1.   Jäsenvaltioiden on jäljempänä tarkoitetuin edellytyksin ja jäljempänä tarkoitetuissa tapauksissa myönnettävä vapautus luonnollisen henkilön henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa tuonnissa toisesta jäsenvaltiosta tavanomaisesti kannettavista kulutukseen kohdistuvista veroista.

2.   Tämä direktiivi ei koske:

1.   Tätä direktiiviä sovellettaessa ’henkilökohtaisella omaisuudella’ tarkoitetaan asianomaisten henkilökohtaiseen käyttöön tai näiden kotitalouksien tarpeisiin tarkoitettua omaisuutta. Tämän omaisuuden luonne tai määrä ei saa ilmentää mitään kaupallista tarkoitusta, eikä se saa olla yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetunneuvoston direktiivin 2006/112/EY (5) 9 artiklan 1 kohdassa ja 10–13 artiklassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan tarkoitettua. Henkilökohtaista omaisuutta ovat kuitenkin myös asianomaisen teknisen tai vapaan ammatin harjoittamisessa tarvittavat työvälineet.

2.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu vapautus on myönnettävä henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on

Edellä a alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitettujen tavaroiden osalta jäsenvaltiot voivat vaatia, että

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava näyttöä siitä, että moottoriajoneuvot (niiden perävaunut mukaan lukien), asuntovaunut, matkailuautot, huviveneet ja yksityislentokoneet täyttävät 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Muun omaisuuden osalta ne voivat vaatia vastaavaa näyttöä ainoastaan vakavasti epäillessään vilpillistä toimintaa.

1.   Tätä direktiiviä sovellettaessa ’pysyvällä asuinpaikalla’ tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu pysyvästi eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa henkilökohtaisten ja ammatillisten siteidensä vuoksi, tai jos on kyse henkilöstä, jolla ei ole ammatillisia siteitä, henkilön ja tämän asuinpaikan välisten tiiviiden henkilökohtaisten siteiden vuoksi.

Jos henkilön ammatilliset siteet ovat muualla kuin tämän henkilökohtaiset siteet ja tämä sen vuoksi joutuu oleskelemaan vuorotellen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevissa paikoissa, henkilön pysyvänä asuinpaikkana on pidettävä sitä, jossa tämän henkilökohtaiset siteet ovat, jos tämä palaa sinne säännöllisesti. Viimeksi mainitun edellytyksen täyttymistä ei vaadita, jos henkilö oleskelee jäsenvaltiossa määräaikaisen tehtävän suorittamiseksi. Opiskelu yliopistossa tai koulussa ei merkitse pysyvän asuinpaikan muutosta.

2.   Luonnollisten henkilöiden on todistettava pysyvä asuinpaikkansa asianmukaisella tavalla, esimerkiksi henkilötodistuksellaan tai muulla voimassa olevalla asiakirjalla.

3.   Epäillessään 2 kohdan mukaisen pysyvää asuinpaikkaa koskevan ilmoituksen oikeellisuutta tai suorittaakseen tiettyjä erityistarkastuksia määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia tarvittavia tietoja tai lisätodisteita.

1.   Edellä 1 artiklassa säädetty verovapautus on myönnettävä 2–5 artiklassa säädetyin edellytyksin luonnollisen henkilön pysyvän asuinpaikan muutoksen yhteydessä tuomalle henkilökohtaiselle omaisuudelle.

Vapautuksen myöntämisen edellytyksenä on oltava vapaamuotoinen kirjallinen tavaraluettelo sekä jäsenvaltion niin vaatiessa siihen liitetty ilmoitus, jonka malli ja sisältö on määriteltävä yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (6) 248 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisten yhteisön passitusta koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen soveltamista. Tavaroiden arvoa ei saa vaatia mainittavaksi tavaraluettelossa.

2.   Viimeinen tuonti on suoritettava 12 kuukauden kuluessa pysyvän asuinpaikan muutosta. Jos omaisuus 3 artiklan mukaisesti tuodaan useana eränä mainitun määräajan kuluessa, jäsenvaltiot voivat ainoastaan ensimmäisen erän tuonnin yhteydessä vaatia esitettäväksi täydellisen tavaraluettelon, johon voidaan viitata myös myöhempien muuttokuljetusten yhteydessä toisessa tullitoimipaikassa. Tätä täydellistä tavaraluetteloa voidaan täydentää määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella.

1.   Edellä 1 artiklassa säädetty vapautus on myönnettävä 2–5 artiklassa säädetyin edellytyksin luonnollisen henkilön toisen asunnon kalustamisen yhteydessä tuodulle henkilökohtaiselle omaisuudelle.

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos

2.   Vapautus on myönnettävä 1 kohdassa säädetyin edellytyksin myös omaisuuden tuonnissa pysyvään asuinpaikkaan tai muuhun toiseen asuntoon toisesta asunnosta muuton yhteydessä, jos omaisuus on tosiasiallisesti ollut asianomaisen omistuksessa ja tämän käytössä ennen toisen asunnon perustamista.

Viimeinen tuonti on suoritettava 12 kuukauden kuluessa toisen asunnon muutosta.

1.   Jokainen henkilö voi avioliiton solmimisen yhteydessä tuoda siihen jäsenvaltioon, johon aikoo muuttaa pysyvän asuinpaikkansa, hankkimaansa tai käytössään ollutta henkilökohtaista omaisuutta 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista veroista vapautettuna seuraavin edellytyksin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2–5 artiklan soveltamista:

2.   Verosta on vapautettava myös tavanomaisesti avioliiton solmimisen johdosta annettavat lahjat, jotka 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävä henkilö on saanut sellaisilta henkilöiltä, joiden pysyvä asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa. Vapautusta on sovellettava lahjoihin, joiden yksikköarvo on enintään 350 euroa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää vapautuksen 350 euroa suuremman yksikköarvon osalta, jos kunkin verosta vapautetun lahjan arvo on enintään 1 400 euroa.

3.   Jäsenvaltiot voivat asettaa vapautuksen edellytykseksi riittävän vakuuden antamisen, jos tuonti suoritetaan ennen avioliiton solmimispäivää.

4.   Jos luonnollinen henkilö ei neljän kuukauden kuluessa ilmoitetusta avioliiton solmimispäivästä todista avioliittoa solmituksi, verot on maksettava tuonnin päivänä.

1.   Jäsenvaltioiden on pyrittävä vähentämään mahdollisimman paljon luonnollisten henkilöiden tässä direktiivissä säädetyin rajoituksin ja edellytyksin suorittamaan tuontiin liittyviä muodollisuuksia sekä välttämään tuontimuodollisuuksia, joihin liittyvät tarkastukset johtavat merkittävään kuormien avaamiseen tultaessa määräpaikkana olevaan jäsenvaltioon.

2.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa ja/tai säätää sovellettaviksi vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, jotka ovat suopeampia kuin tässä direktiivissä säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä.

3.   Jäsenvaltiot eivät tämän direktiivin perusteella voi soveltaa yhteisön alueella vähemmän edullisia verovapautuksia kuin ne, joita ne myöntävät luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnissa kolmannesta maasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 2 kohdan soveltamista.

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa, erityisesti 11 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisesta johtuvat, kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

2.   Komissio antaa joka toinen vuosi jäsenvaltioita kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltiossa.