16.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/1

(1)

Neuvosto otti heinäkuussa 2002 asetuksella (EY) N:o 1339/2002 (2) käyttöön 21 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan ja CN-koodiin ex29214210 (Taric-koodi 2921421060) kuuluvan sulfaniilihapon tuonnissa ja 18,3 prosentin suuruisen jäännöstullin Intiasta peräisin olevassa tuonnissa, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Käyttöön otetut toimenpiteet perustuivat polkumyynnin vastaiseen menettelyyn, joka käynnistettiin perusasetuksen 5 artiklan mukaisesti, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Samaan aikaan neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1338/2002 (3) käyttöön 7,1 prosentin suuruisen lopullisen tasoitustullin Intiasta peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa.

(3)

Edellä mainittujen polkumyynti- ja tasoitustullimenettelyjen puitteissa komissio hyväksyi päätöksellä 2002/611/EY (4) hintasitoumuksen, jonka tarjosi yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja, Kokan Synthetics and Chemicals Pvt. Ltd, jäljempänä ’Kokan’.

(4)

Perusasetuksen 12 artiklan mukaisen absorptiotutkimuksen jälkeen neuvosto korotti helmikuussa 2004 asetuksella (EY) N:o 236/2004 (5) Kiinasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontiin sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin 21 prosentista 33,7 prosenttiin.

(5)

Joulukuussa 2003 Kokan ilmoitti komissiolle haluavansa peruuttaa sitoumuksensa vapaaehtoisesti. Tästä syystä sitoumuksen hyväksymisestä tehty komission päätös kumottiin komission päätöksellä 2004/255/EY (6).

(6)

Komissio pani huhtikuussa 2005 (7) vireille Kokanin esittämän pyynnön perusteella perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EY) N:o 2026/97 (8), jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, 19 artiklan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoittui Kokanin tarjoaman uuden sitoumuksen hyväksyttävyyden tarkasteluun.

(7)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2006/37/EY (9) Kokanin tarjoaman uuden sitoumuksen Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontia koskevan polkumyynti- ja tasoitustullimenettelyn yhteydessä.

(8)

Samalla muutettiin lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa annettua asetusta (EY) N:o 1338/2002 ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta muun muassa Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnissa annettua asetusta (EY) N:o 1339/2002 neuvoston asetuksella (EY) N:o 123/2006 (10), jotta voitiin ottaa huomioon kyseinen sitoumus.

(9)

Toimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (11) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti 24 päivänä huhtikuuta 2007 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön. Pyynnön esittivät kaksi yhteisön tuottajaa, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, jotka edustivat 100:aa prosenttia yhteisön sulfaniilihapon tuotannosta.

(10)

Pyynnön esittäjät väittivät ja esittivät riittävän alustavan näytön siitä, että polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuva vahinko on todennäköinen Kiinasta ja Intiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan sulfaniilihapon tuonnin osalta.

(11)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 24 päivänä heinäkuuta 2007 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (12).

(12)

Komissio käynnisti Euroopan unionin virallisessa lehdessä24 päivänä heinäkuuta 2007 julkaistulla vireillepanoa koskevalla ilmoituksella (13) tukien vastaisen perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun, joka koski Intiasta peräisin olevan sulfaniilihapon tuontiin sovellettavia tasaustoimenpiteitä. Tarkastelu on edelleen käynnissä.

(13)

Komissio käynnisti Euroopan unionin virallisessa lehdessä29 päivänä syyskuuta 2007 julkaistulla vireillepanoa koskevalla ilmoituksella (14) omasta aloitteestaan tukien vastaisen perusasetuksen 19 artiklan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoittui tuen tason tarkasteluun, koska komissiolla oli riittävä alustava näyttö siitä, että tukeen liittyvät olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet otettiin käyttöön, olivat muuttuneet ja että nämä muutokset olivat pysyviä. Tarkastelu on edelleen käynnissä.

(14)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2006 ja 31 päivän maaliskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui vuodesta 2003 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(15)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille ja tarkastelupyynnön esittäjille. Intressitahoille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(16)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille intressitahoille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(17)

Kyselylomakkeita lähetettiin kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, erityisesti kahdelle yhteisön tuottajalle sekä kaikille tiedossa olleille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille.

(18)

Vastauksia saatiin kahdelta yhteisön tuottajalta, yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta Intiasta sekä neljältä käyttäjältä. Yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista tai tuojista ei vastannut kyselyyn eikä ilmoittautunut tutkimuksen aikana.

(19)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä komissio teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(20)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli sulfaniilihappo, joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodiin ex29214210. Periaatteessa sulfaniilihappoa on olemassa kahta laatua, jotka määritetään niiden puhtausasteen mukaan: tekninen laatu ja puhdistettu laatu. Puhdistettua laatua pidetään joskus kaupan sulfaniilihapon suolana. Sulfaniilihappoa käytetään raaka-aineena optisten kirkasteiden, betonin lisäaineiden, elintarvikevärien ja erityisväriaineiden tuotannossa. Vaikka sulfaniilihapolla on eri käyttötarkoituksia, käyttäjät pitävät kaikkia sen laatuja ja muotoja toisensa kohtuudella korvaavina, useimmissa sovelluksissa niitä käytetään vaihdellen, ja niitä pidetään näin ollen yhtenä tuotteena, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin.

(21)

Tarkastelussa vahvistui alkuperäisessä tutkimuksessa tehty päätelmä, jonka mukaan sulfaniilihappo on puhdas hyödyketuote, jonka laatu ja fyysiset perusominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta se on peräisin. Tarkasteltavana olevalla tuotteella ja tuotteilla, joita intialainen vientiä harjoittava tuottaja valmistaa ja myy kotimarkkinoillaan ja kolmansiin maihin ja joita yhteisön tuottajat valmistavat ja myyvät yhteisön markkinoilla, on todettu olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa sama käyttötarkoitus, ja niitä pidetään siksi perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(22)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä tutkimusajanjaksolla ja johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(23)

On huomattava, että kun yhteisö laajentui 25 jäsenvaltion yhteisöksi vuonna 2004 ja 27 jäsenvaltion yhteisöksi vuonna 2007, edeltävän tutkimuksen ja tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vientimääriä ja tuonnin markkinaosuutta ei voida suoraan verrata toisiinsa.

(24)

Liiketietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi ja sen huomioon ottamiseksi, että Kokanin osuus Intiasta peräisin olevasta tuonnista on 100 prosenttia, asiaankuuluvat tiedot on esitetty vaihteluväleinä tai indeksoidussa muodossa.

(25)

Tutkimus perustui tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin, jotka saatiin tutkimuksessa täysin yhteistyössä toimineelta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Yrityksen toimittamien tietojen ja käytettävissä olevien Eurostatin tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja vastasi kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista tutkimusajanjaksolla.

(26)

Intiasta tuotiin tutkimusajanjaksolla yhteisöön sulfaniilihappoa 800–1 000 tonnia, mikä on noin 8–10 prosenttia yhteisön kulutuksesta. Alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla tuonnin määrä Intiasta oli 1 712 tonnia.

(27)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä, polkumyynnin esiintymistä tutkittiin muista lähteistä komission käytettävissä olevien tietojen perusteella. Perusasetuksen 18 artiklan säännösten mukaisesti käytettiin Eurostatin virallisia tietoja tuontimäärien ja -hintojen määrittämiseksi.

(28)

Käytössä olevien tietojen perusteella todettiin, että tutkimusajanjakson aikana sulfaniilihappoa tuotiin Kiinasta yhteisöön 1 482 tonnia, mikä vastaa noin 15:tä prosenttia yhteisön kulutuksesta. Alkuperäisessä tutkimuksessa tuonnin määrä Kiinasta oli 2 950 tonnia.

(29)

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti tässä tutkimuksessa käytettiin samaa menetelmää polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Alkuperäisessä tutkimuksessa polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin siis 24,6 prosenttia.

(30)

Normaaliarvon määrittämiseksi selvitettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta ensin, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla sen yhteisöön vietäväksi tarkoitettuun myyntiin verrattuna edustavaa. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti yrityksen kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos sen kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä. Tutkimus osoitti, että kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(31)

Tämän jälkeen yksilöitiin ne tarkasteltavana olevan tuotteen lajit, joita kotimarkkinoiden kokonaismyynnin osalta edustava vientiä harjoittava tuottaja myi kotimarkkinoillaan ja jotka ovat samanlaisia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa. Eri tuotelajien määrittämiseen käytetyt perusteet olivat laatu (puhdas vai tekninen), muoto (jauhe vai natriumsuola) sekä happopitoisuus.

(32)

Vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa yhteisöön vietäväksi myytyyn tuotelajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustavaa, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia verrattavissa olevan yhteisöön viedyn tuotelajin kokonaismyynnistä. Tutkimuksessa ilmeni, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kolmesta vientiin menneestä lajista kahta myytiin kotimarkkinoilla edustavina määrinä.

(33)

Lisäksi tutkittiin, voitaisiinko yrityksen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(34)

Tämä tehtiin määrittelemällä kummankin edustavia määriä myydyn kahden lajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin osuus, jota ei myyty tappiolla kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksolla. Koska määrästä yli 80:tä prosenttia ei myyty tappiolla kotimarkkinoilla ja koska myyntihinnan painotettu keskiarvo oli sama tai suurempi kuin tuotantokustannusten painotettu keskiarvo, normaaliarvo määritettiin tuotelajeittain kaikkien riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen painotettuna keskiarvona perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(35)

Sille tuotelajille, jota ei myyty edustavina määrinä kotimarkkinoilla, piti määrittää laskennallinen normaaliarvo. Laskennallisen normaaliarvon määrittämiseksi tutkimusajanjakson keskimääräisiin tuotantokustannuksiin lisättiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneessa kotimarkkinamyynnissä tehdyn voiton painotettu keskiarvo.

(36)

Tutkimus osoitti, että intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynti suuntautui ainoastaan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisössä.

(37)

Näin ollen vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(38)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen vertailun tasapuolisuuden varmistamiseksi otettiin hintaan ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisut tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten osalta.

(39)

Tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(40)

Vertailussa kävi ilmi, että yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja, jolla oli vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, ei harjoittanut polkumyyntiä.

(41)

Tältä osin on huomattava, että kuten edellä 7 kappaleessa todetaan, tutkimusajanjaksolla oli voimassa hintasitoumus, joka edellytti, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja noudatti tiettyä hintatasoa yhteisöön suuntautuvassa viennissä. Tiettyjen liiketoimien havaittiin tapahtuneen vähimmäistuontihintaa hieman korkeammilla tasoilla, mutta suurin osa myynnistä tapahtui vähimmäistuontihinnoin.

(42)

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti tässä tutkimuksessa käytettiin polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Alkuperäisessä tutkimuksessa siis vahvistettiin 21 prosentin polkumyyntimarginaali. Kesäkuussa 2003 käynnistetyn absorptiotutkimuksen jälkeen polkumyyntimarginaali kuitenkin arvioitiin uudelleen ja sen havaittiin kohonneen 33,7 prosenttiin, kuten asetuksessa (EY) N:o 236/2004 kuvataan.

(43)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiina ei ole markkinatalousmaa, ja sen vuoksi Kiinasta peräisin olevan tuonnin normaaliarvo täytyi määrittää markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan tietojen perusteella.

(44)

Vireillepanoilmoituksessa katsottiin, että Intia olisi soveltuva markkinataloutta toteuttava kolmas maa Euroopan yhteisöön suuntautuvan Kiinan viennin osalta. Intiaa käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa.

(45)

Pyynnön esittäjät kuitenkin ehdottivat, että tässä tapauksessa olisi soveliaampaa käyttää vertailumaana Amerikan yhdysvaltoja, jäljempänä ’Yhdysvallat’. Ne väittivät, että toisin kuin Intiassa, Yhdysvalloissa sulfaniilihapon hinnat määräytyvät tavanomaisten, vääristymättömien markkinavoimien mukaan. Lisäksi ne väittivät, että sulfaniilihapon tuotantoprosessi Yhdysvalloissa tapahtui Kiinaan verrattavalla tavalla ja että Yhdysvalloissa tuotetut ja myydyt määrät ovat edustavia. Pyynnön esittäjät myös väittivät, että raaka-aineiden saantia Intiassa ei voida verrata raaka-aineiden saantiin Kiinassa, koska ennakkolisenssijärjestelmän vuoksi intialaiset tuottajat mieluummin tuovat raaka-aineen kuin ostavat kotimaista raaka-ainetta.

(46)

Yhdysvaltojen valinnasta vertailumaaksi voidaan todeta, että se on soveltanut jo useita vuosia suojatoimenpiteitä Kiinasta ja Intiasta tapahtuvaan tuontiin polkumyyntitoimenpiteiden muodossa sekä Intiasta tapahtuvaan tuontiin tasoitustoimenpiteiden muodossa. Tästä syystä ei ole poissuljettua, että nämä kaupan suojatoimenpiteet olisivat vaikuttaneet hintoihin.

(47)

Raaka-aineiden saannin osalta havaittiin, että sulfaniilihapon intialaiset tuottajat ostavat raaka-aineita kotimarkkinoilta. Näin ollen ei voida väittää, että raaka-aineiden saannin vuoksi Intia ei olisi sopiva vertailumaa. Intiassa on lisäksi useita sulfaniilihapon tuottajia ja markkinoille tulee myös tuontia esimerkiksi Kiinasta. Näin ollen ei ole mitään näyttöä siitä, että Intiassa ei olisi kilpailua.

(48)

Edellä esitetyn perusteella ja koska alkuperäisen tutkimuksen jälkeen muuttuneista olosuhteista ei esitetty vakuuttavia väitteitä, voidaan päätellä, että Intia on asianmukainen vertailumaa määritettäessä normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa.

(49)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin vertailumaan yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella. Tarkemmin ottaen normaaliarvo perustui Intiassa vertailukelpoisista tuotelajeista etuyhteydettömien asiakkaiden maksamiin tai maksettavaksi tuleviin hintoihin, koska todettiin, että nämä suoritettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(50)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, vientihinta oli laskettava perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Eurostatin viralliset tiedot valittiin soveltuvaksi perustaksi vientihinnan määrittämiseen.

(51)

Normaaliarvon ja vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin asianmukaisesti huomioon. Tällaiset oikaisut tehtiin kuljetus- ja vakuutuskustannusten osalta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tämän jälkeen normaaliarvoa noudettuna lähettäjältä -tasolla Intiassa verrattiin Kiinan oikaistuihin vientihintoihin samalla tasolla.

(52)

Normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi, ja polkumyyntimarginaali vastasi määrää, jolla normaaliarvo ylitti yhteisöön suuntautuvassa viennissä sovelletun hinnan. Prosenttiosuutena CIF-hinnasta yhteisön rajalla ilmaistun polkumyyntimarginaalin todettiin olevan 15–20 prosenttia.

(53)

Koska tutkimusajanjaksolla ei esiintynyt polkumyyntiä, tarkasteltiin toistuisiko Intiasta peräisin oleva polkumyynti todennäköisesti, jos toimenpiteet kumotaan. Polkumyynnin toistumisen todennäköisyyden arvioimiseksi tarkasteltiin Kokanin hinnoittelukäytäntöä ja erityisesti sen muille markkinoille suuntautuvan viennin hintoja verrattuna yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin ja sen kotimarkkinahintoihin sekä sen tuotantoa, tuotantokapasiteettia ja varastoja. Tarkastelu perustui kyselylomakkeessa toimitettuihin tietoihin, jotka varmennettiin Kokanin tiloissa tutkimuksen aikana.

(54)

Hinnat yhteisön markkinoilla olivat korkeammat kuin Kokanin kotimarkkinoilla saamat hinnat tutkimusajanjaksolla. Tätä olisi kuitenkin tarkasteltava ottaen huomioon se, että yrityksen vientihintoihin sovellettiin hintasitoumuksen mukaisia vähimmäistuontihintoja.

(55)

Kokanin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräiset hinnat olivat merkittävästi alemmat kuin yhteisöön suuntautuvan viennin keskimääräiset hinnat. Havaittiin myös, että vienti tapahtui polkumyyntihinnoin, koska hinnat olivat huomattavasti alle hintojen, joita Kokan veloitti kotimarkkinoilla.

(56)

Kuten 7 ja 41 kappaleessa todettiin, Kokania sitoi vähimmäishintasitoumus sen viedessä yhteisöön tutkimusajanjakson aikana, kun taas muiden kolmansien maiden asiakkailta veloitetut hinnat määräytyivät vapaasti. Näissä olosuhteissa jälkimmäiset hinnat osoittavat yhteisöön suuntatuvan viennin todennäköisen hintatason, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Näin ollen pääteltiin, että Kokan todennäköisesti alentaa yhteisöön suuntautuvan viennin hintoja ja että polkumyynti todennäköisesti toistuu yhteisön markkinoilla, jos toimenpiteet kumotaan.

(57)

On myös huomattava, että kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen todettiin olevan keskimäärin alhaisempia kuin yhteisön tuotannonalan myyntihinnat yhteisössä. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisössä vallitseva hintataso tekee yhteisön markkinoista erittäin houkuttelevat intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Näin ollen katsottiin, että jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, viennin siirtämiseen yhteisön korkeamman hintatason markkinoille olisi taloudellinen kannustin.

(58)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei kerryttänyt varastoja tutkimusajanjaksolla. Kuitenkin havaittiin, että yritys pystyisi lisäämään tuotantoaan, koska sen kapasiteetin käyttöaste oli noin 65 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan käyttämättömän tuotantokapasiteetin havaittiin vastaavan yli 30:tä prosenttia yhteisön kulutuksesta.

(59)

Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että hintataso Intiassa ja muiden kolmansien maiden markkinoilla on huomattavasti alempi kuin hintataso yhteisön markkinoilla. Jos voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet kumotaan, yhteistyössä toimivalla intialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla on voimakas taloudellinen kannustin vapauttaa käyttämätöntä kapasiteettia mutta myös siirtää enemmän myyntiä yhteisön markkinoille ja näin ollen jatkaa vientiä jopa suuremmilla määrillä. Edellä tehdyn arvioinnin perusteella lisääntynyt vientimäärä yhteisön markkinoille tapahtuisi todennäköisimmin polkumyyntihinnoin.

(60)

Tutkimusajanjaksolla havaitun polkumyynnin lisäksi tarkasteltiin myös sitä, miten todennäköisesti polkumyynti jatkuisi, jos toimenpiteet kumotaan. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä, päätelmät on tehty perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella eli pyynnön esittäjien toimittamien tietojen ja Eurostatilta saatujen tietojen perusteella.

(61)

Julkisesti saatavien tietojen mukaan Kiinan tuotantomäärä on noin 22 000 tonnia, mikä on yli kaksinkertainen yhteisön kulutukseen nähden tutkimusajanjaksolla. Koska yksikään vientiä harjoittava kiinalainen tuottaja ei tehnyt yhteistyötä, Kiinan käyttämättömästä kapasiteetista ei saatu tietoja. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kiinalaisilla tuottajilla on kuitenkin valmiudet käyttää suhteellisen yksinkertaista eräprosessia, jota nykyään käytetään erityisväriaineiden ja kemikaalien tekemiseen sulfaniilihapon valmistamiseksi. Lisäksi yhteisön markkinat ovat olleet jo vuosia houkuttelevat markkinat kiinalaisille viejille, kuten johdanto-osan 63 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi on kohtuullista olettaa, että Kiinan mahdollinen vapaa tuotantokapasiteetti käytettäisiin niin, että kanavoitaisiin lisämääriä yhteisön markkinoille, ja/tai että nykyinen tuotanto, jota lisättäisiin siirtämällä tuotantoa erityisväriaineiden ja kemikaalien välillä, suunnattaisiin yhteisöön, jos voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet kumotaan.

(62)

Käytössä olevien tietojen mukaan Kiinan vientihinnat kolmansiin maihin olivat alle sen yhteisöön suuntautuvan viennin hintojen tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi on erittäin todennäköistä, että jos toimenpiteet kumotaan, kiinalaiset viejät ohjaavat kolmansiin maihin suuntautuvan vientinsä yhteisön markkinoille ja edelleen polkumyyntihinnoin.

(63)

Kuten asetuksessa (EY) N:o 236/2004 vahvistettiin, Kiinasta yhteisöön suuntautuvassa viennissä esiintyi polkumyyntitullin absorptiota. Käytäntö osoitti, että yhteisön markkinat olivat edelleen houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta. Koska vientiä tapahtui polkumyyntihinnoin tutkimusajanjaksolla, voidaan päätellä, että polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos toimenpiteiden annetaan raueta, ja vientimäärät todennäköisesti kasvavat.

(64)

Tutkimus osoitti, että kiinalaisten viejien huomattava polkumyynti jatkui tutkimusajanjakson aikana. Johdanto-osan 62 ja 63 kappaleen perusteella voidaan päätellä, että merkittävä polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan. On myös todennäköistä, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvaa merkittävästi, jos toimenpiteitä ei sovelleta.

(65)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että kiinalaisten viejien harjoittama polkumyynti todennäköisesti jatkuu ja intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien harjoittama polkumyynti todennäköisesti toistuu, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan.

(66)

Samankaltaista tuotetta valmistaa yhteisössä kaksi tuottajaa, joiden tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon.

(67)

Alkuperäisessä tutkimuksessa mukana olleet yritykset ”Sorochimie Chimie Fine” ja ”Quimigal SA” ovat vaihtaneet nimeä; ensimmäinen on nyt ”Ardenity” ja jälkimmäinen ”CUF Quíimicos Industriais”.

(68)

Nämä kaksi tuottajaa toimivat tutkimuksessa yhteistyössä ja kannattivat tarkastelupyyntöä. Ne siis muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

(69)

Todettavissa oleva yhteisön kulutus määritettiin seuraavien tekijöiden perusteella:

(70)

Sulfaniilihapon kulutus yhteisössä tutkimusajanjaksolla oli noin 10 000 tonnia. Tarkastelujaksolla kulutus laski 6 prosenttia.

Taulukko 1

Kulutus yhteisön markkinoilla

(71)

Jotta voitaisiin säilyttää liiketietojen luottamuksellisuus, koska Kokan edustaa 100:aa prosenttia Intiasta peräisin olevasta tuonnista ja yhteisön tuotannonala muodostuu ainoastaan kahdesta tuottajasta, tiedot taulukoissa 2–5 on esitetty indeksoituina.

(72)

Kiinasta ja Intiasta peräisin olevan tuonnin määrä ja markkinaosuudet kehittyivät seuraavissa taulukoissa esitetyn mukaisesti. Tuontimääriä koskevat tiedot on saatu Eurostatilta.

Taulukko 2

Tuonti asianomaisista maista

Taulukko 3

Asianomaisten maiden markkinaosuus

(73)

Tarkastelujakson aikana tuonti asianomaisista maista väheni 27 prosenttia, ja asianomaisten maiden markkinaosuus pieneni 22 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(74)

Maita erikseen tarkasteltaessa voidaan havaita, että tuontimäärä Intiasta väheni 40 prosenttia ja sen tuonnin markkinaosuus 36 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(75)

Kiinasta peräisin olevan tuonnin määrä taas väheni 16 prosenttia ja markkinaosuus 10 prosenttia samalla kaudella.

(76)

Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuonnin keskimääräinen hinta kohosi 35 prosenttia tarkastelujaksolla. Samalla kaudella Intiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuonnin keskimääräinen hinta kohosi 11 prosenttia.

(77)

Tutkimusajanjaksolla esiintyneen hintojen alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja asianomaisten maiden CIF yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti, jotta ne vastaisivat hintoja määräsatamissa. Oikaisu tehtiin korottamalla hintoja tavanomaisilla tulleilla ja tuonnin jälkeisillä kustannuksilla sekä Kiinan että Intian osalta ja korottamalla Kiinan hintoja vielä polkumyyntitullilla. Vertailu osoitti, että oikaistut Kiinan ja Intian hinnat eivät alittaneet yhteisön tuotannonalan hintoja.

(78)

Muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä väheni hieman eli 3 prosenttia tarkastelujaksolla. Kun otetaan huomioon kysynnän supistuminen, niiden markkinaosuus kuitenkin kasvoi 0,7 prosenttiyksikköä. Suurin osa tästä tuonnista tarkastelujaksolla oli peräisin suurimmasta viejämaasta eli Yhdysvalloista.

(79)

Muista kolmansista maista peräisin olevan sulfaniilihapon hinnat olivat hieman yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisemmat ja noudattelivat Intian hintakehitystä vuodesta 2005 eteenpäin.

(80)

Liiketietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi yhteisön tuotannonalan muodostavia kahta yritystä koskevat tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa.

(81)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltiin kaikkia yhteisön tuotannonalan kannalta asiaankuuluvia taloudellisia tekijöitä ja indeksejä.

(82)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä oli tutkimusajanjaksolla 17 prosenttia suurempi tarkastelujakson alun tuotantomäärään verrattuna. Myös yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla 12 prosenttia, kun yksi yhteisön tuottaja lisäsi kapasiteettiaan investoimalla laitteisiin voidakseen tuottaa puhdaslaatuista sulfaniilihappoa. Nämä kaksi tekijää yhdessä johtivat siihen, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujakson aikana. On vielä huomattava, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli tyydyttävä (75–80 prosenttia) tutkimusajanjaksolla.

(83)

Yhteisön tuotannonalan vuoden lopun varastojen määrä putosi tarkastelujaksolla 22 prosenttia. Varastojen määrä laski voimakkaasti vuonna 2004 ja 2005 mutta kasvoi vähitellen vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 7

Loppuvarastojen määrä

(84)

Yhteisön tuotannonalan myyntimäärä tutkimusajanjaksolla oli 5 prosenttia suurempi kuin tarkastelujakson alussa. Yhteisön kulutus laski 6 prosenttia tarkastelujaksolla (ks. johdanto-osan 70 kappale edellä), ja yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 12 prosenttia samalla jaksolla. Tarkastelujakson aikana yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi yli 7 prosenttiyksikköä. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus pysytteli 50 prosentin yläpuolella koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 8

Myyntimäärät ja markkinaosuus

(85)

On huomattava, että yhteisön kulutuksen lasku vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla vaikutti jonkin verran yhteisön tuotannonalan kasvuun. Markkinaosuuden kasvua selittää lähes vastaava myyntimäärän lisääntyminen ja heikentyvä kulutus tarkastelujakson loppua kohti.

(86)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat tarkastelujakson aikana merkittävästi eli 26 prosenttia. Vuodesta 2005 lähtien havaitussa kehityksessä vaikuttaisivat tulevan esiin erityisesti vuonna 2004 käyttöön otettujen absorption vastaisten toimenpiteiden vaikutukset. Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat merkittävästi vuoden 2004 ja 2005 välillä ja pysyttelivät sen jälkeen melko vakaina. Nousu oli kuitenkin vähäisempää kuin aniliinin hinnannousu; aniliini on puolestaan merkittävin raaka-aine sulfaniilihapon tuotannossa. Aniliinin, joka on bentseenijohdannainen, osuus kaikista valmistuskustannuksista oli tutkimusajanjaksolla 50 prosenttia, ja sen hinta nousi noin 45 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 9

Myyntihinnat

(87)

Työntekijöiden määrä laski 9 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas tuotanto lisääntyi, ja tämä osoittaa yhteisön tuotannonalan tuottavuuden ja kilpailukyvyn kohoamista. Keskimääräiset kustannukset työntekijää kohti kuitenkin kasvoivat samalla kaudella 15 prosenttia.

Taulukko 10

Työllisyys ja tuottavuus

(88)

Yhteisön tuotannonalan kannattavuus oli noin 1 prosentti tai sen alle liikevaihdosta, vuotta 2005 lukuun ottamatta. Yhteisön tuotannonala kirjasi merkittäviä tappioita vuonna 2004, kun taas vuosina 2005 ja 2006 ja tutkimusajanjaksolla saavutettiin voittoa. Kun otetaan huomioon, että yhteisön tuotannonalan tuottavuus oli huomattavan alhainen vuonna 2003, tarkastelujaksolla havaittu kohoaminen johti kannattavuuteen, joka oli edelleen huomattavasti alle tason, jota voidaan pitää hyväksyttävänä tämäntyyppisessä teollisuudessa.

(89)

On myös huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen vaikutti raaka-aineen hintojen kehitys. Keskimääräiset tuotantokustannukset nousivat 25 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Aniliini on siis tärkein tekijä sulfaniilihapon tuotannossa, kuten johdanto-osan 86 kappaleessa todettiin, ja sen osuus on noin puolet tuotantokustannuksista. Aniliinin hinnat kohosivat merkittävästi vuonna 2004, ja koska yhteisön tuotannonala ei pystynyt siirtämään hinnannousua asiakkaiden maksettavaksi, sille aiheutui tappioita. Yhteisön tuotannonalan tilanne koheni vuonna 2005, kun aniliinin hinnat vakaantuivat ja yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan sulfaniilihapon hintoja siinä määrin, että se pystyi kattamaan raaka-aineiden kustannusten hinnannousun. Vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan kannattavuus laski alle 1 prosenttiin liikevaihdosta, kun aniliinin hinta kohosi uudelleen.

(90)

Yhteisön tuotannonala teki edelleen investointeja sulfaniilihapon tuotantoon koko tarkastelujakson ajan. Yksi yhteisön tuottaja teki vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla investointeja – pääasiassa olemassa olevien tuotantohyödykkeiden ylläpitoon liittyvien investointien lisäksi – lisätäkseen kapasiteettiaan puhdaslaatuisen sulfaniilihapon tuotannossa. On kuitenkin huomattava, että uuden kapasiteetin odotetaan olevan täysimittaisesti käytössä vasta vuodesta 2008.

(91)

Koska yhteisön tuotannonalan voitot ovat olleet alhaisia koko tarkastelujakson ajan, myös investointien tuottoa kuvaava luku, joka ilmaisee tuloksen prosentteina sulfaniilihapon tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, on sekin pysynyt hyvin alhaisena eli noin 2 prosentissa tutkimusajanjaksolla.

(92)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteisön tuotannonalan heikko rahoitustilanne vaikeutti niiden pääoman saantia. Vaikka yksi yhteisön tuottajista on osa suurta yhtymää, pääomatarpeita ei aina tyydytetä toivotussa määrin, koska yhtymän sisällä varat ohjataan yleensä kannattavimpiin yksiköihin.

(93)

Kassavirta heikkeni merkittävästi 85 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä mutta pysyi edelleen positiivisena. Kassavirran kehitys ei seuraa kannattavuuden kehitystä, koska siihen vaikuttavat tekijät, joihin ei liity maksutapahtumaa, kuten poistot ja inventoidun omaisuuden liikkeet.

Taulukko 13

Kassavirta

(94)

Useimmat yhteisön tuotannonalan indikaattorit kehittyivät myönteisesti vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välillä: myyntimäärä, kapasiteetin käyttöaste, tuotantomäärä, loppuvarastot, tuottavuus, investoinnit ja sijoitetun pääoman tuotto. Sen kannattavuus oli kuitenkin alle 1 prosentti liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(95)

Yhteisön tuotannonala on saanut etua sulfaniilihapon yksikköhinnan kohoamisesta varsinkin vuodesta 2004 tutkimusajanjakson loppuun. Myyntihinnan nousu ei kuitenkaan täysin kompensoinut tuotantokustannusten kohoamista, ja näin ollen voittomarginaali heikkeni.

(96)

Lisäksi yhteisön kulutuksen lasku vuonna 2006 ja tutkimusajanjaksolla vaikeutti jonkin verran yhteisön tuotannonalan toipumista.

(97)

Kaiken kaikkiaan on selvää, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antoi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden vakauttaa tilanteensa muttei täysin toipua vahingollisesta tilanteesta, koska Kiinasta peräisin oleva tuonti jatkui polkumyynnillä ja koska raaka-aineen hinnat nousivat eikä yhteisön tuotannonala pystynyt siirtämään nousua asiakkaiden maksettavaksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että yhteisön tuotannonala alkoi investoida uusiin laitteisiin tarkastelujakson aikana.

(98)

Edellä esitetyn perusteella kävi ilmi, että toisaalta määrää kuvaavat indikaattorit kehittyivät positiivisesti tarkastelujaksolla mutta toisaalta yhteisön tuotannonalaan liittyvät taloudelliset indikaattorit kuten kannattavuus ja kassavirta osoittivat, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne on edelleen riskialtis. Sen vuoksi päätellään, että yhteisön tuotannonala ei pystynyt täysin toipumaan vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(99)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitiin, miten todennäköistä vahingon toistuminen olisi, jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan. Tätä varten tarkasteltiin erityisesti asianomaisista maista peräisin olevan viennin määrän ja hinnan kehitystä sekä niiden todennäköisiä vaikutuksia yhteisön tuotannonalan tilanteeseen, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

(100)

On muistettava, että vaikka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä olikin käytössä, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli 24,6 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(101)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyössä toimivalla intialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla oli huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia, mikä vastasi yli 30:tä prosenttia yhteisön kulutuksesta. Lisäksi komission käytettävissä olevat tiedot osoittivat, että tämänhetkinen sulfaniilihapon tuotanto Kiinassa on noin 22 000 tonnia, mikä vastaa yli kaksinkertaisesti yhteisön kulutusta. Samojen tietojen perusteella vaikuttaa myös siltä, että kiinalaiset tuottajat pystyvät helposti siirtämään tuotantoaan erityisväriaineista ja kemikaaleista sulfaniilihappoon. Näissä maissa mahdollisesti käytettävissä oleva kapasiteetti osoittaa, että vientiä harjoittavilla tuottajilla on mahdollisuus lisätä sulfaniilihapon nykyistä tuotantoaan ja näin ollen myös sen vientiä yhteisöön.

(102)

On myös huomattava, että yhteisön kulutus laski hieman tarkastelujaksolla, eikä ole odotettavissa, että kysyntä tulevina vuosina olisi sellainen, että se pystyisi ottamaan vastaan mahdollisesti lisääntyvän tuonnin Kiinasta ja Intiasta, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tässä tilanteessa sulfaniilihapon vienti Kiinasta ja Intiasta hyvin todennäköisesti korvaisi suuren osan yhteisön tuotannonalan myynnistä, koska tuontihinnat ovat todennäköisesti alhaisemmat.

(103)

Tutkimuksessa vahvistui, että yhteisön markkinat ovat edelleen houkuttelevat sekä kiinalaisten että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta. Kuten johdanto-osan 57 ja 62 kappaleessa mainittiin, Intian ja Kiinan muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräisten hintojen havaittiin olevan merkittävästi alle yhteisöön suuntautuvan viennin keskimääräisten hintojen. Siitä huolimatta, että Kiinan ja Intian vientihinnoissa ei havaittu hintojen alittavuutta, kun vientihinnat oli oikaistu polkumyyntitulleilla ja tavanomaisilla tulleilla, Kiinan ja Intian CIF-vientihintojen havaittiin olevan keskimäärin huomattavasti alempia (noin 18 prosenttia) kuin yhteisön tuotannonalan keskimääräisten hintojen. Sen vuoksi ilman toimenpiteitä sulfaniilihapon tuonti asianomaisista maista yhteisöön todennäköisesti lisääntyy merkittävästi, kun otetaan huomioon i) käyttämätön kapasiteetti (erityisesti Intiassa), ii) viennin suuntaaminen muista kolmansista maista yhteisön markkinoille, iii) mahdollisuus siirtää tuotantoa erityisväriaineista ja kemikaaleista sulfaniilihappoon (varsinkin Kiinassa), ja hintataso on merkittävästi alle nykyisen hintatason yhteisössä.

(104)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, yhteisön markkinoille tulee erittäin todennäköisesti tuontia asianomaisista maista merkittäviä määriä polkumyyntihinnoin, jotka ovat alle yhteisön tuotannonalan hintojen. Tämä saisi mitä todennäköisimmin hinnat laskuun yhteisön markkinoilla, mikä oletettavasti heikentäisi yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta. Se vahingoittaisi erityisesti tarkastelujaksolla ilmennyttä elpymistä ja johtaisi todennäköisesti vahingon toistumiseen.

(105)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tarkasteltiin, olisiko nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkaminen kokonaisuudessaan yhteisön edun vastaista. Yhteisön etua arvioitaessa otettiin huomioon kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat.

(106)

Lisäksi tämä tutkimus on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, joten siinä tarkastellaan tilannetta, jossa polkumyyntitoimenpiteet ovat jo olleet voimassa, ja sen avulla voidaan siten arvioida nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisia perusteettomia kielteisiä vaikutuksia asianomaisiin osapuoliin.

(107)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko vahingollisen polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa toimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole yhteisön edun mukaista.

(108)

Voidaan kohtuudella odottaa, että yhteisön tuotannonala edelleen hyötyy nykyisin voimassa olevista toimenpiteistä ja toipuu lisäämällä markkinaosuuttaan ja parantamalla tuottavuuttaan. Mikäli toimenpiteitä ei pidetä voimassa, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonala alkaa taas kärsiä asianomaisista maista peräisin olevan, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisääntymisestä ja että sen nykyinen herkkä taloudellinen tilanne huonontuu.

(109)

Tällä perusteella voidaan päätellä, että toimenpiteiden jatkaminen olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(110)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittävää vaikutusta yhteisön sulfaniilihapon kauppiaisiin. Kuten edellä todettiin, yksikään tuoja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Sen vuoksi ei esitetty mitään pakottavia syitä, joiden perusteella toimenpiteiden käyttöönotto olisi tuojien edun vastaista.

(111)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille tiedoissa olleille 31 käyttäjälle, joista ainoastaan neljä toimitti vastauksen. Optisia kirkasteita tuottavilta yhteisön yrityksiltä saatiin kolme vastausta ja väriaineita tuottavalta yritykseltä yksi. Näiden käyttäjien toimittamat tiedot toimenpiteiden vaikutuksesta ja sulfaniilihapon osuudesta niiden tuotantokustannuksista eivät kuitenkaan olleet merkityksellisiä.

(112)

Näiden neljän käyttäjän tuoma tarkasteltavana olevan tuotteen määrä oli 47,3 prosenttia yhteisön koko tuonnista. Koska nämä neljä käyttäjää ostivat sulfaniilihappoa merkittäviä määriä myös yhteisön tuotannonalalta, niiden osuus yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjaksolla oli noin 40 prosenttia.

(113)

Kolme käyttäjää esitti samat kommentit ja vastusti toimenpiteiden jatkamista sillä perusteella, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti ei riitä tyydyttämään kotimarkkinoiden kysyntää ja että toimenpiteet vahingoittavat niiden kilpailukykyä jatkojalostustuotteiden alalla. Neljäs käyttäjä ei ilmoittanut, puolsiko vai vastustiko se toimenpiteiden jatkamista.

(114)

Tarjontatilanteesta yhteisön markkinoilla voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan nykyisellä tuotantokapasiteetilla voitaisiin tyydyttää noin 80 prosenttia yhteisön kulutuksesta. On myös korostettava, että yhteisön tuotannonala on investoinut uusiin laitteisiin lisätäkseen puhdaslaatuisen sulfaniilihapon tuotantoa. Toimenpiteiden tarkoituksena ei missään tapauksessa ole estää tuontia asianomaisista maista yhteisön markkinoille vaan varmistaa, ettei tuonti tapahdu polkumyynnillä eikä vahinkoa aiheuttavin hinnoin. Sen vuoksi odotetaan, että tuonti asianomaista maista yhteisön markkinoille jatkuu, kuten se jatkui toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen vuonna 2002.

(115)

On myös huomattava, että sulfaniilihappoa tuotetaan yhteisön ulkopuolella vain muutamassa maassa, kuten Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Sen vuoksi on tärkeää, että yhteisön tuotannonalan annetaan toimia tehokkaan kilpailun olosuhteissa, jotta kotimaista tuotetta voidaan jatkossakin toimittaa yhteisön kaikille käyttäjille.

(116)

Käyttäjien kilpailukyvystä voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa käyttäjiltä saatujen tietojen puutteesta huolimatta alkuperäisessä tutkimuksessa osoitettiin, että polkumyyntitoimenpiteet lisäisivät sulfaniilihappoa sisältävien optisteiden kirkasteiden ja väriaineiden kokonaiskustannuksia alle 1 prosenttia.

(117)

Edellä esitetyn perusteella myös tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa katsotaan, että toimenpiteiden jatkamisella ei olisi merkittävää kielteistä vaikutusta käyttäjien tilanteeseen.

(118)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista.

(119)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella suositeltiin, että voimassa olevia toimenpiteitä jatkettaisiin. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia. Huomautuksia, jotka antaisivat aihetta muuttaa edellä mainittuja päätelmiä, ei esitetty.

(120)

Ottaen huomioon päätelmät, jotka koskevat Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan sulfaniilihapon tuonnin jatkumisen todennäköisyyttä, Intiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin toistumisen todennäköisyyttä, vahingon toistumisen todennäköisyyttä sekä yhteisön etua, sulfaniilihapon tuontia koskevat polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa, jotta estetään polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman vahingon toistuminen.

(121)

Tullia ei sovelleta sellaisten tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin, jotka yksi intialainen yritys, jonka sitoumus on hyväksytty komission päätöksellä 2006/37/EY on valmistanut ja myynyt yhteisöön vientiä varten,

—

nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaneet tätä niistä suoraan, ja

—

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen, ja

—

tullille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat tarkoin sitoumuslaskussa olevaa kuvausta.

1.

Otsikko: ”SITOUMUKSEN MUKAISIA TAVAROITA KOSKEVA KAUPPALASKU”.

2.

Kauppalaskun laatineen, sitoumuksen hyväksymisestä tehdyn komission päätöksen 2006/37/EY 1 artiklassa mainitun yrityksen nimi.

3.

Kauppalaskun numero.

4.

Kauppalaskun päivämäärä.

5.

Taric-lisäkoodi, johon luokiteltuina laskussa tarkoitetut tavarat tullataan yhteisön rajalla.

6.

Tavaroiden tarkka kuvaus, jossa mainitaan

7.

Myyntiehdot, joista ilmenee

8.

Sen yhteisössä tuojana toimivan yrityksen nimi, jolle viejäyritys on suoraan laatinut sitoumuksen mukaisten tavaroiden mukana seuraavan kauppalaskun.

9.

Yrityksen työntekijä, joka on antanut kauppalaskun (työntekijän nimi), ja seuraava allekirjoitettu ilmoitus:

”Allekirjoittanut vahvistaa, että tässä laskussa tarkoitettujen tavaroiden myynti Euroopan yhteisöön suuntautuvaa suoraa vientiä varten tapahtuu [yrityksen nimi] esittämän ja Euroopan komission päätöksellä 2006/37/EY hyväksymän sitoumuksen soveltamisalan ja ehtojen mukaisesti. Allekirjoittanut vakuuttaa, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja paikkansapitävät.”