20.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 74/1

(1)

Neuvosto tutki 4 päivänä maaliskuuta 2008 Itävallan tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2007–2010.

(2)

Itävallan talouskasvu on ollut viime vuosien ajan vahvaa ja nopeampaa kuin muiden euroalueen maiden keskimäärin. Yksityinen kulutus on ollut heikkoa, joten kasvu on pääosin ollut nettoviennin ja investointien ansiota. Palkkamaltin jatkuminen on auttanut hintavakauden säilyttämisessä ja lisännyt ulkoista kilpailukykyä.

Itävallan työmarkkinat ovat toimineet hyvin, työttömyysaste on ollut yksi EU:n alhaisimmista ja yleinen työllisyysaste on ollut yli 70 prosenttia eli ylittänyt Lissabonin strategian tavoitteen. Ikääntyneempien työntekijöiden työllisyysaste on kuitenkin huomattavasti alle EU:n keskiarvon. Julkista velkaa on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja julkisen talouden alijäämä on supistunut vuodesta 2005. Tasapainoisen rahoitusaseman saavuttaminen on kuitenkin toistuvasti lykkääntynyt. Julkisen talouden pysyvä vakauttaminen riippuu myös hallinnon eri tasojen välisten julkisen talouden suhteiden tarkistamisesta, sillä nämä suhteet ovat nykyisellään liian monimutkaiset ja niihin tarvitaan lisää avoimuutta.

(3)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu hidastuu vuoden 2007 3,4 prosentista keskimäärin 2,5 prosenttiin jäljellä olevalla ohjelmakaudella. Tämänhetkisten tietojen perusteella (2) tämä skenaario näyttää perustuvan realistisiin kasvuoletuksiin. Kun otetaan huomioon elintarvikkeiden ja öljyn hintojen viimeaikainen kehitys, inflaatio saattaa osoittautua ohjelmassa ennakoitua nopeammaksi, mutta palkkamaltin jatkumisen pitäisi osaltaan auttaa säilyttämään hyvä kilpailukyky.

(4)

Viimeisimmän tarkistetun vakausohjelman mukaan vuoden 2007 julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun edellisen tarkistetun ohjelman tavoite oli 0,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämän tavoitetta paremman tuloksen saavuttaminen johtuu lähinnä odotettua paremmasta suhdannekehityksestä. Tulot ovat julkisen talouden suunnitelmia paremmat ja korvaavat menojen hieman odotettua suuremman kasvun. Etenkin tulo- yhtiöverosta sekä pääomatuloverosta kertyi suunniteltua enemmän tuloja. Neuvosto toteaa, että talousarvion toteutusta vuonna 2007 voidaan kaiken kaikkiaan pitää pitkälti euroryhmän huhtikuussa 2007 hyväksymien finanssipolitiikan suuntaviivojen mukaisena.

(5)

Julkisen talouden keskipitkän aikavälin strategian päätavoitteena on saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite eli tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema (suhdannetasoitettu julkisen talouden rahoitusasema ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) viimeistään vuonna 2010. Julkisen talouden rahoitusaseman suunnitellaan vaihtuvan vuoden 2007 0,7 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen 0,4 prosentin ylijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2010, kun sopeutus on takapainotteista. Perusylijäämän odotetaan paranevan hieman vähemmän — 0,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen — samalla kaudella. Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti laskettu rakenteellinen alijäämä supistuu noin 1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2007–2010 (3). Vakauttaminen perustuu pitkälti menoleikkauksiin, ja tärkeimpiä tekijöitä ovat sosiaalimenojen hillitseminen ja hallinnollisista uudistuksista saatava hyöty. Verrattuna edelliseen ohjelmaan, jonka mukaan keskipitkän aikavälin tavoite lähestulkoon saavutettaisiin vuonna 2009, tarkistetussa ohjelmassa hieman takapainotetaan suunniteltua sopeutusta, vaikka kasvuvauhti oli arvioitua suotuisampaa vuonna 2007. Julkisen bruttovelan, jonka arvioidaan olevan hieman alle 60 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2007 eli perustamissopimuksen viitearvon tasolla, ennustetaan vähenevän edelleen 4,5 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella.

(6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin kohdistuvat riskit näyttävät olevan yleisesti ottaen tasapainossa vuonna 2008, mutta vuosina 2009 ja 2010 julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi realistisista makrotaloudellisista oletuksista huolimatta. Ohjelmassa ei varsinkaan esitetä riittävästi tietoja toimenpiteistä, joita tarvitaan tukemaan ohjelman kahdeksi loppuvuodeksi suunniteltua menojen huomattavaa hillintää, vaikka työttömyyskorvauksista ja eläkkeistä (vuoden 2004 eläkeuudistuksen seurauksena) saatavien säästöjen pitäisi omalta osaltaan pienentää menosuhdetta. Ei ole myöskään selvää, kuinka menotavoitteet mahdollistavat suunnitellut lisämenot koulutuksen, T&K:n ja infrastruktuurin aloilla ohjelmakaudella, kun julkishallinnon alalla on vielä epävarmaa, syntyykö ennustettuja tehokkuusetuja.

Ohjelmassa myös ilmoitetaan veroleikkauksista vuonna 2010 kertomatta kuitenkaan, kuinka ne rahoitetaan. Velkasuhteen ennakoituun kehitykseen kohdistuvat riskit vaikuttavat olevan pitkälti tasapainossa, koska toisaalta alijäämät voivat osoittautua ennakoitua korkeammiksi ja näin vaarantaa ohjelmassa esitetyn sopeutusuran noudattamisen, mutta toisaalta nimellinen BKT voi osoittautua arvioitua suuremmaksi.

(7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella on mahdollista, ettei ohjelmassa esitetty finanssipolitiikan viritys riitä varmistamaan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista viimeistään vuonna 2010 ohjelmassa suunnitellulla tavalla. Riittävä varmuusmarginaali säilyy kuitenkin sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämälle asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa ohjelmakauden aikana. Ohjelmassa esitetty vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, ei ole riittävä vuonna 2008, ja sitä olisi tiukennettava, jotta se olisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Sopimuksen mukaan rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen suhdannetilanteen ollessa hyvä. Neuvosto panee myös merkille, että vuoden 2008 sopeutusvauhti ei myöskään ole euroryhmän huhtikuussa 2007 hyväksymien finanssipolitiikan suuntaviivojen mukainen. Suunniteltua sopeutusta olisi vuoden 2008 jälkeen tuettava erityisillä menoja säästävillä toimenpiteillä.

(8)

Itävallan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä. Väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat EU:n keskimäärää alhaisemmat, ja eläkemenojen osuuden ennustetaan pitkällä aikavälillä laskevan suhteessa BKT:hen. Ohjelmassa arvioitu vuoden 2007 julkisen talouden rahoitusasema, joka on edellisen ohjelma lähtöasetelmaa parempi, lieventää omalta osaltaan vaikutuksia, joita väestön ikääntymisestä ennakoidaan aiheutuvan julkiseen talouteen pitkällä aikavälillä. Suurten perusylijäämien säilyttäminen keskipitkällä aikavälillä ohjelmassa suunnitellulla tavalla edesauttaisi entisestään julkisen talouden kestävyydelle aiheutuvien riskien rajoittamista.

(9)

Vakausohjelma on täysin kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2007 esitetyn kertomuksen mukainen. Sekä vakausohjelmassa että täytäntöönpanokertomuksessa keskitytään toimenpiteisiin, joilla on suoria talousarviovaikutuksia, ja niissä ennakoidaan menojen siirtymää kohti kasvuun suuntautuneita luokkia, kuten T&K, infrastruktuuri ja koulutus. Täytäntöönpanokertomuksessa on myös tietoja julkishallinnon uudistuksista, terveydenhuoltojärjestelmästä ja uuden keskipitkän aikavälin talousarviokehyksen käyttöönotosta. Kaikki nämä ovat olennaisia tekijöitä vakausohjelmassa esitetyssä julkisen talouden vakauttamisurassa.

(10)

Ohjelmassa esitetty julkisen talouden strategia noudattaa ainoastaan osittain Lissabonin strategian yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyviä euroalueen jäsenvaltioiden talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja ja maakohtaisia finanssipolitiikan suosituksia, sillä rakenteellinen parannus kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta ei vaikuta riittävältä.

(11)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osa vapaaehtoisista tiedoista (4).