4.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 288/26

(1)

Alankomaat ilmoitti 13 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä groepsrentebox-tukiohjelmasta, joka mahdollistaa konsernin sisäisten suhteiden yhteydessä saatujen ja maksettujen korkojen alhaisemman verotuksen ja verovähennykset. Alankomaat ilmoitti tukiohjelmasta vain oikeusvarmuuden vuoksi, koska itse se pitää ohjelmaa yleisenä toimenpiteenä. Se toimitti ohjelmaa koskevia lisätietoja 5 päivänä syyskuuta ja 9 päivänä marraskuuta 2006 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti Alankomaille 7 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä päättäneensä aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn tukiohjelman osasta, joka koskee konsernin sisäisten korkojen alhaisempaa verotusta ja verovähennyksiä (toimenpide A).

(3)

Samassa kirjeessä komissio ilmoitti Alankomaille katsovansa, että lyhytaikaisista talletuksista, joiden tarkoituksena on hankkia vähintään 5 prosentin omistusosuus jostakin yrityksestä, kertyvien korkojen alhaisempi verotus (toimenpide B) ei ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(5)

Alankomaat esitti huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 7 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Komissio on saanut asianomaisilta huomautuksia. Se on toimittanut ne edelleen Alankomaiden viranomaisille kannanottoa varten. Viranomaiset lähettivät huomautuksensa 29 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Alankomaat lähetti komissiolle lisätietoja 8 päivänä marraskuuta 2007 ja 29 päivänä tammikuuta 2008 päivätyillä kirjeillä.

(8)

Alankomaat toimitti 7 päivänä lokakuuta 2008 Tilburgin yliopistossa Eurooppaoikeutta opettavan professori Leigh Hancherin oikeudellisen lausunnon siitä, voidaanko ilmoitettu toimenpide katsoa valtiontueksi.

(9)

Alankomaat ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2008 päivätyllä kirjeellä komissiolle päättäneensä muuttaa tarkasteltavana olevaa vero-ohjelmaa.

(10)

Alankomaiden mukaan toimenpiteellä pyritään kaventamaan kahden konsernin sisäisessä rahoituksessa käytettävän välineen eli oman ja vieraan pääoman verotuksessa vallitsevaa eroa.

(11)

Nykytilanteessa konserniin kuuluva yritys, joka sijoittaa pääomaa samaan konserniin kuuluvaan toiseen yritykseen, saa palkkiona osinkoa, joka on omistusosuuksien vapautusta koskevien sääntöjen mukaisesti verovapaata. Jos taas konserniin kuuluva yritys lainaa samaan konserniin kuuluvalle yritykselle rahaa, kertyvään korkoon sovelletaan tavanomaista yhtiöveroa (25,5 %). Varoja saavalle yritykselle pääomankorotuksesta maksettava osinko ei ole vähennyskelpoista, kun taas lainasta maksettava korko voidaan vähentää tavanomaisen yhtiöveroprosentin mukaisesti.

(12)

Alankomaat huomauttaa, että oikeudellisesti itsenäisten elinten rakenne valitaan yleensä yhtiöoikeudellisten tai liiketaloudellisten syiden perusteella. Omalla ja vieraalla pääomalla rahoittamisen siviilioikeudelliset erot (vastuu, takaisinmaksuehdot, varmuus, äänioikeus jne.) ovat konsernirahoituksessa pitkälti merkityksettömiä. Veroseuraamukset sen sijaan eroavat suuresti. Konsernin sisällä rahoitusehdot valitaan niin, että tavoitteena on minimoida kulloinkin sovellettavasta verojärjestelmästä johtuva verorasitus. Näin ollen konsernin sisäisessä rahoituksessa valinta vieraan ja oman pääoman välillä tehdään ennen kaikkea verotuksellisten syiden ohjaamana.

(13)

Oikeudellisessa lausunnossaan professori Hancher korostaa sitä, kuinka vieraalla ja omalla pääomalla tapahtuvan konsernirahoituksen verokohtelussa vallitsevien erojen vaikutukset ja eroista johtuvien haitallisten seurausten mahdolliset ratkaisut ovat monissa OECD-maissa poliittisen asialistan kärjessä. Professori Hancherin mukaan alankomaisessa verokirjallisuudessa kehotetaan toistuvasti uudistamaan maan yhtiöverotus perusteellisesti sekä suhtautumaan vieraalla ja omalla pääomalla tapahtuvaan konsernirahoitukseen tasapuolisesti.

(14)

Alankomaat huomauttaa, että erot verotuksessa johtavat taloudellisesti epätoivottavaan arbitraasiin näiden kahden sisäisen rahoitusmuodon välillä. Ainoastaan konsernin sisällä päätös siitä, tyydytetäänkö lisärahoituksen tarve omalla vai vieraalla pääomalla, on mielivaltainen, jos näiden rahoitusmuotojen veroseuraamukset poikkeavat toisistaan. Tämä voisi johtaa siihen, että arbitraasi heikentää verojärjestelmän tasapuolisuutta. Näin ollen toimenpiteellä torjuttaisiin omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan rahoituksen välistä arbitraasia ja vahvistettaisiin Alankomaiden verojärjestelmän tasapuolisuutta.

(15)

Groepsrentebox-ohjelman käyttöönotto edistäisi sitä, että konsernin sisäinen rahoitusmuoto valitaan ennen kaikkea liiketaloudellisten syiden perusteella. Tällöin konsernin sisäisten korkojen verotus olisi yhdenmukaisempi konsernin sisäisten osinkojen verotuksen kanssa ja samalla lisättäisiin omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan konsernirahoituksen tasapuolisuutta.

(16)

Konsernisuhteiden ulkopuolella tapahtuvassa rahoituksessa arbitraasiongelmaa ei ole. Tällöin korostuu siviilioikeudellisten erojen merkitys, mistä syystä edellä kuvatun kaltaista arbitraasia ei ilmene. Kun otetaan huomioon konsernin sisäiselle ja ulkopuoliselle tilanteelle ominaiset erot, tasapuolisuus ei ole vaatimuksena konsernin ulkopuolisten rahoitusoperaatioiden verokohtelussa. Toimenpide onkin lähtökohtaisesti rajattu koskemaan konsernilainoja.

(17)

Alankomaat huomauttaa myös, että alankomaalaiset yritykset ovat viime aikoina hyödyntäneet korkojen verovähennysmahdollisuutta kohtuuttomassa määrin. Yritykset hyödyntävät kasvavassa määrin konsernilainojen ja oman pääoman verokohtelussa vallitsevia eroja, mikä on omiaan köyhdyttämään valtion kassaa.

(18)

Tukiohjelman tarkoituksena on torjua tätä verotulojen vähenemistä kannustamalla yrityksiä käyttämään vieraan pääoman sijasta omaa pääomaa toimintansa rahoittamiseen ja rajoittaa korkovähennysmahdollisuutta Alankomaissa. Näin ollen ohjelma täydentää Alankomaiden alikapitalisointisääntöjä, joilla niilläkin pyritään jarruttamaan yletöntä vieraalla pääomalla tapahtuvaa rahoitusta ja estämään veropohjan keinotekoista kaventumista Alankomaissa.

(19)

Alankomaiden mielestä ilmoitettu ohjelma on puhtaasti tekninen toimenpide.

(20)

Tukiohjelman oikeusperusta on vuoden 1969 yhtiöverolain (Wet op de vennootschapsbelasting) 12 c artikla. Kyseinen artikla lisättiin lakiin 1 päivänä tammikuuta 2007, mutta sen voimaantuloa on lykätty toistaiseksi odotettaessa komission kantaa siihen, onko ohjelma valtiontukisääntöjen mukainen.

(21)

Alankomaissa liiketuloihin sovelletaan yleensä 25,5 prosentin yhtiöveroa. Groepsrentebox-ohjelmassa tietynlaiseen konsernin sisäiseen korkoon sovelletaan erilaista verokohtelua. Siinä konsernin sisäisen rahoituksen yhteydessä maksettuihin ja saatuihin korkoihin ei sovelleta tavanomaista 25,5 prosentin yhtiöveroa (3). Konsernin sisäisissä rahoitusoperaatioissa saatujen ja maksettujen korkojen positiiviseen saldoon sovelletaan ohjelmassa 5 prosentin veroa tavanomaisen 25,5 prosentin yhtiöveron sijaan. Jos saatujen ja maksettujen korkojen saldo on negatiivinen, se on vähennyskelpoinen, mutta silloin siihen sovelletaan alennettua 5 prosentin veroa tavanomaisen 25,5 prosentin sijaan.

(22)

Summa, jota voidaan verottaa tai joka voidaan vähentää alennetun veroprosentin mukaisesti, on rajattu tiettyyn prosenttiosuuteen verovelvollisen verotettavasta varallisuudesta. Tällä rajoituksella halutaan estää se, että pääomavajeesta kärsivät yritykset käyttäisivät ohjelmaa väärin. Sillä myös varmistetaan, että alennettua veroprosenttia sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että konsernilainojen tuotot on rahoitettu omalla pääomalla.

(23)

Tukiohjelmaan sisältyy muitakin väärinkäyttöä torjuvia sääntöjä. Esimerkiksi korko, jonka muodollinen velkoja on kolmas osapuoli (pankki) mutta joka käytännössä maksetaan konsernille, katsotaan konsernin sisäiseksi maksetuksi koroksi. Siitä on kyse nk. back-to-back-järjestelyssä (4). Kolmannelle osapuolelle (pankille) maksettava korko katsotaan sekin rajatusti vähennyskelpoiseksi konsernin sisäiseksi koroksi, jos lainasta saaduilla varoilla tehdään tytäryhtiöön pääomasijoitus konsernin sisäisten matalaveroisten korkotulojen tuottamiseksi kyseisessä tytäryhtiössä.

(24)

Ilmoituksessaan Alankomaat tarkensi, että tukiohjelma on vapaaehtoinen vähintään kolmen vuoden ajan. Jos konserniin kuuluva yritys haluaa mukaan ohjelmaan, sitä sovelletaan kaikkiin muihinkin saman konsernin Alankomaihin sijoittautuneisiin yrityksiin. Alkuperäisessä groepsrentebox-ohjelmassa määritellyn mukaisesti ohjelmaan voidaan ottaa konserniin kuuluvia yrityksiä, joista yksi omistaa yli 50 prosenttia toisen konserniin kuuluvan yrityksen osakkeista. Näin ollen konsernin on muodostuttava vähintään kahdesta yrityksestä, joista toinen eli emoyhtiö omistaa yli 50 prosenttia tytäryhtiön osakkeista. Kaikki Alankomaihin sijoittautuneet yritykset ovat yhtiöverotuksen alaisia. Tästä seuraa, että ohjelmaa sovelletaan Alankomaihin sijoittautuneisiin yrityksiin sekä yrityksiin, jotka eivät ole sijoittautuneet Alankomaihin mutta joilla on Alankomaissa kiinteä toimipaikka.

(25)

Menettelyn kuluessa Alankomaiden viranomaiset ilmoittivat aikeestaan tehdä ohjelmasta pakollinen. Asia vahvistettiin 18 päivänä joulukuuta 2008 päivätyllä kirjeellä. Sen mukaisesti groepsrentebox-ohjelmaa sovellettaisiin kaikkiin Alankomaiden yhtiöveron alaisiin elimiin konserniin kuuluville yrityksille maksettavien ja niiltä saatavien korkojen osalta.

(26)

Samassa kirjeessä Alankomaiden viranomaiset ilmoittivat komissiolle kahdesta ohjelmaan tehtävästä muutoksesta. Toisessa on kyse groepsrentebox-ohjelmassa käytettävän konsernin määritelmän laajentamisesta. Keskenään etuyhteydessä olevien elinten määritelmää muutetaan ja laajennetaan koskemaan kaikkia järjestelyjä, joissa yhdellä elimellä on tosiasiallinen, välitön tai välillinen määräysvalta toisen elimen rahoitukseen tai joissa kolmannella henkilöllä tai elimellä on tosiasiallinen määräysvalta molempien lainajärjestelyssä osallisina olevien elinten rahoitukseen (5). Toisella muutoksella halutaan helpottaa (toisen) yrityksen perustamista Alankomaiden siviilioikeuden mukaisesti niin, että tuloksena syntyvä konserni voi hyötyä groepsrentebox-ohjelmasta. Erityisesti on tarkoitus poistaa rajavastuuyhtiön vähimmäispääomaa koskeva 18 000 euron lakisääteinen vaatimus.

(27)

Alun perin ilmoitetun toimenpiteen vuosittainen talousarvio on 475 miljoonaa euroa. Alankomaat on sittemmin tarkentanut, että pakollisella ohjelmalla ei ole talousarvioon kohdistuvia vaikutuksia.

(28)

Menettelyn aloittamisesta 7 päivänä helmikuuta 2007 tehdyssä päätöksessä komissio ilmaisi epäilynsä toimenpiteen yleisluonteisuudesta. Se painotti sitä, että ainoastaan konserniin kuuluvat yritykset (oikeudellisiin seikkoihin perustuva valikoivuus) voivat hyötyä ohjelman tarjoamasta alhaisemmasta verotuksesta, ja arveli, että ilmoitettu ohjelma hyödyttäisi monikansallisia konserneja (tosiasioihin perustuva valikoivuus) tarjoten niille valikoivan taloudellisen edun.

(29)

Komissio katsoo, että puhtaasti kansallisella tasolla toimenpide olisi verotuksen näkökulmasta tasapuolinen. Sen sijaan rajat ylittävissä liiketoimissa alankomaalaiseen yritykseen, joka lainaa rahaa ulkomaille sijoittautuneelle samaan konserniin kuuluvalle yritykselle, sovellettaisiin 5 prosentin alennettua veroprosenttia, kun taas konserniin kuuluvaan ulkomaille sijoittautuneeseen yritykseen ei sovellettaisi Alankomaiden sääntöjä, joilla rajoitetaan maksettujen korkojen vähennyskelpoisuutta. Ohjelma tarjoaisikin tosiasiallisen valikoivan edun, koska siitä olisivat kiinnostuneita ainoastaan monikansalliset konsernit, jotka harjoittavat rajat ylittäviä konsernin sisäisiä korko-operaatioita verotusalueilla, joilla sovelletaan yli 5 prosentin yhtiöveroa.

(30)

Koska toimenpide muodostaisi poikkeuden verojärjestelmän soveltamisesta, komissio epäili myös sitä, onko se perusteltavissa verojärjestelmän luonteella tai rakenteella.

(31)

Komissio piti myös mahdollisena, että ohjelman tärkeimpiä edunsaajia olisivat sittemmin yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun (6), kansainvälistä rahoitustoimintaa koskevan järjestelmän (konsernirahoitustoimintaan sovellettavan, nk. cfa-järjestelmän) aiemmat edunsaajat.

(32)

Tästä syystä komissio katsoi, että groepsrentebox-ohjelma voidaan katsoa perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tukitoimenpiteeksi ja että mikään perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus ei ole sovellettavissa siihen.

(33)

Alankomaat esitti huomautuksensa menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä 7 päivänä toukokuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Se täydensi huomautuksiaan vuosina 2007 ja 2008 muun muassa professori Hancherilta pyydetyllä oikeudellisella lausunnolla.

(34)

Alankomaat katsoo, että komission päätöksessään omaksuma lähestymistapa on kolmelta osin virheellinen. Ensinnäkin komissio sulauttaa erilliset edun ja valikoivuuden kriteerit yhdeksi ”valikoivan edun” kriteeriksi. Tämä on ristiriidassa komission normaalikäytännön kanssa samoin kuin oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan kumpaakin kriteeriä on tarkasteltava erikseen.

(35)

Toiseksi komissio ei arvioi groepsrentebox-ohjelman osatekijöitä erikseen. Alennetun veroprosentin mahdollisesti sisältämää tukea on arvioitava erikseen saatujen konsernin sisäisten korkojen ja maksettujen konsernin sisäisten korkojen osalta.

(36)

Kolmanneksi komissio on väärässä tarkastellessaan maksajalle ja maksunsaajalle aiheutuvia nettovaikutuksia kollektiivisesti ja katsoessaan sen perusteella, että kansallisille konserneille aiheutuva nettovaikutus on todennäköisesti neutraali, jos sekä maksaja että maksunsaaja on sijoittautunut Alankomaihin, kun taas monikansallisille konserneille aiheutuu nettoetua, jos maksaja on konsernin ulkomainen yritys ja maksunsaaja sen kotimainen yritys. Alankomaiden mukaan maan verolainsäädännössä ei ole perusteita tällaiselle rinnastukselle. Konserniin kuuluvat alankomaalaiset yritykset otetaan verotussyistä konsernitilinpäätökseen ainoastaan siinä tapauksessa, että emoyhtiö omistaa vähintään 95 prosenttia niiden osakkeista.

(37)

Tämän lisäksi Alankomaat on sitä mieltä, ettei groepsrentebox-ohjelman voida katsoa poikkeavan vakiomuotoisesta verotusmenetelmästä. Kyseessä on mukautus, jolla verojärjestelmään lisätään analyyttinen tekijä. Näin verotukseen luodaan uusi vakiomenetelmä, eikä kyseessä näin ollen ole etu.

(38)

Alankomailla on myös toinen syy olla sitä mieltä, ettei kyseessä ole etu. Monikansallisille konserneille voi olla hyötyä Groepsrentebox-ohjelman nettovaikutuksen erosta monikansallisten ja kotimaisten konsernien välillä, mutta siitä voi olla niille myös haittaa. Se, aiheutuuko monikansalliselle konsernille, johon kuuluu myös alankomaalainen yritys, hyötyä vai haittaa, riippuu siitä, onko konserni objektiivisesti katsottuna velallinen vai velkoja, samoin kuin muissa jäsenvaltioissa ja Alankomaissa sovellettavista verokannoista.

(39)

Jos etua aiheutuu, Alankomaat katsoo, ettei monikansallisille konserneille aiheutuva mahdollinen nettoetu johdu saatuihin konsernin sisäisiin korkoihin Alankomaissa sovellettavasta alennetusta veroprosentista vaan siitä, että konsernin sisäisten, maksettujen korkojen vähennyskelpoisuutta ei ole ulkomailla rajattu. Tällainen etu ei ole Alankomaiden valtion myöntämä eikä sitä rahoiteta Alankomaiden valtion varoilla.

(40)

Se, että monikansallisille konserneille aiheutuisi kotimaisia konserneja mahdollisesti edullisempi nettovaikutus, ei johdu Alankomaiden groepsrentebox-ohjelman valikoivasta soveltamisalasta vaan siitä, että konsernin sisäisten korkojen vähennyskelpoisuutta koskevat säännöt vaihtelevat suuresti Euroopan unionin sisällä. Alankomaat voi verojärjestelmäänsä muuttamalla vapaasti suurentaa tai kaventaa tätä eroa edellyttäen, että muutoksia sovelletaan yleisesti kaikkiin alankomaalaisiin verovelvollisiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti keskenään vertailukelpoisessa asemassa kyseisen muutoksen tarkoitusperä huomioon ottaen.

(41)

Alankomaiden mukaan verotukseen tehtävien muutosten kokonaisvaikutus tulee aina olemaan erilainen rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittaville monikansallisille konserneille ja liiketoimintaa yksinomaan kotimaassaan harjoittaville alankomaalaisille konserneille. Valtiontuen kannalta tällä on merkitystä vain, jos erot ovat seurausta jäsenvaltion omasta toimenpiteestä, esimerkiksi alemmasta veroprosentista, jota sovelletaan ainoastaan ulkomaisiin konsernin sisäisiin korkotuloihin. Merkitystä ei ole, jos kyseessä on kaikkia – niin koti- kuin ulkomaisia – konsernin sisäisiä korkotuloja koskeva yleinen toimenpide, joka johtaa rajat ylittäviin eroihin.

(42)

Pelkkä verojärjestelmien yhdenmukaisuuden puute voi johtaa siihen, että rajat ylittävien liiketoimien verotuksellinen nettovaikutus eroaa puhtaasti kotimaisten liiketoimien nettovaikutuksesta. Yritysten näkökulmasta tämä vaikutus voi olla haitallinen (kaksinkertainen verotus) tai edullinen (verottamatta jättäminen).

(43)

Perustamissopimuksen 94 ja 95 artikla tarjoavat oikeusperustan verojärjestelmien yhdenmukaistamista koskeville direktiiveille tai asetuksille, mikäli sellaiset osoittautuvat yhteismarkkinoiden luomisen tai moitteettoman toiminnan kannalta tarpeellisiksi. Lisäksi perustamissopimuksen 96 artikla antaa komissiolle mahdollisuuden ryhtyä toimiin, jos jäsenvaltioiden lainsäädännöistä johtuvat erot häiritsevät vakavalla tavalla sisämarkkinoiden kilpailuedellytyksiä.

(44)

Alankomaat katsoo, ettei ohjelma ole myöskään valikoiva. Komissio valitsee väärän lähestymistavan, kun se arvioi valikoivuutta vertaamalla ulkomaisen velallisen ja kotimaisen velkojan yhdistelmää kotimaisen velallisen ja kotimaisen velkojan yhdistelmään. Alankomaisen vero-ohjelman valikoivuutta arvioitaessa viitekehys ei voi olla laajempi kuin alankomaalaiset verovelvolliset kokonaisuutena. Viitekehykseen ei komission vakiintuneen käytännön mukaan voi kuulua yrityksiä, jotka eivät ole Alankomaissa verovelvollisia.

(45)

Alankomaat korostaa sitä, ettei vero-ohjelmaa ole rajattu tiettyihin yrityksiin, toimialoihin, tehtäviin tai alueisiin. Ohjelmassa ei tehdä eroa kotimaisten ja ulkomaisten konserniyritysten välillä. Groepsrentebox-ohjelmaan ei sisälly toimialoja tai tehtäviä koskevia rajoituksia.

(46)

Groepsrentebox-ohjelman tarkoitus huomioon ottaen vain konserniin kuuluvat yritykset ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti keskenään vertailukelpoisessa asemassa. Ainoastaan tällaisilla yrityksillä voi olla II.1 kohdassa kuvattu arbitraasiongelma.

(47)

Alankomaiden mukaan konsernin sisäisillä rahoituspäätöksillä pyritään minimoimaan sovellettavasta verojärjestelmästä aiheutuva verorasitus. Omalla ja vieraalla pääomalla rahoittamisen kaupalliset erot ovat niiden verotuksellisiin eroihin (takaisinmaksuehdot, vastuu, varmuus) verrattuna käytännöllisesti katsoen merkityksettömiä. Sen sijaan konsernin ulkopuolella tapahtuvan omalla ja vieraalla pääomalla rahoittamisen väliset kaupalliset erot ovat hyvinkin merkityksellisiä ja saattavat painaa jopa enemmän kuin verotukselliset näkökohdat.

(48)

Alankomaat väittää, että konserneihin rajatut toimenpiteet ovat puhtaasti veroteknisiä toimenpiteitä eivätkä siis valtiontukea. Se viittaa tässä yhteydessä ranskalaista verosääntöä koskevaan komission päätökseen (7), jossa komissio piti yleisestä säännöstä, jonka mukaan korkomaksut katsotaan yritysten välisessä lainanannossa vähennyskelpoisiksi menoiksi, poikkeavaa toimenpidettä yleisenä. Sen sijaan toista, monikansallisten yritysten Ranskassa perustamia finanssihallintokeskuksia hyödyttävää poikkeusta samasta säännöstä komissio piti valikoivana etuna.

(49)

Alankomaat väittää, että groepsrentebox-ohjelman soveltamisalan laajentaminen johtaisi valikoivuuteen. Jos myös kolmansilta saatuun korkoon sovellettaisiin alennettua veroprosenttia, siitä aiheutuisi etua rahoituslaitoksille.

(50)

Alankomaat pitää virheellisenä oletusta, jonka mukaan pelkät korkoa koskevat erityiset verosäännöt voivat johtaa valikoivuuteen. Konsernin sisäisiä rahoitussuhteita ei voida pitää taloudellisena toimintana, vaan kyseessä on yksinkertaisesti taloudellinen realiteetti. Korkovirroissa ei ole kyse erillisestä taloudellisesta toiminnasta tai liiketoimintayksiköstä; niillä on yksinkertaisesti tarkoitus rahoittaa taloudellista toimintaa tai liiketoimintayksikköä. Vieraalla pääomalla rahoittaminen on erillinen toimiala ainoastaan kolmansia ammattimaisesti rahoittaville rahoituslaitoksille. Komissio itse katsoi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessään, että sellaisista lyhytaikaisista talletuksista, joiden tarkoituksena on hankkia vähintään 5 prosentin omistusosuus jostakin yrityksestä (toimenpide B), kertyvien korkojen alhaisempi verotus ei sinällään johda valikoivuuteen, koska se katsotaan yleiseksi toimenpiteeksi.

(51)

Alankomaat huomauttaa, ettei osingon ja koron välillä ole käsitteellistä eroa. Molemmat ovat korvausta varojen – joko oman tai vieraan pääoman – käytöstä tai myöntämisestä. Molemmissa tapauksissa saajaosapuoli käyttää varat yritystoiminnan rahoittamiseen. Kaikkiin verojärjestelmiin sisältyy sääntöjä siitä, ovatko maksetut osingot ja korot lainkaan, osittain vai kokonaan vähennyskelpoisia ja ovatko ne lainkaan, osittain vai kokonaan verotettavia. Ei ole olemassa kansainvälistä ohjetta siitä, miten näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä verotuksen näkökulmasta.

(52)

Alankomaat esittää, että rajoitettu verotus auttaa torjumaan Alankomaiden verojärjestelmän sisäistä epäyhdenmukaisuutta ja että järjestelmän luonne ja rakenne siis oikeuttavat sen. Konsernin sisällä maksettujen korkojen rajoitettu vähennyskelpoisuus antaa oikeutuksen konsernin sisällä saatujen korkojen rajoitetulle verotukselle. Näin estetään se, etteivät konserniksi ryhmittyneet yritykset kärsi rajoitetusta vähennyskelpoisuudesta ja täysimääräisestä verotuksesta; itsenäisesti toimivat yrityksethän eivät maksa sisäistä korkoa eikä niille näin ollen aiheudu vastaavaa haittaa.

(53)

Alankomaiden verolainsäädännön perusperiaatteena on, että tuloja ja menoja kohdellaan symmetrisesti. Alankomaiden verojärjestelmän sisäisen logiikan mukaisesti tuloissa ja menoissa on kyse saman kolikon kahdesta puolesta. Kaksinkertaisen verotuksen torjunnassa on loogista, että rajoitetusta vähennyskelpoisuudesta seuraa rajoitettu verotus.

(54)

Ehdotetulla toimenpiteellä halutaan turvata Alankomaiden verojärjestelmän tasapuolisuusperiaatteen soveltaminen lopettamalla arbitraasi omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan konsernin sisäisen rahoituksen välillä. Toimenpiteellä kavennetaan kahden konsernirahoitustyypin välisiä eroja, mikä on omiaan vahvistamaan verojärjestelmän tasapuolisuutta. Toimenpiteen rajoittaminen koskemaan konsernin sisäisiä korkoja perustuu taloudellisiin syihin ja on välttämätöntä ja funktionaalista verojärjestelmän tehokkuuden kannalta.

(55)

Alankomaat huomauttaa, että groepsrentebox-ohjelmaa tulee hyödyntämään huomattavasti suurempi määrä yrityksiä kuin ne 87 yritystä, jotka olivat mukana aiemmassa cfa-järjestelmässä. Lisäksi Alankomaat väittää, ettei groepsrentebox-ohjelma sisällä mitään cfa-järjestelmän rajoittavia ehtoja, kuten kahden maanosan tai neljän maan vaatimusta. Sen sijaan groepsrentebox on puhtaasti verotekninen toimenpide, joka sääntelee pääomaan kohdistuvaa verorasitusta. Sitä myös sovelletaan kaikkiin otettaviin ja annettaviin konsernilainoihin, ja se on täysin irrallaan yrityksen liiketoiminnasta. Edellä esitetyistä syistä toimenpiteen soveltamisalaa ei voida miltään osin verrata cfa-järjestelmän soveltamisalaan.

(56)

Se, että toimenpidettä sovelletaan kaikkiin verovelvollisiin, jotka maksavat korkoa konserniin kuuluvalle yritykselle tai saavat sellaiselta korkoa, korostaa groepsrentebox-ohjelman tarkoitusta eli vahvistaa verojärjestelmän tasapuolisuutta, rajoittaa arbitraasia ja siten kasvattaa Alankomaiden yhtiöverotuksesta saamia tuloja. Tämä myös poistaa sen mahdollisuuden, että groepsrentebox-ohjelmasta koituisi valikoivaa etua.

(57)

Pakollinen groepsrentebox-ohjelma ei pelkästään palkitse pääoman säilyttämistä Alankomaissa, vaan se myös jarruttaa alikapitalisointisääntöjen tavoin velkarahoitukseen tarkoitettujen varojen virtaa Alankomaihin. Alankomaalaisilla alikapitalisointisäännöillä pyritään jarruttamaan liiallista vieraalla pääomalla tapahtuvaa konsernin sisäistä rahoitusta rajoittamalla konsernin sisäisten korkojen vähennyskelpoisuutta, kun taas groepsrentebox-ohjelmassa saaduille konsernin sisäisille koroille tarjotaan alennettua veroprosenttia edellyttäen, että ne on rahoitettu omalla pääomalla. Groepsrentebox-ohjelma vahvistaa Alankomaiden veropohjaa kannustamalla lisäämään oman pääoman määrää suhteessa vieraaseen pääomaan ja torjuu osaltaan oman pääoman karkaamista Alankomaista ja sen myötä maan veropohjan kaventumista.

(58)

Groepsrentebox-ohjelma on puhtaasti tekninen toimenpide, jolla muutetaan konsernin sisäisten korkojen käsittelytapaa järjestelmässä. Muutos toteutetaan lisäämällä eräiden verovelvollisten verorasitusta ja vähentämällä sitä toisten osalta horisontaaliset ja objektiiviset tosiasiat ja olosuhteet huomioon ottaen. Koska groepsrentebox-ohjelmasta ei voi irrottautua, se ei myöskään tarjoa taloudellista etua, koska ohjelmassa verorasitusta vain siirretään verovelvollisten välillä puhtaasti horisontaalisten ja objektiivisten kriteerien perusteella.

(59)

Alankomaat painottaa sitä, että tosiasiallisesta valikoivuudesta voidaan puhua vain, jos on olemassa riski, että vaikka toimenpide onkin luonteeltaan yleinen, se käytännössä näyttäisi aina hyödyttävän yhtä ja samaa ryhmää. Tällaista valikoivuutta voisi ilmetä, jos toimenpide olisi vapaaehtoinen, mutta koska se otetaan käyttöön pakollisena, valikoivuuden riskiä ei ole. Verovelvolliset, joille koituu yhtenä vuonna haittaa, voivat seuraavana vuonna hyötyä toimenpiteestä, ja päinvastoin. Ei siis ole mitään verovelvollisten yhtenäistä ryhmää, jota ohjelma suosisi erityisesti.

(60)

Alankomaat katsoo myös, että tosiasialliseen määräysvaltaan perustuva konsernin uusi määritelmä on ohjelman tarkoitusperien kannalta parempi. Jos yrityksellä on tosiasiallinen määräysvalta toisen yrityksen rahoitukseen, jälkimmäinen yritys ei voi vapaasti valita rahoitusmuotoa sisäisen ja ulkoisen vieraan pääoman välillä eikä oman ja vieraan pääoman välillä. Konsernin keskushallinto päättää, miten ulkoisesti hankitut varat – ulkoinen velka tai ulkoinen oma pääoma – jaetaan konsernin sisällä joko sisäisen vieraan pääoman tai sisäisen oman pääoman muodossa. Se, että konsernin kahdella sisäisellä rahoitusvälineellä on erilaiset veroseuraamukset, voi johtaa siihen, että valinta välineiden välillä tehdään puhtaasti verovaikutusten perusteella.

(61)

Rajavastuuyhtiöitä koskevaan lainsäädäntöön tehtävän muutoksen myötä verovelvollisen on jatkossa yksinkertaista muuttaa oikeudellinen muotonsa konserniksi, koska hallinnollinen rasitus ja pääomavaatimukset poistuvat kokonaan tai ainakin niitä rajoitetaan tuntuvasti.

(62)

Huomautuksia lähettivät Alankomaiden työnantajajärjestö VNO-NCW (8), Belgia ja Unkari. Niiden lisäksi yksi asianomainen lähetti huomautuksia määräajan jälkeen, joten niitä ei voitu ottaa menettelyssä huomioon. Kyseisen asianomaisen huomautukset eivät kuitenkaan olisi vaikuttaneet tässä päätöksessä esitettyihin arvioihin ja päätelmiin.

(63)

VNO-NCW katsoo seuraavassa esitettyjen syiden perusteella, ettei ohjelma voi olla perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua, yhteismarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.

(64)

Ensinnäkin VNO-NCW katsoo, että groepsrentebox on yleinen, verotuksen kannalta tasapuolinen ja tekninen toimenpide, koska sillä pyritään rajoittamaan arbitraasia omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan, konsernin sisäisen rahoituksen välillä. VNO-NCW:n mielestä toimenpide on tasapuolinen, eikä siis suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotannonaloja perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(65)

Toiseksi VNO-NCW on sitä mieltä, ettei jäsenvaltioiden eriävistä tavoista kohdella konsernin sisäisiä korkoja monikansalliselle konsernille koituvaa veroetua voida katsoa Alankomaiden myöntämäksi. Se, että veroetua aiheutuu siitä, että koron vähennyskelpoisuuteen sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa korkeampaa prosenttia kuin groepsrentebox-ohjelmassa, jota taas sovelletaan kotimaisissa tilanteissa, on suoraa seurausta eroista konsernin sisäisten korkojen verotusta koskevissa jäsenvaltioiden lainsäädännöissä. Jos komissio haluaa poistaa groepsrentebox-ohjelmasta mahdollisesti aiheutuvat vääristymät, VNO-NCW kehottaa soveltamaan perustamissopimuksen 94 tai 96 artiklaa.

(66)

Kolmanneksi VNO-NCW katsoo, että kun otetaan huomioon ohjelman tarkoitus eli arbitraasin rajoittaminen oman ja vieraan pääoman välillä, konserniin kuuluvat yritykset eivät ole oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vertailukelpoisessa asemassa sellaisiin yrityksiin nähden, jotka eivät kuulu konserniin. Ero vieraan ja oman pääoman verokohtelussa johtaa konsernin sisällä vääristymiin, koska emoyhtiöllä on tietty määräysvalta tytäryhtiöissään; se voi varsin pitkälle päättää tytäryhtiöiden rahoitusvaihtoehdoista, missä yhteydessä verotukselliset näkökohdat ovat usein määrääviä. Sen sijaan suhteissa kolmansiin rahoitusmuoto määräytyy pääosin muiden kuin verotuksellisten näkökohtien perusteella. Ei voida myöskään väittää, että ohjelma olisi valikoiva perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Lisäksi VNO-NCW katsoo, että jos pelkästään sen perusteella, että verotusjärjestely on joiltain osin rajattu koskemaan konserniyrityksiä, on pääteltävissä, että kyseessä on valtiontukitoimenpide, tällöin yhtiöverotusta koskevat jäsenvaltioiden lainsäädännöt ovat monilta osin ristiriidassa perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan kanssa.

(67)

Unkari katsoo, ettei ohjelmassa ole kyse tuesta, ja esittää näkemyksensä tueksi kaksi väitettä. Ensinnäkin toimenpiteen rajaaminen konserneihin ei tee siitä valikoivaa. Konserneja koskevat (kansainväliset) verosäännöt ovat yleisiä ja väistämättömiä. Niin OECD (siirtomaksut) kuin komissiokin (korko- ja rojaltimaksuja koskeva direktiivi) ovat ottaneet käyttöön useita lakisääteisiä järjestelyjä, joiden soveltamisala on rajattu konserneihin. Toiseksi välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan. Verotettavien tapahtumien veroprosentista päättäminen on osa tätä toimivaltaa. Lopuksi Unkari katsoo, että koska välitöntä verotusta ei ole yhdenmukaistettu, Alankomaita ei voida pitää vastuullisena muissa maissa vallitsevasta korkeammasta veroprosentista johtuvista suuremmista vähennyksistä. Komission kuvaama etu on selvästikin seurausta verojärjestelmien epäyhtenäisyydestä.

(68)

Myös Belgia on sitä mieltä, ettei ohjelmassa ole kyse tuesta, ja väittää muiden asianomaisten tapaan, ettei ohjelma ole valikoiva. Tässä yhteydessä Belgia pitää loogisena, ettei konserniin kuulumattomalla yrityksellä ole konsernin sisäistä rahoitustoimintaa. Lisäksi Belgia katsoo, ettei valtiontukisääntöjä voida soveltaa tilanteissa, joissa kansalliset verojärjestelmät eroavat toisistaan, koska niitä ei ole yhdenmukaistettu EU-tasolla. Tästä syystä groepsrentebox-ohjelmaa pitäisi tarkastella yleisenä, valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä toimenpiteenä. Komissio käyttää toimivaltuuksiaan väärin, mikäli se jatkaa asian käsittelyä.

(69)

Alankomaat toteaa, että kaikkien kolmen asianomaisen huomautukset tukevat sen omaa näkemystä. Sekä Unkari että Belgia korostavat sitä, että komissio käyttää valtiontukea koskevia toimivaltuuksiaan väärin yrittäessään puuttua ongelmiin, jotka ovat seurausta verojärjestelmien epäyhdenmukaisuudesta. Tämä vahvistaa Alankomaiden vakaumusta siitä, että groepsrentebox-ohjelmassa ei ole kyse perustamissopimuksen 87 artiklassa kielletystä tukitoimenpiteestä.

(70)

Lisäksi Alankomaat sanoo olevansa täysin yhtä mieltä VNO-NCW:n analyysista. Se pitää erityisen merkityksellisenä institutionaalista kehystä koskevaa yksityiskohtaista esitystä, josta käy selvästi ilmi, minkälaisia häiriöitä jäsenvaltioiden kansalliset toimenpiteet voivat aiheuttaa sisämarkkinoilla ja mitä välineitä perustamissopimus tarjoaa näiden häiriöiden poistamiseksi tarvittaessa.

(71)

Alankomaat yhtyy VNO-NCW:n näkemykseen, jonka mukaan valikoivuutta on arvioitava sen perusteella, suosiiko toimenpide tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja suhteessa toisiin, jotka ovat toimenpiteen tarkoituksen kannalta oikeudellisesti ja tosiasiallisesti vertailukelpoisia. Groepsrentebox-ohjelman rajaaminen konsernin sisäisiin lainoihin ei johda valikoivuuteen, koska sen tarkoituksena on torjua arbitraasia omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan, konsernin sisäisen rahoituksen välillä. Konserniin kuulumattomien yritysten välisessä rahoituksessa arbitraasilla ei ole merkitystä. Ohjelman rajaaminen konsernin sisäisiin lainoihin on loogista myös ohjelman tarkoituksen kannalta: tällöin viitekehyksen muodostavat kaikki konserneihin kuuluvat yritykset.

(72)

Voidakseen määrittää, onko ohjelma perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission on selvitettävä, suosiiko toimenpide tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja tarjoamalla niille taloudellista etua, vääristääkö tai uhkaako kyseinen etu vääristää kilpailua, rahoitetaanko etu valtion varoilla ja vaikuttaako se kielteisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(73)

Ollakseen valtiontukea toimenpiteen on oltava erityinen tai valikoiva siltä osin, että se suosii tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja.

(74)

Alankomaat korostaa sitä, että toimenpide ei ole rajattu tietyille aloille, tietyntyyppisiin yrityksiin tai tiettyihin Alankomaiden alueisiin. Lisäksi huomautetaan, ettei rajoituksia ole myöskään liikevaihdon, koon, työntekijöiden määrän, monikansalliseen ryhmään kuulumisen tai sen suhteen, minkätyyppistä toimintaa tuensaajat saavat harjoittaa.

(75)

Asiassa sovellettavan oikeuskäytännön (9) mukaan toimenpiteen valikoivuutta arvioitaessa on selvitettävä, tarjoaako se määrätyn oikeusjärjestelyn puitteissa tietyille yrityksille etua suhteessa muihin, tosiasiallisesti ja oikeudellisesti vertailukelpoisessa asemassa oleviin yrityksiin. On siis mahdollista, että verojärjestely ei ole valtiontukea, vaikkei se kaikilta osin olisikaan yhdenmukainen jäsenvaltion yleisen yhtiöverojärjestelmän kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut (10), että perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa ei erotella tukitoimenpiteitä niiden syiden tai tarkoitusperien perusteella, vaan toimenpiteet määritellään niiden vaikutusten perusteella. Varsinkin verotukselliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena ei ole mukauttaa yleistä järjestelmää tiettyjen yritysten määrättyjen ominaisuuksien huomioon ottamiseksi vaan parantaa kyseisten yritysten kilpailuasemaa, kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (11).

(76)

Valtiontuen käsitettä ei kuitenkaan voida soveltaa yrityksiä erotteleviin valtion toimenpiteisiin, jos erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta tai rakenteesta, jonka osa ne ovat. Valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen annetun komission tiedonannon (12), jäljempänä ’verotustiedonanto’, mukaan ”joitakin edellytyksiä voidaan perustella myös veronmaksuvelvollisten välisillä tosiasiallisilla eroilla”.

(77)

Ensin on päätettävä, tehdäänkö arviointi konserni- vai yritystasolla. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio katsoi alustavasti, että arviointi on syytä tehdä konsernin tasolla siksi, että tapauksissa, joissa puhtaasti kansalliseen konserniin kuuluvat yritykset ovat liittyneet groepsrentebox-ohjelmaan, alankomaalaisen rahoitusyhtiön maksamien korkojen rajallisempi vähennyskelpoisuus kumoaa edun, joka aiheutuu alankomaalaisen rahoitusyrityksen saamiin korkoihin sovellettavasta alemmasta veroprosentista (13).

(78)

Koska ohjelma on symmetrinen ja vain siirtää verorasitusta verovelvollisten kesken, Alankomaat katsoo, että siitä aiheutuu tietyille yrityksille etua ja toisille haittaa sen mukaan, ovatko ne objektiivisesti katsottuina velallisia vai velkojia. Groepsrentebox ei siis tältäkään osin sisällä valtiontukea.

(79)

Kuten Alankomaat selitti 18 päivänä joulukuuta 2008 päivätyssä kirjeessään, tilanteessa, jossa yrityksellä on tosiasiallinen määräysvalta toisen yrityksen rahoitukseen, viimeksi mainittu yritys ei pysty vapaasti päättämään rahoituksestaan eikä valitsemaan rahoitusmuotoa oman ja vieraan pääoman välillä. Konsernin keskushallinto päättää, miten ulkoisesti hankitut varat jaetaan konsernin sisällä joko sisäisen vieraan pääoman tai sisäisen oman pääoman muodossa.

(80)

Komissio kuitenkin huomauttaa, että tarkasteltavana oleva ohjelma koskee tiettyä toimintaa (keskenään etuyhteydessä olevien yritysten rahoittamista) eikä konsolidointia konsernitasolla. Jokaista veronalennusta sovelletaan yrityksiin erikseen niiden groepsrentebox-saldon perusteella. Vaikka voidaankin olettaa, että rahoituspäätökset tehdään konsernin kokonaisedun nimissä, konsernitason analyysille ei löydy perustetta Alankomaiden verolainsäädännöstä, kuten Alankomaat on huomauttanut. Konsernitason konsolidointi on Alankomaiden vero-oikeuden mukaan mahdollista vain, jos tytäryhtiön osakkeista vähintään 95 prosenttia on emoyhtiön omistuksessa. Yhtiöverotus kohdistuu Alankomaissa siis yksittäisiin yrityksiin, ei konserneihin. Tarkasteltavana olevan ohjelman nimestä (groepsrentebox) ei käy selvästi ilmi, että ohjelma koskee yksittäisiä yrityksiä, joilla on erityistä rahoitustoimintaa. Ohjelma ei liity millään tavalla konsernitasolla konsolidoituun kustannusten ja tulojen saldoon.

(81)

Tästä syystä komissio katsoo, että ohjelman arvioinnin on tapahduttava yksittäisten yritysten tasolla. Alankomaiden viranomaisten muuttamassa muodossa ohjelmassa on siis kyse alennetusta veroprosentista, jota sovelletaan tietyntyyppisiin tuloihin (tai kustannuksiin) lainakoron muodossa, kun liiketoimi tapahtuu keskenään etuyhteydessä olevien yritysten (14) välillä.

(82)

Komissio katsoo myös, etteivät ohjelman symmetrisyys ja sen neutraali vaikutus konsernitasolla sulje pois mahdollisuutta, että siitä voi aiheutua etua yksittäisille yrityksille. Koron alhaisempaa verotusta yhden konserniin kuuluvan yrityksen osalta ei myöskään voida perustella sillä, että toiseen saman konsernin yritykseen sovelletaan koron vähennyskelpoisuutta rajoittamalla korkeampaa veroprosenttia (15).

(83)

Komissio katsoo, että tiettyjen tulotyyppien verotuksen kannalta voi olla tärkeää selvittää, kattaako ohjelma yleiset liiketoimiryhmät syrjimättömästi. Kaikenlainen syrjintä, joka ei ole perusteltavissa verovelvollisten objektiivisilla eroilla, voi johtaa kilpailun vääristymiseen.

(84)

Tässä yhteydessä huomautetaan, että moniin verojärjestelmiin sisältyy analyyttisiä osatekijöitä, joiden tarkoituksena on täydentää järjestelmän synteesiin perustuvaa luonnetta. Näin on varsinkin silloin, kun tiettyihin tulotyyppeihin, esimerkiksi korkoon tai osinkoon, sovelletaan eriytettyä verokohtelua.

(85)

On kuitenkin selvitettävä, voidaanko keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisiin lainaoperaatioihin objektiivisesti soveltaa alennettua veroprosenttia. Sekä Alankomaat että VNO-NCW ovat väittäneet, että arbitraasi omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan rahoituksen välillä on mahdollista vain konsernien tapauksessa. Toisin kuin konserniin kuulumattomat yritykset (itsenäiset yritykset), konserniyritykset joutuvat konsernin sisällä kohtaamaan oman ja vieraan pääoman välistä arbitraasia. Arbitraasin taustalla ovat useimmiten verotukselliset näkökohdat eivätkä taloudelliset.

(86)

Komissio katsoo, että toimenpiteen johdosta arbitraasi (kansallisessa kontekstissa) vähenee, koska ero konsernin sisäisten korkojen ja osinkojen välisessä verotuksessa pienenee, ja verojärjestelmän tekninen tasapuolisuus vahvistuu.

(87)

Näkökannan havainnollistamiseksi on tehtävä ero kolmen eri tilanteen välillä (ks. kuva 1), joissa ovat osallisina toisaalta keskenään etuyhteydessä olevat yritykset ja toisaalta itsenäiset yritykset (mukaan lukien rahoituslaitokset suhteissaan riippumattomiin kolmansiin). Esimerkki: A-B-C on konserni, jossa yrityksellä A on määräysvalta B:n ja C:n rahoitukseen, X on konserniin kuulumaton itsenäinen yritys ja Y riippumattomille kolmansille lainoja myöntävä luottolaitos.

Kaavio 1

(88)

Ensimmäisessä tilanteessa on kyse rahoitustoimista keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välillä. Emoyhtiö A myöntää tytäryhtiöilleen B ja C likviditeettiä antamalla niiden käyttöön omaa tai vierasta pääomaa. Näiden rahoitustoimien johdosta B ja C maksavat joko korkoa tai osinkoa.

(89)

Valinnan vieraalla ja omalla pääomalla tapahtuvan rahoituksen välillä tekee emoyhtiö A keskenään etuyhteydessä olevien yritysten muodostaman konsernin edun mukaisesti. Tästä seuraa, että kun emoyhtiö A rahoittaa yhtä tytäryhtiöistään (tai konserniin kuuluvista yrityksistä), arbitraasi vieraan ja oman pääoman välillä perustuu useampiin kriteereihin. Siinä missä pitkän aikavälin likviditeettitarve tai investointi edellyttää yleensä pääomankorotusta, lyhyen aikavälin rahoitustarpeisiin riittää (lyhytaikainen) laina. Verotukselliset näkökohdat saattavat kuitenkin vaikuttaa taloudellisiin näkökohtiin.

(90)

Toimenpide auttaa kaventamaan lainoista saatavien konsernitulojen (korko) ja pääomasta saatavien konsernitulojen (osinko) verokohtelussa vallitsevaa eroa, minkä johdosta arbitraasi näiden kahdentyyppisten liiketoimien välillä vähenee kansallisessa kontekstissa. Toisessa tilanteessa on kyse rahoituslaitoksen (pankki Y) ja yhden konserniin kuuluvan yrityksen (yritys B) välisestä lainaoperaatiosta. Periaatteessa tällainen tilanne syntyy silloin, kun rahoitustarpeita ei voida tyydyttää myöntämällä likviditeettiä konsernin sisällä. Y:n kannalta arbitraasia ei tällöin synny, koska B:n pääomankorotus ei ole todellinen vaihtoehto Y:lle, jonka toimialaa on lainojen myöntäminen kolmansille. Myöskään B:n tasolla (tai konsernitasolla) ei tapahdu arbitraasia vieraan ja oman pääoman välillä.

(91)

Rahoituslaitokset (jotka myöntävät lainoja riippumattomille osapuolille) voidaan erottaa konserniin kuuluvista yrityksistä (jotka myöntävät likviditeettiä toisille samaan konserniin kuuluville yrityksille) myös muusta syystä. Rahoituslaitosten tapauksessa tällaisista lainaoperaatioista saatavat tulot syntyvät rahoituslaitosten tavanomaisesta toiminnasta, ja ne voivat muodostaa merkittävän osan niiden tuloista. Konserniyritysten tapauksessa asianomaiset tulot syntyvät riippumattomien talouden toimijoiden kanssa harjoitettavista liiketoimista, ja ne muunnetaan konsernituloiksi ilman, että tuloja syntyy konsernitasolla. Yrityksen B pankille maksamasta korosta aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia niin yritykselle itselleen kuin koko konsernillekin, kun taas ensiksi mainitussa tapauksessa yrityksen B (tai C) emoyhtiölleen maksamasta korosta ei aiheudu konsernille ylimääräisiä kustannuksia eikä tuloja.

(92)

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, etteivät rahoituslaitokset ole esittäneet valituksia tai huomautuksia groepsrentebox-ohjelman soveltamisalasta sen jälkeen, kun menettelyn aloittamista koskeva päätös oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(93)

Velallisen näkökulmasta (B velkaa Y:lle) yritystä voidaan ennemminkin verrata itsenäiseen yritykseen (esim. yritys X) sen hakiessa lainaa pankilta (Y).

(94)

Kolmannessa tilanteessa on kyse rahoituslaitoksen (pankki Y) ja itsenäisen yrityksen (X) välisestä lainaoperaatiosta. Aivan kuten toisessakin tilanteessa, Y:n kannalta arbitraasia ei synny, koska B:n pääomankorotus ei ole todellinen vaihtoehto Y:lle.

(95)

Vaikka yrityksen X rahoitustarpeet voitaisiinkin joissakin olosuhteissa tyydyttää yksittäisten osakkaiden myöntämällä lainalla tai pääomankorotuksella, tilanne ei ole verrattavissa ensimmäiseen tilanteeseen, koska mahdolliset likviditeetin myöntäjät (luonnolliset henkilöt) eivät ole yhtiöverotuksen alaisia. Sitä paitsi tämänkaltaiset yksityisten sijoittajien kanssa harjoitettavat liiketoimet olisi erityisen vaikea sisällyttää toimenpiteen soveltamisalaan (yrityksen X osakkailleen maksaman koron vähennyskelpoisuutta rajoittamalla ja yksittäisen osakkaan kyseisestä korosta maksamaa veroa samanaikaisesti alentamalla), koska henkilöiden verotuksessa ei noudateta samaa logiikkaa kuin yritysten verotuksessa (16).

(96)

Jos yrityksen X rahoitustarpeet voidaan velallisen näkökulmasta tyydyttää ainoastaan pyytämällä lainaa rahoituslaitokselta, kyseinen liiketoimi Y:n kanssa on hyvin samankaltainen kuin yrityksen B ja Y:n välinen lainaoperaatio.

(97)

Koska itsenäisten yritysten, jotka eivät ole luotto- eikä rahoituslaitoksia, tavanomaiseen toimintaan ei periaatteessa kuulu lainojen myöntäminen riippumattomille osapuolille, niitä ei lainajärjestelyjen osalta syrjitä keskenään etuyhteydessä oleviin yrityksiin nähden siltä osin kuin on kyse lainojen myöntämisestä konserniin kuuluville yrityksille.

(98)

Alankomaat muutti groepsrentebox-ohjelmassa käytettävää konsernin määritelmää. Sen mukaan muutos on seurausta hienosäädöstä lähestymistapaan, jolla se pyrkii torjumaan arbitraasia.

(99)

Uusi ehdotus kattaa tilanteet, joissa keskenään etuyhteydessä olevista yrityksistä, joille ohjelmassa kerrytetään korkoa, yhdellä on tosiasiallinen, välitön tai välillinen määräysvalta toisen yrityksen rahoitukseen. Komissio pitää muutosta merkittävänä, koska jos yrityksellä on tosiasiallinen määräysvalta toisen yrityksen rahoitukseen, jälkimmäinen yritys ei voi vapaasti valita rahoitusmuotoa sisäisen ja ulkoisen vieraan pääoman välillä eikä oman ja vieraan pääoman välillä. Arbitraasista huolehtii konsernin keskushallinto konsernin kokonaisedun huomioon ottaen.

(100)

A:n ja B:n välisessä suhteessa on kyse varojen jakamisesta konserniin kuuluvien, keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välillä, kun taas Y:n ja B:n (tai X:n ja Y:n) välisessä suhteessa on ensisijaisesti kyse kaupallisesta rahoituksesta.

(101)

Tästä syystä komissio katsoo, että käsite ”tosiasiallinen, välitön tai välillinen määräysvalta” toisen yrityksen rahoitukseen (tai kolmannen elimen tosiasiallinen määräysvalta kahdessa lainajärjestelyn osapuolena olevassa elimessä) on toimenpiteen tukiluonteen määrittämisen kannalta tärkeä, kun tavoitteena on vähentää arbitraasin käyttöä pääomankorotuksella ja lainalla tapahtuvan rahoituksen välillä ja varmistaa siltä osin verotuksen tasapuolisuus.

(102)

Arvioitaessa sitä, aiheutuuko toimenpiteestä etua, yksittäisten yritysten tasolla on tehtävä ero erilaisten tilanteiden välillä. Ensinnäkin kaikkia verovelvollisia, jotka ovat osallisina vieraalla pääomalla tapahtuvassa rahoitustoimessa etuyhteydettömien yritysten kanssa, kohdellaan Alankomaissa tismalleen samalla tavalla ja verotetaan saman prosentin (25 %) mukaan. Tämä koskee myös konserniin kuuluvia yrityksiä. Toiseksi yritys, joka saa lainan siihen etuyhteydessä olevalta yritykseltä, saa tosiasiassa vähemmän edullisen verokohtelun kuin yritys, joka tekee lainasopimuksen etuyhteydettömän yrityksen kanssa (vähennyskelpoisuus vain 5 %). Kolmanneksi – ja tämä on ainoa tilanne, jossa voi aiheutua minkäänlaista verotuksellista etua – korkoa, jota yritykselle kertyy lainan myöntämisestä siihen etuyhteydessä olevalle yritykselle, verotetaan alhaisemman prosentin mukaisesti kuin mitä sovelletaan etuyhteydettömän yrityksen kanssa tehtävässä liiketoimessa.

(103)

Mitä tulee toimenpiteen seurauksiin, yritykselle, joka myöntää lainan siihen etuyhteydessä olevalle yritykselle, aiheutuvaa etua ei kuitenkaan voida katsoa syrjiväksi, koska etuyhteydessä olevalle yritykselle myönnettävää lainaa ei voida verrata etuyhteydettömälle yritykselle myönnettävään lainaan. Mitä taas tulee vieraalla pääomalla tapahtuvaan rahoitustoimintaan, keskenään etuyhteydessä olevat yritykset ovat tilanteessa, jota ei voi tosiasiallisesti ja oikeudellisesti verrata etuyhteydettömien yritysten tilanteeseen. Keskenään etuyhteydessä olevien yritysten pyrkiessä saamaan konsernin sisäistä vieraalla tai omalla pääomalla tapahtuvaa rahoitusta, päinvastoin kuin etuyhteydettömien yritysten tapauksessa kyseessä ei ole puhtaasti kaupallinen toimi. Emo- ja tytäryhtiön edut ovat samat; näin ei ole kaupallisessa liiketoimessa kolmannen luotottajan kanssa, jolloin kukin osapuoli pyrkii saamaan mahdollisimman suuren voiton toisen osapuolen kustannuksella. Siitä, että yritys Y myöntää yritykselle B lainan, ei aiheudu yritykselle A kilpailupaineita yksinkertaisesti siksi, että yrityksellä A on määräysvalta kaikkiin yrityksen B rahoituspäätöksiin.

(104)

Näin ollen vaatimus määräysvallan käyttämisestä toisessa yrityksessä on horisontaalinen kriteeri, jota sovelletaan kaikkiin yrityksiin niiden kokoon, toimialaan tai mihinkään muuhun eroon katsomatta. Keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välillä vieraalla pääomalla tapahtuvaan rahoitukseen sovellettava eri veroprosentti on vain seurausta objektiivisista eroista, eikä se vaikuta verotuksen tasapuolisuuteen.

(105)

Vaikka jäsenvaltioiden onkin verosääntöjä laatiessaan otettava huomioon tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat säännöt, sijoittautumisvapaus, kansallisuuteen perustuvan syrjinnän kielto ja valtiontukisäännöt, komission on pakko myöntää, että verotuksen alalla yhteisön oikeus jättää jäsenvaltioille runsaasti liikkumavaraa. Kuten verotustiedonannon 13 kohdassa todetaan, valtiontukisäännöillä ei kuitenkaan rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta noudattaa asianmukaisimmaksi katsomaansa talouspolitiikkaa ja erityisesti jakaa verorasitus haluamallaan tavalla tuotannontekijöiden kesken.

(106)

Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat oikeutetusti pyrkiä rajoittamaan olemassa olevaa arbitraasia oman ja vieraan pääoman välillä konsernin sisäisessä rahoituksessa (samoin kuin torjumaan konsernin sisäisten korkojen vähennyskelpoisuuden väärinkäyttöä). Komissio vahvistaa, että arbitraasi omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan rahoituksen välillä voi johtaa tilanteisiin, joissa emoyhtiö pakottaa yrityksen ottamaan konsernilainan oman pääoman käyttämisen sijaan ja siis lisäämään velkaantuneisuuttaan voidakseen pitää yhtiöverotuksen mahdollisimman alhaisena. Taloudellisesta näkökulmasta korkea velkaantuneisuusaste ja/tai koronmaksuvelvollisuus ei kuitenkaan ole aina toivottava, jos vaihtoehtona on pidemmän aikavälin rahoitus pääoman muodossa. Lisäksi näyttäisi siltä, että Alankomailta on jäänyt saamatta verotuloja omalla ja vieraalla pääomalla tapahtuvan rahoituksen välisen arbitraasin takia.

(107)

Toimenpide on avoin kaikille yhtiöverotuksen alaisille yrityksille, jotka konsernin sisäisten suhteiden yhteydessä saavat ja maksavat korkoa, eikä siihen sisälly mitään syrjintää, kuten rajoitusta sen suhteen, missä maassa liiketoimen on tapahduttava.

(108)

Tekemällä ohjelmasta pakollinen varmistetaan, että toimenpide koskee kaikkia konserniin kuuluvia yrityksiä (joilla on konsernin sisäisiä lainaoperaatioita) ilman, että niillä on mahdollisuus irrottautua siitä, ja ilman, että konserniin kuuluvia yrityksiä voitaisiin kohdella eri tavalla. Konserniin kuuluvan yrityksen uusi, toimenpidettä varten laadittu määritelmä – joka perustuu (vähimmäisosuuden sijaan) määräysvaltaan – rajoittaa niiden tekijöiden määrää, joiden perusteella toimenpidettä voitaisiin oikeutetusti kutsua valikoivaksi, laajentamalla toimenpiteen soveltamisalaa.

(109)

Komissio huomauttaa tässä yhteydessä, ettei se ole saanut menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen julkaisemisen jälkeen alankomaalaisten työnantajien edustajilta valituksia tai huomautuksia siitä, etteivät pienet ja keskisuuret yritykset voisi hyödyntää toimenpidettä.

(110)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio erotti toisistaan puhtaasti kansalliset tilanteet, joissa kaikki konserniin kuuluvat yritykset ovat sijoittautuneet Alankomaihin, ja rajat ylittävät tilanteet, joissa alankomaalainen yritys lainaa rahaa konserniin kuuluvalle, ulkomaille sijoittautuneelle yritykselle. Komissio katsoi, että puhtaasti kansallisella tasolla toimenpide olisi verotuksen kannalta tasapuolinen. Rajat ylittävissä liiketoimissa alankomaalaiseen yritykseen sovellettaisiin alempaa 5 prosentin veroprosenttia, kun taas maksetun koron vähennyskelpoisuutta rajoittavia Alankomaiden sääntöjä ei sovellettaisi ulkomaille sijoittautuneeseen, konserniin kuuluvaan yritykseen. Tästä syystä komissio päätteli, että ohjelma voisi tarjota tosiasiallisen valikoivan edun, koska siitä olisivat kiinnostuneita ainoastaan monikansalliset konsernit, jotka harjoittavat rajat ylittäviä konsernin sisäisiä korko-operaatioita verotusalueilla, joilla kannetaan yli 5 prosentin yhtiöveroa.

(111)

Komissio katsoo, ettei lopullisessa arvioinnissa ole syytä tehdä eroa puhtaasti kansallisten ja rajat ylittävien tilanteiden välillä.

(112)

Ensinnäkin ohjelman erityissäännöt ovat samat kansallisissa ja rajat ylittävissä tilanteissa. Ohjelma ei sisällä yhtään sääntöä, joka tekisi eron koti- ja ulkomaisten tulojen/kustannusten välillä.

(113)

Toiseksi Alankomaat ja asianomaiset huomauttivat aiheellisesti, ettei se tosiasia, että rajat ylittävässä tilanteessa aiheutuva etu on suurempi kuin kansallisessa tilanteessa aiheutuva etu, ole seurausta siitä, että saatuihin konsernin sisäisiin korkoihin sovelletaan Alankomaissa alempaa veroprosenttia, vaan siitä, että maksettujen konsernin sisäisten korkojen vähennyskelpoisuutta ei rajoiteta ulkomailla.

(114)

Yhtiöverotusta ei ole yhdenmukaistettu yhteisössä, eikä Alankomailla ole sananvaltaa muissa maissa sovellettaviin veroprosentteihin. Alankomaat ei ole syyllinen siihen, jos yritykset onnistuvat hyötymään eriävistä veroprosenteista eli käytännössä yhdenmukaisuuden puuttumisesta. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että yritykset voivat vapaasti hyödyntää jäsenvaltioiden verotuksessa vallitsevia eroja (17).

(115)

Komissio on yhtä mieltä siitä, ettei kansainvälisestä yhteydestä aiheutuvaa etua, joka perustuu Alankomaiden alhaiseen veroprosenttiin, jota ei Alankomaissa kompensoida vähennyskelpoisuutta rajoittamalla, vaan johon sovelletaan ulkomailla tavanomaista vähennysprosenttia, voida katsoa Alankomaiden myöntämäksi (18).

(116)

Tässä yhteydessä viitataan myös siihen, ettei Alankomaat rahoita ulkomailla sovellettavasta tavanomaisesta vähennysprosentista aiheutuvaa etua ja että asianomaisessa maassa sovellettava tavanomainen vähennysprosentti perustuu normaalin verojärjestelmän (eikä siitä poikkeavan toimenpiteen) soveltamiseen.

(117)

Komissio katsookin, että rajat ylittävästä tilanteesta monikansalliselle konsernille aiheutuvat, menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kuvatut edut ovat seurausta eri verotusalueilla vallitsevista eroista ja ettei niitä tästä syystä pidä ottaa huomioon valtiontukisääntöjen mukaisuutta arvioitaessa.

(118)

Tämän kuten minkään muunkaan verotoimenpiteen tapauksessa ei ole täysin mahdotonta, että konserniin kuuluvat tiettyjen alojen yritykset hyötyvät ohjelmasta muita enemmän siitä syystä, että asianomaisilla aloilla toteutetaan enemmän rahoitustoimia. Tämä koskee erityisesti rahoitusalan yrityksiä, joiden päätoimiala on lainojen myöntäminen ja jotka ohjelman ansiosta voivat lisätä lainanantoa keskenään etuyhteydessä oleville yrityksille. On kuitenkin huomattava, että ensinnäkin Alankomaiden ohjelmassa asetetaan yläraja summalle, jonka verotukseen tai vähennykseen voidaan soveltaa alennettua prosenttia; näin halutaan estää ohjelman väärinkäyttö (ks. II.3 kohta). Rajoitusta sovelletaan rahoitusalan yrityksiin väärinkäyttöriskin minimoimiseksi. Lisäksi komission verotustiedonannossa (19) todetaan seuraavaa: ”Osa näistä verotustoimenpiteistä hyödyttää joitakin yrityksiä tai aloja enemmän kuin toisia, mutta se ei välttämättä merkitse toimenpiteiden sisällyttämistä valtiontukia koskevien kilpailusääntöjen soveltamisalaan.”

(119)

Komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, ettei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ohjelman tärkeimmät edunsaajat ovat samat kuin aiemman, yhteismarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi osoittautuneen cfa-järjestelmän edunsaajat.

(120)

Tässä yhteydessä huomautetaan, että cfa-järjestelmän soveltamisalaan kuuluakseen piti täyttää muun muassa seuraavat ehdot:

(121)

Nämä ehdot ja edunsaajayritysten rajoitettu määrä (87) saivat komission päättelemään, että cfa-järjestelmä oli valikoiva toimenpide.

(122)

Kuten Alankomaat on huomauttanut, näitä ehtoja ei sovelleta groepsrentebox-ohjelmassa. Lisäksi groepsrentebox-ohjelmasta hyötyvät huomattavasti useammat yritykset kuin ne 87 yritystä, jotka osallistuivat aiempaan cfa-järjestelmään.

(123)

Tässä yhteydessä ei voida vahvistaa, että suurten (monikansallisten) yritysten olisi helpompi päästä ohjelmaan mukaan kuin pienten ja keskisuurten (pk) yritysten ja että niiden ohjelmasta saama hyöty olisi tästä syystä suhteeton. Alankomaiden toimittamissa tilastotiedoissa tehdään yksiselitteisesti ero pk-yritysten ja suurten yritysten välillä. Niiden mukaan 200 000 yrityksellä (335 000:sta) on yksi tai useampi niihin etuyhteydessä oleva yritys, eli ne voivat saada ja maksaa konsernin sisäistä korkoa. Näistä yrityksistä 50 000:lla on yksi tai useampi konserniin kuuluva yritys ulkomailla, ja niistä 47 000 eli 95 prosenttia on pk-yrityksiä. Tämä todistaa selvästi, ettei toimenpide syrji pk-yrityksiä.

(124)

Johdanto-osan 83–123 kappaleessa osoitetaan, että toimenpiteestä ei aiheudu syrjivää etua samankaltaisessa tilanteessa oleville yrityksille ja että se itse asiassa parantaa verotuksen tasapuolisuutta.

(125)

Lisäksi päätellään, että rajat ylittävässä tilanteessa monikansallisille yrityksille verojärjestelmien eroista mahdollisesti aiheutuva tosiasiallinen etu ei kuulu valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, koska Alankomaat ei ole vastuussa näistä eroista.

(126)

Komissio on joka tapauksessa sitä mieltä, että toimenpide on avoin kaikille Alankomaissa sijaitseville yrityksille, koska konsernin perustamiselle ei ole oikeudellisia eikä taloudellisia esteitä.

(127)

Viimeisimmän Alankomaiden tekemän muutoksen johdosta yrityksen perustaminen Alankomaissa yksinkertaistuu, kun rajavastuuyhtiötä koskeva 18 000 euron lakisääteinen pääomavaatimus poistuu. Sen myötä mikä tahansa yritys voi helposti perustaa (toisen) yrityksen Alankomaissa ja siis muodostaa konsernin. Groepsrentebox-ohjelma on siis avoin kaikille yksittäisille yrityksille ilman, että siihen liittyy taloudellista vahvuutta tai huomattavia rahoitusvaroja koskevia vaatimuksia. Koska konsernin muodostamisesta tulee puhtaasti organisatorinen kysymys ilman kohtuuttomia kustannuksia, vaatimus konserniin kuulumisesta ei enää jatkossa ole este yhdellekään yritykselle, joka haluaa hyödyntää groepsrentebox-ohjelmaa.

(128)

Komissio toteaa, ettei groepsrentebox-ohjelma, jonka Alankomaat aikoo toteuttaa, tarjoa Alankomaiden myöntämäksi katsottavaa valikoivaa etua konserniin kuuluville, Alankomaihin sijoittautuneille yrityksille eikä sellaisille konserniin kuuluville ulkomaalaisille yrityksille, joilla on Alankomaissa kiinteä toimipaikka, ja ettei ohjelma tästä syystä ole perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,