30.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 350/1

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 74/2004 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 6302 21 00, ex 6302 22 90, ex 6302 31 00 ja ex 6302 32 90 kuuluvien, Intiasta peräisin olevien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnissa. Tulli on 4,4–10,4 prosenttia otokseen valittujen yksittäisten yritysten osalta, ja yhteistyössä toimineiden yritysten keskimääräinen tulli on 7,6 prosenttia ja jäännöstulli 10,4 prosenttia.

(2)

Lopullisen tasoitustullin käyttöönoton jälkeen Intian viranomaiset ilmoittivat, että kahta tukijärjestelmää (Duty Entitlement Passbook Scheme ja Income Tax Exemption under Section 80 HHC of the Income Tax Act) koskevat olosuhteet olivat muuttuneet ja että nämä muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Viranomaiset väittivät, että tuen taso oli tämän vuoksi todennäköisesti laskenut ja että näin ollen osittain näiden järjestelmien perusteella vahvistettuja toimenpiteitä olisi tarkistettava.

(3)

Komissio tutki Intian viranomaisten esittämän näytön ja katsoi sen riittäväksi perusteeksi panna vireille perusasetuksen 19 artiklan säännösten mukainen tarkastelu. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio pani Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) omasta aloitteestaan vireille voimassa olevien toimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun.

(4)

Tässä osittaista välivaiheen tarkastelua koskevassa tutkimuksessa on tarkoitus arvioida, olisiko voimassa olevia toimenpiteitä jatkettava, olisiko ne poistettava tai olisiko niitä muutettava niiden yritysten osalta, jotka hyötyivät toisesta tai molemmista väitetysti muutetuista tukijärjestelmistä, jos esitetään riittävä näyttö menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti. Tutkimuksen tuloksista riippuen siinä arvioidaan myös tarvetta tarkistaa toimenpiteitä, joita sovelletaan muihin yrityksiin, jotka toimivat yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa, ja/tai kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavia jäännöstoimenpiteitä.

(5)

Tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso”.

(6)

Komissio ilmoitti virallisesti osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanosta Intian viranomaisille sekä niille intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka tekivät yhteistyötä aiemmassa tutkimuksessa, joiden todettiin saavan etua toisesta tai molemmista väitteen mukaan muutetusta tukijärjestelmästä ja jotka lueteltiin osittaisen välivaiheen tarkastelun aloittamista koskevassa ilmoituksessa, sekä yhteisön tuotannonalan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Osapuolten suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin ja otettiin tarvittaessa huomioon.

(7)

Koska tarkastelussa oli nähtävästi osallisena monia osapuolia, tukea koskevaa tutkimusta varten ehdotettiin otantamenetelmän käyttöä perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(8)

Jotta komissio voi valita otoksen, viejiä ja niiden edustajia pyydettiin perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittautumaan kolmen menettelyn aloittamista seuraavan viikon kuluessa ja antamaan perustiedot viennin ja kotimaan myynnin liikevaihdostaan, tietyistä erityistukijärjestelmistä sekä niihin etuyhteydessä olevien yritysten nimet ja tiedot niiden toiminnasta. Myös Intian viranomaisille ilmoitettiin asiasta.

(9)

Yli 80 yritystä ilmoittautui ja toimitti otantaa varten pyydetyt tiedot. Kyseiset yritykset edustivat 95:tä prosenttia Intian koko viennistä yhteisöön otosjaksolla.

(10)

Koska yrityksiä oli niin paljon, valittiin yhteisön tuotannonalaa, Intian tekstiilijärjestö Texprocilia ja Intian viranomaisia kuullen otos, johon kuului 11 vientiä harjoittavaa yritystä ja ryhmää, joiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrä oli suurin.

(11)

Otos edusti 64:ää prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen koko viennistä Intiasta EU:hun otosjaksolla (1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välinen aika). Valittu otos kattoi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti suurimman mahdollisen edustavan vientimäärän, jota voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(12)

Neljä otokseen kuulumatonta yritystä esitti pyynnön yksilöllisen tukimarginaalin määrittämisestä perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pyyntöjen ja otokseen valittujen yritysten suuri määrä johti kuitenkin siihen, että yksilölliset tarkastelut katsottiin perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti kohtuuttoman hankaliksi, ja ne olisivat estäneet tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Sen vuoksi neljän otokseen kuulumattoman yrityksen vaatimukset yksilöllisten tukimarginaalien määrittämisestä hylättiin.

(13)

Tutkimuksen aikana todettiin, että kaksi kahteen otokseen kuuluvaan vientiä harjoittavaan yritykseen etuyhteydessä olevaa yritystä ei tuottanut, vienyt eikä myynyt kotimarkkinoilla tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Ne eivät ilmaisseet aikovansa tehdä niin myöskään tulevaisuudessa. Sen vuoksi on päätetty jättää kyseiset etuyhteydessä olevat yritykset pois otoksesta ja yksilöllisten tukimarginaalien laskennasta.

(14)

Yrityksille, joita ei valittu otokseen, ilmoitettiin, että niiden viennin osalta tukien vastaiset tullit lasketaan perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eli tulli ei saa ylittää otokseen valittujen yritysten osalta määritetyn tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrän painotettua keskiarvoa.

(15)

Niitä yrityksiä, jotka eivät ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, ei pidetty asianomaisina osapuolina.

(16)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kaikilta otokseen valituilta intialaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta.

(17)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(18)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin esittää sovellettavien tullien tason muuttamista ja voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista. Niille annettiin myös kohtuullisesti aikaa esittää huomautuksia. Kaikki näkökannat ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon jäljempänä esitetyllä tavalla.

(19)

Tarkasteltavana oleva tuote on, sellaisena kuin se on määritelty alkuperäisessä tutkimuksessa, Intiasta peräisin olevat puhtaista puuvillakuiduista tai tekokuitujen tai pellavan kanssa siten, että pellava ei ole pääasiallinen kuitu, sekoitetuista puuvillakuiduista valmistetut vuodeliinavaatteet valkaistuina, värjättyinä tai painettuina, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, joka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 6302 21 00, ex 6302 22 90, ex 6302 31 00 ja ex 6302 32 90.

(20)

Komissio tutki käytettävissä olevien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(21)

Edellä 1–5 alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade (Development and Regulation) Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ”ulkomaankauppalaki”. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa (EXIM policy), jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Yksi vienti- ja tuontipolitiikkaa koskeva asiakirja on tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta tärkeä tässä tapauksessa. Kyseessä on 1 päivän syyskuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2009 välistä aikaa koskeva viisivuotissuunnitelma (”EXIM policy 04–09”). Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät kyseistä viisivuotissuunnitelmaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – 1 September 2004 to 31 March 2009, Volume I” (”HOP I 04–09”). Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(22)

Tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain varainhoitolailla (Finance Act).

(23)

Tullinpalautusjärjestelmä perustuu vuonna 1962 annetun tullilain (Customs Act) 75 §:ään, vuonna 1944 annetun valmisteverolain (Excise Act) 37 §:n 2 momentin xvi kohtaan ja vuonna 1994 annetun varainhoitolain (Finance Act) 93A ja 94 §:ään. Kyseessä on uusi järjestelmä, jota ei ole aiemmin tutkittu.

(24)

Teknologian parantamista koskeva järjestelmä perustuu Intian tekstiiliministeriön päätökseen, joka on julkaistu Intian virallisessa lehdessä (Official Gazette of India Extraordinary Part I Section I) 31 päivänä maaliskuuta 1999. Kyseessä on uusi järjestelmä, jota ei ole aiemmin tutkittu.

(25)

Vientiluottojärjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata liikepankkien vientiluottotoimintaa.

(26)

Perusasetuksen 11 artiklan 10 kohdan mukaisesti komissio ehdotti Intian viranomaisille lisäneuvottelujen aloittamista muutetuista ja muuttamattomista järjestelmistä sekä aiemmin tutkimattomista järjestelmistä tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi väitteiden kohteena olevien järjestelmien osalta ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen kyseisten järjestelmien suhteen, joten komissio sisällytti ne kaikki tukea koskevaan tutkimukseen.

(27)

DEPB-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 4.3 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.

(28)

Kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(29)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPB-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPB-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien (Standard Input/Output Norms, SION) perusteella, ja niissä otetaan huomioon tuonnin oletettu osuus vientituotteeseen käytetyistä tuotantopanoksista ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannettu tulli riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei.

(30)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille vientihetkellä, että vienti tapahtuu DEPB-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjassa ilmoitetaan kyseistä vientiä varten myönnettävä DEPB-hyvityksen määrä, joten viejä tietää tuolloin saamansa edun.

(31)

Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPB-hyvityksen myöntämiseen. Etua lasketaan vienti-ilmoituksen tekohetkellä voimassa olleen DEPB-prosentin mukaan. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtui epätavallinen DEPB-prosentin taannehtiva korotus, mikä lisäsi vientiin saatua DEPB-etua 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 12 päivän heinäkuuta 2008 välisenä aikana. Ei kuitenkaan ole mahdollista olettaa, että DEPB-prosentin taannehtiva alennus voitaisiin toteuttaa oikeusvarmuusperiaatteen mukaisesti kielteisenä hallintopäätöksenä. Sen vuoksi voidaan päätellä, että Intian viranomaisten mahdollisuudet muuttaa taannehtivasti edun tasoa ovat rajalliset.

(32)

DEPB-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 12 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin.

(33)

DEPB-hyvityksiä koskevat hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. DEPB-hyvityksiä koskevien hakemusten jättämiselle ei tosiasiassa ole tiukkoja määräaikoja. DEPB-järjestelmän hallinnointiin käytettävä sähköinen järjestelmä ei sulje automaattisesti pois vientitapahtumia, jotka jäävät HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4.47 mainittujen hakemusten jättämistä koskevien määräaikojen ulkopuolelle. Kuten HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 9.3 selvästi todetaan, hakemusten jättämistä koskevien määräaikojen umpeuduttua vastaanotetut hakemukset voidaan lisäksi aina ottaa tarkasteltavaksi vähäisellä rangaistusmaksulla (10 % hyvityksestä).

(34)

DEPB-prosenttiluku tarkasteltavana olevan tuotteen viennissä oli alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla 8 prosenttia, kun taas tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla se oli vain 3,7 prosenttia, jota oikaistiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 6,7 prosenttiin (12 päivänä heinäkuuta 2007), joka poikkeuksellisesti koski taannehtivasti vientiä 1 päivän huhtikuuta 2007 jälkeen.

(35)

Intian viranomaiset ja Texprocil väittivät, ettei DEPB-järjestelmän soveltamiseen liittynyt liiallisia palautuksia ja että sen vuoksi järjestelmä ei mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Tämä väite hylätään johdanto-osan 38 kappaleen päätelmän johdosta; sen mukaan tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen kantamatta jääneiden tullien koko määrä on tasoitustoimenpiteiden alaista.

(36)

DEPB-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPB-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPB-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(37)

DEPB-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(38)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPB-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPB-järjestelmän mukaisia etuja.

(39)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPB-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kirjasivat DEPB-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä.

(40)

Jotta otettiin huomioon prosenttiosuuksien taannehtivan korottamisen vaikutus, 1 päivän huhtikuuta ja 12 päivän heinäkuuta 2007 välisen ajan vientiin varattujen DEPB-hyvitysten arvoa nostettiin tarvittaessa, koska tosiasiallinen etu, johon yrityksillä on oikeus niiden saadessa hyvityksen Intian viranomaisilta, on korkeampi kuin virallisesti ilmoitettiin vientihetkellä.

(41)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(42)

Tietyistä DEPB-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(43)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa DEPB-hyvitystä määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu DEPB-hyvitys. DEPB-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään hyvityksiä tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Sen sijaan DEPB-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, niitä voidaan jopa myydä ja käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden tuontiin (tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanokset kuuluvat tähän ryhmään) tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista DEPB-hyvityksistä.

(44)

Viisi otokseen kuulunutta yritystä sai etua DEPB-järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 0,15–3,96 prosenttia.

(45)

DFIA-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan luvussa 4 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 4. Järjestelmä otettiin käyttöön 1 päivänä toukokuuta 2006, ja se korvasi DFRC-järjestelmän, johon sovellettiin tasoitustoimenpiteitä alkuperäisellä asetuksella.

(46)

DFIA myönnetään kaikille kauppiasviejille ja valmistajaviejille vientitavaroiden valmistuksessa käytettävien tuotantopanosten tuontiin ilman perustullia, lisätullia, koulutusveroa, polkumyyntitullia ja suojatullia, jos sellaisia on.

(47)

DFIA on ennen vientiä ja viennin jälkeen sovellettava järjestelmä, jossa on mahdollista tuoda SION-vakionormien mukaisesti määriteltyjä tavaroita, joita ei siirrettävissä olevan DFIA:n kyseessä ollessa kuitenkaan tarvitse välttämättä käyttää vientituotteen valmistuksessa.

(48)

DFIA kattaa ainoastaan SION-normeissa kuvattujen tuotantopanosten tuonnin. Tuontihyvitys on rajoitettu SION-normeissa mainittuun määrään ja arvoon, mutta alueviranomaiset voivat pyynnöstä tarkistaa sitä.

(49)

Vientivelvoitetta koskee vaatimus 20 prosentin vähimmäisarvonlisästä. Vienti voidaan toteuttaa DFIA-lupaa odotettaessa, missä tapauksessa tuontihyvitys määritetään suhteessa väliaikaiseen vientiin.

(50)

Kun vientivelvoite on täytetty, viejä voi hakea DFIA-luvan siirrettävyyttä, mikä tarkoittaa käytännössä lupaa myydä tullittoman tuonnin lupa markkinoilla.

(51)

Intian viranomaiset ja Texprocil väittivät, että DFRC on laillinen korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely, koska järjestelmässä voidaan täydentää vientituotteessa käytettyjä tuotantopanoksia, ja sen katsottiin olevan tarkoituksenmukainen, tehokas ja Intiassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin perustuva. Koska määrä, laatu, tekniset ominaisuudet ja vaatimukset vastaavat vientituotteessa käytettyjä tuotantopanoksia, järjestelmä on Intian viranomaisten ja Texprocilin mielestä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen (Agreement on Subsidies and Countervailing Measures, ASCM) mukaisesti sallittu. Intian viranomaiset ja Texprocil väittivät myös, että arvioitaessa sitä, onko korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestely laillinen, on tarkasteltava, mitä tuodaan eikä sitä kuka tuo. Lisäksi väitettiin, että viranomaiset eivät myönnä lisäetua. Näin ollen väitettiin, että järjestelmä ei sen vuoksi mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty mitään uutta näyttöä, ja sen vuoksi nämä väitteet hylätään johdanto-osan 52–55 kappaleessa esitettyjen tulosten perusteella; niiden mukaan kumpaakaan alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Näin ollen edun koko määrä on tasoitustoimenpiteiden alaista.

(52)

Vaikka uuden DFIA-järjestelmän soveltamisessa onkin joitain eroja aiempaan tasoitustoimenpiteiden alaiseen DFRC-järjestelmään verrattuna, uutta DFIA-järjestelmää on pidettävä DFRC-järjestelmän jatkajana, koska se sisältää DFRC-järjestelmän pääosat.

(53)

Sekä DFRC että DFIA ovat perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli avustuksen muodossa annettavaa taloudellista tukea. Niihin sisältyy suoria varojen siirtoja, sillä niitä voidaan joko myydä ja muuttaa käteiseksi rahaksi tai käyttää tuontitullien kuittaamiseen, minkä johdosta Intian viranomaiset joutuvat luopumaan tulosta, jonka ne muuten saisivat. Lisäksi DFRC- ja DFIA-järjestelmistä koituu etua viejälle, koska ne lisäävät tämän maksuvalmiutta.

(54)

Sekä DFRC että DFIA ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(55)

Lisäksi kumpaakaan järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Ne eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia. Erityisesti i) niissä sallitaan tuontimaksujen palauttaminen jälkikäteen sellaisten tuotantopanosten osalta, jotka käytetään muun tuotteen valmistukseen, ii) käytössä ei ole järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, käytetäänkö tuotantopanoksia viedyn tuotteen tuotannossa, ja jos käytetään, mitä niistä, tai onko etua saatu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetun mukaisesti, ja iii) todistusten/lupien siirrettävyys tarkoittaa, että viejä, jolle on myönnetty DFRC tai DFIA, ei ole velvollinen tosiasiallisesti käyttämään todistusta tuotantopanosten tuontiin.

(56)

Edun määrittämiseksi on katsottu, että toisin kuin DEPB:n kohdalla, DFRC- ja DFIA-lisensseillä ei ole nimellisarvoa eikä hyvitysprosenttia. Lisenssistä käy ilmi tuontiin oikeutettujen tuotantopanosten kokonaismäärä ja kyseisen tuonnin kokonaisarvon enimmäismäärä CIF-arvona. Näin ollen etu ei ole tiedossa vientihetkellä, ja se voidaan määrittää ja kirjata tileihin vasta sitten, kun lisenssi käytetään tuontiin tai myydään.

(57)

Tästä syystä tapauksissa, joissa lisenssit käytettiin tuontiin, yrityksille koituva etu laskettiin kantamatta jääneiden tullien määrän perusteella. Tapauksissa, joissa lisenssit siirrettiin (myytiin), etu laskettiin kyseisestä myynnistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatujen tulojen perusteella.

(58)

Tutkimuksessa todettiin, että viisi yritystä, jotka veivät joko DFRC- ja/tai DFIA-järjestelmässä, myivät lupansa/todistuksensa kolmansille osapuolille.

(59)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se oli käyttänyt yhden DFIA-luvistaan korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyyn eikä sillä ollut liiallisia tuontitullien palautuksia kyseisestä lisenssistä. Tutkimuksessa todettiin, että kyseisen lisenssin mukaisia tuonti- ja vientimääriä ei ollut käytetty loppuun ja että lisenssiä ei ollut vielä suljettu ja tarkastettu EXIM policy -asiakirjassa kuvattujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi, ja ottaen huomioon johdanto-osan 55 kappaleessa esitetyt toteamukset, päätelmänä oli, ettei yritys kyennyt todistamaan, ettei liiallisia tullinpalautuksia ollut ollut kyseisen lisenssin yhteydessä. Kyseisen lisenssin nojalla tapahtuneessa tuonnissa säästyneiden tullien koko määrää pidetään näin ollen tukena, joten väite hylättiin.

(60)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä eduista, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(61)

DFRC-/DFIA-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä tietyistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(62)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu DFRC-/DFIA-hyvitys. DFRC-/DFIA-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään hyvityksiä tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Sen sijaan DFRC-/DFIA-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, niitä voidaan jopa myydä ja käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden tuontiin (tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanokset kuuluvat tähän ryhmään) tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista saaduista DFRC-/DFIA-eduista.

(63)

Todettiin, että neljä otokseen kuulunutta yritystä sai etua näistä järjestelmistä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 0,09–2,03 prosenttia.

(64)

EPCG-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan luvussa 5 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 5.

(65)

Valmistajaviejät, kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, ja palveluntarjoajat voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(66)

Intian viranomaiset myöntävät hakemuksesta ja maksusta EPCG-lisenssin vientivelvoitetta koskevan vaatimuksen mukaisesti. Lisenssin ansiosta yritys voi tuoda (uusia ja huhtikuusta 2003 myös käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Maaliskuun 31 päivään 2000 saakka sovellettiin tosiasiallista 11 prosentin tullia (johon sisältyy 10 prosentin lisämaksu) ja erityisen arvokkaassa tuonnissa nollatullia. Huhtikuusta 2000 järjestelmässä sovellettiin kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. Intian viranomaiset ilmoittivat 9 päivänä toukokuuta 2008 – eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ulkopuolella – että EPCG-järjestelmässä maksettava tuontitulli alennettiin 3 prosenttiin.

(67)

EPCG-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin EPCG-lisenssin haltija hakee EPCG-lisenssinsä mitätöimistä. Mitätöintitodistuksessa täsmennettyjen tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tällöin saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviä etuja, ja kyseisellä valmistajalla on oikeus tällaisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavien aineksien tuontiin tullitta. EPCG-lisenssin haltijan maksettavaksi tuleva valmistevero tuotantohyödykkeen hankkimisesta kotimarkkinoilta voidaan kuitenkin palauttaa tai siitä voidaan vapauttaa. EPCG-lisenssin haltija on edelleen vastuussa vientivelvoitteen täyttämisestä; se määritetään tuotujen tavaroiden FOB-arvosta säästyneiden nimellistullien perusteella.

(68)

Intian viranomaiset väittivät, että mitään etua ei koitunut tapauksissa, joissa EPCG-lisenssin haltija haki EPCG-lisenssinsä mitätöintiä ja osti tuotantohyödykkeet kotimaasta, koska mitään vastaavaa viranomaisten säännöstä ei annettu, jolla olisi myönnetty vapautus valmisteveron maksamisesta tällaisista ostoista. Intian viranomaiset vahvistivat kuitenkin myös, että tietyissä olosuhteissa EPCG-lisenssin haltija voi ostaa tuotantohyödykkeitä maksamatta valmisteveroa, toisin sanoen tapauksissa, joissa kyseistä veroa ei olisi kuitattu Intian CENVAT (Central Value Added Tax) -järjestelmän mukaisesti. Lisäksi tällaisissa tapauksissa tuotantohyödykkeiden kotimainen toimittaja voi saada veroetuja, jotka otetaan huomioon toimitettavien tuotantohyödykkeiden hinnassa. Koska kyseessä on etu, joka voidaan saada vientiehdolla, koska EPCG-lisenssin haltijan vientivelvoite ei muutu mitätöintitapauksessa, on katsottu, että väite on hylättävä ja päätelmät pysyvät muuttumattomina.

(69)

EPCG-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus, tai kotimaisista lähteistä tehtyjen hankintojen kohdalla verojen palautus tai verovapautus, ovat Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion muutoin saamia tuloja.

(70)

Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta. Kun on kyse valmisteveron palautuksesta / valmisteverosta vapauttamisesta, kyseisestä palautuksesta tai vapauttamisesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuotantohyödykkeiden hankinnan yhteydessä lisää tämän maksuvalmiutta.

(71)

Lisäksi EPCG-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(72)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautusjärjestelmänä tai sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa h ja i kohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa. Kun on kyse aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautuksesta, on syytä huomata, että viejillä ei olisi oikeutta samaan palautukseen, jos niitä ei sitoisi vientivelvoite.

(73)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tapauksen mukaan tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien tai kotimarkkinoilta hankittujen hyödykkeiden hankinnassa kantamattomien/palautettujen valmisteverojen perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinnutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tästä määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jolloin saatiin tuen määrä (osoittaja). Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(74)

EPCG-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä tietyistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(75)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu EPCG-etu. EPCG-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään etua tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista EPCG-eduista.

(76)

Neljä otokseen kuulunutta yritystä sai etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat enimmillään 1,45 prosenttia; yhden yrityksen saama etu todettiin vähäpätöiseksi.

(77)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on EXIM policy 04–09 -asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 ja HOP I 04–09 -käsikirjan luvuissa 4.1–4.30. Järjestelmää kutsuttiin ennakkolisenssijärjestelmäksi (Advance Licence Scheme) aiemmassa tarkastelua koskevassa tutkimuksessa, jonka johdosta otettiin käyttöön nykyisin voimassa oleva lopullinen tasoitustulli.

(78)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin johdanto-osan 79 kappaleessa. Kyseiset alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääasialliset tavarantoimittajat, jotka toimittavat tavaraa EXIM policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille, kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta (ARO) sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien alajärjestelmien yhteydessä.

(79)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(80)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kaksi yhteistyössä toiminutta viejää sai etuja kahdesta edellä mainitusta alajärjestelmästä, jotka liittyivät tarkasteltavana olevaan tuotteeseen; nämä olivat i) tosiasiallisen maastaviennin ALS/AAS-tuki ja ii) välituotetoimituksia koskeva ALS-järjestelmä. Sen vuoksi ei ollut tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden alajärjestelmien suhteen.

(81)

Sen jälkeen, kun otettiin käyttöön nykyisin voimassa oleva lopullinen tasoitustulli, Intian viranomaiset ovat muuttaneet ALS/AAS-järjestelmään sovellettavaa tarkastusjärjestelmää. Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu tekemään määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen tullitta tuotujen / kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan luvut 4.26 ja 4.30 ja lisäys 23) eli pitämään rekisteriä todellisesta kulutuksesta. Tämä rekisteri on tarkastettava ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / määrä- ja kustannuslaskijan toimesta; tämä antaa todistuksen, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaankuuluva kirjanpito on tutkittu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikissa suhteissa. Edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin vain niihin ennakkolupiin, jotka on myönnetty 13 päivänä toukokuuta 2005 tai sen jälkeen. Kaikkien ennen kyseistä päivää myönnettyjen ennakkolupien tai ennakkolisenssien osalta haltijoita pyydetään noudattamaan aiemmin sovellettuja tarkastussäännöksiä, eli tekemään lisäyksen 18 mukaisen määrämuotoisen totuudenmukaisen ja asianmukaisen selvityksen lisenssien mukaisesti tuotujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 02–07 -käsikirjan luku 4.30 ja lisäys 18).

(82)

Niiden alajärjestelmien osalta, joita kaksi otokseen kuuluvaa vientiä harjoittavaa tuottajaa käytti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana – eli tosiasiallinen maastavienti ja välituotetoimitukset – todettakoon, että Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrästä ja arvosta ja että ne on kirjattu lisensseihin. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lisenssiin. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna, on olemassa SION-vakionormit, ja ne on julkaistu HOP II 04–09 -käsikirjassa.

(83)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä lisenssin antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(84)

Intian viranomaiset väittivät, että niillä oli asianmukainen tarkastusjärjestelmä järjestelmää varten HOP I 04–09 -käsikirjan lisäyksen 23 mukaisesti ja ettei ALS-/AAS-järjestelmän soveltamisessa ollut tapahtunut liiallisia palautuksia. Väitettiin, että järjestelmä ei sen vuoksi mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty mitään uutta näyttöä, ja sen vuoksi tämä perustelu hylätään niiden päätelmien johdosta, joiden mukaan kumpaakaan alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, koska asianmukaista tarkastusjärjestelmää ei ollut.

(85)

Lisäksi perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohdan ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohdan mukaan on niin, että jos on todettu, ettei asianmukaista tarkastusjärjestelmää ole, viejämaa voi suorittaa uuden tutkimuksen sen määrittämiseksi, onko maksuja palautettu liikaa. Koska tällaista tutkimusta ei suoritettu ennen tarkastuskäyntejä eikä todistettu, ettei liiallisia palautuksia ollut saatu, väitteet hylätään.

(86)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 2 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua viejille.

(87)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssi/-lupajärjestelmä (ALS/AAS) ja välituotetoimitusten ennakkolisenssijärjestelmä (ALS) ovat selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti ne ovat erityisiä ja tasoitustoimenpiteiden alaisia. Yritys ei voi saada tukia näistä järjestelmistä ilman vientisitoumusta.

(88)

Kumpaakaan tässä tapauksessa käytetystä kahdesta alajärjestelmästä (tosiasiallisen maastaviennin ennakkolisenssi/-lupajärjestelmä (ALS/AAS) ja välituotetoimitusten ennakkolisenssijärjestelmä (ALS)) ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Ne eivät ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tiukkojen sääntöjen mukaisia.

(89)

AAS-järjestelmää käyttäneen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimuksessa todettiin, että Intian viranomaisten määräämiä uusia tarkastusvaatimuksia ei ollut vielä testattu käytännössä, koska lisenssejä ei ollut suljettu tarkastuksen ajankohtaan mennessä, eikä niitä sen vuoksi ollut tarkastettu EXIM policy -asiakirjassa kuvattujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi yritys ei kyennyt todistamaan, ettei liiallisia tullinpalautuksia ollut ollut kyseisen lisenssin yhteydessä. Kyseisen lisenssin nojalla tapahtuneessa tuonnissa säästyneiden tullien koko määrä katsotaan näin ollen tueksi.

(90)

Intian viranomaiset eivät soveltaneet tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä tehokkaasti varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta). SION-vakionormeja itsessään ei voida pitää todellisen kulutuksen tarkastusjärjestelmänä, koska erilaisten SION-vakionormien mukaisten lupien/lisenssien nojalla tuodaan tullitta tuotantopanoksia, jotka sekoitetaan samaan vientituotteen tuotantoprosessiin. Tämäntyyppinen prosessi ei anna Intian viranomaisille mahdollisuutta tarkastaa riittävän tarkasti, mikä määrä tuotantopanoksia käytettiin vientituotantoon ja minkä SION-viitearvon mukaisesti niitä olisi verrattava.

(91)

Lisäksi Intian viranomaiset eivät joko toteuttaneet asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta tarkastusta tai eivät ole vielä saaneet sitä päätökseen. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta).

(92)

Kyseiset kaksi alajärjestelmää mahdollistavat siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(93)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteiden II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(94)

Tuen määrä laskettiin kahden alajärjestelmän mukaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta varten tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tuen määrästä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneen viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(95)

ALS-/AAS-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä tietyistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(96)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muista vientituotteista kuin tarkasteltavana olevasta tuotteesta saatu ALS-/AAS-etu. ALS-/AAS-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta käyttämään etua tiettyyn tuotteeseen liittyvien tuotantopanosten tullittomaan tuontiin. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista ALS-/AAS-eduista.

(97)

Kaksi otokseen kuuluvaa yritystä sai etua ALS- tai AAS-järjestelmästä, ja etu oli 0,17–1,74 prosenttia.

(98)

Todettiin, että yksikään yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista ei sijainnut erityistalousalueella tai vientiteollisuuden vapaa-alueella eikä ollut vientiin suuntautunut yksikkö. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(99)

Tässä järjestelmässä viejät voivat saada osittaisen vapautuksen tuloverosta vientimyynnin voittojen osalta. Tämän vapautuksen oikeusperusta on tuloverolain 80HHC §:ssä.

(100)

Tämä säännös poistettiin verovuodesta 2005–2006 (eli 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisestä tilikaudesta) alkaen, ja näin ollen tuloverolain 80HHC §:n perusteella ei saa etuja 31 päivän maaliskuuta 2004 jälkeen. Yksikään yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei saanut etua tästä järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tämän tutkimuksen puitteissa.

(101)

Järjestelmä perustuu vuonna 1962 annetun tullilain (Customs Act) 75 §:ään, vuonna 1944 annetun valmisteverolain (Excise Act) 37 §:n 2 momentin xvi kohtaan ja vuonna 1994 annetun varainhoitolain (Finance Act) 93A ja 94 §:ään.

(102)

Kaikki viejät ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(103)

Intian viranomaiset vahvistavat kahdentyyppisiä tullinpalautustasoja – ”koko toimialaan” sovellettavat tasot, joita sovelletaan kertasuoritusperusteisesti kaikkiin tietyn tuotteen viejiin, ja ”merkkikohtaisesti” sovellettavat tasot, joita sovelletaan yrityskohtaisesti tuotteisiin, joihin ei sovelleta ”koko toimialaan” sovellettavia tasoja. Tarkasteltavana olevaa tuotetta koskee ensimmäinen tyyppi (koko toimialaan sovellettava taso).

(104)

Koko toimialaan sovellettavat tullinpalautustasot lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset koko toimialaan sovellettavat tullinpalautustasot useille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Ne määritetään oletettujen vientituotteen valmistusprosessissa käytetyistä tavaroista ja palveluista veloitettavien välillisten verojen ja tuontimaksujen (tuontitullit, valmistevero, palveluvero jne.) perusteella, mukaan luettuna oletetut välilliset verot ja tuontimaksut, jotka veloitetaan tuotantopanosten valmistukseen käytetyistä tavaroista ja palveluista, ja riippumatta siitä, onko kyseiset verot tosiasiallisesti maksettu vai ei. DDS:n määrälle on asetettu enimmäisarvo vientituotteen yksikköä kohti. Jos yritys voi saada osan näistä tulleista takaisin CENVAT-järjestelmästä, palautusprosentti on alhaisempi.

(105)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tullinpalautustasoja on tarkistettu useaan kertaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Huhtikuun 1 päivään 2007 asti sovellettavat tasot olivat 6,4–6,9 prosenttia tuotetyypin mukaan, ja syyskuun 1 päivään 2007 asti ne olivat 9,1–9,8 prosenttia. Joulukuun 13 päivänä 2007 eli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen palautustasoja korotettiin 10,1–10,3 prosenttiin, ja korotusta sovellettiin taannehtivasti 1 päivän syyskuuta 2007 jälkeen tapahtuneeseen tuontiin, joka siis sisältyi tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon.

(106)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille vientihetkellä, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy muun muassa ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DDS-hyvitys. Viejä tietää tuolloin saamansa edun ja kirjaa sen tileihin saamisena. Sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DDS-hyvityksen myöntämiseen. DDS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa yleensä sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tutkimusajanjaksolla tapahtui palautusprosenttien taannehtiva korotus, joka otettiin huomioon tuen määrän laskennassa.

(107)

Useat osapuolet väittivät, ettei DDS-järjestelmä mahdollistanut tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa tässä tutkimuksessa, koska sitä ei mainittu nimenomaisesti tutkimuksen alussa toimitetuissa tukien vastaisen menettelyn kyselylomakkeissa. Tämä väite hylätään seuraavista syistä. Tämän tarkastelun tarkoituksena on menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti määrittää sen tuen taso, josta tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavat tuottajat ovat saaneet etua, eli siihen sisältyvät kaikki Intian viranomaisten käyttämät tukijärjestelmät.

(108)

Väitettiin, ettei DDS-järjestelmä ollut vientituloksesta riippuvainen, koska tämän järjestelmän mukainen etu ei liittynyt viejien suorittaman viennin tasoon. Tämä väite hylätään, koska DDS-järjestelmästä saatavaa etua voidaan vaatia ainoastaan, jos tavarat viedään, mikä riittää täyttämään perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyn vientitulokseen liittyvän ehdon. Tämän päätelmän johdosta ei ole tarpeen analysoida väitettä, jonka mukaan DDS-järjestelmä ei ole erityinen perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisessa merkityksessä.

(109)

Intian viranomaiset totesivat, että DDS on perusasetuksen säännösten mukainen palautusjärjestelmä ja että menettely koko toimialaan sovellettavien palautustasojen vahvistamiseksi on tarkoituksenmukainen ja tehokas ja perustuu viejämaassa yleisesti hyväksyttyihin kaupallisiin käytäntöihin liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohdan ja liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohdan mukaisesti. Kuten edellä johdanto-osan 104 kappaleessa myös todetaan, menettelyyn kuului koko toimialaa koskeva arvio tuotannossa käytetyistä tuotantopanoksista ja aiheutuneista tuontitulleista ja välillisistä veroista. Menettely ei kuitenkaan ollut riittävän täsmällinen edes Intian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan. Intian viranomaiset itse asiassa vahvistivat, että oli kyse keskimäärän arvioimisesta, mikä merkitsisi, että tosiasiallisesti maksettu palautus oli suurempi kuin tosiasiallisesti maksetut tullit. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa uutta tutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä silloin, kun tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole käytetty (liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta); viranomaiset eivät myöskään osoittaneet, että liiallisia palautuksia ei olisi tapahtunut. Tarkastuksen väitettyä samansuuntaisuutta perusasetuksessa säädettyjen otantatekniikoiden kanssa pidetään merkityksettömänä, koska niissä selvästi viitataan tukien vastaisiin tutkimuksiin eivätkä ne ole osa liitteissä II ja III vahvistettuja kriteerejä. Näin ollen nämä väitteet hylätään.

(110)

Lisäksi esitettiin, ettei liiallisten palautusten olemassaoloa voida olettaa sillä perusteella, että DDS-järjestelmässä Intian viranomaiset eivät sisällyttäneet kaikkia Intialle maksettavia välillisiä veroja DDS-järjestelmään, vaan ainoastaan keskitetysti kannetut välilliset verot. Tämä väite hylätään, koska liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohdan ja liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohdan mukaisesti liiallisia palautuksia on arvioitava tietyn tukijärjestelmän puitteissa.

(111)

DDS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinpalautusmäärä vastaa valtion tuloa, josta on luovuttu ja joka olisi muutoin kannettu ja maksettu Intian valtiolle. Lisäksi DDS-vientihyvityksestä koituu etua viejälle.

(112)

DDS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(113)

Useat menettelyn osapuolet väittivät, että DDS on perusasetuksen säännösten mukainen palautusjärjestelmä, eikä sen mukaisesti myönnetty etu saisi johtaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoon.

(114)

Tutkimuksessa on todettu, ettei tätä järjestelmää voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna aikaisemmissa vaiheissa kannettujen kasautuvien välillisten verojen palautusjärjestelmänä tai sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan h ja i kohdan, liitteen II (tuotantopanosten käyttöä tuotantoprosessissa koskevat ohjeet) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejällä ei ole mitään velvollisuutta i) pitää kirjaa tulleista ja veroista, jotka on maksettu tuoduista/kotimarkkinoilta ostetuista tavaroista tai niihin sisältyvistä palveluista tai ii) tosiasiallisesti käyttää kyseisiä tavaroita ja palveluja tuotantoprosessissa, ja iii) palautuksen määrää ei lasketa suhteessa viejän tosiasiallisesti käyttämiin tuotantopanoksiin ja tosiasiallisesti maksettuihin tulleihin ja veroihin.

(115)

Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko kotimaisia välillisiä veroja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa h kohdassa ja liitteessä II tarkoitetulla tavalla tai tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla.

(116)

Viejä voi lisäksi saada DDS-järjestelmän edut siitä riippumatta, tuoko se maahan tai ostaako se kotimarkkinoilta lainkaan tuotantopanoksia ja onko se maksanut tulleja tai veroja kyseisistä ostoista. Edun saamiseksi riittää, että viejä yksinkertaisesti vie tavaroita ilman että pitäisi osoittaa, että tuotantopanoksia tuotiin maahan tai että tuotantopanoksia tai palveluja ostettiin kotimarkkinoilta ja että tuontitullit tai kotimaiset välilliset verot on maksettu. Näin ollen palautusprosentti ei vaihtele sen mukaan, omistaako yritys kaikki tuotantopanosten ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantovaiheet vai onko se pelkkä vientiä harjoittava kaupan alan toimija.

(117)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuosta hetkestä alkaen Intian viranomaisten on siis maksettava palautusmäärä asianomaisille viejille, ja se on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaista taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DDS-hyvitys. Lisäksi yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat kirjasivat DDS-hyvitykset suoritusperusteella tulona tileihin kunkin vientitapahtuman hetkellä.

(118)

Jotta otettiin huomioon prosenttien taannehtivan korottamisen vaikutus, 1 päivän syyskuuta ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajan vientiin varattujen DDS-hyvitysten arvoa nostettiin tarvittaessa, koska tosiasiallinen etu, joka yrityksillä on oikeus saada Intian viranomaisilta, on korkeampi kuin virallisesti ilmoitettiin vientihetkellä.

(119)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(120)

Seitsemän otokseen kuuluvaa yritystä esitti väitteen, jonka mukaan ne eivät saaneet liiallisia palautuksia vaikka saivatkin etua DDS-järjestelmästä, koska niille koituneet verot tai tuontitullit ylittivät palautusmäärät. Nämä väitteet on päätetty hylätä. Johdanto-osan 113 ja 115 kappaleessa päätelmänä oli, että Intian viranomaisilla ei ollut perusasetuksen liitteiden I, II ja III mukaista asianmukaista tarkastusjärjestelmää. Tutkimus osoitti myös, että yritykset eivät pitäneet kulutusta koskevia rekistereitä eikä niillä ollut mitään muutakaan sisäistä raportointijärjestelmää, jolla olisi voitu tehdä selkoa mahdollisista liiallisista palautuksista. Yritykset laativat tällaiset raportit tarkastuskäyntien aikana, ja ne sisältävät suureksi osaksi yritysten yleensä maksamat verot.

(121)

Koska sallittuja tullinpalautusjärjestelmiä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmiä ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on DDS-järjestelmässä saatujen palautusten koko määrä. Toisin kuin Intian viranomaiset, Texprocil ja jotkin viejät esittävät, perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i kohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteiden II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista tarkastusmenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustoimenpiteet määräytyvät palautusten määrän mukaan eivätkä oletetun liiallisen palautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen. Olisi huomattava lisäksi, että jos tehokasta tarkastusjärjestelmää ei ole sovellettu, Intian viranomaisten on tehtävä lisätutkimuksensa ajoissa eli yleensä ennen tasoitustullitutkimukseen kuuluvaa paikalla tehtävää tarkastusta.

(122)

Toisin kuin jotkin vientiä harjoittavat tuottajat esittivät, tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa etua määritettäessä oli otettava huomioon myös muusta kuin tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä saatu DDS-etu. DDS-järjestelmässä ei mitenkään velvoiteta rajaamaan edun käyttöä tiettyyn tuotteeseen. Näin ollen tarkasteltavana oleva tuote voi saada etua kaikista annetuista DDS-eduista.

(123)

Kaikki otokseen kuuluneet yritykset saivat etua DDS-järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 1,45–7,57 prosenttia.

(124)

TUFS otettiin käyttöön Intian tekstiiliministeriön päätöksellä, jäljempänä ”päätös”, joka on julkaistu Intian virallisessa lehdessä (Official Gazette of India Extraordinary Part I Section I) 31 päivänä maaliskuuta 1999. Järjestelmä hyväksyttiin olemaan voimassa 1 päivän huhtikuuta 1999 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajan. Sen voimassaoloa jatkettiin 31 päivään maaliskuuta 2007 ja myöhemmin uudelleen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun.

(125)

Puuvillanjalostuksen, tekstiilien ja juuttituotteiden valmistuksen alalla toimivat vanhat ja uudet tuottajat ovat tukikelpoisia tässä järjestelmässä.

(126)

Järjestelmän tarkoituksena on antaa tukea teknologian uudenaikaistamiseen tekstiilien ja juuttituotteiden valmistuksessa, mukaan luettuna yksiköt, jotka jalostavat kuituja, lankoja, kankaita, vaatteita ja sovitettuja tuotteita. Järjestelmä tarjoaa erilaisia etuja, jotka voivat olla muodoltaan pääomatukea tai korkotukea tai kattaa valuuttalainojen valuuttakurssivaihteluita. Järjestelmään kuuluvissa ohjelmissa tehdään ero tekstiili- ja juuttisektorin välillä ja konekutoma- ja käsinkutoma-alan välillä. TUFS käsittää seuraavat ohjelmat:

(127)

Tutkimuksessa todettiin, että kaksi otokseen kuuluvaa yritystä sai etua TUFS-järjestelmästä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa käytettyjen koneiden hankintaan. Kyseisistä yrityksistä toinen käytti koronpalautuslainoja (järjestelmä a) ja toinen 10 prosentin pääomatukea jalostuslaitteisiin yhdistettynä 5 prosentin koronpalautukseen (järjestelmä e).

(128)

Päätöksessä esitetään luettelo konetyypeistä, joiden hankintaa tuetaan TUFS-järjestelmästä. Saadakseen etua TUFS-järjestelmästä yritykset esittävät hakemuksen liikepankeille tai muille luottolaitoksille, jotka myöntävät lainoja yrityksille lainaajien luottokelpoisuutta koskevan oman riippumattoman arviointinsa perusteella. Jos lainaaja on kelpoinen saamaan korkotukea järjestelmästä, liikepankit siirtävät hakemuksen ”keskuslaitokselle”, joka sen jälkeen luovuttaa tukimäärän asianomaiselle liikepankille. Lopuksi liikepankit hyvittävät näin saadut varat lainaajan tilille. Keskuslaitokset saavat korvauksen Intian tekstiiliministeriöltä. Intian viranomaiset asettavat tarvittavat varat keskuslaitosten käytettäväksi neljännesvuosittain.

(129)

Asianomaisilta osapuolilta ei saatu kommentteja tästä järjestelmästä.

(130)

TUFS on 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua tukea, koska siinä viranomaiset suorittavat varojen suoran siirron avustuksen muodossa. Tuesta koituu etua, koska se alentaa koneiden ostosta aiheutuvia rahoitus- ja korkokustannuksia.

(131)

Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska sitä annetaan erityisesti tietylle tuotannonalalle tai tuotannonalojen ryhmälle, mukaan luettuna tarkasteltavana olevan tuotteen valmistus.

(132)

Pääomatuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanottavien yritysten koneiden ostossa säästämän määrän perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa. Vakiintuneen käytännön mukaisesti näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vallinnutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatuun tekstiilien kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tukea ei ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(133)

Korkotuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti sen määrän perusteella, joka tosiasiallisesti maksettiin takaisin tutkimusajanjaksolla asianomaisille yrityksille ja joka liittyi asianomaisten koneiden ostoa varten otetuista kaupallisista lainoista maksettuihin korkoihin. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatuun tekstiilien kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tukea ei ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(134)

Kaksi otokseen kuulunutta yritystä sai etua tästä järjestelmästä tutkimusajanjakson aikana, ja tukimarginaalit olivat 0,01–0,31 prosenttia.

(135)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin (Reserve Bank of India, RBI) Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 02/04.02.02/2006–07 (valuuttamääräiset vientiluotot ulkomaanvaluuttana), Master Circular IECD -yleiskirjeessä nro 01/04.02.02/2006–07 (rupiamääräiset vientiluotot) ja Master Circular -yleiskirjeessä DBOD.DIR(Exp.)No.01/04.02.02/2007–08 (sekä rupiamääräisiä että ulkomaanvaluuttamääräisiä vientiluottoja koskeva) jotka osoitettiin kaikille Intian liikepankeille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Yleiskirjeet tarkistetaan ja päivitetään säännöllisesti.

(136)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(137)

RBI asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että ulkomaanvaluuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita liikepankit voivat veloittaa viejiltä. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. RBI myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(138)

RBI:n yleiskirjeen ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla.

(139)

Intian viranomaiset väittivät, että komissio ei tutkinut ECS-järjestelmää tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen liitteessä I olevan k alakohdan määräysten valossa ja että niin Intian rupia- kuin valuuttamääräiset vientiluotot eivät mahdollistaneet tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa erityisesti siksi, että valuuttamääräisten lainojen kyseessä ollessa pankit saivat lainata varoja ”kansainvälisesti kilpailukykyisillä koroilla”.

(140)

On syytä huomata, että johdanto-osan 135 kappaleessa mainitut vientiluottojärjestelyt eivät kuulu tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen liitteessä I olevan k alakohdan soveltamisalaan, koska ainoastaan vähintään kaksi vuotta kestävää vientirahoitusta voidaan pitää kyseisen säännöksen mukaisena vientiluottona sellaisena kuin se määritellään virallisesti tuettuja vientiluottoja koskeviin suuntaviivoihin liittyvässä OECD:n järjestelyssä. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(141)

Edellä johdanto-osan 135 kappaleessa mainituissa RBI:n yleiskirjeissä vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Vientirahoitus ei itsessään ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. Sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin liikepankin puhtaassa kaupallisessa harkinnassa. Eri pankkien korkotason erot johtuvat RBI:n politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin liikepankin osalta. Lisäksi liikepankeilla ei olisi velvollisuutta myöntää ulkomaanvaluuttamääräisiä vientiluottoja ottaville lainanottajille edullisempia korkoja.

(142)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat liikepankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian valtio maksaisi liikepankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. RBI on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”. Se on täysin valtion omistuksessa, se toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa, ja sen johdon nimittää Intian valtio. RBI ohjaa yksityisiä elimiä siten, että liikepankkeja sitovat sen asettamat ehdot, muun muassa RBI:n yleiskirjeessä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä RBI:n määräykset siitä, että liikepankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. RBI:n harjoittama ohjaus velvoittaa liikepankit toteuttamaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta, siten kuin perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetaan.

(143)

Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(144)

Tuen määrä on laskettu tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen, jotka olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(145)

Tietyistä ECS-järjestelmästä saadun edun laskentaan liittyvistä yksityiskohdista esitettiin useita kommentteja. Tämän tuloksena laskelmia oikaistiin, jos se todettiin perustelluksi.

(146)

Kaikki otokseen kuuluneet yritykset ja ryhmät saivat tukea tästä järjestelmästä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, enimmillään 1,05 prosenttia; yhden yrityksen saama etu todettiin vähäpätöiseksi.

(147)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna oli tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta 5,2–9,7 prosenttia.

(148)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yritysten tukimarginaali, joka laskettiin otoksessa mukana oleville yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen tukimarginaalin perusteella, on 7,7 prosenttia. Koska yhteistyön kokonaistaso Intian osalta oli korkea (95 prosenttia), kaikkien muiden yritysten jäännöstukimarginaali vahvistettiin sen yrityksen tasolle, jolla oli korkein yksilöllinen marginaali, eli 9,7 prosenttiin.

(149)

Perusasetuksen 19 artiklan säännösten ja menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 3 kohdassa esitettyjen tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun perusteiden mukaisesti vahvistetaan, että tuen taso on muuttunut yhteistyössä toimineiden tuottajien osalta, ja sen vuoksi asetuksella (EY) N:o 74/2004 käyttöön otettu tasoitustulli on muutettava vastaavasti.

(150)

Nykyisin voimassa oleva lopullinen tulli määritettiin tasoitusmarginaalien perusteella, koska vahingon korjaava taso oli korkeampi. Koska tässä tarkastelussa määritetyt tukimarginaalit eivät myöskään ylittäneet vahingon korjaavaa tasoa, perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tullit määritetään tukimarginaalien perusteella.

(151)

Pasupati Fabrics -yrityksen, joka ei ollut osallisena tässä tarkastelussa, tukimarginaali säilytettiin alkuperäisessä tutkimuksessa määritellyllä tasolla, koska kyseisen yrityksen todettiin saavan etua tukijärjestelmästä, jota ei tarkasteltu tässä tutkimuksessa.

(152)

Yrityksiä, joiden todettiin olevan etuyhteydessä, on pidetty yhtenä oikeushenkilönä (ryhmä) tullin kantamista varten, ja niihin on sen vuoksi sovellettu samaa tasoitustullia. Kyseisten ryhmien tarkasteltavana olevan tuotteen vientimääriä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla käytettiin asianmukaisen painotuksen varmistamiseksi.

(153)

Otokseen kuuluva yritys Prem Textiles toimitti tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana tiedot, joista ilmenee, että se oli muuttanut nimensä muotoon ”Prem Textiles (International) Pvt. Ltd”. Kun nämä tiedot oli tutkittu, ja päätelmänä oli, että nimenmuutos ei millään tavoin vaikuttanut tämän tarkastelun tuloksiin, päätettiin suostua tähän pyyntöön ja viitata yritykseen nimellä ”Prem Textiles (International) Pvt. Ltd” tässä asetuksessa.

(154)

Koska yhteistyön kokonaistaso Intian osalta oli korkea (95 prosenttia), kaikkien muiden yritysten jäännöstasoitustulli vahvistettiin sen yrityksen tasolle, jolla oli korkein yksilöllinen marginaali, eli 9,7 prosenttiin.

(155)

Tämän vuoksi sovelletaan seuraavia tulleja:

(156)

Tässä asetuksessa vahvistetut yrityskohtaiset tasoitustullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin liitteen I yrityksiin sovellettavaa keskimääräistä tullia ja koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan Intiasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(157)

Kaikki näiden yrityskohtaisten tasoitustullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle, ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan ja vientimyynnin muutoksia. Tarvittaessa komissio muuttaa tätä asetusta neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelon ajan tasalle,