(1)

Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1290/2005 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisesti perittävä takaisin väärinkäytösten tai laiminlyöntien vuoksi menetetyt varat. Saman asetuksen 32 artiklan 6 kohdan ja 33 artiklan 7 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat kuitenkin jättää takaisinperinnän suorittamatta, jos takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä. Kyseisten säännösten tehokkaan ja asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on aiheellista vahvistaa tietty raja-arvo, jonka alittuessa jäsenvaltioiden ei edellytetä suorittavan takaisinperintää. Kyseiseksi raja-arvoksi olisi vahvistettava 100 euroa ilman korkoja, sillä tätä raja-arvoa pienempiä määriä koskevien perintätapausten osuus on selvästi alle 0,1 prosenttia kaikista aiheettomasti maksetuista määristä, jotka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (2) 6 artiklan h alakohdan nojalla. Raja-arvon vahvistamisen ei pitäisi estää jäsenvaltioita soveltamasta edellä tarkoitettuja säännöksiä yli 100 euron suuruisiin tapauksiin, jos ne on asianmukaisesti perusteltu.

(2)

Tässä asetuksessa vahvistettua de minimis -sääntöä ei pitäisi soveltaa tuen vähennyksiin ja tuen ulkopuolelle jättämisiin, joita jäsenvaltiot määräävät tuensaajille täydentävien ehtojen alalla yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (3) 6 artiklan 1 kohdan perusteella, koska kyseisen asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa säädetään erityisjärjestelystä, jonka mukaan alle 100 euron suuruisia vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä ei sovelleta.

(3)

Jäsenvaltioiden velvollisuus periä takaisin yli 100 euron suuruiset aiheettomasti maksetut määrät voidaan panna täytäntöön eri tavoin. Toimiva ja kustannustehokas keino on vähentää saatavat velalliselle tulevaisuudessa suoritettavista maksuista, kun velka on todettu kansallisen lainsäädännön mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen täytäntöönpanotoimien soveltamista. Tämän menettelyn soveltaminen olisi sen vuoksi tehtävä jäsenvaltioille pakolliseksi.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 885/2006 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalousrahastojen komitean lausunnon mukaiset,