23.12.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 346/37


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä marraskuuta 2008,

yhteisön monivuotisen ohjelman hyväksymisestä kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 mukaisesti

(2008/949/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta 25 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 199/2008 vahvistetaan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevat yhteisön puitteet vankan perustan luomiseksi kalastusalan tieteellisille analyyseille ja luotettavien tieteellisten lausuntojen antamiseksi yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, täytäntöönpanoa varten.

(2)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava monivuotiset kansalliset ohjelmat tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten yhteisön monivuotisen ohjelman mukaisesti.

(3)

Sen vuoksi on laadittava yhteisön monivuotinen ohjelma, joka kattaa tietojen keruun YKP:n edellyttämien tieteellisten analyysien tueksi sekä näiden tietojen hallinnan ja käytön.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Asetuksen (EY) N:o 199/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteisön monivuotinen ohjelma määritellään tämän päätöksen liitteessä.

Tehty Brysselissä 6 päivänä marraskuuta 2008.

Komission puolesta

Joe BORG

Komission jäsen


(1)  EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1.


LIITE

YHTEISÖN MONIVUOTINEN OHJELMA

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

   ’aktiivisilla aluksilla’ aluksia, jotka ovat kalenterivuoden aikana osallistuneet vähintään yhteen (yli 0 päivää kestävään) kalastustoimeen. Aluksen, joka ei ole osallistunut yhteenkään kalastustoimeen vuoden aikana, katsotaan olevan ”poissa käytöstä”;

   ’samanaikaisella näytteenotolla’ näytteenottoa kaikista tai tietyistä ennalta määritellyistä lajeista, jotka sisältyvät samanaikaisesti aluksella olevaan tai aluksesta purettuun saaliiseen;

   ’merelläolopäivällä’ mitä tahansa yhtäjaksoista 24 tunnin ajanjaksoa (tai sen osaa), jonka aikana alus on alueella ja poissa satamasta;

   ’laivastonosalla’ kyseisenä vuonna samaan kokoluokkaan (kokonaispituus) kuuluvien ja pyydysten käytöltään pääosin samankaltaisten alusten ryhmää lisäyksen III mukaisesti. Alukset voivat harjoittaa viitejakson aikana erilaisia kalastustoimia, mutta ne voidaan luokitella kuuluviksi vain yhteen laivastonosaan;

   ’kalastuspäivällä’ päivää, joka merkitään käytetyksi sillä alueella, jolla suurin osa kalastusajasta käytettiin kyseisen merelläolopäivän aikana. Passiivisten pyydysten osalta, jos alus ei harjoittanut kalastustoimintaa sellaisena päivänä, jolloin ainakin yksi (passiivinen) pyydys oli meressä, tämä päivä merkitään käytetyksi alueella, jossa tällä kalastusmatkalla viimeksi laskettiin pyydys;

   ’kalastusmatkalla’ kalastusaluksen suorittamaa matkaa satamasta purkamispaikkaan, lukuun ottamatta muita kuin kalastusmatkoja (matkat, joiden aikana alus ei harjoita kalastustoimintaa ja jonka aikana aluksella olevat pyydykset on turvallisesti sidottu ja varastoitu eivätkä ne ole valmiina välitöntä käyttöä varten);

   ’kalastuksella’ ryhmää kalastustoimia, jotka kohdistuvat samankaltaisiin lajeihin (tai lajiryhmiin), joissa käytetään samankaltaisia pyydyksiä, jotka tapahtuvat samaan aikaan vuodesta ja/tai samalla alueella ja joille on ominaista samankaltainen hyödyntämismalli;

   ’aluskannalla’ kaikkia yhteisön kalastuslaivastorekisterissä olevia aluksia, sellaisina kuin ne on määritelty yhteisön kalastuslaivastorekisteristä 30 päivänä joulukuuta 2003 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 26/2004 (1);

   ’valikoiduilla lajeilla’ kalastuksenhoidon kannalta merkityksellisiä lajeja, joiden osalta kansainvälinen tieteellinen elin tai alueellinen kalastuksenhoitojärjestö on esittänyt pyynnön;

   ’vedessäpitoajalla’ aikaa laskettuna siitä hetkestä, jona kukin yksittäinen pyydys on laskettu veteen, siihen hetkeen asti, jona samaa pyydystä aletaan nostaa takaisin.

1.

Tässä yhteisön ohjelmassa tarkoitetaan:

a)

b)

c)

d)

e)

f)

g)

h)

i)

j)

2.

Seuraaviin ilmaisuihin sovelletaan Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (www.fao.org/fi/glossary/default.asp) ja STECF:n määritelmiä: anadromiset lajit, katadromiset lajit, saaliit, pääjalkaiset, äyriäiset, syvänmeren lajit, pohjakalat, pohjalajit, hyödyntämismalli, eväkalat, makean veden lajit, pyydykset, puretut saaliit, poisheitetyt saaliit, suuret pelagiset kalat, nilviäiset, muu toiminta kuin kalastustoiminta, pelagiset kalat, pienet pelagiset kalat, kohdelajit.

II LUKU

SISÄLTÖ JA MENETELMÄT

A.   Yhteisön ohjelman sisältö

Yhteisön ohjelma käsittää seuraavat moduulit:

1.

Kalastusalan arviointi -moduuli:

Kalastusalan tietojenkeruuohjelma käsittää seuraavat osat:

a)

Taloudellisten muuttujien keruu

b)

Biologisten muuttujien keruu

c)

Monialaisten muuttujien keruu

d)

Merellä tehtävät tieteelliset tutkimukset

2.

Vesiviljelyn ja jalostusteollisuuden alojen taloudellisen tilanteen arviointi -moduuli:

a)

Vesiviljelyyn liittyvien taloudellisten tietojen keruu

b)

Jalostusteollisuuteen liittyvien taloudellisten tietojen keruu

3.

Meriekosysteemiin kohdistuvien kalastusalan vaikutusten arviointi -moduuli

4.

Tietojen keruuta koskevien puitteiden mukaisten tietojen hallinta ja käyttö -moduuli.

B.   Tarkkuustasot ja näytteenoton intensiteetti

1.

Silloin kun ei ole mahdollista määritellä näytteenotto-ohjelmien tarkkuustasona tai näytekokona ilmaistuja määrällisiä tavoitteita, järjestetään tilastollisia pilottitutkimuksia. Tällaisten pilottitutkimusten avulla on arvioitava ongelman merkitys, ja niiden avulla olisi myös voitava selvittää, ovatko yksityiskohtaisemmat tutkimukset tarpeen myöhemmin, ja tällaisten yksityiskohtaisten tutkimusten kustannustehokkuussuhde.

2.

Silloin kun määrälliset tavoitteet voidaan määritellä, ne voidaan täsmentää joko suoraan näytteiden kokoina tai näytteenottotiheytenä tai määrittelemällä saavutettavat tarkkuus- ja luotettavuustasot.

3.

Silloin kun viitataan näytteen kokoon tai näytteenottotiheyteen tilastollisesti määritellyssä populaatiossa, näytteenottosuunnitelman on oltava teholtaan ainakin yksinkertaista näytteenottoa vastaava. Näytteenottosuunnitelmat on kuvattava kansallisissa ohjelmissa.

   Taso 1 taso, jolla on mahdollista arvioida parametri joko ± 40 prosentin tarkkuudella 95 prosentin luotettavuustasolla tai käyttäen likiarvon laskemiseen 20 prosentin variaatiokerrointa;

   Taso 2 taso, jolla on mahdollista arvioida parametri joko ± 25 prosentin tarkkuudella 95 prosentin luotettavuustasolla tai käyttäen likiarvon laskemiseen 12,5 prosentin variaatiokerrointa;

   Taso 3 taso, jolla on mahdollista arvioida parametri joko ± 5 prosentin tarkkuudella 95 prosentin luotettavuustasolla tai käyttäen likiarvon laskemiseen 2,5 prosentin variaatiokerrointa.

4.

Viitattaessa tarkkuus- tai luotettavuustasoon on tehtävä seuraava ero:

a)

b)

c)

III LUKU

KALASTUSALAN ARVIOINTI -MODUULI

A.   Taloudellisten muuttujien keruu

1.   Muuttujat

1.

Kerättävät muuttujat luetellaan lisäyksessä VI. Kaikki taloudelliset muuttujat on kerättävä vuosittain, lukuun ottamatta lisäyksessä VIII määriteltyjä monialaisia muuttujia ja lisäyksessä XIII määriteltyjä meriekosysteemiin kohdistuvien kalastusalan vaikutusten arviointia koskevia muuttujia, jotka on kerättävä eriytetymmällä tasolla. Populaatio muodostuu kaikista yhteisön kalastuslaivastorekisterissä 1 päivänä tammikuuta olevista aluksista. Kaikki taloudelliset muuttujat on kerättävä aktiivisista aluksista. Kaikista aluksista, joista kerätään lisäyksessä VI määritellyt taloudelliset muuttujat, on kerättävä myös lisäyksessä VIII määritellyt monialaiset muuttujat.

2.

Poissa käytöstä olevista aluksista on kerättävä ainoastaan pääoma-arvoa (lisäys VI), laivastoa (lisäys VI) ja kapasiteettia (lisäys VIII) koskevat tiedot.

3.

Kansalliset valuutat on muunnettava euroiksi käyttäen Euroopan keskuspankin (EKP) vuotuisia keskimääräisiä valuuttakursseja.

2.   Jaottelutasot

1.

Taloudelliset muuttujat on ilmoitettava kunkin laivastonosan (lisäys III) ja supra-alueen (lisäys II) osalta. Kuusi kokoluokkaa on määritelty (käyttäen mittausperusteena kokonaispituutta). Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa eriyttää kokoluokkia pidemmälle.

2.

Dominanssikriteeriä käytetään alusten jakamisessa laivastonosiin kutakin pyydystä kohti käytettyjen kalastuspäivien lukumäärän perusteella. Jos tiettyä pyydystä käytetään enemmän kuin kaikkia muita pyydyksiä yhteensä (ts. alus käyttää yli 50 prosenttia kalastusajastaan pyyntiin kyseisellä pyydyksellä), alus luokitellaan kuuluvaksi kyseiseen laivastonosaan. Muussa tapauksessa alus luokitellaan johonkin seuraavista laivastonosista:

a)

”aktiivisia monitoimipyydyksiä käyttävät alukset”, jos se käyttää yksinomaan aktiivisia pyydyksiä;

b)

”passiivisia monitoimipyydyksiä käyttävät alukset”, jos se käyttää yksinomaan passiivisia pyydyksiä;

c)

”aktiivisia ja passiivisia pyydyksiä käyttävät alukset”.

3.

Jos alus toimii useammalla kuin yhdellä lisäyksessä II määritellyllä supra-alueella, jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansallisissa ohjelmissaan, mille supra-alueelle alus on merkitty.

4.

Jos laivastonosassa on vähemmän kuin 10 alusta,

a)

ryhmittely saattaa olla tarpeen näytteenottosuunnitelman laatimiseksi ja taloudellisten muuttujien ilmoittamiseksi;

b)

jäsenvaltioiden on ilmoitettava kansallisella tasolla ryhmitellyt laivastonosat ja perusteltava ryhmittely tilastollisella analyysillä;

c)

jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosikertomuksessaan kustakin laivastonosasta niiden alusten lukumäärä, joista on otettu näytteitä, riippumatta siitä, onko tietojen keruuta tai toimittamista varten käytetty ryhmittelyä;

d)

alueellisissa yhteensovittamiskokouksissa määritellään yhtenäiset ryhmittelymenetelmät supra-alueiden tasolla taloudellisten muuttujien vertailukelpoisuuden varmistamiseksi.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Jäsenvaltioiden on kuvailtava kansallisissa ohjelmissaan kunkin taloudellisen muuttujan arvioimiseen käyttämänsä menettelyt, laatunäkökohdat mukaan luettuina.

2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien eri lähteistä (esim. tutkimuksista, alusrekisteristä, kalastuspäiväkirjoista tai myynti-ilmoituksista) saatujen taloudellisten muuttujien johdonmukaisuus ja vertailukelpoisuus.

4.   Tarkkuustasot

1.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa tiedot arvioiden laadusta (luotettavuus ja tarkkuus).

B.   Biologisten muuttujien keruu

B1.   Kalastuksiin liittyvät muuttujat

1.   Muuttujat

1.

Näytteenotto on tehtävä neljännesvuosittain saaliiden lajien pituusjakauman ja poisheitettyjen saaliiden määrän arvioimiseksi. Tiedot on kerättävä kalastuksittain lisäyksessä IV (1–5) määritellyn mallin 6 tasolla kaikista lisäyksessä VII luetelluista kannoista.

2.

Tarvittaessa on suoritettava lajittelemattomien purettujen saaliiden täydentäviä biologisia näytteenotto-ohjelmia seuraavien muuttujien arvioimiseksi:

a)

seuraavien eri kantojen osuuksien arvioimiseksi puretuissa saaliissa: silli Skagerrakissa alueella IIIa-N, Kattegatissa alueella IIIa-S ja itäisellä Pohjanmerellä erikseen, Itämeren lohi;

b)

eri lajien osuudet kansainvälisesti arvioitavien lajien osalta, esim. lasikampelat, merikrotit ja rustokalat.

2.   Jaottelutaso

1.

Näytteenotto-ohjelmien optimoimiseksi lisäyksessä IV tarkoitettuja kalastuksia (1–5) voidaan yhdistää. Jos eri kalastuksia yhdistetään (vertikaalinen yhdistäminen), niiden homogeenisuus on todistettava tilastollisesti. Jos alusten laivastonosia vastaavia rinnakkaisia osia yhdistetään (horisontaalinen yhdistäminen), sen tueksi on esitettävä tilastolliset todisteet. Horisontaalinen yhdistäminen on tehtävä ensisijaisesti ryhmittelemällä yhteen lähellä toisiaan oleviin kokonaispituusluokkiin kuuluvia aluksia riippumatta niiden pääasiallisista pyyntimenetelmistä, jos tämä on merkitsevää eri hyödyntämismallien erottelemisen kannalta. Yhdistämistä koskevat alueelliset sopimukset on pyrittävä tekemään asianomaisessa alueellisessa yhteensovittamiskokouksessa, ja STECF:n on vahvistettava ne.

2.

Lisäyksessä IV (1–5) olevan mallin 6 tasolle määritelty kalastus voidaan kansallisella tasolla jakaa edelleen useampaan yksityiskohtaisempaan ositteeseen esimerkiksi eri kohdelajien mukaan. Tällöin on noudatettava seuraavia kahta periaatetta:

a)

kansallisella tasolla määritellyt ositteet eivät ole päällekkäisiä lisäyksessä IV määriteltyjen kalastusten (1–5 kanssa);

b)

kansallisella tasolla määriteltyjen ositteiden on yhdessä katettava kaikki 6 tasolle määritellyssä kalastuksessa toteutetut kalastusmatkat.

3.

Näytteenoton alueelliset yksiköt määritellään kaikkien alueiden osalta lisäyksessä I olevalle tasolle 3, seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta:

a)

Itämeri (ICES-alueet III b-d), Välimeri ja Mustameri, joiden osalta sovelletaan tasoa 4;

b)

alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen yksiköt, edellyttäen että ne ovat kalastuskohtaisia (jollei tällaista määrittelyä ole tehty, alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt vastaavat itse ryhmittelystä).

4.

Tietojen keräämistä ja yhdistämistä varten näytteenoton alueelliset yksiköt voidaan asianomaisen alueellisen yhteensovittamiskokouksen suostumuksella ryhmitellä komission asetuksen (EY) N:o 665/2008 (2) 1 artiklassa tarkoitettujen alueiden mukaan.

5.

III luvun B/B1 jakson 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettujen parametrien osalta tiedot toimitetaan neljännesvuosittain, ja niiden on oltava johdonmukaisia lisäyksessä IV kuvatun kalastuslaivaston toimintamallin (1–5) kanssa.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Puretut saaliit:

a)

Jäsenvaltio, jonka alueella ensimmäinen myynti tapahtuu, on vastuussa siitä, että biologinen näytteenotto tapahtuu tässä yhteisön ohjelmassa määriteltyjen vaatimusten mukaisesti. Tarvittaessa jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisten kanssa kolmannen maan lipun alla purjehtivien alusten purettujen saaliiden biologisen näytteenoton toteuttamiseksi.

b)

Näytteenotossa on otettava huomioon ainoastaan tärkeimmät kalastukset, jotka jäsenvaltiot tunnistavat kansallisesti käyttäen jäljempänä esitettyä luokitusjärjestelmää lisäyksessä IV olevan mallin (1–5) tason 6 perusteella ja käyttäen viitearvona kahden edellisen vuoden keskiarvoja, ja:

kalastuksen osat asetetaan ensin tärkeysjärjestykseen sen perusteella, mikä on niiden osuus kaikista kaupallisista puretuista saaliista. Sen jälkeen osuudet lasketaan yhteen suurimmasta alkaen, kunnes saavutetaan 90 prosentin raja-arvo. Kaikki tähän 90 prosenttiin kuuluvat kalastukset on valittava näytteenottoon;

sama menettely toistetaan ensin kaupallisten purettujen saaliiden kokonaisarvon ja sitten merelläolopäivinä ilmaistun kokonaispyyntiponnistuksen mukaan. Ylimpään 90 prosenttiin sijoittuvat kalastukset, jotka eivät kuulu edellisessä alakohdassa tarkoitettuun 90 prosentin osuuteen, lisätään otantaan;

STECF voi lisätä otantaan kalastuksia, jotka eivät sisälly edellä kuvatun menettelyn mukaisesti valittuun otantaan mutta joilla on erityistä merkitystä kalastuksenhoidon kannalta.

c)

Otantayksikkö on kalastusmatka, ja näytteenottoon valittavien kalastusmatkojen määrän on katettava riittävässä määrin kyseinen kalastus.

d)

Tarkkuusarvot ja luokittelujärjestelmä viittaavat samaan tasoon kuin näytteenotto-ohjelmat, ts. kalastuksen kansalliseen tasoon kansallisten ohjelmien osana kerättävien tietojen osalta ja kalastuksen alueelliseen tasoon alueellisesti yhteensovitettujen näytteenotto-ohjelmien osana kerättyjen tietojen osalta.

e)

Näytteenoton intensiteetti on suhteutettava kyseisen kalastuksen suhteelliseen pyyntiponnistukseen ja saaliiden vaihtelevuuteen. Näytteenoton kohteena olevien kalastusmatkojen määrän on aina oltava vähintään yksi kalastusmatka kuukautta kohti kalastuskauden aikana, kun kalastusmatka kestää alle kaksi viikkoa, ja muissa tapauksissa vähintään yksi kalastusmatka vuosineljännestä kohti.

f)

Kalastusmatkaa koskevat näytteet eri lajeista on otettava samanaikaisesti seuraavien sääntöjen mukaisesti:

   Ryhmä 1 Kansainvälisen sääntelyprosessin keskeiset lajit, mukaan luettuina elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 2371/2002 (3) perustuvien EU:n kalastuksenhoito- ja elvytyssuunnitelmien, monivuotisten ohjelmien tai säilyttämis- ja hoitosuunnitelmien piiriin kuuluvat lajit;

   Ryhmä 2 Muut kansainvälisesti säännellyt lajit sekä tärkeimmät sivusaalislajit, joiden osalta ei ole olemassa kansainvälistä sääntelyä;

   Ryhmä 3 Kaikki muut sivusaalislajit (kalat ja äyriäiset). Ryhmän 3 lajien luettelo laaditaan alueellisella tasolla asianomaisessa alueellisessa yhteensovittamiskokouksessa, ja STECF hyväksyy sen.

Kaikki lisäyksen II mukaisesti määritellyllä alueella pyydetyt lajit on luokiteltava ryhmiin seuraavien sääntöjen mukaisesti:

   Ohjelma 1 kaikki lajit kattava näytteenotto;

   Ohjelma 2 kussakin aikajaksossa näytteenottokerrat jaetaan kahteen osaan. Osa näytteistä (x %) koskee kaikista lajeista maissa tapahtuvaa näytteenottoa ja toinen osa (100-x %) ainoastaan näytteenottoa kaikista ryhmään 1 kuuluvista lajeista;

   Ohjelma 3 kussakin aikajaksossa näytteenottokerrat jaetaan kahteen osaan. Osa näytteistä (x %) koskee näytteenottoa maissa kaikista ryhmiin 1 ja 2 kuuluvista lajeista ja toinen osa (100-x %) ainoastaan näytteenottoa ryhmään 1 kuuluvista lajeista. Tässä ohjelmassa näytteet ryhmään 3 kuuluvista lajeista on otettava merellä.

Taulukko 1

Yhteenveto samanaikaisessa näytteenotossa käytettävistä ohjelmista

g)

Lajien luokitteleminen ryhmiin 1 ja 2 on esitetty lisäyksessä VII. Näytteenotto-ohjelman valinta riippuu kohteena olevien lajien moninaisuudesta ja toimintaolosuhteista näytteenoton aikana. Kalastuskohtaisissa näytteenottosuunnitelmissa on otettava huomioon sekä näytteenottokertojen että sovellettavan näytteenotto-ohjelman jaksoittaisuus. Kyseeseen tulevat näytteenotto-ohjelmat, jotka on kuvattu jäljempänä olevassa taulukossa, käsittävät seuraavat ohjelmat:

Näytteenotto-ohjelma

Näytteenottotiheys

Ryhmä 1

Ryhmä 2

Ryhmä 3

ohjelma 1

Kaikki näytteenottokerrat

Image

Image

Image

ohjelma 2

x % näytteenottokerroista

Image

Image

Image

 

(100-x) % näytteenottokerroista

Image

 

 

ohjelma 3

x % näytteenottokerroista

Image

Image

Näytteenotto merellä

 

(100-x) % näytteenottokerroista

Image

 

 

h)

Kaikista näytteistä on ilmoitettava näytteenotto-ohjelma (taulukko 1) sekä tiedot näytteenoton kattavuudesta:

Tiettyä lajia koskevassa näytteenotossa mitattujen yksilöiden lukumäärän on varmistettava tuloksena saatavan pituusluokan laatu ja tarkkuus. Näytteeseen sisältyvien pituusluokkien määrä voidaan arvioida sen keskimääräisestä pituusjakaumasta, ja tämän perusteella mitattavien kalojen lukumäärän on oltava 3–5 kertaa pituusluokkien lukumäärä; kyseessä on alustava arvio, koska näytteenottosuunnitelmaa ei ole optimoitu tilastollisesti.

i)

Muita näytteenottomenetelmiä voidaan käyttää, mikäli on olemassa tieteelliset todisteet siitä, että niiden avulla voidaan saavuttaa samat tavoitteet kuin käyttäen 3 kohdan 1 alakohdan g alakohdassa kuvattua menetelmää.

j)

Yhteenveto jäsenvaltioiden näytteenottoprotokollista on toimitettava STECF:n käyttöön kaikkia näytteenoton kohteena olevia kalastuksia koskevien kansallisten ohjelmien yhteydessä.

2.

Poisheitetyt saaliit:

a)

III luvun B/B1 jakson 3 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettua luokittelujärjestelmää on käytettävä niiden kalastusten valitsemiseksi, joiden osalta poisheitetyt saaliit arvioidaan. Joka tapauksessa silloin, kun tietyssä kalastuksessa poisheitettyjen saaliiden arvioidaan ylittävän 10 prosenttia saaliiden kokonaismäärästä eikä kyseistä kalastusta ole valittu luokittelujärjestelmän puitteissa, kyseisestä kalastuksesta on otettava näytteet.

b)

Otantayksikkö on kalastusmatka, ja näytteenottoon valittavien kalastusmatkojen määrän on katettava riittävässä määrin kyseinen kalastus.

c)

Tarkkuusarvot ja luokittelujärjestelmä viittaavat samaan tasoon kuin näytteenotto-ohjelmat, ts. kalastuksen kansalliseen tasoon kansallisten ohjelmien osana kerättävien tietojen osalta ja kalastuksen alueelliseen tasoon alueellisesti yhteensovitettujen näytteenotto-ohjelmien osana kerättyjen tietojen osalta.

d)

Näytteenoton intensiteetti on suhteutettava kyseisen kalastuksen suhteelliseen pyyntiponnistukseen ja/tai saaliiden vaihtelevuuteen. Näytteenoton kohteena olevien kalastusmatkojen määrän on oltava vähintään kaksi kalastusmatkaa vuosineljännestä kohti.

e)

Poisheitettyjä saaliita valvotaan III luvun B/B1 jakson 3 kohdan f alakohdassa määriteltyjen ryhmien 1, 2 ja 3 lajien osalta poisheitettyjen saaliiden keskimääräisen painon arvioimiseksi neljännesvuosittain. Sen lisäksi:

Poisheitetyt saaliit on arvioitava neljännesvuosittain pituusluokan mukaan, jos niiden määrä vuositasolla on joko yli 10 prosenttia kokonaissaaliin painosta tai yli 15 prosenttia ryhmien 1 ja 2 lajien saaliiden lukumäärästä.

Silloin kun poisheitettyjä saaliita esiintyy sellaisissa lajien pituusluokissa, joita ei ole puretuissa saaliissa, on suoritettava iänmääritys lisäyksessä VII esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

f)

Tarvittaessa on suoritettava II luvun B jakson 1 kohdassa tarkoitettuja pilottitutkimuksia.

g)

Yhteenveto jäsenvaltioiden näytteenottoprotokollista on toimitettava STECF:n käyttöön kaikkia näytteenoton kohteena olevia kalastuksia koskevien kansallisten ohjelmien yhteydessä.

3.

Virkistyskalastus:

a)

Virkistyskalastuksen lisäyksessä IV (1–5) lueteltujen kohdelajien osalta jäsenvaltioiden on arvioitava saaliiden paino neljännesvuosittain.

b)

Tarvittaessa on suoritettava II luvun B jakson 1 kohdassa tarkoitettuja pilottitutkimuksia 3 kohdan 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitetun virkistyskalastuksen merkityksen arvioimiseksi.

4.   Tarkkuustasot

1.

Puretut saaliit:

a)

Kannan tasolla on pyrittävä tarkkuustasoon 2 sekä ryhmän 1 että ryhmän 2 lajien osalta. Tarvittaessa otantaan voidaan lisätä tietyistä kannoista otettavia erityisnäytteitä, jos kalastukseen perustuvalla näytteenotolla ei onnistuta saavuttamaan asianmukaista tarkkuustasoa kannan pituusjakauman osalta.

2.

Poisheitetyt saaliit:

a)

Ryhmien 1 ja 2 lajien poisheitettyjen saaliiden pituus- ja ikäjakaumaa koskevien neljännesvuosittaisten arvioiden tietojen on oltava tarkkuustasoa 1.

b)

Ryhmien 1, 2 ja 3 lajien painoa koskevien arvioiden on oltava tarkkuustasoa 1.

3.

Virkistyskalastus:

a)

Saaliiden määrää koskevien vuosittaisten arvioiden tietojen on oltava tarkkuustasoa 1.

5.   Poikkeuksia koskevat säännöt

1.

Jos jäsenvaltiot eivät pysty saavuttamaan III luvun B/B1/4 jakson 2 kohdan a ja b alakohdassa sekä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tarkkuustasoja, tai jos niiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan kohtuuttomin kustannuksin, ne voivat STECF:in suosituksen perusteella saada komissiolta luvan poikkeukseen tarkkuustason tai näytteenottotiheyden alentamiseksi taikka pilottitutkimuksen tekemiseksi edellyttäen, että tämän pyynnön mukana on täydelliset asiakirjat ja tieteelliset todisteet.

B2.   Kantoihin liittyvät muuttujat

1.   Muuttujat

1.

Lisäyksessä VII luetelluista kannoista on kerättävä seuraavat muuttujat:

a)

yksilölliset tiedot iästä;

b)

yksilölliset tiedot pituudesta;

c)

yksilölliset tiedot painosta;

d)

yksilölliset tiedot sukupuolesta;

e)

yksilölliset tiedot sukukypsyydestä;

f)

yksilölliset tiedot hedelmällisyydestä.

Tiedot on kerättävä lisäyksessä VII tarkoitetun näytteenotto-ohjelman avulla.

2.

Kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen yksilöllisten tietojen keruun yhteydessä on toimitettava vastaavat tiedot paikasta ja ajanjaksosta.

3.

ICES:n määrittelemien Itämeren alueelle III b–d laskevien jokien luonnonvaraisten lohikantojen osalta on kerättävä seuraavat muuttujat:

a)

tiedot smolttien esiintymisestä;

b)

tiedot yksikesäisten esiintymisestä;

c)

tiedot nousevien yksilöiden lukumäärästä.

2.   Jaottelutaso

1.

Tarvittavat jaottelutasot sekä aikajakauma kaikkien muuttujien keräämiseksi ja ikäjakaumaa koskevan näytteenoton intensiteetit esitetään lisäyksessä VII. Näytteenottostrategioiden ja -intensiteettien osalta sovelletaan II luvussa olevassa B jaksossa (Tarkkuustasot ja näytteenoton intensiteetti) vahvistettuja sääntöjä.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Aina kun se on mahdollista, kaupallisille saaliille on suoritettava iänmääritys lajikohtaisen ikäjakauman ja tarvittaessa kasvuparametrien arvioimiseksi. Jos tämä ei ole mahdollista, jäsenvaltioiden on perusteltava se kansallisessa ohjelmassaan.

2.

Jos jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä voidaan varmistaa, että lisäyksessä VII lueteltujen parametrien kokonaisarvioinnilla voidaan saavuttaa tarvittava tarkkuustaso, kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen oma osuus yhteisistä vertailutiedoista on riittävä kyseisen tarkkuustason saavuttamiseksi.

4.   Tarkkuustasot

1.

Sellaisten kantojen osalta, joiden yksittäisten kalojen ikä voidaan määrittää, keskipainot ja -pituudet ikäluokittain on arvioitava tasoa 3 olevalla tarkkuudella sellaiseen ikään asti, että vastaavan ikäiset kumuloidut puretut saaliit edustavat vähintään 90:tä prosenttia kyseisen kannan kansallisesti puretuista saaliista.

2.

Sellaisten kantojen osalta, joiden kalojen ikää ei voida määrittää, mutta joiden kasvukäyrä voidaan arvioida, keskipainot ja -pituudet (esim. kasvukäyristä johdetun) oletetun iän mukaan on arvioitava tasoa 2 olevalla tarkkuudella sellaiseen ikään asti, että vastaavan ikäiset kumuloidut puretut saaliit edustavat vähintään 90:tä prosenttia kyseisen kannan kansallisesti puretuista saaliista.

3.

Sukukypsyyden, hedelmällisyyden ja sukupuolijakauman osalta voidaan valita, viitataanko ikään vai pituuteen edellyttäen, että jäsenvaltiot, joiden on toteutettava vastaava biologinen näytteenotto, ovat sopineet seuraavaa:

a)

sukukypsyyden ja sukukypsien kalojen suhteellisena osuutena lasketun hedelmällisyyden osalta, ikä- ja/tai pituusluokan, jonka rajat vastaavat 20:tä ja 90:tä prosenttia sukukypsistä kaloista, sisällä on saavutettava tasoa 3 oleva tarkkuus;

b)

naaraspuolisten kalojen suhteellisena osuutena lasketun sukupuolijakauman osalta on saavutettava tasoa 3 oleva tarkkuus sellaiseen ikään tai pituuteen asti, että vastaavan ikä- tai pituusluokan kumuloidut puretut saaliit edustavat vähintään 90:tä prosenttia kyseisen kannan kansallisesti puretuista saaliista.

5.   Poikkeuksia koskevat säännöt

1.

Jäsenvaltion kansallisesta ohjelmasta voidaan jättää pois sellaisiin kantoihin liittyvien muuttujien arviointi, joiden TACit ja kiintiöt on määritelty, seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)

Kyseisen kiintiön on oltava alle 10 prosenttia yhteisön TAC-osuudesta tai keskimäärin vähemmän kuin 200 tonnia kolmen edeltävän vuoden aikana;

b)

kaikkien sellaisten jäsenvaltioiden kiintiöiden summan, joiden osuus on alle 10 prosenttia, on oltava alle 25 prosenttia yhteisön TAC-osuudesta.

2.

Jos edellä olevan 1 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys täyttyy, mutta 1 kohdan b alakohdan edellytys jää täyttymättä, asianomaiset jäsenvaltiot voivat laatia yhteensovitetun ohjelman, jotta niiden yhteisesti purkamiin saaliisiin sovelletaan yhteistä näytteenotto-ohjelmaa, tai kukin asianomainen jäsenvaltio voi vahvistaa oman kansallisen näytteenotto-ohjelman, jolla saavutetaan sama tarkkuustaso.

3.

Kansallista ohjelmaa voidaan tarvittaessa mukauttaa seuraavasti kunkin vuoden 1 päivään helmikuuta asti jäsenvaltioiden kiintiöiden vaihtojen huomioon ottamiseksi.

4.

Välimeren alueen ulkopuolisiin kantoihin, joiden osalta TACeja ja kiintiöitä ei ole määritelty, sovelletaan samoja 5 kohdan 1 alakohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä edellisen kolmen vuoden purettujen keskisaaliiden perusteella ja viittaamalla kannan yhteisön purettuihin kokonaissaaliisiin.

5.

Välimeren kantojen osalta Välimeren jäsenvaltioiden painona ilmaistut puretut saaliit, jotka vastaavat alle 10:tä prosenttia kyseisen lajin Välimeren alueelta pyydetystä yhteisön purkamasta kokonaissaaliista tai alle 200:aa tonnia, tonnikalaa lukuun ottamatta.

C.   Monialaisten muuttujien keruu

1.   Muuttujat

1.

Kerättävät muuttujat luetellaan lisäyksessä VIII. Tiedot on annettava samassa lisäyksessä määritellyn aikajakauman mukaisesti.

2.

Laivastonosiin jaottelua ja pyyntiponnistuksia koskevien tietojen esittämisen välillä voi esiintyä pieniä viiveitä.

2.   Jaottelutaso

1.

Jaottelutaso esitetään lisäyksessä VIII lisäyksessä V määriteltyjen perusteiden mukaisesti.

2.

Jaottelun perustason on vastattava tarkinta vaadittua jaottelutasoa. Tässä ohjelmassa sallitaan tietojen ryhmittely, edellyttäen että sen soveltuvuus osoitetaan asianmukaisen tilastollisen analyysin avulla. Ryhmittely on hyväksyttävä asianomaisessa alueellisessa yhteensovittamiskokouksessa.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Monialaiset tiedot on mahdollisuuksien mukaan kerättävä täydellisinä. Jos tämä ei ole mahdollista, jäsenvaltioiden on täsmennettävä kansallisiin ohjelmiinsa sisältyvät näytteenottomenettelyt.

4.   Tarkkuustasot

1.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosikertomuksessaan tietojen laatu (tarkkuus ja täsmällisyys).

D.   Merellä tehtävät tieteelliset tutkimukset

1.

Ohjelman on katettava kaikki lisäyksessä IX luetellut tutkimukset.

2.

Jäsenvaltioiden on kansallisissa ohjelmissaan varmistettava jatkuvuus suhteessa edellisiin tutkimussuunnitelmiin.

3.

Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat ehdottaa muutosta seuranta- tai näytteenottosuunnitelmaan edellyttäen, että se ei vaikuta haitallisesti tulosten laatuun. Komissio voi hyväksyä muutoksen ainoastaan sillä edellytyksellä, että myös STECF on hyväksynyt sen.

IV LUKU

VESIVILJELYN JA JALOSTUSTEOLLISUUDEN ALOJEN TALOUDELLISEN TILANTEEN ARVIOINTI -MODUULI

A.   Vesiviljelyyn liittyvien taloudellisten tietojen keruu

1.   Muuttujat

1.

Kaikki lisäyksessä X luetellut muuttujat on kerättävä vuosittain kaikista osista lisäyksessä XI esitetyn jaottelun mukaisesti.

2.

Tilastoyksikkö on ”yritys”, joka määritellään kirjanpidollisesti pienimmäksi oikeussubjektiksi.

3.

Populaatiolla tarkoitetaan yrityksiä, joiden pääasialliseksi toiminnaksi määritellään EUROSTATin toimialaluokituksen mukaisesti NACE-koodi 05.02: ”Kalanviljely”.

4.

Kansalliset valuutat on muunnettava euroiksi käyttäen Euroopan keskuspankin (EKP) vuotuisia keskimääräisiä valuuttakursseja.

2.   Jaottelutaso

1.

Tiedot on jaoteltava lajeittain ja vesiviljelymenetelmittäin lisäyksen XI mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa jaotella tiedot yksityiskohtaisemmin yrityksen koon tai muiden aiheellisten tekijöiden perusteella.

2.

Makean veden lajeja koskevien tietojen keruu ei ole pakollista. Jos nämä tiedot kuitenkin kerätään, jäsenvaltioiden on noudatettava lisäyksessä XI vahvistettua jaottelua.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Jäsenvaltioiden on kuvailtava kansallisissa ohjelmissaan kunkin taloudellisen muuttujan arvioimiseen käyttämänsä menettelyt, laatunäkökohdat mukaan luettuina.

2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien eri lähteistä (esim. kyselylomakkeet, kirjanpito) saatujen taloudellisten muuttujien johdonmukaisuus ja vertailukelpoisuus.

4.   Tarkkuustasot

1.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosikertomuksessaan tietojen laatu (tarkkuus ja täsmällisyys).

B.   Jalostusteollisuutta koskevien taloudellisten tietojen keruu

1.   Muuttujat

1.

Kaikki lisäyksessä XII luetellut muuttujat on kerättävä vuosittain koko populaatiosta.

2.

Populaatiolla tarkoitetaan yrityksiä, joiden pääasialliseksi toiminnaksi määritellään EUROSTATin toimialaluokituksen mukaisesti NACE-koodi 15.20: ”Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä”.

3.

Elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (4), eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (5) ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (6) mukaisesti jäsenvaltioissa sovellettuja kansallisia koodeja käytetään lisäksi ohjeellisesti NACE-koodiin 15.20 luokiteltujen yritysten ristiintarkastamiseen ja tunnistamiseen.

4.

Kansalliset valuutat on muunnettava euroiksi käyttäen Euroopan keskuspankin (EKP) vuotuisia keskimääräisiä valuuttakursseja.

2.   Jaottelutaso

1.

Tilastoyksikkö on ”yritys”, joka määritellään kirjanpidollisesti pienimmäksi oikeussubjektiksi.

2.

Sellaisten yritysten osalta, jotka harjoittavat kalanjalostusta ilman että se on niiden pääasiallinen toiminta, on kerättävä seuraavat tiedot kunkin ohjelmakauden ensimmäiseltä vuodelta:

a)

yritysten lukumäärä;

b)

kalanjalostuksen osuus liikevaihdosta.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Jäsenvaltioiden on kuvailtava kansallisissa ohjelmissaan kunkin taloudellisen muuttujan arvioimiseen käyttämänsä menettelyt, laatunäkökohdat mukaan luettuina.

2.

Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien eri lähteistä (esim. kyselylomakkeet, kirjanpito) saatujen taloudellisten muuttujien johdonmukaisuus ja vertailukelpoisuus.

4.   Tarkkuustasot

1.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosikertomuksessaan tietojen laatu (tarkkuus ja täsmällisyys).

V LUKU

MERIEKOSYSTEEMIIN KOHDISTUVIEN KALASTUSALAN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI -MODUULI

1.   Muuttujat

1.

Kaikkien lisäyksessä XIII lueteltujen indikaattoreiden laskemiseksi kyseisessä lisäyksessä täsmennetyt tiedot on kerättävä vuosittain, lukuun ottamatta tietoja, jotka on kerättävä eriytetymmällä tasolla.

2.

Lisäyksessä XIII määritellyt tiedot on kerättävä kansallisella tasolla, jotta loppukäyttäjät voisivat laskea indikaattorit asianmukaisella maantieteellisellä tasolla lisäyksen II mukaisesti.

2.   Jaottelutaso

1.

Sovelletaan lisäyksessä XIII olevien erittelyjen mukaista jaottelutasoa.

3.   Näytteenottostrategia

1.

Jäsenvaltioiden on sovellettava lisäyksessä XIII olevissa erittelyissä vahvistettuja suosituksia.

4.   Tarkkuustasot

1.

Jäsenvaltioiden on sovellettava lisäyksessä XIII olevissa erittelyissä vahvistettuja suosituksia.

VI LUKU

TIETOJEN KERUUTA KOSKEVIEN PUITTEIDEN MUKAISTEN TIETOJEN HALLINTA JA KÄYTTÖ -MODUULI

A.   Tietojen hallinta

1.

Tähän yhteisön ohjelmaan liittyvien tietojen osalta tämä osa käsittää tietokantojen kehittämisen, tietojen syöttämisen (tallentamisen), tietojen laadunvalvonnan ja validoinnin sekä perustietojen koostamisen yksilöimättömien tai yhdistettyjen tietojen tietokokonaisuuksiksi asetuksen (EY) N:o 199/2008 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.

Osaan sisältyy myös sosioekonomisten perustietojen muuntaminen asetuksen (EY) N:o 199/2008 13 artiklan b alakohdassa tarkoitetuiksi metatiedoiksi.

3.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komission pyynnöstä voidaan esittää tiedot edellä 2 kohdassa tarkoitetusta muuntamisesta.

B.   Tietojen käyttö

1.

Tämä osa käsittää tietokokonaisuuksien tuottamisen ja käytön tieteellisten analysointien tueksi kalastuksenhoitoa koskevien lausuntojen perusteeksi asetuksen (EY) N:o 199/2008 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2.

Se sisältää arvioita lisäyksessä VII lueteltujen kantojen biologisista parametreista (ikä, paino, sukupuoli, sukukypsyys ja hedelmällisyys), tietokokonaisuuksien laatimisen kantojen arvioimista varten sekä bioekonomisen mallintamisen ja vastaavat tieteelliset analyysit.

Lisäysluettelo

Lisäys N:o

Nimi

I

Maantieteellinen jaottelu alueellisten kalastusjärjestöjen mukaan

II

Maantieteellinen jaottelu alueen mukaan

III

Laivaston ositus alueittain

IV

Kalastustoiminta (kalastus) alueittain

V

Jaottelutasot

VI

Luettelo taloudellisista muuttujista

VII

Luettelo biologisista muuttujista sekä näytteenotto-erittely lajeittain

VIII

Luettelo monialaisista muuttujista sekä näytteenotto-erittely

IX

Luettelo merellä tehtävistä tarkastuksista

X

Luettelo taloudellisista muuttujista vesiviljelyalalla

XI

Vesiviljelyä koskevien tietojen keruussa käytettävä jaottelu alan mukaan

XII

Luettelo taloudellisista muuttujista jalostusteollisuuden alalla

XIII

Meriekosysteemiin kohdistuvien kalastusalan vaikutusten mittaamisessa käytettävien ympäristö-indikaattoreiden määritteleminen


(1)  EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25.

(2)  EUVL L 186, 15.7.2008, s. 3.

(3)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(4)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1.

(5)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(6)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.