13.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 319/8

(1)

Nuorten vapaaehtoisten liikkuvuus on osa henkilöiden vapaata liikkuvuutta, joka on suojattu perustamissopimuksen 18 artiklan nojalla.

(2)

Yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä nuorten vapaaehtoisten liikkuvuuden edistämiseksi tehostamalla vapaaehtoistoiminnan järjestäjien yhteistyötä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä suosituksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(3)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (1) ja siihen liittyvät säännökset kattavat vain ne vapaaehtoiset, jotka kuuluvat kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin, minkä johdosta sosiaaliturvaan liittyvät seikat voivat joskus saada luopumaan vapaaehtoistyöhön ryhtymisestä toisessa jäsenvaltiossa.

(4)

Opiskelijoiden, koulutuksessa olevien, vapaaehtoisten, opettajien ja kouluttajien liikkuvuudesta Euroopan yhteisössä 10. heinäkuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2001/613/EY (2) jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti ja kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa aiheellisina pitämänsä toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia ja heidän perheitään ei kohdella eriarvoisesti asiaankuuluvan sosiaalisen suojelun eli esimerkiksi terveydenhoidon ja sosiaalihuollon takia, mikä saattaisi haitata heidän liikkuvuuttaan.

(5)

Suosituksessa 2001/613/EY ja koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä (liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja) joulukuun 18 päivänä 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksessa 2006/961/EY (3) viitataan nimenomaisesti vapaaehtoisiin.

(6)

Kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetussa neuvoston direktiivissä 2004/114/EY (4) säädetään mahdollisuudesta myöntää erityisiä oleskelulupia kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat pääsyä jäsenvaltion alueelle vapaaehtoistyötä varten.

(7)

Nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevista yhteisistä tavoitteista annetussa neuvoston ja neuvostossa 15 päivänä marraskuuta 2004 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa sekä nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta annetussa neuvoston ja neuvostossa 16 päivänä marraskuuta 2007 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa (5) asetettiin nuorten vapaaehtoistoiminnalle yhteiset tavoitteet, ehdotettiin hyvien toimintatapojen vaihtamista ja vertaisoppimista näiden tavoitteiden täytäntöönpanon tehostamiseksi sekä kehotettiin jäsenvaltioita pohtimaan käytännön keinoja edistymisen mittaamiseksi. Viimeksi mainitussa päätöslauselmassa komissiota kehotettiin myös tekemään nuorten vapaaehtoistoiminnan edistämistä ja tunnustamista koskevia uusia ehdotuksia.

(8)

Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2008 mietinnön, joka koski vapaaehtoistyön roolia taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja jossa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia kehotettiin tunnustamaan vapaaehtoistyön arvo sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä ja jossa suositeltiin rajatylittävien vapaaehtoishankkeiden tukemista,

1.

tässä suosituksessa rajatylittävällä vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan seuraavaa: kaikille nuorille avointa, selkeissä puitteissa tapahtuvaa pitkäaikaista yleisen edun mukaista toimintaa, johon nuoret omasta tahdostaan osallistuvat muualla kuin asuinmaassaan korvauksetta tai nimellistä korvausta ja/tai kulujen korvaamista vastaan. Vapaaehtoistoiminta ei saa haitata tai korvata mahdollista tai olemassa olevaa palkkatyötä;

2.

vapaaehtoistoiminta on epäviralliseen oppimiseen ja arkioppimiseen liittyvä rikastuttava kokemus, joka parantaa nuorten ammatillisia taitoja ja osaamista, tukee heidän työllistyvyyttään ja yhteisvastuullisuuttaan, kehittää heidän sosiaalisia taitojaan, helpottaa heidän integroitumistaan yhteiskuntaan ja vahvistaa aktiivista kansalaisuutta;

3.

Euroopassa harjoitetaan hyvin monenlaista vapaaehtoistoimintaa, jota järjestävät kansalaisjärjestöt ja viranomaiset. Nämä erilaiset toiminnat olisi säilytettävä, niitä olisi kehitettävä edelleen ja tällaisen toiminnan järjestäjien välistä yhteistyötä olisi helpotettava;

4.

rajatylittävä liikkuvuus Euroopassa voi olla tärkeä väline koulutuksen, työllisyyden sekä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja se voi myös auttaa lisäämään keskinäistä ymmärtämystä ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan. Tämä koskee erityisesti nuoria työmarkkinoilla, joilla arvostetaan yhä enemmän sopeutumiskykyä ja joustavuutta;

5.

paikalliset yhteisöt, jotka ottavat vastaan nuoria vapaaehtoisia, hyötyvät suuresti heidän toiminnastaan, joka voi liittyä moniin eri aloihin, kuten sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, kulttuuriperinnön säilyttämiseen, sukupolvien välisen yhteisvastuullisuuden vaalimiseen tai ympäristön suojelemiseen. Samalla tällainen toiminta rikastuttaa vastaanottavien yhteisöjen kulttuurista monimuotoisuutta;

6.

vapaaehtoistoiminta on ollut avoimen koordinointimenetelmän painopiste nuorisopolitiikan alalla, ja lukuisia hyviä käytäntöjä on jo määritelty. Tässä yhteydessä EU:n Nuoriso-ohjelmaan vuodesta 1996 alkaen kuulunut nuorten eurooppalaisen vapaaehtoistyön tukimuoto on tarjonnut nuorille mahdollisuuden osallistua vapaaehtoistoimintaan eri aloilla. Nykyisellä Youth in Action -nuorisotoimintaohjelmalla vahvistetaan tätä tukimuotoa;

7.

näistä toimista huolimatta nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudelle Euroopassa voi yhä olla esteitä, ja tällä suosituksella pyritään siksi ensisijaisesti luomaan puitteet, joissa jäsenvaltiot voivat tehostaa yhteistyötään, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden kansallisten olosuhteiden moninaisuutta;

8.

vapaaehtoistoiminnan järjestäjien parempi yhteistyö eri maissa ja runsaampi tiedonvaihto voivat innostaa kaikkia nuoria eurooppalaisia kansalaisuudesta riippumatta osallistumaan enemmän vapaaehtoistyöhön kolmansissa maissa;

9.

heikommassa asemassa oleviin nuoriin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä vapaaehtoistyö tarjoaa erityisen arvokkaan mahdollisuuden liikkuvuuteen niille nuorille, jotka muuten eivät voisi yhtä paljon tai lainkaan hyötyä liikkuvuusohjelmista.

A.

edistävät nuorten vapaaehtoisten liikkuvuutta Euroopassa tehostamalla vapaaehtoistoiminnan järjestäjien, jotka voivat olla kansalaisjärjestöjä tai viranomaisia, yhteistyömahdollisuuksia eri maissa niin, että kaikilla nuorilla on halutessaan mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä Euroopassa;

B.

helpottavat tätä varten seuraavien toimintalinjojen kehittämistä ottaen asianmukaisesti huomioon vapaaehtoistoiminnan kansalliset puitteet ja sitä koskevan lainsäädännön, yleiset kansalliset prioriteetit ja olemassa olevat paikalliset mahdollisuudet sekä julkisia menoja koskevat kansalliset järjestelmät:

1.

tukea jäsenvaltioita edellä mainituissa toimissa nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteita ja erityisesti avointa koordinointimenetelmää ja Youth in Action -ohjelmaa hyödyntäen;

2.

tukea ja organisoida yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tietojen ja kokemusten vaihtoa yhteistyöstä eri maissa olevien vapaaehtoistoiminnan järjestäjien välillä riippumatta siitä, ovatko nämä kansalaisjärjestöjen edustajia vai viranomaisia;

3.

perustaa nuorten vapaaehtoistyön eurooppalainen portaali, joka perustuu mahdollisiin kansallisiin nuorten vapaaehtoistyön portaaleihin, tietokantoihin ja yksittäisiin verkkosivustoihin;

4.

antaa neljän vuoden kuluttua tämän suosituksen antamisesta neuvostolle kertomus sen selvittämiseksi, toimivatko ehdotetut toimenpiteet tehokkaasti, sekä lisätoimien tarpeen arvioimiseksi.