23.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 192/1

(1)

Eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/426/ETY (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Hevoseläimet elävinä eläiminä sisältyvät perustamissopimuksen liitteessä I olevaan tuoteluetteloon.

(3)

Hevoseläinten tuotannon järkiperäisen kehityksen varmistamiseksi ja siten tämän alan tuottavuuden lisäämiseksi olisi säädettävä yhteisön tasolla hevosten liikkuvuudesta jäsenvaltioiden välillä.

(4)

Hevoseläinten, erityisesti hevosten, kasvatus kuuluu yleisesti maatalouden alan toimintaan. Se on tulonlähde osalle maatalousväestöstä.

(5)

On tarpeen poistaa jäsenvaltioiden terveysvaatimusten eroavuudet yhteisön sisäisen hevoseläinten kaupan edistämiseksi.

(6)

Yhteisön sisäisen kaupan yhdenmukaisen kehityksen edistämiseksi olisi säädettävä yhteisön järjestelmästä, jolla ohjataan tuontia kolmansista maista.

(7)

Sellaisten rekisteröityjen hevoseläinten, joiden mukana on tunnistusasiakirja, siirtämisen edellytyksiä kansallisella alueella olisi myös säädettävä.

(8)

Jotta hevoseläimillä voidaan käydä kauppaa, niiden olisi täytettävä tietyt terveysvaatimukset tarttuvien tautien tai tartuntatautien leviämisen välttämiseksi. Vaikuttaa erityisen sopivalta säätää rajoittavien toimenpiteiden mahdollisesta alueellistamisesta.

(9)

Samoista syistä on tarpeen säätää kuljetuksen edellytyksistä ottaen huomioon eläinten hyvinvoinnin edellytykset, joista säädetään eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana 22 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 (4).

(10)

Näiden vaatimusten täyttämisen varmistamiseksi olisi säädettävä virkaeläinlääkärin antamasta terveystodistuksesta, joka seuraa hevoseläinten mukana niiden määräpaikkaan saakka.

(11)

Määrävaltiona olevan jäsenvaltion suorittamien tarkastusten järjestämisestä ja seurannasta sekä täytäntöön pantavista suojatoimenpiteistä säädetään eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/425/ETY (5).

(12)

On tarpeen säätää komission mahdollisuudesta suorittaa tarkastuksia. Nämä tarkastukset olisi suoritettava yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa.

(13)

Yhteisön tuontiin kolmansista maista sovellettavien säännösten määrittely edellyttää, että laaditaan luettelo kolmansista maista tai kolmansien maiden osista, joista hevoseläimiä voidaan tuoda.

(14)

Näiden maiden valinnan olisi perustuttava yleisluontoisiin perusteisiin, kuten kotieläinten tautitilanteeseen, eläinlääkintähallinnon organisaatioon ja valtuuksiin sekä voimassa oleviin terveysmääräyksiin.

(15)

Hevoseläinten tuontia ei myöskään olisi sallittava sellaisista maista, joissa esiintyy uhkana yhteisön kotieläimille olevia tarttuvia eläintauteja tai tartuntatauteja, tai jotka ovat olleet tällaisesta tartunnasta vapaita liian lyhyen ajan. Nämä samat seikat koskevat myös tuontia sellaisista kolmansista maista, joissa suoritetaan rokotuksia tällaisia tauteja vastaan.

(16)

Yleisiä vaatimuksia, joita sovelletaan tuontiin kolmansista maista, olisi täydennettävä kunkin maan tautitilanteen perusteella laadituilla erityisillä vaatimuksilla. Perusteiden tekninen luonne ja vaihtelevuus, joista nämä erityiset edellytykset riippuvat, edellyttävät, että niiden määrittelemisessä sovelletaan yhteisön joustavaa ja nopeaa menettelyä, jossa komissio ja jäsenvaltiot toimivat tiiviissä yhteistyössä.

(17)

Yhteisen vakiomallisen todistuksen esittäminen hevoseläimiä tuotaessa on tehokas keino varmistaa yhteisön määräysten soveltaminen. Tällaiset määräykset saattavat sisältää erityissäännöksiä, jotka saattavat vaihdella kyseessä olevan kolmannen maan mukaan, ja tämä olisi otettava huomioon laadittaessa vakiomalleja todistuksia varten.

(18)

Komission nimittämien komission ja jäsenvaltioiden eläinlääkintäasiantuntijoiden olisi vastattava tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen varmistamisesta erityisesti kolmansissa maissa.

(19)

Maahantuonnin yhteydessä suoritettavien tarkastusten olisi katettava hevoseläinten alkuperä ja terveydentila.

(20)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(21)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä V olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

’tilalla’ maatalouslaitosta tai valmennustallia, tallia tai yleisesti ottaen tiloja, joissa tavallisesti pidetään tai kasvatetaan hevoseläimiä mitä tahansa käyttöä varten;

b)

’hevoseläimillä’ villejä tai kesytettyjä hevosen- (seeprat mukaan lukien) tai aasinsukuisiin eläimiin kuuluvia eläimiä tai näiden lajien risteytysten jälkeläisiä;

c)

’rekisteröidyillä hevoseläimillä’ jalostusta ja polveutumista koskevista edellytyksistä yhteisön sisäisessä hevoseläinten kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/427/ETY (7) määritellyllä tavalla rekisteröityjä hevoseläimiä, jotka tunnistetaan

d)

’teurastettaviksi tarkoitetuilla hevoseläimillä’ hevoseläimiä, jotka on tarkoitettu kuljetettaviksi joko suoraan tai 7 artiklassa tarkoitetun hyväksytyn keräilykeskuksen kautta teurastamoon teurastettaviksi;

e)

’jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuilla hevoseläimillä’ muita kuin c ja d alakohdassa tarkoitettuja hevoseläimiä;

f)

’afrikkalaisesta hevosrutosta vapaalla jäsenvaltiolla tai kolmannella maalla’ jäsenvaltiota tai kolmatta maata, jossa ei ole ollut kliinisiä, serologisia (rokottamattomissa hevoseläimissä) tai epidemiologisia afrikkalaisen hevosruton merkkejä kyseessä olevalla alueella kahden edeltävän vuoden aikana ja joissa ei ole suoritettu rokotuksia tätä tautia vastaan 12 edellisen kuukauden aikana;

g)

’ilmoituspakon alaisilla taudeilla’ liitteessä I lueteltuja tauteja;

h)

’virkaeläinlääkärillä’ jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltaisen keskusviranomaisen nimeämää eläinlääkäriä;

i)

’tilapäisellä pääsyllä’ kolmannesta maasta peräisin olevan ja yhteisön alueelle enintään 90 päivän ajaksi päästetyn rekisteröidyn hevoseläimen asemaa, joka vahvistetaan 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen alkuperämaan tautitilanteesta riippuen.

—

joilla ratsastetaan tai joita kuljetetaan urheilu- tai virkistystarkoituksissa yhteisön sisäisten rajojen läheisyydessä sijaitsevia teitä pitkin,

—

jotka osallistuvat kulttuuritapahtumiin tai vastaaviin tapahtumiin tai valtuutettujen paikallisten laitosten järjestämiin tapahtumiin yhteisön sisäisten rajojen lähellä,

—

jotka on tarkoitettu väliaikaisesti ainoastaan laiduntamaan tai tekemään työtä yhteisön sisäisten rajojen läheisyydessä.

a)

rekisteröityjen hevoseläinten ollessa kyseessä, direktiivissä 90/427/ETY säädetyn tunnistusasiakirjan avulla, jossa on todistettava erityisesti, että tämän artiklan 5 ja 6 kohtaa ja tämän direktiivin 5 artiklaa on noudatettu.

Virkaeläinlääkärin on keskeytettävä tunnistusasiakirjan voimassaolo tämän artiklan 5 kohdassa tai tämän direktiivin 5 artiklassa säädettyjen kieltojen ajaksi. Tunnistusasiakirja on palautettava rekisteröidyn hevosen teurastuksen jälkeen sen myöntäneelle viranomaiselle. Säännökset tämän kohdan täytäntöönpanosta annetaan 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;

b)

jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetut hevoseläimet 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistetulla menetelmällä.

a)

jos kaikkia taudille alttiiseen lajiin kuuluvia tilalla olevia eläimiä ei ole teurastettu, alkuperätilaa koskevan kiellon on oltava kestoltaan vähintään

b)

jos kaikki taudille alttiiseen lajiin kuuluvat tilalla olevat eläimet on teurastettu ja tilat desinfioitu, kiellon on oltava kestoltaan 30 päivää eläinten hävittämispäivästä ja tilojen desinfiointipäivästä alkaen, lukuun ottamatta pernaruttoa, jolloin kiellon kesto on 15 päivää.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat poiketa näistä kieltomääräyksistä hippodromien ja kilparatojen osalta, ja niiden on ilmoitettava myönnettyjen poikkeusten laadusta komissiolle.

a)

tautitilanteen alueellaan;

b)

ohjelman perusteet ottaen huomioon taudin merkityksen ja ohjelman kulut suhteessa siitä saatavaan hyötyyn;

c)

maantieteellisen alueen, jossa ohjelma pannaan täytäntöön;

d)

laitoksiin sovellettavat luokitukset, vaatimukset, jotka kunkin lajin on saavutettava ja käytettävät koemenettelyt;

e)

ohjelman valvontamenettelyt;

f)

toimenpiteet, jotka toteutetaan, jos tila jostakin syystä menettää asemansa;

g)

toimenpiteet, jotka toteutetaan, jos ohjelman määräysten mukaisesti suoritettujen kokeiden tulokset ovat positiivisia;

h)

kyseisen jäsenvaltion alueella käytävän kaupan ja yhteisön sisäisen kaupan välisen suhteen syrjimättömän luonteen.

a)

kliiniset, serologiset (rokottamattomissa eläimissä) ja/tai epidemiologiset tulokset ovat osoittaneet, että afrikkalaista hevosruttoa on esiintynyt kahden edellisen vuoden aikana, tai

b)

rokotuksia afrikkalaista hevosruttoa vastaan on suoritettu 12 edellisen kuukauden aikana.

a)

tartuntakeskuksen ympärillä oleva suojavyöhyke, joka on säteeltään vähintään 100 kilometriä;

b)

valvontavyöhyke, joka ulottuu vähintään 50 kilometriä suojavyöhykkeen ulkopuolelle ja jolla ei ole suoritettu rokotuksia 12 edellisen kuukauden aikana.

a)

ne on lähetettävä tartuntaa levittävien hyönteisten vaikutus huomioon ottaen vain tiettyinä aikoina vuodesta, jotka vahvistetaan 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;

b)

niissä ei saa näkyä mitään afrikkalaisen hevosruton kliinisiä oireita 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen suorittamispäivänä;

c)

niille on tehty kahdesti liitteessä IV kuvailtu testi afrikkalaisen hevosruton varalta; kokeiden välin on oltava 21–30 päivää ja jälkimmäinen koe on oltava tehty viimeistään 10 päivää ennen lähettämistä, ja tuloksena on joko

Jäljempänä 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan, kun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto on saatu, hyväksyä muita valvontamenetelmiä;

d)

niitä on täytynyt pitää karanteeniasemalla vähintään 40 päivän ajan ennen lähettämistä;

e)

niitä on suojeltu tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä karanteenijakson aikana ja karanteeniasemalta lähetyspaikalle kuljettamisen aikana.

a)

tiloilta pois vietävien rekisteröityjen hevoseläinten mukana on 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetty tunnistusasiakirja sekä, jos ne on tarkoitettu yhteisön sisäiseen kauppaan, liitteessä II säädetty terveyttä koskeva vakuutus;

b)

jalostusta, tuotantoa tai teurastusta varten tarkoitettujen hevoseläinten mukana on oltava niiden kuljetuksen aikana liitteen III mukainen terveystodistus.

a)

hevoseläinten, muiden kotieläiminä pidettävien eläinten ja luonnonvaraisten eläinten terveystilanne kolmannessa maassa erityisesti eksoottisten eläintautien osalta ja kaikki sellaiset yleiseen terveys- ja ympäristötilanteeseen kolmannessa maassa liittyvät näkökohdat, jotka saattavat aiheuttaa riskin yhteisön terveys- ja ympäristötilanteelle;

b)

eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeva kolmannen maan lainsäädäntö;

c)

toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen ja sen tarkastusyksiköiden organisaatio, näiden yksiköiden valtuudet, niihin kohdistuva valvonta sekä niiden käytettävissä olevat mahdollisuudet soveltaa kansallista lainsäädäntöä tehokkaasti, henkilöstö ja laboratoriovalmiudet mukaan lukien;

d)

takeet, jotka kolmannen maan toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen voi antaa kyseessä olevien, eläinten terveyttä koskevien yhteisön edellytysten noudattamisen tai vastaavuuden osalta;

e)

kolmannen maan mahdollinen jäsenyys Maailman eläintautijärjestössä (OIE) sekä kolmannen maan toimittamien, hevoseläinten tarttuvien tautien tai tartuntatautien ja erityisesti OIE: n luetteloimien ja tämän direktiivin liitteessä I lueteltujen tautien esiintymistä sen alueella koskevien tietojen säännöllisyys ja nopeus;

f)

kolmannen maan antamat takeet siitä, että se ilmoittaa suoraan komissiolle ja jäsenvaltioille

g)

kokemukset aiemmasta elävien hevoseläinten tuonnista kyseisestä kolmannesta maasta ja mahdollisten tuontitarkastusten tulokset;

h)

kolmannessa maassa tehtyjen yhteisön tarkastusten ja/tai valvontakäyntien tulokset, erityisesti tulokset toimivaltaisten viranomaisten arvioimisesta, sekä, jos komissio sitä vaatii, toimivaltaisten viranomaisten esittämä raportti niiden suorittamista tarkastuksista;

i)

kolmannessa maassa voimassa olevat tarttuvien eläintautien ja eläinten tartuntatautien ehkäisyä ja valvontaa koskevat säännöt ja niiden täytäntöönpano, muista kolmansista maista tapahtuvaa hevoseläinten tuontia koskevat säännöt mukaan lukien.

a)

ovat vapaita afrikkalaisesta hevosrutosta;

b)

ovat olleet vapaita Venezuelan equine encephalomyelitis -tartunnasta (VEE) kahden vuoden ajan;

c)

ovat olleet vapaita astumataudista ja räkätaudista kuuden kuukauden ajan.

a)

päättää, että tämän artiklan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan vain osaan kolmannen maan alueesta.

Niissä tapauksissa, joissa afrikkalaista hevosruttoa koskevia vaatimuksia sovelletaan alueellisesti, on noudatettava vähintään 5 artiklan 2 ja 5 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä;

b)

vaatia lisätakeita yhteisölle vieraiden tautien osalta.

a)

ovat 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyttyjen hevoseläinten tuontia kyseisestä maasta koskevien terveysvaatimusten mukaisia kyseessä oleva laji ja hevoseläinten ryhmittely huomioon ottaen.

Edellä 4 ja 5 artiklassa säädetyt vaatimukset ovat vertailuperusteena kyseisten terveysvaatimusten vahvistamiselle; ja

b)

hevoseläinten on täytettävä seuraavat vaatimukset, kun kolmas maa ei ole ollut vapaa vesicular stomatitis -tartunnasta tai virusarteriitista vähintään kuuden kuukauden ajan:

a)

annettava eläinten lastauspäivänä määräpaikkana olevaan jäsenvaltioon lähettämistä varten tai, kun kyseessä ovat rekisteröidyt hevoset, viimeisenä työpäivänä ennen lastausta;

b)

laadittava ainakin yhdellä määrävaltiona olevan jäsenvaltion virallisella kielellä ja yhdellä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa tuontitarkastus suoritetaan;

c)

oltava eläinten mukana alkuperäiskappaleena;

d)

todistettava, että eläimet täyttävät tämän direktiivin ja tämän direktiivin perusteella säädetyt vaatimukset kolmansista maista tulevan tuonnin osalta;

e)

oltava laadittu yhdelle liuskalle;

f)

oltava osoitettu yhdelle vastaanottajalle tai, kun kyse on teurastettaviksi tarkoitetuista eläimistä, yhdelle lähetykselle edellyttäen, että eläimet on merkitty ja yksilöity oikein.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän mahdollisuuden käytöstä.

a)

voidaan päättää, että kolmannesta maasta tai kolmannen maan osasta tuleva tuonti rajoitetaan hevoseläinten tiettyihin lajeihin tai ryhmiin;

b)

sen estämättä mitä 15 artiklassa säädetään, on vahvistettava erityiset edellytykset rekisteröityjen hevoseläinten tai erityistarkoituksiin tarkoitettujen hevoseläinten väliaikaista yhteisön alueelle tuomista varten tai niiden takaisin yhteisön alueelle tuomista varten tilapäisen poisviennin jälkeen;

c)

on määritettävä edellytykset tilapäisen maahantuloluvan muuttamiseksi pysyväksi maahantuloluvaksi;

d)

voidaan nimetä yhteisön vertailulaboratorio yhtä tai useampaa liitteessä I lueteltua hevoseläinten tautia varten ja vahvistaa hevoseläinten infektiotautien taudinmäärityksestä jäsenvaltioissa vastaavien laboratorioiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevat toimet, tehtävät ja menettelyt.