6.9.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 239/26

(1)

Unkarin viranomaiset ilmoittivat edellä mainitusta toimenpiteestä 17 päivänä toukokuuta 2006 päivätyllä sähköpostiviestillä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ilmoitusta täydennettiin 21 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi komissiossa 22 päivänä kesäkuuta 2006.

(2)

Komissio pyysi lisätietoja 1 päivänä elokuuta 2006, 30 päivänä lokakuuta 2006 ja 30 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyissä kirjeissään. Unkari toimitti pyydetyt tiedot 12 päivänä syyskuuta 2006, 21 päivänä maaliskuuta 2007 ja 30 päivänä toukokuuta 2007 päivätyissä kirjeissä, jotka kirjattiin saapuneiksi komissiossa samoina päivinä.

(3)

Komissio ilmoitti Unkarille 18 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessään, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, aloittavansa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, joka koskee mainittua toimenpidettä.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä tuesta.

(5)

Komissio ei ole saanut huomautuksia asianomaisilta. Unkarin viranomaiset esittivät huomautuksensa 21 päivänä syyskuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Toimenpiteen tarkoituksena on myöntää lyhytaikaisia vientitakuita sellaisten pk-yritysten vientitoimien rahoittamiseen, joiden vuotuinen vientiliikevaihto on enintään 2 miljoonaa euroa, jäljempänä ’pk-yritykset, joiden vientiliikevaihto on vähäinen’ (3). Unkari haluaa panna toimenpiteen täytäntöön Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioille annetun, perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamista lyhytaikaisiin vientiluottovakuutuksiin koskevan komission tiedonannon (4), jäljempänä ’lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskeva tiedonanto’ tai ’tiedonanto’, 2.5 kohdan nojalla.

(7)

Takuu, joka kattaa vientitoimien rahoittamiseen otetun lainan takaisinmaksun, voidaan myöntää

(8)

Unkarin viranomaisten mukaan takuulla on rahoitettava kummassakin tapauksessa vientitoimia. Takuun voimassaoloaika on enintään kaksi vuotta.

(9)

Takuun määrä voi olla enintään 70 prosenttia vientisopimuksen arvosta (josta on vähennetty ainakin 15 prosentin suuruinen ennakko) tai 70 prosenttia perustana olevan luottosopimuksen määrästä.

(10)

Takuuta ei voida myöntää sellaisille pk-yrityksille, jotka ovat selvitystilassa tai konkurssi- tai likvidaatiomenettelyssä. Unkari ei ole toimittanut tietoja vastaavista rajoituksista, joita sovellettaisiin ulkomaisille ostajille myönnettävien takuiden osalta.

(11)

Kun on kyse kotimaiset riskit kattavasta (eli vientiä harjoittavalle pk-yritykselle myönnettävästä) takuusta, takuumaksu riippuu pk-yrityksen luottokelpoisuudesta. Se puolestaan määritellään objektiivisiin kriteereihin ja subjektiiviseen arviointiin pohjautuvan viisiportaisen luokittelujärjestelmän perusteella liikepankkien yleisen käytännön mukaisesti.

(12)

Kun on kyse ulkomaiset riskit kattavasta (eli ulkomaiselle ostajalle myönnettävästä) takuusta, ostajat luokitellaan maan mukaan riskiluokkiin.

(13)

Unkarin viranomaisten mukaan takuusta peritään vuosittain maksu, jonka suuruus on 0,5–2,0 prosenttia.

(14)

Sen lisäksi on maksettava kertaluonteinen käsittelymaksu, jonka suuruus on 0,1 prosenttia takuun arvosta.

(15)

Unkarin viranomaisten mukaan maksuilla katetaan ohjelman toimintakustannukset ja takuuvaatimuksista aiheutuvat kulut. Maksuja tarkistetaan neljännesvuosittain.

(16)

Lisäksi Unkarin viranomaiset ilmoittivat, että Unkarin markkinoilla ei ole tarjolla takuita tämäntyyppisille riskeille. Väitteensä tueksi Unkari toimitti lausunnot kahdelta kansainvälisillä markkinoilla toimivalta unkarilaiselta liikepankilta. Lausunnoissa todetaan, että takuiden myöntäminen vientitoimien rahoittamiseen pk-yrityksille, joiden vientiliikevaihto on vähäinen, ei häiritse liikepankkien markkinatoimintaa vaan päinvastoin lisää niiden riskinottovalmiuksia. Lisäksi Unkari toimitti lausunnot kahdelta isolta kansainvälisillä markkinoilla toimivalta vientiluottovakuutuksenantajalta ja yhdeltä kansalliselta luottovakuutuksenantajalta. Nämä vahvistivat lausunnoissaan, että markkinoiden toiminta ei ole riittävää ja että ne eivät itse toimi kyseisellä markkinasegmentillä.

(17)

Takuun myöntää valtion omistama vientiluottolaitos Magyar Export-Import Bank, jäljempänä ’Eximbank’.

(18)

Eximbank saa valtiontukea, joka muodostuu toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät vastuut kattavasta valtiontakuusta.

(19)

Toimenpide perustuu Eximbankista ja Unkarin vientiluottovakuutuksia myöntävästä yhtiöstä (Magyar Exporthitel Biztosító Részvénytársaság) vuonna 1994 annetun lain XLII (Magyar Export-Import Bank Részvénytársaságról és a Magyar Exporthitel Biztosító Részvénytársaságról szóló 1994. évi XLII. törvény) 6 pykälän:n 1 momentin b kohtaan sekä hallituksen asetuksen 85/1998 (V.6.) 1 pykälän:n 2 momenttiin ja 11/A pykälän:n 13 momenttiin.

(20)

Eximbankin on tarkoitus myöntää takuita yhteensä 15 miljardin Unkarin forintin (60 miljoonan euron) arvosta toimenpiteen kattaman kaksivuotisjakson aikana.

(21)

Toimenpiteen kesto on enintään kaksi vuotta komission hyväksyvästä päätöksestä lukien.

(22)

Komissio arvioi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että toimenpide herättää epäilyjä, sillä Eximbankin antama vientitakuu ja tiedonannon mukainen vientiluottovakuutus näyttäisivät eroavan toisistaan erityisesti seuraavilta osin:

(23)

Jos tiedonantoa ei voida soveltaa, toimenpide voitaisiin mahdollisesti luokitella valtiontueksi, joka liittyy suoraan vientiin (sekä yhteisön sisäiseen että sen ulkopuolelle suuntautuvaan) ja joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Komissio on aina suhtautunut erittäin kielteisesti yhteisön sisäistä kauppaa varten annettavaan vientitukeen. Yhteisön ulkopuolella suuntautuvalle viennille annettava tuki puolestaan saattaa vaikuttaa myös kilpailuun yhteisön sisällä.

(24)

Vaikka vientiluottovakuutus ja Eximbankin myöntämä vientitakuu katsottaisiin toisiaan vastaaviksi ja niihin sovellettaisiin tiedonantoa, komissiolla olisi edelleen epäilyksiä toimenpiteen suhteen. Sen jälkeen kun komissio 22 päivänä tammikuuta 2007 hyväksyi toimenpiteen N 488/06 (vientiluottovakuutus pk-yrityksille, joiden vientiliikevaihto on vähäinen) kahden vuoden ajaksi, MEHIB (toinen Unkarin valtion omistuksessa oleva vientiluottolaitos) on jo myöntänyt lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia sellaisten pk-yritysten riskien kattamiseen, joiden vientiliikevaihto on vähäinen. Markkinoilla on siis jo tarjolla tämäntyyppistä vakuutussuojaa. Lisäksi jos markkinoilla on kaksi valtion tukemaa vientiluottolaitosta, jotka tarjoavat palveluja ja luovat itselleen asiakaskunnan, saattaa uusien toimijoiden markkinoillepääsy vaikeutua.

(25)

Kolmannet osapuolet eivät ole esittäneet huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä. Unkarin viranomaisten esittämät huomautukset esitetään lyhyesti seuraavassa:

(26)

Ilmoitus koskee vain osaa Eximbankin toiminnasta eli vientisopimuksiin sovellettavaa takuuohjelmaa. Sen vuoksi takuuohjelman arviointi ei vaikuta komission näkemykseen valtion ja Examinbankin välisistä suhteista yleensä tai Eximbankin muista tuotteista.

(27)

Unkarin viranomaisten esittämät perustelut, joita on selostettu edellä 25 kohdassa, eivät ole hälventäneet komission alkuperäisiä epäilyksiä. Erityisesti tämä koskee seuraavia seikkoja:

(28)

Unkarin viranomaisten esittämät huomautukset vahvistavat menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitettyä tulkintaa, jonka mukaan Eximbankin myöntämä takuu poikkeaa olennaisilta osin vientiluottovakuutuksesta. Toimenpidettä ei siis voida arvioida lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevan tiedonannon perusteella.

(29)

Koska toimenpidettä ei voida arvioida lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevan tiedonannon perusteella, on tutkittava, onko toimenpiteessä kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaisesta valtiontuesta (7).

(30)

Toimenpide kuuluu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos seuraavat neljä ehtoa täyttyvät samanaikaisesti:

(31)

Toimenpide voidaan katsoa valtion toimenpiteeksi, sillä sen toteuttaa valtion omistama ja valtion varoilla perustettu vientiluottolaitos, joka harjoittaa valtion sääntöjen mukaista toimintaa ja jolle on myönnetty kyseiseen toimintaan liittyvät riskit kattava valtiontakuu.

(32)

Takuumaksu määritellään käyttäen riskinluokittelumenetelmää, jonka mukaan riskialttiimmilta asiakkailta peritään suurempia maksuja. Tältä osin on mainittava, että kotimaisten riskien luokittelussa otetaan huomioon useita tekijöitä, kun taas ulkomaisten riskien luokittelu perustuu yhteen ainoaan tekijään (ostajan maa).

(33)

Unkarin viranomaiset ilmoittavat, että takuumaksut noudattelevat markkinoilla käytössä olevia, tämäntyyppisiin riskeihin liittyviä maksuja, joita kansainväliset kaupalliset vientiluottovakuutuksenantajat tai takaajat perivät. Unkari ei kuitenkaan ole osoittanut todeksi (esimerkiksi riippumattomien tietojen tai tutkimuksen avulla) sitä, että riskinluokitteluun perustuvat maksut todella noudattelisivat markkinoiden tasoa.

(34)

Komissio pitää myönteisenä sitä, jos maksuilla todella katetaan ohjelman toimintakustannukset ja takuuvaatimuksista aiheutuvat kulut. Unkarin viranomaiset eivät kuitenkaan ole näyttäneet kyseistä väitettä toteen.

(35)

Lisäksi Unkarin viranomaiset väittävät, että Unkarin markkinoilla ei ole tarjolla vientitakuita, jotka kattaisivat tämäntyyppiset riskit. Sen vuoksi toimenpiteestä aiheutuu taloudellista etua myös siten, että se tarjoaa takuusuojaa, jota ei muuten olisi saatavissa markkinoilla.

(36)

Unkarin viranomaiset eivät ole esittäneet huomautuksia edellä mainituista seikoista. Komissio katsoo, että edunsaajille koituu toimenpiteestä taloudellista etua.

(37)

Toimenpide on valikoiva, koska se koskee vain sellaisten pk-yritysten vientitoimia, joiden vientiliikevaihto on vähäinen, ja koska vuotuisessa talousarviolaissa määrätään yläraja Eximbankin myöntämille takuille, joilla on valtiontakuu.

(38)

Toimenpide saattaa vaikuttaa kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sillä se liittyy välittömästi sellaisten pk-yritysten vientitoimiin, joiden vientiliikevaihto on vähäinen. Myöskään yhteisön sisällä tapahtuva vienti ei ole poissuljettu.

(39)

Sen vuoksi toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(40)

Valtiontuki voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos siihen voidaan soveltaa jotakin EY:n perustamissopimuksessa vahvistetuista poikkeuksista. Perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa luetellaan tapaukset, joissa valtiontuki hyväksytään automaattisesti. On kuitenkin selvää, että mitään kyseisistä poikkeuksista ei voida soveltaa tässä tapauksessa.

(41)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdassa luetellaan neljä tapausta, joissa valtiontukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Kyseisen artiklan 3 kohdan a alakohta koskee tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joiden kehitys on jäänyt jälkeen muista alueista. Tältä osin on pantava merkille, että takuuehdoissa ei mainita sen alueen kehitystasoa, jolla vientiä harjoittava pk-yritys toimii. Lisäksi tukiohjelma kattaa koko Unkarin alueen, kun taas vuosia 2007–2013 koskevan Unkarin kansallisen aluetukikartan (8) perusteella vain osa Unkaria on oikeutettu perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tukeen. Toimenpide ei myöskään täytä alueellisista valtiontuista vuosiksi 2007–2013 annettujen suuntaviivojen (9) muita ehtoja. Näin ollen kyseistä poikkeusta ei voida tässä tapauksessa soveltaa.

(42)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään, että yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen. Tätä määräystä ei voida soveltaa kyseiseen toimenpiteeseen. Siihen ei myöskään voida soveltaa perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan d alakohtaa, joka koskee tukea kulttuurin tai kulttuuriperinnön edistämiseen.

(43)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio on laatinut useita suuntaviivoja ja tiedonantoja, joissa selitetään kyseisen määräyksen soveltamista. Koska mitään niistä ei voida tässä tapauksessa soveltaa, on toimenpiteeseen sisältyvää valtiontukea arvioitava suoraan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(44)

Tässä yhteydessä on todettava, että sellaisten pk-yritysten vientitoimien rahoittamista varten, joiden vientiliikevaihto on vähäinen, on jo olemassa vientivakuutusohjelma, jonka komissio on hyväksynyt lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevan tiedonannon perusteella (10). Komissio katsoo, että Unkari ei ole perustellut tarvetta luoda toinen väline sellaisten pk-yritysten vientitoimien edistämiseksi, joiden vientiliikevaihto on vähäinen.

(45)

Lisäksi on hyvin tiedossa, että komissio suhtautuu periaatteessa hyvin kielteisesti yhteisön sisäistä kauppaa varten annettavaan vientitukeen, koska kyseiset toimenpiteet vaikuttavat suoraan tavaroiden ja palvelujen potentiaalisten tarjoajien väliseen kilpailuun markkinoilla. Koska tällainen vientituki liittyy läheisesti ja erottamattomasti taustalla olevaan liiketoimeen, se todennäköisesti huonontaisi merkittävästi kaupankäynnin edellytyksiä. Komissio on aiemmissa päätöksissään (11) todennut selvästi, että yhteisön sisäistä vientisopimusta varten alle markkinahinnan myönnetty takuu katsotaan vientitueksi, joka ei sovellu yhteismarkkinoille. Sen lisäksi tuki, jota jäsenvaltiot ovat myöntäneet yhteisön ulkopuolelle suuntautuvaa vientiä varten, voi myös vaikuttaa kilpailuun yhteisön sisällä.

(46)

Edellä esitettyjen syiden vuoksi komissio katsoo, että toimenpiteessä on kyse EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta. Koska toimenpiteellä ei edistetä tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, toimenpidettä ei voida perustella EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla eikä toimenpide siten sovellu yhteismarkkinoille. Koska toimenpidettä ei ole vielä pantu täytäntöön, ei valtiontukea tarvitse periä takaisin.