14.5.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 126/3

(1)

Den Nya Välfärden -säätiö ilmoitti komissiolle tekemässään kantelussa, joka kirjattiin komissiossa saapuneeksi 14 päivänä marraskuuta 2005, Åren kunnan luovuttaneen maa-alueen Konsum Jämtland ekonomisk föreningille. Säätiön mukaan luovutukseen sisältyi sääntöjenvastaista valtiontukea.

(2)

Komissio pyysi 3 päivänä tammikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Ruotsin viranomaisilta lisätietoja kyseisestä liiketoimesta. Ne toimitettiin 2 päivänä maaliskuuta 2006 ja 28 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Komissio pyysi 3 päivänä tammikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Ruotsin viranomaisilta vielä lisää tietoja kyseisestä liiketoimesta. Tiedot toimitettiin 1 päivänä helmikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(4)

Komissio ilmoitti Ruotsille 19 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa edellä mainitun toimenpiteen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely (2).

(5)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3). Komissio kehotti siinä asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä tukitoimenpiteestä.

(6)

Ruotsin viranomaiset esittivät huomautuksia 27 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Komissio ei ole saanut muilta asianosaisilta huomautuksia.

(8)

Komissio pyysi 24 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Ruotsin viranomaisilta lisätietoja. Tiedot toimitettiin 21 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä.

(9)

Kantelun tekijä, Den Nya Välfärden -säätiö, on järjestö, joka edustaa (mm.) yrityksiä. Säätiön toiminnan pääasiallisena rahoittajana on suuri joukko yrityksiä. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa säätiö toimi yrityksen Lidl Sverige KB, jäljempänä ’Lidl’, lukuun.

(10)

Lidl tuli Ruotsin markkinoille syyskuussa 2003, ja sillä on Ruotsissa nykyisin noin 130 halpamyymälää (hard discount stores). Yrityksen odotetaan saavuttavan 3 prosentin markkinaosuuden vuoden 2007 loppuun mennessä. Vuoden 2006 lopussa sen markkinaosuus oli 2,2 prosenttia. Lidlin liikevaihto oli 3,7 miljardia Ruotsin kruunua (noin. 393 miljoonaa euroa) tilikaudella 2006/2007. Yrityksen toiminta on ollut tappiollista koko sen ajan, kun se on toiminut Ruotsissa. Sen liiketoiminnan tappio (rahoituserien jälkeen) oli tilikaudella 2006/2007 339 miljoonaa kruunua (noin 36 miljoonaa euroa).

(11)

Lidl on suhteellisen pieni toimija Ruotsissa elintarvikkeiden vähittäiskaupan markkinoilla.

(12)

Konsum Jämtland ekonomisk förening on osuustoiminnallinen yritys, joka myi kulutustavaroita (mm. elintarvikkeita) koko Jämtlannin läänin alueella. Yrityksen liikevaihto vuonna 2004 oli 260 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 28 miljoonaa euroa).

(13)

Konsum Jämtland ekonomisk förening, jäljempänä ’Konsum’, yhdistyi 1 päivänä tammikuuta 2006 Konsum Nord ekonomisk föreningin kanssa. Molemmat yritykset olivat yhdistyessään Kooperativa Förbundetin (KF) jäseniä. KF on kattojärjestö nykyisin 51 kuluttajaosuuskunnalle, joilla on yhteensä noin kolme miljoonaa jäsentä. Se omistaa 42 prosenttia Coop Nordenista, joka on toiseksi suurin toimija Ruotsin päivittäistavarakaupassa (vuonna 2005 markkinaosuus 16,2 prosenttia) ja yksi suurimmista päivittäistavarakaupan toimijoista Tanskassa ja Norjassa. Lisäksi KF toimii muun muassa kiinteistö- ja media-alalla. Vuonna 2006 sen liikevaihto oli 24,4 miljardia kruunua (noin 2,6 miljardia euroa) ja voitto 701 miljoonaa kruunua (noin 74 miljoonaa euroa).

(14)

Kantelun mukaan Åren kunta on myynyt Konsumille maata tiettävästi sen markkina-arvoa alempaan hintaan.

(15)

Åren kunnanvaltuusto päätti 5 päivänä lokakuuta 2005 myydä Konsumille maata (Åre Prästbord 1:30, 1:68 ja 1:69) alueelta, jota kutsutaan nimellä Produkthusområde, 2 miljoonan kruunun (noin 0,2 miljoonaa euroa) hintaan. Kauppaa ei toteutettu avoimella tarjousmenettelyllä.

(16)

Alun perin oli tarkoituksena, että maan hinta olisi yksi kruunu ja että sen myynti Konsumille hyväksyttäisiin kunnanhallituksen kokouksessa 24 päivänä elokuuta 2005.

(17)

Åren kunnanjohtajalle tuli kuitenkin 23 päivänä elokuuta 2005 puhelu ja sähköpostiviesti Lidliltä, joka tarjosi samasta maa-alueesta 6,6 miljoonaa kruunua (noin 0,7 miljoonaa euroa).

(18)

Ruotsin Radio P4 Jämtland -kanava julkisti 24 päivänä elokuuta 2005 Lidlin tarjouksen ja haastatteli Åren kunnanneuvosta, joka vahvisti, että tarjous on tehty.

(19)

Samana päivänä, kun Lidlin tarjous esitettiin, kunnan virkamiehet neuvottelivat myyntihinnan Konsumin kanssa uudelleen. Hinnaksi tuli miljoona kruunua.

(20)

Kunnanhallitus hyväksyi 24 päivänä elokuuta 2005 pidetyssä kokouksessaan maa-alueen myynnin Konsumille miljoonan kruunun hintaan. Kokouksen pöytäkirjasta käy ilmi, että Lidlin tarjous oli taustana päätökselle myydä maa-alue yhdellä miljoonalla kruunulla eikä alun perin suunniteltuun yhden kruunun hintaan. Pöytäkirjasta käy ilmi myös, että kunnan virkamiehet saivat tehtäväkseen yrittää etsiä Åresta vaihtoehtoinen tontti, jota voitaisiin tarjota Lidlille.

(21)

Kunnanhallitus kumosi 20 päivänä syyskuuta 2005 pidetyssä kokouksessaan päätöksensä myydä maa-alue miljoonalla kruunulla kahden kunnanvaltuutetun valitettua päätökseestä Jämtlannin lääninoikeuteen.

(22)

Kunnanvaltuusto hyväksyi 5 päivänä lokakuuta 2005 maa-alueen myynnin Konsumille 2 miljoonan kruunun hintaan. Kunnan virkamiesten 20 päivänä syyskuuta 2005 päivätyssä kirjeessä kunnanhallitukselle viitattiin Lidlin tarjoukseen ja ilmoitettiin, että virkamiehet olivat olleet yhteydessä Lidliin toisen sijoittautumispaikan löytämiseksi.

(23)

Lidl vahvisti 28 päivänä lokakuuta 2005 päivätyssä kirjeessään kunnanhallitukselle ja 30 päivänä marraskuuta 2005 päivätyssä kirjeessään Den Nya Välfärden -säätiölle, että sen 6,6 miljoonan kruunun tarjous oli edelleen voimassa ja että yritys oli kiinnostunut osallistumaan mahdolliseen kyseistä maa-aluetta koskevaan tarjousmenettelyyn.

(24)

Konsum oli myyntiajankohtana jo sijoittautunut Åren kuntaan, kun taas Lidl yritti tuolloin avata siellä ensimmäisen myyntipaikkansa.

(25)

Komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely perustui pääasiassa seuraaviin syihin:

(26)

Komissio ei ole saanut menettelyn kuluessa asianosaisilta huomautuksia.

(27)

Ruotsin viranomaisten pääargumentti oli, että maa-alueen myynti Konsumille oli osa laajempaa maakauppakokonaisuutta, johon kuului muun muassa kauppa, jossa Konsum myi maa-alueen toisaalla Åressa (Åren torin läheisyydessä Åren keskustassa). Kyseinen maa-alue kuului maankäyttösuunnitelmaan, jonka kunta oli tehnyt alueesta.

(28)

Myytyään kyseisen maa-alueen Konsum muuttaisi myyntipaikkansa pois alueelta ja kunta voisi toteuttaa maankäyttösuunnitelman. Jos kunta olisi hyväksynyt Lidlin tarjouksen, se ei olisi voinut toteuttaa suunnitelmaa, koska Konsum olisi jatkanut toimintaansa Åren torin läheisyydessä.

(29)

Konsumin kanssa tehdyssä maakauppasopimuksessa ei kuitenkaan mainita mitään muita maakauppoja (eikä Konsumin Åren torin läheisyydessä omistaman maa-alueen arvoa) (6).

(30)

Ruotsin viranomaiset esittivät syyskuussa 2006 komissiolle uusia asian kannalta merkityksellisiä asiakirjoja. Ne olivat Ernst & Young Real Estaten laatima lausunto maa-alueen arvosta ja Jämtlannin lääninoikeuden 24 päivänä toukokuuta 2006 antama tuomio valituksesta, joka koski Åren kunnanvaltuuston 5 päivänä lokakuuta 2005 tekemää päätöstä hyväksyä Produkthusområdetilla sijaitsevan maa-alueen myynti Konsumille.

(31)

Arvonmääritys ei koske Konsumille myytyä maata vaan eräitä muita Åressa sijaitsevia maa-alueita (joista yksi aivan Konsumille myydyn maa-alueen vieressä). Arvonmääritys tehtiin toukokuussa 2003 (7). Se perustuu muun muassa konsulttiyrityksen tietokannoissa oleviin tietoihin, voimassa oleviin vuokrasopimuksiin ja todellisiin kauppoihin sekä vastaavien kiinteistöjen vakioituihin käyttö- ja ylläpitokustannuksiin. Arvonmääritys perustuu rahavirta-analyysiin, jossa maan suunniteltu käyttötarkoitus otetaan huomioon.

(32)

Konsulttiyrityksen arvioinnin mukaan Konsumille myydyn maan markkina-arvo on 1,65 miljoonaa kruunua, kun tosiasiallinen kauppahinta oli 2 miljoonaa kruunua.

(33)

Åren kunta ilmoitti ottaneensa maakaupan yhteydessä huomioon, että Ernst & Young Real Estaten tekemä arvonmääritys oli toukokuulta 2003 ja että maakauppa tehtiin lokakuussa 2005 eli lähes kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Se ei kuitenkaan esittänyt tästä mitään todisteita.

(34)

Lääninoikeus käsitteli pelkästään Åren kunnanvaltuuston päätöksen laillisuutta. Se ratkaisi, oliko Åren kunta ylittänyt valtuutensa suosimalla yksittäistä elinkeinonharjoittajaa ilman erityistä syytä.

(35)

Lääninoikeus totesi, että päätös oli laillinen ja että seuraavista syistä ei voida katsoa näytetyksi toteen, että kaupassa olisi ollut tarkoitus suosia ostajaa:

(36)

Komission kilpailun pääosasto pyysi 24 päivänä tammikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Ruotsin viranomaisia ilmoittamaan, mitä menetelmää ne olivat käyttäneet ottaakseen myyntihinnassa huomioon ajan, joka oli kulunut Ernst & Young Real Estaten laatiman arvonmäärityksen (toukokuussa 2003) ja Konsumin kanssa tehdyn maakaupan (lokakuussa 2005) välillä, sekä esittämään kaikki tiedot (selvitykset, laskelmat, arvostusperiaatteet jne.) tämän toteen näyttämiseksi.

(37)

Ruotsin viranomaiset toimittivat 21 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Åren kunnanjohtajan allekirjoittaman asiakirjan. Kunnanjohtajan asiakirjassa käytetään useita markkinaindeksejä (kuluttajahintaindeksi, myymäläkiinteistöjen hintaindeksi jne.), joilla arvioidaan maa-alueen arvon muuttumista edellä tarkoitettuna aikana.

(38)

Asian kannalta merkityksellisin on myymäläkiinteistöjen hintaindeksi, joka koskee suurempien kaupunkien rakennettuja alueita ja jonka perustasta vuonna 2005 noin kolmanneksen muodostivat kauppakeskukset ja kaksi kolmannesta muut myymälät. Maa-alueen päivitetty arvo myyntiajankohtana oli kaikkien indeksien perusteella alhaisempi kuin toteutunut myyntihinta.

(39)

Kunnanjohtajan laatiman asiakirjan mukaan Åressa ei myyntiajankohtana ollut varsinaisia liike-/myymäläkiinteistömarkkinoita, eikä maa-alueen arvon määrittämisessä siksi voitu käyttää lähtökohtana todellisissa maakaupoissa maksettuja hintoja.

(40)

Mahdollista valtiontukea on arvioitava julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista annetun komission tiedonannon (8), jäljempänä ’tiedonanto’, perusteella.

(41)

Tiedonannon mukaan julkisten viranomaisten tekemien maa- ja rakennuskauppojen yhteydessä on kaksi tapaa sulkea pois valtiontuen mahdollisuus: toteuttamalla luovutus tarjouskilpailumenettelyllä, johon ei sisälly ehtoja ja jossa paras tarjous hyväksytään, tai jos tällaista menettelyä ei ole järjestetty, toteuttamalla luovutus hintaan, joka on vähintään yhtä korkea kuin riippumattomassa asiantuntija-arviossa määritetty arvo.

(42)

Tiedonannon mukaan tällainen arvio on tehtävä ennen kuin luovutuksesta neuvotellaan ja tekijöinä on oltava yksi tai useampi riippumaton arvioija (9), jotta markkina-arvo voidaan määrittää yleisesti hyväksyttyjen markkinaindikaattoreiden ja arviointinormien perusteella.

(43)

Tarkasteltavana olevassa maakauppa-asiassa ei järjestetty virallista tarjouskilpailumenettelyä. Käytettävissä oli aiemmin tehty hinta-arvio maa-alueesta, joka oli aivan sen maa-alueen vieressä, jota tämä asia koskee. Kyseisen arvion (ks. edellä V.1) oli epäilemättä tehnyt riippumaton arvioija yleisesti hyväksyttyjen arviointinormien perusteella, kuten tiedonannossa on tarkoitettu. Arvion tulosta voidaan pitää sen tekoajankohtana kohtuullisena arviona sen maa-alueen markkina-arvosta, jota tämä asia koskee, huolimatta siitä, että arvio ei koskenut kyseistä maa-aluetta vaan aivan sen vieressä olevaa maa-aluetta.

(44)

Arvonmäärityslausunto kuitenkin annettiin toukokuussa 2003 eli lähes kaksi ja puoli vuotta ennen kaupantekoa (lokakuussa 2005). Noin pitkän ajan kuluessa maan arvo on voinut muuttua huomattavasti.

(45)

Ruotsin viranomaiset toimittivat helmikuussa 2007 muodollisessa tutkintamenettelyssä komission pyynnöstä päivitetyn arvonmäärityksen (ks. edellä V.3).

(46)

Vaikuttaa siltä, että Ernst & Youngin tekemää arvonmääritystä ei ole ennen maa-alueen myyntiä Konsumille virallisesti päivitetty arvonmäärityksen ja kaupantekohetken välillä kuluneen ajan ottamiseksi huomioon. Jos niin olisi tehty, Ruotsin viranomaiset olisivat esittäneet tästä todisteita, jotka ajoittuisivat kaupantekohetkeen. Siksi vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että tiedoilla, jotka Ruotsin viranomaiset esittivät helmikuussa 2007, oli tarkoitus perustella myyntihintaa jälkikäteen.

(47)

Toisin kuin Ernst & Youngin tekemä arvonmääritys, Ruotsin viranomaisten tekemä arvonmäärityksen päivitys ei perustunut yleisesti hyväksyttyihin arviointinormeihin (esim. rahavirta-analyysi), joissa otetaan huomioon tulevaisuudessa odotettavissa olevat tuotot. Päivityksessä ei ole kyse maa-alueen arvon määrittämisestä, vaan siinä käytetään markkinaindeksejä maa-alueen teoreettisen arvonnousun arvioimiseksi. Indeksit ovat valtakunnallisia ja melko yleisiä (etenkin kuluttajahintaindeksi) eivätkä siksi erityisen sopivia sovellettaviksi käsiteltävänä olevan maakaupan arviointiin.

(48)

Myymäläkiinteistöjen hintaindeksi vaikuttaa sopivimmilta. Se on kuitenkin valtakunnallinen, eikä siinä oteta huomioon kaupantekoalueen erityispiirteitä. Lisäksi se koskee pääasiassa suurempia kaupunkeja, kun taas Åre on pienempi kunta. Se ei myöskään koske erityisesti elintarvikevähittäiskauppaa vaan vähittäiskauppaa yleensä. Siksi ei olekaan varmaa, osoittaako kyseinen indeksi, miten elintarvikkeiden vähittäiskauppaan tarkoitettujen kiinteistöjen hinnat ovat Åressa kehittyneet toukokuusta 2003 lokakuuhun 2005.

(49)

Ruotsin viranomaiset väittävät, että Åressa ei myyntiajankohtana ollut varsinaisia liike-/myymäläkiinteistömarkkinoita, minkä vuoksi arvonmäärityksessä ei voitu käyttää lähtökohtana todellisissa maakaupoissa maksettuja hintoja. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Ernst & Young saattoi vuonna 2003 tehdä perusteellisen arvonmäärityksen, joka perustui muun muassa elintarvikkeiden vähittäiskaupan tulevaisuudennäkymiin sillä maa-alueella, jota arvonmääritys koski, ja olemassa oleviin vuokrasopimuksiin ja todellisiin Åressa tehtyihin kauppoihin.

(50)

Joka tapauksessa ennen Konsumin kanssa tehtyä kauppaa oli olemassa vaihtoehto ja komission mielestä luotettavampi indikaattori kaupan kohteena olleen maa-alueen markkina-arvosta, nimittäin Lidlin tarjous (ks. jäljempänä VI.1.1.3).

(51)

Maa-alueen käyttötarkoitusta (elintarvikkeiden myynti) ja liikepinta-alaa oli rajoitettu asemakaavassa. Näiden rajoitusten on katsottava kuuluvan kunnan laillisiin julkisoikeudellisiin valtuuksiin.

(52)

Ruotsin viranomaiset ilmoittivat, että kiistelty maakauppa oli osa laajempaa maakauppakokonaisuutta, johon kuului muun muassa kauppa, jossa Konsum myi Åren keskustassa sijaitsevan maa-alueen. Kyseistä maa-aluetta oli tarkoitus kehittää kunnan yleiskaavan mukaisesti toiseen tarkoitukseen. Konsumin kanssa tehdyssä maakauppasopimuksessa ei kuitenkaan mainita minkäänlaista virallista kytkentää kunnan myymän maa-alueen ja Konsumin myymän maa-alueen välillä, eivätkä Ruotsin viranomaiset tuoneet komission suorittaman tutkinnan yhteydessä esiin mitään konkreettista tietoa Konsumin myymästä maa-alueesta tai mitään konkreettista tietoa, joka olisi osoittanut, että kyseiset kaksi maakauppaa olivat osa suurempaa järjestelyä.

(53)

Konsumin kanssa tehdyssä maakauppasopimuksessa ei ole mitään sellaisia rajoituksia, joilla olisi merkitystä tämän päätöksen kannalta. Siksi on katsottava, että kauppaan ei liittynyt lainkaan tiedonannossa tarkoitettuja ”erityisvelvoitteita”.

(54)

Lidlin tarjoukseen ei liittynyt mitään ehtoja. Toiminta, jota yrityksen oli tarkoitus harjoittaa maa-alueella, olisi ollut suurin piirtein samanlaista kuin Konsumin toiminta (elintarvikkeiden vähittäiskauppa), ja se olisi ollut kunnan asemakaavassa laillisesti määräämien rajoitusten mukaista. Siksi Lidlin tarjous ja Konsumin tosiasiallisesti maksama kauppahinta ovat keskenään vertailukelpoisia.

(55)

Kun arvioidaan, sisältyikö Konsumin kanssa tehtyyn kauppaan valtiontukea, lähtökohtana on vakiintuneen oikeuskäytännön (10) mukaan markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan periaate. Julkisessa omistuksessa olevan kiinteistön luovutukseen sisältyvän tuen arvo on tämän periaatteen mukaisesti yhtä suuri kuin ostajan tosiasiallisesti maksaman hinnan ja sen hinnan erotus, jonka ostaja olisi samana ajankohtana maksanut hankkiakseen vastaavan kiinteistön yksityisen sektorin myyjältä tavanomaisin markkinaehdoin.

(56)

Tällä perusteella voidaan katsoa, että tarkasteltavana olevaan asiaan liittyy valtiontukea, jos yksityisen sektorin myyjän olisi ollut mahdollista myydä maa-alue Lidlille sen tarjoamaan hintaan. Tämä edellyttää, että Lidlin tarjous oli uskottava ja sitova.

(57)

Komissio pitää Lidlin tarjousta uskottavana ja sitovana seuraavista syistä:

(58)

Komissio katsoo, että Lidlin uskottava ja sitova tarjous – joka oli Ruotsin viranomaisten päivitetyn arvonmäärityksen mukaan korkeampi kuin maa-alueen arvo – oli parempi maa-alueen markkina-arvon indikaattori kuin päivitetyn arvonmäärityksen mukainen arvo, sillä tarjouksesta kävi ilmi, kuinka paljon maa-alueesta oltiin markkinoilla valmiit kaupantekohetkellä maksamaan.

(59)

Vaikka myytävän maa-alueen arvosta olisi tehty asiantuntija-arvio tiedonannon mukaisesti (eli juuri ennen myyntiä, yleisesti hyväksyttyjä arviointinormeja noudattaen), tosiasiallisten tarjousten puuttuessa se olisi ollut vasta toiseksi paras väline maa-alueen markkina-arvon toteamiseen. Uskottava ja sitova tarjous, jota voidaan suoraan verrata asiantuntija-arvioon ja joka on sitä korkeampi, on asetettava etusijalle. Todellinen markkina-arvo määräytyy tarjouksen perusteella. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa tarjouksen ja tosiasiallisen kauppahinnan erotusta on pidettävä parhaana mittarina valtion varojen menetykselle.

(60)

Komissio päättelee tämän vuoksi, että tarkasteltavana olevassa asiassa valtion varoja menetettiin Lidlin tarjouksen ja tosiasiallisen kauppahinnan välisen erotuksen verran (4,6 miljoonaa kruunua eli noin 0,5 miljoonaa euroa).

(61)

Jos maa-alueesta olisi järjestetty avoin tarjousmenettely, sen hinta olisi noussut vähintään Lidlin tarjoamaan summaan, jonka Konsum olisi joutunut vähintään maksamaan voidakseen ostaa maa-alueen. Siksi komissio katsoo, että Konsum saa tarkasteltavana olevassa asiassa maakaupan myötä valikoivaa taloudellista etua, joka on yhtä suuri kuin Lidlin tarjouksen ja tosiasiallisesti maksetun kauppahinnan erotus.

(62)

Ruotsin päivittäistavarakauppa, jossa sekä Lidl että Kooperativa förbundet ovat mukana, voidaan jakaa neljään segmenttiin: supermarketit/valintamyymälät/huoltamomyymälät (vuonna 2005 markkinaosuus päivittäistavarakaupasta 68,4 %), supermarketit (16,4 %), alennusmyymälät (soft discount, 11,5 %) ja halpamyymälät (hard discount, 3,7 %). Vuonna 2005 kuluttajaosuuskunnan markkinaosuus yhteenlasketusta päivittäistavarakaupasta oli 16,2 prosenttia.

(63)

Elintarvikkeiden tukku- ja vähittäiskaupan markkinoita hallitsee Ruotsissa neljä yritystä: ICA Ahold, Axfood AB, Coop Norden ja Bergendahlsgruppen AB. Niiden osuus vähittäismarkkinoista on noin 80 prosenttia (12).

(64)

Ruotsin elintarvikkeiden vähittäiskaupalle oli pitkään ominaista vakaat rakenteet ja vähäinen kansainvälistymisaste. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua vuonna 1999, jolloin suuri alankomaalainen elintarvikkeiden vähittäiskauppaketju Ahold hankki 50 prosentin osuuden ICA:sta, joka on Ruotsin johtava vähittäiskauppaketju. Pohjolan vähittäiskappaketjut ovat sittemmin kokeneet useita keskittymisiä, ja ne ovat siirtymässä kotimaisuudesta pohjoismaisuuteen.

(65)

Yleinen suuntaus on ollut, että suurmyymälöiden ja suurempien supermarkettien myynti on lisääntynyt, kun taas pienten ja keskisuurten myymälöiden myynti on jäänyt jälkeen.

(66)

Halpamyymälöiden markkinaosuus on kasvanut. Niiden osuus kokonaismyynnistä kasvoi vuosien 1990 ja 2002 välillä 3 prosentista 13 prosenttiin. Tämän suuntauksen vuoksi Pohjolan vähittäiskauppaketjut ovat avanneet omia halpamyymälöitään ja lisänneet omilla merkeillään myymiensä tuotteiden määrää.

(67)

Komission alkuperäinen arvio, että tukitoimenpide vääristää kilpailua ja voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sai vahvistuksen muodollisessa tutkintamenettelyssä.

(68)

Omaisuuden allokoinnin vääristyminen vaikutti kilpailuun kilpailevien yritysten välillä. Elintarvikkeiden vähittäiskaupan markkinat ovat luonteeltaan lähinnä paikalliset tai alueelliset. Koska tukitoimenpide kuitenkin vaikutti ulkomaisen kilpailijan markkinoilletulostrategiaan, oli mahdollista, että se vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(69)

Lisäksi tuella vahvistettiin sellaisen yrityksen taloudellista tilannetta, jolla on kansainvälistä toimintaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut eräässä tuomiossaan (13) seuraavaa: ”Jos valtion taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa yhteisön sisäisessä kaupassa suhteessa kilpailijoihin, katsotaan tuen vaikuttavan yhteisön sisäiseen kauppaan (asia 730/79 Philip Morris Holland BV v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomioistuimen tuomio 17.9.1980 (Kok. 1980, s. 2671), 11 kohta). Edellytyksenä ei ole, että tukea saava yritys vie tuotteitaan. Myöntämällä yritykselle tukea jäsenvaltio voi nimittäin ylläpitää tai lisätä kotimaista tuotantoa, mikä johtaa siihen, että muiden jäsenvaltioiden yritysten mahdollisuudet viedä tuotteitaan kyseiseen jäsenvaltioon pienenevät (asia 102/87, Ranskan tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomioistuimen tuomio 13.7.1988 (Kok. 1988, s. 4067, 19 kohta).”.

(70)

Toimenpide on perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(71)

Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio totesi, että jos voidaan vahvistaa, että kyse on valtiontuesta, ei näyttäisi olevan mitään oikeudellista perustaa pitää tukitoimenpidettä EY:n perustamissopimuksen mukaisena (14): maakauppaa ei alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaan voida pitää perustamissopimuksen mukaisena investointitukena (15). Sen sijaan toimenpide näytti olevan toimintatukea, joka ei suuntaviivojen 4.15 kohdan mukaan ole sallittua perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisille tukialueilla (16). Komissio vahvistaa edellä mainitussa päätöksessä tekemänsä päätelmän, että ei ole mitään muutakaan oikeudellista perustaa, jonka nojalla tukitoimenpiteelle voitaisiin myöntää poikkeus valtiontukikiellosta.

(72)

Kilpailun vääristyminen vaikuttaa olevan luonteeltaan melko paikallista ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan lienee melko rajallinen. Ruotsin viranomaiset eivät ole kuitenkaan esittäneet mitään todisteita siitä, että tuella olisi pyritty joihinkin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, mikä olisi voinut tasapainottaa kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan. Sen sijaan niiden argumentit koskivat mahdollisuutta, että kyse oli valtiontuesta, eivätkä ne esittäneet mitään väitteitä tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(73)

Sen vuoksi komission alustava päätelmä pitää paikkansa.

(74)

Koska tukitoimenpide toteutettiin ilmoittamatta siitä ennakolta komissiolle eikä tuki ole valtiontukisääntöjen mukaista, Ruotsin viranomaisten on perittävä tuki takaisin.

(75)

Tässä yhteydessä on muistettava, että takaisinperinnän tarkoituksena on palauttaa markkinoille ennen tuen myöntämistä vallinnut tilanne. Tähän päästään, kun tuensaaja on maksanut sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman tuen takaisin. Silloin tuensaaja menettää edun, joka sillä on ollut markkinoilla suhteessa kilpailijoihinsa. Takaisin perittävän summan on oltava sellainen, että tuensaajalle annettu taloudellinen etu poistuu.

(76)

Koska Konsumin saama tuki on suuruudeltaan Lidlin tarjouksen ja tosiasiallisen kauppahinnan erotus eli 4,6 miljoonaa kruunua (noin 0,5 miljoonaa euroa), kyseinen summa on se tuki, joka on perittävä takaisin.

(77)

Ruotsin viranomaisten on siksi perittävä Konsumilta takaisin 4,6 miljoonan kruunun summa lisättynä korolla, joka lasketaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (17) 9 artiklan mukaisesti. Korkoa on maksettava siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti.

(78)

Komissio toteaa, että Ruotsi on tehnyt maakaupan sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa. Komissio katsoo, että kyseiseen toimenpiteeseen – joka on puhtaasti toimintatukea – ei voida soveltaa mitään EY:n perustamissopimuksessa määrätyistä poikkeuksista ja että toimenpide ei sen vuoksi sovellu yhteismarkkinoille. Tuki on siis perittävä takaisin,

a)

Tuensaajalta takaisinperittävä kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko).

b)

Tarkka kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi.

c)

Asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.