(1)

Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 30 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan myöntää rahoitustukea Combus A/S -nimiselle valtion omistamalle linja-autoyritykselle, jäljempänä ”Combus”, ja myydä sen Arriva Danmark A/S:lle, jäljempänä ”Arriva”.

(2)

Ennen mainittua ilmoitusta komissio oli vastaanottanut Danske Busvognmaend -nimiseltä ammattijärjestöltä (2)25 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyn kirjeen sekä 11 päivänä marraskuuta 1999 päivätyn valituksen, joissa ammattijärjestö moitti Combusille aiemmin myönnettyä tukea sekä sille mahdollisesti maksettavaa uutta tukea.

(3)

Komissio pyysi Tanskan viranomaisilta lisätietoja 15 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, johon Tanskan viranomaiset vastasivat 18 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä. Myös Tanskan kilpailuviranomainen toimitti tietoja 20 päivänä joulukuuta 2000 päivätyllä kirjeellä. Tanskan viranomaiset toimittivat lisätietoja 8 päivänä tammikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi edelleen lisätietoja 9 päivänä tammikuuta 2001, ja Tanskan viranomaiset vastasivat pyyntöön samana päivänä. Tanskan viranomaiset toimittivat vielä lisätietoja 23 päivänä tammikuuta 2001 ja 26 päivänä helmikuuta 2001 päivätyillä kirjeillä.

(4)

Tanskan viranomaisten ja komission yksikköjen edustajat tapasivat Brysselissä 23 päivänä marraskuuta 2000 ja 19 päivänä joulukuuta 2000 sekä Kööpenhaminassa 4 päivänä tammikuuta 2001 ja 15 päivänä tammikuuta 2001.

(5)

Alustavan arvioinnin jälkeen komissio päätti 28 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyllä päätöksellä SG(2001) D/287297, jäljempänä ”alkuperäinen päätös”, olla vastustamatta ilmoitettuja tukitoimenpiteitä edellyttäen, että

(6)

Päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä5 päivänä toukokuuta 2001 (7). Komissio ilmoitti Danske Busvognmaendille alkuperäisestä päätöksestä 8 päivänä toukokuuta 2001 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle Combusia koskevan rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanosta 6 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä, joka saapui komissioon 12 päivänä marraskuuta 2002, ja 19 päivänä tammikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, joka saapui komissioon 20 päivänä tammikuuta 2004.

(8)

Danske Busvognmaend nosti 11 päivänä heinäkuuta 2001 kanteen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jäljempänä ”ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin”, alkuperäisen päätöksen kumoamiseksi.

(9)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi 16 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla tuomiolla, jäljempänä ”Combus-tuomio”, alkuperäisen päätöksen ”siltä osin kuin siinä todetaan yhteismarkkinoille soveltuviksi Tanskan viranomaisten Combus A/S:lle pääomasijoituksina myöntämät 162 miljoonan DKK:n ja 328 miljoonan DKK:n summan suuruiset tuet” (8).

(10)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi pääomasijoituksena myönnetystä 328 miljoonan Tanskan kruunun summasta ensiksi, että alkuperäinen päätös on ”virheellinen siltä osin kuin siinä katsotaan 328 miljoonan DKK:n määrän olevan asetuksen N:o 1191/69 2 ja 10–13 artiklan mukainen hyvitys julkisen palvelun velvoitteista. […] Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä sallitaan 328 miljoonan DKK:n summan maksaminen tämän asetuksen perusteella ilman, että olisi tarpeen lausua muista tätä kohtaa koskevista kanneperusteista” (9).

(11)

Edelleen pääomasijoituksena myönnetystä 328 miljoonan Tanskan kruunun summasta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi toiseksi, että EY:n perustamissopimuksen 73 artiklan osalta ”jäsenvaltioilla ei ole oikeutta enää vedota suoraan EY 73 artiklaan lukuun ottamatta yhteisön johdetussa oikeudessa tarkoitettuja tapauksia. Siltä osin kuin asetusta N:o 1191/69 ei sovelleta ja siltä osin kuin 328 miljoonan DKK:n summan maksaminen kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 4 päivänä kesäkuuta 1970 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1107/70 (EYVL L 130, s. 1) luetellaan tyhjentävästi ne edellytykset, joilla jäsenvaltioiden viranomaiset voivat myöntää tukia EY 73 artiklan mukaisesti (*1). Näin ollen riidanalaista päätöstä vastaan esitetty kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä sallitaan 328 miljoonan DKK:n summan maksaminen EY 73 artiklan nojalla.

(12)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivojen nojalla pääomasijoituksena myönnetystä 162 miljoonan Tanskan kruunun summasta, että ”riidanalaista päätöstä ei voida tulkita niin, että komission jäsenten kollegio on myöntänyt 162 miljoonan DKK:n summan maksamiselle selvän, ehdottoman ja lopullisen luvan, joka perustuu EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaan ja suuntaviivoihin. Komission päätelmää on päinvastoin pidettävä edellä mainitussa määräyksessä ja suuntaviivoissa tarkoitettuna ilmaisuna Combusin kannattavuutta koskevista vakavista epäilyistä, joiden selventämistä komissio ei kuitenkaan katsonut velvollisuudekseen, koska EY 73 artikla näytti sen mielestä muodostavan riittävän oikeudellisen perustan kyseessä olevan tuen sallimiselle. Koska tähän määräykseen ei voida tässä tarkoituksessa kuitenkaan vedota (ks. edellä 100 ja 101 kohta), riidanalainen päätös ei enää sisällä pätevää lupaa 328 miljoonan DKK:n summan maksamiselle. Edellä todetuista seikoista johtuu, että 162 miljoonan DKK:n summan maksamista koskeva lupa on kumottava kokonaisuudessaan ilman, että olisi tarpeen lausua muista tätä seikkaa koskevista kanneperusteista” (11).

(13)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion johdosta komissio laati uuden päätöksen. Komission edustajat tapasivat Tanskan viranomaisten edustajat 11 päivänä tammikuuta 2005 saadakseen lisätietoja siitä, mitä Arrivaa/Combusia koskevassa asiassa oli tapahtunut alkuperäisen päätöksen tekemisen jälkeen. Tanskan viranomaiset toimittivat 1 päivänä maaliskuuta 2005 komissiolle Tanskan linja-automarkkinoiden kehitystä koskevan muistion, jonka oli laatinut Tanskan liikenneministeriö (Trafikstyrelse).

(14)

Komissio ilmoitti Tanskalle 3 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (SG (2005) D/200926) päätöksestään aloittaa mainittujen toimenpiteiden osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, jäljempänä ”päätös menettelyn aloittamisesta”, ja pyysi Tanskaa esittämään huomautuksensa. Tanskan hallitus pyysi kahdesti lykkäystä määräaikaan, johon mennessä sen oli esitettävä huomautuksensa, ja komissio myönsi lykkäystä 5 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (TREN D (2005) 106964) ja 24 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (TREN D (2005) 113062). Komission ja Tanskan hallituksen edustajat tapasivat 21 päivänä kesäkuuta 2005. Tanskan viranomaiset toimittivat 30 päivänä kesäkuuta 2005 huomautuksensa muodollisen menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä.

(15)

Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (12)22 päivänä syyskuuta 2005. Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksensa päätöksessä tarkoitetuista toimenpiteistä kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta eli 23 päivänä lokakuuta 2005 mennessä.

(16)

Komissio ilmoitti Danske Busvognmaendille 12 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (TREN (2005) D 109473) menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä. Komissio lykkäsi Danske Busvognmaendin pyynnöstä kahdesti määräaikaa, johon mennessä huomautukset oli esitettävä (15 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä TREN (2005) D 115786 ja 16 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä TREN (2005) D 117806).

(17)

Danske Busvognmaend pyysi 17 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (TREN (2005) A 15223) komissiota lähettämään sille jäljennöksen menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä sekä tiedot, jotka oli poistettu Tanskan pyynnöstä. Komissio vastasi 15 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (13) 24 artiklan nojalla komissio ei saa ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tätä asetusta sovellettaessa. Komissio selvensi edelleen, että Danske Busvognmaendille toimitetusta päätösjäljennöksestä poistetut tiedot kuuluivat salassapitovelvollisuuden piiriin, joten komissio ei voinut ilmaista niitä sille.

(18)

Danske Busvognmaend pyysi samaisella 17 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellään komissiolta jäljennöstä myös Tanskan hallituksen esittämistä huomautuksista, jotka koskivat päätöstä muodollisen menettelyn aloittamisesta. Komissio vastasi, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 20 artiklassa, joka koskee asianomaisten osapuolten oikeuksia, ei säädetä, että jäsenvaltion vastaus olisi toimitettava kantajalle, joten komissio ei voinut toimittaa Danske Busvognmaendille jäljennöstä Tanskan hallituksen esittämistä huomautuksista.

(19)

Danske Busvognmaend esitti huomautuksensa 23 päivänä syyskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Komissio toimitti huomautukset Tanskan viranomaisille 25 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (TREN D (2005) 122503) ja antoi Tanskalle mahdollisuuden vastata huomautuksiin kuukauden kuluessa. Tanska toimitti komissiolle 23 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (SG (2006) A 80) vastauksen näihin huomautuksiin sen jälkeen, kun komissio oli lykännyt Tanskan hallituksen pyynnöstä yhdellä kuukaudella määräaikaa, johon mennessä vastaus oli toimitettava.

(20)

Komissio vastaanotti huomautuksia yhdeltä asianomaiselta eli Arriva Danmark A/S:ltä 21 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (TREN (2005) A 27196). Se toimitti nämä huomautukset Tanskalle 24 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ja antoi sille mahdollisuuden vastata huomautuksiin kuukauden kuluessa. Tanska toimitti komissiolle vastauksen Arrivan huomautuksiin edellä mainitulla, 23 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(21)

Tanskan viranomaiset toimittivat lisätietoja tosiseikoista 22 päivänä helmikuuta 2007 ja 2 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyillä kirjeillä (TREN (2007) A 28850).

(22)

Päätöksessä menettelyn aloittamisesta kuvataan (johdantokappaleessa 13–22) yksityiskohtaisesti Tanskan linja-automarkkinoita. Näin ollen niistä kerrotaan tässä yhteydessä ainoastaan nyt käsiteltävän asian kannalta tärkeimmät seikat sekä Tanskan hallituksen ja asianomaisten toimittamat tosiseikkoja koskevat lisätiedot.

(23)

Tanska on avannut linja-automarkkinansa asteittain kilpailulle vuodesta 1990 lähtien. Tämä on tapahtunut toteuttamalla julkisia tarjouskilpailuja julkisista palvelusopimuksista, joita julkiset viranomaiset tekevät linja-autoliikenteen harjoittajien kanssa Tanskassa. Julkisiin palveluhankintoihin sovellettavissa yhteisön säännöissä (julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY (14)) on vuodesta 1994 lähtien edellytetty, että Tanska kilpailuttaa julkisista palveluista tehtävät linja-autoliikenteen sopimukset, ellei palveluja voida tarjota sisäisesti (15).

(24)

Combus sai Tanskan valtiolta tukea ensimmäisen kerran vuonna 1999, jolloin Tanskan 12 läänistä yhdeksän kilpailutti kaikki linja-autolinjansa. Kolme muuta lääniä kilpailutti vain osan linjoistaan: Kööpenhamina 96 prosenttia, Ribe 35 prosenttia ja Viborg 21 prosenttia linjoistaan (16). Julkiset palvelusopimukset tehdään Tanskassa viideksi vuodeksi kerrallaan, ja joitakin on mahdollista jatkaa vielä kolmella vuodella.

(25)

Tanskan linja-automarkkinoille on ollut ominaista jatkuva keskittäminen. Vuonna 1988 liikennöintipalveluja tarjosi yli 400 yritystä, kun taas vuonna 2004 markkinoilla oli enää noin sata liikenteenharjoittajaa. Tanskan rautateiden omistama linja-autoliikennettä harjoittava tytäryhtiö on aiemmin ollut suurin yksittäinen liikenteenharjoittaja. Tanskan rautatiet yhtiöitti kesäkuussa 1995 mainitun tytäryhtiönsä ja perusti siitä osakeyhtiön nimeltä DSB Busser A/S. Yrityksen nimi muutettiin vuonna 1997 Combus A/S:ksi. Tanskan valtio piti hallussaan Combusin koko osakekannan. Combusin ja sen edelläkävijän markkinaosuus oli koko 1990-luvun 20 prosenttia Tanskan linja-automarkkinoista.

(26)

Brittiläisen Arriva plc:n tytäryhtiö Arriva Danmark A/S, jäljempänä ”Arriva”, ja ranskalaisen Veolian tytäryhtiö Connex Denmark A/S, jäljempänä ”Connex”, tulivat vuonna 1997 Tanskan linja-automarkkinoille yritysostojen kautta (17). Seuraavassa taulukossa esitetään mainittujen kolmen yrityksen markkinaosuudet vuosina 1999 ja 2004, joka on viimeinen vuosi, jolta luvut ovat saatavilla.

Taulukko 1

Combusin, Arrivan ja Connexin markkinaosuudet vuosina 1999 ja 2004

(27)

Lukujen tulkinnassa on otettava huomioon seuraavat seikat: Arriva osti Combusin vuonna 2001. Myöhemmin samana vuonna Connex osti Arrivalta puolet alun perin Combusin hallussa olleista linjoista. Arriva vahvisti markkina-asemaansa edelleen vuonna 2004 ostamalla Wulff Bus A/S:n, jolla oli 10 prosentin markkinaosuus Jutlandin läänissä.

(28)

Tanskan linja-automarkkinoiden arvo on noin 5,5 miljardia Tanskan kruunua vuodessa.

(29)

Kuten päätöksessä menettelyn aloittamisesta selitettiin (34 kohta ja sitä seuraavat kohdat), Combus oli Tanskan rautateistä yhtiöitymisensä jälkeen ryhtynyt laajentumaan nopeasti. Combus voitti useita uusia sopimuksia etenkin Kööpenhaminan alueella, ja sen liikevaihto kasvoi yli 40 prosenttia vuosina 1995–1999. Suurin osa näistä uusista sopimuksista osoittautui kuitenkin tappiollisiksi.

(30)

Tämän seurauksena Combus joutui vakaviin talousvaikeuksiin vuodesta 1998 alkaen. Seuraavissa kahdessa taulukossa kuvaillaan näitä vaikeuksia numeroina ja prosentteina.

Taulukko 2

Combus A/S:n tunnusluvut kaudella 1995–2000

Taulukko 3

Combus A/S:n tunnusluvut kaudella 1995–2000

(31)

Combusin yksityistämisprosessi on edennyt kolmessa vaiheessa. Vuosina 1995–1998 Tanskan valtion tavoitteena oli myydä ainoastaan 25 prosentin vähemmistöosuus Combusista, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Vuoden 1998 lopulla se yritti ensimmäistä kertaa myydä Combusin koko osakekannan. Yritys epäonnistui heinäkuussa 1999. Tämän johdosta Tanskan valtio päätti ensin toteuttaa yrityksen rakenteen uudistamisen ja tämän jälkeen myydä sen. Combus onnistuttiin myymään Arrivalle vuoden 2001 alussa.

(32)

DSB Busser A/S:stä vuonna 1995 annetussa laissa nro 232, jolla perustettiin yksityinen yritys Combus A/S, todettiin, että Tanskan valtio myisi enintään 25 prosenttia yrityksen osakkeista vuoden 1998 loppuun mennessä. Tätä varten perustettiin ohjauskomitea, joka koostui valtiovarainministeriön, liikenneministeriön ja Combusin edustajista sekä ulkopuolisista oikeusalan ja rahoitusalan neuvonantajista. Ohjauskomitea kokoontui yhteensä seitsemän kertaa ennen kuin työskentely keskeytettiin vuoden 1997 puolivälissä.

(33)

Ohjauskomitea jatkoi työtään marraskuun 1998 alussa saatuaan uudet ohjeet valmistella vähintään enemmistöosuuden myymistä Combusista. Komitea laati ensiksi arvion yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

(34)

Combus esitti mainitun arvion perustaksi marraskuun 1998 puolivälissä ennakkoarvion vuoden 1998 tilinpäätöstuloksestaan sekä talousarvioennusteet kaudelle 1999–2001. Valtion taloudellinen neuvonantaja Alfred Berg Corporate Financen Kööpenhaminan yksikkö, jäljempänä ”Alfred Berg”, totesi Combusin esittämien ennusteiden perusteella seuraavaa:

”… voidaan todeta, että Combusin kokonaisosakepääoman markkina-arvo on satoja miljoonia Tanskan kruunuja negatiivinen. Sen lisäksi, että ensisijaisen liiketoiminnan kannattavuus on romahtanut muutaman viime vuoden aikana, yrityksen arvioitua arvoa heikentää edelleen yritykselle samanaikaisesti kertynyt merkittävä korollinen nettovelkataakka. Todennäköiset ostajat ymmärtävät kuitenkin, että huonossa rahoituksellisessa ja taloudellisessa tilanteessa olevia yrityksiä, kuten Combusia, ei myydä suurella negatiivisella kauppahinnalla, koska tällöin myyjän olisi kannattavampaa lakkauttaa yrityksen toiminta.

Tätä taustaa vasten suosittelemme, että myyntiprosessissa ja myyntiesitteissä pyritään mahdollisuuksien mukaan varmistamaan, että Combusin kauppahinta määräytyy yrityksen todellisen, diskonttokorolla lasketun oman pääoman perusteella. Näin ollen ja kun otetaan lisäksi huomioon

on luultavasti mahdollista, että Combusille löydetään ostaja siitä huolimatta, että yrityksen rahoituksellinen ja taloudellinen tilanne huononee jatkuvasti. Näin Tanskan valtio, jäljempänä ’valtio’, pääsee eroon yrityksestä niin, että kaikki yrityksen velat saadaan maksettua.

Lisäksi on odotettavissa, että suurin osa mahdollisista ostajista katsoo, että koska Combusin pääomarakenne on erittäin heikko ja kannattavuus huono, yritykseen on sijoitettava niin paljon pääomaa, että Combusin koko osakepääoman ostaminen positiivisella kauppahinnalla ei olisi kannattavaa.

Epävarmuus siitä, millä ehdoilla valtio pääsee eroon Combusista, on siis hälvennettävissä ainoastaan jatkamalla meneillään olevaa myyntiprosessia.”

(35)

Alfred Berg listasi seuraavat vaihtoehtoiset toimenpiteet Combus A/S:n nopealle myymiselle:

(36)

Neuvonantaja antoi tämän arvion pohjalta seuraavan suosituksen:

”Kumpikaan edellä mainituista vaihtoehdoista ei ensi kädeltä vaikuta kannattavalta. Niiden toteutuminen riippuu lisäksi siitä, onko valtio halukas sijoittamaan lisää pääomaa Combusiin ja ottamaan vastuun yrityksen perusteellisen tehostamisen toteuttamisesta.

Näin ollen Alfred Berg suosittelee, että valtio jatkaa Combusin myyntiprosessia, jotta se saisi paremman käsityksen siitä, mitä seikkoja mahdolliset ostajat pitävät tärkeinä ja missä määrin yritystä arvioidessaan (muun muassa tuloskehitys, pääomarakenne, markkinaosuus, tilauskirja, linja-autokannan kunto, hallintoresurssit, mahdolliset toiminnalliset parannukset ja synergiaedut).

Jos prosessin tuloksena ei löydetä mahdollista ostajaa, jonka tarjous vaikuttaa kahta edellä mainittua vaihtoehtoa paremmalta, valtion on valittava sen mielestä tuolla hetkellä taloudellisesti kannattavin ja poliittisesti sopivin vaihtoehto.”

(37)

Tanskan parlamentti antoi tämän suosituksen perusteella joulukuussa 1998 lain, jonka nojalla valtio voi myydä kaikki osakkeensa (100 prosenttia) Combusista (18).

(38)

Tämän jälkeen Alfred Berg suoritti viiteen arviointikriteeriin perustuvan markkinatutkimuksen. Sen mukaan mahdollisen ostajan

(39)

Alfred Berg sai markkinatutkimuksen tulokseksi 12 mahdollista ostajaa.

(40)

Tämän jälkeen ohjauskomitea vahvisti seuraavan aikataulun: 12 mahdolliselle ostajalle pidettäisiin johdon esittelyt 9–18 päivänä helmikuuta 1999. Kiinnostuksenilmaisut olisi jätettävä helmikuun 1999 loppuun mennessä, ja ne arvioitaisiin maaliskuun 1999 alussa. Valituille ostajille myönnettäisiin pääsy tietoihin tutustumista varten varattuun tilaan 10–24 päivänä maaliskuuta 1999. Niiden olisi jätettävä lopulliset tarjouksensa huhtikuun 1 päivään mennessä, ja ohjauskomitea valitsisi lopullisen ostajan 8 päivänä huhtikuuta.

(41)

Yhteensä 12 mahdollisesta ostajasta seitsemän osallistui Combusin johdon esittelyyn, jossa ne saivat tulevasta ostoprosessista kertovan kirjeen. Mahdollisille ostajille ilmoitettiin kirjeellä, että niillä olisi pääsy Combusia koskeviin tietoihin ja että ne voisivat halutessaan tavata Combusin johdon uudelleen. Edellytyksenä oli, että mahdolliset ostajat jättävät kiinnostuksenilmaisun helmikuun 1999 loppuun mennessä.

(42)

Alfred Berg vastaanotti kiinnostuksenilmaisut kuudelta mahdolliselta ostajalta helmikuussa 1999. Kahdelle näistä myönnettiin maaliskuussa 1999 pääsy tietoihin tutustumista varten varattuun tilaan. Tutkittuaan Combusia koskevat tiedot molemmat mahdolliset ostajat alensivat tarjoustaan siinä määrin, että tarjousten markkina-arvo laski monta sataa miljoonaa Tanskan kruunua negatiiviseksi.

(43)

Alfred Berg laati 9 päivänä huhtikuuta 1999 ohjauskomitealle muistion, jossa se totesi, ettei Combus A/S:aa todennäköisesti pystyttäisi myymään positiivisella markkina-arvolla. Tätä taustaa vasten Alfred Berg esitti kolme vaihtoehtoa yrityksen myynnille:

” Vaihtoehto 1: Valtio pitää Combusin itsellään ja järkeistää ja tehostaa sen toiminnan perinpohjaisesti. Näin varmistettaisiin yrityksen kannattavuus 2–3 vuoden kuluessa ja parannettaisiin sen myyntimahdollisuuksia. Koska yrityksen pääomarakenne on erittäin heikko ja sillä on tällä hetkellä huomattavan paljon lainaa, valtio joutuisi todennäköisesti sijoittamaan lyhyessä ajassa uutta pääomaa vähintään sadan miljoonan Tanskan kruunun arvosta. Combusin tervehdyttämiseen investoimisessa on huomattavia riskejä, eikä sillä voida taata, että valtio saa sijoituksensa takaisin.

Vaihtoehto 2: Yrityksen toiminnan kontrolloitu lopettaminen ja/tai vapaiden käsien antaminen yrityksen velkojille. Vaikka yrityksen pääoman ja varantojen kirjanpidollinen arvo on positiivinen, on epävarmaa, saataisiinko Combusin toiminta lopetettua niin, että kaikki yrityksen velat saataisiin maksettua. Näin ollen on olemassa riski siitä, että valtio joutuu vahingollisen kritiikin kohteeksi muun muassa velkojien ja lehdistön taholta.

Vaihtoehto 3: Combusin päivittäinen linja-autoliikennöinti erotetaan erilliseksi tytäryhtiöksi. Toisin sanoen Combus pitää hallussaan nykyisen vaihto-omaisuuden (mm. linja-autot) ja velat (mm. lainat), kun taas muun muassa liikennöintisopimusten teko-oikeus annettaisiin uudelle [erilliselle] tytäryhtiölle, joka vuokraisi tarvitsemansa omaisuuden (mm. linja-autot) Combusilta. Tytäryhtiö pyritään myymään ja myyntituloilla lyhennetään Combusin velkaa. Combus olisi edelleen täysin valtion omistuksessa. Tämän jälkeen Combusin jäljellä olevaa velkaa pyrittäisiin lyhentämään uudelta tytäryhtiöltä vaihto-omaisuuden vuokrasta saatavilla varoilla. Tällä vaihtoehdolla ei voida suoraan taata, että yrityksen velkojille ei aiheudu tappiota. Näin ollen velkojat pyytävät todennäköisesti muun muassa jonkinlaista valtiontakausta …”

(44)

Tanskan hallitus päätti Alfred Bergin tekemän arvion perusteella pitää Combusin itsellään ja toteuttaa sen perinpohjaisen rakenneuudistuksen, jotta se voitaisiin myöhemmässä vaiheessa myydä (Alfred Bergin ehdottama ensimmäinen vaihtoehto). Seuraavassa osuudessa kerrotaan yksityiskohtaisesti tästä rakenneuudistusprosessista.

(45)

Alfred Berg ilmoitti Tanskan hallitukselle 23 päivänä huhtikuuta 1999 saaneensa uuden kiinnostuksenilmaisun Arrivalta, joka ehdotti Combus A/S:n koko osakepääoman ostamista 35 miljoonalla Tanskan kruunulla. Tarjous sisälsi oman pääoman määrää ja yhtiön tulosta koskevia ehtoja sekä ”kruunu kruunusta” -alennusta koskevan poikkeamisehdon. Tarjouksen perustana oli 131 miljoonan Tanskan kruunun suuruinen oma pääoma, ja Alfred Berg arvioi oman pääoman olevan tuolloin noin 10 miljoonaa Tanskan kruunua pienempi. Alfred Berg suositteli myyntiprosessin jatkamista Arrivan kanssa samalla, kun toteutettaisiin rakenneuudistusvaihtoehtoa. Alfred Berg huomautti, että osapuolten välillä oli vielä neuvoteltava joistakin erityisen hankalista kohdista, eikä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun välttämättä päästäisi.

(46)

Liikenneministeriö ja Arriva allekirjoittivat 27 päivänä huhtikuuta 1999 aiesopimuksen Combusin haltuunotosta 45 miljoonalla Tanskan kruunulla edellyttäen, että yrityksen oma pääoma on luovutuksen ajankohtana 131 miljoonaa Tanskan kruunua.

(47)

Arrivan kanssa käytävät neuvottelut olivat kesäkuun alussa edenneet jo niin pitkälle, että neuvonantajien mielestä lopullinen myyntisopimus voitaisiin todennäköisesti tehdä heinäkuun 1999 alkupuolella. Combusin tilannetta käsiteltiin kuitenkin kesäkuun 1999 loppupuolella lehdistössä useaan otteeseen ja keskustelua aiheuttivat etenkin useiden puolueiden toteamukset siitä, että Tanskan linja-autoalan yritysten merkittäviä markkinaosuuksia olisi säänneltävä lailla. Arriva menetti kiinnostuksensa Combusin ostoon markkinarajoituksia koskevien spekulaatioiden vuoksi. Se painotti kuitenkin olevansa kiinnostunut ostamaan Combusin pitkällä aikavälillä riippuen siitä, otetaanko markkinarajoituksia käyttöön.

(48)

Combusin rakenneuudistuksen toteuttamisella oli jo kiire huhtikuussa 1999, sillä Tanskan tilinpäätöslain mukaan Combusin oli pidettävä vuosittainen yhtiökokous ja toimitettava vuoden 1998 tarkastetut tilit ennen toukokuun 1999 loppua. Tarkastettujen tilien oli oltava lehdistön ja yleisön saatavilla viimeistään 14 päivää ennen yhtiökokousta.

(49)

Yrityksen erittäin heikon taloudellisen tilanteen vuoksi tilintarkastajat olivat todenneet, ettei vuositilinpäätöstä pystytty esittämään ilman toimintojen jatkuvuutta koskevasta periaatteesta esitettäviä varaumia. Tilintarkastajat olivat tutkineet yrityksen sopimuskannan ja todenneet, että tappiollisten sopimusten kattamiseen tarvittaisiin noin 65 miljoonaa Tanskan kruunun varaus ja että Combus joutuisi yrityssaneeraukseen, ellei se saisi lisää pääomaa. Lisäksi olemassa oli välitön riski siitä, että useiden rahoituslaitosten kanssa tehdyt lainasopimukset jouduttaisiin pakkolunastamaan, sillä ne kaikki sisälsivät sopimuslausekkeita, joiden nojalla yrityksen minimipääoman oli oltava 10 prosenttia taseen loppusummasta, kuitenkin vähintään 125 miljoonaa Tanskan kruunua.

(50)

Tanskan liikenneministeriö palkkasi huhtikuussa 1999 oikeudelliseksi neuvonantajaksi Kromann & Münterin avustamaan Combusin taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa. Neuvonantaja ehdotti toukokuun 1999 puolivälissä laatimassaan muistiossa 300 miljoonan Tanskan kruunun pääomasijoitusta. Liikenneministeriö esitti muistion perusteella 21 päivänä toukokuuta 1999 Tanskan parlamentin valtiovarainvaliokunnalle luottamuksellisen lakialoitteen 300 miljoonan Tanskan kruunun pääomasijoituksesta. Valtiovarainvaliokunnan enemmistö hyväksyi lakialoitteen 27 päivänä toukokuuta 1999 (19).

(51)

Lakialoitteessa todettiin Combusin taloudellisesta tilanteesta, että yritys oli vuonna 1998 joutunut mukauttamaan kyseisen vuoden tulosarvioitaan useaan otteeseen. Combusin tilanne oli heikentynyt merkittävästi edellisen kerran sen jälkeen, kun yrityksen koko osakekannan myyntiä koskeva laki annettiin joulukuussa 1998.

(52)

Lakialoitteessa todettiin lisäksi, että Combus oli suuressa vaarassa joutua yrityssaneeraukseen tai konkurssiin, mutta että pääomasijoituksella varmistettaisiin yrityksen toimintojen jatkuvuus, jotta se voitaisiin myöhemmin myydä. Tarvittavan pääomasijoituksen suuruudeksi arvioitiin 300 miljoonaa Tanskan kruunua sen perusteella, mikä oli yrityksen lainasopimuksissa vaadittu vakavaraisuusaste sekä velan ja pääoman välinen suhde.

(53)

Lakialoitteessa todettiin lisäksi, että Combusin myyntiä tutkitaan edelleen mahdollisena vaihtoehtona. Valtio tuskin saisi pääomasijoitustaan takaisin lyhyellä aikavälillä. Pääomasijoituksen tarkoituksena oli varmistaa yrityksen toiminnan jatkuvuus ja taata sille riittävästi käytettävissä olevaa pääomaa.

(54)

Valtiovarainvaliokunnan enemmistö hyväksyi lakialoitteen 27 päivänä toukokuuta 1999.

(55)

Myyntiprosessia jatkettiin keväällä 2000 sen jälkeen, kun yhtiökokous oli toukokuussa 2000 hyväksynyt Combusin tilinpäätöksen vuodelta 1999. Alfred Berg jatkoi myyntineuvotteluissa taloudellisena neuvonantajana ja Kromann & Münter oikeudellisena neuvonantajana.

(56)

Alfred Berg esitti heinäkuun 2000 puolivälissä viitteellisen arvion Combusista. Sen mielestä Combusin arvioinnissa ei voitu käyttää perinteisiä arviointimenetelmiä yritykseen liittyvän huomattavan epävarmuuden vuoksi. Neuvonantajat olivat toteuttaneet arvion, joka perustui yrityksen tulosennusteisiin vuoteen 2004 saakka. Tulosennusteet oli laadittu liikevaihdon kehittymistä ja rakenneuudistustoimia koskevien painotettujen oletusten perusteella. Yritykselle laskettiin arvo vuodelle 2004. Huomioon otettiin kaikki väliajan voitot/tappiot sekä niiden vaikutukset yrityksen tulevaan negatiiviseen nettoasemaan. Todellinen myyntiarvo selvitettiin hyödyntämällä tulevan myyntiarvon laskennassa käytettyä diskonttokorkoa. Arvion tulokset esitetään seuraavassa taulukossa.

Taulukko 4

Yhteenveto Alfred Bergin Combus-arviosta

(57)

Seuraavat lisähuomautukset helpottavat arvion ymmärtämistä: ”Muuttumaton liikevaihto” tarkoittaa, että Kööpenhaminan alueen sopimuksia ei korvata uusilla sopimuksilla niiden päätyttyä, kun taas muiden alueiden sopimukset jatkuvat ennallaan. ”Kasvava liikevaihto” edellyttää, että muiden alueiden liikevaihto kasvaa, kun Kööpenhaminan nykyiset sopimukset päättyvät. Uuden johdon toteuttamien parannustoimien vaikutuksiksi arvioitiin 48,7 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa vuodesta 2002 alkaen. Taulukosta ilmenee, että Combusin arvo oli arvioitava huomattavan negatiiviseksi erityisesti siksi, että kasvavaa liikevaihtoa ja bruttokatetta sekä erittäin lyhyellä aikavälillä toteutettavia parannustoimia koskevien oletusten toteutuminen vaikutti varsin epätodennäköiseltä.

(58)

Yksityistämisprosessiin vaikutti erityisesti poliittinen keskustelu linja-autoalan toimijoille asetettavien markkinarajoitusten käyttöönotosta. Tanskan parlamentin liikennevaliokunta oli teettänyt raportin Tanskan linja-automarkkinoiden keskittämisestä ja kilpailusta. Sen oli laatinut syksyllä 1999 työryhmä, joka koostui Tanskan kilpailuviranomaisen, valtiovarainministeriön ja liikenneministeriön edustajista. Raportista ilmeni, että suurin osa alueellisista ja paikallisista linja-autoliikenteen palveluista kilpailutettiin julkisesti ja että liikenteenharjoittajien välinen kilpailu oli kovaa meneillään olevasta keskittämisestä huolimatta. Sen mukaan mitään merkkejä ei havaittu siitä, että jollakin yksittäisellä liikenteenharjoittajalla olisi kilpailua haittaava määräävä markkina-asema. Työryhmä päätteli, ettei sen arvio Tanskan linja-automarkkinoista antanut aihetta markkinarajoituksiin. Liikennevaliokunta antoi raportin perusteella syksyllä 1999 lausunnon, jossa se hyväksyi raportin päätelmät ja vahvisti, ettei markkinarajoitusten käyttöönotto ollut tarpeen.

(59)

Tanskan hallitus otti tämän jälkeen jälleen yhteyttä useisiin mahdollisiin ostajiin. Combusin taloudellisen tilanteen esittelyn jälkeen kaksi mahdollista ostajaa ilmoitti olevansa kiinnostunut Combusin koko osakekannan ostamisesta. Kolmas ostaja teki varovaisemman kiinnostuksenilmaisun.

(60)

Yksi kiinnostuneista ostajista oli Arriva, jonka viitteellinen tarjous vastasi 200–250 miljoonan Tanskan kruunun negatiivista kauppahintaa.

(61)

Toinen kiinnostuneista ostajista oli Metroline. Sen tarjous oli ensi näkemältä parempi, sillä se ehdotti osakkeiden ostamista noin 10–24 miljoonan Tanskan kruunun positiivisella kauppahinnalla. Metroline lisäsi tarjouksessaan kuitenkin, että yrityksen taloudellisen tilanteen esittelyssä se oli saanut tietoonsa useita seikkoja, jotka se halusi tutkia tarkemmin.

(62)

Alfred Berg ilmoitti 18 päivänä lokakuuta 2000 Tanskan hallitukselle saaneensa Metrolinelta uuden tarjouksen, jossa ehdotettiin Combusin ostamista 500 miljoonan Tanskan kruunun negatiiviseen kauppahintaan. Metroline vaati lisäksi useita takauksia.

(63)

Saatuaan mainitun tarjouksen Alfred Berg suositteli meneillään olevien yleisten neuvottelujen keskeyttämistä kolmannen kiinnostuneen ostajan kanssa, sillä Alfred Berg ei pitänyt sitä riittävän kiinnostuneena. Ohjausryhmä pyysi Alfred Bergia ottamaan yhteyttä Arrivaan, jonka viitteellinen tarjous oli nyt huomattavasti Metrolinen tarjousta parempi, ja tutkimaan kaupantekomahdollisuuksia.

(64)

Arriva ilmoitti 3 päivänä marraskuuta 2000 päivätyllä kirjeellään Alfred Bergille, että se oli käynyt läpi due diligence -prosessin ja että se voisi nyt ehdottaa jatkotoimia. Arriva huomautti kirjeessään, että se oli laatinut arvionsa yhteistyössä Connexin kanssa. Arriva oli ilmoittanut taloudellisille neuvonantajille etukäteen näiden kahden linja-autoyrityksen yhteisistä intresseistä.

(65)

Arriva tarjoutui ehdotuksessaan maksamaan Combusin koko osakekannasta 100 Tanskan kruunua. Ehtona oli, että liikenneministeriön vuonna 1999 maksama 100 miljoonan Tanskan kruunun lainapääoma muutettaisiin osakepääomaksi ja että Combusiin sijoitettaisiin vielä 290 miljoonan Tanskan kruunun pääoma. Tarjouksen ehtona oli lisäksi, että due diligence -prosessissa määritellyt yrityksen tase-eriin tehtävät tarvittavat mukautukset katettaisiin omaisuudensiirrolla. Arriva mainitsi useita esimerkkejä mukautuksista, joiden arvo oli jo noin 109 miljoonaa Tanskan kruunua. Se asetti Tanskan hallitukselle määräajaksi 8 päivän marraskuuta 2000, johon mennessä sopimukseen olisi päästävä.

(66)

Taloudelliset neuvonantajat tutkivat Arrivan ehdotuksen ja totesivat, että tarjous edellytti 399 miljoonan Tanskan kruunun omaisuudensiirtoa Combusiin. Tämän lisäksi liikenneministeriön oli muutettava 100 miljoonan Tanskan kruunun pääomalaina osakepääomaksi, jolloin valtiolle kertyisi tappiota yhteensä 499 miljoonaa Tanskan kruunua. Tappioksi oli luettava myös Combusiin jäävä muu pääoma, jonka suuruudeksi arvioitiin 30 päivänä syyskuuta 2000 yhteensä 38 miljoonaa Tanskan kruunua.

(67)

Liikenneministeriö ja valtiovarainministeriö pitivät Arrivan tarjousta alhaisena. Toisaalta yksikään aiempi vakavasti otettava tarjous ei ollut ollut Arrivan tarjousta suurempi. Metroline oli ehdottanut samaa negatiivista kauppahintaa kuin Arriva eli noin 500 miljoonaa Tanskan kruunua, ja kolmas kiinnostunut ostaja oli tehnyt ainoastaan väljän ja sitomattoman tarjouksen noin 350 miljoonan Tanskan kruunun negatiivisesta kauppahinnasta.

(68)

Päätettiin, että liikenneministeriö ottaisi ensiksi yhteyttä Arrivaan ja pyrkisi saamaan siltä paremman ostohinnan Combusille. Ministeriö pohti samalla eri skenaarioita Combusin toiminnan lopettamiseksi tai sen kehittämiseksi. Skenaariot eivät olleet varsinaisia yrityksen arviointeja vaan eri ehtojen mukaan tehtyjä laskelmia yrityksen likviditeettitarpeista verrattuna Arrivan tarjoukseen. Seuraavassa taulukossa esitetään laskelmien tulos, jonka Combus, yrityksen tilintarkastajat ja lakimiehet ovat hyväksyneet.

Taulukko 5

Combusin toiminnan lopettamisen/toiminnan kehittämisen skenaariot

(69)

Sisäisen muistion mukaan ministeriö totesi esitetyistä skenaarioista, etteivät velkojat hyötyisi mitään yrityksen toiminnan jatkamisesta tai toiminnan asteittaisesta lakkauttamisesta, sillä yksikään skenaario ei ollut Arrivan tarjousta merkittävästi parempi. Epävarmat tulevaisuudennäkymät johtaisivat todennäköisesti siihen, että velkojat pitäisivät parempana yrityksen pikaista myyntiä.

(70)

Ministeriön mielestä skenaariot osoittivat lisäksi, että Arrivan tarjous perustui todennäköisesti Combusin lyhyen aikavälin taloudelliseen tilanteeseen eikä yrityksen varsinaiseen arviointiin. Tätä taustaa vasten Arrivaa olisi todennäköisesti vaikea saada vakuuttuneeksi siitä, että ministeriöllä oli varalla parempia vaihtoehtoja, kuten toiminnan asteittainen lopettaminen tai sen jatkaminen.

(71)

Muistiossa korostettiin, että yksi vakavasti otettava vaihtoehto esitetyille skenaarioille voisi olla toiminnan asteittainen lopettaminen niin, että linja-autoliikennöinnin palvelusopimukset luovutettaisiin asteittain pienissä alueellisissa paketeissa paikallisille linja-autoyrityksille. Tätä skenaariota ei tutkittu, mutta sekin vaikutti hyvin epävarmalta, sillä Combusin mukaan kiinnostuneita paikallisia linja-autoyrityksiä olisi todennäköisesti useita, mutta parhaimmillaankin vain muutaman taloudellinen tilanne olisi riittävän vakaa edes pienten osien ostamiseen.

(72)

Ministeriö päätteli, että jos Arrivan tarjousta saataisiin pienennettyä 290 miljoonan Tanskan kruunun negatiiviseen kauppahintaan, se olisi selvästi paras vaihtoehto, jolle voitaisiin saada myös velkojien hyväksyntä.

(73)

Näiden neuvottelujen tuloksena tehtiin 21 päivänä marraskuuta 2000 aiesopimus Combusin myynnistä Arrivalle. Sen allekirjoittivat Combusin myyjänä toiminut Tanskan liikenneministeriö ja Combusin ostajana toiminut Arriva sekä Combusin yksityiset kaupalliset velkojat.

(74)

Aiesopimus käsitti seuraavat tärkeimmät seikat:

(75)

Aiesopimuksessa sovittiin jatkotoimista, joiden mukaisesti liikenneministeriö ja Arriva tekivät lopullisen sopimuksen edellä mainittujen suuntaviivojen mukaisesti. Tanskan parlamentin valtiovarainvaliokunta ja Arrivan hallitus olivat tätä ennen antaneet hyväksyntänsä sopimukselle. Sopimus päätettäisiin vasta, kun kaikki tarvittavat ulkoiset hyväksynnät olisi saatu, kuitenkin viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2001.

(76)

Aiesopimuksen nojalla liikenneministeriö neuvotteli velkojien kanssa siitä, miten 240 miljoonan Tanskan kruunun pääomasijoitus jakautuisi. Päätettiin, että Tanskan hallitus sijoittaisi uutta pääomaa 140 miljoonaa Tanskan kruunua ja että velkojat joko muuntaisivat velat 100 miljoonan Tanskan kruunun suuruiseksi osakepääomaksi tai mitätöisivät saman verran velkoja.

(77)

Tanskan hallitus oli vuoden 1999 aiesopimuksessa sitoutunut mukauttamaan myyntihintaa (enimmäismäärä 35 miljoonaa Tanskan kruunua) edellyttäen, että yrityksen taseessa 31 päivänä joulukuuta 2000 on pääomavarauksena vähemmän kuin 31,8 miljoonaa Tanskan kruunua, kuten johto oli ennakoinut aiesopimuksen allekirjoittamisen hetkellä. Pääomavaraus oli 31 päivänä joulukuuta 2000 yhteensä 10,3 miljoonaa Tanskan kruunua. Näin ollen Tanskan hallitus joutui suorittamaan 20,5 miljoonan Tanskan kruunun maksun täyttääkseen takaukseen liittyvät velvoitteensa.

(78)

Arriva otti haltuunsa muut Combusin velat, joita oli kyseisellä hetkellä 208 miljoonaa Tanskan kruunua. Arriva maksoi velan pois heti Combusin oston yhteydessä ja korvasi sen emoyhtiöltään Arriva plc:ltä otetulla lainalla.

(79)

Tanskan hallitus oli saanut neuvotteluissa läpi seuraavat huomattavat muutokset Arrivan viitteelliseen tarjoukseen:

(80)

Voidaan siis todeta, että liikenneministeriö onnistui aiesopimuksen sisältöä koskevissa neuvotteluissa alentamaan merkittävästi Arrivan hintavaatimuksia suhteessa 3 päivänä marraskuuta 2000 tehtyyn ehdotukseen.

(81)

Liikenneministeriö oli pyytänyt 13 päivänä joulukuuta 2000 tekemässään luottamuksellisessa lakialoitteessa valtiovarainvaliokunnan hyväksyntää sille, että valtio myy Combusin koko osakekannan. Valtiovarainvaliokunnan enemmistö hyväksyi lakialoitteen samana päivänä.

(82)

Osakkeiden myyntisopimus allekirjoitettiin 15 päivänä tammikuuta 2001. Combus siirrettiin Arrivan haltuun 2 päivänä huhtikuuta 2001 sen jälkeen, kun komission alkuperäinen päätös oli tehty, ja siirto tuli voimaan takautuvasti 1 päivänä tammikuuta 2001 alkaen. Liikenneministeriön ja Arrivan kauppa päätettiin 2 päivänä huhtikuuta 2001.

(83)

Tanskan hallituksen komissiolle 18 päivänä joulukuuta 2000 toimittama aiempi luonnos osakkeiden myyntisopimuksesta sisälsi lausekkeen, jonka nojalla Tanskan hallituksen oli taattava julkisten viranomaisten (muun muassa kilpailuviranomaisten ja EU:n komission) Arrivalle mahdollisesti esittämät vaatimukset. Tanskan hallitus ilmoitti komissiolle 23 päivänä tammikuuta 2001 päivätyllä kirjeellään, ettei tätä lauseketta ollut sisällytetty lopulliseen osakkeiden myyntisopimukseen. Syynä tähän muutokseen oli, että Tanskan hallitus oli päättänyt pyytää kyseisten viranomaisten hyväksynnän ennen kaupan päättämistä.

(84)

Myös Tanskan valtion tilintarkastusvirasto (20) on laatinut erityisraportin myyntiprosessista.

(85)

Raportin päätelmissä (sivu 60) todetaan seuraavaa:

”Tanskan valtion tilintarkastusviranomaisen tarkastuksessa on todettu, että Arrivan tarjous oli alhainen mutta että parempaakaan vakavasti otettavaa tarjousta ei ollut saatu.

Tanskan valtion tilintarkastusviranomainen on todennut liikenneministeriön tutkimuksissa käyneen ilmi, että Combusin koko osakekannan myynti oli kannattavampaa kuin yrityksen asteittainen purkaminen osiin tai sen asettaminen yrityssaneeraukseen.

Tanskan valtion tilintarkastusviranomainen on todennut, että liikenneministeriö oli toiminut osakekannan myyntiä valmistellessaan ja toteuttaessaan täysin perustellusti. Liikenneministeriö oli neuvotteluteitse onnistunut alentamaan Arrivan hintapyyntöä sekä sopimaan myös yrityksen luotonantajien kanssa niiden osallistumisesta osakekauppaan. Arviointien ja käytettävissä olevan tiedon perusteella Tanskan valtion tilintarkastusviranomainen toteaa, että sopimusta on pidettävä tyydyttävänä. Näin ollen valtion oli välttämätöntä sijoittaa Combusiin 140 miljoonan Tanskan kruunun pääoma ja antaa yritykselle kauppasopimuksen teon yhteydessä noin 58 miljoonan Tanskan kruunun suuruiset takaukset.”

(86)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 66 komissio oli esittänyt epäilynsä siitä, oliko Arrivan Combusista maksama kauppahinta markkinahinnan mukainen. Epäilyt perustuivat etenkin havaintoon siitä, että Tanskan lehdistön mukaan Arriva myi Connexille 50 prosenttia Combusin osakkeista 1 päivänä toukokuuta 2001 eli alle kuukauden sisällä Tanskan hallituksen ja Arrivan välisen kauppasopimuksen allekirjoittamisesta 233 miljoonan Tanskan kruunun kauppahinnalla.

(87)

Tanskan hallitus ja Arriva ovat toimittaneet komissiolle lisätietoja tätä asiaa koskevista tosiseikoista.

(88)

Arrivan ja Connexin väliset neuvottelut käynnistettiin vuonna 2000. Arriva ja Connex laativat Euroopan johdon tasolla 10 päivänä lokakuuta 2000 yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa sovittiin osapuolten välisen yhteistyön periaatteista Combusin ostoa edeltävänä aikana. Alkuperäisenä tarkoituksena oli, että yritykset tekisivät yhteisen tarjouksen.

(89)

Ennen tämän aiejulistuksen laatimista Connex oli Arrivan ohella osallistunut Alfred Bergin toteuttamaan markkinatutkimukseen, mutta se oli päättänyt olla tekemättä itsenäistä tarjousta. Yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti kummallekin osapuolelle oli annettu pääsy tietoihin tutustumista varten varattuun tilaan, jossa ne pystyivät arvioimaan yrityksen arvon ja ostoon liittyvät riskit.

(90)

Arriva ja Connex keskustelivat käyttöönsä saamistaan tiedoista ja kävi ilmi, että yritysten käsitykset Combusin arvosta ja ostamisen kannattavuudesta erosivat toisistaan merkittävästi. Arriva nimittäin arvioi yrityksen negatiiviseksi kauppa-arvoksi noin 300 miljoonaa Tanskan kruunua, kun taas Connex katsoi negatiivisen kauppa-arvon olevan noin 700–1 000 miljoonaa Tanskan kruunua.

(91)

Osapuolet olivat siis täysin eri mieltä ostoon liittyvistä riskeistä, joten yrityksen jakamisesta käydyt neuvottelut keskeytettiin ja Arriva jatkoi yksin neuvotteluja Tanskan valtion kanssa. Kuten edellä kuvattiin, neuvottelut johtivat viimein Combusin myyntiin Arrivalle toukokuussa 2001.

(92)

Arrivan ja Connexin väliset neuvottelut käynnistettiin uudelleen joulukuun 2000 lopulla, ja niiden tarkoituksena oli tällä kertaa myydä joitakin Combusin omaisuuseriä (mm. sopimukset ja linja-autot) Connexille. Connex sai käyttöönsä kaiken due diligence -prosessiin liittyvän materiaalin, ja Arriva perehdytti Connexin laatimansa liiketoimintasuunnitelman yksityiskohtiin. Osapuolet tekivät tällä perusteella aiesopimuksen, joka allekirjoitettiin 21 päivänä helmikuuta 2001 ja jossa sovittiin 230 miljoonan Tanskan kruunun kauppahinnasta. Hinta vastasi kyseessä olevien toimintojen kirjanpitoarvoa (linja-autot, infrastruktuuri ja voimassa olevat tappiolliset julkiset palvelusopimukset etenkin Kööpenhaminan alueella).

(93)

Neuvotteluja jatkettiin ja niissä käsiteltiin erityisesti yksityiskohtaista kassavirta-analyysia, ja tuloksena allekirjoitettiin 30 päivänä huhtikuuta 2001 sopimus 113,9 miljoonan Tanskan kruunun lopullisella kauppahinnalla. Kauppahinnan alentaminen johtui siitä, että kassavirta-analyysi osoitti voimassa olevien julkisten palvelusopimusten olevan huomattavasti arvioitua tappiollisempia. Näin ollen Arrivan oli hyödynnettävä kaikki Combusin tileihin kirjatut varaukset kattaakseen tappiolliset julkiset palvelusopimukset.

(94)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 118 komissio pohtii, onko Arrivan mahdollista myydä sopimukset, sillä niiden oikeudelliset lausekkeet estävät sopimusten irtisanomisen. Tanskan hallitus selitti vastauksessaan, että sopimusten myyminen tarkoittaa ainoastaan palveluntarjoajan muuttumista, joka edellyttää sopimuspuolen (kunnat ja läänit) hyväksyntää ja linja-autoliikennöinnin jatkamista aiemmin sovituilla hinnoilla ja ehdoilla. Kyseessä olevat kunnat ja läänit antoivat hyväksyntänsä sopimusten siirrolle Arrivalta Connexille.

(95)

Vuosien 1999 ja 2001 pääomasijoitusten yhteydessä toteutettiin rakenneuudistustoimenpiteitä, joista kerrotaan yksityiskohtaisesti seuraavassa osuudessa.

(96)

Tanskan viranomaiset toimittivat komissiolle huhtikuussa 2007 neljä erillistä muistiota. Kolme näistä oli laatinut Kromann & Münter, ja ne oli päivätty 26 päivänä huhtikuuta 1999, 15 päivänä toukokuuta 1999 ja 18 päivänä toukokuuta 1999. Viimeinen oli päivätty 18 päivänä toukokuuta 1999, ja sen oli laatinut KPMG. Tanskan viranomaiset katsoivat, että KPMG:n muistio muodostaa vuoden 1999 pääomasijoitukseen liittyvän operatiivisen rakenneuudistussuunnitelman ja että Kromann & Münterin muistiot muodostavat vastaavasti taloudellisen rakenneuudistussuunnitelman.

(97)

KPMG oli yksi Combusin tilitoimistoista, ja se oli toteuttanut valittujen linja-autoliikennöintisopimusten kannattavuustutkimuksen toukokuussa 1999. Tutkimuksen tulokset julkaistiin 18 päivänä toukokuuta 1999 päivätyssä muistiossa, jonka otsikkona oli Valittujen liikennöintipalvelusopimusten kannattavuus kaudella 1999–2001.

(98)

Tutkimus perustui Combusin kauden 1999–2001 toimintatalousarvioihin, jotka Combusin hallitus oli hyväksynyt marraskuussa 1998 ja joita oli oikaistu johdon huhtikuussa 1999 laatimien talousarvioennusteiden perusteella. Tilintarkastajat totesivat muistiossaan, ettei kyseessä ollut talousarviotutkimus. Muistion mukaan tämä tarkoitti, etteivät tilintarkastajat olleet arvioineet sitä, sisälsivätkö talousarviot kaiken tarvittavan tiedon riippumattoman arvioinnin suorittamiseksi Combusin tilanteen kehittymisestä tai sitä, heijastivatko talousarviot todennäköistä kehitystä.

(99)

Tilintarkastajat totesivat muistiossaan, ettei kannattavuutta voitu arvioida sopimuksittain vaan pikemminkin liikennöintialueittain. Tietyn alueen kannattavuuden arviointi oli siis samalla kyseiseen alueeseen liittyvien palvelusopimusten epäsuora arviointi. Tilintarkastajat olivat tutkineet viiden liikennöintialueen toimintatalousarviot.

(100)

Taulukossa 6 esitetään tilintarkastajien yhteenveto tutkimuksesta.

Taulukko 6

Kauden 1999–2001 yhteenlasketut talousarviot

(101)

Taulukosta ilmenee, että Combusin hallitus ennakoi kauden 1999–2001 yhteenlasketuksi tulokseksi 62,7 miljoonaa Tanskan kruunua voittoa.

(102)

Kuten taulukosta käy ilmi, liikennöintialueiden ja yleiskustannusten toimintatalousarviot osoittivat 103,2 miljoonan Tanskan kruunun tappiota. Johto arvioi huhtikuussa 1999, että toteutettujen tai suunniteltujen järkeistämis- ja tehostamistoimien ansiosta kaudella 1999–2001 voitaisiin saada aikaan noin 105,9 miljoonan Tanskan kruunun säästöt. Säästötoimenpiteet olivat seuraavat:

(103)

Arvioituja säästöjä ei ollut jaettu liikennöintialueittain, mutta muistion perusteella Combusin hallitus katsoi, että suurin osa säästöistä saataisiin aikaan Kööpenhaminan liikennöintialueella.

(104)

Kromann & Münterin kolmessa muistiossa todetaan, että lakiasiaintoimisto ja tilintarkastajat olivat jo tutkineet yrityksen sopimuksista poimitun edustavan otoksen kannattavuuden arvioidakseen yrityksen toimintaa ja että tutkimuksen perusteella havaittiin välttämättömäksi kirjata noin 65 miljoonan Tanskan kruunun lisävaraus, jolla katetaan tappiolliset sopimukset niiden voimassaolon ajan. Yrityksen oma pääoma kasvoi näin 47 miljoonaan Tanskan kruunuun. Näin ollen oli ilmeistä, että yrityksen tilanteen olisi muututtava merkittävästi, jotta se pystyisi noudattamaan lainasopimustensa ehtoja ja jotta tilintarkastajat pystyisivät esittämään tilinpäätöksen ilman yrityksen toiminnan jatkuvuutta koskevaan periaatteeseen liittyviä varaumia.

(105)

Neuvonantajan mielestä yrityksen rakenneuudistus edellyttäisi 300 miljoonan Tanskan kruunun suuruista pääomasijoitusta. Tätä summaa perusteltiin seuraavasti:

(106)

Yrityksen talousvaikeudet olisi neuvonantajan mielestä mahdollista ratkaista mainitun suuruisella pääomasijoituksella.

(107)

Samalla kun Tanskan hallitus valmisteli Combusin myyntiä Arrivalle, se oli pyytänyt Arrivaa laatimaan liiketoiminta- ja rakenneuudistussuunnitelman Combusia varten. Tanskan hallitus esitti komissiolle tammikuussa 2001 tätä suunnitelmaa koskevat asiakirjat kahdessa vaiheessa, 8 ja 23 päivänä tammikuuta 2001. Asiakirjat ovat osa vireillä olevaa asiaa NN 127/00, josta komissio teki alkuperäisen päätöksensä.

(108)

Rakenneuudistussuunnitelma koostuu seuraavista osa-alueista:

(109)

Markkinatutkimuksessa todetaan, että Tanskan linja-automarkkinat ovat vakaantuneet sen jälkeen, kun sääntelyä ryhdyttiin purkamaan vuonna 1990.

(110)

Linja-autoliikenteen palvelujen hinnat olivat alentuneet jatkuvasti vuodesta 1990 vuoteen 1997. Tämä kehityskulku johtuu todennäköisimmin 1990-luvun alussa käynnistyneestä markkinoiden avautumisesta. Hinnat olivat alhaisimmillaan vuonna 1997, jonka jälkeen ne lähtivät nousuun ja ovat edelleen pienessä nousussa.

(111)

Tanskan linja-autoliikenteen markkinoita hallitsi vuonna 1999 neljä suurta liikenteenharjoittajaa. Niillä oli hallussaan noin kaksi kolmasosaa kilpailutetuista sopimuksista (23).

(112)

Markkinatutkimuksessa viitataan Tanskan kilpailuviranomaisen vuonna 2000 laatimaan raporttiin, jonka mukaan Tanskan linja-automarkkinoilla ei todennäköisesti ole liikakapasiteettia. Alueellisten ja paikallisten viranomaisten myöntämä tuki kattaa yli puolet linjojen kustannuksista, joten linja-autoliikenteen harjoittaja tarjoaa liikennöintipalvelua ainoastaan, jos se voittaa tarjouskilpailun. Voitettuaan tarjouskilpailussa julkisen palvelusopimuksen se tekee näin ollen sopimuksen ainoastaan niistä linja-autoista ja kuljettajista, joita liikennöinnin toteuttamiseen tarvitaan.

(113)

Tanskan kilpailuviranomaisen raportissa todetaan lisäksi, että uuden yrityksen on helppo tulla markkinoille. Tämä johtuu kahdesta seikasta:

(114)

Näin ollen Tanskan kilpailuviranomainen päätteli, että alalla vallitsivat ostajan markkinat, kun otetaan huomioon Tanskan linja-automarkkinoiden sääntelyn purkamisesta seurannut hintakehitys.

(115)

Combusin vakaviin talousvaikeuksiin johtaneiden seikkojen yksityiskohtaisesta kuvauksesta käy ilmi, että yrityksen talousongelmat johtuivat Combusin aggressiivisesta laajentumispolitiikasta Tanskan linja-automarkkinoilla ja erityisesti Kööpenhaminan alueella. Combus voitti sopimuksia liian alhaisilla hinnoilla, mikä johti talousongelmiin. Laajentumispolitiikan seurauksena Combus sai liikennöitäväkseen useita tappiollisia linjoja (24).

(116)

Tammikuun 8 päivänä 2001 esitetyissä asiakirjoissa kerrotaan muun muassa Arrivan suunnittelemista toimenpiteistä ja sen omasta osallistumisesta kustannusten kattamiseen Combusin oston yhteydessä.

(117)

Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvässä kuvauksessa suunnitelluista muutoksista hahmotellaan kuusi kustannusten karsintatoimenpidettä, jotka Arriva toteuttaa Combusin oston jälkeen. Suunnitelmassa ennakoidaan myös ylläpito- ja polttoainekustannusten nousevan sekä joidenkin Combusin rakenneuudistukseen liittyvien ylimääräisten kulujen kasvavan.

(118)

Suunniteltujen muutosten kustannukset on jaettu toiminnallisiin, rahoituksellisiin ja Combusin rakenneuudistukseen liittyviin ylimääräisiin kustannuksiin.

(119)

Taulukossa 7 esitetään lyhyt katsaus toimintakulujen kasvuun ja pienenemiseen.

Taulukko 7

Ennakoitujen toimintakulujen kasvu ja pieneneminen (Tanskan kruunua vuodessa)

(120)

Kuten taulukosta 7 käy ilmi, toimintakulut pienenevät sairauspoissaolojen, linja-autojen korjauskustannusten, vakuutusmaksujen ja hallintokulujen vähenemisen sekä ylimääräisen infrastruktuurin myynnin johdosta.

(121)

Rakenneuudistussuunnitelmassa vahvistetaan, että Combusin työntekijöillä on enemmän sairauspoissaoloja kuin Arrivan työntekijöillä. Arriva aikoo ottaa käyttöön omat menetelmänsä niiden työntekijöiden seuraamiseksi, joilla on paljon sairauspoissaoloja. Tällä tavoin Arriva ennakoi vähentävänsä kustannuksia jopa 3,5 miljoonaa Tanskan kruunua.

(122)

Linja-autojen korjauskustannusten ja vakuutusmaksujen vähentämiseksi Arriva aikoo ottaa käyttöön omat menettelynsä ja vakuutussopimuksensa. Tällä tavoin Arriva ennakoi vähentävänsä työntekijöiden vakuutusmaksuja jopa 2 miljoonaa Tanskan kruunua ja ajoneuvovakuutusmaksuja jopa 7 miljoonaa Tanskan kruunua.

(123)

Hallintokulujen Arriva uskoo pienenevän vuodesta 2002 yhteensä 39 miljoonaa Tanskan kruunua, kun yrityksen päätoimipaikat yhdistetään.

(124)

Lisäksi Arriva aikoo myydä neljä linja-autovarikkoa, joille ei ole käyttöä sulautumisen jälkeen. Tällä tavoin Arriva ennakoi leikkaavansa kustannuksia noin 3 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa. Arrivan ennakoimat kustannusvähennykset ovat yhteensä 54,5, miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa.

(125)

Arriva ennakoi kuitenkin ylläpitokustannusten nousevan. Combusin toimittamien tietojen mukaan sen ylläpitokustannukset olivat linja-autoa kohti vuonna 2000 yhteensä 70 000 Tanskan kruunua. Arriva ennakoi niiden nousevan jopa 120 000 Tanskan kruunuun kaupunkiliikenteen linja-autojen ja 80 000 Tanskan kruunuun alueliikenteen linja-autojen osalta, mikä merkitsee ylläpitokustannusten kasvua 28 miljoonalla Tanskan kruunulla. Lisäksi Arriva uskoo polttoainekustannusten nousevan 3 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa.

(126)

Rahoituskustannusten odotetaan pienenevän, sillä sopimukset velvoittavat Arrivan maksamaan Combusin jäljellä olevan velan takaisin sen yksityisille luotonantajille.

(127)

Tässä yhteydessä kauppasopimuksessa todetaan, että Tanskan valtio ja Combusin yksityiset kaupalliset velkojat mitätöivät osan Combusin velasta ennen sen myyntiä Arrivalle niin, että yritykselle jää velkaa 208 miljoonaa Tanskan kruunua. Arrivan on oston yhteydessä maksettava välittömästi jäljellä oleva velka.

(128)

Rakenneuudistussuunnitelmassa todetaan, että Arriva korvaa yksityisiltä luotonantajilta otetun lainan konserninsisäisellä lainalla. Sen vuosittaiset korkomaksut ovat yhteensä 13,5 miljoonaa Tanskan kruunua.

(129)

Arriva arvioi, että Combusin rakenneuudistukseen liittyvät poikkeukselliset kustannukset ovat 35,6 miljoonaa Tanskan kruunua kaudella 2001–2002. Noin 15 miljoonaa Tanskan kruunua liittyy välttämättömiin irtisanomisiin yleiskustannusten pienentämiseksi (25). Jäljelle jäävä summa liittyy yritysten tietoteknisten järjestelmien integrointiin (5 miljoonaa Tanskan kruunua), kuljettajien uusien työvaatteiden hankkimiseen (7,2 miljoonaa Tanskan kruunua), sulautumisesta ja rakenneuudistuksesta johtuviin oikeus- ja rahoituskustannuksiin (7 miljoonaa Tanskan kruunua) sekä muihin pienempiin kuluihin (2,5 miljoonaa Tanskan kruunua).

(130)

Arriva aikoo lisäksi vähentää kustannuksia irtisanomalla kaikki Combusin tappiolliset sopimukset. Lisäksi se ehdottaa varauksia, jotka liittyvät Kööpenhaminan ja Aalborgin alueiden sopimusten päättymiseen, sillä olemassa on riski, ettei kaupunkiliikenteen linja-autoja pystytä käyttämään liikennöintiin muilla reiteillä siksi, että ne ovat joko vanhanaikaisia (Kööpenhaminan osalta varaus on 45 miljoonaa Tanskan kruunua) tai suunniteltu vain yhtä kaupunkia varten (Aalborgin osalta varaus on 18 miljoonaa Tanskan kruunua).

(131)

Rakenneuudistussuunnitelmassa ennakoidaan, että Arrivan toteuttamien toimenpiteiden ansiosta Combus on taloudellisesti elinkelpoinen jälleen vuodesta 2006. Taulukossa 8 esitetään Combusin liikevaihtoa ja voittoa/tappiota koskeva ennuste kaudelle 2000–2007.

Taulukko 8

Kauden 2000–2007 liikevaihto- ja voitto-/tappioennusteet, miljoona Tanskan kruunua

(132)

Rakenneuudistuskustannukset rahoitetaan seuraavasti:

(133)

Tanskan hallituksen tuki on selitetty yksityiskohtaisesti edellä yksityistämisprosessin kuvauksessa. Seuraavan osuuden taulukossa esitetään yhteenveto tuesta.

(134)

Combusin yksityisten velkojien osuus muodostui 100 miljoonan Tanskan kruunun suuruisen velan mitätöinnistä.

(135)

Combusin ja Arrivan oma osuus muodostui seuraavasti:

Arriva

Combus

(136)

Komissio teki yhteenvedon Tanskan valtion Combusille maksamasta rakenneuudistustuesta alkuperäisen päätöksen taulukossa 11 sekä menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 68 ja taulukossa 8. Summien välillä on eroja siksi, että alkuperäisen päätöksen taulukossa 7 summat on ilmaistu vuoden 2001 nettonykyarvona, kun taas menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen taulukossa 8 ne ovat reaalimääräiset.

(137)

Tanskan hallitus kiinnitti huomautuksissaan komission huomion siihen, että 100 miljoonaa Tanskan kruunua oli mainittu harhaanjohtavasti menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen taulukossa 8 kaksi kertaa, vaikka Combus sai kyseisen summan ainoastaan kerran (26). Komissio oikaisi taulukkoa Tanskan hallituksen huomautuksen johdosta, kuten seuraavasta taulukosta 9 käy ilmi.

Taulukko 9

Oikaistu yhteenveto Tanskan valtion tuesta Combusille, reaalimääräisenä

(138)

Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen taulukossa 8 niiden takauksien enimmäismäärän, jotka oli annettu vuonna 2001 Arrivan kanssa tehdyn kauppasopimuksen päättämisen yhteydessä.

(139)

Komissio esittää seuraavassa taulukossa 10 katettavan enimmäismäärän lisäksi tiedoksi helmikuun 2005 lopulla takauksien johdosta todellisuudessa maksetut määrät.

Taulukko 10

Yhteenveto vaatimuksista ja takauksien johdosta suoritetut maksut

(140)

Kahdesta edeltävästä taulukosta voidaan tehdä seuraava yhteenveto:

Taulukko 11

Yhteenveto valtiontuesta

(141)

Edellä esitetyt summat eroavat hieman sekä alkuperäisen päätöksen taulukon 7 summista että menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen summista. Erot selittyvät sillä, että alkuperäisessä päätöksessä summat oli muutettu vuoden 2001 nettonykyarvoon ja että takausten rahallista arvoa ei ollut laskettu yhdenmukaisesti sen paremmin alkuperäisessä päätöksessä kuin menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessäkään.

(142)

Sen jälkeen kun osakkeiden kauppasopimus oli tehty 2 päivänä huhtikuuta 2001 (27), Arriva ryhtyi seuraaviin toimiin:

(143)

Komissio esitti menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 121 viisi epäilystä. Ensimmäinen liittyy kysymykseen siitä, olivatko vuosien 1999 ja 2001 rakenneuudistustoimenpiteet kaksi erillistä toimenpidettä vai olisiko niitä arvioitava yhtenä toimenpiteenä. Muut epäilykset liittyvät markkinataloussijoittajaperiaatteeseen sekä vuoden 1994 ja/tai vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivojen nojalla toteutettuihin rakenneuudistustoimenpiteisiin siltä osin, ovatko ne valtiontukea.

(144)

Tanskan hallituksen huomautukset liittyvät mahdollisuuteen irtisanoa Combusin julkisia palvelusopimuksia, markkinataloussijoittajaperiaatteeseen ja tuen yhteensopivuuteen vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivojen kanssa.

(145)

Tanskan hallitus katsoo, että toisin kuin komissio totesi päätöksessä menettelyn aloittamisesta, asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklan nojalla tehtyjä julkisia palvelusopimuksia ei voida irtisanoa ennen niiden päättymistä.

(146)

Tanskan hallitus huomauttaa tässä yhteydessä, että komissio oli selvästikin tulkinnut väärin asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklan 4 kohtaa menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä. Se kiinnittää komission huomion siihen, että kuten kyseisessä säännöksessä nimenomaisesti todetaan, liikennepalvelu voidaan lopettaa 14 artiklan 4 kohdan nojalla ainoastaan, jos sitä ei koske sopimusjärjestelmä eikä julkisen palvelun velvoite. Combusin tekemiä sopimuksia koski sopimusjärjestelmä, sillä ne olivat tarjouskilpailuissa voitettuja yleisiä sopimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti tämän näkemyksen Combus-tuomion 78 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa. Näin ollen sopimuksia ei voitu irtisanoa 14 artiklan 4 kohdan nojalla.

(147)

Jos Combus kuitenkin olisi keskeyttänyt tai lopettanut tehtyjen liikennöintisopimusten noudattamisen tai yrittänyt irtisanoa ne jollakin muulla tapaa ilman sopimuksissa vahvistettua oikeusperustaa, se olisi Tanskan siviilioikeuden nojalla syyllistynyt sopimuksen rikkomiseen.

(148)

Tanskan hallitus katsoo, että sen nyt käsiteltävässä asiassa toteuttamia toimenpiteitä olisi pidettävä sijoituksina, jotka on tehty markkinataloussijoittajaperiaatetta noudattaen.

(149)

Komissio totesi menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 89, että yksityinen sijoittaja olisi voinut toimia Tanskan valtion tavoin, jos yrityksen rakenneuudistus myynnin varmistamiseksi olisi tullut halvemmaksi kuin sen päästäminen konkurssiin. Tanskan hallitus myöntää vastauksessaan kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa konkurssista syntyneet suorat tappiot eivät olisi olleet myynnistä aiheutunutta tappiota suuremmat.

(150)

Vaikka myynti olisi näin ollen ollut nimellisarvoisesti konkurssia ”kalliimpaa”, Tanskan hallitus piti kuitenkin myyntiä parempana vaihtoehtona. Se katsoi nimittäin neuvonantajiensa laatiman analyysin perusteella, että Combusin päästäminen konkurssiin olisi todennäköisesti osoittautunut pitkällä aikavälillä kalliimmaksi kuin sen myyminen, kun otetaan huomioon piilevät epäsuorat tappiot ja tuleviin yksityistämisiin kohdistuva vahinko. Tanskan hallitus esittää tämän huomautuksensa perusteeksi konserniarvion Combusin yksityistämistä koskevasta päätöksestä ja väittää, että valtion maine oli välttämätöntä säilyttää tulevien yksityistämisten kannalta.

(151)

Tanskan hallituksen mielestä jäsenvaltioiden sijoituksia ei voida suoraan verrata tavallisen yksityisen sijoittajan sijoituksiin, sillä viimeksi mainittu odottaa yleensä sijoitukselleen tuottoa huomattavasti lyhyemmällä aikavälillä. Tässä yhteydessä se katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on useassa asiassa todennut, että valtio sijoittajana toimii todennäköisesti samalla tavoin kuin holdingyhtiö tai yksityinen konserni, joka noudattaa pidemmän aikavälin investointipolitiikkaa ottamalla huomioon yleisen tai alakohtaisen yritysstrategian (28). Tanskan hallitus lainaa erityisesti asiassa C-305/89, Italia vastaan komissio, annettua tuomiota (29):

”Vaikka yksityisen sijoittajan käyttäytyminen, johon talouspoliittisia päämääriä tavoittelevan julkisoikeudellisen sijoittajan toimenpidettä on verrattava, ei välttämättä tarkoita sellaisen tavallisen sijoittajan käyttäytymistä, joka tekee pääomasijoituksia saadakseen niistä tuottoa jokseenkin lyhyellä aikavälillä, sen on kuitenkin vastattava sellaisen yksityisen holdingyhtiön tai konsernin käyttäytymistä, joka noudattaa kokonaisvaltaista tai alakohtaista rakennepolitiikkaa ja jonka toimintaa ohjaavat pidemmän aikavälin tuotto-odotukset.”

(152)

Tanskan hallitus väittää, että se noudatti samaista lähestymistapaa arvioidessaan sitä, kannattiko Combus päästää konkurssiin.

(153)

Tanskan hallitus pysyy kannassaan, jonka se esitti menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 86 ja 87 ja joka koski valtion maineen säilyttämistä ja tässä yhteydessä tehtyjä viittauksia asiaan C-303/88, Italia vastaan komissio.

(154)

Tanskan hallitus muistuttaa komission huomauttaneen aiemmin – esimerkiksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämässään huomautuksessa, jota on lainattu Combus-tuomion 106 kohdan viimeisessä lauseessa – että ”julkisen sektorin kaventaminen edistää yleisesti vapaata kauppaa”.

(155)

Tanskan hallituksen mielestä valtion imago yhtiöiden omistajana on näin ollen selvässä yhteydessä julkisten yhtiöiden yksityistämiseen: tulevien yksityistämistoimien onnistuminen ja sitä seuraava kilpailun lisääntyminen ja toimijoiden markkinatilanteen parantuminen kyseisillä markkinoilla kaikkialla EU:ssa voidaan varmistaa ainoastaan siten, että valtiolla on oikeus suojella mainettaan yhtiöiden omistajana sekä vakavasti otettavana ja vastuullisena sijoittajana.

(156)

Combusin rakenneuudistuksen ja yksityistämisen yhteydessä toteutetut tukitoimenpiteet perustuivat Tanskan hallituksen mielestä suurelta osin valtion maineen säilyttämiseen työnantajana, sijoittajana ja yhtiöiden omistajana. Jos valtio olisi päästänyt Combusin konkurssiin, sillä olisi todennäköisesti ollut kielteisiä vaikutuksia niin Tanskan kuin ulkomaistenkin rahoituslaitosten valtionyhtiöille myöntämiin korkoehtoihin ja muihin lainaehtoihin.

(157)

Tässä yhteydessä Tanskan hallitus selventää, että muutaman viime vuoden aikana Tanska on yksityistänyt useita valtionyhtiöitä ja aikoo jatkaa yksityistämistoimia. Yksi julkiseksi osakeyhtiöksi muutettu yritys, joka on tarkoitus yksityistää Combusin yksityistämisen jälkeen, on Post Danmark A/S (30). Tanskan valtio on vastikään tehnyt ehdollisen sopimuksen 25 prosentin myymisestä kyseisen yrityksen osakkeista. Osakkeista 22 prosenttia myydään Post Investille (osa CVC-konsernia) 1,27 miljardin Tanskan kruunun kauppahintaan (loput 3 prosenttia luovutetaan yrityksen työntekijöille).

(158)

Post Danmarkin virkamiehet ostettiin ulos yrityksestä vuonna 2001 ennen yrityksen muuttamista julkiseksi osakeyhtiöksi ja osittaista yksityistämistä. Post Danmarkilla oli tuolloin noin 30 000 työntekijää, joista noin 11 800 oli virkamiehiä. Virkamiehille ehdotettiin siirtymistä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi niin, että he säilyttäisivät oikeuden virkamieseläkkeeseen. Ehdotuksen hyväksyi suurin osa eli 96 prosenttia virkamiehistä. Toisin sanoen yli 10 500 virkamiestä päätti siirtyä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi järjestelyssä, jossa Post Danmark maksoi kullekin virkamiehelle 50 000 Tanskan kruunun kertasumman ennen veroja. Samalla he hyväksyivät laajemman tulkinnan työtehtävistä, joihin heidät voitaisiin siirtää. Noin 650 muuta virkamiestä halusi siirtyä työsopimussuhteeseen ehdoilla, joilla heille taattiin käytännössä virkamiesasemaa muistuttava asema. Tämä järjestely ei edellyttänyt kertakorvauksia. Loput noin 480 virkamiestä halusivat säilyttää valtion virkamiehen asemansa. Heidät siirrettiin näin ollen Post Danmark A/S:n perustamisen jälkeen kyseisen julkisen osakeyhtiön virkamiehiksi.

(159)

Post Danmark A/S:n perustamisen yhteydessä tehtiin noin 1,7 miljardin Tanskan kruunun (verojen jälkeen 1,190 miljardin Tanskan kruunun) yhtiöpääomavaraus valtiolle maksettavaa vakuutusmatemaattisesti laskettua kertasummaa varten; valtiolle suoritettavan maksun tarkoituksena oli pienentää tulevia vuosittaisia eläkemaksuja 20 prosentista 12 prosenttiin niiden entisten ja nykyisten virkamiesten palkoista, joille yritys oli edelleen velvollinen maksamaan muun muassa eläkemaksuja. Maksu suoritettiin vuonna 2002. Tällä tavoin varmistettiin entisten virkamiesten ja nykyisten sopimussuhteisten toimihenkilöiden välinen tasavertainen eläkekohtelu.

(160)

Tanskan hallitus katsoo, että jos Tanskan valtio olisi päästänyt Combusin konkurssiin, hallituksella olisi ollut huomattavasti heikompi asema Post Danmarkin virkamiesten kanssa käytävissä neuvotteluissa ja neuvottelut olisivat tulleet huomattavasti kalliimmiksi, sillä konkurssi olisi johtanut niiden virkamiesten massatyöttömyyteen, jotka olivat luopuneet virkamiesasemastaan ennen Combusin yksityistämistä.

(161)

Tässä yhteydessä Tanskan hallitus korostaa, että virkamiesasema tarkoittaa sitä, että yksittäisen virkamiehen työpaikka on käytännössä taattu eläkeikään saakka, jonka jälkeen hänellä on oikeus elinikäiseen eläkkeeseen. Näistä oikeuksista joudutaan luopumaan, kun virkamiesasema vaihtuu sopimussuhteisen toimihenkilön asemaan. Virkamiehet saattavat pitää valtionyhtiöiden siirtämistä yksityiseen omistukseen perusteettomana ja irtisanoutua sen johdosta. Tällöin yksittäiselle virkamiehelle on maksettava varsin suuri korvaus.

(162)

Näin ollen Tanskalle oli taloudellisessa mielessä erittäin tärkeää päästä ennen valtionyhtiöiden yksityistämistä kaikkien virkamiesten kanssa sopimukseen siirtymisestä sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi kohtuullista korvausta vastaan.

(163)

Tanskan hallitus katsoo, että virkamiesten vaatiman korvauksen suuruus riippuu suurelta osin siitä, katsovatko he työpaikkansa olevan turvattu sen jälkeen, kun he ovat siirtyneet sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi. Jos valtio olisi jättänyt entisiä virkamiehiä pulaan päästämällä yrityksen konkurssiin pian sen jälkeen, kun heidän kanssaan oli tehty sopimukset sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi siirtymisestä, tämä olisi todennäköisesti vaikuttanut niin, että kaikki tulevaisuudessa samanlaiseen tilanteeseen joutuvat virkamiehet vaatisivat huomattavasti suurempaa korvausta ennen kuin luopuvat virkamiesasemastaan.

(164)

Tanskan hallitus mainitsee tässä yhteydessä esimerkkinä myös tiettyjen Banedanmarkin (31) osien myynnin. Banedanmarkin neuvoa-antava yksikkö myytiin WS Atkins International Limitedille 1 päivänä heinäkuuta 2001 (32). Käteismyyntihinta oli 70 miljoonaa Tanskan kruunua. Kauppahinnan lisäksi valtio sai käteisrahana noin 35 miljoonaa Tanskan kruunua.

(165)

Banedanmarkin neuvoa-antavassa yksikössä työskenteli 326 työntekijää, joista 66 oli virkamiehiä. Yksikön siirron yhteydessä virkamiehet jäivät lähtökohtaisesti virkamiehiksi Banedanmarkiin, sillä heillä ei virkamiesasemansa vuoksi ollut velvoitetta siirtyä uuden työnantajan palvelukseen. Virkamiesten oli kuitenkin mahdollista saada komennus ostajalle heidän niin halutessaan.

(166)

Banedanmark tarjosi erorahana 15 kuukauden palkkaa niille virkamiehille, jotka halusivat siirtyä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi ostajalle. Tarjous heidän ostamisekseen ulos yrityksestä oli voimassa vuoden verran siirrosta. Virkamiesten ulosostamisen kustannukset, jotka oli tarkoitus kattaa myyntivoitolla, olisivat voineet nousta 23 miljoonaan Tanskan kruunuun, jos kaikki virkamiehet olisivat siirtyneet sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi.

(167)

Tanskan tarkoituksena on tällä hetkellä myydä koko Banedanmarkin rakennustekninen yksikkö (33). Yksikön liikevaihto oli vuonna 2004 noin 1,3 miljoonaa Tanskan kruunua ja sen palveluksessa työskenteli kyseisen vuoden lopussa noin 1 470 henkilöä, joista 740 oli virkamiehiä. Jos yksikkö myydään, virkamiesten ei tarvitse siirtyä ostajan palvelukseen, joten heidän tilanteeseensa on löydettävä jokin muu ratkaisu, kuten yksityistämisissä yleensä.

(168)

Toinen suunnitelmissa oleva yksityistäminen koskee tanskalaisen rautatieyhtiön DSB:n myyntiä. DSB on julkinen osakeyhtiö, joka tarjoaa julkisena palveluna matkustajaliikennettä Tanskan valtion kanssa tehdyn liikennöintisopimuksen perusteella. Noin puolet yhtiön 8 500 työntekijästä on virkamiehiä. DSB:n yksityistäminen tarkoittaisi kaikkien virkamiesten siirtämistä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi.

(169)

Tanska katsoo, että jos valtio olisi päästänyt Combusin konkurssiin maksettuaan virkamiehille korvaukset siirtymisestä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi, tulevien yksityistämisten yhteydessä virkamiehiä olisi ollut mahdotonta saada suostumaan sopimussuhteeseen virkamiesaseman sijasta.

(170)

Näin ollen valtio ei enää olisi pystynyt yksityistämään valtionyhtiöitä, joissa työskentelee virkamiehiä, tai mahdollisuudet siihen olisivat olleet huomattavasti aiempaa heikommat. Tanska katsoo, että Combusin konkurssi olisi pahimmassa tapauksessa heikentänyt valtion uskottavuutta ja virkamiehet olisivat sen johdosta vaatineet parempia ehtoja sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi siirtymiselle ja virkamiesoikeuksista luopumiselle huomattavasti suurempien korvausten muodossa. Jos esimerkiksi Post Danmarkin virkamiehille maksettu korvaus olisi ollut kaksi kertaa suurempi, Tanskan valtion kustannukset olisivat olleet 500 miljoonaa Tanskan kruunua suuremmat.

(171)

Tanskan hallitus huomauttaa tässä yhteydessä lisäksi, että se oli jo aiemmin päästänyt konkurssiin yrityksen, joka oli vähän aiemmin muutettu julkiseksi osakeyhtiöksi. Kyseessä on Statens Konfektion, joka muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi vuonna 1992. Ennen muutosta kaikille virkamiehille tarjottiin siirtymistä sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi rahallista korvausta vastaan. Kun yhtiön suurin asiakas Tanskan puolustusvoimat päätti tämän jälkeen kilpailuttaa hankintasopimuksensa, yrityksen liiketoimintapohja katosi ja se joutui konkurssiin vuonna 1992. Tanskan hallitus joutui toimintansa vuoksi kovan arvostelun kohteeksi myös sopimussuhteisten toimihenkilöiden taholta.

(172)

Tanskan hallitus katsoo, että Statens Konfektionin tapauksen perusteella sillä ei ollut vaihtoehtoja Combusin myynnille, sillä uudella konkurssilla olisi ollut kohtalokkaita vaikutuksia tulevien yksityistämisten ja niitä edeltävien virkamiesten kanssa käytävien neuvottelujen kannalta.

(173)

Tanskan hallitus selittää lisäksi, että jos virkamiehiä ei ole mahdollista siirtää yksityistämisen yhteydessä sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi, ainoaksi vaihtoehdoksi jää usein virkamiesten irtisanominen, sillä heille ei olisi mahdollista tarjota kyseiseltä alalta muuta työtä, jonka he olisivat velvollisia ottamaan vastaan. On arvioitu, että yhden virkamiehen irtisanominen Post Danmarkin osakkeiden myynnin yhteydessä maksaisi 2 miljoonaa Tanskan kruunua. Näin suuret virkamieskohtaiset kustannukset tulevien yksityistämisten yhteydessä romuttaisivat valtion yksityistämissuunnitelmat ja tekisivät yksityistämisestä taloudellisesti kannattamatonta. On selvää, että nämä valtiolle koituvat kustannukset olisivat huomattavasti Combusiin tehtyjä pääomasijoituksia suuremmat.

(174)

Sen lisäksi, mitä Tanska totesi virkamiesten aseman muuttamisesta sopimussuhteisten toimihenkilöiden asemaksi yhtiöiden yksityistämisen yhteydessä, se katsoo, että Combusin konkurssi olisi heikentänyt valtion mainetta vastuullisena sijoittajana ja että sillä olisi ollut kielteisiä vaikutuksia kaikkeen valtion taloudelliseen toimintaan ja tuleviin sijoitusmahdollisuuksiin. Tanskan hallitus katsoo erityisesti, että konkurssilla olisi ollut kielteisiä vaikutuksia muille valtionyhtiöille tarjottuihin korkoehtoihin ja muihin lainaehtoihin.

(175)

Tanskan hallitus päättelee siis, ettei valtio olisi toiminut vastuullisen ja luotettavan sijoittajan tavoin, jos se olisi päästänyt Combusin konkurssiin etenkin, kun otetaan huomioon virkamiehiin liittyvä erityinen ongelma.

(176)

Komissio totesi menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 88, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyy valtion maineen perusteeksi pääomasijoitukselle ainoastaan, jos yrityksen ennakoidaan olevan riittävän kannattava, jotta samassa tilanteessa oleva yksityinen sijoittaja ottaisi samassa tilanteessa riskin toteuttaa pääomasijoitus. Tanskan hallitus huomauttaa tästä kohdasta, että Arriva otti kyseisen riskin ostaessaan Combusin.

(177)

Tanskan hallitus katsoo, että riitautetut toimenpiteet täyttävät kaikki vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetut ehdot. Seuraavassa osuudessa esitetään Tanskan hallituksen huomautukset kohdista, joista komissio esitti epäilyksensä muodollisen menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessään.

(178)

Tanskan hallitus vastaa kysymykseen siitä, ovatko vuosina 1999 ja 2001 toteutetut tukitoimenpiteet yksi toimenpide vai kaksi erillistä toimenpidettä, ja vakuuttaa, että toimenpiteet liittyivät toisiinsa läheisesti niin ajallisesti kuin tarkoitukseltaankin, joten niitä on pidettävä yhtenä tukitoimenpiteenä. Näin ollen toimenpiteeseen olisi sovellettava vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoja. Tanska esittää useita väitteitä näkemyksensä perustaksi.

(179)

Tanskan hallitus huomauttaa tässä yhteydessä, että komissio totesi alkuperäisen päätöksen 3.4.6 kohdassa tuen ainutkertaisuudesta seuraavaa:

”Combusin tapauksessa Tanskan hallituksen tekemien pääomasijoitusten aikajärjestys ja tarkoitus sekä Combusin tilanne viittaavat siihen, että kyseisiä kahta toimenpidettä olisi pidettävä osana jatkuvaa rakenneuudistusprosessia. Etenkin ensimmäisen, vuonna 1999 tehdyn pääomasijoituksen tarkoituksena oli keventää yrityksen velkataakkaa, joka johtui edeltävien vuosien suurista tappioista. Myös kuljettajien työsopimuksia oli pyritty muuttamaan. Ilmeisenä tarkoituksena oli yrityksen yksityistäminen, joka on rakenneuudistusstrategian päämäärä.”

(180)

Komissio pysyi kannassaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimittamansa kantajan vastauksen 50 ja 54 kohdassa. Tanskan hallitus haluaa tässä yhteydessä huomauttaa, että komission arvio toimenpiteen ainutkertaisuudesta ei näytä antaneen aihetta kritiikkiin Combus-tuomiossa (34).

(181)

Tanskan hallitus muistuttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa T-11/95, BP Chemicals (35), että arvioitaessa, onko maksuja järkevää erottaa toisistaan, on otettava huomioon pääomasijoitusten aikajärjestys, niiden tarkoitus ja yhtiön tilanne silloin, kun kunkin pääomasijoituksen tekemisestä päätettiin.

(182)

Kyseisten toimenpiteiden tarkoitus oli sama. Combusin uudelleenjärjestelyä ja osakekannan myyntiä koskeva poliittinen sopimus tehtiin 26 päivänä marraskuuta 1998, jolloin hallitus pääsi opposition kanssa sopuun vuoden 1999 talousarviosta. Valtiovarainvaliokunnan 27 päivänä toukokuuta 1999 tekemässä lakialoitteessa todettiin nimenomaisesti, että vuoden 1999 pääomasijoituksen tarkoitus oli toteuttaa Combusin uudelleenjärjestely ennen osakkeiden myyntiä eli koko yrityksen yksityistämistä.

(183)

Yksityistämistä edeltävä uudelleenjärjestely oli tarpeen siksi, että yrityksen taloudellinen tilanne oli huonontunut merkittävästi. Näin vahvistettiin, että Combusin oma pääoma 31 päivänä joulukuuta 1999 olisi noin 47 miljoonaa Tanskan kruunua, jota olisi tarkasteltava suhteessa yrityksen velkojien asettamaan vähintään 125 miljoonan Tanskan kruunun pääomavaatimukseen.

(184)

Poliittinen sopimus yksityistämisestä saataisiin näin ollen aikaan ainoastaan, jos Tanskan hallitus varmistaisi, että Combusilla oli riittävä pääomapohja toiminnan jatkamiseksi ennen ostajan löytymistä.

(185)

Vuoden 2001 tuen tarkoitus oli täysin sama kuin vuoden 1999 pääomasijoituksen tarkoitus. Vuonna 2000 löydettiin mahdollinen ostaja, ja Combusin koko osakekannan myymiseen tähtäävien taloudellisten toimien viimeinen vaihe käsitti vuoden 1999 pääomalainan mitätöinnin ja takauksien antamisen. Vuoden 2001 tukitoimenpide oli näin ollen viimeinen vaihe yrityksen myyntimahdollisuuksien parantamisessa.

(186)

Näiden kahden toimenpiteen tarkoitus oli siis täysin sama: parantaa Combusin myyntimahdollisuuksia, jotta se voitaisiin yksityistää. Vuosien 1999 ja 2001 toimenpiteiden välillä oli siten suora ja ilmeinen yhteys niin oikeudellisesti, rahoituksellisesti kuin loogisestikin.

(187)

Kyseisellä kahdella toimenpiteellä on läheinen ajallinen yhteys. Valtiovarainvaliokunnan 27 päivänä toukokuuta 1999 tekemä lakialoite hyväksyttiin sen jälkeen, kun poliittinen sopimus Combusin yksityistämisestä oli tehty. Tanskan hallitus teki sen nojalla yhteensä 300 miljoonan Tanskan kruunun suuruisen pääomasijoituksen, josta 100 miljoonaa Tanskan kruunua oli pääomalainaa. Pääomalainasta tehtiin lainasopimus 30 päivänä toukokuuta 1999.

(188)

Vuoden 2000 joulukuun 13 päivänä hyväksytyssä valtiovarainvaliokunnan lakialoitteessa liikenneministeriö valtuutettiin myymään Tanskan omistuksessa olevan julkisen osakeyhtiön Combusin koko osakekanta.

(189)

Liikenneministeriö valtuutettiin lisäksi antamaan ostajille joitakin takauksia kauppasopimuksen päättämisen yhteydessä. Lakialoitteessa mainitut takaukset olivat osa 15 päivänä tammikuuta 2001 tehtyä kauppasopimusta. Tanskan parlamentin valtiovarainvaliokunnalle ilmoitettiin näistä takauksista 25 päivänä kesäkuuta 2002 hyväksytyssä lakialoitteessa nro 190.

(190)

Combus myytiin hieman yli 18 kuukautta sen jälkeen, kun päätös ensimmäisestä pääomasijoituksesta oli tehty. Kun otetaan huomioon yrityksen koko ja sen merkitys Tanskan valtiolle sekä monimutkainen prosessi, joka on käytävä läpi muun muassa tarjouksien saamiseksi kiinnostuneilta asiakkailta, Tanskan hallitus katsoo, että mainitut kaksi pääomasijoitusta olivat niin läheisessä ajallisessa yhteydessä toisiinsa, että kyseessä on epäilemättä yksi ja sama tukitoimenpide.

(191)

Tanskan hallituksen mielestä merkityksellistä on, että tukitoimenpiteen toteuttamisesta vuonna 2001 tehdyn päätöksen päivämäärä määräytyi täysin sen perusteella, missä vaiheessa Tanskan hallituksella oli riittävät tiedot muun muassa myyntiin liittyvän pääomasijoituksen ja takausten määrän arvioimiseksi. Vuoden 2001 tukitoimenpiteiden toteuttamisen päivämäärä riippui siten täysin myyntiprosessin kestosta ja lopputuloksesta.

(192)

Tässä yhteydessä Tanskan hallitus viittaa BP Chemicals -tapauksen tosiseikkoihin. Siinä ensimmäinen pääomasijoitus tehtiin 1 päivänä lokakuuta 1992 ja yrityksen hallitus hyväksyi toisen sijoituksen 2 päivänä lokakuuta 1993 ja kolmannen 29 päivänä kesäkuuta 1994.

(193)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi tuomion 178 kohdassa siihen, että kolmesta pääomasijoituksesta päätettiin suhteellisen lyhyen ajan kuluessa vuoden 1992 lokakuun ja vuoden 1994 heinäkuun välisenä aikana. Se totesi toisen ja kolmannen pääomasijoituksen olevan ajallisesti erittäin lähellä toisiaan.

(194)

Tanskan hallitus huomauttaa tässä yhteydessä, ettei vuoden 2001 pääomasijoitusta olisi voitu tehdä aiemmin, sillä neuvottelut oli ostajan kanssa saatava päätökseen ennen kuin voitiin päätellä myyntiin liittyvän tarvittavan pääomasijoituksen määrä.

(195)

Combusin tilanne pääomasijoitusten teon hetkellä. Tanskan hallitus yhtyy komission menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 75 esittämään arvioon siitä, että Combus oli vuosina 1999 ja 2001 vakavissa talousvaikeuksissa, jotka johtuivat pääasiassa yrityksen edellisinä vuosina tekemistä kannattamattomista linja-autoliikennöintisopimuksista. Komissio päättelee, että Combusin taloudellinen tilanne oli näin ollen pysynyt muuttumattomana mainittujen päivämäärien välillä.

(196)

Tanskan hallitus selittää lisäksi, että Combusin tase oli vuosina 1998–2000 huomattavan alijäämäinen, mikä johtui lähes yksinomaan Kööpenhaminan alueen tappiollisista sopimuksista. Lisäksi taseeseen kohdistettiin merkittäviä summia, 65 000 000 Tanskan kruunua vuonna 1998 ja 53 637 000 Tanskan kruunua vuonna 1999, kannattamattomista sopimuksista koituvien tappioiden kattamiseen. Tappiollisia sopimuksia koskeva varaus oli tehtävä siksi, että yrityksen oli tarjottava liikennöintipalveluja niistä tehtyjen sopimusten päättymiseen saakka.

(197)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi BP Chemicals -tuomiossa, että tehtäessä päätöstä siitä, onko kyseessä yksi ja sama tukitoimenpide, huomioon on otettava ”tilanne silloin, kun kunkin pääomasijoituksen tekemisestä päätettiin”. Tanskan hallitus katsoo siksi, että on tutkittava, tapahtuiko yrityksen taloudellisessa tilanteessa yksittäisten pääomasijoitusten välisenä aikana sellaisia muutoksia, jotka osoittavat, että pääomasijoitusten tarkoitus ei tosiasiallisesti ollut sama, vaikka ne olisivatkin ajallisesti tai muutoin yhteydessä toisiinsa. Tanskan hallituksen mukaan tästä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa seuraavista syistä:

(198)

Sekä vuoden 1999 että vuoden 2001 pääomasijoitusten tarkoituksena oli vastata pääomatarpeeseen, joka oli syntynyt yrityksen ennen vuotta 1999 tekemien tappiollisten sopimusten johdosta. Pääomasijoitukset tehtiin kahdessa vaiheessa ainoastaan siksi, että todellisuudessa tarvittavan pääoman määrä selvisi vasta sen jälkeen, kun neuvottelut oli saatu päätökseen ostaja Arrivan kanssa, vaikka objektiivisesti tarkasteltuna tarve oli olemassa jo ensimmäisen, vuoden 1999 pääomasijoituksen aikaan.

(199)

Päätelmä: Tanska katsoo tästä syystä, että ne BP Chemicals -tuomiossa tärkeänä pidetyt perusteet täyttyvät, jotka liittyvät sen arviointiin, ovatko useat ajallisesti erillään olevat pääomasijoitukset yksi ja sama tukitoimenpide. Näin ollen rakenneuudistussuuntaviivoissa asetettu tuen ainutkertaisuuden vaatimus täyttyy vuosien 1999 ja 2001 pääomasijoitusten osalta.

(200)

Tanskan hallitus katsoo, että vuosina 1999 ja 2001 tehtyjen pääomasijoitusten ansiosta Combusista tuli taloudellisesti elinkelpoinen. Se että voittoa ei syntynyt ennen vuotta 2006, johtui ainoastaan tappiollisista sopimuksista, joita Combus oli tehnyt toimilupakierrosten yhteydessä.

(201)

Tanskan hallituksen mielestä Combusin koko osakekannan myynti Arrivalle on osoitus siitä, että Combusista oli saatu rakenneuudistustuella täysin elinkelpoinen. Arrivan kaltainen yksityinen sijoittaja ei olisi ottanut Combusin ostoon liittyvää merkittävää taloudellista riskiä, ellei se olisi todennut laajamittaisessa due diligence -prosessissa Combusin olevan elinkelpoinen yritys, jolla oli tyydyttävät tuottonäkymät tavanomaisilla markkinatalousehdoilla.

(202)

Tanskan hallitus katsoo, että komissio otti menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 107 ja 108 esille kysymyksen ensiksi sopimusten irtisanomisesta ja toiseksi kertyneen tappion ja maksetun tuen välisestä erosta.

(203)

Edellä on jo esitetty Tanskan hallituksen huomautukset mahdollisuudesta irtisanoa julkisia palvelusopimuksia.

(204)

Kun on kyse sen sijaan kaudella 2000–2005 kertyneen 360 miljoonan Tanskan kruunun tappion ja vuonna 2001 maksetun yhteensä 291 miljoonan Tanskan kruunun tuen välisestä erosta, Tanskan hallitus toteaa, että komission toteamus perustunee väärinkäsitykseen.

(205)

Kaudella 2000–2005 kertyneen tappion määrä on oikea, mutta Combusille vuonna 2001 annettu tuki oli tappion määrää suurempi. Hallituksen Combusille osoittamien varojen määrä oli 291 miljoonaa Tanskan kruunua, sillä maksettua tukea laskettaessa on selvästikin otettava huomioon takauksien nojalla maksettu tosiasiallinen summa.

(206)

Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että hallituksen maksamaan summaan on lisättävä velkojien anteeksi antamat 100 miljoonan Tanskan kruunun velat. Näin ollen vuonna 2001 myönnetty pääoma on kaudella 2000–2005 kertynyttä tappiota suurempi.

(207)

Tanskan hallitus katsoo ensiksi, että vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoja on tulkittava niin, että kilpailijoihin kohdistuvien haitallisten vaikutusten poistaminen on vapaaehtoista ja sitä voidaan vaatia ainoastaan, jos se on välttämätöntä. Tästä osoituksena on sanan ”pitäisi” käyttö suuntaviivojen kohdassa 35 ja koko suuntaviivojen 39 kohdan ii) alakohta. Tanskan hallitus korostaa lisäksi, ettei komissio alkuperäistä päätöstä tehdessään pyytänyt tai vaatinut Arrivaa tekemään myynnin yhteydessä vastamyönnytyksiä tai poistamaan mahdollisia kilpailunvääristymiä.

(208)

Tanskan hallitus painottaa toiseksi, että linja-autoalalla ei esiinny rakenteellista ylikapasiteettia. Lisäksi se muistuttaa Tanskan kilpailuviranomaisten todenneen, että markkinoilla vallitsee erityisen aktiivinen ja tehokas kilpailutilanne ja että markkinoille on helppo tulla eurooppalaisten tarjouskilpailusääntöjen takaamien vähäisten markkinoillepääsyn esteiden ansiosta. Näin ollen Tanskan hallitus katsoo, ettei tuen mahdollisia haitallisia vaikutuksia ollut tarpeen poistaa, sillä tällaisten vaikutusten olemassaolosta ei ollut mitään osoitusta.

(209)

Kolmanneksi Tanskan hallitus korostaa, että Combusiin tehty pääomasijoitus vastasi yrityksen negatiivista markkinahintaa, joka oli määräytynyt täysin avoimessa tarjouskilpailumenettelyssä, jossa kaikki kiinnostuneet ostajat saivat tehdä tarjouksia. Näin ollen tuki ei aiheuttanut kilpailun vääristymistä markkinoilla.

(210)

Tanskan hallitus katsoo neljänneksi, että yrityksen omaisuuden ja velkojen myynti edelleen Connexille oli omiaan poistamaan markkinaehtoihin mahdollisesti kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Myymällä Connexille vähintään 50 prosenttia Combusin omaisuudesta Arriva tasasi kaiken Combusin oston yhteydessä mahdollisesti saamansa kilpailuedun. Myyntitoimella Arriva myös supisti merkittävästi markkinaosuuttaan Kööpenhaminan alueella.

(211)

Tanskan hallitus väittää lisäksi, että tappiolliset sopimukset päättyvät viimeistään vuonna 2006, jolloin niistä järjestetään kaikille markkinatoimijoille avoimet tarjouskilpailut. Vaikka haitallisia kilpailuvaikutuksia syntyisikin, ne olisivat lyhytaikaisia ja Tanskan hallituksen mielestä joka tapauksessa hyvin vähäisiä.

(212)

Tanskan hallitus katsoo, että tuki oli rajattu täysin välttämättömään, joten se täytti vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetut ehdot.

(213)

Vuonna 1999 tehdyn pääomasijoituksen suuruus perustui ehdotukseen, jonka lakiasiaintoimisto Kromann & Münter esitti sen jälkeen, kun KPMG oli tehnyt tutkimuksen Combusin rakenneuudistuksesta. Tanskan hallituksen taloudellinen neuvonantaja Alfred Berg oli yhtynyt arvioon.

(214)

Vuoden 2001 pääomasijoituksista Tanskan hallitus selventää, että niiden suuruus määräytyi yrityksen taloudellisen tilanteen ja Tanskan hallituksen Arrivan ja muiden mahdollisten ostajien kanssa käymien neuvottelujen perusteella. Tuki oli yrityksen markkinahinnan mukainen ja rajoittui näin ollen täysin välttämättömään, sillä tarvittavan pääomasijoituksen suuruus oli määräytynyt avoimeen, läpinäkyvään ja syrjimättömään myyntiprosessiin kiinnostuneina ostajina rekisteröityjen tahojen kanssa käydyissä neuvotteluissa.

(215)

Komissio totesi menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 119, että tuensaajan on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan. Komissio on hyväksynyt tällaiseksi osallistumiseksi sen, että Arriva otti haltuunsa osan Combusin velasta. Komissio pyysi tässä yhteydessä lisätietoja muusta Combusin ja/tai Arrivan osallistumisesta.

(216)

Tanskan hallitus katsoo, että rakenneuudistussuunnitelmassa ennakoidut säästöt ja järkeistämistoimet ovat rakenneuudistussuuntaviivojen 40 kohdassa mainittua tuensaajan osallistumista. Tähän voidaan Tanskan hallituksen mielestä lukea myös 100 Tanskan kruunun kauppahinta, Connexille myydystä Combusin 50 prosentin osakekannasta saadut tulot (113,9 miljoonaa Tanskan kruunua) sekä rakenneuudistuskulujen kattamiseen tarkoitettu Arrivan 33,6 miljoonan Tanskan kruunun suora panos.

(217)

Danske Busvognmaend katsoo, että Combusin elinkelpoisuutta ja kannattavuutta ei ole osoitettu. Se viittaa Combus-tuomion 19 kohtaan ja pitää päinvastoin ilmeisenä, ettei yksityinen sijoittaja olisi toiminut Tanskan hallituksen tavoin tukea myöntäessään.

(218)

Komission toimittamien tosiasiallisia olosuhteita koskevien tietojen lisäksi Danske Busvognmaend viittaa kolmeen raporttiin, jotka laadittiin Tanskassa Combus-tuomion antamisen jälkeen (36). Danske Busvognmaendin mukaan nämä raportit vahvistavat, ettei yksityinen sijoittaja olisi toiminut samanlaisessa tilanteessa Tanskan hallituksen tavoin.

(219)

Danske Busvognmaend muistuttaa, että myöntäessään toukokuussa 1999 Combusille taloudellista tukea 300 miljoonaa kruunua Tanskan hallitus noudatti markkinataloussijoittajaperiaatetta (ks. 36 huomautus kanteen sivulla 22). Tuolloinen liikenneministeri antoi asiassa seuraavan lausunnon:

”Arvioni mukaan liikenneministeriön pääomasijoitus Combus A/S:ään ei ole valtiontukea, joten sitä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle, koska ministeriön teettämästä arvioinnista käy ilmi, että kyseinen pääomasijoitus on välttämätön ja riittävä, jotta yrityksestä saadaan rakenneuudistuksella kannattava, ja että sijoitetusta lisäpääomasta saadaan tuottoa joko voittoina tai pääoman palautuksena korkoineen. Tästä syystä katson, että tämä sijoitus on markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.”

(220)

Danske Busvognmaend muistuttaa Tanskan tilintarkastustuomioistuimen sittemmin tutkineen asiaa (ks. liite A 22) ja viittaa tuomioistuimen päätelmiin (V luku, s. 37 ja 39, ja erityisesti s. 41 ja 43), joissa todetaan seuraavaa:

”Tilintarkastustuomioistuimen tutkimuksesta käy ilmi, että liikenneministeriön täytyi Combusin pääomasijoitusta valmisteltaessa olla tietoinen siitä, ettei yrityksen hallinto ollut toimiva eikä taloudellisia päätöksiä pystytty tekemään vakaalta pohjalta, etenkin mitä tulee linja-autoliikennesopimusten kannattavuuden valvontaan ja yleiskulujen hallintaan.”

(221)

Danske Busvognmaend katsoo, että sijoituksen kannattavuus oli niin epävarma, ettei markkinataloussijoittajaperiaatetta voitu noudattaa. Sen mukaan yritykseen sijoitettiin toukokuussa 1999 300 miljoonaa Tanskan kruunua sitä uhkaavan konkurssin välttämiseksi (ks. kantajan vastauksen 38 kohta ja siihen sisältyvät lainaukset).

(222)

Danske Busvognmaendin mukaan tapahtumat eivät sen jälkeen kulkeneet niin kuin liikenneministeri on julkisesti väittänyt. Jo vuoden 2001 keväällä pääomaa tarvittiin lisää ja velkoja oli mitätöitävä yhteensä 240 miljoonaa Tanskan kruunua. Yksityiset velkojat joutuivat myös tekemään järjestelyjä velkomiensa 100 miljoonan Tanskan kruunun osalta.

(223)

Danske Busvognmaend toteaa, ettei yksikään markkinataloussijoittaja olisi toiminut niin kuin valtio tässä toimi, koska pääomalle ei ollut odotettavissa tuottoa. Tavallinen yksityinen sijoittaja olisi Danske Busvognmaendin mukaan pyrkinyt Combusin kannattavuuden varmistamiseksi irtisanomaan tappiolliset sopimukset ja antanut ne muiden yritysten hoidettaviksi.

(224)

Väitteensä tueksi Danske Busvognmaend muistuttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi asiassa T-157/01 (94 kohta), että ”Tanskan linja-autoliikennemarkkinat voivat nopeasti mukautua liikenneviranomaisten esittämään kysyntään ja että tarjouskilpailun voittaneen yrityksen joutuessa selvitystilaan voidaan helposti turvautua muihin yrityksiin uuden tarjouskilpailun toteuttamiseen asti. Näin ollen muut toimijat olisivat voineet ottaa vastatakseen Combusin kuljetussopimuksista, jos se olisi joutunut selvitystilaan”.

(225)

Danske Busvognmaendin mukaan on selvää, että yksityinen sijoittaja olisi selvittänyt tarkemmin, voiko voimassaolleet sopimukset siirtää tai yrityksen julistaa konkurssiin. Tällaista selvitystä ei tehty. On aivan selvää, että linja-autoliikennemarkkinoilla oli useampia yrityksiä, jotka olisivat olleet kiinnostuneita liikennöitävistä linja-autoreiteistä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla Combusille aiheutui haittaa siitä, että sen tarjous oli erityisen matala ja se joutui rakentamaan uusia tiloja (autotalleja jne.). Arrivan olisi voinut ajatella olevan kiinnostunut sopimuksista, joiden saannin Combus oli estänyt, koska Arrivalla oli jo tarvittavat rakennelmat (autotallit, infrastruktuurit jne.), ja se olisi voinut hoitaa liikennettä halvemmalla.

(226)

Danske Busvognmaend arvioi, että joissakin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen julkilausumista todetaan, että voi olla markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaista auttaa jotakin yritystä silloin, kun tätä ollaan myymässä, koska kyseisen yrityksen asettaminen konkurssiin tulisi kalliimmaksi. Jotta tällainen toimenpide kuitenkin olisi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaan perusteltavissa, on oltava olemassa luotettavat taloustiedot sen osoittamiseen, että kyseisestä toimenpiteestä saadaan viranomaisten kannalta parempi tulos kuin yrityksen asettamisesta selvitystilaan tai konkurssiin. Danske Busvognmaendin mukaan Tanskan viranomaiset eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään asiakirjoja, jotka osoittaisivat, että Combusin likvidaatio tai sen asettaminen konkurssiin olisi käynyt valtiolle kalliimmaksi kuin sen pitäminen hengissä ja sen myyminen, kuten sitten tapahtui. Se päinvastoin arvioi, että Combusin likvidaatio tai konkurssiin asettaminen olisi tullut valtiolle edullisemmaksi. Sopimusten siirtäminen muille liikennöijille olisi mahdollistanut yritysten suurten tappioiden ja niitä seuranneiden merkittävien velkojen välttämisen, ja materiaalia ja rakennelmia olisi voitu myydä osapuolille realistisilla hinnoilla.

(227)

Danske Busvognmaend katsoo, että vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetut edellytykset eivät täyty.

(228)

Danske Busvognmaend katsoo, että tuet ovat kaksi erillistä tukitoimenpidettä. Sen mukaan sen paremmin Tanskan hallitus kuin Arrivakaan ei ole osoittanut, että toimenpiteet ovat osa samaa tukea. Nyt käsiteltävästä asiasta käy sen sijaan ilmi Tanskan hallituksen tietäneen hyvin, että Combus oli huonosti johdettu yritys ja että vuoden 1999 tuki myönnettiin Combusille ilman asianmukaista arviointia ja seurantaa, minkä vuoksi tukea jouduttiin myöntämään lisää vuonna 2001.

(229)

Danske Busvognmaend katsoo, ettei Tanskan hallitus ollut laatinut rakenneuudistussuunnitelmaa ennen ensimmäistä, vuoden 1999 pääomasijoitusta. Sen mielestä rakenneuudistussuunnitelmaa ei voida laatia jälkikäteen (37). Danske Busvognmaend kiistää tässä yhteydessä menettelyn aloittamisesta tehdyn komission päätöksen johdantokappaleessa 36, 48 ja 49 ilmaistun kannan.

(230)

Danske Busvognmaend kiistää, että Combusista olisi koskaan tullut kannattava ja sitä kautta taloudellisesti elinkelpoinen julkinen yritys. Sen mielestä taloudellinen elinkelpoisuus saavutettiin ainoastaan myymällä yritys Arrivalle. Tässä yhteydessä se viittaa menettelyn aloittamisesta tehtyyn komission päätökseen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-tuomion 115–116 kohdassa esittämään kantaan.

(231)

Danske Busvognmaendin kanta on, että Combusille myönnetty tuki vääristi tosiasiallisesti kilpailua markkinoilla, sillä sen ansiosta Arriva sai haltuunsa noin 70 prosenttia markkinoista ostettuaan Combusin. Näin ollen Arriva nousi määräävään markkina-asemaan Tanskan markkinoilla samalla, kun useat linja-autoyritykset olivat konkurssin partaalla. Danske Busvognmaend katsoo, ettei Tanskan hallitus pyrkinyt mitenkään välttämään kilpailun vääristymistä, sillä Combus ei luopunut yhdestäkään sopimuksesta saatuaan tukea vuonna 1999 ja Arriva teki jopa voittoa vuoden 2001 tukitoimenpiteiden ansiosta. Tämän seurauksena Arriva teki kilpailijoidensa kustannuksella voittoa myydessään Connexille osan Combusista.

(232)

Combusin olisi pitänyt ainakin luopua sopimuksistaan sen perusteella, mitä suuntaviivoissa todetaan velvoitteesta lieventää mahdollisia kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Danske Busvognmaend yhtyy tässä asiassa komission kantaan sellaisena kuin se on esitetty menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 112.

(233)

Danske Busvognmaend katsoo, ettei Tanskan hallitus ottanut tätä seikkaa lainkaan huomioon myydessään Combusia ja ettei ole varmuutta siitä, että kauppahinta vastasi markkinahintaa, mikä olisi ollut paras tapa varmistaa, että tuki oli rajattu ehdottomasti välttämättömään.

(234)

Danske Busvognmaend katsoo, että Tanskan hallitus on suoraan tunnustanut, ettei toimenpidettä ole valvottu niin, että myönnetty tuki olisi rajattu ehdottomasti välttämättömään. Tältä osin se viittaa Combus-asian K liitteen sivulle 6, jossa Tanskan hallitus toteaa seuraavaa: ”Neuvotteluissa sovittu pääomasijoitus, jota Arriva edellytti osakkeiden siirron korvaukseksi, perustuu liiketoimintasuunnitelmaan, joka ei luonnollisesti ole myyjän tiedossa”. Hallitus toteaa lisäksi I liitteen sivulla 6, että ”… Hallituksen mielestä Arrivan vaatima pääomasijoitus vastaa yrityksen tämänhetkistä markkina-arvoa …”.

(235)

Danske Busvognmaend katsoo, että on varsin aiheellista epäillä rajoittuuko Combusille myönnetty tuki Arrivan myyntiin yhdistettynä ehdottomasti välttämättömään. Se arvioi päinvastoin, että kauppa oli Arrivalle hyvä, ja viittaa tältä osin 24. helmikuuta 2003 laatimansa muistion 8 lukuun. Se huomauttaa, että Tanskan hallitusta olisi kehotettu käyttämään myynnin yhteydessä riippumattomia asiantuntijoita, kuten komissio usein vaatii silloin, kun omaisuutta siirretään ilman läpinäkyvässä tilanteessa tapahtuvaa myyntiä ja kaikille tietyn alan kilpailijoille avoimia menettelyjä.

(236)

Komissio otti vastaan huomautuksia myös Arriva Danmark A/S:ltä. Huomautukset liittyivät ainoastaan yhteen tosiseikkaan eli Arrivan ja Connexin välillä sovittuun kauppahintaan, ja niitä käsitellään tästä syystä tämän päätöksen osassa 2.

(237)

Tanskan hallitus katsoo ensinnäkin, että Danske Busvognmaend antaa tilanteesta väärän kuvan lainaamalla Tanskan valtion tilintarkastusviraston raporttia kontekstista irrallaan. Tanskan hallituksen mukaan kappale on lainattu raportin sivulta 47 otsakkeen ”Tanskan valtion tilintarkastusviranomaisen huomautuksia” alta. Se liittyy tosiseikkoihin, joiden perusteella liikenneministeriö esitti parlamentin valtiovarainvaliokunnalle lakialoitteen, joka puolestaan muodosti oikeusperustan Combusiin tehdylle 300 miljoonan Tanskan kruunun pääomasijoitukselle.

(238)

Tanskan valtion tilintarkastusvirasto toteaa raportin sivulla 47 lakialoitteen perusteista seuraavaa:

”Lakialoitteeseen sisältyvästä tiedosta on pääteltävä, että kun lukuun otetaan yrityksen vuoden 1998 tilinpäätökseen kirjattu 65 miljoonan Tanskan kruunun varaus, Combusin taloudellisesta tilanteesta vuoden 1998 lopulla saatu käsitys oli suhteellisen todenmukainen ja siten myös yrityksen pääomatarpeelle oli järkevät lähtökohdat. Liikenneministeriö ei kuitenkaan todennut, että 65 miljoonan Tanskan kruunun varaus tehtiin ainoastaan sen taloudellisen tiedon perusteella, joka saatiin talousarvioiden, ennusteiden ja yrityksen hallituksen suunnittelemien säästöjen perusteella.

Tanskan valtion tilintarkastusvirasto katsoo, että liikenneministeriö oli vastuussa esitetyn aineiston arvioinnista, jonka tarkoituksena oli toimittaa ministerille ja valtiovarainvaliokunnalle kaikki lakialoitteeseen liittyvät asiaankuuluvat tiedot. Liikenneministeriö ei olisi saanut tehdä lakialoitetta edellä mainituilla perusteilla. Vaihtoehtoisesti sen olisi pitänyt korostaa, että koska Combusiin oli kiireellisesti tehtävä pääomasijoitus, lakialoitteen perustana olivat ainoastaan yrityksen laatimat yleiset talousarviot ja ennusteet.”

(239)

Tanskan valtion tilintarkastusvirasto ei siis Tanskan hallituksen mukaan kritisoinut sitä, että ministeriö suositteli 300 miljoonan Tanskan kruunun pääomasijoitusta vaan sitä, että se ei korostanut valtiovarainvaliokunnalle, että lakialoite perustui Combusin hallituksen laatimiin talousarvioihin ja ennusteisiin. Pääomasijoitus oli tehtävä pikaisesti, joten liikenneministeriöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suositella sen suuruista pääomasijoitusta, joka oli tarpeen konkurssin välttämiseksi ja siten myös Combusin myymiseksi.

(240)

Toiseksi Tanskan hallitus korostaa, että Danske Busvognmaend keskittyy huomautuksissaan ainoastaan siihen, missä määrin yksityinen sijoittaja olisi tehnyt vuonna 1999 samanlaisen pääomasijoituksen sen perusteella, että Combusista tulevaisuudessa saatava voitto takaisi itsessään sijoitukselle riittävän tuoton.

(241)

Tanskan hallituksen käsitys markkinataloussijoittajaperiaatteesta ei kuitenkaan perustu ainoastaan suoraan kohtuulliseen tuottoon, joka valtion sijoitukselle on odotettavissa. Päinvastoin, huomioon on otettava konkurssista johtuvat piilevät epäsuorat tappiot ja haitalliset vaikutukset muun muassa tuleviin yksityistämistoimiin.

(242)

Kolmanneksi Tanskan valtio kiistää väitteen siitä, että tappiollisille sopimuksille olisi ollut kiinnostuneita ostajia. Vaikka tällaisia ostajia olisi ollut, sopimusten siirto olisi ainoastaan tarkoittanut sopimuksista Combusille johtuvia välittömiä vahvistettuja tappioita ja sitä kautta siihen kohdistuvia välittömiä, määrittelemättömiä taloudellisia vaikutuksia.

(243)

Tanskan hallitus on lisäksi sitä mieltä, ettei mikään linja-autoliikenteen harjoittaja olisi ostanut tappiollisia sopimuksia yli sopimusten negatiivisen arvon. Näin ollen sopimukset olisi voitu myydä ainoastaan negatiiviseen kauppahintaan. Yksittäisten sopimusten ja/tai yksittäisten käyttöomaisuus- tai varallisuuserien myynti ei joka tapauksessa olisi ollut koko yrityksen myyntiä kannattavampi ratkaisu. Tähän näkemykseen yhtyy myös Tanskan valtion tilintarkastusvirasto (38).

(244)

Danske Busvognmaend toteaa Combus-tuomion 94 kohdasta, että muut liikenteenharjoittajat olisivat voineet ottaa lyhyellä aikavälillä haltuunsa Combusin liikennöintisopimukset, jos yritys olisi joutunut konkurssiin. Tanskan hallitus pitää tätä mahdollisena, mutta asialla ei ole vaikutusta oikeudelliseen arviointiin siitä, toimiko valtio markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti. Kyseinen tieto voi kuitenkin olla tarpeellinen pohdittaessa sitä, olisiko Combusin konkurssi vaikuttanut julkisen liikenteen hallinnointiin ja johtanut häiriöihin liikennöintipalvelujen tarjoamisessa.

(245)

Danske Busvognmaendin esittämistä perusteluista Tanskan hallitus toteaa, että myöhemmässä vaiheessa maksettavaa tukea koskevat ehdot eivät vaikuta siihen, voidaanko useampaa kuin yhtä tukisummaa pitää yhtenä tukitoimenpiteenä, jossa tuki maksetaan useammissa erissä. Sitä vastoin tässä yhteydessä on ratkaisevaa arvioida kokonaisvaltaisesti sitä, liittyvätkö yksittäisten tukisummien ajoitus ja tarkoitus toisiinsa siten, että ne voidaan katsoa yhdeksi tukitoimenpiteeksi.

(246)

Tanskan hallitus myöntää, ettei komissiolle ollut esitetty rakenneuudistussuunnitelmaa, kun 300 miljoonan euron Tanskan kruunun pääomasijoitus tehtiin tai kun Arrivan kanssa päästiin yhteisymmärrykseen myyntiperiaatteista marraskuussa 2000.

(247)

Tanskan hallitus ei kuitenkaan ole samaa mieltä tulkinnasta, jonka Danske Busvognmaend esittää yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-17/99, Ranska vastaan komissio, antamasta tuomiosta ja jonka mukaan komissiolle ei voida enää esittää rakenneuudistussuunnitelmaa sen jälkeen, kun jäsenvaltio on myöntänyt tuen.

(248)

Tanskan hallitus huomauttaa aluksi, että vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa ei ole annettu määräyksiä tai ohjeita siitä, milloin rakenneuudistussuunnitelma on esitettävä komissiolle. Ainoa selvä edellytys on, että komissio ei voi hyväksyä rakenneuudistustukea, ellei sille ole aiemmin esitetty rakenneuudistussuunnitelmaa.

(249)

Tanskan hallitus katsoo, että niissäkin tapauksissa, joissa tukitoimenpide pannaan täytäntöön ilmoittamatta siitä etukäteen komissiolle, komission on varmistettava, että tuki täyttää hyväksymisedellytykset. Tästä säädetään muun muassa asetuksen (EY) N:o 659/1999, jäljempänä ”menettelyasetus”, 13 artiklan 2 kohdassa. Hallitus katsoo siten täysin riittäväksi, että komissiolle esitetään rakenneuudistussuunnitelma, joka hyväksytään ennen kuin komissio päättää valtiontuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(250)

Asian C-17/99, Ranska vastaan komissio (39), 43 kohdasta Tanskan hallitus huomauttaa, että 41 kohdan mukaan komissio totesi asian kohteena olevassa päätöksessä seuraavaa: ”Ranskan hallitus ei ole esittänyt komissiolle uskottavaa rakenneuudistussuunnitelmaa” ja ”Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet komissiolle tällaista suunnitelmaa myöskään menettelyn aloittamisen jälkeen”.

(251)

Tanskan hallitukselle on komission käyttämän sanamuodon perusteella selvää, että vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa rakenneuudistussuunnitelmalle asetettujen edellytysten täyttämiseksi olisi riittänyt suunnitelman esittäminen muodollisen menettelyn aloittamisen jälkeen. Ratkaisevaa ei siten ollut rakenneuudistussuunnitelman esittämisajankohta, vaan se, että suunnitelma esitetään ennen kuin komissio tekee lopullisen päätöksensä.

(252)

Siksi Tanskan hallitus katsoo, että 8 ja 23 päivänä tammikuuta laaditut rakenneuudistussuunnitelmat esitettiin ajoissa ja että ne täyttivät vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetut edellytykset.

(253)

Helmi- ja huhtikuussa 2007 toimittamissaan asiakirjoissa Tanskan hallitus huomauttaa, että taloudellinen ja operatiivinen rakenneuudistussuunnitelma ovat olleet saatavilla silloin, kun Tanskan parlamentin valtiovarainvaliokunta hyväksyi vuonna 1999 tehdyn pääomasijoituksen.

(254)

Tanskan hallitus katsoo, ettei Arrivan myynnistä Connexille saatu voitto ylittänyt Tanskan hallituksen ja Arrivan odotuksia ja laskelmia silloin, kun Combus myytiin Arrivalle.

(255)

Vastineessaan Danske Busvognmaendin esittämään väitteeseen, jonka mukaan myynnistä ei järjestetty julkista tarjouskilpailua, Tanskan hallitus toteaa, että myyntimenettely kesti erityisen pitkään ja oli kilpailtu, syrjimätön ja avoin ja ettei lopullinen hinta eronnut merkittävästi viitteellisestä tarjouksesta.

(256)

Vastineessaan väitteeseen siitä, ettei markkinahinnasta tehty riippumatonta tarkastusta, Tanskan hallitus korostaa, että parlamentin valtiovarainvaliokunnan oli annettava suostumuksensa myyntiin valtion taloudellisen neuvonantajan Alfred Bergin tekemien talousanalyysien perusteella. Tanskan hallitus pitää tätä riittävänä tarkastuksena. Danske Busvognmaend siteerasi joitakin kohtia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsittelemän asian liitteestä, eikä niissä Tanskan hallituksen mielestä mainita laiminlyöntejä tarkastuksissa, jotka koskevat tuen rajaamista välttämättömään.

(257)

Lisäksi Tanskan hallitus selittää, että myynnin jälkeen myyntihinnasta on tehty kolme riippumatonta tarkastusta: ”Report on the investigation of Combus A/S” (raportti Combus A/S:n tutkinnasta), ”Solicitor’s investigation on the State’s management of the ownership of Combus A/S” (asianajajan tutkimus valtion omistusosuudesta Combus A/S:ssä) ja ”Report from the Auditor General” (tilintarkastusviraston raportti).

(258)

Näiden taustatietojen perusteella Tanskan hallitus on eri mieltä siitä, ettei tuen rajaamista välttämättömään tarkastettu millään tavoin. Danske Busvognmaendin viittaukset asian liitteisiin K ja I eivät millään tavoin liity kysymykseen siitä, rajattiinko tuki välttämättömään. Viittauksista käy kuitenkin selvästi ilmi, että myyntiä Arrivalle valmisteltiin liiketoimintasuunnitelman perusteella ja että myyntihinnassa otettiin huomioon markkinahinta.

(259)

Tanskan hallitus toteaa vielä, ettei riippumattomien tilintarkastajien käyttö olisi sen mielestä muuttanut Combusin osakkeista tehtyä arviota tai niiden myyntihintaa. Tanskan hallitukselle ratkaisevaa oli markkinaehtoisuus.

(260)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(261)

Tanskan hallitus myönsi Combusille edellä kuvatun mukaisesti rahoitustukea pääomasijoituksina (vuosina 1999 ja 2001) ja pääomalainana (vuonna 1999) sekä muuntamalla myöhemmin pääomalainan osakepääomaksi ja antamalla ostajalle takauksia (vuonna 2001). EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisen takia on siksi tärkeää vahvistaa, onko yksityistämisprosessin yhteydessä vuosina 1999 ja 2001 myönnetyssä rahoitustuessa kyse yhdestä kaksiosaisesta toimenpiteestä vai kahdesta erillisestä toimenpiteestä.

(262)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa BP Chemicals katsonut seuraavat näkökohdat olennaisiksi asian ratkaisemisen kannalta:

(263)

Komissio arvioi jäljempänä Tanskan hallituksen ja kolmansien osapuolten esittämien huomioiden valossa, täyttyvätkö ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa BP Chemicals vahvistamat arviointiperusteet nyt käsiteltävässä asiassa.

(264)

Toimenpiteet toteutettiin 27 päivänä toukokuuta 1999 ja 15 päivänä tammikuuta 2001, eli päätösten välillä kului suunnilleen 18 kuukautta.

(265)

Tanskan hallitus toteaa, että yksityistämisprosessin monimutkaisuuden perusteella 18 kuukautta on kohtuullisen lyhyt aika. Tässä yhteydessä se viittaa myös asiaan BP Chemicals, jossa ensimmäisen ja viimeisen tukierän välillä kului 22 kuukautta.

(266)

Komission mielestä Tanskan hallituksen esittämät perustelut eivät ole vakuuttavia. Ensinnäkin asian BP Chemicals ja nyt käsiteltävän asian välillä on merkittävä tosiasiallinen ero. Asian BP Chemicals mukaan julkinen yritys ENI teki ENIChemiin kolme pääomasijoitusta vuosina 1992, 1993 ja 1994. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oli varmistettava, oliko komissio oikeassa arvioidessaan, että kolmas pääomasijoitus täyttää yksityisen sijoittajan käyttäytymistä koskevan arviointiperusteen, vaikka kaksi ensimmäistä sijoitusta oli luokiteltu valtiontueksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi toimenpiteiden aikajärjestyksen osalta, että kolmannesta pääomasijoituksesta oli jo päätetty rakenneuudistussuunnitelmassa, jonka ENIn hallitus oli hyväksynyt samana päivänä kuin toisen pääomasijoituksen, joulukuussa 1993. Varsinainen päätös kolmannen pääomasijoituksen hyväksymisestä oli tehty vajaata kuukautta myöhemmin, tammikuussa 1994.

(267)

Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa mikään ei viittaa siihen, että Tanskan viranomaiset olisivat vuonna 1999 ensimmäisestä pääomasijoituksesta päättäessään suunnitelleet toteuttavansa toisen pääomasijoituksen rakenneuudistuksen edetessä. Ensimmäinen pääomasijoitus oli päinvastoin laskettu siten, että sen pitäisi yksinään riittää palauttamaan Combusin taloudellinen kannattavuus. Toisesta pääomasijoituksesta päätettiin yli vuosi ja kuusi kuukautta joulukuussa 2000 tehdyn ensimmäisen pääomasijoituksen jälkeen kun ilmeni, ettei ensimmäinen sijoitus ollut riittävä.

(268)

Kahden tärkeän aikajärjestykseen liittyvän näkökohdan perusteella voidaan siis katsoa, että näissä kahdessa pääomasijoituksessa on kyse eri toimenpiteistä:

(269)

Tanskan hallitus katsoo, että vuosina 1999 ja 2001 toteutetuilla toimenpiteillä oli sama tarkoitus, eli Combusin rakenteen uudistaminen ja pääomapohjan vahvistaminen sen onnistunutta yksityistämistä silmällä pitäen.

(270)

Komissio ei ole tästä samaa mieltä. Edellä perusteellisesti kuvatuista tosiseikoista ilmenee, että vuoden 1999 pääomasijoitus päätettiin toteuttaa Combusia uhkaavan konkurssin välttämiseksi. Sen tarkoituksena ei ollut Combusin yksityistäminen, vaan pikemminkin se oli käynyt välttämättömäksi Combusin ensimmäisen epäonnistuneen yksityistämisyrityksen takia.

(271)

Toisen pääomasijoituksen tarkoituksena oli lisätä Combusin pääomaa sen verran, että ostaja Arriva olisi valmis maksamaan yrityksestä symbolisen hinnan.

(272)

Komissio myöntää, että molempia pääomasijoituksia on täydennetty rakenneuudistustoimenpiteillä ja että molempien pääomasijoitusten yhteydessä on katettu tappioita, jotka johtuivat Combusin liian halvalla tekemistä sopimuksista.

(273)

Silti komissio katsoo, että pääomasijoituksilla oli erilainen päätarkoitus: ensimmäisessä tapauksessa konkurssin estäminen ja toisessa yksityistämisen valmistelu.

(274)

Combusin tilanne ei ollut toimenpiteiden aikana merkittävästi muuttunut, sillä yhtiö kärsi tappioita pääasiassa siksi, ettei se pystynyt tuottamaan palveluja hintaan, josta oli määrätty sen tekemissä julkisia palveluja koskevissa sopimuksissa.

(275)

Komissio, joka on päätelmissään ottanut huomioon osapuolten esittämät huomautukset ja soveltanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa BP Chemicals käyttämiä perusteluja, katsoo, että kahdessa osassa vuosina 1999 ja 2001 toteutetuissa rakenneuudistustoimenpiteissä on kyse kahdesta erillisestä toimenpiteestä, jotka arvioidaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan. Tämän arvion kolme tärkeintä perustetta ovat seuraavat:

(276)

Oikeudellisen arvioinnin loppuosassa pääomasijoituksia analysoidaan näin ollen kahtena erillisenä toimenpiteenä.

(277)

Molemmat toimenpiteet rahoitettiin Tanskan talousarviosta, toisin sanoen julkisista varoista.

(278)

Toimenpiteet koskevat vain yhtä yritystä, Combusia, ja ovat siis yrityskohtaisia.

(279)

Jotta toimenpiteet voitaisiin luokitella valtiontueksi, niiden on tuotava etua yritykselle. Tässä yhteydessä nousee esiin kaksi seikkaa:

(280)

Komissio vahvisti markkinataloussijoittajaperiaatteen olennaisen sisällön tiedonannossa, jonka se laati jäsenvaltioille EU:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan sekä julkisia teollisuusyrityksiä koskevan komission direktiivin 80/723/ETY 5 artiklan soveltamisesta, jäljempänä ”tiedonanto” (41). Tämän lisäksi käsitettä on täsmennetty Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioissa (42).

(281)

Näiden asiakirjojen ja tuomioiden mukaan komissio ottaa huomioon tuensaajayrityksen tosiasialliset mahdollisuudet saada vastaavaa rahoitusta tavanomaisilta pääomamarkkinoilta. Kyseessä ei ole valtiontuki, jos yritykseen tuodaan uutta pääomaa olosuhteissa, jotka tavanomaisissa markkinatalouden olosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja hyväksyisi (43).

(282)

Tiedonannon 35 kohta koskee pääomasijoituksia. Siinä todetaan, että kyseessä on tuki, jos yrityksen taloudellinen tilanne, ja etenkin sen velan rakenne ja määrä, ovat sellaiset, ettei sijoitetulle pääomalle ole odotettavissa tavanomaista tuottoa (osinkoina tai pääomatulona) kohtuullisen ajan kuluessa sen sijoittamisesta.

(283)

Tiedonannon 39 kohdassa määrätään samanlaiset perusteet lainoille ja todetaan, että jos vakuudetonta lainaa annetaan yritykselle, joka ei voisi saada rahoitusta tavanomaisin ehdoin (esimerkiksi koska sillä on heikot mahdollisuudet lainan takaisinmaksuun), laina vastaa tosiasiassa tukea, ja komissio määrittelisi sen tueksi.

(284)

Näin ollen julkisen sektorin sijoittajan toimintaa on verrattava yksityisen sijoittajan oletettuun toimintaan: esimerkiksi yksityiseen holdingyhtiöön tai konserniin, joka noudattaa kokonaisvaltaista tai alakohtaista rakennepolitiikkaa ja jonka toimintaa ohjaavat pidemmän aikavälin tuotto-odotukset (44). Pääomasijoituksessa, joka on välttämätön, jotta tilapäisesti vaikeuksissa oleva mutta tarvittavien toimenpiteiden jälkeen uudelleen kannattavaan toimintaan kykenevä yhtiö jäisi eloon, ei välttämättä ole kyse tuesta, jos myös yksityinen sijoittaja olisi arvioinut tilanteen samoin.

(285)

Komission on vastaavalla tavalla arvioitava, olisiko yksityinen sijoittaja ja Combusin kaltaisen yrityksen omistaja toiminut kuten Tanskan hallitus toteuttaessaan arvioinnin kohteena olevat toimenpiteet. Jos komissio katsoo, että Tanskan hallitus toimi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti jommankumman tai molempien toimenpiteiden osalta, toimenpiteessä, tai toimenpiteissä, ei ole kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

(286)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdantokappaleessa 82–89 komissio epäili, ettei yksityinen sijoittaja olisi toiminut Tanskan hallituksen tavoin vastaavassa tilanteessa.

(287)

Tanskan hallitus väittää, että vuonna 1999 toteutettu toimenpide on markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Tästä johtuu myös se, ettei siitä ollut ilmoitettu komissiolle ennen toteuttamista.

(288)

Komissio panee merkille, että Tanska ei ole missään vaiheessa esittänyt taloudellista analyysiä, joka osoittaisi, että se voisi kohtuudella odottaa kyseisestä toimenpiteestä sijoitetun pääoman tuottoa, joka olisi verrattavissa linja-autoliikenteen alalla toimivan yksityisen sijoittajan tuotto-odotuksiin.

(289)

Lisäksi komissio huomauttaa, että Tanskan hallituksen taloudellinen neuvonantaja Alfred Berg on marraskuussa 1998 ja huhtikuussa 1999 laatimissaan muistioissa ilmaissut huolensa siitä, ettei pääoman tuotosta ole mitään takeita, jos Tanska päättäisi jatkaa omistajuuttaan Combusissa uudistaakseen sen rakennetta pääomasijoituksen jälkeen. Myös lakialoitteessa, jonka Tanskan parlamentti teki toukokuussa 1999 pääomasijoituksen hyväksymisestä, todetaan, että valtio ei todennäköisesti pystyisi saamaan takaisin pääomaa, jonka se aikoi sijoittaa Combusiin.

(290)

Päätelmissään komissio toteaa, ettei Tanska ole toimittanut vakuuttavaa näyttöä siitä, että valtio voisi kohtuudella odottaa sijoittamalleen pääomalle sellaista tuottoa, joka olisi verrattavissa yksityisen sijoittajan tuotto-odotuksiin.

(291)

Konserniarviota koskevista perusteista todetaan edellä siteeratun oikeuskäytännön (asia C-303/88) mukaisesti, ettei komissio sulje pois sitä, että valtio tai julkiset yhtiöt voivat ottaa kantaakseen tytäryhtiönsä tappiot mahdollistaakseen sen toiminnan lakkauttamisen parhaiden mahdollisten edellytysten mukaisesti, jos ne voivat osoittaa, että tähän liittyvät kustannukset ovat pienemmät kuin ne taloudelliset vahingot, joita ne olisivat muussa tapauksessa kärsineet. Komissio on esimerkiksi soveltanut näitä perusteita asiassa C-53/2003, ABX (45), annetun tuomion 196–216 kohdassa ottamalla huomioon kustannukset, jotka muut tappiolliseen tytäryhtiöön suorassa liikesuhteessa olevat yritysryhmittymän jäsenet kattoivat toiminnallaan ja joiden osalta tytäryhtiön lakkauttaminen ja vaikutukset muihin ryhmittymän yrityksiin oli osoitettu todeksi. Komissio katsoo, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse tästä, sillä Tanskan viranomaiset eivät ole näyttäneet toteen, että Combusin liiketoiminnan ja valtion muiden liiketoimien (erityisesti omistusosuudet muissa yhtiöissä, joilla ei ole osoitettu olevan erityistä yhteyttä Combusiin) välillä olisi riittävän tiivis kytkös tällaisen päätelmän tekemiseksi. Etenkään kun muita perusteita ei ole esitetty, komissio ei ole vakuuttunut, että Combusin kohtalo olisi merkittävästi vaikuttanut muita valtionyhtiöitä koskeviin luokituksiin, jotka perustuvat yleensä kunkin yksittäisen yhtiön tulokseen.

(292)

Komissio ei myöskään ole vakuuttunut väitteestä, jonka mukaan Combusin konkurssi olisi vahingoittanut valtion mainetta sijoittajana tai vaarantanut kohtuuttomasti sen yksityistämisohjelman herättämällä epäilyjä yhtiön entisten virkamiesten työsuhdeturvasta. Ensiksi mainitusta seikasta voidaan todeta, että järkevät sijoittajat tulevat toisinaan siihen tulokseen, että kannattamatonta toimintaa on lakkautettava, ja viimeksi mainitusta taas, että tuntuu varsin ristiriitaiselta väittää, että valtion oli maksettava virkamiehille yksityisten työsopimusten hyväksymisestä ja lisäksi vielä katettava heidän pysyvästä työllistämisestään aiheutuvat kustannukset.

(293)

Vuonna 2001 toteutetusta toimenpiteestä komissio panee merkille, että saatuaan Arrivan viitteellisen tarjouksen syksyllä 2000 Tanskan hallitus arvioi ne vaihtoehdot, jotka Tanskalla oli käytettävissään Combusin tapauksessa. Niitä olivat toiminnan asteittainen lopettaminen viiden vuoden kuluessa, jatko parempien sopimusten turvin kuuden vuoden ajan, jatkaminen vuoden ajan ilman velkojen jälleenrahoittamista, välitön konkurssi ja Arrivan tekemä ostotarjous. Arviointitulokset on esitetty tämän päätöksen taulukossa 5, ja niiden mukaan toiminnan jatkaminen yhdellä vuodella (positiivinen saldo 71 miljoonaa Tanskan kruunua) oli ehdottomasti kannattavin vaihtoehto, minkä jälkeen seurasivat toiminnan asteittainen lopettaminen viiden vuoden kuluessa (– 331 miljoonaa Tanskan kruunua) ja jatko parempien sopimusten turvin kuuden vuoden ajan (– 315 miljoonaa Tanskan kruunua). Arrivan viitteellisen ostotarjouksen arvoksi arvioitiin – 390 miljoonaa Tanskan kruunua.

(294)

Mikään ei viittaa siihen, että Tanskan hallitus olisi arvioinut vaihtoehdot uudelleen Arrivan jätettyä paremman tarjouksen. Tanskan hallitus sijoitti vuonna 2001 toteutetulla toimenpiteellä 140 miljoonaa Tanskan kruunua ja yhdisti siihen rajoittamattomat takaukset ja 58,9 miljoonan Tanskan kruunun rajoitetut takaukset, mikä on huomattavasti enemmän kuin tutkimuksessa arvioitu ensimmäinen vaihtoehto. Siksi komissio katsoo, että päättäessään vuonna 2001 toteutettavista toimenpiteistä Tanskan viranomaiset eivät voineet kohtuudella odottaa, että yksityinen sijoittaja olisi toiminut samalla tavalla.

(295)

Komissio toteaa hylkäävänsä konserniarviota ja Tanskan hallituksen maineen suojelemista koskevat perusteet samasta syystä kuin vuonna 1999 toteutettujen toimenpiteiden osalta.

(296)

Komissio päättelee, että yksityinen sijoittaja ei olisi toiminut vuonna 2001 toteutetun toimenpiteen osalta Tanskan hallituksen tavoin.

(297)

Asiassa Altmark annetun tuomion mukaan ”julkiset tuet, joiden tarkoituksena on mahdollistaa kaupunki- tai esikaupunkilinjaliikenteen taikka alueellisen linjaliikenteen palvelujen tuottaminen, eivät kuitenkaan kuulu kyseisen määräyksen soveltamisalaan siltä osin kuin tällaisia tukia on pidettävä korvauksena, joka on vastiketta edunsaajayritysten näiden julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi suorittamista palveluista” (46). Tässä yhteydessä Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on määritellyt neljä edellytystä, jotka on täytettävä, jotta valtiontukea voidaan pitää ”korvauksena julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä”.

(298)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin ilmoitti asiassa Combus antamassaan tuomiossa, että nyt käsiteltävässä asiassa ainakin yksi näistä edellytyksistä jäi täyttymättä, sillä rakenneuudistustoimenpiteen laskentaperusteena käytettyjä tekijöitä ei ollut vahvistettu puolueettomasti ja avoimesti ennen julkisia palveluja koskevien sopimusten tekemistä (47).

(299)

Näin ollen asiassa Altmark sovellettua oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa Tanskan hallituksen Combusille myöntämän rakenneuudistustoimenpiteen yhteydessä (48).

(300)

Sekä vuonna 1999 että vuonna 2001 toteutettu toimenpide toivat Combusille taloudellista etua.

(301)

Toimenpiteen luokitteleminen tueksi edellyttää myös kilpailun vääristymistä ja vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(302)

Tässä yhteydessä on ensinnäkin huomattava, että valtiontuki, jota myönnetään sellaiselle yritykselle, joka tuottaa ainoastaan paikallisia tai alueellisia liikennepalveluja eikä tuota liikennepalveluja kotivaltionsa ulkopuolella, voi kuitenkin vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(303)

Asiassa Altmark antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”kun jäsenvaltio myöntää julkisen tuen yritykselle, kyseisen yrityksen liikennepalvelujen tarjonta voi pysyä ennallaan tai lisääntyä, minkä seurauksena muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet tarjota liikennepalveluja kyseisen valtion markkinoilla ovat vähäisemmät (ks. vastaavasti asia 102/87, Ranska v. komissio, tuomio 13.7.1988, Kok., s. 4067, 19 kohta; asia C-305/89, Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991, Kok., s. I-1603, 26 kohta ja asia Espanja v. komissio, tuomion 40 kohta)” (49).

(304)

Useat jäsenvaltiot ovatkin vuodesta 1995 alkaen ryhtyneet avaamaan tiettyjä liikennemarkkinoita muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten kilpailulle siten, että useat yritykset tarjoavat jo kaupunki- tai esikaupunkiliikenteen taikka alueellisen liikenteen palveluja muissa jäsenvaltioissa kuin alkuperävaltiossaan (50).

(305)

Tanskassa vuonna 1990 aloitettu linja-autoliikennemarkkinoita koskevan sääntelyn purkaminen on muuttanut linja-autoliikennepalvelujen tarjonnan luonnetta suljetuista markkinoista yritysten välisen kilpailun mahdollistaviin markkinoihin. Sekä Tanskan että muiden EU:n jäsenvaltioiden yhtiöt voivat kilpailla keskenään alue- tai paikallisviranomaisten kilpailuttamien palvelujen tarjoamisesta. Tilanne on samankaltainen muissa jäsenvaltioissa; Arriva toimii esimerkiksi myös Ruotsissa ja Alankomaissa.

(306)

Linja-automarkkinoiden vapauttamista Tanskassa ja muissa jäsenvaltiossa on täydennetty yhteisön direktiivillä 92/50/ETY, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan kilpailuttamaan julkisia linja-autoliikennepalveluja koskevat sopimukset. Direktiivin 92/50/ETY valossa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Concordia katsonut, että julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisella yhteisön tasolla pyritään poistamaan palvelujen tarjoamisen vapauden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet (51).

(307)

Koska yhteisön linja-autoliikennemarkkinat on osittain vapautettu useiden jäsenvaltioiden päätettyä yksipuolisesti avata linja-autoliikennemarkkinansa ja direktiivin 92/50/ETY astuttua voimaan, palveluntarjoajien välille on muodostunut kilpailua.

(308)

Näin ollen rakenneuudistustoimenpide saattaa parantaa Combusin ja sen ostajan asemaa yhtiön EU:ssa toimiviin kilpailijoihin nähden ja siten vaikuttaa sekä yritysten väliseen kilpailuun että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(309)

Komission päätelmien mukaan rakenneuudistustoimenpiteessä on kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

(310)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontuki ei periaatteessa sovellu yhteismarkkinoille. Nyt käsiteltävässä asiassa valtiontuki voisi kuitenkin soveltua yhteismarkkinoille asetuksen (ETY) N:o 1191/69 tai EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, kuten valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi vuonna 1999 annetuissa yhteisön suuntaviivoissa määritellään. Nyt käsiteltävään asiaan ei voida soveltaa muita tuen soveltuvuutta koskevia säännöksiä.

(311)

Päätöksessä menettelyn aloittamisesta (johdantokappale 90 ja 96) kuvataan lyhyesti sitä, miksi Tanskan valtion Combusille myöntämää rakenneuudistustoimenpidettä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana EY:n perustamissopimuksen 73 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1191/69 nojalla. Tanskan hallitus tai kolmannet osapuolet eivät ole kiistäneet komission tästä kohdasta esittämiä perusteluja.

(312)

Näin ollen komissio päättelee, että menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettyjen syiden takia rakenneuudistustoimenpidettä ei voida pitää yhteismarkkinoille soveltuvana EY:n perustamissopimuksen 73 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1191/69 nojalla.

(313)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätään, että ”yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää: […] tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(314)

Tämän artiklan perusteella komissio on antanut suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi. Komissio antoi vuonna 1994 ensimmäiset suuntaviivat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitetusta valtiontuesta (52). Suuntaviivoista annettiin uusi toisinto vuonna 1999 (4) ja sen jälkeen vuodelta 2004 peräisin oleva uusin toisinto (53).

(315)

Näiden suuntaviivojen ajallisesta soveltamisesta todetaan vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen 103 ja 104 kohdassa seuraavaa, ilmoittamattoman tuen osalta:

”Komissio tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- tai rakenneuudistustukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille, jotka on myönnetty ilman komission lupaa ja sen vuoksi perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

(316)

Vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen 100 ja 101 kohdan sisältö on sama kuin vuoden 2004 suuntaviivoissa.

(317)

Combusille vuonna 1999 myönnetyssä toimenpiteessä on kyse ilmoittamattomasta tuesta. Se myönnettiin ennen vuoden 1999 suuntaviivojen voimaantuloa. Näin ollen vuonna 1999 toteutettuun toimenpiteeseen sovelletaan vuonna 1994 annettuja rakenneuudistussuuntaviivoja.

(318)

Vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivojen 3.2.2 jaksossa vahvistetaan seuraavat rakenneuudistustuen hyväksymisedellytykset:

(319)

Vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivojen 3.2.2. kohdan (i) alakohdassa vahvistetaan seuraavat rakenneuudistussuunnitelmaa koskevat edellytykset:

”Kaikkien rakenteen uudistamista koskevien suunnitelmien ehdoton edellytys on se, että niiden on palautettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja kuntoisuus kohtuullisessa ajassa ja sen tuleviin toiminnan edellytyksiin liittyvien realististen oletusten perusteella. Näin ollen rakenteen uudistamiseksi tarkoitettu tuki on kytkettävä asianmukaiseen yksityiskohtaiseen rakenteen uudistamista tai pelastamista koskevaan suunnitelmaan, joka on esitettävä komissiolle. Suunnitelman avulla yrityksen kilpailukyvyn on palauduttava kohtuullisessa ajassa. Elinkelpoisuuden paranemisen on pääasiassa johduttava rakenteen uudistamista koskevaan suunnitelmaan sisältyvistä sisäisistä toimenpiteistä, ja se voi perustua ulkoisiin tekijöihin – kuten hinnan tai kysynnän kasvuun – joihin yritys ei voi juurikaan vaikuttaa, ainoastaan, jos arviot markkinoiden kehittymisestä on laajalti hyväksytty. Menestykselliseen rakenteen uudistamiseen olisi liityttävä rakenteellisesti tappiollisten toimien hylkääminen.

Jotta rakenteen uudistamista koskeva suunnitelma täyttäisi elinkelpoisuusperusteen, yrityksen on voitava sen avulla kattaa kaikki kustannuksensa, mukaan lukien poistokustannukset ja rahoituskulut, sekä saada pääomasta vähimmäistuotto siten, että rakenteen uudistamisen jälkeen yritys ei tarvitse enää valtion tukea ja voi kilpailla markkinoilla omin voimin.”

(320)

Ennen vuonna 1999 tehtyä pääomasijoitusta lakiasiaintoimisto Kromann & Münter oli esitellyt Tanskan hallitukselle Combusin taloudellisen tilanteen parantamista koskevan suunnitelman, ja Combusin johto oli laatinut operatiivisen rakenneuudistussuunnitelman, joka virallistettiin KPMG:n laatimassa muistiossa. Koska Tanska piti tuolloin päätöstä markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisena, se ei toimittanut kyseisiä asiakirjoja komissiolle.

(321)

Menettelyn aikana on noussut esiin kaksi rakenneuudistussuunnitelmaan ja Combusin taloudelliseen kannattavuuteen liittyvää kysymystä:

(322)

Komissio katsoo, että kun on kyse rakenneuudistussuunnitelman saatavuusajankohdasta, on syytä tehdä ero valmiin suunnitelman ja sen komissiolle toimittamisen välillä.

(323)

Rakenneuudistussuunnitelman valmistuminen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Ranska vastaan komissio tekemässään ratkaisussa todennut, että rakenneuudistustukea myöntävän jäsenvaltion viranomaisilla on oltava hallussaan ”riidanalaisen tuen myöntämisen ajankohtana rakenneuudistussuunnitelma, joka olisi täyttänyt [pelastus- ja rakenneuudistussuuntaviivojen] edellytykset” (54). Käsillä olevassa tapauksessa tämä edellyttää, että Tanskalla oli oltava hallussaan vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivojen edellytykset täyttävä rakenneuudistussuunnitelma viimeistään silloin, kun ensimmäinen pääomasijoitus tehtiin vuonna 1999.

(324)

Edellä kuvatun mukaisesti vuonna 1999 tehdyn pääomasijoituksen laskentaperusteena käytettiin Combusin pääomantarvetta ja rakenneuudistussuunnitelmaa, jonka olivat laatineet lakiasiaintoimisto Kromann & Münter ja Combusin johto. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan Combusin taloudellinen kannattavuus palautuisi vuonna 2001, jos 300 miljoonan Tanskan kruunun pääomasijoitus toteutuisi ja yhtiön johto panisi suunnitellut rakenneuudistustoimenpiteet täytäntöön. Tanskan liikenneministeriö valmisteli 27 päivänä toukokuuta 1999 pääomasijoituksen hyväksymistä koskevan luottamuksellisen lakialoitteen tämän rakenneuudistussuunnitelman pohjalta.

(325)

Komissio päättelee, että Combusille myönnettiin rakenneuudistustukea vasta sen jälkeen, kun rakenneuudistussuunnitelma oli Tanskan hallituksen saatavilla. Näin jää ratkaisematta, täyttääkö kyseinen rakenneuudistussuunnitelma vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetut edellytykset.

(326)

Rakenneuudistussuunnitelman toimittaminen komissiolle. Kuten Tanskan hallitus perustellusti huomauttaa, komissio on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle asian Ranska vastaan komissio yhteydessä toimittamassaan asiakirjassa todennut, että ”Ranskan hallitus ei ole esittänyt komissiolle uskottavaa rakenneuudistussuunnitelmaa” ja että ”Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet komissiolle tällaista suunnitelmaa myöskään menettelyn aloittamisen jälkeen” (55). Tuomioistuin ei ole kiistänyt tätä lausuntoa, jonka perusteella rakenneuudistussuunnitelman on oltava komission käytettävissä viimeistään sinä päivänä, jolloin komissio tekee päätöksensä.

(327)

Nyt käsiteltävässä asiassa Tanskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle huhtikuussa 2007 yhteensä neljä muistiota, joista kaksi on päivätty 26 päivänä huhtikuuta 1999 ja 15 päivänä toukokuuta 1999 ja toiset kaksi 18 päivänä toukokuuta 1999. Lakiasiaintoimisto Kromann & Münter on laatinut kolme muistiota ja KPMG yhden. Tanskan viranomaiset katsovat, että taloudellinen rakenneuudistussuunnitelma koostuu Kromann & Münterin laatimista kolmesta muistiota ja operatiivinen rakenneuudistussuunnitelma KPMG:n muistiosta.

(328)

Tanskan hallitus on ilmoittanut komissiolle, että vuoden 1994 suuntaviivojen edellytykset täyttävä rakenneuudistussuunnitelma koostuu Kromann & Münterin ja KPMG:n laatimista neljästä muistiosta.

(329)

Komissio huomauttaa, että KPMG:n muistiossa ainoastaan toistetaan Combusin hallituksen ja johdon suunnitelmat sellaisina kuin niistä oli päätetty marraskuussa 1998 ja huhtikuussa 1999. KPMG huomauttaa, ettei se tehnyt talousarviotarkistusta, vaan käytti lähtökohtana Combusin tekemiä oletuksia. Toisin sanoen KPMG ei ollut selvittänyt, oliko sen työn perustana olevilla olettamuksilla todellisuuspohjaa. Siksi rakenneuudistussuunnitelma ei komission mielestä täytä edellytystä, jonka mukaan se on laadittava ”realististen oletusten perusteella”, sillä Tanskan hallitus ei koskaan selvittänyt oletusten realistisuutta.

(330)

Lisäksi komissio panee merkille, että KPMG:n laatimassa muistiossa analysoidaan vain joitakin Combusin toiminnan osa-alueita ja ettei analyysi perustu yksittäisiin liikennöintisopimuksiin, vaan liikennöintialueita koskeviin summittaisiin olettamuksiin. Näin ollen rakenneuudistussuunnitelmassa on puutteita, koska se kattaa vain osan Combusin toiminnasta, eikä se ole riittävän yksityiskohtainen, sillä se ei perustu yksittäisiin sopimuksiin, jotka ovat Combusin liiketoiminnan perusta.

(331)

Komissio panee lisäksi merkille, ettei ehdotettuja rakenneuudistustoimenpiteitä ole jaoteltu liikennöintialueiden mukaan eikä eri säästökohteita kohdistettu yksilöityihin rakenneuudistustoimenpiteisiin. Tilintarkastajat eivät myöskään selvittäneet, olivatko yritysjohdon kustannussäästöjä koskevat odotukset realistisia.

(332)

Kolmessa taloudellista rakenneuudistusta koskevassa asiakirjassa ei käsitellä lainkaan toiminnallista rakenneuudistusta. Näin ollen niillä ei voida täydentää KPMG:n muistion puuttuvia osia.

(333)

Edellä esitettyjen tekijöiden perusteella komissio päättelee, että ne neljä asiakirjaa, jotka Tanska esitti rakenneuudistussuunnitelmana, eivät täytä vuoden 1994 suuntaviivoissa rakenneuudistussuunnitelmalle asetettuja edellytyksiä.

(334)

Suuntaviivojen edellytykset täyttävä rakenneuudistussuunnitelma on rakenneuudistustuen hyväksymisen ehdoton edellytys. Tarkastelematta muita edellytyksiä komissio päätteleekin, että vuonna 1999 toteutettua toimenpidettä ei voida hyväksyä vuoden 1994 rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella.

(335)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätään, että ”yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää:[…] tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(336)

Tämän artiklan perusteella komissio on antanut suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi. Komissio antoi vuonna 1994 ensimmäiset suuntaviivat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitetusta valtiontuesta (56). Suuntaviivoista annettiin uusi toisinto vuonna 1999 (57) ja sen jälkeen vuodelta 2004 peräisin oleva uusin toisinto (58).

(337)

Näiden suuntaviivojen ajallisesta soveltamisesta todetaan vuonna 2004 annettujen suuntaviivojen 103 ja 104 kohdassa seuraavaa, ilmoitetun tuen osalta:

”Komission ennen 10 päivää lokakuuta 2004 kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.”

(338)

Vuonna 1999 annettujen suuntaviivojen 100 ja 101 kohdan sisältö on sama kuin vuoden 2004 suuntaviivoissa.

(339)

Combusille vuonna 2001 myönnetyssä toimenpiteessä on kyse ilmoitetusta tuesta. Siitä ilmoitettiin ennen vuoden 2004 suuntaviivojen voimaantuloa ja vuoden 1999 suuntaviivojen voimaan astumisen jälkeen. Näin ollen vuonna 2001 toteutettuun toimenpiteeseen sovelletaan vuonna 1999 annettuja rakenneuudistussuuntaviivoja.

(340)

Vuonna 1999 annettujen rakenneuudistussuuntaviivojen 3.2. jaksossa vahvistetaan seuraavat rakenneuudistustuen hyväksymisedellytykset:

(341)

Päätöksessä menettelyn aloittamisesta komissio on vahvistanut, että Combus oli vaikeuksissa oleva yritys vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa tarkoitetussa merkityksessä. Tanskan hallitus ja Danske Busvognmaend eivät ole kiistäneet tätä toteamusta. Näin ollen Combus oli komission päätelmien mukaan vaikeuksissa oleva yritys.

(342)

Edellytyksenä rakenneuudistustuen myöntämiselle on rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano, jonka komissio on vahvistanut jokaisen yksittäisen tuen osalta. Rakenneuudistustukeen on siis yhdistettävä toteuttamiskelpoinen rakenneuudistussuunnitelma, jonka täytäntöönpanoon jäsenvaltio sitoutuu (59).

(343)

Rakenneuudistussuunnitelman on sisällettävä erityisesti seuraavat asiat:

(344)

Tanskan hallitus on toimittanut Combusin rakenneuudistussuunnitelman komissiolle 8 ja 23 päivänä tammikuuta 2001 (ks. osassa 2 annettu yksityiskohtainen selvitys).

(345)

Vuoden 2001 rakenneuudistussuunnitelmasta ja Combusin taloudellisesta kannattavuudesta voidaan todeta, että komissio on menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä epäillyt Combusin taloudellista kannattavuutta.

(346)

Vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivojen 31–34 kohdassa todetaan elinkelpoisuuden palauttamisesta, että rakenneuudistussuunnitelman on ”mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella”. Jäljempänä todetaan, että ”elinkelpoisuuden paranemisen on perustuttava pääasiassa rakenneuudistussuunnitelman sisältämiin yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Se voi perustua hintojen tai kysynnän vaihtelun kaltaisiin ulkoisiin seikkoihin, joihin yritys tuskin voi itse vaikuttaa, vain siinä tapauksessa, että markkinoiden kehittymisestä esitetyt arviot ovat yleisesti hyväksyttyjä”. Rakenneuudistus edellyttää ”sellaisen toiminnan lopettamista, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista”.

(347)

Danske Busvognmaend katsoo toimittamissaan asiakirjoissa, että Combus ei ollut taloudellisesti kannattava valtionyhtiönä, vaan vasta Arrivalle myynnin jälkeen.

(348)

Asiassa Combus antamassaan tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että ”komission päätelmää on päinvastoin pidettävä edellä mainitussa määräyksessä [eli EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa] ja suuntaviivoissa tarkoitettuna ilmaisuna Combusin kannattavuutta koskevista vakavista epäilyistä, joiden selventämistä komissio ei kuitenkaan katsonut velvollisuudekseen, koska EY 73 artikla näytti sen mielestä muodostavan riittävän oikeudellisen perustan kyseessä olevan tuen sallimiselle. Koska tähän määräykseen ei voida tässä tarkoituksessa kuitenkaan vedota […], riidanalainen päätös ei enää sisällä pätevää lupaa 300 miljoonan DKK:n summan maksamiselle. […] Näin ollen ei voida missään tapauksessa katsoa, että Combusista olisi tehty kannattava” (60).

(349)

Nämä epäilykset, jotka komissio esitti uudelleen päätöksessä menettelyn aloittamisesta (johdantokappale 106–109), liittyivät siihen, ettei komissio ollut todennut Combusia taloudellisesti kannattavaksi ilman sitä valtiontuen osaa, jonka komissio oli alkuperäisessä päätöksessään hyväksynyt korvauksena julkisesta palvelusta. Koska kyseistä tukea ei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaan voitu hyväksyä korvaukseksi julkisesta palvelusta, se totesi päätelmissään, ettei Combusin taloudelliselle kannattavuudelle enää ollut perusteita komission alkuperäisessä päätöksessä.

(350)

Kuten Tanskan hallitus perustellusti huomauttaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tehnyt rakenneuudistussuunnitelmasta taloudellista analyysiä kumotakseen komission alkuperäisen päätöksen. Perustelut ovat päinvastoin muodolliset ja johdonmukaiset: koska komissio oli alkuperäisessä päätöksessään esittänyt taloudellista kannattavuutta koskevat päätelmät käyttäen lähtökohtana sitä tukiosaa, jonka se oli hyväksynyt EY:n perustamissopimuksen 73 artiklan nojalla (328 miljoonaa Tanskan kruunua) korvaukseksi julkisia palveluja koskevista sopimuksista, ja koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli todennut, ettei kyseinen artikla ole hyväksyttävä oikeusperusta myönnetylle tuelle, se totesi päätelmissään, ettei kyseisen tukiosan maksamiselle enää ole pätevää lupaa ja että siten taloudellista kannattavuutta koskeville päätelmille ei enää ollut johdonmukaisia perusteita.

(351)

Komissio oli todellakin alkuperäisessä päätöksessä katsonut, että 490 miljoonan Tanskan kruunun suuruisesta tuesta 328 miljoonaa Tanskan kruunua maksettiin korvauksena julkisen palvelun velvoitteista, ja vain 162 miljoonaa Tanskan kruunua oli rakennetukea (61). Tämän arvion pohjalta komissio esitti seuraavat päätelmät:

”Kun otetaan huomioon asetuksen (ETY) N:o 1191/69 nojalla jo käsitellyt rakenneuudistustoimet ja valtiontuki, Combusin elinkelpoisuuden voitaisiin katsoa palautuvan. Combusin kannattavuus ei kuitenkaan ole tarkalleen ottaen suuntaviivojen mukaista, koska se edellyttää toista valtiontukea.”

(352)

Komissio arvioi tässä päätöksessä vuonna 1999 ja 2001 toteutettuja toimenpiteitä kahtena erillisenä toimenpiteenä. Vuonna 1999 toteutettu toimenpide – 200 miljoonan Tanskan kruunun pääomanlisäys ja 100 miljoonan Tanskan kruunun pääomalaina – on edellisessä osuudessa todettu sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi, joka on perittävä takaisin Combusilta. Näin ollen Combus ei voinut turvautua kyseisiin varoihin osoittaakseen elinkelpoisuutensa palautuneen.

(353)

Vaikka vuosien 1999 ja 2001 toimenpiteissä päätetyn tuen yhteenlaskettu kokonaismäärä (61) olisi saattanut riittää Combusin kannattavuuden palauttamiseen vuodesta 2006 lähtien (ks. arvioitu liikevaihto ja edellä taulukossa 7 luetellut tuotot), kannattavuuden palauttaminen muuttuu mahdottomaksi, jos Combusin on maksettava Tanskan hallitukselle takaisin 300 miljoonaa Tanskan kruunua, koska kyse on sääntöjenvastaisesta ja yhteismarkkinoille soveltumattomasta valtiontuesta.

(354)

Komissio päättelee, että vaikka Combusin kannattavuuden voitiin olettaa palautuvan vuonna 2001 laaditun rakenneuudistussuunnitelman perusteella vuoteen 2006 mennessä, tämä ei enää ollut realistista, kun vuoden 1999 toimenpide oli luokiteltu sääntöjenvastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi.

(355)

Komission päätelmien mukaan rakenneuudistussuunnitelma ei takaa Combusin taloudellista kannattavuutta, koska suunnitelma perustuu virheelliseen olettamukseen siitä, ettei Combusin tarvitse maksaa Tanskan hallitukselle takaisin vuonna 1999 saamaansa sääntöjenvastaista ja yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

(356)

Vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivojen 35–39 kohdassa vahvistetaan seuraavat edellytykset:

”c)   Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttäminen

(357)

Päätöksessä menettelyn aloittamisesta (110–115 kohta) komissio epäili, oikeuttavatko tapauksen erityiset olosuhteet luopumaan kilpailijoihin kohdistuvien haitallisten vaikutuksien poistamisesta.

(358)

Erityisesti komissio otti huomioon mahdollisuuden, että Combus laittaisi osan julkista palvelua koskevista sopimuksistaan myyntiin. Combusin julkisen palvelun sopimukset päättyivät vähitellen. Aikataulun mukaan noin 50 prosenttia sopimuksista – sopimusarvossa mitattuna – päättyi vuoden 2003 loppuun mennessä. Viimeinen sopimus päättyi vuonna 2006.

(359)

Komissio korosti päätöksessä menettelyn aloittamisesta (113 kohta), että mahdollisia kohtuuttomia vaikutuksia kilpailuun on tärkeää arvioida taannehtivasti, toisin sanoen silloin, kun rakenneuudistustukea myönnetään.

(360)

Tästä asiasta komissio on todennut, että Combus olisi voinut päättää julkisen palvelun sopimuksensa asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklan 4 kohdan perusteella ja että tämä olisi saattanut olla tarvittava vastasuorite.

(361)

Vastauksessaan ensimmäiseen kirjeeseen Tanska kiistää tällaisen mahdollisuuden. Asetuksen 14 artiklan 4 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Jos yritys aikoo lopettaa yleisölle jatkuvasti ja säännöllisesti tarjoamansa liikennepalvelun, jota ei koske sopimusjärjestelmä eikä julkisen palvelun velvoite, taikka olennaisesti muuttaa sitä, yrityksen on ilmoitettava asiasta jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille noudattaen vähintään kolmen kuukauden ilmoittamisaikaa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päätöksellään luopua vaatimasta tällaista ilmoitusta. Tämä säännös ei vaikuta muihin kansallisiin menettelyihin, joita sovelletaan oikeuteen lopettaa liikenne tai muuttaa sitä”  (62).

(362)

Näin ollen liikennepalvelu voidaan 14 artiklan 4 kohdan mukaan lopettaa ainoastaan, jos sitä ei koske sopimusjärjestelmä eikä määräysten mukainen julkisen palvelun velvoitejärjestelmä. Käsillä olevaa tapausta koskevien tietojen perusteella on selvää, että Combusin sopimukset kuuluivat sopimusjärjestelmään (63). Jos Combus olisi lopettanut yksipuolisesti julkista palvelua koskevat sopimuksensa, kunnallis- ja alueviranomaiset, joiden kanssa kyseiset sopimukset oli tehty, olisivat nostaneet sitä vastaan siviilioikeuskanteen.

(363)

Päätelmissään komissio pitää pätevänä Tanskan hallituksen perustelua, että Combus ei voinut purkaa sopimuksiaan 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(364)

Komissio kuitenkin huomauttaa, että Combusin oli ilmeisesti mahdollista myydä julkista palvelua koskevia sopimuksia, sillä Arriva möi noin 50 prosenttia sopimuksista Connexille vain muutamia kuukausia Combusin hankkimisen jälkeen.

(365)

Myöntäessään rakenneuudistustuen Tanskan hallitus ei velvoittanut Combusia luopumaan yhdestäkään julkista palvelua koskevasta sopimuksesta, vaan se sai pitää kaikki sopimuksensa. Tanskan hallituksen taloudellisen neuvonantajan Alfred Bergin hallitukselle laatimista muistioista käy ilmi, että näin meneteltiin tarkoituksellisesti, sillä sopimusten myymisen yhtenä kokonaisuutena oletettiin tuottavan paremman myyntihinnan.

(366)

Asian arvioinnin kannalta ei ole lainkaan olennaista, että Combus on tosiasiassa jaettu kahtia myymällä 50 prosenttia sen omaisuuseristä Connexille toukokuussa 2001. Jo aiemmin tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä selvitettyjen syiden takia yhtiön jakamista ei voida sinänsä pitää riittävänä vastasuoritteena (64), sillä Arrivalla ei ollut myyntisopimuksen ehtojen mukaan oikeudellista velvoitetta myydä osaa omaisuuseristään. Lisäksi komissio toteaa, ettei myyntimenettely perustunut avoimeen, läpinäkyvään ja oikeudenmukaiseen menettelyyn, vaan yksinomaan Arrivan ja Connexin keskinäisiin neuvotteluihin.

(367)

Komission päätelmien mukaan Tanska ei ole toteuttanut vastasuoritteita välttääkseen kilpailun perusteettoman vääristymisen. Se on laiminlyönyt tämän siitäkin huolimatta, että sillä oli vastasuoritteisiin ainakin yksi mahdollisuus: se olisi voinut myydä osan Combusin julkisen palvelun sopimuksista kilpailijoille käyttäen avointa, läpinäkyvää ja oikeudenmukaista menettelyä.

(368)

Kun otetaan huomioon sekä Combusin että Arrivan suuri markkinaosuus Tanskan linja-autoliikennemarkkinoista Combusin myyntihetkellä, komissio katsoo, että vastasuoritteiden täydellinen puuttuminen on vääristänyt kilpailua Tanskan linja-autoliikennemarkkinoilla kohtuuttomasti. Näin ollen komissio katsoo, että vuonna 2001 toteutettu toimenpide ei täytä vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivojen 35–39 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

(369)

Komission päätelmien mukaan vuoden 1999 rakenneuudistussuuntaviivoissa on asetettu ainakin kaksi sellaista edellytystä, joita vuonna 2001 toteutetut toimenpiteet eivät täytä, nimittäin elinkelpoisuutta ja kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämistä koskevat edellytykset.

(370)

Ei siis ole tarpeen analysoida muita edellytyksiä sen päättelemiseksi, että vuonna 2001 toteutetut toimenpiteet ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia.

(371)

Komissio katsoo, että Tanskan vuonna 1999 ja 2001 Combusin hyväksi toteuttamat toimet eivät perustamissopimuksen määräysten mukaan sovellu yhteismarkkinoille.

(372)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä ’takaisinperimistä koskeva päätös’. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.”

(373)

Näin ollen on selvitettävä, olisiko takaisinperiminen nyt käsiteltävässä asiassa vastoin jotakin yhteisön lainsäädännön yleistä periaatetta. Nyt käsiteltävässä asiassa voidaankin kysyä, olisiko komission alkuperäinen päätös, jolla hyväksyttiin vuonna 1999 ja 2001 toteutetut toimenpiteet, saattanut luoda Combusille perusteltuja odotuksia.

(374)

Saksan Chemische Werke Piesteritzille myöntämästä valtiontuesta 2 päivänä maaliskuuta 2005 tekemässään päätöksessä 2005/786/EY (65) komissio päätti, että jos komission myönteisestä päätöksestä valitetaan määräajassa, ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa sen, yhteisön oikeuden yleisperiaatteet ja etenkään oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskeva periaate eivät sulje pois takaisinperintää.

(375)

Muunlainen päätelmä merkitsisi sitä, ettei periaate, jonka mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimet tutkivat EY:n perustamissopimuksen 220 artiklan, 230 artiklan 1 kohdan ja 233 artiklan nojalla toimielinten säädösten laillisuuden, toimisi käytännössä.

(376)

Sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki on perittävä takaisin niiltä yrityksiltä, jotka tuista ovat tosiasiallisesti hyötyneet (66). Nyt käsiteltävässä asiassa yksi tuesta hyötyneistä yrityksistä oli selvästi Combus, joka on edelleen olemassa.

(377)

Voidaankin kysyä, onko takaisinperintä ulotettava koskemaan muita yrityksiä. Nyt käsiteltävässä asiassa Combusin osakkeet on myyty Arriva Danmark A/S:lle, ja Combusista tuli kokonaisuudessaan Arriva Danmark A/S:n omistama tytäryhtiö.

(378)

Kyseisen kaupan jälkeen Combus on myynyt kaikki kirjanpidossaan olevat varat ja velat toiselle kokonaisuudessaan Arriva Danmark A/S:n omistuksessa olevalle tytäryhtiölle, Arriva Scandinavia A/S:lle, vastikkeena yhdestä nimellisarvoltaan 1 000 Tanskan kruunun arvoisesta Arriva Scandinavian osakkeesta. Tämän kaupan jälkeen Arriva Scandinavia A/S on myynyt suunnilleen 50 prosenttia Combusin omaisuuseristä Connexille.

(379)

Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen myöntämisen jälkeen on siis myyty ensin osakkeita ja myöhemmin kahdesti varallisuutta. Seuraavissa kohdissa käsitellään kauppojen vaikutusta avun takaisinperintään.

(380)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimet ovat antaneet joitakin ohjeita niistä edellytyksistä, joiden mukaisesti takaisinperintävelvoite on ulotettava koskemaan muita yhtiöitä kuin sääntöjenvastaisesta ja yhteismarkkinoille soveltumattomasta tuesta alun perin hyötyneitä yrityksiä. Kun on kyse sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen palauttamiseen velvoitetun yhtiön osakkeiden siirrosta (osakekauppa), Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, ettei tällaisen yhtiön osakkeiden myynti kolmannelle vaikuta tuensaajan velvollisuuteen palauttaa kyseinen tuki (67). Kun voidaan vahvistaa, että osakkeiden ostaja maksoi tuen palauttamiseen velvoitetun yhtiön osakkeista vallitsevan markkinahinnan, sen ei voida katsoa saaneen sellaista etua, jossa saattaisi olla kyse valtiontuesta (68).

(381)

Nyt käsiteltävässä asiassa Combusin myynnissä Arriva Danmark A/S:lle oli kyse tällaisesta osakekaupasta. Voidaankin kysyä, maksoiko Arriva Danmark A/S Combusista markkinahinnan.

(382)

Tässä yhteydessä komissio panee ensinnäkin merkille, että myyntiä edelsi läpinäkyvä, avoin ja syrjimätön julkinen tarjouskilpailu, ja Arriva Danmark A/S oli esittänyt parhaan tarjouksen. Tämä on ensimmäinen selkeä osoitus siitä, että Arriva Danmark A/S on todellakin maksanut Combusista markkinahinnan.

(383)

Lisäksi komissio on pyytänyt riippumatonta talousasiantuntijaa Ecorys Nederland B. V:tä, jäljempänä ”Ecorys”, arvioimaan, mikä oli Combusin taloudellisen arvo silloin, kun se myytiin Arriva Danmark A/S:lle. Ecorys on tehnyt tätä toimeksiantoa koskevaa yhteistyötä riippumattoman tanskalaisen kuljetusalan konsulttiyrityksen Cowi A/S:n kanssa.

(384)

Ecorysin Combusia varten laatima arviointiraportti perustuu diskontatun kassavirran menetelmään (discounted cash flow), jota käytetään yleisesti yritysten arvonmääritykseen. Combusin arvonmääritys on tehty 1 päivänä tammikuuta 2009 ostajan, toisin sanoen Arriva Danmark A/S:n, käytettävissä tuolloin olleiden tietojen perusteella. Tietoihin sisältyvät erityisesti Arriva Danmark A/S:lle laaditut due diligence -tarkastusraportit ja aineisto, joka oli ollut saatavilla tietoihin tutustumista varten varatussa tilassa due diligence -prosessin aikana.

(385)

Ecorys on esittänyt kolme ennustetta: huonoimman vaihtoehdon skenaarion, perusskenaarion ja parhaimman vaihtoehdon skenaarion. Skenaariot ovat seuraavat:

”Perusskenaariossa oletetaan, että Combusin liikevaihto pysyy vakaana, toiminnallinen tehokkuus lisääntyy hieman (yhdellä prosentilla vuodessa) ja vanhentuneen kaluston (kaupunkiliikenteen linja-autoilla 8 vuotta ja muilla linja-autoilla 12 vuotta) vaihtamiseksi tehdään investointeja. Pankit ovat valmiita kattamaan 50 prosenttia Combusin rahoitustarpeesta.

Huonoimman vaihtoehdon skenaariossa markkinoiden koko säilyy vakaana, mutta Combus ei onnistu voittamaan uusia tarjouskilpailuja ja liikevaihto laskee. Tästä syystä uusia investointeja ei tarvita, sillä vanhentunut kalusto korvataan ylimääräisillä linja-autoilla. Lisäksi oletetaan, että pankit ovat valmiita kattamaan ainoastaan 25 prosenttia Combusin rahoitustarpeesta.

Parhaimman vaihtoehdon skenaariossa oletetaan, että luotonantajat ovat valmiita mitätöimään 340 miljoonan Tanskan kruunun velat kaupanteon yhteydessä. Markkinoiden koko kasvaa väliaikaisesti Århusin ja Odensen alueella järjestetyn tarjouskilpailun ansiosta, ja koska Combusin markkinaosuus säilyy vakaana, liikevaihto kasvaa hieman (yhdellä prosentilla vuodessa). Combus pystyy parantamaan toimintansa tehokkuusindikaattoreita alan vaatimustason mukaisiksi, jolloin toiminta tehostuu ja kustannukset vähenevät. Investointeja tarvitaan vanhentuneiden linja-autojen vaihtamiseksi ja kaluston lisäämiseksi. Pankit ovat valmiita kattamaan 50 prosenttia Combusin rahoitustarpeesta.”

(386)

Ecorys erottaa arviointiraportissa toisistaan Combusin yritysarvon ja sen oman pääoman arvon. Yritysarvo määritellään Combusin arvoksi sellaisena yrityksenä, jonka rahoitus oletetaan tehokkaaksi (yhtäpitävästi vastaavien yhtiöiden kanssa). Oman pääoman arvo vastaa Combusin osakkeiden arvoa olettaen, että rahoitus säilyy nykyisellään. Ecorys esittää seuraavat päätelmät yritysarvosta:

”Analyysi havainnollistaa, että tammikuussa 2001 määritetyn arvon mukaan Combusin yritysarvo vaihtelee 567 miljoonan Tanskan kruunun negatiivisesta arvosta [huonoimman vaihtoehdon skenaario] 1 297 miljoonan Tanskan kruunun positiiviseen arvoon [parhaimman vaihtoehdon skenaario]. Todennäköisin arvo on 426 miljoonaa Tanskan kruunua [perusskenaario].

Tämä osoittaa, että Combus yhtiönä on sinänsä elinkelpoinen olettaen, että sen rahoitus on tehokasta (yhtäpitävästi vastaavien yhtiöiden kanssa), joskin tietyt edellytykset on täytettävä odotetun tuoton saamiseksi. Edellytykset ovat seuraavat:

(387)

Ecorys esittää seuraavat päätelmät Combusin oman pääoman arvosta:

”Combusin osakkeiden arvo vaihteli tuolloin [1 päivänä tammikuuta 2001] 845 miljoonan Tanskan kruunun negatiivisesta arvosta [huonoimman vaihtoehdon skenaario] 140 miljoonan Tanskan kruunun positiiviseen arvoon [parhaimman vaihtoehdon skenaario]. Todennäköisimmin arvo on 543 miljoonaa Tanskan kruunua negatiivinen [perusskenaario].

Tärkein syy siihen, että oman pääoman arvo on huomattavasti yritysarvoa pienempi, on se, että yritysarvon oletuksena on tehokas rahoitus. Combusin nopeasti kasvava liiketoiminta rahoitettiin kuitenkin erittäin tehottomasti eli suureksi osaksi luotolla, mikä johti alan mittapuun mukaan poikkeukselliseen velkaantumisasteeseen.”

(388)

Arriva Danmark A/S osti Combusin 340 miljoonan Tanskan kruunun negatiiviseen kauppahintaan. Näin ollen hinta, jonka se suostui maksamaan, ylitti todennäköisimmän arvon 203 miljoonalla Tanskan kruunulla. Ecorys arvioi Arrivan vaikuttimia ja panee merkille seuraavaa:

”Ilmeisesti Arriva uskoi pystyvänsä parantamaan Combusin toimintakykyä ja säilyttämään liikevaihdon jopa tässä tutkimuksessa arvioidun todennäköisimmän arvon (534 miljoonan Tanskan kruunun negatiivinen arvo) yläpuolella. Ilmeisesti Arriva oletti saavansa synergiaetuja, joita ei ole arvioitu tässä tutkimuksessa.”

(389)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa päätelmissään, että Combusin osakkeet ostanut Arriva Danmark A/S maksoi osakkeista vähintään vallitsevan markkinahinnan. Näin ollen sen ei voida katsoa saaneen sellaista etua, jossa olisi kyse valtiontuesta.

(390)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että takaisinperintämääräys voidaan ulottaa koskemaan kolmatta yritystä, jos kyseinen yritys on perustettu takaisinperintämääräyksen kiertämiseksi (69). Tyypillisiä kiertotapauksia ovat tilanteet, joissa siirto ei perustu mihinkään muuhun taloudelliseen logiikkaan kuin takaisinperintämääräyksen mitätöintiin (70). Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin huomauttaa, ”näin on silloin, kun yrityksen varat ja velat on komission tutkimuksen tai päätöksen seurauksena siirretty liiketoiminnan jatkuvuuden siirtona (ongoing concern) toiselle, samojen henkilöiden valvonnassa toimivalle yritykselle, markkinahintoja huonommin ehdoin tai muutoin epäselvin menettelyin. Tällaisen toimenpiteen tarkoituksena voi olla kyseisten varojen saattaminen komission päätöksen vaikutusten ulottumattomiin ja kyseisen taloudellisen toiminnan jatkaminen” (71).

(391)

Jos komissio havaitsee, että liiketoimintakaupan tarkoituksena on valtiontuen takaisinperinnän kiertäminen, sen on vaadittava, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, edellyttäen että tiettyjen siirtoon liittyvien ominaisuuksien perusteella voidaan todeta taloudellisen toiminnan jatkuvuus näiden yritysten välillä. Valtiontuen takaisinperintää koskevan vaatimuksen mahdollista kiertämistä koskevassa analyysissä käytetään puolueettomia arviointiperusteita, joita ovat muun muassa siirron kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat ja niin edelleen), siirron hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, siirron toteuttamisajankohta (ajoittuuko se tutkimusten tai menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen) sekä toimenpiteen taloudellinen johdonmukaisuus (72).

(392)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut tämän 1 päivänä heinäkuuta 2009 asiassa T-291/06, Operator ARP vastaan komissio, antamassaan tuomiossa (73), jossa se totesi, että tuen palauttamiseen velvollisten toimijoiden piirin laajentaminen on perusteltua vain, jos varallisuuden siirto merkitsee vaaraa takaisinperintämääräyksen vaikutusten kiertämisestä ja erityisesti jos varallisuuden hankinnan jälkeen alkuperäinen tuensaaja on enää ”tyhjä kuori”, jolta sääntöjenvastaisia tukia ei ole mahdollista periä takaisin.

(393)

Tiedonannossaan ”Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa” (74) komissio totesi, että niin kauan kuin tukea ei ole peritty kokonaan takaisin, jäsenvaltion olisi vastustettava omaisuudensiirtoja, joita ei toteuteta markkinaehdoin ja/tai jotka toteutetaan takaisinperintäpäätöksen kiertämiseksi.

(394)

Siksi on välttämätöntä varmistaa näitä periaatteita soveltaen, oliko Combusin ja Arriva Scandinavia A/S:n välisen liiketoimintakaupan tarkoituksena valtiontuen takaisinperinnän kiertäminen.

(395)

Komissio panee merkille, että kaikki yrityksen varat ja velat on siirretty liiketoiminnan jatkuvuuden siirtona (ongoing concern) ja että siirto tehtiin saman emoyhtiön (Arriva Danmark) hallinnassa olevien kahden yrityksen välillä. Lisäksi siirto toteutettiin yhdeksän päivää Tanskan valtion ja Arriva Danmark A/S:n välisen osakekaupan jälkeen.

(396)

Vaikka kyseiset tiedot ovat olennaisia nyt käsiteltävän asian kannalta, komissio panee merkille, että silloin kun mainittu osakekauppa tehtiin, komissio oli päättänyt olla vastustamatta ilmoitettuja toimenpiteitä.

(397)

Siksi komission mahdollisista takaisinperintäpäätöksistä ei tuolloin ollut mitään varmuutta.

(398)

Arriva ei myöskään ollut kirjanpidossaan varautunut mahdollisiin valtiontuen takaisinperintävaateisiin, eikä Tanskan hallituksen ja Arriva Danmark S/A:n välisessä osakkeenomistajasopimuksessa tai Combusin ja Arriva Scandinavian välisessä liiketoiminnan myyntisopimuksessa mainita mahdollisia valtiontuen takaisinperintävaateita, vaikka niissä luetellaan tyhjentävästi kaikki muut riita-asioihin liittyvät riskit.

(399)

Lisäksi on huomattava, että Combusille pääomasijoituksia myönnettäessä oli jo pantu merkille, että Combusin yhdistäminen toiseen markkinoilla olevaan yritykseen oli paras tapa toteuttaa kustannussäästöjä ja tehokkuutta lisääviä toimenpiteitä, joita Combus ei voinut toteuttaa yksin. Pääomasijoituksen toisesta erästä tehdyn ilmoituksen yhteydessä komissiolle esiteltiin muun muassa tehostamiseen ja kustannussäästöihin perustuva rakenneuudistussuunnitelma, jonka täysimääräisen täytäntöönpanon mahdollisti pääasiassa Combusin toiminnan yhdistäminen Arrivan liiketoimintaan. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon kyseessä olevan liiketoiminnan luonne (verkkotoimialat) ja mahdollisuus mittakaavaetuihin, yhdistäminen oli Arrivan näkökulmasta järkevää. Tämä selittää sen, miksi liiketoimintakauppa tehtiin hieman osakekaupan jälkeen.

(400)

Edellä esitetyn perusteella ja asiaan liittyvät erityisolosuhteet huomioon ottaen komissio katsoo, ettei näytön perusteella voida muodostaa sellaista kantaa, että liiketoimintakaupan tarkoituksena oli takaisinperintämääräyksen kiertäminen.

(401)

Tämän päätelmän tukena on tieto siitä, että myyntisopimusten tekemisajankohtana Tanskan viranomaiset halusivat kuulla komission kannan vastuuvelvollisuusehdon käyttöönottoa koskevasta suunnitelmastaan. Sen mukaan Tanskan hallituksen oli määrä taata Arriva julkisten viranomaisten (esimerkiksi kilpailuviranomaiset ja EU:n komissio) Combusia koskevien mahdollisten vaateiden varalta. Tanskan viranomaisia kehotettiin kuitenkin odottamaan lopullista päätöstä ennen kyseessä olevan myyntitapahtuman jatkamista (75).

(402)

Näin ollen komissio katsoo, ettei takaisinperintämääräystä ole mitään syytä ulottaa koskemaan Arriva Scandinaviaa.

(403)

Komissiolla ei myöskään ole näyttöä siitä, että Connex olisi maksanut Arriva Scandinavialle omaisuuseristä markkinahintaa alhaisemman hinnan. Oletettavasti hinta, josta sovittiin kahden markkinoilla olevan yksityisyrityksen välillä, vastaa markkinahintaa. Näin ollen takaisinperintävelvoitetta ei ole mitään syytä ulottaa koskemaan Connexia.

(404)

Komissio päättelee, että Combusin on maksettava takaisin sääntöjenvastainen ja yhteismarkkinoille soveltumaton tuki,