30.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 135/19

(1)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukaan jäsenvaltiot välttävät liiallisia julkistalouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perustamissopimuksen 104 artiklan mukainen liiallisia alijäämiä koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perustamissopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa vahvistetaan lisämääräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3605/93 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistuksella vuonna 2005 pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otetaan täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa lausunnon neuvostolle, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa ja talous- ja rahoituskomitean 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Ranskassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi neuvostolle Ranskaa koskevan lausunnon alijäämän olemassaolosta 24 päivänä maaliskuuta 2009 (3).

(6)

Perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset ennen kuin se kokonaistilanteen arvioituaan päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Ranskaa koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Ranskan viranomaisten 6 päivänä helmikuuta 2009 antamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämä kasvoi 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen (4) vuonna 2008 ja ylitti näin viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamassa kertomuksessa todetaan, että alijäämä oli lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ylittymistä ei voida pitää poikkeuksellisena perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Sen ei voida varsinkaan katsoa johtuvan perustamissopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta vakavasta taloudellisesta taantumasta vuonna 2008. Ranskan tilastotoimiston (INSEE) mukaan BKT:n kasvuksi arvioidaan 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2008, kun se oli 2,2 prosenttia vuonna 2007. Viitearvon ylittymistä ei voida pitää väliaikaisena. Komission tammikuun 2009 väliennusteen mukaan julkisen talouden alijäämän arvioidaan olevan 5,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2009, ja jos politiikkaa ei muuteta, supistuvan vuonna 2010 ainoastaan hieman eli 5 prosenttiin, kun elvytyssuunnitelman vaikutus julkiseen talouteen väistyy vähitellen. Alijäämää koskeva perustamissopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksoisedellytys – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyy kaikilta osin. Ranskan tapauksessa tämä kaksoisedellytys ei täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,