumattomien munien lukumäärä ja määräpaikka,

—	untuvikkojen määräpaikka.

i)	Tarttuvan siipikarjan taudin puhjetessa laboratoriokokeiden tulokset on välittömästi ilmoitettava hyväksytylle eläinlääkärille.

III LUKU

TAUDINVALVONTAOHJELMA

Taudinvalvontaohjelmien on käsitettävä ainakin jäljempänä mainittujen sairauksien ja lajien valvonta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta terveydenhuoltotoimenpiteiden tai 16 ja 17 artiklan soveltamista.

Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum ja Salmonella arizonae

1. Lajit

a)	Salmonella pullorum ja gallinarum: kanat, kalkkunat, helmikanat, viiriäiset, fasaanit, peltopyyt, ankat.

b)	Salmonella arizonae: kalkkunat.

2. Taudinvalvontaohjelma

a)	Tartunnan esiintymisen tutkimiseksi on käytettävä serologisia ja/tai bakteriologisia kokeita.

b)	Näytteet kokeita varten on otettava tilanteen mukaan verestä, kuoriutumattomista tai huonolaatuisista poikasista, haudontalaitteessa olevista untuvista tai tomusta, pyyhkäisynäytteenä hautomon seinistä, pehkusta tai juottolaitteen vedestä.

Otettaessa parvesta verinäytteitä serologisia kokeita varten Salmonella pullorum – tai Salmonella arizonae -taudin tutkimiseksi on tarvittavien näytteiden määrää päätettäessä otettava huomion taudin esiintyminen kyseisessä maassa ja sen aikaisempi esiintyminen laitoksessa.

Parvet on tutkittava jokaisen munintakauden aikana taudin toteamisen kannalta edullisimpana ajankohtana.

Mycoplasma gallisepticum ja Mycoplasma meleagridis

1. Lajit

a)	Mycoplasma gallisepticum: kanat ja kalkkunat.

b)	Mycoplasma meleagridis: kalkkunat.

2. Taudinvalvontaohjelma

a)	Tartunnan esiintyminen on tutkittava serologisin ja/tai bakteriologisin kokein sekä/tai untuvikkojen ja kalkkunanpoikasten ilmapussien mahdollisten vaurioiden perusteella.

b)	Näytteet kokeita varten on otettava tilanteen mukaan verestä, untuvikoista ja kalkkunanpoikasista, siemennesteestä tai pyyhkäisynäytteenä henkitorvesta, yhteissuolesta tai ilmapusseista.

c)	Kokeet Mycoplasma gallisepticum – tai Mycoplasma meleagridis -taudin toteamiseksi on suoritettava edustavista näytteistä, jotta taudin jatkuva valvonta kasvatuksen ja muninnan aikana on mahdollista, eli juuri ennen muninnan alkamista ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein.

C. Tulokset ja tarvittavat toimenpiteet

Jollei yhtään positiivista tulosta ilmene, kokeen tulos katsotaan kielteiseksi. Päinvastaisessa tapauksessa parvi on epäilyksen alainen, ja siihen on sovellettava liitteessä IV määrättyjä toimenpiteitä.

D. Kun taudin saastuttamalla tilalla on vähintään kaksi erillistä tuotantoyksikköä, toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen voi poiketa näistä toimenpiteistä sairaudesta vapaiden tuotantoyksikköjen osalta, jos hyväksytty eläinlääkäri on vahvistanut kyseisten tuotantoyksikköjen rakenteen, koon ja toiminnan olevan sellaisia, että niiden eläin-, hoito- ja ruokintatilat ovat täysin erilliset eikä kyseinen tauti voi levitä tuotantoyksiköstä toiseen.

IV LUKU

LAITOKSELLE MYÖNNETYN HYVÄKSYNNÄN KESKEYTTÄMINEN TAI PERUUTTAMINEN

1. Laitokselle myönnetty hyväksyntä on keskeytettävä,

a)	jos II luvussa määrättyjä vaatimuksia ei enää täytetä;

kunnes seuraavissa tapauksissa on suoritettu taudin mukainen tutkimus, jos:

—	laitoksessa epäillään lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin tartuntaa,

—	laitos on vastaanottanut siipikarjaa tai siitosmunia toisesta laitoksesta, jossa epäillään esiintyvän tai esiintyy lintuinfluenssaa tai Newcastlen tautia,

—	laitos on ollut sillä tavoin kosketuksessa lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin puhkeamispaikan kanssa, että tartunta on ollut mahdollinen;

c)	kunnes uudet kokeet on suoritettu, jos II ja III luvun vaatimusten mukaisesti Salmonella pullorum-, Salmonella gallinarum-, Salmonella arizonae-, Mycoplasma gallisepticum – tai Mycoplasma meleagridis -tautien toteamiseksi suoritettujen valvontakokeiden tulokset antavat aiheen epäillä tartuntaa;

d)	kunnes virkaeläinlääkärin määräämät asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu, jos havaitaan, ettei laitos täytä I luvun 1 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimuksia.

2. Hyväksyntä on peruutettava,

a)	jos laitoksessa esiintyy lintuinfluenssaa tai Newcastlen tautia;

b)	jos toinen asianmukainen koe vahvistaa Salmonella pullorum-, Salmonella gallinarum-, Salmonella arizonae-, Mycoplasma gallisepticum – tai Mycoplasma meleagridis -taudin tartunnan;

c)	jos virkaeläinlääkärin toisen huomautuksen jälkeen laitos ei ole toteuttanut toimenpiteitä saattaakseen tilanteen I luvun 1 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimusten mukaiseksi.

3. Hyväksyntä voidaan myöntää uudelleen seuraavin edellytyksin, jos:

a)	hyväksyntä on peruutettu lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin esiintymän johdosta, se voidaan myöntää uudelleen 21 päivän kuluttua puhdistuksesta ja desinfioinnista eläinten tappamisen ja tartunnanhävittämistoimenpiteiden jälkeen;

hyväksyntä on peruutettu

—

Salmonella pullorum – ja gallinarum – tai Salmonella arizonae -taudin esiintymän johdosta, se voidaan myöntää uudelleen, kun kahdessa vähintään 21 päivän väliajoin laitoksessa suoritetussa kokeessa saastuneen parven tappamista ja tartunnanhävittämistoimenpiteitä seuranneen desinfioinnin jälkeen on saatu kielteinen tulos;

—	Mycoplasma gallisepticum – tai Mycoplasma meleagridis -taudin esiintymän johdosta, se voidaan myöntää uudelleen, kun kahdessa vähintään 60 päivän väliajoin koko parveen kohdistuneessa kokeessa on saatu kielteinen tulos.

LIITE III

SIIPIKARJAN ROKOTTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. Siitosmunia tuottavan siipikarjan tai parven rokotuksissa käytettävillä rokotteilla on oltava markkinoille saattamista koskeva lupa, jonka on antanut toimivaltainen viranomainen siinä jäsenvaltiossa, jossa rokotteita käytetään.

2. Komissio voi päättää perusteista, joita sovelletaan rokotteiden käytössä Newcastlen taudin torjunnassa rutiinirokotusohjelmien yhteydessä.

LIITE IV

YHTEISÖN SISÄISESSÄ KAUPASSA KÄYTETTÄVÄT ELÄINLÄÄKÄRINTODISTUKSET

(Mallit 1–6)

MALLI 1

MALLI 2

MALLI 3

MALLI 4

MALLI 5

MALLI 6

LIITE V

TAUDIT, JOISTA ON ILMOITETTAVA

—	lintuinfluenssa

—	Newcastlen tauti

LIITE VI

A OSA

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista (36 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston asetus 90/539/ETY (EYVL L 303, 31.10.1990, s. 6).
Neuvoston direktiivi 91/494/ETY (EYVL L 268, 24.9.1991, s. 35).	ainoastaan 19 artiklan 2 kohta
Neuvoston direktiivi 91/496/ETY (EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56).	ainoastaan siltä osin kuin viitataan direktiiviin 90/539/ETY 26 artiklan 2 kohdassa
Neuvoston direktiivi 92/65/ETY (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54).	ainoastaan 7 artiklan B kohdan toinen alakohta
Komission päätös 92/369/ETY (EYVL L 195, 14.7.1992, s. 25).
Neuvoston direktiivi 93/120/EY (EYVL L 340, 31.12.1993, s. 35).
Vuoden 1994 liittymisasiakirjan liitteessä I oleva V.E.I.2.A.4 kohta (EYVL C 241, 29.8.1994, s. 132).
Neuvoston direktiivi 1999/90/EY (EYVL L 300, 23.11.1999, s. 19).
Komission päätös 2000/505/EY (EYVL L 201, 9.8.2000, s. 8).	ainoastaan 1 artikla ja liite
Komission päätös 2001/867/EY (EYVL L 323, 7.12.2001, s. 29).
Neuvoston asetus (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).	ainoastaan liitteessä III oleva 13 kohta
Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä II oleva 6.B.I.17 kohta (EUVL L 236, 23.9.2003, p. 381)
Neuvoston direktiivi 2006/104/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 352).	ainoastaan liitteessä oleva I.3 kohta
Komission päätös 2006/911/EY (EUVL L 346, 9.12.2006, s. 41).	ainoastaan liitteessä oleva 4 kohta
Komission päätös 2007/594/EY (EUVL L 227, 31.8.2007, s. 33).
Komission päätös 2007/729/EY (EUVL L 294, 13.11.2007, s. 26).	ainoastaan liitteessä oleva 2 kohta
Neuvoston direktiivi 2008/73/EY (EUVL L 219, 14.8.2008, s. 40).	ainoastaan 11 artikla

B OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle (36 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi	Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle
90/539/ETY	1 päivä toukokuuta 1992
91/494/ETY	1 päivä toukokuuta 1992
91/496/ETY	1 päivä heinäkuuta 1992
92/65/ETY	31 päivä joulukuuta 1993
93/120/EY	1 päivä tammikuuta 1995
1999/90/EY	30 päivä kesäkuuta 2000
2006/104/EY	1 päivä tammikuuta 2007
2008/73/EY	1 päivä tammikuuta 2010

LIITE VII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 90/539/ETY	Tämä direktiivi
1 artikla	1 artikla
2 artiklan ensimmäinen kohta	2 artiklan ensimmäinen kohta
2 artiklan toisen kohdan 1–14 alakohta	2 artiklan toisen kohdan 1–14 alakohta
2 artiklan toisen kohdan 16 alakohta	2 artiklan toisen kohdan 15 alakohta
2 artiklan toisen kohdan 17 alakohta	2 artiklan toisen kohdan 16 alakohta
3 artiklan 1 kohta	3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
3 artiklan 2 kohta	3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
3 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	3 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta
4 artikla	4 artikla
5 artiklan a alakohdan ensimmäinen alakohta	5 artiklan a alakohdan ensimmäinen alakohta
5 artiklan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta	5 artiklan a alakohdan toisen alakohdan i, ii ja iii alakohta
5 artiklan b, c ja d alakohta	5 artiklan b, c ja d alakohta
6 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta	6 artiklan a alakohdan i, ii ja iii alakohta
6 artiklan 2 kohta	6 artiklan b alakohta
6 a artikla	7 artikla
7 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan ensimmäinen luetelmakohta	8 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta
7 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan toinen luetelmakohta	8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta
7 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäinen alaluetelmakohta	8 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ensimmäinen luetelmakohta
7 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdan toisen luetelmakohdan toinen alaluetelmakohta	8 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan toinen luetelmakohta
7 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohta	8 artiklan 1 kohdan b alakohta
7 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohta	8 artiklan 1 kohdan c alakohta
7 artiklan toinen kohta	8 artiklan 2 kohta
8 artikla	9 artikla
9 artikla	10 artikla
9 a artikla	—
9 b artikla	—
10 artikla	11 artikla
10 a artikla	12 artikla
10 b artikla	13 artikla
11 artiklan 1 kohta	14 artiklan 1 kohta
11 artiklan 2 kohdan ensimmäisestä viidenteen luetelmakohta	14 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohta
11 artiklan 2 kohdan kuudes luetelmakohta	14 artiklan 2 kohdan toinen alakohta
11 artiklan 3 kohta	14 artiklan 3 kohta
12 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta	15 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta
12 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	15 artiklan 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohta
12 artiklan 1 kohdan c alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta	15 artiklan 1 kohdan c alakohdan i, ii ja iii alakohta
12 artiklan 1 kohdan d alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	15 artiklan 1 kohdan d alakohdan i ja ii alakohta
12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta	15 artiklan 2 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta
12 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta	15 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan a, b ja c alakohta
12 artiklan 2 kohdan viides alakohta	—
12 artiklan 3 kohdan i ja ii alakohta	15 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta
13 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä seitsemänteen luetelmakohta	16 artiklan 1 kohdan a–g alakohta
13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta	16 artiklan 2 kohta
13 artiklan 2 kohdan toinen alakohta	—
13 artiklan 3 kohta	16 artiklan 3 kohta
13 artiklan 4 kohta	—
14 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä viidenteen luetelmakohta	17 artiklan 1 kohdan a–e alakohta
14 artiklan 2 kohta	17 artiklan 2 kohta
14 artiklan 3 kohta	17 artiklan 3 kohta
14 artiklan 4 kohta	—
15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta
15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta	18 artiklan 2 kohdan a alakohta
15 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan b alakohdan ensimmäisestä neljänteen luetelmakohta	18 artiklan 2 kohdan b alakohdan i–iv alakohta
15 artiklan 2 kohta	18 artiklan 3 kohta
15 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta	18 artiklan 4 kohdan a ja b alakohta
15 artiklan 4 kohdan a alakohta	18 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta
15 artiklan 4 kohdan b alakohta	18 artiklan 5 kohdan toinen alakohta
15 artiklan 4 kohdan c alakohta	18 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta
15 artiklan 5 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta	18 artiklan 6 kohdan a, b ja c alakohta
15 artiklan 6 kohta	18 artiklan 7 kohta
16 artikla	19 artikla
17 artiklan ensimmäisestä seitsemänteen luetelmakohta	20 artiklan a–g alakohta
18 artikla	21 artikla
20 artikla	22 artikla
21 artikla	23 artikla
22 artiklan 1 kohta	24 artiklan 1 kohta
22 artiklan 2 kohta	—
22 artiklan 3 kohta	24 artiklan 2 kohta
23 artikla	25 artikla
24 artikla	26 artikla
25 artikla	27 artikla
26 artikla	28 artikla
27 a artikla	29 artikla
28 artikla	30 artikla
29 artiklan 1 kohta	31 artikla
30 artiklan 1 kohta	32 artikla
30 artiklan 2 kohta	— (1)
31 artikla	—
32 artiklan 1 kohta	33 artiklan 1 kohta
32 artiklan 2 kohta	33 artiklan 2 kohta
32 artiklan 3 kohta	—
33 artiklan 1 kohta	—
33 artiklan 2 kohta	33 artiklan 3 kohta
34 artikla	34 artikla
36 artikla	—
—	35 artikla
—	36 artikla
—	37 artikla
37 artikla	38 artikla
Liitteessä I oleva 2 kohta	Liite I
Liitteessä II oleva I, II ja III luku	Liitteessä II oleva I, II ja III luku
Liitteessä II olevan IV luvun 1 ja 2 kohta	Liitteessä II olevan IV luvun 1 ja 2 kohta
Liitteessä II olevan IV luvun 3 kohdan a alakohta	Liitteessä II olevan IV luvun 3 kohdan a alakohta
Liitteessä II olevan IV luvun 3 kohdan b alakohdan i ja ii alakohta	Liitteessä II olevan IV luvun 3 kohdan b alakohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta
Liitteet III, IV ja V	Liitteet III, IV ja V
—	Liite VI
—	Liite VII

(1) muutetaan direktiiviä 90/425/ETY.