7.11.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 298/9


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/92/EY,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2008,

yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi (uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisön menettelyn toteuttamiseksi kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/377/ETY (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Nyt kun mainittua direktiiviä muutetaan vielä uudelleen, kyseiset säännökset olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Energian hinnan avoimuus, siinä määrin kuin sillä olosuhteita vahvistamalla varmistetaan, että kilpailu ei vääristy yhteismarkkinoilla, on olennaista energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja sujuvan toiminnan kannalta.

(3)

Tämä avoimuus voi edistää käyttäjien syrjinnän poistamista, lisäämällä heidän vapauttaan valita eri energialähteiden ja eri hankkijoiden välillä.

(4)

Nykyisin avoimuus vaihtelee energialähteestä ja jäsenvaltiosta tai yhteisön alueesta toiseen tehden siten energian sisämarkkinoiden saavuttamisen kyseenalaiseksi.

(5)

Yhteisön teollisuuden käyttämästään energiasta maksama hinta on eräs kilpailukykyyn vaikuttavista seikoista ja olisi sen vuoksi pysyttävä salassa.

(6)

Standardikuluttajajärjestelmällä, jota Euroopan yhteisöjen tilastotoimisto, jäljempänä ”Eurostat”, käyttää hintajulkaisuissaan, ja tärkeitä teollisuuden sähkön käyttäjiä varten käyttöön otetulla hintajärjestelmällä varmistetaan, että hintojen avoimuus ei estä salassa pidettävyyttä.

(7)

On tarpeen laajentaa Eurostatin käyttämiä kuluttajaluokituksia siinä määrin kuin on olemassa edustavia kuluttajaryhmiä.

(8)

Tällä tavoin lopullisten käyttäjien hintojen avoimuus saavutettaisiin vaarantamatta tarpeellista sopimusten salassapitoa. Salassapidon kunnioittamiseksi tietyn kulutusluokan hinnan julkistaminen edellyttää, että luokassa on vähintään kolme käyttäjää.

(9)

Tiedot kaasun ja sähkön teollisista, lopullisista energian käyttäjistä mahdollistavat myös vertailut muiden energialähteiden (öljyn, hiilen, fossiilisten ja uusiutuvien energialähteiden) sekä muiden käyttäjien kanssa.

(10)

Kaasua ja sähköä toimittavat yritykset sekä kaasun ja sähkön teolliset käyttäjät pysyvät, tämän direktiivin soveltamisesta riippumatta, yhteisön kilpailusääntöjen alaisina ja siten komissio voi vaatia ilmoittamaan hintoja ja myyntiehtoja koskevia tietoja.

(11)

Voimassa olevien hinnoittelujärjestelmien tiedot ovat osa hintojen avoimuudesta.

(12)

Tiedot käyttäjien jaotteluista luokkiin ja niiden vastaavista markkinaosuuksista ovat myös osa hintojen avoimuudesta.

(13)

Tietojen, jotka toimitetaan Eurostatille hinnoista ja käyttäjille tarkoitetuista myyntiehdoista ja käytössä olevista hintajärjestelmistä sekä käyttäjien jaotteluista kulutusluokittain, olisi oltava riittäviä, jotta komissio voi tarpeen mukaan päättää sopivista toimista tai ehdotuksista energian sisämarkkinoiden tilanteen perusteella.

(14)

Eurostatille toimitettavat tiedot ovat luotettavampia, jos yritykset itse keräävät nämä tiedot.

(15)

Jokaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevan verotuksen ja veroluonteisten maksujen tunteminen on tärkeää hintojen avoimuuden varmistamiseksi.

(16)

Olisi oltava mahdollista tarkastaa Eurostatille toimitettavien tietojen luotettavuus.

(17)

Hintojen avoimuuden saavuttaminen edellyttää hintojen ja hintajärjestelmien mahdollisimman laajaa julkistamista ja levittämistä käyttäjien keskuudessa.

(18)

Energian hintojen avoimuuden toteuttamiseksi järjestelmän olisi perustuttava Eurostatin tietojen käsittelyssä, tarkastamisessa ja julkaisemisessa osoittamaan asiantuntemukseen sekä sen kehittämiin ja soveltamiin menetelmiin.

(19)

Energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi hintojen avoimuuden järjestelmä olisi otettava käyttöön mahdollisimman pian.

(20)

Tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano voi tapahtua kaikissa jäsenvaltioissa, kun maakaasumarkkinat, erityisesti perusrakenteen osalta, ovat saavuttaneet riittävän kehitystason.

(21)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(22)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta tarvittavien muutosten tekemiseksi liitteisiin I ja II havaittujen erityisongelmien perusteella. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(23)

Koska tähän direktiivin lisätyt uudet kohdat koskevat ainoastaan komiteamenettelyä, jäsenvaltioiden ei tarvitse saattaa niitä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(24)

Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä III olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sähköä tai kaasua teollisille, liitteessä I ja II määritellyille käyttäjille toimittavat yritykset ilmoittavat Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle, jäljempänä ”Eurostat”, 3 artiklassa säädetyssä muodossa:

1)

kaasun ja sähkön hinnat ja myyntiehdot teollisille käyttäjille;

2)

käytettävät hintajärjestelmät;

3)

käyttäjien ja käytettyjen määrien jaottelun kulutusluokittain sen varmistamiseksi, että nämä luokat ovat kansallisella tasolla edustavia.

2 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen yritysten on koottava 1 artiklan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetut tiedot 1 päivänä tammikuuta ja 1 päivänä heinäkuuta kultakin vuodelta.

Jäljempänä 3 artiklan säännösten mukaisesti laaditut tiedot on lähetettävä Eurostatille ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kahden kuukauden kuluessa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella Eurostat julkaisee vuosittain toukokuussa ja marraskuussa sopivassa muodossa teollisten käyttäjien kaasun ja sähkön hinnat jäsenvaltioissa sekä siinä tarkoituksessa käytetyt hintajärjestelmät.

3.   Edellä 1 artiklan 3 alakohdassa edellytetyt tiedot on lähetettävä joka toinen vuosi Eurostatille ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Näitä tietoja ei julkaista.

3 artikla

Edellä 1 artiklassa edellytetyt muotoa, sisältöä ja kaikkia muita tietojen piirteiden soveltamista koskevat säännökset ovat liitteessä I ja II.

4 artikla

Eurostat ei saa paljastaa tietoja, jotka on annettu sille 1 artiklan mukaisesti ja jotka saattaisivat olla luonteeltaan liikesalaisuuksia. Kyseisten Eurostatille siirrettyjen luottamuksellisten tilastotietojen on oltava vain Eurostatin viranhaltijoiden saatavissa ja niitä saadaan käyttää ainoastaan tilastotarkoituksiin.

Ensimmäinen kohta ei kuitenkaan estä kyseisten tietojen julkaisemista yhdistetyssä muodossa, joka ei mahdollista yksittäisten liiketoimien tunnistamista.

5 artikla

Jos Eurostat havaitsee tämän direktiivin mukaisesti annetuissa tiedoissa tilastollisesti merkittäviä poikkeamia tai epäjohdonmukaisuutta, se voi pyytää kansallisilta toimielimiltä lupaa tarkastaa sopivat yhdistämättömät tiedot sekä laskenta- tai arviointimenetelmät, joihin yhdistetyt tiedot perustuvat, arvioidakseen ja tarvittaessa muuttaakseen epätavanomaisina pidettäviä tietoja.

6 artikla

Komissio tekee tarpeelliset muutokset liitteisiin I ja II havaittujen erityisongelmien perusteella. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Tällaiset muutokset saavat kuitenkin koskea ainoastaan liitteiden I ja II teknisiä seikkoja, ja ne eivät saa olla laadultaan sellaisia, jotka muuttavat järjestelmän yleistä rakennetta.

7 artikla

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

8 artikla

Komissio esittää vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle yhteenvetona kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta.

9 artikla

Maakaasun osalta tätä direktiiviä ei sovelleta jäsenvaltioissa ennen kuin kyseisen energiamuodon käyttöönotosta kansallisilla markkinoilla on kulunut viisi vuotta.

Tämän energiamuodon käyttöönoton ajankohdasta kansallisilla markkinoilla on asianomaisen jäsenvaltion nimenomaisesti ilmoitettava komissiolle viipymättä.

10 artikla

Kumotaan direktiivi 90/377/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä III olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä III olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

11 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

12 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2008.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J.-P. JOUYET


(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. kesäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 25. syyskuuta 2008.

(2)  EYVL L 185, 17.7.1990, s. 16.

(3)  Katso liitteessä III oleva A osa.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.


LIITE I

KAASUN HINNAT

Tiedot teollisilta käyttäjiltä (1) perityistä kaasun hinnoista kerätään ja kootaan seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)

Ilmoitettavat hinnat ovat hintoja, jotka teolliset loppukäyttäjät maksavat omaan käyttöönsä ostamastaan kaasuverkon kautta jaellusta maakaasusta.

b)

Huomioon otetaan kaikki kaasun teollisuuskäyttö. Järjestelmän ulkopuolelle jätetään kuitenkin käyttäjät, jotka käyttävät kaasua:

sähköntuotantoon sähkölaitoksissa tai yhdistetyissä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksissa,

muuhun kuin energiakäyttöön (esim. kemianteollisuudessa),

enemmän kuin 4 000 000 gigajoulea (GJ) vuodessa.

c)

Hinnat on ilmoitettava sellaisen vakiokulutusluokituksen mukaisesti, jossa käyttäjät jaotellaan niiden vuotuisen kaasunkulutuksen mukaan.

d)

Hintatiedot kerätään kahdesti vuodessa kunkin kuuden kuukauden jakson alussa (tammikuussa ja heinäkuussa), ja ne kuvaavat teollisten käyttäjien edellisten kuuden kuukauden aikana kaasusta maksamia keskimääräisiä hintoja. Ensimmäiset Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle (Eurostat) ilmoitettavat hintatiedot koskevat tilannetta 1 päivänä tammikuuta 2008.

e)

Hinnat on ilmoitettava kansallisena valuuttana gigajoulea kohti. Käytetyn energian yksikkö mitataan ylemmän lämpöarvon perusteella (GCV).

f)

Hintoihin on sisällyttävä kaikki suoritettavat maksut: verkon käyttömaksut ja käytetty energia, joista on vähennetty mahdolliset alennukset ja hyvitykset, sekä muut maksut (mittarivuokra, kiinteät maksut jne.). Liittymismaksuja ei saa laskea mukaan.

g)

Hinnat ilmoitetaan kansallisina keskihintoina.

h)

Jäsenvaltiot laativat ja toteuttavat kustannustehokkaat menetelmät varmistaakseen, että tietojen keräysjärjestelmät ovat edustavat ja perustuvat seuraaviin sääntöihin:

Hinnat ilmoitetaan painotettuina keskihintoina käyttäen painotustekijöinä tarkasteltavien kaasua toimittavien yritysten markkinaosuuksia. Aritmeettiset keskihinnat annetaan ainoastaan silloin, kun painotettuja hintoja ei ole mahdollista laskea. Kummassakin tapauksessa jäsenvaltiot varmistavat, että tarkastelu kattaa edustavan osuuden kansallisista markkinoista.

Markkinaosuuksien olisi perustuttava kaasua toimittavien yritysten teollisilta käyttäjiltä laskuttamiin kaasumääriin. Jos mahdollista, markkinaosuudet lasketaan erikseen kultakin luokalta. Jäsenvaltiot käsittelevät painotettujen keskihintojen laskemisessa käytettyjä hintatietoja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

Luottamuksellisuuden säilyttämiseksi hintoja koskevat tiedot välitetään vain silloin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on vähintään kolme käyttäjää kussakin j kohdassa mainitussa luokassa.

i)

Kolme hintatasoa on ilmoitettava:

hinnat ilman veroja ja maksuja,

hinnat ilman arvonlisäveroa ja muita palautettavissa olevia veroja,

hinnat, joihin sisältyvät kaikki verot ja maksut sekä arvonlisävero.

j)

Kaasun hintoja tarkastellaan seuraavissa teollisten käyttäjien luokissa:

Teolliset käyttäjät

Vuotuinen kaasunkulutus (GJ)

Vähintään

Enintään

Luokka I1

 

< 1 000

Luokka I2

1 000

< 10 000

Luokka I3

10 000

< 100 000

Luokka I4

100 000

< 1 000 000

Luokka I5

1 000 000

<= 4 000 000

k)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä on joka toinen vuosi annettava Eurostatille tiedot käytetystä keräämisjärjestelmästä sekä erityisesti seuraavat tiedot: kuvaus selvityksestä ja sen laajuus (tarkasteltujen toimittajayritysten määrä, edustettujen markkinoiden yhteenlaskettu prosenttiosuus jne.), painotettujen keskihintojen laskentaperusteet ja kunkin luokan edustama kokonaiskulutus. Ensimmäiset keräämisjärjestelmää koskevat tiedot on annettava tilanteesta 1 päivänä tammikuuta 2008.

l)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä on joka vuosi annettava Eurostatille tiedot tärkeimmistä piirteistä ja tekijöistä, jotka vaikuttavat kunkin luokan osalta ilmoitettuihin hintoihin.

Näihin tietoihin sisältyvät:

teollisten käyttäjien keskimääräiset kuormitustekijät kunkin luokan osalta laskettuina toimitetun kokonaisenergian ja keskimääräisen enimmäiskysynnän perusteella,

keskeytettävissä olevista toimituksista annettavien alennusten kuvaus,

tilaajamaksujen, mittarivuokrien ja muiden kansallisesti merkittävien maksujen kuvaus.

m)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä olisi joka vuosi annettava tiedot myös teollisille käyttäjille myydystä kaasusta perittyjen verojen tasosta ja laskentatavasta sekä tällaisten verojen kuvaus. Kuvaukseen on sisällyttävä kaikki muut kuin veronluonteiset maksut, joilla katetaan järjestelmän kustannuksia ja julkisen palvelun velvoitteiden kustannuksia.

Annettavaan verojen kuvaukseen on sisällyttävä kolme selvästi erotettavaa osaa:

Verot, veronluonteiset maksut ja muut kuin veronluonteiset maksut, joita ei eritellä teollisille käyttäjille lähetettävissä laskuissa. Tässä kohdassa kuvatut erät sisältyvät lukuihin, jotka ilmoitetaan hintatasosta ”hinnat ilman veroja ja maksuja”.

Verot ja maksut, jotka eritellään teollisille käyttäjille lähetettävissä laskuissa ja joiden ei katsota olevan palautettavissa. Tässä kohdassa kuvatut erät sisältyvät lukuihin, jotka ilmoitetaan hintatasosta ”hinnat ilman arvonlisäveroa ja muita palautettavissa olevia veroja”.

Arvonlisävero ja muut palautettavissa olevat verot, jotka eritellään teollisille käyttäjille lähetettävissä laskuissa. Tässä kohdassa kuvatut erät sisältyvät lukuihin, jotka ilmoitetaan hintatasosta ”hinnat, joihin sisältyvät verot ja maksut sekä arvonlisävero”.

Seuraavassa annetaan yleiskuva kyseeseen tulevista eri veroista, veronluonteisista maksuista ja muista kuin veronluonteisista maksuista:

arvonlisävero,

lupamaksut: tämä tarkoittaa yleensä lisenssejä ja maksuja, joita peritään verkkojen tai muiden kaasuntoimituksiin liittyvien laitteiden käyttämistä maa-alueista ja julkisista tai yksityisistä kiinteistöistä,

ympäristöverot ja -maksut: tämä tarkoittaa yleensä joko uusiutuvien energianlähteiden tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon edistämistä taikka rasitteen asettamista hiilidioksidi-, rikkidioksidi- tai muille ilmastonmuutokseen liittyville päästöille,

muut energia-alaan liittyvät verot tai maksut: julkisen palvelun velvoitteet tai maksut, energia-alan sääntelyviranomaisten rahoittamiseksi perittävät maksut jne.,

muut verot tai maksut, jotka eivät liity energia-alaan: kansalliset, paikalliset tai alueelliset energian kulutusta verottavat maksut, kaasunjakeluverot jne.

Tuloveroa, kiinteistöihin liittyviä veroja, moottoriajoneuvojen polttoaineveroja, liikenneveroja, televiestintäalan lisenssimaksuja, radio- tai mainontamaksuja, jäteveroja jne. ei oteta huomioon vaan ne jätetään tämän kuvauksen ulkopuolelle, koska ne ovat kiistatta osa toimintakustannuksia ja ne koskevat myös muita teollisuudenaloja ja toimintoja.

n)

Jäsenvaltioissa, joissa koko teollisuusmyynti on yhdellä yhtiöllä, kyseinen yhtiö voi välittää tiedot. Jäsenvaltioissa, joissa toimii useampi kuin yksi yhtiö, tiedot toimittaa riippumaton tilastoelin.


(1)  Teollisiin käyttäjiin voi sisältyä myös muita käyttäjiä, jotka eivät ole kotitalouksia.


LIITE II

SÄHKÖN HINNAT

Tiedot teollisilta käyttäjiltä (1) perityistä sähkön hinnoista kerätään ja kootaan seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)

Ilmoitettavat hinnat ovat hintoja, jotka teolliset loppukäyttäjät maksavat omaan käyttöönsä ostamastaan toimitetusta sähköstä.

b)

Huomioon otetaan kaikki sähkön teollisuuskäyttö.

c)

Hinnat on ilmoitettava sellaisen vakiokulutusluokituksen mukaisina, jossa käyttäjät jaotellaan niiden vuotuisen sähkönkulutuksen mukaan.

d)

Hintatiedot kerätään kahdesti vuodessa kunkin kuuden kuukauden jakson alussa (tammikuussa ja heinäkuussa), ja ne kuvaavat teollisten käyttäjien edellisten kuuden kuukauden aikana sähköstä maksamia keskimääräisiä hintoja. Ensimmäiset Eurostatille ilmoitettavat hintatiedot koskevat tilannetta 1 päivänä tammikuuta 2008.

e)

Hinnat on ilmoitettava kansallisena valuuttana kilowattituntia kohti.

f)

Hintoihin on sisällyttävä kaikki suoritettavat maksut: verkon käyttömaksut ja käytetty energia, joista on vähennetty mahdolliset alennukset ja hyvitykset, sekä muut maksut (kapasiteettimaksut, myyntikulut, mittarivuokrat jne.). Liittymismaksuja ei saa laskea mukaan.

g)

Hinnat ilmoitetaan kansallisina keskihintoina.

h)

Jäsenvaltiot laativat ja toteuttavat kustannustehokkaat menetelmät varmistaakseen, että tietojen keräysjärjestelmät ovat edustavat ja perustuvat seuraaviin sääntöihin:

Hinnat ilmoitetaan painotettuina keskihintoina käyttäen painotustekijöinä tarkasteltavien sähköä toimittavien yritysten markkinaosuuksia. Aritmeettiset keskihinnat annetaan ainoastaan silloin, kun painotettuja hintoja ei ole mahdollista laskea. Kummassakin tapauksessa jäsenvaltiot varmistavat, että tarkastelu kattaa edustavan osuuden kansallisista markkinoista.

Markkinaosuuksien olisi perustuttava sähköä toimittavien yritysten teollisilta käyttäjiltä laskuttamiin sähkömääriin. Jos mahdollista, markkinaosuudet lasketaan erikseen kultakin luokalta. Jäsenvaltiot käsittelevät painotettujen keskihintojen laskemisessa käytettyjä hintatietoja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

Luottamuksellisuuden säilyttämiseksi hintoja koskevat tiedot välitetään vain silloin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on vähintään kolme käyttäjää kussakin j kohdassa mainitussa luokassa.

i)

Kolme hintatasoa on ilmoitettava:

hinnat ilman veroja ja maksuja,

hinnat ilman arvonlisäveroa ja muita palautettavissa olevia veroja,

hinnat, joihin sisältyvät verot ja maksut sekä arvonlisävero.

j)

Sähkön hintoja tarkastellaan seuraavissa teollisten käyttäjien luokissa:

Teolliset käyttäjät

Vuotuinen sähkönkulutus (MWh)

Vähintään

Enintään

Luokka IA

 

< 20

Luokka IB

20

< 500

Luokka IC

500

< 2 000

Luokka ID

2 000

< 20 000

Luokka IE

20 000

< 70 000

Luokka IF

70 000

<= 150 000

k)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä on joka toinen vuosi annettava Eurostatille tiedot käytetystä keräämisjärjestelmästä sekä erityisesti seuraavat tiedot: kuvaus selvityksestä ja sen laajuus (tarkasteltujen toimittajayritysten määrä, edustettujen markkinoiden yhteenlaskettu prosenttiosuus jne.), painotettujen keskihintojen laskentaperusteet ja kunkin luokan edustama kokonaiskulutus. Ensimmäiset keräämisjärjestelmää koskevat tiedot on annettava tilanteesta 1 päivänä tammikuuta 2008.

l)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä on joka vuosi annettava Eurostatille tiedot tärkeimmistä piirteistä ja tekijöistä, jotka vaikuttavat kunkin luokan osalta ilmoitettuihin hintoihin.

Ilmoitettavien tietojen on sisällettävä:

teollisten käyttäjien keskimääräiset kuormitustekijät kunkin luokan osalta laskettuina toimitetun kokonaisenergian ja keskimääräisen enimmäiskysynnän perusteella,

taulukko, josta käy ilmi maakohtaiset jänniterajoitukset,

tilaajamaksujen, mittarivuokrien ja muiden kansallisesti merkittävien maksujen kuvaus.

m)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä olisi joka vuosi annettava tiedot myös teollisille käyttäjille myydystä sähköstä perittyjen verojen tasosta ja laskentatavasta sekä tällaisten verojen kuvaus. Kuvaukseen on sisällyttävä kaikki muut kuin veronluonteiset maksut, joilla katetaan järjestelmän kustannuksia ja julkisen palvelun velvoitteiden kustannuksia.

Annettavaan verojen kuvaukseen on sisällyttävä kolme selvästi erotettavaa osaa:

Verot, veronluonteiset maksut ja muut kuin veronluonteiset maksut, joita ei eritellä teollisille käyttäjille lähetettävissä laskuissa. Tässä kohdassa kuvatut erät sisältyvät lukuihin, jotka ilmoitetaan hintatasosta ”hinnat ilman veroja ja maksuja”.

Verot ja maksut, jotka eritellään teollisille käyttäjille lähetettävissä laskuissa ja joiden ei katsota olevan palautettavissa. Tässä kohdassa kuvatut erät sisältyvät lukuihin, jotka annetaan hintatasosta ”hinnat ilman arvonlisäveroa ja muita palautettavissa olevia veroja”.

Arvonlisävero ja muut palautettavissa olevat verot, jotka yksilöidään teollisille käyttäjille esitetyissä laskuissa. Tässä kohdassa kuvatut erät sisältyvät lukuihin, jotka annetaan hintatasosta ”hinnat, joihin sisältyvät verot ja maksut sekä arvonlisävero”.

Seuraavassa annetaan yleiskuva kyseeseen tulevista eri veroista, veronluonteisista maksuista ja muista kuin veronluonteisista maksuista:

arvonlisävero,

lupamaksut: tämä tarkoittaa yleensä lisenssejä ja maksuja, joita peritään verkkojen tai muiden sähköntoimituksiin liittyvien laitteiden käyttämistä maa-alueista ja julkisista tai yksityisistä kiinteistöistä,

ympäristöverot ja -maksut: tämä tarkoittaa yleensä joko uusiutuvien energianlähteiden tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon edistämistä taikka rasitteen asettamista hiilidioksidi-, rikkidioksidi- tai muille ilmastonmuutokseen liittyville päästöille,

ydinenergiaverot ja muut valvontamaksut: ydinenergian käytöstäpoistomaksut, tarkastusmaksut ja muut ydinlaitoksiin liittyvät maksut jne.,

muut energia-alaan liittyvät verot tai maksut: julkisen palvelun velvoitteet tai maksut, energia-alan sääntelyviranomaisten rahoittamiseksi perittävät maksut jne.,

muut verot tai maksut, jotka eivät liity energia-alaan: kansalliset, paikalliset tai alueelliset energian kulutusta verottavat maksut, sähkönjakeluverot jne.

Tuloveroa, kiinteistöihin liittyviä veroja, muuhun kuin sähköntuotantoon käytettyjen öljytuotteiden ja polttoaineiden valmisteveroja, moottoriajoneuvojen polttoaineveroja, liikenneveroja, televiestintäalan lisenssimaksuja, radio- tai mainontamaksuja, jäteveroja jne. ei oteta huomioon vaan ne jätetään tämän kuvauksen ulkopuolelle, koska ne ovat kiistatta osa toimintakustannuksia ja ne koskevat myös muita teollisuudenaloja ja toimintoja.

n)

Tammikuussa toimitettavien hintatietojen yhteydessä olisi joka vuosi annettava Eurostatille tiedot myös sähkön hinnanmuodostuksen tärkeimmistä osatekijöistä. Sähkön hinnat on jaettava tärkeimpiin osatekijöihin seuraavan menetelmän mukaisesti:

Sähkön kulutusluokkakohtaisen kokonaishinnan voidaan katsoa muodostuvan verkkohintojen, energian ja hankinnan hintojen (eli sähkön tuotannosta sen myyntiin, verkot pois luettuina) sekä kaikkien verojen ja maksujen kokonaissummasta.

Verkkohinta on siirto- ja jakelutariffeista saatujen tuottojen ja (jos mahdollista) vastaavan kulutusluokkakohtaisen kWh-määrän välinen suhde. Jos erillisiä luokkakohtaisia kWh-määriä ei ole saatavilla, olisi esitettävä arvio.

Energian ja hankinnan hinta on kokonaishinta, josta on vähennetty verkkohinta ja kaikki verot ja maksut.

Verot ja maksut: tämä osatekijä olisi jaettava edelleen seuraavasti:

verkkohintojen verot ja maksut,

energian ja hankinnan hintojen verot ja maksut,

arvonlisävero ja muut palautettavissa olevat verot.

Huom. Jos täydentävät palvelut yksilöidään erikseen, ne voidaan osoittaa tärkeimmille osatekijöille seuraavasti:

Verkkohintaan sisältyvät seuraavat kustannukset: siirto- ja jakelutariffit, siirto- ja jakeluhävikki, verkkokustannukset, jälkimarkkinointipalvelut, järjestelmän huoltokustannukset ja mittareiden vuokraus.

Energian ja hankinnan hintaan sisältyvät seuraavat kustannukset: tuotanto, aggregaatio, tasesähkö, toimitetun energian kustannukset, asiakaspalvelut, jälkimarkkinointi, mittaaminen ja muut hankintakustannukset.

Muut erityiset kustannukset: tähän erään kuuluvat kustannukset, jotka eivät ole verkkokustannuksia, energian ja hankinnan kustannuksia eivätkä veroja. Jos tällaisia kustannuksia on, ne on ilmoitettava erillisinä.

o)

Jäsenvaltioissa, joissa koko teollisuusmyynti on yhdellä yhtiöllä, kyseinen yhtiö voi välittää tiedot. Jäsenvaltioissa, joissa toimii useampi kuin yksi yhtiö, tiedot toimittaa riippumaton tilastoelin.


(1)  Teollisiin käyttäjiin voi sisältyä myös muita käyttäjiä, jotka eivät ole kotitalouksia.


LIITE III

A   OSA

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista

(10 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 90/377/ETY

(EYVL L 185, 17.7.1990, s. 16)

 

Komission direktiivi 93/87/ETY

(EYVL L 277, 10.11.1993, s. 32)

 

Vuoden 1994 liittymisasiakirjan liite I

(EYVL C 241, 29.8.1994, s. 21)

 

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä II oleva 12(A) 3 (a) ja (b) kohta

(EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1882/2003

(EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1)

Ainoastaan liitteessä I oleva 3 kohta

Neuvoston direktiivi 2006/108/EY

(EUVL L 363, 20.12.2006, s. 414)

Ainoastaan 1 artiklassa sekä liitteessä I olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa direktiiviin 90/377/ETY tehtyjen viittausten osalta

Komission päätös 2007/394/EY

(EUVL L 148, 9.6.2007, s. 11)

 

B   OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(10 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

90/377/ETY

30. heinäkuuta 1991

93/87/ETY

2006/108/EY

1. tammikuuta 2007


LIITE IV

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 90/377/ETY

Tämä direktiivi

1 artikla

1 artikla

2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 1 kohdan toinen virke

2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 3 kohdan toinen virke

2 artiklan 3 kohdan kolmas virke

2 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

3–5 artikla

3–5 artikla

6 artiklan ensimmäinen virke

6 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäinen virke

6 artiklan ensimmäisen kohdan toinen virke

6 artiklan toinen virke

6 artiklan toinen kohta

7 artiklan 1 ja 2 kohta

7 artikla

7 artiklan 3 kohta

8 artikla

8 artikla

9 artiklan ensimmäinen kohta

9 artiklan toisen kohdan ensimmäinen virke

9 artiklan ensimmäinen kohta

9 artiklan toisen kohdan toinen virke

9 artiklan toinen kohta

10 ja 11 artikla

10 artikla

12 artikla

Liitteet I ja II

Liitteet I ja II

Liite III

Liite IV